Monthly Archives

heinäkuu 2016

Kotkan kuvia

Kotikaupunki on kai aina se kaunein? Onhan sen paikka sydämessä ykkösenä kaikista maailman kaupungeista… <3

Rankin lisäksi kävimme tällä kertaa myös mm. Merikeskus Vellamon katolla (sinnehän sitä täytyy aina kiivetä) ja Haukkavuoren näkötornissa. Kotkahan on tunnettu myös upeista puistoistaan: Sapokka, Katariinan Meripuisto, Ystävyyden puisto Karhulassa Kymijoen rannalla, ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan… Merikeskus Vellamon ja Maretariumin lisäksi kannattaa muistaa myös Kotkan (minun mielestäni) ehdoton ykkösnähtävyys eli Langinkosken keisarillinen kalastusmaja. Juu, ja on se Kotka tunnettu myös juuri nyt hyvinkin ajankohtaisista Meripäivistään… 😉

Linkki juttuuni Rankin saaresta: http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/07/27/rankki-rankempi-rankin-kotkan-saaristo-kutsuu/

vellamo

Merikeskus Vellamo

vellamonkatolta

Näkymä Merikeskus Vellamon katolta

 

kiikaroi

Suursaari näkyy

näkymä

Näkymä Kotkan kirkolle ja Merikeskus Vellamolle päin

Näkymmämerelle

Haukkavuoren näkötornista

ylänäkymä

Haukkavuoren näkötornista

näkymä3

Haukkavuoren näkötorni

tornille

Haukkavuoren näkötorni ja portaat

patsaskirkko

Kotkan kirkko

 

kumparemaisema

Kumparepuisto Otsolassa

kumparetorni

Kumparepuiston näkötorni Otsolassa

temppu

Kotkassa ei koskaan kannata pelleillä punkkien kanssa, ei edes vastaleikatulla nurmikolla… 😉 Rankin jutusta voi lukea, miten selvisin punkista tällä kertaa pelkällä säikähdyksellä…

Retki Rankin saareen avautuu tästä linkistä:

http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/07/27/rankki-rankempi-rankin-kotkan-saaristo-kutsuu/

Rankki, rankempi, rankin… Kotkan saaristo kutsuu…

Viime viikolla palasin taas hetkeksi lapsuuteni maisemiin. Meren tuoksu ja lokkien kirkuna, ylvään näköisinä lipuvat purjeveneet, puksuttavat meriläiset ja veden pintaa pitkin kiitävät ”pikasliipparit”. Kaikki tämä muistui elävästi mieleeni, kun matkasimme m/s Jaanan kyydissä Rankin saareen.

Ohitimme matkalla Kukourin linnakesaaren ja Lehmän eksoottisen näköisen hiekkalaguunin. Tuolla minäkin olen uinut ja keräillyt vedestä ruosteenvärisiä kiviä, silloin joskus, kauan sitten…

lehmähiekkakärki

Lehmän hiekkakärki ja lokkien kokous

purjevene

Purjevene Lehmäsaaren edustalla

bluelagoon

Lehmän hiekkaa

lehmälaguuni

Lehmän hiekkalaguuni

Lehmä oli lapsena yksi suosikkisaaristani ja sinne pääsee kätevästi myös ”tuurimoottorilla”. Siellä on mukava retkeillä ja sinne voi myös pystyttää teltan. Kävimme mieheni kanssa Lehmässä kolme vuotta sitten pienellä päiväretkellä. Toisella puolella saarta on pitkä hiekkaranta ja mukavat kalliot, joilla istuskelimme syömässä eväitä. M/s Jaana pysähtyi Lehmän laiturissa sekä meno- että paluumatkalla.

Sitten asiaan… Rankin linnakesaari avautui yleisölle viime kesänä. Kävimme tällä kertaa tutustumassa saareen neljän hengen porukalla, yhdessä vanhempieni kanssa. Isäni, joka kävi 70-luvulla armeijan Kirkonmaassa, kertoi käyneensä Rankissa kerran. Me muut emme olleet käyneet siellä koskaan, joten saari oli siis ihan uusi tuttavuus. Olimme tiirailleet säätiedotuksia hyvinkin tarkkaan, ja koska sadetta ei luvattu, uskalsimme lähteä matkaan.

laituri

Rankin laituri ja m/s Jaana

venevaja

Venevaja

Matka Rankkiin taittui mukavasti m/s Jaanalla 45 minuutissa. Vene lähtee Sapokasta Tulikukon laiturista. Menopaluun hinta oli 20 euroa, joka tuntui meidän mielestämme aika kalliilta, ainakin, jos pitäisi pohtia, lähtisimmekö uudelleen samalle saarelle. Rankin ja Kirkonmaan saarilta löytyy hyvät matkailupalvelut, kuten ravintola- ja majoituspalveluita sekä vierasvenelaituri. Ravintolapalvelut kiinnostivat meitä päiväretkeläisiäkin ja söimmekin Sotkussa kattilallisen maittavaa lohikeittoa. Omia eväitä ei siis todellakaan tarvinnut rahdata mukaan, mikä oli ihan mukavaa ja helppoa.

Kotkan Saarten sivuille löydät tästä: http://www.kotkansaaret.fi/index.php

tykkijuttu

Tykkijutuista en oikeastaan mitään ymmärrä…

kalliokuva

Rankin kallioita ja meri

minä

Minäkin olen päässyt kallioille ihmettelemään kusiaisia, jotka yrittivät kovasti kiipeillä ylös jalkojani pitkin 😉

Sää oli ihan mukava, pilvinen, puolipilvinen, jopa aurinkoinenkin (”Kotka-Rankki ohutta yläpilveä”, vai miten se nyt meni?). Ei ollut ainakaan liian kuuma, vaan ilma oli juuri sopivan lämmin ulkoiluun.

Kävelimme ensin saaren toiselle puolelle. Matkan varrella näimme mm. Rankin kuuluisan sääaseman ja näkötornin, johon ei kuitenkaan päässyt kiipeämään. Rankissa on rivitaloja ja pieni kerrostalo sekä paljon vanhoja kivijalkoja muistoina entisistä ajoista. Tykit ja sen sellainen sotakalusto ei hirveästi kiinnosta minua. Tykkään enemmän ihailla maisemia. Jostain syystä Rankissa oli hirveä määrä kusiaisia, ja jos pysähtyi vähäksikin aikaa, esim. nyt vaikka kalliolle, ne olivat heti kiipeämässä jalkoja pitkin ylös. Itse asiassa samaiset kusiaiset näyttivät vallanneen myös sääasemarakennuksen, ainakin ulkopuolelta.

sääasema

Rankin sääasema ja näkötorni

Vanha venäläinen kasarmirakennus vuodelta 1917 oli ihan hienon näköinen. Rakennuksiin ei kuitenkaan päässyt sisälle tutustumaan, mistä ainakin vanhempani tuntuivat olevan vähän pettyneitä. Ainoastaan saunarakennus rannassa oli avoinna (ihan hieno 60-luvun arkkitehtuurin edustaja). Isoisäni on käynyt Rankissa armeijan joskus sodan jälkeen ja hän muistaa vielä vanhan kasarmirakennuksen, mutta hän ei ole enää niin hyvässä kunnossa, että olisi jaksanut lähteä mukaan.

kasarmi

Vanha kasarmirakennus

Kolme meistä söi Sotkussa lohikeiton hintaan 14 e/henkilö. Meille tuotiin pöytään iso kattila ja keitto oli hyvää. Ruuan jälkeen kävelimme vielä toisen kerran samaa tietä saaren toiselle puolelle, koska emme olleet ekalla kerralla älynneet kävellä vanhalle majakalle asti. Olimme kuitenkin päättäneet lähteä pois kello kahden veneellä, joten emme ehtineet muuta kuin vilkaista majakkaa vähän kauempaa. Sinne kun olisi pitänyt loikkia vähän vaikeakulkuisempien kallioiden yli. Sitten tuli jo kiire kävellä takaisin. Majakkamaisema näytti kyllä kauniilta ja paikka olisi varmasti ollut lähemmänkin tarkastelun arvoinen. Vietimme saarella kolmisen tuntia.

keitto

Lohikeitto

majakalle

Siellä se majakka näkyy…

majakka2

Majakka ja kalliot

Punkkien pelossa heinikot ja pusikot yritettiin tietysti koko ajan kiertää kaukaa, koska Kotkan saaristossa punkkien levittämä aivokuume on ihan todellinen riski. Vanhemmillani on rokotteet, minulla ja miehelläni ei (ainakaan vielä). Saaressa emme punkkeja nähneet (kusiaisia kyllä sitäkin enemmän), mutta kuinka ollakaan, punkki tarttui sitten yhtenä iltana sukkaani vanhempieni kotipihalta. No, onneksi oli sukat jalassa. Tiedän kyllä, että sukat sandaaleissa ovat joidenkin etikettisääntöjen mukaan ”junttimaiset”, mutta ”junttimaisuuteni” pelasti minut tällä kertaa punkin hyökkäykseltä. Huomasin sentään ajoissa, että mikäs siinä oikein kiipeilee… No, punkkihan se sitten oli ja vielä kaiken lisäksi sellainen pienen pieni, tuskin silmillä erottuva, nymfivaiheen olio.

kivijalka

Vanhaa kivijalkaa

hauta

Hmm… Iso kivi oviaukolla. Oliko se Jeesuksen hauta…? Vai pelkästään taitavaa naamiointia? 😉

kukourinäkyy

Kukouri näkyy…

kukouri

Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluvan Fort Slavan rauniot Kukourin saarella

Monet tutut saaret läikkyvät yhä mielessäni, niin kuin lapsuuden kesät, lämpimät kalliot, kivenlohkareiden väliin levitetyt viltit ja veden täyttämät kolot, joissa leikimme. Muistan Kirkonmaan ”hautausmaan laiturin” ja hiekkarannan, jossa oli pitkälle matalaa (vaikka kerran kyllä ajauduinkin uimapatjani päällä vahingossa liian kauas). Laiturilta pääsi melkein suoraan astumaan hautausmaalle, jossa kävin aina katsomassa tuntemattoman pikkutytön hautaa. Muistan nähneeni siitä vielä aikuisiälläkin unia, aina keväisin. En edes muista, mikä tytön nimi oli tai millä vuosikymmenellä hän oli elänyt, mutta kirjoitin kerran aiheesta runon, jossa nimesin tytön ”Annaksi”.

Minulla on ollut pitkään haaveena, että pääsisin vielä käymään Kirkonmaassa. M/s Jaanan kyydissä olisi päässyt länsilaiturille, jota lapsena kutsuimme ”tuuliseksi puoleksi”. Kävelimme sinne aina metsän keskellä mutkittelevaa pölyistä hiekkatietä pitkin. Oli jotenkin nostalgista katsella Jaanan kyydistä, että tuolla se kivilaituri nyt näkyy, se sama, jossa housunpuntit aina lepattivat tuulessa. Tällä kertaa päätimme kuitenkin valita Rankin saaren, koska sinne (ja sieltä) meni vuoroja tiheämmin. Kirkonmaahan voimme lähteä sitten joku toinen kerta, ehkäpä jo ensi kesänä.

Joskus voisi tietysti olla ihan mukavaa yöpyäkin. Muistan vielä hyvin kaikki ne upean väriset auringonlaskut, ja lähempänä syksyä, kun hyttien valot oli sammutettu, lähes täydellisen pimeyden ja hiljaisuuden, vain veden liplatusta ja satunnaisia tiirojen huutoja tyyntä pintaa vasten. Vanhempani myivät veneen pois vähän ennen kuin täytin 15 vuotta. Sen jälkeen meille ostettiin asuntovaunu ja jaksoin vielä parina kesänä osallistua reissuille perheen mukana.

paluu

Paluu Kotkaan

Kävimme Kotkassa tällä kertaa myös Merikeskus Vellamon katolla ja Haukkavuoren näkötornissa. Kotkahan on tunnettu myös upeista puistoistaan (Sapokka, Katariinan Meripuisto, Ystävyyden puisto Karhulassa Kymijoen rannalla ja mitä kaikkia näitä nyt onkaan…). Merikeskus Vellamon ja Maretariumin lisäksi kannattaa muistaa myös Kotkan (minun mielestäni) ehdoton ykkösnähtävyys eli Langinkosken keisarillinen kalastusmaja. Juu, ja on se Kotka tunnettu myös juuri nyt hyvinkin ajankohtaisista Meripäivistään.

Linkki Kotkan kuviin: http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/07/27/kotkan-kuvia/

Tänä kesänä on muuten tullut käytyä saaristossa oikein urakalla. Retki Espoon Rövaren-saareen oli myös oikein mukava. Tässä linkki Rövaren-juttuuni: http://www.rantapallo.fi/tiatones/2016/07/03/olipa-kerran-saari-nimelta-ryovari/

Blogipäivitykseni ovat tällä kertaa vähän ”myöhässä”, koska minulla on ollut hirveä kiire muiden töiden kanssa. Sehän tietysti sopii oikein hyvin, että minulla on kiire juuri silloin, kun miehelläni sattuu olemaan kesäloma… 😉 Hyvin tässä on kuitenkin ehditty jo käydä ainakin Kotkassa, Hämeenlinnassa ja Lahdessa… 🙂

 

Olipa kerran saari nimeltä Ryöväri…

Minulle saaristosta tulee ensimmäisenä mieleen lapsuuden kesät. Meren tuoksu. Lokkien kirkaisut ja tiirojen huudot. Sileät kalliot, uurteiset kalliot, suuret kivenlohkareet ja veden täyttämät onkalot. Tätä kaikkea löytyi myös Rövaren-nimiseltä saarelta Espoosta. Niin uskomattoman kaunista.

kalliota

lokki

kalliota

Jaa-a, onko se nyt sitten vuorovene, saaristovene vai yhteysalus? Meillä Kotkassa se on yksinkertaisesti ”tuurimoottori”, mutta ei siitä sen enempää, koska tällä kertaa olemme Espoossa… 😉

Olimme päättäneet nousta veneeseen Matinkylässä. Vene oli lähtenyt aikaisemmin Otaniemestä, ja koska oli aurinkoinen ja helteinen päivä, Matinkylän kohdalla se oli tietysti jo aivan täynnä. Jättimäinen laiturikin suorastaan pullisteli ihmisiä. Siinä sitten jono pistettiin poikki täsmälleen meidän kohdalta, vain kaksikymmentä otettiin, eikä yhtään enempää, eli suurin osa ihmisistä joutui jäämään rannalle. Ajateltiin, että jouduttaisiin syömään eväät siinä laiturilla. Mutta sitten veneestä lähtikin vielä ihmisiä pois ja viisi mahtui vielä mukaan. Eli kuin ihmeen kaupalla, pääsimme sittenkin Ryöväri-retkelle!

Matinkylästäkin matka kesti yli tunnin ja siinä oli monta pysähdystä, esimerkiksi nyt vaikka Stora Herrö, joka oli ennen Rövarenia. Kun piti valita, kumman ottaisi, ”isot herrat” vai ”ryövärin”, niin minäpä valitsin ryövärin. 😉 Ja hyvä valinta olikin. Vaikka Stora Herrökin näytti jyrkkine rantakallioineen ihan mielenkiintoiselta.

kalliolta kalliota

Rövaren on metsäinen ja kalliorantainen saari. Punkkien pelossa yritimme heti hakeutua rantakallioille ja pysyä mahdollisimman paljon poissa heinikkoisilta metsäpoluilta, joilla kuitenkin leijaili lämmin havupuun tuoksu. Meillä oli eväänä juustosalaattia, jonka ajattelimme säilyvän kylmälaukussa saareen asti. Jälkiruokana oli  itse leipomaani viljatonta suklaakakkua (viljaton ei siis ole sama kuin gluteeniton). Kakun makeus oli peräisin banaaneista ja hyvin pienestä määrästä hunajaa, eli kakku oli myös melko sokeritonta, mutta kuitenkin niin hyvää.

eväät

Eväänä meillä oli juustosalaattia, chilijuustolla ja välimeren yrtit -juustolla sekä jälkiruuaksi viljatonta suklaakakkua.

minä

Täytyy kai joku kuva itsestänikin laittaa… Tein sinisen puseron edellisenä päivänä, itse asiassa parikin, minulle hyvin sopiva malli.

Rövarenilla oli tosi kaunista ja rauhallista ja kalliot olivat upeita, oikeita luonnon taideteoksia. Toisella puolella saarta oli upeiden kalliomuodostelmien lisäksi myös pyöreiden kivien täyttämiä rantakaistaleita. Jotkut taisivat uidakin siellä. Itse en nykyään harrasta kovinkaan paljon luonnovesissä uimista, vaikka hallissa yritänkin käydä 1-2 kertaa viikossa vetäisemässä kilometrin lenkkini.

Kiersimme saaren ympäri rantoja pitkin. Rannoilla oli aika tuulista, mutta päivä oli lämmin. Vasta poislähtiessä alkoi kerääntyä enemmän pilviä. Tarkenimme kuitenkin istua ylhäällä kannella koko matkan ajan. Matkan varrella nähtiin mm. Ison Vasikkasaaren ihmeellinen ”Poseidonin temppeli”, joka on käsittääkseni rakennettu jo 1800-luvulla. Myöhemmin, kun olimme jo kotona, alkoikin sitten sataa, ja illalla nousi myös kova ukonilma.

temppeli

Mitä ihmettä? Kreikkalainen temppeli Espoon saaristossa…

kalliomuodostelmia

Jänniä kalliomuodostelmia

muodostelmat

Kalliomuodostelmia ja koloja

kalliomuodostelmat

Ovatko nämä melkein kuin hiidenkirnuja?

koloja

Koloja

Meillä on suunnitelmissa mennä tänä kesänä käymään myös Kotkan saaristossa. Muutama vuosi sitten kävimme Lehmässä, joka oli myös lapsena yksi suosikkisaaristani. Minua kiinnostaisi Kirkonmaa, koska nykyään sinne pääsee vuoroveneellä, minulla on sieltä paljon muistoja ja viime käynnistäni on tosiaan jo 25 vuotta aikaa… Mahdollisesti valitsemme kuitenkin retkikohteeksi Rankin saaren, koska sinne (ja sieltä) menee vuoroja useammin, ja sekin vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Punkit tietysti vähän mietityttävät, kun Kotkan saaristo on kuitenkin aivokuumeen riskialuetta. Meneekö sinne sitten vähän niin kuin henkensä kaupalla, jos ei ole rokotusta tai jos ei saa järjestettyä itselleen sellaista sitä ennen? En kuullut punkkibussin aikatauluistakaan kuin vasta viime viikolla. Tarkoitukseni on kyllä ottaa se rokotus jossain vaiheessa, koska käyn kuitenkin Kotkassa ja siellä punkkeja riittää, ja jotenkin uskon, että tuo punkkiongelma ei tule tästä ainakaan helpottamaan lähivuosina.

Espoon saaristoa ja erityisesti Rövarenin saarta voin suositella lämpimästi. Itse tykkään vain käydä päiväretkellä ihailemassa karuja kallioita ja syömässä eväitä, mutta saarella on myös grillikatoksia ja siellä voi telttailla. Myös ulkohuussi, eli minun kielelläni ”ulkki”, siellä oli. En erityisemmin tykkää ulkeista, mutta siinäkin piti tietysti kertaalleen käydä. 🙂

Lopuksi vielä pieni video Rövarenin rannoista… 🙂 (Pahoittelen jotenkin tummaa kuvanlaatua. Kameran säädöt ilmeisesti vähän hakusessa…)

rantakukkia

Rantakukkia ja purjeveneitä