Rankki, rankempi, rankin… Kotkan saaristo kutsuu…

Viime viikolla palasin taas hetkeksi lapsuuteni maisemiin. Meren tuoksu ja lokkien kirkuna, ylvään näköisinä lipuvat purjeveneet, puksuttavat meriläiset ja veden pintaa pitkin kiitävät ”pikasliipparit”. Kaikki tämä muistui elävästi mieleeni, kun matkasimme m/s Jaanan kyydissä Rankin saareen.

Ohitimme matkalla Kukourin linnakesaaren ja Lehmän eksoottisen näköisen hiekkalaguunin. Tuolla minäkin olen uinut ja keräillyt vedestä ruosteenvärisiä kiviä, silloin joskus, kauan sitten…

lehmähiekkakärki

Lehmän hiekkakärki ja lokkien kokous

purjevene

Purjevene Lehmäsaaren edustalla

bluelagoon

Lehmän hiekkaa

lehmälaguuni

Lehmän hiekkalaguuni

Lehmä oli lapsena yksi suosikkisaaristani ja sinne pääsee kätevästi myös ”tuurimoottorilla”. Siellä on mukava retkeillä ja sinne voi myös pystyttää teltan. Kävimme mieheni kanssa Lehmässä kolme vuotta sitten pienellä päiväretkellä. Toisella puolella saarta on pitkä hiekkaranta ja mukavat kalliot, joilla istuskelimme syömässä eväitä. M/s Jaana pysähtyi Lehmän laiturissa sekä meno- että paluumatkalla.

Sitten asiaan… Rankin linnakesaari avautui yleisölle viime kesänä. Kävimme tällä kertaa tutustumassa saareen neljän hengen porukalla, yhdessä vanhempieni kanssa. Isäni, joka kävi 70-luvulla armeijan Kirkonmaassa, kertoi käyneensä Rankissa kerran. Me muut emme olleet käyneet siellä koskaan, joten saari oli siis ihan uusi tuttavuus. Olimme tiirailleet säätiedotuksia hyvinkin tarkkaan, ja koska sadetta ei luvattu, uskalsimme lähteä matkaan.

laituri

Rankin laituri ja m/s Jaana

venevaja

Venevaja

Matka Rankkiin taittui mukavasti m/s Jaanalla 45 minuutissa. Vene lähtee Sapokasta Tulikukon laiturista. Menopaluun hinta oli 20 euroa, joka tuntui meidän mielestämme aika kalliilta, ainakin, jos pitäisi pohtia, lähtisimmekö uudelleen samalle saarelle. Rankin ja Kirkonmaan saarilta löytyy hyvät matkailupalvelut, kuten ravintola- ja majoituspalveluita sekä vierasvenelaituri. Ravintolapalvelut kiinnostivat meitä päiväretkeläisiäkin ja söimmekin Sotkussa kattilallisen maittavaa lohikeittoa. Omia eväitä ei siis todellakaan tarvinnut rahdata mukaan, mikä oli ihan mukavaa ja helppoa.

Kotkan Saarten sivuille löydät tästä: http://www.kotkansaaret.fi/index.php

tykkijuttu

Tykkijutuista en oikeastaan mitään ymmärrä…

kalliokuva

Rankin kallioita ja meri

minä

Minäkin olen päässyt kallioille ihmettelemään kusiaisia, jotka yrittivät kovasti kiipeillä ylös jalkojani pitkin 😉

Sää oli ihan mukava, pilvinen, puolipilvinen, jopa aurinkoinenkin (”Kotka-Rankki ohutta yläpilveä”, vai miten se nyt meni?). Ei ollut ainakaan liian kuuma, vaan ilma oli juuri sopivan lämmin ulkoiluun.

Kävelimme ensin saaren toiselle puolelle. Matkan varrella näimme mm. Rankin kuuluisan sääaseman ja näkötornin, johon ei kuitenkaan päässyt kiipeämään. Rankissa on rivitaloja ja pieni kerrostalo sekä paljon vanhoja kivijalkoja muistoina entisistä ajoista. Tykit ja sen sellainen sotakalusto ei hirveästi kiinnosta minua. Tykkään enemmän ihailla maisemia. Jostain syystä Rankissa oli hirveä määrä kusiaisia, ja jos pysähtyi vähäksikin aikaa, esim. nyt vaikka kalliolle, ne olivat heti kiipeämässä jalkoja pitkin ylös. Itse asiassa samaiset kusiaiset näyttivät vallanneen myös sääasemarakennuksen, ainakin ulkopuolelta.

sääasema

Rankin sääasema ja näkötorni

Vanha venäläinen kasarmirakennus vuodelta 1917 oli ihan hienon näköinen. Rakennuksiin ei kuitenkaan päässyt sisälle tutustumaan, mistä ainakin vanhempani tuntuivat olevan vähän pettyneitä. Ainoastaan saunarakennus rannassa oli avoinna (ihan hieno 60-luvun arkkitehtuurin edustaja). Isoisäni on käynyt Rankissa armeijan joskus sodan jälkeen ja hän muistaa vielä vanhan kasarmirakennuksen, mutta hän ei ole enää niin hyvässä kunnossa, että olisi jaksanut lähteä mukaan.

kasarmi

Vanha kasarmirakennus

Kolme meistä söi Sotkussa lohikeiton hintaan 14 e/henkilö. Meille tuotiin pöytään iso kattila ja keitto oli hyvää. Ruuan jälkeen kävelimme vielä toisen kerran samaa tietä saaren toiselle puolelle, koska emme olleet ekalla kerralla älynneet kävellä vanhalle majakalle asti. Olimme kuitenkin päättäneet lähteä pois kello kahden veneellä, joten emme ehtineet muuta kuin vilkaista majakkaa vähän kauempaa. Sinne kun olisi pitänyt loikkia vähän vaikeakulkuisempien kallioiden yli. Sitten tuli jo kiire kävellä takaisin. Majakkamaisema näytti kyllä kauniilta ja paikka olisi varmasti ollut lähemmänkin tarkastelun arvoinen. Vietimme saarella kolmisen tuntia.

keitto

Lohikeitto

majakalle

Siellä se majakka näkyy…

majakka2

Majakka ja kalliot

Punkkien pelossa heinikot ja pusikot yritettiin tietysti koko ajan kiertää kaukaa, koska Kotkan saaristossa punkkien levittämä aivokuume on ihan todellinen riski. Vanhemmillani on rokotteet, minulla ja miehelläni ei (ainakaan vielä). Saaressa emme punkkeja nähneet (kusiaisia kyllä sitäkin enemmän), mutta kuinka ollakaan, punkki tarttui sitten yhtenä iltana sukkaani vanhempieni kotipihalta. No, onneksi oli sukat jalassa. Tiedän kyllä, että sukat sandaaleissa ovat joidenkin etikettisääntöjen mukaan ”junttimaiset”, mutta ”junttimaisuuteni” pelasti minut tällä kertaa punkin hyökkäykseltä. Huomasin sentään ajoissa, että mikäs siinä oikein kiipeilee… No, punkkihan se sitten oli ja vielä kaiken lisäksi sellainen pienen pieni, tuskin silmillä erottuva, nymfivaiheen olio.

kivijalka

Vanhaa kivijalkaa

hauta

Hmm… Iso kivi oviaukolla. Oliko se Jeesuksen hauta…? Vai pelkästään taitavaa naamiointia? 😉

kukourinäkyy

Kukouri näkyy…

kukouri

Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluvan Fort Slavan rauniot Kukourin saarella

Monet tutut saaret läikkyvät yhä mielessäni, niin kuin lapsuuden kesät, lämpimät kalliot, kivenlohkareiden väliin levitetyt viltit ja veden täyttämät kolot, joissa leikimme. Muistan Kirkonmaan ”hautausmaan laiturin” ja hiekkarannan, jossa oli pitkälle matalaa (vaikka kerran kyllä ajauduinkin uimapatjani päällä vahingossa liian kauas). Laiturilta pääsi melkein suoraan astumaan hautausmaalle, jossa kävin aina katsomassa tuntemattoman pikkutytön hautaa. Muistan nähneeni siitä vielä aikuisiälläkin unia, aina keväisin. En edes muista, mikä tytön nimi oli tai millä vuosikymmenellä hän oli elänyt, mutta kirjoitin kerran aiheesta runon, jossa nimesin tytön ”Annaksi”.

Minulla on ollut pitkään haaveena, että pääsisin vielä käymään Kirkonmaassa. M/s Jaanan kyydissä olisi päässyt länsilaiturille, jota lapsena kutsuimme ”tuuliseksi puoleksi”. Kävelimme sinne aina metsän keskellä mutkittelevaa pölyistä hiekkatietä pitkin. Oli jotenkin nostalgista katsella Jaanan kyydistä, että tuolla se kivilaituri nyt näkyy, se sama, jossa housunpuntit aina lepattivat tuulessa. Tällä kertaa päätimme kuitenkin valita Rankin saaren, koska sinne (ja sieltä) meni vuoroja tiheämmin. Kirkonmaahan voimme lähteä sitten joku toinen kerta, ehkäpä jo ensi kesänä.

Joskus voisi tietysti olla ihan mukavaa yöpyäkin. Muistan vielä hyvin kaikki ne upean väriset auringonlaskut, ja lähempänä syksyä, kun hyttien valot oli sammutettu, lähes täydellisen pimeyden ja hiljaisuuden, vain veden liplatusta ja satunnaisia tiirojen huutoja tyyntä pintaa vasten. Vanhempani myivät veneen pois vähän ennen kuin täytin 15 vuotta. Sen jälkeen meille ostettiin asuntovaunu ja jaksoin vielä parina kesänä osallistua reissuille perheen mukana.

paluu

Paluu Kotkaan

Kävimme Kotkassa tällä kertaa myös Merikeskus Vellamon katolla ja Haukkavuoren näkötornissa. Kotkahan on tunnettu myös upeista puistoistaan (Sapokka, Katariinan Meripuisto, Ystävyyden puisto Karhulassa Kymijoen rannalla ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan…). Merikeskus Vellamon ja Maretariumin lisäksi kannattaa muistaa myös Kotkan (minun mielestäni) ehdoton ykkösnähtävyys eli Langinkosken keisarillinen kalastusmaja. Juu, ja on se Kotka tunnettu myös juuri nyt hyvinkin ajankohtaisista Meripäivistään.

Linkki Kotkan kuviin: http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/07/27/kotkan-kuvia/

Tänä kesänä on muuten tullut käytyä saaristossa oikein urakalla. Retki Espoon Rövaren-saareen oli myös oikein mukava. Tässä linkki Rövaren-juttuuni: http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/07/03/olipa-kerran-saari-nimelta-ryovari/

Blogipäivitykseni ovat tällä kertaa vähän ”myöhässä”, koska minulla on ollut hirveä kiire muiden töiden kanssa. Sehän tietysti sopii oikein hyvin, että minulla on kiire juuri silloin, kun miehelläni sattuu olemaan kesäloma… 😉 Hyvin tässä on kuitenkin ehditty jo käydä ainakin Kotkassa, Hämeenlinnassa ja Lahdessa… 🙂

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply