Monthly Archives

toukokuu 2017

Keltainen kartano ja metsälampien lumo

Joku oli näin innoissaan retkipäivästä…

Miksi en ollut aikaisemmin kuullut mitään Luukista? Nuuksion järvialueella ollaan kyllä käyty pariin otteeseen, mutta Luukin kartanomiljöö ja seitsemän lammen kierros oli minulle ihan uusi tuttavuus. Ei se kyllä sijaitsekaan ihan samalla suunnalla, vaan vielä vähän sitäkin kauempana meistä katsottuna.

Luukin alueen omistaa Helsingin kaupunki, vaikka se sijaitseekin ’kaukana’ Espoon pohjoisosissa. Etelä-Espoosta Luukki on julkisilla kulkuvälineillä hieman hankalasti saavutettavissa,  etenkin sunnuntaisin, mutta kyllä sinne muutaman mutkan kautta perille päästiin. Miehellä tuppaa nuo aikataulut olemaan sen verran tiukat, että hyvä kun kuitenkin päästiin retkelle, edes sunnuntaina.

Menomatkalla käveltiin noin puolitoista kilometriä pysäkiltä kartanolle

Koivikkoa Vihdintien varressa

Sää oli retkipäivänä aurinkoinen ja ihan sopivan lämmin, joskin hieman tuulinen. Ainakin kartanon aukeilla mailla tuuli navakasti ja eväitä syödessä sai kertakäyttölautasista pitää kiinni.  Metsässä tuulta ei niinkään tuntunut.

Meillä oli eväinä juustosalaattia ja itse tehtyjä banaanipähkinävoikaurakeksejä. Kartanon alueella oli pöytiä eväiden syömistä varten, ja taisi siellä kauempana näkyä grillauspaikkojakin. Ihmeteltiin vähän, kun näiden pöytien vieressä ei ollut ollenkaan roskiksia. Kartanossa toimii kahvila, josta ostettiin lisää juotavaa ja vähän jäätelöäkin. Alue näytti aika isolta, eikä ihan joka paikkaa ehditty tutkailemaan. Kartanolta pilkottavaa Luukinjärveä ja uimarantaa käytiin nopeasti vilkaisemassa. Sitten siirryttiin jo ison tien toiselle puolelle, josta lähtivät Hepolammelle (ja niille muille lammille) menevät ulkoilureitit.

Eväänä oli juustosalaattia

Kartanon pihamaalla oli tilaa… Tuolla näkyy myös järvi. Uimarantaa vilkaistiin lyhyesti.

Luukin kartano

Jäätelökioski ei ollut auki, mutta kartanon kahvilasta sai jäätelöä.

Metsässä oli merkitty sininen ja keltainen reitti. Me kävelimme Hepolammelle ihanan sammaloituneen aarnimetsän läpi. Aarnimetsä on metsää, jonka puustoa ei käsitellä ihmisen toimesta. Suurten mäntyjen ja kuusien joukossa oli myös paljon kuolleita ja kaatuneita puita. Tällaisesta metsästä minä tykkään. Hepolammelle ei ollut kovinkaan pitkä matka, jotakin puolitoista kilometriä. Istuskelimme sitten Hepolammen kallioilla jonkin aikaa maisemia ihailemassa. Kävelimme myös lammen toiseen päähän. Oikeastaan sitä olisi voinut kävellä pitemmällekin, Hauklampea tai Käärlampea katsomaan, mutta lähdettiin kuitenkin samaa tietä takaisinpäin. Ilmeisesti Hauklammella olisi myös ollut hienoja kallioita ja nyt jälkeenpäin vähän harmittaa, kun ei menty, vaikkei sinne olisi enää kovin pitkä matka ollut. Ehkä sitten joku toinen kerta. Haluaisin kyllä uudestaan tänne, mieluummin kuin Nuuksioon. Täällä oli kunnon metsä ja reitit tosi helposti saavutettavissa, etenkin jos sattuu tulemaan bussilla ihan viereen. Nuuksiossa ainakin Haukkalammen kierrokselle mentäessä piti ensin kävellä hirveä matka autojen seassa hiekkatietä pitkin, jos tuli paikalle julkisilla. Haltia taas oli ihan eri juttu, sinne lähti helppokulkuinen reitti tienvierestä: http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/05/05/lammin-paiva-nuuksiossa/

Sammalsamettia

Ihanaa sammalsamettia

Komea kääpä

Ihanaa olla metsässä!

Aarnialue

Siinä näyttäisi olevan polku…

Luukki on tosi kiva ulkoilu- ja retkikohde. Vaikka se oli vähän hankalasti saavutettavissa (ts. piti mennä kolmella bussilla ja matka kesti kauan), sinne lähteminen kyllä kannatti. Metsä ja lampimaisemat olivat sen verran ihania. Suomessa ei onneksi yleensä tarvitse lähteä kauas kotoa löytääkseen näinkin hienoja luontokohteita. Olipa kivaa päästä taas pitkästä aikaa kunnon retkelle ulkoilemaan!

Hepolampi

Hepolammen jyrkimmällä kohdalla

Hepolammen kalliot

Hepolammen kallioilla

Korkein kohta

Kalliolta kuvattua. Hepolampi.

Kalliolta kuvattua.

Hepolammen kalliolla

Hepolammen toisesta päästä

Blogiani ja retkiä voi seurata Instagrammissa, Facebookissa ja Twitterissä.