• Matkatarjoukset:
Valikko

Uusi Vuosi Dubaissa – ja mites se menikään

Meillä olikin sitten hiukan erilainen vuoden vaihde tällä kertaa. Tähän asti joka vuosi se on vietetty Suomessa ja rehellisesti sanoen olen hiukan ehkä vastustanut ajatusta olla kyseinen juhla-ajankohta jossain muualla kuin täällä. No tällä kertaa teimme poikkeuksen eikä se niin kamalaa ollutkaan ;D päinvastoin! Näin elämäni näyttävimmän ilotulituksen ja näin jälkikäteen on todettava, että kaikin puolin muutenkin oli onnistunutta.

Pitkään vetkuttelimme sen päätöksen kanssa mihin menisimme ilotulitukset katsomaan. Päädyimme varaamaan Dubaihin saavuttuamme, ihan välipäivinä vasta, Jumeirah Beach -hotellista valmis uuden vuoden paketti koko porukalle. Lähtökohtana tosiaan oli, että myös joukkomme alaikäiset pääsisivät mukaan. Jos kahdestaan olisi oltu reissussa, tai ihan vain aikuisporukalla, olisimme voineet suunnata katsomaan Armin van Buurenia, Goldplayta, Roger Sanchezia tai jotain muuta kansainvälistä artistia. Dubaissa tuntui esiintyvän vuodenvaihteen juhlissa pitkä lista suosikkiartisteja. Ja näin on kuulemma joka vuosi!

Sellaista lopulta oli :)

Mutta tosiaan, Jumeirah Beach -hotelliin päädyimme arabialaista iltaa viettämään. Itse hotelli on luksusluokkainen ja sijaitsee aivan Burj al Arabin purjetornitalon vieressä (jossa myös huippukallis hotelli). Näistä hotelleista ei ole käsitystä sen enempää, mutta Jumeirahin tiluksiin tutustuimme jo etukäteen ja kivalta näytti. Arabialainen ilta oli libanonilaisessa ravintolassa, Al Khayalissa. Ruokia oli montaa eri sorttia ja pöytään tuotiin kokoajan erilaisia pieniä kippoja, joista sai kukin maistella mitä tahtoi. Pöytä kirjaimellisesti notkui, eikä ruokaa olisi mahtunut enää yhtään enempää kerralla. Lisäksi pöydissä oli valmiina saapuessamme erilaisia uudenvuoden koristeita; mm. arabialaiset hatut kaikille (jokaiselle erilainen), torvia, serpentiiniä ja erilaisia muita juhlavarusteita, lähinnä suomalaisesta vapusta tuttuja kapistuksia. Silti jäin ihmettelemään miksei Suomessa olla keksitty juhlia samoin!? Vai juhliiko joku kullan ja hopean sävyisten krääsätuotteiden kanssa omaa vuoden vaihdettaan? Minä en ole niin koskaan ennen tehnyt…

 

Ruoka oli kaiken kaikkiaan hyvää, vaikken ihan jokaisesta ruokalajista pitänytkään. Osasta oli lisäksi aivan mahdotonta sanoa mitä ne oikeastaan olivat. Pöytiin jaetussa illallismenussa vilahtelivat mitä erikoisemmat nimikkeet, vai mitä sanotteko vaikkapa näistä: Ashta bil assal, Muhalabiya, Shanklish… tuttuja juttuja? :D Listalta löytyi myös mm. 50 000 dirhamia maksava 6 litran Dom Perignon… ei tosiaan tilattu! :D Ruokailun lomassa meitä viihdyttivät sekä libanonilainen orkesteri, että arabialainen vatsatanssija. Ravintolassa istui paljon arabialaisia henkilöitä ja osa heistä intoutui itsekin tanssimaan orkesterin soittaessa. Me suomalaiset ei intouduttu jostain kummallisesta syystä… Me vain tyydyimme töräyttelemään niitä krääsätorviamme :D

Ruokailun jälkeen pääsimme ravintolan terassille katsomaan Burj al Arabin näyttävää ilotulitusta. Ilotulitus kesti 15 minuuttia ja mietin miltä Burj-hotellissa asuvista mahtoi tuntua seurata tulitusta omista ikkunoistaan.. :) Komeita paukkuja, vai mitä?

 

Tämän kokemuksen valossa lupaan harkita, mieheni pyynnöstä ja ihan vähän omastakin toiveestani, myös 2012-2013 vuodenvaihdetta vietettäväksi jossain muualla kuin koti-Suomessa :) Dubai olisi vahva vaihtoehto, kun sinne on menoa joka tapauksessa toistamiseen.

Vaikka tammikuu jo lähenee loppuaan, niin hyvää tätä vuotta silti vielä kaikille!

 

Slow food at Vincents Restaurant – nautiskelua etanafilosofialla

Jos Prinssi Charles (kenestä, btw., äiti oli vielä 90-luvulla varma että tulee mun appiukko joskus :D ), Elton John ja moni muu kulinaristi on käynyt tässä paikassa, se saattaa olla jopa käymisen arvoinen! Olihan se. Vincents on Riian yksi trendikkäimmistä ruokapaikoista hotellimme respan mielestä ja näinpä suuntasimme sinne suosituksien myötä. Ruoka oli hyvää ja pienenä ekstrana kokin tervehdysylläri-väliruoka-mikälie (hyvää) ja pöydän vieressä näyttävästi itse valmistettu sorbetti olivat esimerkkejä asiakkaan yllättämisistä, jollaisia voisi saada ravintolamaailmaan enemmänkin. Slow food -periaate oli mielenkiintoinen tuttavuus; syötiin hitaasti ja nautiskellen niin, että ruokalajien välissä makunystyrät neutralisoitiin sorbetilla ja kokonaisuus koostui alkupaloista, erilaisista snack-tarjoistavista, pääruoasta ja useista jälkiruoista niihin sopivine viineineen. Slow food on pikaruoan vastakohta ja se tarkoittaa kiireetöntä ruoan valmistamista ja nauttimista. Käytössä on puhtaat ja lisäaineettomat raaka-aineet sekä suositaan lähiruokaa. En tällä kertaa perehdy tämän suuremmin itse ruokaan tai paikan palveluun, mutta ravintolan erikoinen sisustus pisti erityisesti tällaisen esteetikon silmään.

 

 

 

 

 

Nämä kuvat ovat sisääntulon jälkeen ensimmäisestä salista, loungesta, ja toisesta salista. Valitettavasti loput ravintolasta jäi näkemättä, sillä parkkeerasimme itsemme heti tällä alueella sijainneeseen nurkkapöytään.

Osoite: 19 Elizabetes. Lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista ja puistoista.

Dresscode: None. Eli smart casual.

Skyline bar

Radisson Blu Riga ja Skyline Bar. Kulta, maisema, herkkujuustoja, musiikkia, juomaa ja minä :)

20110923-220700.jpg

20110923-220739.jpg

Skylinessa ollessamme sattui joen rannalla olemaan myös aihetta juhlaan: saimme seurata 20. kerroksesta upeaa vartin-20min  ilotulitusta :) Ihan tuli juhlafiilis itselleni (nimim. Uutta Vuotta upeimpana juhlapyhänä pitävä). Alla olevasta linkistä pääsy paikan kotisivuille.. upeita kuvia..

http://www.skylinebar.lv/en/gallery

”I have measured out my life with coffee spoons.” -T.S. Eliot

Tällaisen kahvikissan oli mukava lukea uutisia maailmalla mainetta niittäneen kahvilaketjun rantautumisesta vihdoin myös Suomen mantereelle. Starbucks avaa vuoden 2012 alussa Suomeen peräti kaksi liikettä. Ja matkailijalle mikä olisikaan sopivampi paikka kuin Helsinki-Vantaa :) Toinen liike tulee kentän saapumisaulaan ja toinen turvatarkastuksen jälkeiselle kansainväliselle alueelle. Näin ketju pyrkii tavoittamaan sekä lentomatkustajia, että muitakin lentokenttävierailijoita.

 

Itse pääsen siis mitä ilmeisemmin nauttimaan Helsinki-Vantaalla tästä ihanuudesta vasta Dubaista saapuessamme, mutta tuleehan noita matkoja varmaan myöhemminkin :) Ja itseasiassa, uskoisin ettei hyvin kauaa menen, kun sivuliikkeitä avautuu isoimpien kaupunkien keskustoihin. Starbucksin yhteistyö SSP:n kanssa on ollut tuottoisaa, sillä sitten vuoden 2008 SSP on avannut kolmisenkymmentä Starbucksia ympäri Eurooppaa. Ensi vuoden matkoja ja laajentumista odotellessa voidaan nautiskella kaupan hyllyiltä löytyviä Starbucks-makuja. Seattle Latte on muuten ihan superhyvää!

 

Starbucks says they are going to start putting religious quotes on cups. The very first one will say, ‘Jesus! This cup is expensive!’
-Conan O’Brien

Cappuccino <3

Aivan hotellin välittömässä läheisyydessä Via Del Boschettolla sijaitsee ihana pieni kahvila/baari/lounaspaikka (Italialaiseen tyyliin vähän kaikkea oli tarjolla). Kyseinen paikka on, ainakin omistajan mukaan, tunnettu Roomassa cappuccinoistaan. Testattiinkin sellaiset ja pakko sanoa, etten mitään niin hyvää kahvia ole koskaan maistanut. Valkosuklaa- ja kanelicappuccinot olivat juuri sen makuisia, kuin niiden pitääkin, eivätkä ollenkaan esanssisia. Eikös vain näytäkin kivalta? :)

Maailman parhaat cappuccinot!!

Ihan loistavia päivän piristäjiä nuo oli. Samaisessa paikassa ennen cappuccinojen maistelua tosin sattui ikäväkin tapahtuma, jonka syynä oli lähinnä turistien tyhmyys ja seurauksena turistien vakuuttuminen siitä, että tuollapäin maailmaa ihmiset tosiaan ovat paljon rennompia kuin täällä pohjolassa. Olen jo pariin otteeseen täällä maininnut siitä, ettei monessakaan paikassa käy maksuvälineenä kortti. Käteistä on siis oltava mukana. Me emme kuitenkaan meinanneet asiaa muistaa, kun kotimassa korttia vingutellaan surutta usein myös pienen pieniä ostoksia varten. Tilasimme eräänä iltana juomat ja pieni järjen hiven käväisi mielessä, kun juomat saatuamme kysyimme kortilla maksamisen mahdollisuutta. Ei mahdollista.

Paniikin poikanen alkoi muodostua, kun tajusimme, ettei meillä ole euron pyörylääkään käteistä. Ei taskussa, eikä hotellihuoneessa. Tarjoilija vakuutteli ”no problem, no problem” ja opasti automaatille. Minä jäin ”nauttimaan” juomastani yksin. Automaatti ei toiminut. (Välihuomio: toimi ne kummasti taas seuraavana aamuna, mutta tällaista kuulemma sattuu Italiassa öisin toisinaan… ). Hotellimme yörespa ei ollut kielitaidosta kuullutkaan, kun yritimme nostaa hotellista rahaa, kuten useimmissa hotelleissa on mahdollista. Se hotellin ainoa työntekijä, jonka sielunelämästä ei ottanut mitään tolkkua. Häntä ei ymmärtänyt, hän ei ymmärtänyt meitä ja toki juuri hän oli sinä yön töissä (Tätä henkilöä lukuunottamatta muut työntekijät ansaitsevat 10++ pistettä).

Voitte kuvitella herttaisen fiiliksen, kun ei tiedä joutuuko kohta tiskaamaan vai ei. Vain tästä ainoasta syystä juoma maistui aika pahalle. Tilanteen toivottomuuden valjettua tarjoilijalle kuulimme yllätykseksemme jälleen ”no problen, no problem” ja hän kysyi jopa haluammeko tilata lisää! Siis mitä ihmettä, Suomessa oltaisiin jo melkein soittamassa poliiseja paikalle, kopioimassa ajokorttitietoja tai jotain aivan muuta kuin innokkaasti tarjoilemassa lisää juomia todistettavasti maksukyvyttömälle asiakkaalle!

Italialainen rentous tuli tässä tilanteessa mitä parhaiten esille. Heille oli aivan ok, että tulemme maksamaan seuraavana päivänä juomamme ja mikäli haluaisimme lisää, samaan piikkiin vain. Juuri tuota asennetta ja tyyliä olla jäi eniten kaipaamaan reissulta. Roomassa oli helppo olla, kun ihmiset eivät olleet takakireyttä nähneetkään eikä kenenkään maailma kaatunut, jos joku ongelma ilmeni. He luottivat ihmisiin. Kävimme toki juomamme seuraavana päivänä maksamassa ja mokailumme palkittiin vielä ilmaisilla cappuccinoilla ja naposteltavilla. Talo tarjosi, kun oltiin rehellisiä ja luottamuksen arvoisia. Eli nuo alussa mainitsemani cappuccinot eivät maksaneet mitään: ilmaista ja herkullista samassa paketissa, nams :) Voisi muuten Suomessa panostaa useammissa paikoissa tuohon kahvin esillelaittoon.. Harvoissa paikoissa vielä ymmärretään silmänruoan merkitys myös kahvien kohdalla.