Kirjoittanut niina - keskiviikko, toukokuu 16, 2012 - klo 5:14 PM
Menee täydellisesti hermot tähän WordPress-pohjaan pian ja rupesinkin jo miettimään, että taidan vaihtaa tämän blogini täältä pois. Ei toimi ei sitten millään. Nyt kun vihdoin pystyi julkaisemaan kasan kuvia, ei niiden yhteyteen voinutkaan kirjoittaa tekstiä. Aivan mahdoton yhtälö! Siksipä tuossa alla on läjä kuvia Parc Guellista ilman selitystä. Kyseessä on kuitenkin puisto Barcelonan ytimessä. Puistossa oli tungosta, niinkuin kaikkialla, missä Gaudin kädenjälki näkyi, mutta pääsi tuolla hiukan rauhoittumaankin. Puistossa on Gaudin vanha kotitalo sekä muita rakennuksia, joissa nykyään asutaankin.
Ei tähän enempää, sillä olen liian raivona tälle tekniikan toimimattomuudelle. Jos joku kaunis päivä tuohon ed. postaukseen saa liitettyä tekstiä, teen lisäkertomusta sinne.
Kirjoittanut niina - maanantai, huhtikuu 16, 2012 - klo 12:31 PM
Nämä turistin unelmat Hop On- Hop off -bussit todettiin näppäräksi tavaksi kiertää kaupunki lyhyessä ajassa tehokkaasti jo aikoinaan jenkkien reissulla. Sen jälkeen ollaan hyödynnetty kyseistä palvelua eri puolilla maailmaa. Niinpä myös Barcelonassa hankittiin kahden päivän liput, jotka kustansi 31 eur/hlö. Ei minusta paha hinta siitä, että käytössä oli kolme linjaa (sininen, punainen ja vihreä) ja näitälinjoja sai hyödyntää niin paljon kuin halusi. Lisäksi ne näyttivät kiertävän kattavasti kaupungin ympäri. Lähtöpaikkana oli Placa de Catalunya, mutta kymmeniltä eri pysäkeiltä ympäri kaupunkia sai hypätä pois ja takaisin kyytiin milloin halusi. Busseja oli joka reitillä onneksi riittävästi, sillä jonot ja ruuhkat olisivat muuten helposti kasvaneet liian suuriksi, etenkin suosituimmilla pysäkeillä. Ensimmäisenä päivänä kiusana olivat pienet päiväkuurot, mutta toinen päivä valkeni niin upean lämpimänä ja aurinkoisena, että ruuhkia tosiaan oli. Kiitos nopeiden bussien, onneksi jonotusaika olisilti pahimmillaan joillain pysäkeillä vartin luokkaa.
Poikkeuksena muuten esimerkiksi Chigacoon ja New Yorkiin verrattuna täällä selostus tuli ilmaisten kuulokkeiden kautta kymmenellä eri kielellä. Jenkeissä oli mikrofoniin puhuvat turistioppaat, jotka kertoivat varsin eläväisesti tarinoita kaupungista ja kohteista englanniksi. Ei kokeiltu kuulokkeita, koska haluttiin vain katsella maisemia ja jutella keskenämme siitä mitä nähtiin, mutta veikkaan, että paljon eläväisempää tarinaa tuli niiltä jenkkiläisiltä oppailta.
Tässä seuraavassa kuvassa on jotain hämmentävää. Minusta ainakin. Iso liikenneympyrä ilman kaistaviivoja ja silti kaikki autot ovat linjassaan eikä kukaan törttöillyt. Harvoin tuolla kuuli edes tööttäilyä. Suomessa en usko että kaistaviivattomuus toimisi, kun viivojen kanssakin ollaan välillä hukassa Roomassakin tuntui liikenne olevan yhtä kaaosta, mutta Barcelonassa kaikki sujui tosi mainiosti myös liikenteessä.
Matkan varrella nähtiin aika makeaa arkkitehtuuria. Gaudia parhaimmillaan sanoisin..
Ja nähtiin myös Casa Mila, jossa turistijonot kiemurteli ympäri rakennusta. Ajatella, että tuolla oikeasti asuu barcelonalaisia! Miten kaunis ja jännittävä kotitalo!
Sinisellä reitillä näimme myös Sagrada Familian, Gaudin mestariteoksen. Jonot kiemurtelivat sen näköisinä ympäri kirkkoa, että veikkasimme jonotusajaksi tunnin jos toisenkin. Siispä ihailimme keskeneräistä kirkkoa vain bussista. Kiva, että rakennustöitä jatketaan vaikka Gaudi itse onkin jo kuollut. Valmistumisaika tosin taisi olla vasta vuosien päässä….
Nämä pikkuruiset kopit liikennöivät vaiherin varassa ja mahdollistivat kulkemisen vuorilla näppärästi paikasta toiseen. M:llä on korkeanpaikan kammo ja minulla ahtaanpaikan kammo, joten tultiin siihen lopputulokseen, että tuo koppi yläilmoissa olisi meille liikaa. Ensi kertaan jää tämäkin, sillä sitten uskalletaan kyllä
Sinisellä reitillä pääsimme myös kuuluisan Parc Guellin puistoalueen tutkimusmatkalle. Kyseinen puisto on jälleen yksi Gaudin taidonnäyte ja kauniilla aurinkoisella kelillä viihdyimmekin puistossa hyvän tovin. Sieltä oli kauniit maisemat Barcelonan ylle ja merelle sekä Gaudin kotitalo (nykyään museo). Törmäsimme myös ehkä parhaaseen koskaan näkemäämme ja kuulemaamme katu-(puisto-)muusikkoon. Tästä puistoaiheesta lisää seuraavassa postauksessa.
Kirjoittanut niina - sunnuntai, huhtikuu 15, 2012 - klo 8:00 PM
Ensimmäisenä päivänä suuntasimme kulkumme kohti vanhaa kaupunkia (Barri Gotic), joka sijaitsee hyvin lähellä Hotel Espanaa. Liikaa ei haluttu suunnitelmia tehdä, joten mitään kiintopistettä ei otettu. Kartta kädessä vaan rohkeasti kohti kapeita kujia ja katsomaan mitä sieltä löytyy. Alue oli täynnä kirkkoja, pieniä kauppoja, katutaiteilijoita, vilkkaita aukioita ja katukahviloita. Tunnelma oli aika mukava.
Ihan sattumalta löysimme myös kauniin kaksoissillan, josta on kerrottu sen olevan Barcelonan tämän hetken kuvatuin kohde.
Erään kulman takaa ukesi näkymä vilkkaalle aukiolle, jossa oli paljon koululaisryhmiä. Myös karttaan isolla merkitty Catedral de Barcelona löytyi sieltä. Kieltämättä aika vaikuttavan näköinen ja kokoinen katedraali, niin sisältä kuin ulkoakin. Sisäkautta pääsi myös pikkuruiselle sisäpihalle, jossa lauma ankkoja tepasteli iloisesti solisevan suihkulähteen ympärillä. Sisäpihalla oli myös paljon erilaisten pyhimysten alttareita, joille ihmiset saivat sytyttää kynttilöitä. Espanjalaisille erilaiset pyhimykset ovat kuulemma tärkeitä ja niiden kunniaksi järjestetään myös kulkueita ja juhlia.
Katedraalin tutkimisen jälkeen aurinko alkoi paistaa ihan todenteolla ja hotellille jätetyt aurinkolasit eivät M:n mieltä lämmittäneet. Onneksi aukiolla oli myös optikko ja eikun arskojen ostoon. Lohduttaudun sillä, että onneksi aurinkolaseille löytyy aina käyttöä. Ja olihan ne hienot Kartan mukaan suuntasimme kohti Placa de Catalunyaa, mutta suuntavaisto ja kartanlukutaito taisi pettää, sillä löysimme itsemme totaalisen toisesta suunnasta, satamasta.
Koska suunta oli ollut väärä ja jalat olivat jo hieman puutuneet, hyppäsimme taksiin. Samalla myös pieni päiväkuuro yllätti turistit, joten taksi oli oikein hyvä vaihtoehto. Löytyihän se Placa de Catalunya ja samalla Hard Rock Cafe. Tapana on ollut kiertää kyseiset baarit ja hankkia kuuluisa hurrikaanilasi muistoksi kohteista, joissa olemme käyneet. Keräilynsä kullakin Catalunyalta hyppäsimme Hop On – Hop off -turistibussin kyytiin ja lähdimme kiertelemään kaupunkia sen kyydissä. siitä lisää huomenna
Kirjoittanut niina - sunnuntai, huhtikuu 15, 2012 - klo 9:32 AM
Nyt on tämä reissu tehty ja aika katsoa mitä tehtiin ja missä tehtiin. Aloitetaan loogisesti majapaikasta. Aikaisemmin kerroinkin jo, miten M. innostui bookkaamaan hotellin meille ennen mitään tietoa lennoista. Hyvän hotellin bookkasi, sillä mitään valittamista ei ollut. no joo, suihkun viemäri veti huonosti, mutta sehän ei ole hotellin puute suorastaan. Näitähän sattuu kaikkialla. Hotellin palvelu oli aivan uskomattoman ystävällistä ja meitä autettiin sujuvasti ja iloisesti myös ongelmatilanteissa. Missä ongelmatilanteissa?
No, heti maanantaina kohtasimme ongelmia. M nappasi lentokentällä hihnalta laukun, jonka kanssa matkustimme hetken aikaa varsin onnellisina kohti Barcelonan keskustaa. “Onko se meidän laukku?”, “On joo, ei kellään ole samanlaista”. Näin meni keskustelu kentällä. Arvaatteko jo? Niin, se ei ollut meidän laukku. Minä olin jo painelemassa suihkuun ajatuksena virkistyä hiukan lentomatkan jälkeen. Ajatuksena oli myös lähteä syömään La Ramblasille (pääkatu). M huomasi, ettei laukku aukea ei sitten millään ja osoitelapussakin luki varsin outo nimi “Mrs. Love”. Voitte kuvitella, ettei rakkautta paljoa ajateltu rouvalta saavamme, eikä tosiaan kiinnostanut kohdata kyseistä rouvaa. Samalla lennolla oli siis kuitenkin saapunut joku muu täsmälleen samanlaisen kantamuksen kanssa. Kiva! Ei hätää, painelimme taksilla takaisin kentälle ja siellähän se laukkumme odotti. rouva oli tehnyt saman virheen ja ottanut meidän laukkumme, tosin palauttanut sen jo myös. Onneksi emme tavanneet rouvaa, mutta tästä tuli aika kallis matka kentältä, kun monta kertaa sen taksilla ajoimme. Yhteen suuntaan taksi maksoi reilu 30 euroa. Turistimoka!
Hotel Espana sijaitsee La Ramblasin sivukadulla, joten kävelymatka kaiken keskipisteeseen on todella olemattoman lyhyt. Mahtavaa! Sivukatu itsessään ei ole siistein ja houkuttelevin mahdollinen, mutta rauhallista siinä silti oli asua. Tässä galleria hotellin kuvista. Klikkaa isommiksi!
Huone oli aivan mahtava ja sisustus muutenkin hotellissa kivan tunnelmallinen. Sitä ikäänkuin leijui kerrosten välillä valaistuksen ja “muka-viidakon” keskellä. Ikkunastamme ei ollut näkymää ulos, vaan tekoviidakkoseinään. Kuulostaa sekavalta, mutta kiva se oli. Huoneet olivat myös mukavan kokoisia ja palvelu pelasi. Saipa siellä kuunnella kotimaisia radiokanaviakin, jos halusi. Päiväkirjan päivittäminen reissulla jäi paisti ajanpuutteen myös sen vuoksi, että langaton netti oli maksullinen. Myöskään aamupala ei kuulunut meidä huonehintaan. Se tosin ei paljoa maksanut päiväkohtaisesti ja oli riittävän runsas. Alakerrassa oli hieno baari, jossa takkatilan sohvilta sai katsoa mm. jalkapalloa.
Matkailualan työläinen, jonka haaveissa siintää nähdä ja kokea jokaisen maanosan parhaat kulttuurit. Jääkö se pelkäksi haaveeksi? Pala palalta toteutan tätä unelmaa ja kokoan palapeliä, jota ei oikeastaan koskaan voi saada täysin valmiiksi.
Tämän blogin tarkoitus on toimia matkapäiväkirjana, inspiraation lähteenä matkakuumeen iskiessä kiireisen arjen keskellä, sekä muistojen albumina, johon on koottu kaikki ihanimmat ja mielenkiintoisimmat tapahtumat jokaiselta reissulta.