Australian salattu helmi – Karijinin luonnonpuisto

Australiassa on lukuisia upeita luonnonnähtävyyksiä, joihin sekä turistit että paikalliset suuntaavat vuosi vuoden jälkeen. Great Ocean Road, erityisesti 12 apostolia, Blue Mountains ja kolmen sisaruksen kivimuodostelma, Iso valliriutta ja Uluru ovat ikonisia kohteita, joiden näkeminen on monelle Australiassa käymisen kohokohta. Sitten on paikkoja, joista en ollut edes kuullutkaan vielä Suomessa ollessani. Paikkoja, jotka eivät ole kätevän päivämatkan päässä mistään isosta kaupungista. Paikkoja, joihin päästäkseen on istuttava kokonaisia päiviä autossa tai bussissa, kun aurinko porottaa polttavana ikkunan läpi, kärpäsiä pyörii kaikkialla ja pöllyävä, mutkainen hiekkatie saa aamiaisen nousemaan kurkkuun. Paikan päälle päästyäsi on turha odottaa viiden tähden majoitusta, wifiä tai edes puhelinsignaalia.

Ja siitä huolimatta ne paikat ovat kaiken vaivan arvoisia.

Karijinin luonnonpuisto sijaitsee Länsi-Australiassa huikean 1400 kilometrin päässä Perhin kaupungista. Puisto on valtava, yli 600 000 hehtaaria, ja osaan paikoista on lähes mahdoton päästä, vaikka käytössä olisi kunnon kartat, nelivetoautot ja GPS. Oppaat ja paikalliset tietävät kertoa huhua lähes koskemattomista paikoista, jotka ovat henkeäsalpaavan kauniita, mutta kukaan ei tunne ketään, joka olisi joskus päässyt sinne asti. Paikat, joissa itse kävin olivat silti minusta sanoinkuvaamattoman kauniita. Punaisena hehkuvat kalliot, syvät rotkot ja kanjonit, lukuisat vesiputoukset sekä uintikelpoiset vesipaikat tekivät Karijinista yhden kauneimmista paikoista, jossa olen elämäni aikana käynyt.

Kolmen päivän aikana teimme useita kävelylenkkejä luonnonpuiston alueella. Eri kävelyreitit on arvioitu vaikeustason mukaan, 1 on helpoin ja 5 vaatii jo hieman parempaa kuntoa. Muistaakseni helpoin kävely vaihteli 3 ja 4 tason välillä ja muut lenkit olivat tasoa 4 ja 5. Sanoisin, että normaalilla kunnolla taso 5 on ihan saavutettavissa, mutta jos ei tiedä, mitä tekee, käsivoimat pettävät tai jalka lipsahtaa, saattaa olla edessä vakavakin loukkaantuminen. Osassa kävelyistä kahlasimme noin vyötäröön asti ulottuvassa vedessä muljahtelevien kivien päällä; osassa kiipesimme kalliota pitkin käyttäen hyväksi vain kallion ulokkeita ja välillä liikuimme kapean solan lävitse tasapainoillen jalkojen ja käsien varassa kahden kallionseinämän välissä. Välillä piti muistuttaa itseään pitämään pää kylmänä ja olemaan katsomatta pudotusta, jottei vain huomio ja ote herpaantuisi. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja jokaisen kävelyn edessä odotti paras palkinto, kun saavuimme vesipaikalle ja saimme pulahtaa uimaan tai ottamaan suihkua vesiputouksen alle.

Karijini oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksistani Australiassa, kenties yksi ikimuistoisimmista paikoista tähänastisessa elämässäni. En ole missään Australiassa nähnyt niin vaihtelevaa luontoa, jossa on kaikkea karusta punaisesta maasta, raudanpunaisista rotkoista ja kallioista saniaismetsikköihin, vesiputouksiin ja turkoosinsinisiin vesikuoppiin, joiden ympärillä lentelevät kymmenet perhoset. Karijinissa sain haastaa mieltäni ja kehoani ja kiivetä ylös jyrkkiä kallionseinämiä luottaen käsivoimiini ja siihen, että onnistuisin pitämään pääni kylmänä mahdollisesta pudotuksesta huolimatta. Sain uida samettisen pehmeässä vedessä, istua vesiputousten alla, iltaisin lämmitellä leiritulen hehkussa ja öisin nukkua tuhansia tähtiä tuikkivan taivaan alla.

Elämässä ei taida olla parempaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Annika -Tarinoita Maailmalta sunnuntai, toukokuu 7, 2017 at 17:10

    Wow onpas upean näköinen paikka! Mulla käy matka varmaankin Perthiin loppuvuodesta, mutta 1400km suuntaansa on kyllä aika matka! Toisaalta, kerranhan sitä vaan siellä tulee todennäköisesti seikkailtua… Tosi upean näköinen paikka kyllä!!

    • Reply Sandra torstai, toukokuu 11, 2017 at 07:20

      Voi kun kiva! Perth on mukava kaupunki ja ilmat ovat varmasti loppuvuodesta juuri ihanteelliset. Oletko käynyt siellä aiemmin? King’s Park oli uskomattoman kaunis paikka – suosittelen! Uskon kyllä, että lähialueilta löytyy myös paljon tekemistä, jos ei tee mieli tuollaista matkaa ajaa.

  • Reply Anne | Metallia Matkassa sunnuntai, toukokuu 7, 2017 at 18:35

    Huh, musta ei olisi ehkä kiipeilemään kallioita pitkin ilman kunnollisia varusteita, pelkään korkeita paikkoja (tai oikeastaan sitä putoamista). Upealta paikalta kuitenkin näyttää. Ehkä siellä olisi minun tasoiselle citypatikoijallekin sopivia reittejä 🙂 Voi että, pääsispä Australiaan!

    • Reply Sandra torstai, toukokuu 11, 2017 at 07:21

      Oli siellä sopivia reittejä ja meidänkin mukana oli 60-kymppinen pariskunta, jotka selvisivät mukana – nippa nappa tosin ja muiden avustuksella. Ei sielläkään kovin korkealle kiivetty, mutta jos olisi ote lipsahtanut, olisi hyvin voinut käydä huonosti. Onneksi ei käynyt kuinkaan kuitenkaan.

  • Reply Anna | Muuttolintu.com maanantai, toukokuu 8, 2017 at 00:40

    Karijini oli meille aika yllätys, ei oikein tiedetty siitä juuri mitään ennen kuin tupsahdettiin paikalle. Siinä sitä sitten oltiinkin monttu auki rotkoja ihmettelemässä. Kuuluu kyllä ehdottomasti Australian upeimpiin kansallispuistoihin. Meidän tuolla ollessa oli kyllä tukahduttavan kuuma, eikä sitten jääty useammaksi päiväksi. Mutta eiköhän tuonnekin vielä joskus uudestaan eksytä. En kyllä tiedä minäkään uskaltaisinko kiivetä kallioita ilman kiipeilyvarusteita, vähän huonoja kokemuksia siitä hommasta.

    • Reply Sandra torstai, toukokuu 11, 2017 at 07:23

      Ehdottomasti oli yksi upeinpia paikkoja, jossa olin käynyt. Toki osasin odottaa google searchin kuvien perusteella jotain aika mahtavaa, mutta eri asia oli nähdä kaikki luonnossa. Ilmakin oli kohtuullinen, varmaan siinä 30 asteen tietämillä.

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta tiistai, toukokuu 9, 2017 at 10:01

    Kuullostaa tosi uskomattomalta kokemukselta! Varsinkin toi fiilistely jälkikäteen päivistä leirinuotiolla <3 Oih, haluan kyllä myös päästä tommoisiin mestoihin 🙂

    • Reply Sandra torstai, toukokuu 11, 2017 at 07:24

      Juu, aika ihanaa. Leirinuotio, punaviiniä, tähtitaivas, jotain musiikkia taustalla. Ruoaksi kalaa coucousin kanssa toisena iltana ja toisena iltana neljä tuntia haudutettua pataa. Ei huono.

  • Reply Johanna Hulda / Vida de Estrada keskiviikko, toukokuu 10, 2017 at 23:49

    Näyttää ja kuulostaa upealta paikalta, joten ei ihme että ihastuit siihen! Tuollaiset kaukaiset, vähän tunnetut mutta kauniit paikat ovat kyllä ihan parhaita, niissä tulee sellainen fiilis että olisi onnistunut löytämään jotain alkuperäistä ja salaista. Täytyykin harkita täällä käymistä jos ja kun joskus Australiaan lähdemme – pieni kiipeilytaiturointi ei haittaa, mutta kovin korkealle minua ei kyllä saa ilman turvavarusteita.

    • Reply Sandra lauantai, toukokuu 13, 2017 at 13:11

      Parasta on juuri se, että käy jossain, mistä ei ole suuria odotuksia ja sitten paikka onkin ihan mieletön. Mua vähän hirvitti välillä, ei niinkään omasta puolesta, mutta meidän ryhmässä oli vanhempia ihmisiä, joille tuo vaikutti todella turvattomalta.

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog lauantai, toukokuu 13, 2017 at 15:26

    Nuo punaisten kallioiden uurteiset kuviot ovat jo itsessään taideteoksia, siihen lisänä vielä vesiputoukset, saniaiset ja perhoset – todella, todella kaunista!

    • Reply Sandra tiistai, toukokuu 16, 2017 at 08:03

      Tuo raudanpunainen kallio eri sedimenttikerroksineen on kyllä kaunis.

  • Reply Stacy Siivonen lauantai, toukokuu 13, 2017 at 16:51

    Näyttää todella vaativalta kohteelta kiipeilyineen, mutta pulahdus veteen tekee varmasti siitä sen arvoista. Kuitenkaan minussa ei ole kiipeilijää yhtään, joten voi hyvin minulta jäädä näkemättä.

    • Reply Sandra tiistai, toukokuu 16, 2017 at 08:03

      Joo ja aika pitkä matkakin tuonne on.

  • Reply Mimmu lauantai, toukokuu 13, 2017 at 23:55

    On tolla alueella kokoa!! Ja mitä maisemia!! Aivan mahtavia!! Jotenkin aattelin et siellä ois ollut jotenkin vaan karuu ja kuivaa mutta oli tosi vehreetä ja niin monipuolista!
    En tiedä oisko musta kiipeilee teijän reittiä ihan tonne mutta näyttää semmoselle paikalle missä ois kyllä käytävä!! 🙂

    • Reply Sandra tiistai, toukokuu 16, 2017 at 08:04

      Tuolla on ollut vetisin sadekausi miesmuistiin, joten maasto oli todella vehreää.

  • Reply Reason for Season sunnuntai, toukokuu 14, 2017 at 00:16

    Aika mahtavalta kyllä näyttää! Eikä tämä yhtään vähennä Australia-ikävääni. Ollapa siellä <3.

    • Reply Sandra tiistai, toukokuu 16, 2017 at 08:04

      Samalta tuntuu mustakin juuri nyt 🙂

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, toukokuu 14, 2017 at 01:49

    Mitä enemmän näitä postauksia Australiasta lukee ja kuvia katselee, sen enemmän sinne tekee mieli! Siellä on kyllä vaikka mitä.

    • Reply Sandra tiistai, toukokuu 16, 2017 at 08:04

      Siellä on nähtävää vaikka vuodeksi.

    Leave a Reply

    Instagram

    Sorry:

    - Instagram feed not found.