Bohinj-järven ja Vogel-vuoren maisemissa

Näin ylös päästiin kaapelihissillä ja tuolihissillä…

ihanylhäältä

lammas

DSC09349

Olimme viettäneet koko sunnuntaipäivän Ljubljanassa ja maanantaina oli vuorossa retki alppimaisemiin Bohinj-järvelle. Bussi lähti Ljubljanan asemalta ja ajoi Bledin kautta. Bled-järvi lienee Slovenian kuuluisimpia postikorttimaisemia, jonka kuvia pääsee varmasti ihailemaan, jos vähänkään googlaa Sloveniaa. Bled-järven keskellä on saari, jossa on kirkko ja järven rannalla on myös jyrkänteen reunalla kohoava linna. Me kuitenkin jätimme Bledin väliin. Meillä oli tähän suuntaan varattuna yksi päivä ja Bohinj vaikutti meidän mielestämme enemmän luonnonläheiseltä ja siksi myös kiinnostavammalta. Bohinj-järven rannoilla ei esimerkiksi ole rakennuksia samalla tavalla, tai ei oikeastaan ollenkaan. Bled taas vaikutti kuvien ja muun informaation perusteella ylimainostetulta ja turisteja kuhisevalta paikalta. Toki sellaisissakin kohteissa on puolensa, mutta tällä kertaa meitä kiinnosti enemmän jokin ’vähemmän täyteen ahdettu’. Bussi kiersi Bled-järveä sen verran, että ehdimme napata kuvia, vaikka olimmekin valinneet kohteeksemme Bohinjin.  Bohinj osoittautui kauniiksi ja rauhalliseksi paikaksi. Maisemat ovat upeita ja karuja. Ylhäällä Vogel-vuorella pääsee helposti ihailemaan vuorten huippuja täydessä hiljaisuudessa.

alppitaloja

Bussin ikkunasta napattu kuva alppitaloista

Bled-järvi

Bled-järvi ja jyrkänteellä kohoava linna bussin ikkunasta kuvattuna

Bussimatka Ljubljanasta Bohinj-järvelle kesti noin kaksi tuntia ja matkan hinta oli 8,30 e/ henkilö yhteen suuntaan. Kannattaa huomioida, ettei busseissa ole vessoja. Itse en tarvitse vessaa parin tunnin matkalla, mutta mainitsenpahan asian, koska Suomessa on vessat tämänpituisilla bussimatkoilla, ja mietimme kyllä etukäteen, olisikohan busseissa vessat vai ei (ei siis ollut). Bussi pysähteli aika monessa paikassa eli mikään nopein matkustustapa se ei ole. Matkan aikana ihmettelin keskelle peltoja ja tienvieriä pystytettyjä ”miniatyyrikirkkoja”, jotka oli varustettu jonkinlaisilla pyhimysten kuvilla. Mikähän niiden tarkoitus on? Mieheni arveli, että sadon siunaaminen. En valitettavasti saanut napattua yhtään kuvaa sellaisesta, enkä tiedä, millä nimellä niitä kutsutaan. Tietäisiköhän joku muu??

Matkan aikana ikkunoista näkyi kyliä, terävätornisia ja sipulikupolisia kirkkoja ja laiduntavia lehmiä. Saimme ihailla myös korkeita kalliojyrkänteitä ja korkeaharjaisia alppitaloja, joiden parvekkeita ja ikkunoita koristivat värikkäät kukat. Olin odottanut kovasti Juliaanisten Alppien näkemistä, koska vuoret ovat jotakin sellaista, mitä Suomessa ei ole. Vähän niin kuin valtameret, vuoretkin kiehtovat minua. Enpä ollutkaan nähnyt näin korkeita vuoria kuin kerran aikaisemmin Pohjois-Norjassa. Ennen Vogel-vuorta Saana-tunturi taisi olla korkein paikka, jonka päälle olin kiivennyt. No, nyt se on sitten Vogel-vuori. En tosin kiivennyt, vaan menin hissillä. Vogel-vuoren korkeus on 1922 metriä. Triglavin kansallispuiston alueella sijaitseva Triglav on Slovenian korkein vuori (2864 metriä). Sen huiput näkyivät Vogeliltakin.

bussipysäkki

Ihana alppitalon näköinen bussipysäkki 🙂

kaapelihissi

Vogelin kaapelihissi

Bussipysäkiltä (Zlatorog) oli lyhyt kävelymatka (ylämäkeä) Vogelin hiihtokeskuksen ala-asemalle, josta pääsi kaapelihissillä Vogel-vuorelle 1540 metrin korkeuteen. Kaapelihissi nousi aika jyrkästi ja näytti hurjalta, kun ala-asema jäi niin kauas ja pienen näköiseksi. Siinä alkoi jo miettiä, että vieläkö tämä vain nousee ja nousee… 1540 metrin korkeudelta pääsi halutessaan tuolihissillä vieläkin ylemmäs (olisiko se sitten ollut jossain 1800 metrissä?). Yhteislippu näihin hisseihin maksoi 18 euroa per henkilö, eli ihan mitään halpaa lystiä tämä ”laiskan miehen ja naisen” vuorireissu ei ollut. Pelkkä kaapelivaunumatka 1540 metriin olisi ollut 14 euroa. Me emme kävelleet ylhäällä kovinkaan paljon, ihan siksikin, että minulla ei ollut kiviseen maastoon sopivia kenkiä.

Olin lukenut, että sää vuoristossa saattaa vaihdella nopeasti. Ilma oli oikeastaan melkein koko ajan miellyttävän lämmin, ei ollenkaan niin kuuma kuin kaupungissa oli ollut, mikä oli ymmärrettävää, kun oltiin niin korkealla. Välillä aurinko paistoi ja välillä taas oli pilvistä ja hitusen viileämpää, etenkin siellä ihan ylhäällä. Ukkonenkin jyrisi loppuvaiheessa, kun kuljeskelimme alhaalla Bohinj-järven rannoilla. Onneksi ei kuitenkaan alkanut sataa.

DSC09350

Aika jyrkkää…

DSC09358

1540 m

DSC09375

1540 m

DSC09379

1540 m

Ylhäällä 1540 metrin korkeudella oli laumoittain lampaita, jotka mussuttivat ruohoa tai makailivat puiden varjoissa. Joka puolelta kuului ”bää” ja ”mää” ja kellot kilkattivat. Piti vähän varoa, ettei astunut lampaan läjiin, joita niitäkin oli joka puolella.

DSC09373

DSC09369

DSC09377  DSC09382

Lähdimme nousemaan tuolihissillä vielä ylemmäs. Lampaiden määkinä ja kellojen kilkatus vaimenivat ja tilalle hiipi kylmien vuorenhuippujen ympäröimä hiljaisuus.

Tuolihissi vähän pelotti minua, koska siinä istutaan niin korkealla pelkässä penkissä suojakaiteen takana, mutta mentävä oli, kun siitä kerran oli maksettu ja kyllä se kannatti, maisemat olivat niin upeat. Onneksi väkeä oli sen verran vähän, että tuolimme pysähtyi vain kerran ylösmenomatkan aikana keikkumaan keskelle ”ei mitään”. Iik! Alapuolella näkyi sentään paikoitellen joitakin ihmisiä kävelemässä, muuten olisi tuntenut roikkuvansa ihan täydellisen autiuden keskellä. Matka taisi kestää 15 minuuttia suuntaansa.

DSC09397

Näin ylös päästiin tuolihissillä

DSC09415

Tuolihississä vähän pelotti…

DSC09417

Tuolihissistä kuvattua. Alhaalla näkyi välillä joitakin ihmisiä kävelemässä, muuten tuntui aika autiolta ja hiljaiselta…

Tässä linkissä Vogel-vuorella kuvaamaani videota (laatu ei taaskaan päätä huimaa)

Ylhäällä oli aika hiljaista. Pilvet peittivät auringon ja pitkähihainen piti pukea päälle, mutta sadetta ei onneksi tullut. Kun istuimme alaspäin menevässä tuolissa, jotkut vastaantulijat avasivat suojakaiteensa vähän ennen aikojaan. Vähän ajan päästä ylhäältä kuului kauhea huuto, vaikka ei sieltä varmaan kukaan kuitenkaan pudonnut. Kaapelihississä alaspäin mentäessä korvat menivät minulla pahasti lukkoon ja korviin melkein sattui. Yritin juoda vettä matkan aikana ja olihan siitä vähän apua. Parempi olisi ollut varmaan jauhaa purkkaa, mutta en ehtinyt ottaa sitä laukusta siihen hätään. Se oli tosiaan aika jyrkkää ja nopeaa alaspäin menoa 1500 metristä.

DSC09437

Bohinj-järven rannalla. Tästä olisi päässyt myös veneen kyytiin, jos olisi halunnut.

DSC09439

Bohinj-järven rannalla oli rauhallista

Bohinj-järven lähettyvillä ja Triglavin kansallispuistossa olisi riittänyt paljonkin patikointireittejä ja upeita luontokohteita; jokia, putouksia, rotkoja ynnä muuta, joihin olisi voinut tehdä retkiä,  jos aikaa olisi ollut enemmän. Me emme majoittuneet lähistöllä ja liikuimme julkisilla, joten olimme vähän rajoittuneita retkeilyn suhteen. Tällä päiväretkellä tyydyimme lähinnä käväisemään järven rannoilla ja ylhäällä Vogel-vuorella, sen mitä nyt yhdessä päivässä ehdimme ja jaksoimme.

DSC09443

Bohinj-järven rannalla oli rauhallista

DSC09453

Ukkonen jyrisi jossakin vuorten takana… Vesi oli kirkasta, siellä näkyi kaloja.

Maisemat olivat upeat myös alhaalla järven rannassa, jossa oli jonkinlainen camping-alue. Kirkkaassa vedessä näkyi uivan kaloja. Ravintolasta ei kuitenkaan saanut muuta kuin pitsaa, joten meidän täytyi matkustaa bussilla muutaman kilometrin matka järven toiseen päähän Ribcev Laziin. Siinä sitten jonkin aikaa ihmettelimme maisemia; kirkkoa ja siltaa, jotka olimme nähneet kuvissa. Joku nuori mieshenkilö hyppäsi koko ajan ihme mahaplätsejä sillan kaiteelta järveen. Ihmettelimme sitä, koska järvi näytti siinä kohtaa aika matalalta. Mutta aina vain tyyppi kömpi ylös vedestä ja paineli hyppäämään uudelleen ja uudelleen. Oli hauska seurata, miten jotkut paikalle sattuneet ihmiset pelästyivät oikeasti, kun tyyppi vieressä vain yhtäkkiä hyppäsi.

DSC09468

Ribcev laz ja kummastusta herättänyt uimahyppääjä

DSC09482

Maisemia Bohinj-järven toisessa päässä, Ribcev Lazissa

Kävimme syömässä rannan tuntumassa kohoavan Alpinum Hotel Jezeron ravintolassa. Tämä Jezero taisi olla neljän tähden hotelli ja tuumailin siinä, että eipä minulla olisi koskaan varaa yöpyä sellaisessa, mutta syömään sentään pääsin. Ei ollut sekään ruokailu mikään halvin keikka, mutta ihan maistuva kuitenkin. Vessakin oli maksullinen, vaikka söimme ravintolassa. Huhhuh. Noin yleisesti ottaen Sloveniassa oli positiivista se, että useimmiten vessat olivat ilmaisia, myös asemilla. Lähdimme sitten bussilla takaisin Ljubljanaan hotellin vieressä olevalta pysäkiltä.

DSC09462

Söimme Hotel Jezeron ravintolassa. Minulla tällainen kala.

Ravintoloissa syöminen oli Sloveniassa kalliimpaa kuin esimerkiksi Portugalissa, jossa olimme vuosi sitten. Kaupoissa taas ruoka oli Sloveniassakin Suomen hintatasoon nähden aika edullista. Maanantai-iltana pääsimme vihdoin kauppaan Ljubljanaan palattuamme (toisin sanoen: kaupat olivat vihdoinkin auki). Esimerkiksi isot annossalaatit maksoivat Sparissa vähän yli euron. Kaupassa kuulimme myös suomen kieltä, mikä tietysti vähän nauratti, että onhan täällä muitakin suomalaisia. Istuimme sitten syömään salaattejamme majapaikkamme lähellä olevalle sillalle ja näimme majavan uivan joessa illan hämärtyessä.

Linkki Ljubljanan juttuun: From Ljubljana with love

Linkkejä muihin Slovenian reissun juttuihin:

Koperissa Adrianmeren rannalla

Retki Italian Triesteen

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply