• Matkatarjoukset:
Valikko

Autoihmisten haavemaailma

Kahden viikon matkalla taisimme törmätä about kaikkiin tietämiimme autoihin, jotka ovat tuossa kalliimmassa hintaluokassa. Sheikkien valikoimasta tuntui löytyvän jokaista merkkiä, kaikkia malleja ja vaikka minkälaisissa väreissä.. Ja ikävää Suomen verotus, sillä Dubaissa näiden hinnat pyörivät aivan eri kategoriassa; siellä osaan näihin voisi jopa olla tavan palkansaajalla varaa, toisinkuin täällä kotimaassa!!

Nämä autohommat eivät ole minun heiniä, joten ei aiheesta sen enempää. Tässä kuitenkin kuvasatoa. M sai nappastua kuvia silloin, kun sai kameran käsiinsä, joten valitettavasti pari helmeä yksilöä jäi kuvaamatta. Esimerkiksi Dubain hallitsijan pojan auto (rekisterinro 2). Tuolla rekkarit menee niin, että mitä pienempi nimero, sen lähempänä hallitsijaa kyseisen auton omistaja on. Sitä jäin pohtimaan, mitä nuo kirjaimet ovat. Ehkä järjestykseen liittyviä nekin…? Jos joku sattuu tietämään, saa valaista! Huom, kuvat saa klikattua isommiksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ostoksia

 

Ihan oikeasti mulla oli pieni morkkis reissun jälkeen hetken aikaa siitä, miten tuli tuhlattua ostoksiin. Kamala tapa aloittaa postaus, mutta kun asian myöntää tähän heti alkuun, niin siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Vähän niinkuin näissä erilaisissa tukiryhmissä. Parantuminen alkaa ongelman myöntämisellä. Heh, ei sentään! Ongelmaa siis ei ole ja se pieni morkkis ei suinkaan johdu tuhlatun rahan määrästä, vaan siitä, että tuhlasin koko mun budjetin. Aivan sama siis olisko budjetti ollut iso tai pieni, mutta kun tuhlasin sen kokonaan. Siis niin totaalisen kokonaan, että se mun haave tandem-hypystä jäi edelleen likviditeettiongelman vuoksi haaveiden listalle.

Nyt on vuodatettu niin paljon, että saa riittää. Kaikki tämä oli pohjustusta sille, että Dubai on kiistämättä shoppailuholistin unelma ja painajainen. Valtavat ostoskeskukset (ostosmaailmat) houkuttelevat viettämään päiväkausia pitkiä käytäviä kierrellen, näyteikkunoita ihmetellen ja kauppojen hyllyjä tutkien. En voi väittää, etteikö kaikki mahdollinen tuntunut löytyvän, ja me ei edes ehditty kiertää esim. Dubai Mall -keskusta läheskään kokonaan. Hinnat ovat korkeahkoja, tai ainakin samaa luokkaa kuin Suomessa. Dubai Mallissa oli jopa hiukan korkeammat hinnat kuin hiukan pienemmässä Emirates Mall-ostoskeskuksessa. Johtuiskohan siitä, että Dubai Mall houkuttelee suuremman määrän turisteja.. ja kuulemma etenkin venäläisten uusrikkaiden (toki muutenkin turismin kasvun) saapuminen kaupunkiin on pikkuhiljaa nostanut yleistä hintatasoa. Näin huhutaan. Mutta jos hinnat on katossa, niin ei hätää: Dubai Shopping Festival käynnistyy pari kertaa vuodessa ja meidän reissumme aikana ensimmäisen kerran tänä vuonna (5.1. ja joissain liikkeissä mahtialet alkoivat jo aiemmin samalla viikolla). Kannattaa siis suunnata kaupunkiin silloin, jos kyseinen tapahtuma kiinnostaa. Ja pieni vinkki: Outlet Mall hiukan syrjemmällä tarjosi huippumuotitalojen vaatteita oikeasti todella tuntuvin alennuksin (nimimerkillä tuhat ja yksi kassia kainalossa kyseisestä rakennuksesta poistuneet).

Tässä Dubai Mall:

 

Tässä Mall of the Emirates:

Ostoskeskukset olivat tosiaan valtavia. Emirates Mall-keskuksen sisällä on se kuuluisa Ski Dubai. Siellä menivät sulassa sovussa suksillaan sheikit ja länsimaiset turistit. Kauppakeskuksesta pystyi lumen riemua seuraamaan lasiseinän takaa vaikkapa After Ski-kahvilassa kuumaa kaakaota nauttien. Dubai Mall-keskusta ei riitä kuvaamaan oikeasti edes adjektiivi ”valtava”. Se on JÄRJETÖN. Sisällä on useita auloja, muutama kerros, jättisuuri akvaario ja esimerkiksi täyspitkä jääkiekkokaukalo katsomoineen. Kaukalossa näytti olevan lähinnä turisteja kokeilemassa luistimilla pystyssä pysymistä enkä tiedä onko siellä tosiasiassa kiekko-otteluita? Onkohan niitä arabimaassa lainkaan? Ringetteä tai jotain? No kuitenkin, näissä molemmissa ostosparatiiseissa on siis mahdollista viilentää helteen turruttamia aivoja jääaktiviteettien parissa. Tosin, keskuksissa ei mitenkään kuuma ollut sisällä. Ilmastointia tykätään Dubaissa pitää kaikkialla aika kovalla, joten neuletakki ei useinkaan ollut lainkaan huono lisä asuun.

 Ostoksia siis löytyi, se kai tuli selväksi. Kaikki eivät kuitenkaan olleet aitoja, sillä löysimme myös paikan, jossa tehtiin huippukalliista tuotteista varsin laadukkaita kopioita. Jopa niin laadukkaita, ettei harjaantunut kanssamatkustajamme silmä pystynyt erottamaan aitoa Hermesin Birkiniä taitavasta kopiosta. Kopioiden kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Mikäli lentokentän tullissa jää kiinni piraattituotteesta, ovat sakot pahimmillaan tähtitieteelliset. Suomen tullihan esimerkiksi ilmoittaa, että verottomasti Suomeen saa lentäen tuoda vain 430 euron arvosta tavaraa. Ja kun tiedämme Suomen verotuskäytännön ja verojen suuruusluokan…. aijai! Onneksi itse emme jääneet tullin hampaisiin! Vinkkinä kerrottakoon, että kalliimmista ostoksista kannattaa hävittää kaikki laput, tuhota kuitit ja ”naamioida” ne näyttämään vain normaalilta matkatavaralta, joka on pakattu laukkuun jo Suomesta lähtiessä. Silloin on vaikeampaa kenenkään yrittää todistaa, että ne olisi hankittu muualta kuin kotimaasta jo aikaisemmin. Säännöt ja rajoitukset on tehty kierrettäviksi ja rajoittaminen ruokkii kikkailua, todellakin…

Kikkailuista kolmanteen, loppuun hiukan kuvia. Nämä kertokoon tarinaansa:

 

Tuhat ja yksi yötä – ilta arabialaisella aavikolla

Vaikka aika vähän kävimmekin katselemassa nähtävyyksiä Dubain lomallamme, voisin luokitella aavikkosafarin yhdeksi nähtävyydeksi, joka tuli tsekattua. Aavikkosafarille mukaan lähtivät reissulla mukana olleen perheen teinitytöt, sillä loput perheestä olivat kuulemma jo rullailleet pitkin aavikkoa ihan tarpeeksi. Ovat vierailleet Dubaissa useiden vuosien ajan, joten ymmärrän yskän.. :)

Joitain tavallisimpia turisteille tarjottavia aavikkosafarireissuja kannattaa kuulemma vältellä, mikäli on hurjapää ja haluaa nähdä ja kokea ne suuret dyynit. Tuttavan kautta on mahdollista saada tällainen hurjapäisempi reissu joku kerta, mutta nyt menimme kyllä ihan ”tavalliselle” aavikkoajelulle. Jeeppi nouti meidät asunnoltamme iltapäivällä ja noin tunnin ajettuamme olimme safarin lähtöpisteellä. Ilman vähentäminen renkaista ja eikun menoksi! Mulla riitti hauskaa, vaikka dyynit eivät kieltämättä kauhean suuret olleetkaan. Nyt katsastettiin menoa ja seuraavalla kerralla sitten lisätään panoksia :) Ja muutamaan kertaa sai kyllä jännittää kaatuuko auto, kun mentiin sivuluisussa dyyniä pitkin.

 Ei kaatunut, mutta jumittui kyllä. Muutaman kerran safarin varrella pysähdyttiin korkealle dyynille katselemaan maisemia ja mitäs sitten tapahtuikaan, kun kuljettaja kerkesi huikata viimeisen dyynin olevan takana.. Tässä postauksessahan se jo selvisi: http://www.rantapallo.fi/thetourist/2012/01/03/jumissa-dyyneilla/ 

Olimme jumissa siinä dyynin juurella ja matkaa autotielle oli parikymmentä metriä… Mitä kohtalon ironiaa! Kuskilta löytyi autosta lapio ja onneksi pari muuta safariautoa pysähtyi auttamaan. Siinä lapioivat, hinasivat ja epäonnistumisien kautta pääsimme liikkeelle. Näitähän sattuu, sanoivat tytöt. Onpahan kuulemma safariautoja kaatuillutkin taitamattomien kuskien käsittelyssä. Että meillähän oli ihan kiva tuuri!

 Matka jatkui aavikon keskellä olevaan leiriin katselemaan auringonlaskua ja nauttimaan aavikkoillallisesta. Ruoka oli hyvää ja otinpa itseni iloksi henna-tatuoinninkin. Tatuointi kesti reilun viikon, joten eihän se pitkä ilo ollut. Viihdykkeenä meillä oli perinteistä arabialaista tanssia teknovivahteilla sävytettäny.. !! Olipas erikoista.. Tuolla olisi saanut kuvauttaa itsensä metsästyshaukan kanssa, ajaa mönkijöillä ja ratsastaa kamelilla. Ja miksi me ei ratsastettu kamelilla!? Mehän tosissaan missattiin vaikka mitä uusia kokemuksia muiden uusien kokemuksien sivussa.. siinä hetkessä ruoka tuntui houkuttelevammalta, mutta ensi kerralla ei tule sivuutettua kameleitakaan. Näin jälkikäteen ajateltuna kameleilla ratsastaminen ei tosiaan ollut ainoa asia, mitä jäi tekemättämatkalla, mutta mehän keskityttiinkin vain olemiseen ja ihmettelyyn. Se oli meidän teema :)

 

 

 

Laivamatka

 Suomessa toimii CityDeal-palvelu, jonka kautta saa tuotteita ja palveluja ympäri maata tuntuvilla alennuksilla. Dubaissa toimii ihan vastaava palvelu. Sen kautta bongasimme jahdin, jonka sai vuokrattua muutamiksi tunneiksi alle puoleen hintaan. Kiinni veti!

 

Matka alkoi rakenteilla olevasta satamasta läheltä Burj al Arabia. Aikamme etsimme laituria, sillä paikka tosiaan oli kaikkea muuta kuin sataman näköinen. No ei siinä mitään, siellähän se jahti lillui satama-altaassa meitä odottamassa.

 

Tuollainen 55 jalkainen paatti oli oikein sopiva 7 hengelle. Tyttöjen kanssa parkkeerasimme itselle auringonottoasentoon aivan jahdin keulaosaan muiden suunnatessa yläkannelle kapteenin seuraksi. Kajuutassa olisi ollut makuuhuone, 2 kylpyhuonetta ja keittiö, joten kai tuolla voisi ihan asuakin. Sisätiloissa tosin emme aikaa viettäneet, sillä kelit suosivat ja aurinko paistoi. Merellä kävi mukava tuulenvire, joten ei tullut tukalan kuuma missään vaiheessa.

 

Kapteeni ohjasi veneen pitkin rannikkoa aivan Dubain keskustan jahticlubille saakka ja sieltä takaisin. Matkalla pysähdyimme Burj al Arabin ja Atlantiksen kohdalla ottamaan kuvia ja hämmästelemään. Yksi pysäkki tehtiin myös hiekkarannan edustalle ja pääsimme uimaan mereen. Näin matkan varrella sen paikan, jossa minun oli tarkoitus hypätä tandem-hyppy. Ja edelleen pidän itseäni aivan pöljänä, etten jemmannut sitä varten rahaa varmempaan talteen. Menin nimittäin tuhlaamaan rahani ihan muihin juttuihin ja hyppy siirtyi näin seuraavaan kertaan.

Tässä seuraavassa mm. maailman  suurin ja ehkä kiistellyin risti:

 

 

Aika paljon on kaupungin yllä saastesumua… Ikävä tosiasia, joka vaivaa kuulemma monia suurkaupunkeja etenkin Aasiassa.  Paikoin rantaviivan pilvenpiirtäjät näkyivät hyvin häilyvästi saastesumun takia, vaikka olimme todella lähellä… Mitä me ihmiset teemme, kun noin pilaamme maailmaa… :/

 

 

 

 

 

Anyway, oli hurjan kiva päivä merellä kaikkinensa. Auringonottoa kivassa seurassa ja suurimmalta osin kivoissa maisemissa. En voi valittaa.

 

Arabian Ranches – meidän kotiseutua hetken aikaa

”Arabian Ranches, a Reem 1, street 1, villa 16″ … ja niin löysi taksi perille. Tässä tämä kotikatu:

Ja tässä Villa nro. 16:

Katu oli oikeastaan hämmentävän rauhallinen. Silloin tällöin joku naapuruston lapsista leikki kadulla tyhjällä vesipullolla ( ! ) tai joku ajoi kotiinsa. En tiedä oliko pääasiassa vuokrattuja kämppiä vai asuivatko omistajat niissä itse. Meillä kuitenkin vuokrattu asunto. Vuokra joulusta vuodenvaihteen oli aika paljon yhteensä, mutta 7 osaan jaettuna ei paha.

Ikävä tuo Arabian Ranchesin alue siinä mielessä, että se oli täynnä hidasteita. Kun taksikuskit olivat muutenkin hieman huteria ajamaan (no ei kaikki), niin hidasteet tuntuivat istumalihaksissa tuplasti ikävämmälle kuin normaalisti. Alue oli oikein turvallisen oloinen, sillä se oli isosta koostaan huolimatta aidattu ja jaettu pienempiin alueisiin, joihin kulkevat autot merkittiin muistiin tarkasti. Jokainen taksi siis mm. merkittiin ylös. Lisäsi kummasti asumismukavuutta, kun alueella ei hiippaillut ketä tahansa satunnaista kulkijaa.

Villa 16 on kytketty, eli meillä oli kaksi seinänaapuria! Oikein rauhallisia sellaisia. Asunnossa on ihan riittävästi tilaa meidän 7-henkiselle porukalle; 4 makuuhuonetta (joista yhdessä oma wc/kylpyhuone), olohuone, keittiö, 2 erillistä kylpyhuonetta ja oma pieni piha pienellä uima-altaalla.

Meillä ei muuten ole koskaan kotona kengät noin hujan hajan eteisessä (ja melkein olkkarissa asti) sillä minulla on järjestysneuroosin tynkää.. (peritty?), mutta nyt oltiin lomalla, joten ei hätää! :)

Joka toinen päivä meillä kävi asunnon omistajan palkkaamani altaan putsaaja ja vähän useammin heppu, joka kasteli kukat ja pensaat. Lisäksi kerran meidän kahden viikon loman aikana kävi kaksi palkollista siivoamassa koko asunnon lattiasta kattoon. Kaikki olivat oikein mukavia intialaisia, paitsi oltiin kai kaikki yhtä mieltä, että jostain selittämättömästä syystä kukkien katselijana oli jotain outoa. Ja se syy taisi lähinnä olla häiritsevä tuijotus.. :D Dubaissa on hyvin yleistä, että perheillä on palvelusväkeä. Jos ei muuta, niin ainakin siivoaja ja mahdollisesti lastenhoitaja. Intialaiset ovat halpaa työvoimaa Dubaissa, jossa paikalliset eivät haluaisi tehdä mitään itse. Itseasiassa, pistin merkille, että kaikki taksikuskit olivat intialaisia ja kaikki kauppojen myyjät ulkomaalaistaustaisia, esim. kiinalaisia, eurooppalaisia jne.

Meidän makkari:

Ja asunnon päämakuuhuone:

Mitään oikeastaan huonoa sanottavaa ei majoituksesta ole, oltiin iloisia että valittiin tuollainen majoitus hotellin sijaan. Näin isolla porukalla tuo oli kivempi vaihtoehto. Kuvista välittyy ehkä sitä tunnelmaa, että olimme sotkevaa sakkia. Ja niinhän me vähän olimme. Tai ei me aikuiset ehkä niinkään, mutta joukossa oli yksi lapsi ja 2 teiniä.. Ja toisaalta, me oltiin lomalla, joten piu paut siivouksista! :)

Tässä vielä Villa Gazellen nettisivut, joissa vähän lisäkuvia: http://www.rentadubaivilla.com/