Monthly Archives

lokakuu 2016

Retki Postojnan tippukiviluolille

DSC09949

DSC09917

DSC09844

Bussin odottelua Koperin asemalla

Teimme Koperista retken Postojnan tippukiviluolille. Koper…

Bussia ei taas ensialkuun näkynyt missään, mutta ilmestyihän se sitten sieltä jossain vaiheessa. Noin yleisesti ottaen bussit olivat useimmiten 15-30 minuuttia myöhässä. Matkaa taitettiin välillä aika jyrkissäkin maisemissa. Miestäni kiinnostivat erityisesti kaikki hurjat liikennemerkit ja varoitustaulut, joita näkyi bussin ikkunasta.

Aikamoisia maisemia ja pudotuksia. Tämän sillan näin jo menomatkalla ja kuvasin takaisin tullessa bussin ikkunasta.

DSC09972

Tien vierustan varoitustauluja havainnollisine kuvineen… Vauhdissa bussin ikkunasta kuvattua…

Postojnassa sää oli, ehkä korkeudesta johtuen, vähän viileämpi kuin Koperissa, mutta kuitenkin niin lämmin, että ero luolien yhdeksän asteen lämpötilaan oli kyllä huomattava. Postojnan keskustasta oli n. 600 metrin kävelymatka luolille. Meidän oli tarkoitus samalla reissulla mennä myös Predjaman linnaan, joka on kallioseinämään rakennettu ja jonne on luolilta vain kymmenen kilometriä. Ilmainen shuttlebus olisi kulkenut 15.9. asti tunnin välein, eli sellainen mahdollisuus olisi ollut tarjolla vielä pari päivää, mutta emme me olisi sinne enää ehtineet, kun emme olisi sitten päässeet Postojnasta oikein millään takaisin Koperiin. Postojnan luolilla jouduimme odottamaan jonkin aikaa seuraavaa englanninkielistä kierrosta, joka alkoi kello 14.00. Kierroksella meni niin kauan, että sen jälkeen piti jo päästä syömään ja lopulta pääsimme lähtemään pois viimeisellä Koperiin menevällä bussilla.

DSC09941 DSC09933 DSC09923

Sloveniassa on tietysti paljon muitakin luolia kuin Postojna. Olisimme ehkä valinneet mieluummin Škocjanin luolat, koska se lienee vähän vähemmän huvipuistomainen massaturismipaikka ja siellä olisi ilmeisesti ollut komea maanalainen järvikin, vai onko se joki…? Olisimme siis valinneet sen vähän samaan tapaan kuin valitsimme Bohinj-järven Bled-järven sijasta (linkki Bohinj-järven ja Vogel-vuoren maisemiin). Skocjaniin ei kuitenkaan ollut niin helppo päästä julkisilla kulkuvälineillä, joten päädyimme valitsemaan Postojnan.

Tietysti Postojnakin oli upea paikka ja hämmästytti suuruudellaan ja laajuudellaan. Alhaalla maan alla lämpötila oli tosiaan yhdeksän astetta ja suomalaisena (= asiallisena pukeutujana) ihmettelin tietysti joitakin shortsi- ja t-paitatyyppejä. Minä olin varustautunut villatakilla, toppaliivillä, termolegginsseillä ja parilla isolla huivilla. Se oli melkein riittävästi. Vähän alkoi kyllä jossain vaiheessa palella. Etenkin lopun junaosuudella tuntui jo tosi kylmältä. Kierroksen alussa oli tarjolla talon puolesta jotain kaapujakin, niiden vuokraus maksoi erikseen. Jotkut näyttivät sellaisenkin ottaneen päälleen, mutta sitten oli tosiaan niitä outoja shortsi- ja sandaalityyppejä, joita ei sitten ilmeisesti palellut yhtään? Luolareissun jälkeen huomasin jossain vaiheessa, että rannekelloni oli huurustunut lasin alta ja se huurustuminen kesti vielä viikon tai pari matkan jälkeen (ainakin vielä kello toimii…). Ehkä siellä alhaalla sitten oli niin kosteaa kylmyyden lisäksi? Kuinkahan syvällä tässä sitten loppujen lopuksi käytiinkään…?  Siellä alhaalla sitä ei tullut ajatelleeksi (onneksi), koska muuta ihmeteltävää oli niin paljon. Taisi se opas sen jossain vaiheessa mainita, että kuinka syvällä sillä hetkellä satuimme olemaan. Juu, että tulipas sitten käytyä Vogel-vuoren korkeuksissa ja sen vastapainoksi myös maan alla.

DSC09937 DSC09935

Luolissa tosiaan kulki huvipuistomainen juna, joka kiisi jäätäviä tunneleita ja luolastoja pitkin. Ensin mentiin junalla useita kilometrejä (se taisi olla jotakuinkin 3,5 km), sitten käveltiin ihan reipas matka ja lopuksi taas mentiin junalla. Kävelyä oli ainakin puolitoista kilometriä ja siinä oli tietysti paljon myös ylämäkiä. Minä olin luullut, ettei luolissa saisi ollenkaan kuvata kuin ehkä jollakin pienellä alueella, mutta yllättäen kuvaaminen olikin sallittua, kunhan ei käyttänyt salamaa. Tippukivimuodostelmiin ei saanut koskea, mutta tietenkin jotkut ihmiset niitä kopeloivat, koska luolissa kuljettiin isossa joukossa seiniä hipoen. Retken lopussa nähtiin myös olmi-eläimen poikasia jonkinlaisessa isossa tankissa.

Luolaan maksoi 23 euroa per henkilö ja yhteislippu Predjaman linnan kanssa olisi maksanut 31 euroa, eli mitään halpoja paikkoja nämä eivät olleet. No, Predjamaan emme sitten päässeet tällä kertaa. En tiedä, harmittiko se vai ei. Se olisi voinut olla ihan mielenkiintoinen ”kummituslinna”.

DSC09963

Koko matkan paras ruoka syötiin Postojnassa 🙂

DSC09970

Postojnan asemalla bussia odotellessa kuvattu söpö liikennemerkin tapainen

Kävelimme luolilta takaisin Postojnan keskustaan, ukkonenkin siinä vähän jyrähteli. Löysimme vähän ”syrjemmältä” tosi hyvän ravintolan, jossa söimme varmaan koko matkan parhaat sapuskat, eikä ollut edes pahan hintainen. Otettiin molemmat kanaa, jonka päällä oli juustoa ja ilmakuivattua kinkkua ja lisukkeena oli paistettuja vihanneksia ja juureksia. Erinomaisen hyvää. Namnam. Ravintolan nimi oli Storja Pod Stopnicami. Voimme suositella lämpimästi. 🙂 Kävimme vielä jossain kuppilassa, jossa mies joi viiniä ja minä kaakaota. Nämäkin olivat huomattavan edullisia ostoksia. Viinilasillinen oli tietysti halvempi (80 senttiä). Kokeilin muuten tehdä samantyyppistä ruokaa kotona, vaikkei se nyt ihan samalta näyttänytkään…

homeversio

Ruuan kotiversio

Kun päästiin Koperiin, oli jo tietysti pimeää. Kuvasin jossakin lämpömittarissa kello 20.02 +27 astetta, vaikka  aurinko oli jo laskenut. Vanhan kaupungin kujilla oli pimeällä ihan oma tunnelmansa. Tulin miettineeksi, miltä olisi tuntunut kuljeskella sellaisilla kujilla joskus keskiajalla ja mieleen juolahti myös kaikenmaailman vampyyritarinoita. 😉 Onneksi Slovenian kaupungeissa on kai melko turvallista kuljeskella pimeälläkin.

DSC09996 (2)

Koperin vanhankaupungin kujalla

Linkit muihin Slovenian reissun juttuihin (ja vähän Italian puolellekin):

Bohinj-järven ja Vogel-vuoren maisemissa

Ihana Miramare ja kamalaa ruokaa Italian Triestessä

Koperin ihana keskiaikainen vanhakaupunki

From Ljubljana with love

Syksyisiä Berliinin kuvia

IMG_2255

Berliinin päärautatieasema sateisena iltana. Ajoimme lentokentältä bussilla tänne ja jatkoimme siitä S-bahnilla hotellille.

Nyt on syksy parhaimmillaan ja ainakin täällä eteläisessä Suomessa on ollut aika sateista ja harmaata. Muistelenkin tässä kahden vuoden takaista Berliinin reissua, josta olen katutaidepostauksen lisäksi lupaillut vielä lisäjuttua. Berliinissä säät olivat välillä vähän harmaat ja taisi ensimmäisenä iltana sataa tihuttaakin, mutta yksi päivä oli jopa hyvinkin aurinkoinen ja lämmin (+22 astetta). Suomessa ei kuitenkaan tähän aikaan vuodesta yleensä ihan sellaisiin lämpötiloihin päästä. Reissu siis tehtiin lokakuun puolivälin jälkeen.

Berliini on suurkaupungiksikin tosi iso, mutta kaikki on siellä jotenkin selkeää ja siellä on tosi helppo liikkua U- ja S-bahneilla ja muilla julkisilla liikennevälineillä. Meidän matkallemme osui yhtenä päivänä S-bahnlakko, mutta siitäkin (ja pienistä ruuhkista huolimatta) kohteisiin pääsi ihan hyvin vaihtoehtoisia reittejä käyttämällä.

IMG_2305

Hotellin portaikkoa. Sisällä otetut kuvat ovat vähän rakeisia silloisesta kamerasta johtuen…

Plus Berlin oli ihan mielenkiintoinen hotelli tai hostelli. Se sijaitsee Berliinin itäpuolella värikkäässä Friedrichshainin kaupunginosassa lähellä Spree-jokea ja East Side Galleryn toista päätä. Alexander Platzille oli hotellilta noin kolmisen kilometriä.

Plus Berlinissä oli aika paljon nuorta porukkaa, koska siellä on käsittääkseni isompienkin porukoiden kanssa jaettavia huoneita ja edullisempia majoitusvaihtoehtoja. Meillä oli tietysti yksityinen huone omalla kylppärillä, koska olemme tällainen hieman vanhempi, yksityisyyttä arvostava ja kohtuullisen mukavuudenhaluinen pariskunta.  Olemme kuitenkin ns. budjettimatkailijoita, eikä ’hienostohotelleja’ tulla tässä blogissa näkemään, ellei nyt sitten lottovoitto osu joskus kohdalle… 😉

Hotellirakennus oli siis vanha koulu vuodelta 1891 ja siellä riitti sokkeloisia käytäviä ja suuria portaikoita. Berliinin katutaide oli hyvin esillä hotellin tiloissa sekä sisäpihalla. Huoneemme oli tosi iso ja korkea. Siellä oli isot ikkunat, jotka olivat sen verran korkealla, että minun piti kiivetä ylös ikkunalaudalle nähdäkseni ulos. Vanha luokkahuone ilmeisesti, tai osa siitä. Plus Berlin sopii hyvin sellaisille, jotka haluavat jotain vähän ’erikoisempaa’. Hinta/laatu-suhteeltaan paikka oli oikein hyvä. Siellä oli erillismaksusta saatavissa aamiainen. Kuvasta näkyy, että syötävää riitti myös sellaiselle, joka ei syö viljatuotteita. Sienet kyllä alkoivat jossain vaiheessa maistua vähän puulta, kun niitä oli useampana aamuna pupeltanut. Mieheni lautasella oli tietysti aina jotain nakkeja (yök) ja sämpylöitä. Hotellissa olisi ollut myös sauna ja uima-allas, joita en valitettavasti ehtinyt käydä testaamassa, koska vietimme pitkät päivät kaupungilla ja palasimme takaisin hotellille yleensä vasta iltamyöhäisellä ja rättiväsyneinä.

IMG_2322

Hotellin aamiaista

IMG_2320

Hotellin sisäpihaa

Mieheni oli käynyt Berliinissä jo ennestään (useampia kertoja), minä taas olin tutustumassa kaupunkiin ensimmäistä kertaa. Olin haaveillut matkasta Berliiniin siitä asti, kun aloin opiskella yliopistossa saksan kieltä ja näin oppikirjoissa kuvia Berliinistä ja sen erikoisista rakennuksista. Se oli muuten toinen kerta, kun aloin opiskella saksan kieltä ihan alusta. Opiskelin sitä lukiossakin, mutta se ehti päästä sen jälkeen unohtumaan… Olen kielissä tosi jauhopää, joten kun nyt kerran olen pariin kertaan tätäkin kieltä opiskellut ihan kohtuullisen pitkälle, niin pärjään jo esim. ravintolassa saksan kielellä. 😀

Ihan hotellimme läheltä alkoi East Side Gallery, 1316 metriä pitkä maalauksilla täytetty Berliinin muurin pätkä,  josta löytyy kuvia Berliinin katutaidekierros -postauksessa: Berliinissä katutaidekierroksella

Ekana päivänä kävelimme East Siden Galleryn päästä päähän. Sen lisäksi kävimme tv-tornissa ja muita tunnettuja nähtävyyksiä katsomassa, sekä tietysti shoppailemassa ällistyttävän huokeaa luonnonkosmetiikkaa. Tv-torni on tosi suosittu ja sinne piti jonottaa pari tuntia. Liput ostaessa sai tietää ajan, milloin pääsisi ylös, eli jonottamista ei tarvitse hoitaa paikan päällä, vaan sinä aikana voi mennä muualle kiertelemään. Me ehdimme käydä siinä välissä mm. syömässä.

Aika lähellä tv-tornia on Fransiskaaniluostarin kirkon rauniot, joka on aika mielenkiintoinen, koska sitä ei kauhean usein mainita missään nähtävyysluetteloissa, vaikka paikka oli, ainakin minusta, ihan hieno ja tutustumisen arvoinen. Luostari oli ilmeisesti perustettu 1250-luvulla ja kirkko on raunioitunut Toisen Maailmansodan pommituksissa. Vaikka raunioiden sijainti on niinkin keskeisellä paikalla, siellä ei ollut meidän lisäksemme yhtään turistia. Saimme siis ihan kahdestaan kierrellä ja katsella tällaista hienoa rauniota keskellä Berliiniä. Sisäänpääsymaksuakaan ei ollut. Kohteen Wikipedia-artikkeli englannin kielellä

IMG_2455

Fransiskaaniluostarin kirkon raunioilla

IMG_2467

Fransiskaaniluostarin kirkon rauniot

IMG_2478

Fransiskaaniluostarin kirkon rauniot

Tv-tornin jälkeen etenimme välillä Unter den Lindeniä pitkin, ja välillä muualle poiketen, Brandenburgin porttia kohti. Siinä vaiheessa, kun pääsimme portille ja Holokaustimuistomerkille, pimeys oli jo laskeutunut. Yritimme vielä päästä kiipeämään parlamenttitalon lasikupoliin, mutta sinne olisi pitänyt varata aika etukäteen. Se jäi sitten meiltä väliin tällä reissulla.

IMG_2487

Kävelevät makkarakojut jaksoivat ihmetyttää (en syö makkaraa…)

IMG_2508

Fransiskaaniluostarin kirkon rauniot tv-tornista kuvattuna

IMG_2517

Alexander Platz ja maailmankello tv-tornista kuvattuna

IMG_2520

Karl Marx allee ja Berliinin itäpuolta

Seuraavana päivänä siirryttiin sitten itäpuolelta läsipuolen keskustaan ja käytiin Kürfurstendamin suunnassa katsomassa Keisari Wilhelmin muistokirkkoa ja KaDeWen (Kaufhaus Des Westens) tavarataloa. Keisari Wilhelmin muistokirkko on jätetty sellaiseksi kuin se on jäänyt pommitusten jäljiltä ja sen viereen on rakennettu uusi sininen lasikirkko (joka oli muuten juuri sillä hetkellä remontissa).

IMG_2772

Keisari Wilhelmin muistokirkko

IMG_2806

KaDeWen Halloween-ikkuna. Halloweenia on juuri tähän aikaan vuodesta joka paikka täynnä Suomessakin.

IMG_2863

Gemäldegalerien edustalla. Taustalla näkyvät Potsdamer Platzin pilvenpiirtäjät.

Kävimme Gemäldegalerien taidemuseossa, koska halusin mennä johonkin isoon taidemuseoon. Museo oli tietysti tosi iso ja vaati paljon kävelemistä. Kyllähän siinä vähän ehti väsähtää kaikkien niiden rempranttien ja ruubenssien keskellä. Potsdamer Platzilla kävimme syömässä Sony Centerissä, jossa oli aika futuristinen tunnelma. Meidän oli tarkoitus mennä myös Panorama Punktiin, joka on näköalatasanne ja sijaitsee siinä punaruskeassa pilvenpiirtäjässä, mutta ei sitten jaksettukaan enää mennä, kun oltiin jo niin väsyneitä.

IMG_2929

Sony Centerissä oli aika futuristinen tunnelma

Yksi päivä oli tosi lämmin ja aurinkoinen ja silloin meillä oli vuorossa mm. retki Charlottenburgin palatsiin. Emme käyneet itse palatsissa, mutta kiertelimme valtaisaa puistoaluetta. Siellä on mm. vaaleansininen Belvedere-rakennus, jossa on jonkinlainen posliinikokoelma sekä Luisen mausoleumi, jossa kävimme sisällä.

IMG_3016

Lämmin päivä Charlottenburgin palatsin luona

IMG_3037

Charlottenburgin palatsin puistoa…

IMG_3076

Luisen mausoleumi Charlottenburgin palatsin puistossa

IMG_3142

Kirkon kellotapulista

Ranskalaisen kirkon kellotapuliin eksyimme, kun kävimme Fassbenderin ja Rauschin suklaakaupassa ja jossakin toisessa suklaakaupassa. Fassbender ja Rauschilla oli kaikki Berliinin suurimmat nähtävyydet esillä suklaasta tehtyinä. Suklaat olivat minun mielestäni aika kalliita. Taisin ostaa siitä toisesta kaupasta (jonka nimeä en muista) vähän enemmän, koska siellä oli hitusen halvempaa. Ne pallot olivat kyllä tosi hyviä.

Gendarmenmarkt-aukiolla on siis Berliinin konserttitalo ja kirkkoja. Istuskelimme konserttitalon rappusilla kuuntelemassa elävää musiikkia ja päätimme sitten kiivetä kirkon kellotorniin, jonne olikin aikamoinen kiipeäminen kierreportaita pitkin. Ylhäältä oli tosi hienot näkymät. Ehkä tykkäsin tästä näköalapaikasta jopa enemmän kuin tv-tornista, vaikkei tämä ollutkaan yhtä korkea. Tv-torni kun oli aika ruuhkainen ja täynnä ihmisiä. Kirkon torni oli rauhallisempi ja näkymiä sai ihailla ulkoilmassa.

IMG_3151

Kirkon kellotapulista. Kuvassa näkyy mm. Berliinin tuomiokirkko ja tv-torni. Nostureiden määrästä päätellen saksalaisilla on pääkaupungissaan loputon työmaa…

IMG_3167

Juutalaismuseoon menossa

Olimme lukeneet, että jos Berliinistä pitäisi valita vain yksi museo, niin kannattaa valita Juutalaismuseo. Valitsimme sitten sen (aikaisemmin mainitun Gemäldegalerien lisäksi) ja olihan se suuri ja vaikuttava paikka. Pelkästään erikoisen arkkitehtuurinsakin puolesta se on ihan näkemisen arvoinen.

IMG_3172

Juutalaismuseossa. Kaltevat lattiat.

patsasmuokattu

Patsas ja lampi Charlottenburgin palatsin puistossa

Berliinissä olisi riittänyt niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että tekisi kyllä mieli joskus piipahtaa siellä uudelleenkin. Ja kun se on vielä suurkaupungiksi jotenkin niin helposti omaksuttava ja siellä on helppo liikkua paikasta toiseen. Olen käynyt Saksassa myös Frankfurtissa muutaman tunnin keskustakierroksella, kun lensimme viime vuonna Lissaboniin vaihtolennolla  (linkki Sintran reissuun). Ikävä kyllä, Frankfurtissa satoi silloin, joten kuvien ottaminen jäi aika vähäiseksi, enkä ole siksi viitsinyt tehdä siitä mitään blogijuttua. Siellä olisi varmaan tullut kierreltyä enemmänkin, ellei sää olisi ollut niin huono.

Berliinin katutaiteesta olen siis tehnyt aikaisemmin erillisen jutun: Berliinissä katutaidekierroksella

Some day

Tämä ei tainnut olla siinä varsinaisessa muurissa, mutta lähellä sitä kuitenkin, Spree-joen rannalla

IMG_2626

Tärähtänyt ja valaistu tv-torni pimeässä. Jotenkin tykkään tästä kuvasta.

 

 

Bohinj-järven ja Vogel-vuoren maisemissa

Näin ylös päästiin kaapelihissillä ja tuolihissillä…

ihanylhäältä

lammas

DSC09349

Olimme viettäneet koko sunnuntaipäivän Ljubljanassa ja maanantaina oli vuorossa retki alppimaisemiin Bohinj-järvelle. Bussi lähti Ljubljanan asemalta ja ajoi Bledin kautta. Bled-järvi lienee Slovenian kuuluisimpia postikorttimaisemia, jonka kuvia pääsee varmasti ihailemaan, jos vähänkään googlaa Sloveniaa. Bled-järven keskellä on saari, jossa on kirkko ja järven rannalla on myös jyrkänteen reunalla kohoava linna. Me kuitenkin jätimme Bledin väliin. Meillä oli tähän suuntaan varattuna yksi päivä ja Bohinj vaikutti meidän mielestämme enemmän luonnonläheiseltä ja siksi myös kiinnostavammalta. Bohinj-järven rannoilla ei esimerkiksi ole rakennuksia samalla tavalla, tai ei oikeastaan ollenkaan. Bled taas vaikutti kuvien ja muun informaation perusteella ylimainostetulta ja turisteja kuhisevalta paikalta. Toki sellaisissakin kohteissa on puolensa, mutta tällä kertaa meitä kiinnosti enemmän jokin ’vähemmän täyteen ahdettu’. Bussi kiersi Bled-järveä sen verran, että ehdimme napata kuvia, vaikka olimmekin valinneet kohteeksemme Bohinjin.  Bohinj osoittautui kauniiksi ja rauhalliseksi paikaksi. Maisemat ovat upeita ja karuja. Ylhäällä Vogel-vuorella pääsee helposti ihailemaan vuorten huippuja täydessä hiljaisuudessa.

alppitaloja

Bussin ikkunasta napattu kuva alppitaloista

Bled-järvi

Bled-järvi ja jyrkänteellä kohoava linna bussin ikkunasta kuvattuna

Bussimatka Ljubljanasta Bohinj-järvelle kesti noin kaksi tuntia ja matkan hinta oli 8,30 e/ henkilö yhteen suuntaan. Kannattaa huomioida, ettei busseissa ole vessoja. Itse en tarvitse vessaa parin tunnin matkalla, mutta mainitsenpahan asian, koska Suomessa on vessat tämänpituisilla bussimatkoilla, ja mietimme kyllä etukäteen, olisikohan busseissa vessat vai ei (ei siis ollut). Bussi pysähteli aika monessa paikassa eli mikään nopein matkustustapa se ei ole. Matkan aikana ihmettelin keskelle peltoja ja tienvieriä pystytettyjä ”miniatyyrikirkkoja”, jotka oli varustettu jonkinlaisilla pyhimysten kuvilla. Mikähän niiden tarkoitus on? Mieheni arveli, että sadon siunaaminen. En valitettavasti saanut napattua yhtään kuvaa sellaisesta, enkä tiedä, millä nimellä niitä kutsutaan. Tietäisiköhän joku muu??

Matkan aikana ikkunoista näkyi kyliä, terävätornisia ja sipulikupolisia kirkkoja ja laiduntavia lehmiä. Saimme ihailla myös korkeita kalliojyrkänteitä ja korkeaharjaisia alppitaloja, joiden parvekkeita ja ikkunoita koristivat värikkäät kukat. Olin odottanut kovasti Juliaanisten Alppien näkemistä, koska vuoret ovat jotakin sellaista, mitä Suomessa ei ole. Vähän niin kuin valtameret, vuoretkin kiehtovat minua. Enpä ollutkaan nähnyt näin korkeita vuoria kuin kerran aikaisemmin Pohjois-Norjassa. Ennen Vogel-vuorta Saana-tunturi taisi olla korkein paikka, jonka päälle olin kiivennyt. No, nyt se on sitten Vogel-vuori. En tosin kiivennyt, vaan menin hissillä. Vogel-vuoren korkeus on 1922 metriä. Triglavin kansallispuiston alueella sijaitseva Triglav on Slovenian korkein vuori (2864 metriä). Sen huiput näkyivät Vogeliltakin.

bussipysäkki

Ihana alppitalon näköinen bussipysäkki 🙂

kaapelihissi

Vogelin kaapelihissi

Bussipysäkiltä (Zlatorog) oli lyhyt kävelymatka (ylämäkeä) Vogelin hiihtokeskuksen ala-asemalle, josta pääsi kaapelihissillä Vogel-vuorelle 1540 metrin korkeuteen. Kaapelihissi nousi aika jyrkästi ja näytti hurjalta, kun ala-asema jäi niin kauas ja pienen näköiseksi. Siinä alkoi jo miettiä, että vieläkö tämä vain nousee ja nousee… 1540 metrin korkeudelta pääsi halutessaan tuolihissillä vieläkin ylemmäs (olisiko se sitten ollut jossain 1800 metrissä?). Yhteislippu näihin hisseihin maksoi 18 euroa per henkilö, eli ihan mitään halpaa lystiä tämä ”laiskan miehen ja naisen” vuorireissu ei ollut. Pelkkä kaapelivaunumatka 1540 metriin olisi ollut 14 euroa. Me emme kävelleet ylhäällä kovinkaan paljon, ihan siksikin, että minulla ei ollut kiviseen maastoon sopivia kenkiä.

Olin lukenut, että sää vuoristossa saattaa vaihdella nopeasti. Ilma oli oikeastaan melkein koko ajan miellyttävän lämmin, ei ollenkaan niin kuuma kuin kaupungissa oli ollut, mikä oli ymmärrettävää, kun oltiin niin korkealla. Välillä aurinko paistoi ja välillä taas oli pilvistä ja hitusen viileämpää, etenkin siellä ihan ylhäällä. Ukkonenkin jyrisi loppuvaiheessa, kun kuljeskelimme alhaalla Bohinj-järven rannoilla. Onneksi ei kuitenkaan alkanut sataa.

DSC09350

Aika jyrkkää…

DSC09358

1540 m

DSC09375

1540 m

DSC09379

1540 m

Ylhäällä 1540 metrin korkeudella oli laumoittain lampaita, jotka mussuttivat ruohoa tai makailivat puiden varjoissa. Joka puolelta kuului ”bää” ja ”mää” ja kellot kilkattivat. Piti vähän varoa, ettei astunut lampaan läjiin, joita niitäkin oli joka puolella.

DSC09373

DSC09369

DSC09377  DSC09382

Lähdimme nousemaan tuolihissillä vielä ylemmäs. Lampaiden määkinä ja kellojen kilkatus vaimenivat ja tilalle hiipi kylmien vuorenhuippujen ympäröimä hiljaisuus.

Tuolihissi vähän pelotti minua, koska siinä istutaan niin korkealla pelkässä penkissä suojakaiteen takana, mutta mentävä oli, kun siitä kerran oli maksettu ja kyllä se kannatti, maisemat olivat niin upeat. Onneksi väkeä oli sen verran vähän, että tuolimme pysähtyi vain kerran ylösmenomatkan aikana keikkumaan keskelle ”ei mitään”. Iik! Alapuolella näkyi sentään paikoitellen joitakin ihmisiä kävelemässä, muuten olisi tuntenut roikkuvansa ihan täydellisen autiuden keskellä. Matka taisi kestää 15 minuuttia suuntaansa.

DSC09397

Näin ylös päästiin tuolihissillä

DSC09415

Tuolihississä vähän pelotti…

DSC09417

Tuolihissistä kuvattua. Alhaalla näkyi välillä joitakin ihmisiä kävelemässä, muuten tuntui aika autiolta ja hiljaiselta…

Tässä linkissä Vogel-vuorella kuvaamaani videota (laatu ei taaskaan päätä huimaa)

Ylhäällä oli aika hiljaista. Pilvet peittivät auringon ja pitkähihainen piti pukea päälle, mutta sadetta ei onneksi tullut. Kun istuimme alaspäin menevässä tuolissa, jotkut vastaantulijat avasivat suojakaiteensa vähän ennen aikojaan. Vähän ajan päästä ylhäältä kuului kauhea huuto, vaikka ei sieltä varmaan kukaan kuitenkaan pudonnut. Kaapelihississä alaspäin mentäessä korvat menivät minulla pahasti lukkoon ja korviin melkein sattui. Yritin juoda vettä matkan aikana ja olihan siitä vähän apua. Parempi olisi ollut varmaan jauhaa purkkaa, mutta en ehtinyt ottaa sitä laukusta siihen hätään. Se oli tosiaan aika jyrkkää ja nopeaa alaspäin menoa 1500 metristä.

DSC09437

Bohinj-järven rannalla. Tästä olisi päässyt myös veneen kyytiin, jos olisi halunnut.

DSC09439

Bohinj-järven rannalla oli rauhallista

Bohinj-järven lähettyvillä ja Triglavin kansallispuistossa olisi riittänyt paljonkin patikointireittejä ja upeita luontokohteita; jokia, putouksia, rotkoja ynnä muuta, joihin olisi voinut tehdä retkiä,  jos aikaa olisi ollut enemmän. Me emme majoittuneet lähistöllä ja liikuimme julkisilla, joten olimme vähän rajoittuneita retkeilyn suhteen. Tällä päiväretkellä tyydyimme lähinnä käväisemään järven rannoilla ja ylhäällä Vogel-vuorella, sen mitä nyt yhdessä päivässä ehdimme ja jaksoimme.

DSC09443

Bohinj-järven rannalla oli rauhallista

DSC09453

Ukkonen jyrisi jossakin vuorten takana… Vesi oli kirkasta, siellä näkyi kaloja.

Maisemat olivat upeat myös alhaalla järven rannassa, jossa oli jonkinlainen camping-alue. Kirkkaassa vedessä näkyi uivan kaloja. Ravintolasta ei kuitenkaan saanut muuta kuin pitsaa, joten meidän täytyi matkustaa bussilla muutaman kilometrin matka järven toiseen päähän Ribcev Laziin. Siinä sitten jonkin aikaa ihmettelimme maisemia; kirkkoa ja siltaa, jotka olimme nähneet kuvissa. Joku nuori mieshenkilö hyppäsi koko ajan ihme mahaplätsejä sillan kaiteelta järveen. Ihmettelimme sitä, koska järvi näytti siinä kohtaa aika matalalta. Mutta aina vain tyyppi kömpi ylös vedestä ja paineli hyppäämään uudelleen ja uudelleen. Oli hauska seurata, miten jotkut paikalle sattuneet ihmiset pelästyivät oikeasti, kun tyyppi vieressä vain yhtäkkiä hyppäsi.

DSC09468

Ribcev laz ja kummastusta herättänyt uimahyppääjä

DSC09482

Maisemia Bohinj-järven toisessa päässä, Ribcev Lazissa

Kävimme syömässä rannan tuntumassa kohoavan Alpinum Hotel Jezeron ravintolassa. Tämä Jezero taisi olla neljän tähden hotelli ja tuumailin siinä, että eipä minulla olisi koskaan varaa yöpyä sellaisessa, mutta syömään sentään pääsin. Ei ollut sekään ruokailu mikään halvin keikka, mutta ihan maistuva kuitenkin. Vessakin oli maksullinen, vaikka söimme ravintolassa. Huhhuh. Noin yleisesti ottaen Sloveniassa oli positiivista se, että useimmiten vessat olivat ilmaisia, myös asemilla. Lähdimme sitten bussilla takaisin Ljubljanaan hotellin vieressä olevalta pysäkiltä.

DSC09462

Söimme Hotel Jezeron ravintolassa. Minulla tällainen kala.

Ravintoloissa syöminen oli Sloveniassa kalliimpaa kuin esimerkiksi Portugalissa, jossa olimme vuosi sitten. Kaupoissa taas ruoka oli Sloveniassakin Suomen hintatasoon nähden aika edullista. Maanantai-iltana pääsimme vihdoin kauppaan Ljubljanaan palattuamme (toisin sanoen: kaupat olivat vihdoinkin auki). Esimerkiksi isot annossalaatit maksoivat Sparissa vähän yli euron. Kaupassa kuulimme myös suomen kieltä, mikä tietysti vähän nauratti, että onhan täällä muitakin suomalaisia. Istuimme sitten syömään salaattejamme majapaikkamme lähellä olevalle sillalle ja näimme majavan uivan joessa illan hämärtyessä.

Linkki Ljubljanan juttuun: From Ljubljana with love

Linkkejä muihin Slovenian reissun juttuihin:

Koperissa Adrianmeren rannalla

Retki Italian Triesteen

Ihana Miramare ja kamalaa ruokaa Italian Triestessä

Trieste1

Trieste on mäkinen ja ruuhkainen

Onko kukaan käynyt Triestessä? Trieste sai minun käsittääkseni kunnian olla joitakin vuosia sitten ykköspaikalla Lonely Planetin maailman aliarvostetuimpien matkakohteiden listalla. Ehkä tämä johtuu siitä, että melkein kaikki valitsevat Italiasta matkakohteekseen ensisijaisesti jonkun muun (tunnetumman) kaupungin?

Trieste sijaitsee Adrianmeren rannalla, lähellä Slovenian rajaa, ja siellä on enemmän kuin 200 000 asukasta, eli ihan mikään pikkukylä se ei ole. Triesteä on kuvailtu uniikiksi ja monimuotoiseksi, jonkinlaiseksi kulttuurien sekoitukseksi, sekä historiallisesti, maantieteellisesti ja arkkitehtoorisesti kiinnostavaksi… Olin tietysti etukäteen lukenut, ettei se ole ihan tyypillinen italialainen kaupunki. Historiankirjat tietävät kertoa ainakin roomalaisista ja pitkästä Itävalta-Unkarin ajasta. Triesteä olikin monissa yhteyksissä kuvattu enemmän itävaltalaiseksi, ja kai se sitä arkkitehtuuriltaan olikin, tosin meno voi ehkä olla silti aika ”italialaista”, kun Italiassa kerran ollaan…

Trieste2

Trieste on mäkinen ja ruuhkainen

Mehän siis lähdimme päiväretkelle Triesteen (sloveniaksi ytimekkäästi Trst), koska satuimme lomailemaan Sloveniassa ja sieltä on lyhyt matka Italian puolelle. Koperista on Triesteen vain 25 kilometriä ja matka taittui bussilla 20 minuutissa. Mieheni oli ostanut bussiliput etukäteen netistä kroatialaiselta bussifirmalta. Bussi oli myöhässä, sekä mennessä että tullessa, mutta sillä ei ollut väliä, koska olimme varanneet Triesteen runsaasti aikaa, jotakuinkin yhdeksän tuntia. Bussit ilmestyivät lopulta kuitenkin ja sehän on pääasia.

Linkki Koperin juttuun

Linkki Ljubljanan juttuun

Mietimme tietysti, huomaisimmeko me mitään eroa, kun ylittäisimme Slovenian ja Italian rajan… Emme olleet kumpikaan aikaisemmin käyneet Italiassa, joten Triestestä oli sitten hyvä aloittaa. Haha. Italia ei, suoraan sanottuna, yhden päivän ja yhden kaupungin perusteella, onnistunut tekemään minuun mitään kovin myönteistä vaikutusta… Ei niin, etteikö minulla olisi ollut kiva päivä tai etten olisi nauttinut hienoista nähtävyyksistä ja maisemista. Minähän suorastaan ihastuin Itävallan keisarin Franz Josefin pikkuveljen Maximilianin linnaan Miramareen. Se oli niin upea ja loistelias, että olisin voinut viettää siellä pitemmänkin aikaa kaikenmaailman kullattuja kuvia ja jättimäisiä purkkeja ja purnukoita tihrustellen. Viihdyin hyvin myös San Giuston katedraalin lähistöllä ja itse katedraalissa. Katedraali on vanha ja kaunis, eikä se ole turhanpäiväisillä koristuksilla pilattu. Pelkkä kirkkorakennuksen rauha ja kauniisti kimalteleva mosaiikki riittävät. Siellä oli mukava levähtää kaupungin muulta hektisyydeltä ja melulta.

Sangiusto

San Giuston katedraalin mosaiikki

Kyllä me ainakin huomasimme heti selvän eron, ainakin Sloveniaan. Italian puolella bussin ikkunasta avautuvat maisemat hujahtivat hetkessä selkeästi teollisemman näköisiksi, niin kuin mieheni asian ilmaisi: ”aikamoisia laitoksia”, ja siellä täällä alkoi näkyä myös korkeita kerrostalokomplekseja, jollaisia emme olleet Sloveniassa juurikaan huomanneet. Itse kaupungissakin (siis Triestessä) meno oli Sloveniaan, ja myös Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan, verrattuna melkoisen meluisaa ja hektistä. Hetkinen. Nyt siis olimme Italian maalla? Ja sen kyllä huomasi. Skootterit pörräsivät ja pukumiehet viuhahtelivat. Kyllä, me olimme varmasti Italiassa.

laitoksia

Italian puolella maisemat muuttuivat tällaisiksi.

Päätimme ensin lähteä bussilla Miramaren linnalle. Sinne pääsi bussilla numero 6. Ensimmäiseen bussiin emme päässeet, koska liput olisi pitänyt ostaa etukäteen kioskista. Seuraavaan bussiin emme mahtuneet, koska se oli niin täynnä. Kolmaskin bussi oli aivan täyteen ahdettu, mutta tungimme sisään takaovesta. Bussissa oli muun muassa joku italialainen koululaisryhmä, joka sekin oli matkalla Miramareen. Porukkaa vain tunki joka pysäkiltä lisää ja lisää, vaikka bussiin ei ihan oikeasti siinä vaiheessa enää mahtunut. Siis ainakaan suomalaisen mielestä.

DSC00039

Miramaren lähistöltä

Triesten lähistöllä olisi ollut myös Duinon linna (se missä Rainer Maria Rilke kirjoitti ”Duinon elegiansa”), mutta sinne olisi ollut jo sen verran pitempi matka, ettei se tullut tällä reissulla kyseeseen. Miramarelle oli Triesten keskustasta kymmenisen kilometriä, ja oli todella hyvä, että lähdimme sinne, koska se oli oikeasti hieno paikka ja ainakin minä tykkäsin siitä kovasti. En oikein ollut etukäteen osannut ajatella, minkälainen se olisi tai mitä siltä pitäisi odottaa. Mieheni ei ehkä niinkään ole kiinnostunut kuninkaallisista ja heidän elämästään, mutta puistoalueista hän ainakin tykkäsi. Jäimme bussista päätepysäkillä, joka oli jonkinlaisessa venesatamassa. Jouduimme nousemaan pitkät portaat ylös ja kuljeskelemaan puistoalueiden läpi, mikä oli oikeastaan hyvä, niin tuli sitten nekin nähtyä. Nähtiin myös kolme kissaa, joista emme tienneet, olivatko ne kulkukissoja. Ne eivät kuitenkaan olleet mitenkään arkoja, asettuivat kuvattaviksi ja paijattaviksikin. Pääportti oli kyllä ihan toisessa suunnassa ja poislähtiessä menimme sitten siitä, kuljimme rantabulevardia ja löysimme jostain ylhäältä tien varresta bussipysäkin. Miramarella oli tietysti paljon rauhallisempaa kuin hektisessä keskustassa. Rantamaisematkin olivat kauniita.

kissa

Kissa Miramaren puistossa

krusifiksi

Miramaren puistossa

Miramaren linna oli siis Itävallan keisarin Franz Josefin veljen Maximilianin ja hänen vaimonsa Charlotten residenssi, ja niin kuin jo taisin mainita, tämä pytinki ei jättänyt ainakaan minua kylmäksi. Kaunis paikka ja sisältä tosi upea. Linnassa oli jos jonkinmoista yltiöpäisen prameaa esinettä, posliinia, hallitsijoiden muotokuvia ja koristeellisia huonekaluja.

DSC00092

Miramaren rantanäköaloja

Miramare1

Miramaren linna

kultainensänky

Aika pramea punkka…

posliinia

Posliinia kirjastossa

toilet

kylpyhuone ja wc

Miramare2

Miramaren linna

Miramare3

Miramaren linna

Miramare4

Miramaren linna

DSC00178

Rantamaisemaa Miramaren lähistöllä. Minä ja kierrätyskankaasta tekemäni mekko.

portti

Hauskoja kiviä ja kauempana näkyvä Miramaren portti

Miramarelta lähdimme sitten bussilla takaisin keskustaan ja bussi täyttyi silläkin kertaa ihan ”mukavasti”. Se huristeli pitkin rantatietä ja matkan varrella näkyi rinteeseen rakennettuja hulppeita huviloita. Pian oltiinkin jo takaisin keskustassa. Siellä lähdimme ensin etsimään raitiovaunun lähtöpaikkaa. Skootterit pörräsivät ja autot kuvailivat ja pakokaasu lemusi. Triestessähän on myös sellainen raitiovaunu, joka ajaa johonkin ylös näköalapaikalle. Raitiovaunu oli kuitenkin poissa käytöstä. Bussilla olisi päässyt samaan paikkaan, mutta täyteen ahdetussa bussissa seisominen ei kauheasti innostanut. Eihän siinä olisi voinut ottaa matkan aikana mitään kuviakaan. Sen sijaan päätimme lähteä kävelemään vanhan kaupungin suuntaan San Giuston linnalle ja katedraalille ja syödä sitä ennen ruokaa ja italialaista jäätelöä.

DSC00214

Valitsimme ruokapaikan Grande Canalen varrelta hinnan perusteella (myönnetään, että me köyhäilijät saamme ehkä syyttää itse itseämme…). Minä kun en voi syödä pitsaa enkä pastaa (jep, Italia ei ehkä ruuan suhteen ole minulle maailman paras paikka) ja tässä putiikissa näytti olevan tarjolla muutakin. Mieheni tilasi lohipasta-annoksen ja minä jonkun pihvin paistetuilla lohkoperunoilla. No, miehen pasta-annos oli täysin ala-arvoinen, niin kuin suoraan jostakin valmispussista. Minun annokseni (joka maksoi sentään 7,50) oli, jos mahdollista, vieläkin ala-arvoisempi. Annos ei edes näyttänyt ihan siltä, miltä oli näyttänyt kuvassa (juu, näistä oli ollut oikein kuvat). Kamala puristettu tekopihvi (tai mikä lie leike) ja sitkeät mikrossa lämmitetyn oloiset perunalohkot, eikä mitään muuta. Minulta jäi kyllä tämä ”grande catastrofe” syömättä. Ja voin kyllä sanoa, että en muista, että minulta olisi koskaan tätä ennen jäänyt ravintolassa syömättä, siksi että ruoka olisi ollut pahaa. Suomessakin, joka on sentään kallis maa, saa tuohon hintaan jo ihan kelpo kebapaterioita. Ja italialaiset kai nimenomaan kehuskelevat ymmärtävänsä aidon ruuan päälle, enemmän kuin esimerkiksi suomalaiset? Haha. Minä en ainakaan ole koskaan voinut sietää teollisia mössöjä. En tykkää ruuanlaitosta, mutta se on minulle välttämätön paha, koska haluan joka päivä nimenomaan oikeaa ruokaa. Juu, en tykännyt tämän jälkeen Italiasta. Sanoin, että en syö tässä maassa enää mitään. No, jäätelön söin (se oli hyvää) ja sipsejä. Selvisin niillä Koperiin asti.

paharuoka

paha ruoka

jäätelö

Jäätelö oli hyvää (minulla taisi olla jotain pähkinäjäätelöä, jos oikein muistan)

Jos ei syö viljoja, tai yrittää ainakin päästä kohtuullisen vähillä viljoilla (tässäkin olin siis tekemässä kompromissia), ravintolan etsiminen nälkäisenä ja hintatason perusteella voi olla aika kinkkistä hommaa.  Paras ruoka koko reissun aikana syötiin muuten Postojnassa Sloveniassa (siitä enemmän tulevassa Postojna-jutussa). Eikä edes maksanut paljon.

Triestessä tosiaan pysähdyttiin vähän huonompaan paikkaan ja näköjään sitä voi saada eteensä ihan mitä tahansa sotkua. Ja vielä sellaisella paikalla, keskellä Triesteä, Grande Canalen varrella. Vaikka oltiin Italiassa, mieheni pasta-annoskaan ei tosiaan ollut ”mistään kotoisin”. Hän kuitenkin söi sen irvistellen.

portailta

Näköala portailta (alhaalla oli aikamoinen meteli)

Tämän jälkeen kävelimme San Giuston ja vanhan kaupungin suuntaan ja nousimme ylös suuria portaita, joiden nouseminen oli rankkaa, koska oli kuuma ja olihan siinä jo päivän ja viikonkin aikana aika paljon ehditty kävellä. Löydettiin linna ja katedraali, joka oli vanha, jostain 1200-1300-luvulta. Kuten jo taisin mainita, kirkko ei ollut liiallisilla koristuksilla pilattu. Kimalteleva mosaiikki alttarin yllä oli erityisen kaunis. Viileässä oli mukava istahtaa ja levähtää. Ylhäällä oli muutenkin rauhallisempaa kuin kaupungin kaduilla, jossa skootterit pörräsivät ja meteli oli suoraan sanottuna kamala. Ajattelin, että jos minun pitäisi mennä johonkin oikeasti isoon kaupunkiin Italiassa, niin en varmaan tykkäisi yhtään. Olen kyllä ollut suurissa kaupungeissa muissa maissa. Esimerkiksi Berliinistä tykkäsin tosi paljon. Jostain syystä en tuntenut siellä oloani ollenkaan epämukavaksi. Berliini on toisaalta jo tosi iso ja siellä tuli liikuttua aika laajalla alueella (pitäisi muuten laittaa parin vuoden takaisesta reissusta vielä joku pieni juttu ja kuvia blogiin, katutaidekierrokseltahan on tämä juttu: Berliinissä katutaidekierroksella). Lissabonin taas koin viime vuonna, nopeasti vilkaistuna, jotenkin pelottavaksi ja hektiseksi, mutta se oli kyllä vain sellainen nopea ’läpihuutojuttu’, kun olimme matkalla Sintraan.

linna

San Giuston linna. Täällä ei minkäänlaista ruuhkaa näkynyt…

DSC00287

San Giusto. Ylhäällä oli huomattavasti rauhallisempaa ja vähemmän meteliä.

katedraali

San Giuston katedraali

San Giuston katedraalilta laskeuduimme alemmas vanhaan kaupunkiin. Siellä on aika mäkisiä katuja ja korkeuserot ovat suuret. Mietimme siinä, että missähän se ”roomalainen teatteri” on, ja sattumalta ohitimme sitten senkin. Se oli aidattu, eikä varsinaisille raunioille päässyt kävelemään. Niitä saattoi vain katsella aidan takaa.

Jeesus

Jostain San Giuston läheltä

vanhakaupunki

Skoottereita Triesten vanhan kaupungin mäkisillä kaduilla

roomalainen

roomalainen teatteri

DSC00339

Pyhimys kadulla?

Kaupungissa menimme sitten johonkin outoon alennusmyyntiin (?), jossa oli paljon porukkaa ja tavaran saadakseen täytyi mennä kolmen tiskin kautta. Me emme tietenkään ensin tajunneet systeemiä. Tästä näytät, mitä haluat ja saat lapun, jossa lukee hinta. Toisella tiskillä maksat. Kolmannelta tiskiltä saat tavarasi muovipussissa. Minä ostin Kiinassa tehdyn laukun 8,50 eurolla ja mies osti collegetakin. Sen jälkeen menimme ihan suosiolla aseman kahvilaan ja vietimme siellä aikaa bussin lähtöön asti. Minä olin saanut jo tarpeekseni pörinästä ja metelistä.

Ei Trieste sinänsä täysi pettymys ollut. Onpahan nyt sitten nähty sekin. Miramare oli käymisen arvoinen kohde ja tykkäsin myös San Giuston katedraalista ja vanhasta kaupungista. Mutta Triesten kaupungista itsestään, melusta ja hektisyydestä ja kamalasta ruuasta, en tykännyt. Pörisevät skootterit lakkaamattomana virtana ja kaduilla leijuva pakokaasun tuoksu. Sori, mutta ei oikein ollut minun juttu.

grandecanale

Grande canale

Yhden päivän ja yhden kaupungin perusteella ei tietenkään voi sanoa mitään koko maasta. Italiahan on iso ja etelässä on käsittääkseni ihan erilaista. Mutta esimerkiksi Slovenian kaupunkeihin verrattuna, en tykännyt Triestestä. Olin ajatellut, että olisi joskus kiva mennä käymään myös jossain Italian ”toisella puolella”, mutta Triesten jälkeen siihen retkeen tulee varmaankin vierähtämään tovi. Johonkin Sardinian saarelle voisin ehkä mennä, jos joku tarjoaisi luksusloman. Vai pitäisikö minun ensin voittaa lotosta? Varmaankin. Haha. Emme me kuitenkaan sinne ihan heti lähde. Sitä ennen haluaisin ainakin Pohjois-Espanjaan, ehkä Baskimaalle, San Sebastianiin. Haluaisin myös Prahaan (jossa mieheni on käynyt useita kertoja) ja Puolan Gdanskiakin on mietitty, koska sehän on tosi lyhyen (ja usein kai edullisenkin) matkan päässä. Skotlantiinkin olisi kiva joskus päästä (mieheni ei ole koskaan käynyt Brittein saarilla), Hollantikin voisi olla ihan kiva ja niin edelleen. Meidän budjetilla näidenkin matkahaaveiden toteuttamiseen menee kyllä vuosikausia. Euroopan ulkopuolelle en kauheasti, ainakaan tällä hetkellä, hingu. Mieheni on kyllä käynyt kauempanakin. No, sanoisin ehkä että San Sebastian, Praha ja Gdansk olisivat tällä hetkellä sellaiset kohteet, jotka kiinnostaisivat minua eniten, jos ulkomaan kohteista puhutaan.

Trieste-päivän jälkeen koittikin jo kotiinlähtöpäivä. Lähdimme Koperista takaisin Ljubljanaan, vietimme siellä vielä muutaman tunnin ja sitten lähdimme lentokentälle. Lentomatka meni taas mukavasti äänikirjaa kuunnellessa, vaikka pelkäänkin lentokoneessa joka kerta. Ei siihen lentämiseen näköjään totu millään… Lentopelosta ja lentokoneiden kuvaamisesta.