Monthly Archives

syyskuu 2016

Katukuvausta Helsingissä

Katukuvauskurssilla kuvattua…

torni

Tornin piha, katunäkymä, kaunis valo

Töölön taloja

Värikkäitä taloja Töölössä (miksi Töölössä muuten eksyy aina?)

taloja töölössä 2

Värikkäitä taloja Töölössä

Hakasalmen huvilan puut

Syksyisiä puita Hakasalmen huvilan puistossa

Hakasalmen huvila

Hakasalmen huvila ja syksy

baana

Baana

isokirkko

Tuomiokirkko

tuomiokirkolta

Ennen mielenosoitusta…

lintu

Varpunen herkuttelee Bulevardin kahvisalongissa

”Nuori tyttö ja lupaus” tai ”Sarastus” (tällä patsaalla on ilmeisesti kaksi nimeä), Wäinö Aaltonen 1956. Tykkään heijastuksesta kivessä.

Tulipas sitten kuvattua parin päivän aikana Helsingissä oikein urakalla, kun osallistuin viikonloppuna katukuvauskurssille. Nyt kun olemme asuneet melkein kaksi vuotta Espoossa, olen käynyt silloin tällöin kuvailemassa myös pääkaupunkia, etenkin Hietaniemen hautausmaalla olen käynyt silloin tällöin (se taitaa olla edelleen suosikkipaikkani ko. kaupungissa). Muuten Helsinki tuntuu minusta useimmiten jotenkin kliinisen tylsältä, jopa rumalta. Sieltä löytyy pienellä etsimisellä kaunistakin arkkitehtuuria, mutta jotenkin sieltä ei vain löydy sellaista rosoa ja rappiota, joka olisi minun mielestäni mielenkiintoista tai kuvauksellista. Yleensä en siis ole saanut otettua kovinkaan paljon sellaisia kuvia, jotka miellyttäisivät omaa ’esteettistä silmääni’. Ehkä vika on sittenkin kuvaajassa? Tai ehkä Helsinki on liian tuttu? Olen asunut siellä nuorempana aika pitkään. Espoosta pidän enemmän asuinpaikkana, jos nyt pk-seudulla on pakko asua, mieluummin toki asuisin jossain muualla… Espookin on suurimmaksi osaksi kuvauskohteena vähän ’tylsä’, ellei sitten mene vaikka Nuuksioon tai saaristoon… Nuuksio tai Rövaren

Ehkä en vain ymmärrä katukuvauksen hienouksia?

Näissä kuvissa löytyy myös minua miellyttäviä väripilkahduksia. Jonkun kuvan olen kylläkin kääntänyt mustavalkoiseksi. Meillä oli kurssilla erilaisia tehtäviä ja myös ihmisistä piti ottaa kuvia. En kuitenkaan kuvauslupaa pyytäessä maininnut mitään kuvien julkaisemisesta, joten en nyt laita mitään tunnistettavia ihmisten kuvia tähän blogiin. Vieraat ihmiset eivät ehkä muutenkaan ole mikään suosikkikuvauskohteeni. Nämä kuvat ovat sellaisia, joista itse pidän eniten. Kurssi oli ihan kiva, sai vähän uusia ideoita ja näkökulmia kuvaaamiseensa. En ollut koskaan aikaisemmin ollut millään valokuvauskurssilla.Valitettavasti toinen kurssi, jolle olin ilmoittautunut, peruttiin, koska ilmoittautuneita oli liian vähän. Harmi, koska olin odottanut sitä kurssia enemmän. Kaipaisin myös vähän opastusta kameran säädöistä (valotusajat, aukkoarvot yms.). Ei nyt ihan sellaista sopivaa kurssia löytynyt, mutta toisella kurssilla olisi kai ollut hämärässä kuvaamista. Harmi, ettei se nyt toteutunut. Valokuvauksen lisäksi olisi tarkoitus vähän elvyttää vanhaa piirustusharrastustakin ja alkaa taas tekemään digitaalista taidetta, koska sain synttärilahjaksi uuden piirtopöydän, mutta jostain syystä on ollut niin paljon muita juttuja taas, etten ole saanut vielä yhtään valmista kuvaa aikaiseksi.

Koperin ihana keskiaikainen vanhakaupunki

DSC09742 DSC09685

DSC09708

DSC09668

Tiistaiaamu valkeni yhtä lailla aurinkoisena ja lämpimänä kuin sitä edeltävätkin aamut. Päivästä tulisi kuuma, se lupaili. Kirjauduimme ulos”Ambroosiohuoneestamme” ja lähdimme Ljubljanan asemalta junalla kohti Adrianmeren rannalla sijaitsevaa Koperin satamakaupunkia.

Linkki Ljubljanan juttuun

Monina päivinä junavuoroja oli korvattu busseilla. Perjantaina, kun tulimme Koperista takaisin Ljubljanaan, matkustimme puolet matkasta bussilla ja puolet junalla. Koperin suuntaan pääsimme kuitenkin koko matkan junalla, mikä oli ihanaa, koska reilun parin tunnin junamatka itsessään oli aikamoinen elämys. Äänekkäästi vislaava juna ohitti vaihtelevia maisemia aina vuorten sinertävistä silhueteista karuun karstimaahan ja vehreisiin viinilaaksoihin, kyliä, joissa kirkonkellot kalkattivat. Junassa oli mukavan väljää ja siellä oli sivukäytävä ja kuudenistuttavat kopit tai loossit, jollaisia muistan aikaisemmin nähneeni vain elokuvissa.

DSC09511

Junan ikkunasta näkyy värikkäästi kuvitettua junanvaunua (siinä taisi olla kuvattuna majava, jollaisen näimme edellisiltana myös Ljubljanica-joessa…)

DSC09512

Junassa oli sivukäytävä ja ”loossit”

DSC09536

Onko tämä nyt sitä karua karstimaata? Junan ikkunasta.

DSC09546

Junan ikkunasta…

Video: junalla Koperiin

Slovenian matkalla ehti todellakin nähdä monenlaista maisemaa suhteellisen pienellä alueella. Sloveniahan sijaitsee Italian, Itävallan, Unkarin ja Kroatian välissä ja Slovenialla on myös 47 kilometrin pituinen kaistale merenrantaa.

DSC00359

Koperissa

DSC09841

Suihkulähde lähellä kaupungin porttia

DSC09842

Kaupunginportin ulkopuolella istui aina iltaisin mummoja ja pappoja.

Kun juna viimein saapui Koperiin, hieman myöhässä, kuumuus ulkona tuntui suorastaan pakahduttavalta. Aseman läheisyydessä oli iso Planet-niminen kauppakeskus ja sieltä oli parin kilometrin kävelymatka keskustaan (jonka tietenkin myös kävelimme). Olen tainnut jo mainita, että päivälämpötilat olivat kaupungeissa minun makuuni ehkä turhankin korkeat. Iltaisin onneksi viileni nopeasti.

DSC09636

Koper, satama

DSC09754

Koperin satama kirkon kellotornista kuvattuna

Koperhan sijaitsee Adrianmeren rannalla, mutta se ei ole mikään varsinainen rantalomakohde. Kaupungin ”uimaranta” on aika vaatimaton kaistale kivetystä, kiviä ja nurmikkoa, jossa ihmiset makailivat. Minä tai mieheni emme ole mitään rantalomailun tai rannalla makoilun ystäviä, emmekä ole menossa mihinkään lomalle grillaamaan itseämme, joten meitä tietyntyyppisen rannan puute ei haitannut. Olihan siinä sentään meri. Ja Koper on kiva kaupunki. Toisaalta minua harmitti, etten ollut ottanut uimapukua mukaan, koska Koperin laitureilta olisi minusta ollut nimenomaan kivempi mennä uimaan kuin mistään hiekkarannalta.

DSC09643

Otin kiven muistoksi Koperista Adrianmeren rannalta. Itsetekemäni mekko (kierrätyskankaasta).

Koper on Slovenian suurin satamakaupunki (n. 25 000 asukasta), eikä se käsittääkseni ole mikään suuri turistirysä. Yleensä turistit kai valitsevat mieluummin pienemmän Piranin tai Portorozin. Koperissa on kuitenkin todella upea ja hyvin säilynyt keskiaikainen vanhakaupunki, jonka kapeilla ja sokkeloisilla kujilla on mukava seikkailla. Ilmeisesti Koper on ollut aikaisemmin mantereesta erillinen saari, joka on yhdistetty muuhun maahan vasta 1800-luvulla. Itse taisin pitää Koperista vielä enemmän kuin Ljubljanasta. Turistejakin tuntui olevan meidän lisäksemme vain ”kourallinen”.

DSC09822

Veneitä Koperissa illalla

DSC09815

Ilta Koperin rannalla

Titon aukio on Koperissa keskeinen paikka, jonka ympärillä sijaitsevat tärkeimmät nähtävyydet, mm. Pretoriaaninen palatsi, kirkko ja kellotorni (oliko se tosiaan 1200-luvulta?). Torniin pääsee kiipeämään portaita pitkin kolmen euron huokeaan hintaan, jos ovi sattuu olemaan auki… Kellotornissa oli jopa suomenkielisiä esitteitä (!!!) muiden kielten joukossa, joten on se suomikin sitten ilmeisesti oikein ”maailmankieli”? 😉 Ylhäältä 36 metrin korkeudesta on upeat näkymät Triesten lahdelle ja vanhan kaupungin kattojen yli. Kellot soivat viidentoista minuutin välein, joten sitä ei kannata pelästyä.

DSC09592

Pretoriaaninen palatsi

DSC09759

Kirkon kellotornista

DSC09591

Titon aukiolta

DSC09606

Kellotorni näkyvissä

Majapaikkanamme Koperissa toimi Museum hostel, joka oli todella positiivinen yllätys. Siinä missä Ljubljanan majapaikassa ei ollut mitään ylimääräistä, Koperissa hintataso oli sen verran edullisempi, että samaan hintaan sai ihan mukavasti varustellun pikku kämpän, joka oli tyylikkäästi (sanoisinko, jotenkin italialaishenkisesti) sisustettu ja jossa oli myös pieni keittiö astioita ja viinilaseja myöten. Olin vähän miettinytkin, että matkalle pitäisi kai ottaa aina mukaan vähintäänkin veitsi vihannesten pilkkomista varten ja mahdollisesti kertakäyttöastioita, minä kun en sitä leipää syö… Täällä oli astiat ja jääkaappi, johon saatiin ostettua kaupasta ruokaa, niin että sain halutessani tehtyä itselleni iltaisin vaikka juustosalaatin, pelkillä hedelmillä eläminen kun alkaa jossain vaiheessa väistämättä tuntua vähän liian makealta. Keittolevykin olisi ollut, mutta sitä ei käytetty.

DSC09828

Majapaikkamme ovella illalla

Huone oli siis oikein viihtyisä ja erinomaisesti varusteltu, vessa tosin vähän pieni ja peitto ohut, mutta koska oli lämmin, ei sen paksumpaa oikeastaan tarvinnutkaan. Ainoa miinus oli oikeastaan hyttyset, jotka eivät sinänsä kuuluneet kalustoon, mutta minä olin kyllä koko ajan paukamilla, koska jostain syystä kaikki ötökät tykkäävät pistää juuri minua. Museum hostel sijaitsee aivan keskustassa, käytännössä aivan vanhan kaupungin sydämessä. Siitä oli helppo lähteä kujille tai vaikkapa rantaan. Koperissa hintataso oli selvästi pääkaupunkia edullisempi: ravintolassa syöminenkin oli huomattavasti halvempaa.

DSC09727

vanhan kaupungin kujia (itsetekemäni mekko, kierrätyskankaasta)

DSC09731

DSC09722

DSC09699 DSC09704 DSC09695 DSC09683 DSC09583

Koper oli tosi ihana. Sen kujilla kävellessä ja venetsian aikaisia rakennuksia ihaillessa, tuli tunne, että olisi ennemminkin Italiassa. Sellainen tunne tuli siis jopa meille, jotka emme olleet vielä Italiassa käyneet. Tosin asia korjattiin parin päivän päästä, kun ylitimme senkin rajan. Italian puolellehan on Koperista vain kymmenisen kilometriä. Koperissa ihmiset ajoivat paljon skoottereilla, ihan niin kuin Italiassa. Pelottavan monet muuten ajoivat Slovenian puolella ilman kypärää. Skootterit eivät kuitenkaan pörränneet niin paljon ja niin häiritsevästi kuin Italian puolella, mistä kerron lisää Triesten jutussa.

DSC00364

Kotiinlähtöpäivän aamuna. Bye bye, Koper.

Videokuvaa Koperin vanhasta kaupungista (ei mikään kovin laadukas tuotos, mutta video kuitenkin)

From Ljubljana with Love

Ljubljana, Slovenian kaunis pääkaupunki. Tarkoittiko sen nimi nyt ’rakasta’ vai ’rakastettua’? Sehän lienee melkein sama asia…? 🙂

Viikko tuli kierreltyä Sloveniassa ja Slovenia oli kyllä oikein ihana ja kaunis. Vietimme ensimmäiset kolme yötä Ljubljanassa ja toiset kolme yötä Koperin satamakaupungissa Adrianmeren rannalla. Slovenia on mukavan pieni maa, jossa lyhyessä ajassa ehtii nähdä jo monenlaista maisemaa. Käyntikohteita reissullamme riittikin alppimaisemista Adrianmerelle.  Ihmiset Sloveniassa ovat ystävällisiä ja kielitaitoisia. Kaikki tuntuivat puhuvan hyvää englantia, joten senkin puolesta maassa on helppo matkustella.

Ljubljana itsessään on todella mukava kaupunki. Pääkaupungiksi se on pieni, noin 286 000 asukasta. Keskeiset maamerkit ovat pienellä alueella Ljubljanica-joen molemmin puolin. Kaupungissa onkin helpointa liikkua kävelemällä, vaikka taitaapa siellä kulkea pieni kaupunkijunakin. Joen pääsee ylittämään monenmoista siltaa pitkin. Suurin ja näyttävin on Kolmoissilta, jonka vieressä aukion laidalla kohoaa vaaleanpunainen Fransiskaanikirkko. Sitten on tietysti neljän lohikäärmeen vartioima Lohikäärmesilta ja Teurastajan silta, jolla seisoo kummallisen näköisiä patsaita, joista ei oikein tiedä, mitä ne esittävät.

DSC08960

Lohikäärmesilta ja ylhäällä kukkulalla häämöttävä Ljubljanan linna iltavalaistuksessa

DSC09164

”Venera shop” majapaikan lähellä tai takana olevalla kadulla

Saavuimme Ljublajanan lentokentälle lauantai-iltana, jolloin lentokenttäbusseja kaupunkiin ei enää kulkenut (eivät ilmeisesti kulje viikonloppuisin enää kello kuuden jälkeen illalla). Niin, minähän tunnetusti pelkään lentämistä ja taas olin jotenkin kummallisesti joutunut kauheaan purkkiin, jota lentokoneeksi kutsutaan, mutta tälläkin kertaa siitä selvittiin… Slovenia on vuoristoinen maa ja ihastelin vuoria jo lentokoneesta ja tietysti lentokentän lähistöllä.  Metsät ja pusikot näyttivät melko lailla samanlaisilta kuin Suomessa, Sloveniahan on Suomen ohella yksi Euroopan metsäisimpiä maita, mutta vuoret antoivat heti sen vaikutelman, että nyt on päästy ihan eri paikkaan.

DSC08956

Shuttlebussin ikkunasta kuvattua

Olimme varanneet etukäteen shuttlebussin, joka vei meidät suoraan majapaikkaan. Rooms Ambrozic sijaitsi melko lailla Ljubljanan ydinkeskustassa, lähellä Lohikäärmesiltaa. Itse asiassa huoneemme ikkunasta näkyi suoraan joelle ja Lohikäärmesillalle. Huone oli siisti, mutta muuten hyvin vaatimaton. Mitään ylimääräistä ei ollut. Vain parisänky, sohvasänky, keikkuva pöytä ja vaatetanko muutamalla henkarilla. Ei edes tuolia. Sänky oli kyllä hyvä, siihen oli selvästi panostettu. Meillä on yleensä vaatimuksena, että huoneessamme pitää olla oma kylpyhuone ja ettei tietty maksimisumma per yö ylity. Kylpyhuone oli myös tosi siisti, tosin pyyhkeitä tuotiin vähän epämääräisesti, välillä pieniä ja välillä suuria. Minua häiritsi lähinnä se, ettei mitään laskutilaa tavaroille ollut pesualtaan reunoja lukuunottamatta. Edes pyyhkeille ei ollut pyyhekoukkuja, eikä vessapaperirullalle telinettä. Kaikki rullat ja pyyhkeet keikkuivat yhden ainoan kuivatuspatterin päällä. Mitään kovin kummoista valittamista ei kuitenkaan ollut, koska huone oli siisti ja sijainti oli hyvä. Ulkoapäin talo näytti paikoin vähän ränsistyneeltä, mutta se nyt ei meitä haitannut. Keskeisen sijainnin takia kadulta saattoi kuulua meteliä, joten korvatulpat olivat ainakin minulle nukkuessa tarpeen.

DSC09004

Majapaikan ”takapihaa”

DSC09003

Aamunäkymä huoneemme ikkunasta Ljubljanicajoelle ja Lohikäärmesillalle

Ensimmäisenä iltana oli ehtinyt tulla jo pimeää, kun lähdimme vielä syömään ja katsastamaan lähialueita. Kolmoissillan lähellä kohoava vaaleanpunainen Fransiskaanikirkko näytti minusta paljon suuremmalta ja hienommalta kuin se oli näyttänyt kuvissa. Onnistuimme valitsemaan joen varrelta meidän budjettiimme nähden vähän turhan kalliin ravintolan, jonka nimi oli Most. Ruoka oli kyllä erinomaisen hyvää. Valitsin teeluupihvin, paistetut perunat ja kasvikset, koska se oli muistaakseni ainoa, jonka tunnistin ruokalistan hienoista litanioista. Miehelleni taas kannettiin pöytään varsin näyttävä lampaanviulu (??). Joella kulkivat vielä illallakin turisteja kuljettavat veneet ja kukkulalla kaupungin yllä häämötti Ljubljanan linna sinivihreäksi valaistuna.

DSC08971

Teeluupihvi, potut, kasvikset ja barbequekastike

DSC08970

Oliko tämä nyt sitten lampaanviulu? Lammasta joka tapauksessa.

DSC09023

Fransiskaanikirkko ja Kolmoissilta

Olimme varanneet sunnuntain kokonaan Ljubljanalle ja kaupunkiin tutustumiselle. Aamiaisen kanssa tuli pieni ongelma, koska kaupat eivät olleet auki ja minä en syö viljatuotteita. Leipäkauppojen ovet olisivat kyllä olleet levällään joka nurkalla. Jossakin vaiheessa torilla alettiin kyllä (onneksi) myydä hedelmiä, mutta ehdimme sitä ennen ostaa kioskista minulle ranskalais- ja juustoaterian (juustot olivat leivitettyjä, mutta jotain täytyy ottaa, kun on nälkä) ja jogurtin, sekä miehelle slovenialaisen piiraan Burekin. Oli siinäkin aamiainen… Jälkeenpäin ajateltuna jogurtti olisi riittänyt minulle, kun vähän ajan päästä pääsi kuitenkin jo ostamaan hedelmiä. Mitään muuta syötävää minulle oli kuitenkin vaikea sunnuntaina saada, koska lähistöllä olevat ruokakaupat eivät tosiaankaan olleet koko päivänä auki. Kävin kuitenkin shoppailemassa Dm:n myymälässä, joka on Saksan matkoiltakin tuttu ketju. Sieltä saa kosmetiikkaa ja sen sellaista. Jotain syötävääkin sai, esimerkiksi nyt vaikka kuivattuja hedelmiä. Käytän enimmäkseen luonnonkosmetiikkaa ja Saksasta olen tuonnut sitä melkein ”säkkikaupalla”, koska siellä se on Suomen hintatasoon tottuneelle lähes ”ilmaista”, etenkin jos ostaa Dm:n omaa merkkiä Alverdea. Sloveniassakin kosmetiikan hinnat olivat Suomea edullisempia ja muutamia Alverde-tuotteita tarttui täältäkin mukaan.

Noin sivumennen mainittuna, ranskalaisia perunoita tuli koko matkan aikana syötyä vähän liikaa, niin että ne pursuivat jälkeenpäin melkein korvistakin. Ei kauheasti tee niitä mieli. Samoin lihaa olisin voinut itse syödä vähän vähemmän, vaikka mies tietysti halusi aina lihaa. Minä taas olisin voinut syödä useammin kalaa. Toki pari kertaa söinkin. Aina ei vain ollut hirveästi vaihtoehtoja, kun yritettiin löytää edullista ruokapaikkaa, jossa yleensä olisi minulle jotakin. Pelkät pitseriat, joista ei saa muuta kuin pitsaa, eivät siis käy.

IMG_5579

Minä kuvaamassa Lohikäärmettä Lohikäärmesillalla

DSC09088

 

DSC09080 DSC09027Sunnuntaina kiertelimme kaupunkia ja tutkailimme siltoja kävellen ja kävimme Pyhän Nikolauksen katedraalissa, joka oli sisältä tosi upea. Itse asiassa osuimme sinne kesken messun. Kirkon kellot soivat kaupungissa viidentoista minuutin välein (minkähän kirkon kellot ne sitten olivatkaan…). Joen rannalla oli kirpputoripöytiä, joissa myytiin kaikenlaista vanhannäköistä tavaraa. Myöhemmin päivällä kävimme myös jokiristeilyllä, joka ei sinänsä ollut kovin kummoinen. Lähinnä alhaalla lautalla istuminen tuntui mukavan viileältä, koska päivän kuumimmat tunnit tuntuivat, ainakin minun makuuni, vähän turhan kuumilta. Jatsahtava musiikki pimputti ja välillä selostettiin paikoista eri kielillä. Yleisesti ottaen päivällä oli kaupungeissa aika kuumaa. Vuoristossa, Bohinj-järvellä, ja myös Postonjassa, oli viileämpää, toisin sanoen miellyttävän lämmintä.

DSC09096

DSC09090

DSC09093

DSC09070

Pyhän Nikolauksen katedraali oli sisältä todella upea

DSC09133

Jokiristeilyn parasta antia oli ehkä tämä ”liukumäki”… 😉

Jossain vaiheessa löysimme majapaikan takana olevalta kadulta ravintolan, jossa tilasimme lihalautasen kahdelle. Annos oli iso ja herkullinen, yksi parhaista matkalla syömistämme aterioista, eikä hintakaan ollut liiallinen.

DSC09163

lihalautanen kahdelle

Illansuussa, kun oli vähän viilentynyt, kiipesimme ylös Ljubljanan linnalle. Sinne pääsee myös ns. funiculaarilla. Päivän kuumimpien tuntien aikana kävelymatka olisi ehkä voinut ollakin vähän turhan rankka, mutta näin iltasella sen kesti. Olisikohan siihen mennyt viitisentoista minuuttia. Emme käyneet sisällä linnassa, mutta jäimme joksikin aikaa ihailemaan ja kuvailemaan alhaalla levittäytyvää kaupunkia ja vuorten taakse laskevaa aurinkoa. 

DSC00389

Ihana Mitsa kissa tykkäsi minusta selvästi ja minäkin tykkäsin Mitsasta 🙂

DSC00388

Ravintolan ihana ”Mitsa” kissa kotiinlähtöpäivänämme

Säät reissullamme olivat hyvät kotiinlähtöpäivää lukuunottamatta. Ehkä se tosiaan oli viimeinen helleviikko tuolla päin maailmaa ja sen jälkeen sielläkin alkoi jo viilentyä? Kun perjantaina palasimme Koperista Ljubljanaan ja vietimme pääkaupungissa vielä muutaman tunnin, jossain vaiheessa alkoi sataa kaatamalla. Meillä oli isot matkalaukut linja-autoaseman säilytyksessä ja mieheni oli, jostakin minulle käsittämättömästä syystä, jättänyt sateenvarjot sinne. Olimme keskustassa syömässä ja meidän piti sitten kävellä kaatosateessa keskustasta takaisin asemalle se vajaan kilometrin matka. Kastuimme tietysti läpimäriksi ja aseman vessassa piti vaihtaa vaatteet. Lentokenttäbussia odotettiin pienen räystään alla, itse asiassa siinä oli hirveä määrä ihmisiä odottamassa, mutta bussia (joka muutenkin kulki vain kerran tunnissa) ei näkynyt eikä kuulunut, joten jossain vaiheessa päätimme mennä shuttlebussin pysäkille. Jonkin aikaa odoteltuamme siihen sitten kurvasi shuttlebus, jonka ystävällinen kuljettaja otti meidät kyytiin, koska tilaa sattui olemaan, vaikka meillä ei ollutkaan varausta. Se maksoi saman 9 euroa per henkilö, mitä tullessakin.

Mainittakoon, että yleensä bussit olivat päiväretkille lähtiessä n.15-30 minuuttia myöhässä, mutta ilmestyivät kuitenkin lopulta aina jostakin. Tässä vaiheessa ei vain jaksanut odottaa sitä lentokenttäbussia, kun oli kuitenkin lennolle ehtiminen kyseessä.

Teimme reissullamme päiväretket myös Bohinj-järvelle ja Vogel-vuorelle, Postonjan tippukiviluolille sekä Italian puolelle Triesteen. Teen näistä kaikista, kuten myös Koperin kaupungista, vielä erilliset jutut.

DSC00398

Valistustaulu (?) ravintolan vessassa, suoraan pöntön suunnasta kuvattuna. Jännittäviä liikennemerkkejä ja kieltotauluja ja sen sellaisia tuli kuvattua myös aika paljon.

 

DSC09048

Vähän asumattomamman näköinen hieno talo. Asemalle päin kävellessä.