Monthly Archives

huhtikuu 2016

Sintra, Portugali. Upeita palatseja ja huikeita maisemia…

Viimeisin vähän pitempi, eli jotakuinkin ”Euroopan toiselle laidalle” suuntautunut, matkamme tehtiin syyskuun puolivälissä Portugalin Sintraan. Alunperin toivoin matkaltani mm. upeita maisemia ja luontokohteita sekä kulttuuria ja historiaa, esimerkiksi nyt vaikka linnoja. Koska haluan päästä joissakin asioissa helpolla, tykkään myös siitä, että matkakohteessani rahayksikkö on euro. Monia mielenkiintoisia Euroopan kohteita selailtuani, päädyin Portugaliin ja lopulta Sintraan. Sintrassa minua kiehtoivat erityisesti upeat palatsit ja jyrkänteiset rantamaisemat. Sinne sitten!

azemaisema

Azenhas do Mar

muureja

Maurilaisen linnan muureilta. Alhaalla näkyy Sintran historiallinen keskusta.

hieno talo

Sintran kaupunkia

Kansallispalatsi

Sintran kaupunki, joka on aikoinaan ollut kuninkaallisten suosiossa ja sittemmin valittu myös Unescon maailmanperintökohteiden listalle, sijaitsee noin 30 km Lissabonista. En tiedä, järjestetäänkö Suomesta juurikaan valmismatkoja Sintraan. Lissaboniin voi lentää sekä suoraan että konetta vaihtamalla. Me vaihdoimme konetta Frankfurtissa, jossa meille jäi muutama tunti aikaa kaupunkikierrokseen. Koneen vaihdossa oli se hyvä puoli, ettei tarvinut istua paikallaan kovin pitkään, mutta muuten aamuvarhaisesta auringonlaskuun jatkuva matkanteko oli ainakin minusta vähän liian rankkaa. Paljon ”Euroopan reunaa” kauemmas en kyllä sitten varmaan lähtisikään.

Ehdimme nähdä myös Portugalin pääkaupunkia vilahduksittain, kun matkustimme bussilla lentokentältä keskustaan ja siirryimme siellä junaan, ja tietysti takaisin tullessa sama toisinpäin. Rossion asemalta pääsee Sintraan kätevästi junalla noin 40 minuutissa ja matka maksaa vain muutaman euron. Lissabonista on siis helppo käydä Sintrassa vaikka pelkästään päiväretkellä. Mieheni, joka on matkustellut paljon enemmän kuin minä, oli käynyt Lissabonissa aikaisemminkin.

näkymä

Ylhäällä vuorella häämöttävä Maurilainen linna

Sintrassa jäimme pois Portela de Sintrassa, joka on asema ennen päätepysäkkiä eli Sintran asemaa. Portela de Sintran asemalta jatkoimme bussilla hotellille. Koska olemme kohtuullisella budjetilla reissaavia omatoimimatkailijoita ja muutenkin julkisen liikenteen kannattajia, käytämme paikasta toiseen siirtymiseen ensisijaisesti julkisia kulkuvälineitä. Paikat, reitit ja systeemit tulivat tutuiksi aika nopeasti, vaikka alussa ehdittiin pari kertaa vähän ihmetellä ja eksyäkin. Paikallisbusseissa käytimme maksamiseen matkakorttia, johon pystyi lataamaan arvoa sekä automaatista että tiskiltä ostamalla.

Majoituimme noin kymmenen kilometrin päässä Sintran keskustasta, valtameren rannalla, Praia das Macasissa.”Omenoiden ranta” osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikka bussimatkoihin menikin päivittäin jonkin verran aikaa. Kun saavuimme ensimmäisenä iltana perille, juuri ennen auringonlaskua, olimme heti aivan ihastuneita upeisiin jyrkänteisiin ja rantoihin, joita matkan aikana ja perille päästyämme pääsimme näkemään. Rakastan valtamerta ja nautin sen paljon sen läheisyydestä, sekä äänestä että aaltojen katselemisesta, joten majapaikan valinta oli siksi hyvinkin onnistunut. Hotelli oli pieni ja kodikas Hotel Oceano ja huoneen ikkunasta oli näköala Praia das Macasin rannalle.

iltakuva

Saavuimme perille auringon laskiessa…

praiadasmacas

Praia Das Macasin ranta aamulla

katua

Praia Das Macasin katua

aamiaista

Aamiaista hotellilla

Majoituksen pyrimme yleensä saamaan mahdollisimman edullisesti ja ensisijainen vaatimuksemme on lähinnä se että huoneeseen kuuluu oma wc ja kylpyhuone. Aamiainen on myöskin ihan kiva syödä hotellilla. Hotellihuone oli meidän mielestämme mukava ja siisti, vaikkakin melko pieni. Huoneen koko itse asiassa nauratti minua, siksi että vuotta aiemmin Berliinin reissulla meillä oli niin iso hotellihuone, että se tuntui melkein tanssisalilta, ja tämän huoneen rinnalla se todella olisi siltä näyttänytkin. Parisänky oli yhtä lailla pieni ja siinä oli vain yksi suuri peitto, mutta sopu sijaa antaa. Kylpyhuoneessa ainoa ongelma oli kylpyamme, jota emme olleet kovin innostuneita käyttämään. Suihku oli pelkästään kädessä pidettävä, eikä sitä saanut mihinkään ylös kiinni, mutta kyllä siinä hiustenpesusta jotenkin selvittiin.

Hotellin aamiainen osoittautui ihan hyväksi. Jopa minulle, viljoja välttelevälle, oli tarjontaa: hedelmäsalaattia, pekonia ja munakokkelia. Portugalilaiseen tapaan leivospöytä oli tietysti erityisen korea. Suomalaista ihmetyttivät lähinnä vihannesten (kurkut, tomaatit ym.) täydellinen puuttuminen. Mieheni olisi kuulemma kaivannut niitä sämpylöiden päälle.

Ensimmäisenä aamuna kävelimme lähistöllä ja tutkimme Praia das Macasin rantaa. Olisimme halunneet kiivetä kalliolle, jonka laella näkyi mielenkiintoisia ”hökkeleitä”, mutta vaikka virta näytti kauempaa katsottuna monestakin kohtaa helposti ylitettävältä, suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut. Aamuisin ja iltaisin oli melko viileää, joten emme viitsineet mennä paljain jaloin. Päivisin lämpötila kipusi kolmenkymmenen asteen tienoille, mutta silloin me olimme yleensä kauempana Praia das Macasista. En yleensä tykkää kovin kuumasta, mutta Sintrassa valtameri ja vuoristo onneksi viilensivät mukavasti ja liian kuumalta tuntui vain harvoin.

virta

Praia das Macasin rannalla

varjot

Praia das Macasin rannalla

varjoja

Jännän näköistä kalliota…

Ensimmäisenä päivänä eksyimme matkalla kaupunkiin ja harhailimme jossain keskustan lähistöllä. Meidän oli tarkoitus löytää pysäkki, jolta pääsisimme hyppäämään bussiin, joka veisi meidät ylös vuoren rinnettä. Ylhäällä häämöttivät sekä Maurilainen linna että Palacio da Pena. Kun vihdoin pääsimme keskustaan, oikean pysäkin löytäminen osoittautui myös odotettua hankalammaksi. Pienten ylimääräisten seikkailujen jälkeen olimme vihdoin matkalla ylös pitkin kapeita teitä, joita reunustivat upeat palatsit ja vähän ränsistyneemmätkin rakennukset sekä rehevän metsäiset vuoren rinteet. Kovakuntoisemmat voivat kävellä muutaman kilometrin matkan ylös, mutta meitä niin kova hikoilu ei innostanut, vaikka kävelyretki olisi tietysti voinut olla mielenkiintoinen. Itse kohteissakin sai kuitenkin kävellä ja kiipeillä tarpeeksi.

Talo, jonka seinissä kaakeileita. Harhailemassa.

autiotalo

Harhaillessa napattu kuva autiotalosta, jonka kattoikkunoista kasvaa puita

Kiinnostaisiko oma kirkko??

Jäimme ensin kyydistä Maurilaisen linnan sisäänkäynnin luona. Maurit siis rakensivat tämän linnoituksen joskus 700- ja 800-luvuilla. Se oli mielenkiintoinen paikka ja maisemat ylhäältä olivat todella upeat. Alhaalla näkyi hyvin Sintran historiallinen keskusta. Kauempana siinsivät sekä Lissabon että valtameri. Sintran historiallisessa keskustassa sijaitsee myös Kansallispalatsi, jonka kaksi savupiippumaista tornia erottuivat hyvin ylös. Kansallispalatsi on kuulemma sisältä upea, vaikka me emme siellä käyneetkään.

maurilainenlinna

Maurilaisen linnan pihalta

lippumuuri

Maurilaisen linnan muureilta

muurilippu

Maurilaisen linnan muureilla kiipeilyä

Sintra

Maurilaisen linnan muureilta näkyvä Sintran historiallinen keskusta

Maurilaisen linnan alueella kävely sekä muureilla kiipeily kävi hyvin kuntoilusta. Yhteislippu Maurilaiseen linnaan ja Penan palatsiin maksoi muistaakseni vajaa parikymppiä per naama.

tornissa

Maurilaisen linnan tornissa

linnassa

Maurilaisessa linnassa. Punaisen mekon olen tehnyt kierrätyskankaasta ”Surrur – tee oma Marimekkosi” -kirjan minuuttimekon kaavoilla.

Maurilaiselta linnalta jatkoimme sitten samalla hop on hop off -periaatteella rullaavalla bussilla seuraavalle etapille eli Penan palatsiin. Tämän satulinnan näköisen pytingin on rakennuttanut kuningas Ferdinand II 1800-luvulla, vanhan luostarin paikalle. Palatsi on kaikessa värikkyydessään ja koristeellisuudessaan melko epätodellisen tuntuinen paikka ja varmasti vierailun arvoinen. Me olimme ostaneet liput ainoastaan parvekkeille ja näköalatasanteille. Siinä vaiheessa päivää olimme jo niin väsyneitä ja nälkäisiä, että myös suuret puistoalueet jäivät meiltä enimmäkseen kiertelemättä. Penan palatsi ympäristöineen olisi vaatinut todella paljon enemmän aikaa, jos myös puistoalueisiin olisi halunnut tutustua tarkemmin. On myös hyvä ottaa huomioon, että halvin turisteja kuljettava kiertobussi oli tupaten täynnä ja pysäkeillä seisoi aina pitkä jono ihmisiä odottamassa kyytiin pääsyä. Rinteillä päivysti jos jonkinmoista yrittäjää pienempien menopeliensä kanssa, joten niille, jotka halusivat maksaa, oli kyllä tarjolla nopeampaakin kyytiä.

penan palatsi

Palacio da Pena eli Penan palatsi

palatsiparveke

Penan palatsin torneja ja terasseja

torni

Jos korkean paikan kammo ei vaivaa…

Retken jälkeen söimme vanhassa kaupungissa, vaikka syöminen siellä olikin vähän kalliimpaa kuin esimerkiksi Praia das Macasissa. Vanhan kaupungin kujia tuli myös kierreltyä siinä ravintolaa etsiessä. Vanha kaupunki oli ihan kiva, mutta aika lailla ”turismin kyllästämä”. Yleisesti ottaen, sekä ravintoloissa että ruokakaupoissa, hintataso oli huomattavasti Suomen hintatasoa edullisempi.

vanhakaupunki

Porraskuja Sintran vanhassa kaupungissa

meriahven

Minä söin yleensä kalaruokia. Tässä meriahventa vanhassa kaupungissa.

lihapata

Mieheni söi pariin otteeseen paikallista lihapataa, jossa oli myös simpukoita.

tornitalo

Portti ja talo lähellä Sintran kaupunkia

Toisena päivänä päätimme hypätä hotellin edestä lähtevän museoraitiovaunun kyytiin. Sillä kertaa vaunu ajoi poikkeuksellisesti lyhyemmän reitin, joten lähdimme sitten kävelemään kaupunkiin raiteita pitkin, koska emme jostakin syystä malttaneet odottaa bussia ja mitään jalkakäytäviä ei ollut. Matka osoittautui odotettua pidemmäksi ja kuumemmaksi, mutta maisemat olivat onneksi hienoja. Onneksi kukaan ei sentään tullut pidättämään meitä raiteilla kävelystä!

autiotalo

Autiotalo matkan varrella

museoraitiovaunu

Museoraitiovaunu pysähtyi tähän.

Maisemaa kävelymatkan varrelta

Seuraava kohteemme oli Regaleiran palatsi, joka sijaitsee vuoren rinteessä, melko lähellä Sintran keskustaa. Liput palatsiin ja puistoon maksoivat vain kuutisen euroa, mitä voi pitää edullisena. Palatsin on rakennuttanut rikas lakimies 1800-luvulla. Regaleiran viidakkomainen ja sammaloituneiden kivirakennelmien täyttämä puisto oli meidän molempien mielestä aivan uskomaton ja varmasti yksi matkan kohokohtia. Torneineen, maanalaisine labyrinttiluolastoineen ja okkultistisiin menoihin viittaavine initiaatiokuiluineen, puisto tarjoaa paljon tutkittavaa sekä lapsille että aikuisille. Regaleiraan kannattaa varata reilusti aikaa ja taskulamppu on myös hyvä ottaa mukaan, sillä osa luolastoista on valaisemattomia. Myös itse palatsi on sisältä ihan hieno, vaikka parasta oli kuitenkin puutarha ja siellä seikkaileminen.

Regaleiran palatsi

Quinta da Regaleira. Regaleiran palatsi.

Regaleira puutarha

Regaleiran puutarhaa parvekkeelta kuvattuna

initiaatiokuilu

Keskeneräisempi initiaatiokuilu

kuilu

Initiaatiokuilun pohjalta

luola

Valaistussa luolassa

portti

Sorsia luolassa

 

 

Vaikka emme pitäneet Regaleirassa minkäänlaista kiirettä, ehdimme hyvissä ajoin takaisin Praia das Macasiin ja söimme illalla, oman hotellin ravintolassa, todella maittavat oliiviöljyssä tirisevät turska-annokset alkukeitoilla.

turskaa

Turska-ateria (meidän mielestä portugalilainen ruoka oli hyvää)

Kolmantena päivänä lähdimme heti aamusta kohti Cabo da Rocaa, Euroopan mantereen läntisintä kärkeä, jossa huimat jyrkänteet kohtaavat valtameren. Sinne pääsimme melko kätevästi vaihtamalla puolivälissä matkaa toiseen bussiin. Cabo da Rocalla on oma aidattu alueensa, johon suurin osa turisteista jää pyörimään. Pienenä hauskana yksityiskohtana voisin mainita, että aidatun alueen toisessa päässä pörräsi jostakin syystä aivan hirmuinen lentävien kuoriaisten parvi. Kuoriaisia sai sen jälkeen vähän aikaa ravistella vaatteista ja hiuksista. Missään muualla näitä ötököitä ei kuitenkaan onneksi ollut.

aidattu

Cabo da Roca

otokkapuoli

Cabo da Rocan ”ötökkäkulmaus”

aidalla

Cabo da Rocalla

teksti

Euroopan mantereen läntisin kohta, risti ja aidattu alue

Vähän meidän jälkeemme turisteja pelmahti yhtäkkiä paikalle bussilasteittain. Kun aidattu alue on nähty, kannattaa lähteä rohkeasti patikoimaan vähän kauemmas. Se on helppoa, koska tien vierestä lähtee useita helposti havaittavia polkuja. Minusta koko matkan parasta antia oli nimenomaan kävelyretki Cabo da Rocan upeissa maisemissa piikkipensaiden reunustamia polkuja pitkin. Tilaa ja rauhaa oli riittävästi, vain vähän kauempana näkyi muutama retkeilijä kiipeämässä ylös jotakin rinnettä pitkin. Ihanat jyrkänteet ja valtameri! Siellä pystyi tosiaan kuvittelemaan olevansa ”maailman laidalla”. Vaikka varovainen kannattaa tietysti olla, eikä mennä liian reunalle…

vaellusmaastot

Cabo da Rocan patikointipoluille pääsi tästä…

Tuolla kaukana erottuu muutama ihminen kävelemässä ylös rinnettä, jos katsoo tarkkaan

Salainen hiekkaranta alhaalla…

 

Cabo da Rocan patikointimaisemia

Punavihreää kasvia oli paljon. Lieneekö jotain mehikasvia?

Cabo da Rocan retkeltä selvittyämme päätimme vielä käydä tutustumassa Azenhas do Marin kylään, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä majapaikastamme. Azenhas do Marissa erikoista on lähes pystysuora meren reunustama kallioseinämä, jonka päälle talot on rakennettu. Alhaalla on idyllisen näköinen pieni hiekkaranta ja vanha merivesiallas.

kala

Azenhas do Mar

meriallas

Azenhas do Mar

varvas

Azenhas do Mar

Päätimme kävellä Azenhas do Marista takaisin Praia das Macasiin, mikä oli tietysti hieman hankalaa, koska jalkakäytävät olivat jokseenkin olemattomat ja autot kiitivät ohitse hirveää vauhtia. Päättelimme, että täällä päin maailmaa ei kukaan muu kävele kuin ehkä pari hullua turistia silloin tällöin… Sillä kävelyretkellä tuli aika kuuma, vaikka meri olikin lähellä. Matkan varrella pysähdyimme katselemaan jyrkänteitä sekä autiotaloja, joita Portugalissa näytti olevan melko paljon, kaikissa koko- ja ränsistyneisyysluokissa. Monet talot, joiden ohi kävelimme, olivat kauniita ja hyvin hoidettuja, mutta seuraava talo saattoikin sitten olla taas hylätty ja asumaton.

tie

Täällä päin ei paljon lenkkeilyä harrasteta?

marias

”Casal das Tres Marias”

Autiotalot kiehtovat minua melkoisesti, joten olin tietysti innoissani niitä kuvailemassa. Kaikkein paras oli minusta ”Casal das tres Marias”, koska se näytti ihanalta kummitustalolta, ja jos oikein tarkkaan katsoi, saattoi huomata, että joku oli käynyt piirtämässä talon etuseinään ne kolme Mariaa…

Loppupäivän vietimmekin sitten Praia das Macasissa. Söimme läheisessä ravintolassa, mies istui terassilla ja minä kävin valtameren aalloissa kahlaamassa. Mikään uimapaikka sellainen aallokko ei minun mielestäni ole, ennemminkin se sopii surffaamiseen, mutta päivä oli lämmin ja rannalla oli paljon ihmisiä. Seuraavana aamuna meillä olikin jo kotiinlähtö edessä.

varasto

Praia das Macas

Praia Das Macas

Praia das Macas

Videolla näkyy paremmin Praia das Macasin maisemia.

Olimme alunperin suunnitelleet, että voisimme käydä myös Sintran vuoren rinteellä sijaitsevassa eksoottisen näköisessä Monserraten palatsissa sekä kauempana metsässä sijaitsevassa Kapusiiniluostarissa, mutta näihin ei valitettavasti jäänyt aikaa. Vaikka en olekaan löhöilylomien ystävä ja minulla pitää olla paljon nähtävää ja aktiivista menoa, liika olisi kuitenkin aina liikaa. Välillä on hyvä päästä myös vähän levähtämään.

Sintra oli kaiken kaikkiaan upea paikka ja sitä voi todellakin suositella matkakohteeksi. Syyskuun puolivälissä sää oli hyvä ja aurinko paistoi. Päivisin oli lämmintä, mutta ei liian kuumaa, koska vuoristo ja valtameri viilensivät mukavasti. Aamuisin oli viileämpää ja ainakin viimeisenä aamuna vähän sumuista, mutta aurinko tuli sitten taas nopeasti esiin ja olo lämpeni. Turisteja Sintrassa oli paljon, upeat maisemat ja palatsit kiinnostavat. Suomalaisia ei juurikaan meidän lisäksemme näkynyt (tai kuulunut).

Praia das Macasin biitsi

Viimeisenä aamuna

tyrsky

Viimeisen aamun sumua

Minne seuraavaksi?

Euroopassa riittää vielä paljon paikkoja, joissa haluaisin kovasti käydä. Slovenia on kiinnostanut meitä molempia jo pitkään ja seuraavaa pitempää reissua olemmekin suunnitelleet sinne. Samalla matkalla olisi tarkoitus nähdä sekä Alppimaisemia että Adrianmeren rantaa, sekä piipahtaa myös Italian puolella. Teemme myös silloin tällöin lyhyempiä reissuja lähempänä ja tietenkin myös mielenkiintoisia retkiä kotimaassa…

Moikka!

Olen Katianna ja olen jo pitkään haaveillut omasta (matka)blogista, ihan vaikka vain omaksi huvikseni. Harrastan kirjoittamista ja valokuvaamista. Tykkään kuvankäsittelystä ja digitaalisesta piirtämisestä. Joskus olen tehnyt vähän musiikkiakin. Lisäksi suunnittelen ja ompelen mielelläni vaatteita itselleni, joten tässä blogissani tulen varmaan myös käsittelemään matkojen lisäksi vähän itse tekemiäni vaatteita (täytyyhän sitä nyt matkoillekin pukeutua 😉 ). Olen kiinnostunut matkustelusta, kirjallisuudesta, elokuvista, musiikista, taiteesta ja museoista. Inspiroidun mm. persoonallisista pukeutumistyyleistä ja autiotaloista.

Tämä blogi olisi tarkoitus täyttää satunnaisilla päivityksillä ja valokuvilla matkoilta, retkiltä ja mielenkiintoisista kohteista Euroopassa ja kotimaassa. Matkaseuranani on aviomies.

Matkoilla meitä kiinnostavat monenlaiset nähtävyydet: maisemat, luonto, kaupungit, kulttuuri, historia, museot, linnat ja muut mielenkiintoiset rakennelmat… Löhöilylomia emme juurikaan harrasta, vaan reissuillamme liikuskellaan aktiivisesti. Matkat pyritään suunnittelemaan ja hoitamaan omatoimisesti. Kohtuullisella budjetilla ja julkisilla kulkuvälineillä.

Sekä luonnossa liikkuminen että kaupunkeihin tutustuminen on meidän mielestämme kivaa. Kaupungeissa tulee usein käytyä museossa. Viimeksi kävimme maaliskuussa Tukholmassa Abba-museossa, joka oli ihan mukava paikka. Museon sivut löytyvät osoitteesta: http://www.abbathemuseum.com

Myös viime kesänä katsastamaamme Tallinnan ”Keskiaikaisten kidutusvälineiden museota” voin suositella. Ainakin se on pieni, vain pari huonetta, joten karmivia vehkeitä tutkiskellessa ei ehdi väsähtää. Toissavuotisesta Berliinin reissusta voisin tehdä jälkikäteen ihan oman postauksen omien vinkkieni kera.

abba

piikkituoli

Kotimaassa olemme muutaman viimeisen vuoden aikana ehtineet käydä tutustumassa aika moneen paikkaan sekä päiväressujen että yöpymisten merkeissä (eikä aina edes pelkästään turisteina, vaan ihan muuttokuorman kanssa), mutta jos yksi mieleenpainuvin museoelämys pitäisi mainita, se olisi ehdottomasti Varkaudessa sijaitseva Mekaanisen musiikin museo. Siellä kannattaa käydä, jos sinne päin eksyy. Kävimme itse siellä pari vuotta sitten. Mieheni oli käynyt siellä joskus aikaisemminkin ja tiesi siis miten hienosta paikasta ja mieleenpainuvasta opastuksesta oli kyse… 🙂 Jopa pelkästään museon wc:ssä olisi riittänyt tutkittavaa (kuva alla). Museon sivut löytyvät osoitteesta: http://mekaanisenmusiikinmuseo.fi

wc