Monthly Archives

kesäkuu 2016

Cosmonovaan ja takaisin – tietokilpailuvoittoristeily Tukholmaan

Nyt sitten mentiin taas. Ja minnepä muualle kuin Tukholman risteilylle. Viimeksi piipahdettiin Ruotsin puolella maaliskuussa, kun mies oli voittanut arpajaisista Viking Linen lahjakortin ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päätimme sitten käyttää sen. Laivalla mies halusi välttämättä, että osallistuisimme musiikkiaiheiseen tietokilpailuun. Olemmehan sentään jonkinlaisia tietokilpailujen konkareita: Kotkassa kävimme pubivisoissa ja Mikkelissä kirjastovisoissa, ihan mukavalla menestyksellä. No, siinä sitten kävi niin, että minä voitin laivalla koko salillisen porukkaa sekä tietysti oman aviomieheni (se onkin jo kovempi saavutus? 😉 ) ja sain tietysti palkinnoksi risteilylahjakortin ja suklaalevyn. (Yllä oleva kuva on edelliseltä reissulta, kun kiipesimme Katarinahisseniin, säähän oli maaliskuussa vähintääkin yhtä harmaa…).

lähtö

Matkaan lähdössä

Tällä kertaa olisimme voineet valita useista erilaisista risteilystä. Ahvenanmaa olisi ehkä kiinnostanut eniten, koska minä en ole siellä ikinä käynyt, mutta Turusta lähtevät laivat ovat meille vähän hankalia, joten päädyimme sitten varaamaan uudelleen perinteisen Päivä Tukholmassa -risteilyn. Valitsimme laivaksi Gabriellan ja matka-ajankohdaksi kesäkuun, koska maaliskuussa tuntui siltä, että risteilyt ovat enemmänkin kesäjuttuja. Maaliskuussa laivan kannella oli tietysti jäätävän kylmä, eikä siellä voinut oikein olla missään vaiheessa matkaa. Ikkunoiden lähellä istuessakin oli kylmä. Yleensä olen käynyt risteilyillä kesäaikaan, vaikka kesähän ei sekään tässä maassa aina lämpöä takaa…

Olisin tietysti, näin tietokilpailuvoittajana, toivonut Viking Lineltä vielä vähän ”parempaa” hyttiä. Minähän sentään vastasin kaikkiin kysymyksiin oikein. 😉 Ei sen hytin tietenkään olisi tarvinnut mikään purtilon komein sviitti olla, mutta olisin toivonut, että siinä olisi ollut sekä parisänky että ikkuna. Nyt minun oli valittava jompi kumpi. Valitsin parisängyn, koska ajattelin, että kesällähän ehkä tarkenee kannellekin maisemia katselemaan. Ikkunallinen vaihtoehto olisi ollut se tavallisen näköinen kerrossänkykoppi. Olen aikaisemmin matkustanut aina niissä kerrossänkykopperoissa, eli en siis ollut koskaan aikaisemmin näinkään ”hienossa” hytissä ollut. Olihan tämä B2L mukava ja tilava ja tässä oli jopa televisio, josta tuli tietysti jalkapalloa joka välissä… 😉 Kyllä tästä siis täytyy ihan kuva laittaa, että tällaisessa on tullut oltua.

Köyhän naisen matkablogi esittää… 😉

hytti

B2L-hytti Gabriellalla. Hytissä ei ollut muuta vikaa kuin se että siitä puuttui ikkuna.

Menomatkalle olimme varanneet buffetin hintaan 33 e per henkilö. Onhan se kallis näin köyhän naisen matkablogin näkökulmasta, mutta ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, joten kyllä se ihan hintansa arvoinen on. Aamiaiset varattiin molemmille aamuille. Tämänhän kaikki tietävätkin, että ”ilmaisia” risteilyjä ei todellakaan ole. 😉

Buffetissa pääsimme ihan ikkunoiden edessä olevaan pyöreään pöytään. Pauke vain kuului, kun laiva törmäili jonkinlaisessa myrskyssä isompiin aaltoihin ja vesi roiskui ikkunoihin (kuvassa näkymä keulan suuntaan). Menomatka oli kyllä aikamoista keikutusta. Se hyvä puoli siinä tietysti oli, ettei sellaisessa keikutuksessa tullut ainakaan mässäiltyä liikaa… 😉 Hyvin se ruoka kyllä silti maistui. Jäätelö ja mustikkapannacotat maistuivat erityisesti, ainakin minulle. 🙂

myrsky

Näkymä laivan keulaan ruokailun aikana

Mies innostui siinä sitten puhumaan ruotsia parin samassa pöydässä istuvan mukavan mummon kanssa. Minä tietysti pelästyin, että ei kai minulta vain kysytä mitään, kun enhän minä mitään ruotsia osaa… Iik! 😉 Yliopistossakin taisin sen pakollisen ruotsin kurssin selvittää jotenkuten rimaa hipoen. Onneksi meistä toinen kuitenkin on ruotsin kielen taitoinen ja vähän sosiaalisempikin… 😉

Viinit ja oluthan kuuluvat myös buffetin hintaan, joten otin myös vähän viiniä, sitä vaaleanpunaista tietysti. Minulle ei yleensä alkoholi hirveästi maistu, mitä nyt saatan juoda lasin viiniä muutaman kerran vuodessa, joissakin erityisissä tilanteissa. Äiti on kuitenkin aina huolissaan, jos en ota yhtään edes viiniä, joten nyt on sitten äidille kuva todisteeksi, että roseeviiniä juotu on… 😉

jälkiruuat

Jälkiruokia. Mustikkapannacotat oli tosi hyviä. Ja tuli taas varmaan syötyä vähän sellaistakin, mitä en saisi syödä…

Illalla istuskelimme Club Marissa kuuntelemassa bändiä, joka oli meidän mielestämme vähän parempi kuin edellisen reissun bändi. Silloin meistä tuntui ihan selvästi, että musiikki oli tarkoitettu viihdyttämään vähän meitäkin varttuneempaa väkeä, ja me olemme sentään jo oikeasti keski-ikäisiä! Erittäin positiivista, että tämänkertainen bändi ei soittanut kertaakaan ”See you later alligatoria” eikä muitakaan meidän mielestämme ”ihan hirveitä” biisejä… 😉 Kävimmepä vähän tanssilattiallakin pyörähtämässä, kun vuorossa oli BoneyM-mix. Jostain syystä emme ehtineet kuuntelemaan yläkerran (?) trubaduuria ollenkaan, vaikka trubaduuri vaikutti ihan hyvältä, kun kävi siinä alussa Club Marin puolella esittämässä yhden kappaleen.

Illaksi laitoin itsesuunnittelemani ja tekemäni mekon (kuvassa alla) ja otin mintunvärisen huivin lämmikkeeksi. Menin pari vuotta sitten ompelukurssille, koska halusin oppia tekemään vaatteita, etenkin housuja, koska niitä ei löydy minunmuotoiselle ihmiselle kaupoista: ovat tasapaksuille tehtyjä, joten pitäisi ottaa jättimäistä perunasäkkikokoa, että yleensä mahtuisivat jalkaan ja sitten pitäisi aina vyötäröä kaventaa aika tuntuvasti. Ei kiitos. Käsityönumeroni taisi olla peruskoulussa joku kutonen, joten siltä pohjalta homma sitten lähti käyntiin. Kurssin jälkeen sain oman ompelukoneen ja aloin vain harjoitella (Espoosta on löytynyt siihen tarkoitukseen ihan hyvin halpoja kierrätyskankaita). Noin vuoden harjoittelun jälkeen vaatteista alkoi tulla jo ihan käyttökelpoisia, eli tässä on hyvä esimerkki siitä, että kuka tahansa tumpelo voi oppia tekemään vaatteita ainakin omiksi tarpeiksi, jos intoa ja rohkeutta riittää. Ainakin saan nyt mieleisiä vaatteita, joiden tekijä on tiedossa. Aika vähän tulee enää valmiina ostettua muuta kuin alusvaatteita ja ehkä jotain takkeja. Mekkoja olen tehnyt aika paljon, kun niitäkään ei ole oikein kaupoista saanut minulle sopivia, jos ei ole trikoota halunnut ostaa.

mekko

”Iltaeleganssia”. Itse suunnittelemani ja ompelemani mekko ensimmäistä kertaa käytössä.

Menomatkalla keikutus oli tosiaan niin kovaa, että nukkuminen oli vähän vaikeaa. Hieman huonosti nukutun yön jälkeen oli sitten vuorossa aamiainen. Laivallahan aamiaiset on melkein aina se matkan kohokohta. Siellä riittää onneksi syötävää niillekin, jotka eivät viljoja pupella…

aamiaista

Vähän hienompi kuin normaali marja- ja hedelmäpitoinen aamiaiseni kotona. Ja kotona en syö kylmiä kaloja, pekonia ja munakokkelia enkä juo paljon mehujakaan, enkä todellakaan ota kaakaota kermalla… 😉

kannella

Tulipahan haaleita kuvia, mutta haalea se oli päiväkin.

Tukholmassa sää oli sunnuntaina pilvinen ja välillä vähän aurinkoinenkin, ei mikään kovin lämmin, mutta ihan hyvä, ettei sentään satanut. Maaliskuun reissulla kävimme siis Abba-museossa, joka sijaitsee Djurgårdenissa. Sinne pääsi lautalla ja ehdimme sillä reissulla kierrellä vähän vanhaa kaupunkiakin. Tällä kertaa olin valinnut kohteeksi Cosmonova-planetaarioon. Cosmonova on Tukholman luonnontieteellisessä museossa, joka sijaitsee lähellä Yliopiston asemaa. Kävelimme siis laivalta Slusseniin ja jatkoimme siitä metrolla Universitet-aseman suuntaan. Jonkun onnettomuuden takia emme kuitenkaan päässeet metrolla perille saakka, vaan tuli kuulutus, että pitää jäädä Tukholman Teknillisen korkeakoulun luona pois ja mennä siitä korvaavalla bussilla. Onneksi minulla oli ruotsin kielen taitoinen seuralainen. Minä olisin tuossa tilanteessa joutunut taas pulaan…

museo

Naturhistoriska riksmuseet

Metroasemalta oli lyhyt kävelymatka Luonnontieteelliselle museolle puistoalueiden läpi ja matkan varrella tapasimme mm. lauman hanhia ja sitäkin enemmän hanhen kakkaa. Olimme ostaneet netistä etukäteen liput elokuvaan, jonka nimi oli Osynliga mysterier eli Mysteries of the unseen world. En tajunnut käydä ajoissa pyytämässä laitetta ja kuulokkeita, joilla olisin saanut englanninkielisen selostuksen. Kyllähän ne pääasiat ymmärsi ruotsiksikin, mutta välillä kun näytettiin joku juttu ja sanottin, mikä se on, niin eihän minulla ollut hajuakaan, mistä oli kysymys. No, kenellekään ei tee pahaa vähän verestää ruotsin kielen taitojaan katsomalla kokonainen elokuva på svenska. Elokuva oli kuitenkin muuten tosi hieno kokemus, kun Cosmonova on sellainen pallonmuotoinen teatteri, niin kuin planetaariot ovat, eli katsoja tuntee olevansa mukana elokuvan maailmassa ja esimerkiksi lentävänsä kaupunkien tai vuorten yllä. Elokuva siis käsitteli asioita, joita ei ihmissilmällä pysty näkemään, eli sellaisia, jotka ovat esimerkiksi niin pieniä, nopeita tai hitaita. Luonnonhistoriallisessa museossa olisi tietysti ollut näyttelyiden puolella paljon muutakin mielenkiintoista, mutta emme jaksaneet sen enempää, eikä aikaakaan tietysti ollut kovin paljon, kun alkoi olla jo nälkä.

Menimme metrolla Östermalmille ja söimme siellä Creme-nimisessä ravintolassa (Nybrogatan 16). Mies otti burger-annoksen ja minä otin pihvisalaatin. Ruoka oli oikein hyvää. Eipä siinä sitten oikein muuta tällä kertaa ehtinytkään, kun piti jo lähteä takaisin laivalle. Yleensä nälkä ei ehdi yllättää kovinkaan pian laivan tuhtien aamiaisten jälkeen, mutta nyt onneksi teki jo mieli ruokaa maissa ollessa. Laivan ravintoloissa syöminen on kuitenkin sen verran kallista. Joo, Gabriellalla oli kyllä ravintolamaailma uudistunut, mutta sitä köyhän naisen matkablogi ei tällä kertaa esittele.

syömässä

Cremen terassilla syömässä. Trikoohihainen neuletakki on myös omaa tuotantoani.

ruoka

Annokset Cremen terassilla. Pihvisalaatti ja burger-annos.

Kotimatkalla sää sitten kirkastui pikkuhiljaa, joten pääsi kannelle ihaileman laivareitin varrella olevaa saaristoa ja kuvailemaan auringonlaskua Ahvenanmaan lähellä. Olen tosi innostunut erityisesti auringonlaskujen kuvaamisesta. Olisi kiva joskus päästä jollekin (maisema)valokuvauskurssille.

rannikkoa

Mökkejä jyrkänteellä

rantaidylliä

ruotsalaista rannikkoidylliä

keltainen

Auringonlasku lähellä Maarianhaminaa

lilaa

Auringonlasku vähän ennen Maarianhaminaan saapumista

Jostain syystä laivassa oli minun mielestäni toisena iltana paljon kylmempää kuin ensimmäisenä iltana, vaikka silloin ulkona satoi ja myrskysi. Piti pukea oikein kunnolla päälle Club Mariin, ei todellakaan missään hepenissä tarennut. Hytissä oli kuitenkin onneksi lämmin. Mukava reissuhan se oli tämäkin. Sitten vain toipumaan keinutuksesta ja ihmispaljoudesta ja uusia seikkailuja kohti… 🙂