Monthly Archives

helmikuu 2017

Liukastellen Tarvaspäähän

Jotenkin sitten satuin tänne tälläkin kertaa näin harmaaseen vuodenaikaan… Tuolla rannassahan pilkottaa jokin saunan näköinen? Ja muutenkin olisi kiva mennä lähemmäs rantaa ja tutkia ympäristöä vähän enemmän. Harmaa sää ei kuitenkaan erityisemmin houkuttele. Ja nyt taitaa olla muutenkin kiirus kotiin laittamaan ruokaa ja syömään… 😉

Voisin kuitenkin kuvitella, että Gallen-Kallelan ateljeelinnan pihamaalla olisi mukavampi oleskella kesäaikaan. Nyt ulkona kiertely jäi aika vähäiseksi. Puisessa huvilarakennuksessa toimiva kahvilakin oli tilapäisesti suljettu. Terassilla myytiin kuitenkin pieniä virvokkeita.

Linkki Gallen-Kallelan museon sivuille

DSC02324-001

Ateljeerakennuksen vieressä oli pari hienoa mäntyä, joista toinen oli haljennut. Vähän niin kuin Gallen-Kallelan maalauksessa…

DSC02326-001

Tällä kertaa meillä oli siis sunnuntaikohteena Akseli Gallen-Kallelan museo, Tarvaspää. Itse olin käynyt Tarvaspäässä kerran aikaisemmin. Mies pääsi käymään ihan ensimmäistä kertaa.

Tarvaspäähän sijaitsee nykyisessä kotikaupungissamme Espoossa, mutta on siitä erikoisessa paikassa, että julkisilla liikennevälineillä ei ihan viereen pääse. Lähimmäksi ajaa bussi nro 106, jonka pysäkiltä on noin kilometrin kävelymatka. Ei mikään maailman turistiystävällisin tilanne. Olen tainnut joskus nähdä jossain lehdessä juttuakin tästä asiasta. Mitenkäs ne ulkomaalaiset turistit tänne löytävät? Tällä kertaa tiet olivat kaiken lisäksi paikoitellen tosi liukkaassa kunnossa. Vaikkei kävelymatka mikään ylivoimaisen pitkä ollutkaan, se tuntui vähän hitaalta, kun välillä piti ihan oikeasti varoa liukastumista jäisissä ja hiekattomissa kohdissa. Ja sitten lopuksi vain oikaistiin jyrkkää rinnettä ylös talon pihaan, sulia kohtia pitkin hyppimällä, kun ei jaksettu kiertää tietä pitkin. 😉

DSC02328-003

Akseli Gallen-Kallela oli alunperin suunnitellut Tarvaspään ateljeelinnan työtilakseen. Museossa on tällä hetkellä menossa kuohuvasta 1910-luvusta kertova näyttely, joka liittyy myös Suomi 100 -juhlavuoteen. Osallistuimme opastetulle kierrokselle, joka ehkä oli meidän mielestämme vähän ’lattea’, jos nyt vertaa esim. Sinebrychoffin museoon tai Tamminiemeen, joissa kävimme viime vuoden puolella. Näyttely oli silti ihan kiva ja arkkitehtoorisesti kiinnostava ateljeerakennus on mielenkiintoinen käyntikohde.

Osallistujia kierroksella oli yllättävän paljon. Ateljeessa ja näyttelytilassa oli esillä sekä Gallen-Kallelan että muiden taiteilijoiden töitä. Eihän tästä muuten montaa viikkoa ole, kun kävimme Ateneumissakin pitkästä aikaa (minulla edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt parikymmentä vuotta). Siellähän niitä Akselin tunnetumpia maalauksia pääsee ihailemaan.

IMG_20170219_184811_341

”Paha omatunto”. Lasimaalaus. Tätä ihailin erityisesti.

DSC02294-001

siveltimiä ynnä muuta maalausvälineistöä

Ateljeelinnan tornissa oli esillä mm. valokuvia sekä maailmankartta, johon oli merkitty paikkoja, joissa Gallen-Kallela oli matkustellut tai oleskellut, myös yhdessä perheensä kanssa. Minulle jäi erityisesti mieleen (kierroksellakin mainitut) ”tuhmat puheet”, joita lapset isänsä mielestä oppivat suomenkielisessä koulussa. Niinpä Akseli otti lapsensa pois koulusta yhden lukuvuoden jälkeen ja siirsi heidät kotiopetukseen.

Pyöreän tornin ikkunoista tähyillessä tulin miettineeksi, minkähänlaiset maisemat olivat silloin sata vuotta sitten, kun nyt talon toisella puolella viuhuvat isot tiet ja vähän kauempana siintävät toimistorakennukset.

vessa

Tornin puolivälissä oli jännä portaikkoinen vessa/kylpyhuone. Alhaalla oikealla on kylpyamme, jonka reunaa näkyy tässä vähän.

DSC02308-001

Näkymä ateljeelinnan tornista huvilarakennukselle ja rantaan

DSC02336-001

Gallen-Kallelahan oli 1910-luvulle tultaessa juuri palannut perheineen Afrikasta, jossa he olivat asustelleet vuosina 1909-1910. Minua alkoikin kiinnostaa enemmän se, miten tuohon aikaan matkustettiin ja vielä niinkin kauas kuin Keniaan. Silloinhan ei lentokoneella päässyt, eikä matkustaminen muutenkaan ollut mikään tavallisen perheen juttu. Mutta siellä se Akseli vain oli ampunut sarvikuonoja, maalaillut Afrikan värejä, selvinnyt malariasta ja elellyt vaimonsa ja lastensa kanssa, kunnes oli päättänyt palata takaisin Suomeen. Sivumennen mainittuna, minä en uskaltaisi matkustaa Afrikkaan edes nykyaikana, vaikka on kaikenmaailman rokotteet ja lääkkeet olemassa.

DSC02289

Onko se Afrikasta?

Tässä talvella blogini onkin päivittynyt vähän harvemmin, kun ei ole mihinkään kovin kauas ehtinyt, eikä näin ollen ole ollut kovinkaan paljon asiaa. Valokuvia olen napsinut viime aikoina enimmäkseen Helsingin Arabian suunnassa, koska käyn siellä vähän väliä piirtämässä ja maalaamassa. Siveltimiä ja maaleja ei kuitenkaan käytetä, vaan tietokonetta ja piirtopöytää eli pentablettia. Opiskelen siis tällä hetkellä Aalto yliopiston avoimessa digitaalista kuvailmaisua. Arabian maisemissa nappaamiani kuvia voi katsella Instagram-sivullani. Ja tietysti muitakin kuvia, missä sitä onkaan tullut käytyä viime aikoina, mm. Heinolan lintutarhalla, vaikka siitä ei varsinaista blogi-juttua tehtykään… Tia Tonesin Instagram

Maaliskuulle onkin sitten jo enemmän reissuja tiedossa ja kesällä ehtii toivottavasti taas enemmän. Tämä matkablogihan on tosiaan minulle vain yksi harrastus muiden joukossa, enkä halua alkaa tekemään tikusta asiaa, että blogi päivittyisi koko ajan johonkin tiettyyn tahtiin.