Australia Motivational

Haastattelu Utain-lehdessä

maanantai, syyskuu 26, 2016
IMG_6243

Snapchat-tiliäni seuraavat ehkä tietävätkin, kun kerroin noin viikko sitten, että minua pyydettiin haastatteluun Tampereen yliopiston journalistiopiskelijoiden Utain-lehteen. Haastatteluun etsittiin mieluiten Tampereella asuvaa suomalaista, joka olisi lähtenyt working holiday -viisumilla Australiaan ja päätynyt tekemään työtä, joka ei ole yhtään hänen omaa alaansa. Suuri osa Australiassa olevista reppureissaajista on taustaltaan kohtuullisen nuoria, 18 – 22 -vuotiaita, joten välttämättä sitä omaa alaa ei ole ehtinyt edes muodostua. Itse olen kuitenkin jo kypsemmästä päästä, korkeakoulusta valmistunut ja jo työelämässä ollut, joten minulla oli kenties jonkin verran kerrottavaa tästä Suomi- ja Aussi-elämän välisestä kuilusta. Tähän kuiluun olisi hyvä jokaisen wh-viisumilaisen varautua, sillä kohtuullisen harvinaista on, että tällä viisumilla pääsee tekemään oman alansa töitä tai ainakaan sillä organisaatiotasolla, mihin on kotimaassa tottunut. Jutussa keskitytään farmitöihin, jotka ovat kuitenkin ehkä enemmän ”se pakollinen paha”, joka on suoritettava toisen vuoden viisumin saamiseksi ja valtaosa wh-viisumilaisista tekee muun ajan aivan muita töitä.

Jutussa kerrotaan myös hiukan alkuperäisistä syistäni lähteä Australiaan. Aikoinaan Suomessa elämä tuntui liian ennalta kirjoitetulta ja pystyin jo oikeastaan näkemään, minne olen menossa. Työ, uralla eteneminen, asunnon ostaminen, auto, koira, lapsia, kesämökki, eläke ja niin edelleen ja tuo perinteinen elämän malli ei tuntunut riittävän tyydyttävältä. Halusin olla vapaa ja huoleton, nähdä maailmaa ja elämää oman kuplani ulkopuolella  ja kokeilla asioita, joita en Suomessa kokisi. Lähdin ja se on vienyt minut sinne, missä nyt olen. Takaisin Australiaan.

Jos sinua kiinnostaa siis lukea juttu, voit käydä katsomassa sen tästä linkistä. Juttu löytyy sivulta 9. En tiedä, miksi siihen on valittu kuva, jossa minulla on silmät kiinni, mutta joo, menkööt.

Australia Elämä Melbournessa

Ensimmäisten päivien tunnelmat Australiassa

lauantai, syyskuu 24, 2016
IMG_7512

Heippa hei. Väsynyt aikaerosta kärsivä tyttö tässä hei. Ei ole tullut nukuttua ollenkaan viime yönä. Ei minuuttiakaan. Ei anneta sen haitata näitä kuulumisia, joita varmaan ainakin kotipuolessa odotellaan. Päälimmäisenä se, että Australiaan ollaan päästy ja Melbourneen selvitty. Lento meni niin hyvin kuin vain yli 30-tuntinen matkustaminen nyt vaan voi mennä.

IMG_7501

Tuntuu oudolta olla täällä. Kaupunki on ihan sama kuin mihin sen jätinkin, mutta tutut ihmiset ovat vaihtuneet vieraisiin kasvoihin. Olin jo ehtinyt rakentaa tänne pienen sosiaalisen verkoston, mutta nyt kaikki ovat luonnollisesti jatkaneet matkaansa eri puolille maata ja maailmaa. Muutenkaan alussa kaikki tai ei oikeastaan mikään sujunut, kuten olin ajatellut. Toivoin, että olisin voinut jatkaa samassa työpaikassa, jossa olin edelliskerralla, mutta he olivat ehtineet täyttää kaikki paikat juuri nenäni edestä. Otin myös yhteyttä toiseen työpaikkaan, jossa olin, mutta hekään eivät enää tee kyseisiä tehtäviä. Eilen tuntui vähän siltä, että mikään ei toimi, eikä ole yhtään tuttuja, joille jakaa näitä patoutumia. Kun tähän lisätään vielä aikaero ja se, että muutenkaan yöllä ei väsytä, niin voin kertoa, että sängyssä tuli pyörittyä ja itseltä tuli kyseltyä, miksi ihmeessä lähdin tänne taas.

IMG_7502

Matkailun oppi nro 1. Yksin vieraassa maassa ei aina todellakaan ole kivaa. Olet yksinäinen, epävarma ja pienikin vastoinkäyminen tuntuu vähintäänkin betoniselta  äkkijyrkältä vuorelta. Vähäpätöisimmänkin asian kanssa saa tapella ja eteenpäin meneminen tuntuu välillä suossa tarpomiselta. 

Silti jostain kumman syystä asioilla on tapana muuttua valoisammaksi. Se on kuin kaaosteorian vastavoima: kun kaikki näyttää olevan yhtä sekasotkua, palaset alkavat loksahtaa kohdalleen ja aurinko alkaa pilkistää pilvien takaa. Kliseistä, mutta mä haluan itse uskoa tähän positiviisen asioiden järjestymisen ja ajattelun voimaan.

IMG_7506

Neljän aikoihin yöllä en jaksanut enää pyöriä sängyssä, joten nousin keittiöön kahville. Keittiössä tuli vastaan yövuorossa oleva entinen intialainen työkaverini, 25-vuotias maailman sympaattisin tyyppi, joka on paahtanut monta vuotta opiskelujen, palkattoman harjoittelun ja työn välillä saadakseen paremman elämän ja pysyvän oleskeluluvan Australiassa. Hän on ollut Melbournessa jo muistaakseni neljä vuotta ilman perhettä, tyttöystävää tai ketään. Istuimme sitten ulkona hotellin terassilla aamuneljältä ja puhuimme elämästä ja en muista, milloin keskustelu tutun ihmisen kanssa olisi tuntunut niin hyvältä. Voitte kuvitella tilanteen, miltä tuntuu tuollaisena yön hetkenä yksin toisella puolen maapalloa, kun näet tutut ja ystävälliset kasvot ja ihmisen, joka kuuntelee ja tsemppaa eteenpäin.

Matkailun oppi nro 2. Ystävä ilmestyy elämääsi juuri, kun sitä eniten tarvitset. 

IMG_7508

Menin siitä sitten hotellin aulaan käyttämään ilmaista nettiä, jolloin paikalle saapui australialainen polttariporukka. Yksi tyypeistä jäi juttelemaan ja kun kerroin, että en saa unta aikaeron vuoksi ja kun asiat mietityttää, hän jäi rupattelemaan kanssani ja pitämään seuraa koko yön ajaksi. Söimme mansikoita, joimme kahvia ja valvoimme aamuseitsemään, jolloin hän lähti valmistautumaan laukkakisoihin. Raukka oli aivan väsynyt, mutta hän ei halunnut, että jään yksin valvomaan. Eikä tästä ihmisestä ole tietenkään kuulunut enää mitään. Hän vain ilmestyi hetkeksi elämääni, kun olo oli yksinäinen ja kaipasin juttuseuraa.

Matkailun oppi nro 3. Matkaillessa saat apua yllättäviltä ja usein tuntemattomilta tahoilta. 

IMG_7513

Seuraavana päivänä elämä näytti jo paremmalta. Olin menossa käymään serkkuni luokse Eppingiin, joka on yksi Melbournen esikaupunkialueista. Tätä odotellessa päätin tehdä vierailu- ja soittokierroksen etukäteen katsomiini hostelleihin ja kysyä mahdollisuuksista majoittua väliaikaisesti ilmaiseksi työtä vastaan. Tätä kautta ajattelin saavani vähän hengähtää eikä tarvitsisi keskittyä aivan heti palkkatöiden hakuun. Kaikkialla sanottiin ei oota, mutta sitten sattumalta piipahdin yhteen paikkaan, joka ei edes ollut listallani. Ensiksi he sanoivat, että tarvetta ei ole, mutta kun he kuulivat, että olin aiemmin työskennellyt hotellissa, joka on useana vuotena äänestetty Melbournen parhaaksi backpacker-majoitukseksi, he kysyivät, kiinnostaisiko minua ihan palkallinen työ. Ja totta kai kiinnosti! Nyt menen käymään maanantaina esimiehen juttusilla CV:n kanssa ja sain vielä erittäin hyvän suosituskirjeen edellisestä paikastani. Katsotaan, mitä tästä tulee, mutta ihan hyvä alku huomioiden, että olin ollut maassa vasta reilun päivän.

Tästä on hyvä aloittaa töiden haku tosissaan. Aion tulostaa tänään sunnuntaina CV:itä ja lähteä maanantaina kiertelemään paikkoja.

Matkailun oppi nro 4. Asiat järjestyvät. Luota siihen. 

Australia

Terveiset Berliinistä!

keskiviikko, syyskuu 21, 2016
IMG_6229

Moikka! Ihan pikapäivitys täältä Berliinin Tegelin lentokentältä, jonne juuri saavuin. Olotila on aika väsyneen nuutunut, mutta iso cappuccino nosti sen verran vireystilaa, että jaksoin avata läppärin ja tarinoida vähän teillekin. Tästä nyt alkaa toinen working holiday -vuosi Australiassa – tällä kertaa yksin ja paljon viisaampana ja osaavampana. Not.

Tällä kertaa olen ollut todella huoleton reissun suhteen. Ensimmäisellä kerralla tein muistilistoja ja pakkasin rinkankin varmaan viikkoa etukäteen, mutta tällä kerralla vielä pari tuntia ennen lähtöä haeskelin joitain puuttuvia tavaroita. Ei vain jaksa enää stressata mistään, koska kyllä nämä asiat suttaantuvat muutenkin. Ennen ensimmäistä vuotta odotin matkaa kuin kuuta nousevaa, tein aamukampaa ja vaikka mitä, ja tällä kertaa en oikeastaan ole vieläkään tajunnut, että olen oikeasti lähdössä. Ehkä todellisuus iskeytyy tajuntaani sitten Melbournessa, jossa tutut rakennukset, tuoksut ja kiinalaislaumat muistuttavat siitä, missä tulen viettämään seuraavat puoli vuotta.

Jos haluat seurata matkaani somen kautta, niin blogin kuulumiset tavoittaa parhaiten Facebookin välityksellä ja reaaliaikaisesti arkilöpinät löytää snapchatista (sandra.nenonen). Myös instagram-tilin voi laittaa seurantaan, vaikka sen päivittäminen on toistaiseksi ollut hieman harvanpuoleista.

Palaillaan taas!

Australia Motivational

Oon levoton tyttö

maanantai, syyskuu 19, 2016
IMG_6042

Miks sä säädät niin paljon?
Rauhotu vähän
Tuu istuu mun viereen

Käperry tähän
Ei tartte tehdä mitään ihmeellistä
Senku ollaan vaan
Näin on täydellistä

IMG_7207IMG_7219IMG_7221IMG_7235IMG_7228

Kun kaikki on ollut riittävän pitkään tasaista ja rauhallista, sisimmässäni alkaa orastaa tunne, joka vähitellen kasvaa voimakkaaksi rauhattomaksi paloksi. Tunne on tuhansia vuosia vanha, ikiaikainen, yhtä vanha kuin ihmiskunta. Se on yhteinen kiertäville mustalaisille, muuttolinnuille, vaeltaville beduiineille ja entisaikojen löytöretkeilijoille, joita ajoi eteenpäin löytämisen, oppimisen ja ymmärtämisen palo sekä uuden, erilaisen ja tuntemattoman kutsu. Myös nykyään halu nähdä maailmaa ja sen ilmiöitä, irottautua rutiineista ja tutun turvallisesta elämästä ja ravistaa omaa jo juurtunutta maailmankuvaa saa  monet pakkaamaan rinkkansa ja lähtemään. Meillä levottomilla ei taida olla vaihtoehtoa.

Tahdot tulla ja mennä
Tahdot olla vapaa
Kun ei koskaan voi tietää kenet huomenna tapaa
Tahdot matkustella
Nähdä Australian
Elämä on lyhyt
Aika loppuu pian
Se loppuu pian

IMG_7363 IMG_6039 IMG_5631 IMG_3673 IMG_3770 IMG_6501

IMG_6496 IMG_6223 IMG_6108 IMG_6112

Kaukokaipuun takana on tunne siitä, että aika on rajallista ja että tuo arvokas aika tulisi käyttää mahdollisimman hyvin ja täysin. Edesmennyt isoisäni sanoi hienosti, että ihmisen päivät ovat kuin kultakolikoita. Nuorena meillä on kolikoita kasapäin, olemme valtavan rikkaita, eikä tunnu missään, jos kolikkoja tuhlaa miten sattuu. Keski-iässä alkaa vähitellen tajuamaan, että kolikoita on rajallinen määrä ja niitä alkaa laskea ja ihminen ryhtyy tekemään budjettia ja suunnittelemaan päiviensä käyttöä. Vanhana kolikkoja on enää muutama, mutta jokainen niistä on äärimmäisen arvokas. Jokaisen käyttää harkiten, aivan olennaiseen. Silloin nuoruudessa tuhlatut kolikot saattavat kaduttaa ja voisi antaa melkein mitä vain, jos saisi edes osan niistä takaisin. Jokainen meistä voi valita, miten käyttää ne kolikot, jotka kullekin on annettu. Käytätkö omia elinpäiviäsi tavalla, joka ei kaduta vanhana? Elätkö sellaista elämää nyt, että voit muistella sitä hyvillä mielin keinutuolissa, kertoa muille meheviä tarinoita ja todeta tyytyväisenä: ”Voi pojat! Se vasta oli elämää!”?

Hei levoton tyttö
Mä oon heikkona suhun ja säkin vähän kai muhun
Mut sä et haluu sitä vaan myöntää

Hei levoton tyttö
Sun pitäisi päättää et mitä sä tahdot
Tai saatat mut luotasi työntää
Mitä sä pelkäät?

IMG_5231 IMG_5323 IMG_1632

Olen hyväksynyt sen, että olen levoton. Sisimmässäni on palava halu nähdä ja kokea uutta, sillä se on keino tuntea olevani elossa ja käyttää elämääni mahdollisimman hyvin. Vaikka tunnen levottomuutta, jos olen pitkään fyysisesti samassa paikassa ja jos elämäni on pitkään rutiininomaista, olen samalla äärimmäisen levollinen sisäisesti. Minulla on rauha itsessäni, sillä tiedän, mitä teen ja mihin olen menossa. Kenties olen siis jollain tapaa erilainen kuin Anssi Kelan / Sannin biisissä oleva levoton tyttö, joka pelkää myöntää tunteensa ja joka ehkä jollain tasolla pakenee jotain.

Biisin lopussa kysytään, että mitä sä pelkäät. Jäin miettimään tätä. Tiesin, että aiemmin olin pelännyt monia asioita. Lapsena pelkäsin vanhenemista ja sitten kuolemista. Myöhemmin pelkäsin elämättä jäänyttä elämää, epäonnistumista ja sitä etten koskaan tietäisi, mitä haluan. Tällä kertaa kuulostelin ja maistelin kysymystä rauhassa mielessäni ja annoin vastauksen nousta sisimmästäni. Kun vastaus oli päässyt tietoisuuteeni asti, en voinut kuin hymyillä.

En pelkää mitään.

Ylihuomenna puoli seitsemän aamulla lähden jälleen kohti Australiaa. Olen varannut majoituksen kahdeksi yöksi Melbournesta, ja sen jälkeen minulla ei ole tarkkoja suunnitelmia.

Australia

Mitä pakata mukaan working holiday -vuodelle?

maanantai, syyskuu 5, 2016
IMG_6710

Pakkaamisen kanssa moni tuskailee jo ihan tavallisella matkallakin. Ongelma saattaa paisua kuitenkin ihan toisiin eksponenttilukemiin, kun on tarkoitus olla poissa kokonaisen vuoden verran. Mitä ihmettä ottaa mukaan, jos on tarkoitus reissata pitkin ja poikin valtavaa Australian mannerta, elää rannalla surffaten, bilettää Sydneyn keskustassa, tehdä mahdollisesti töitä farmilla ja seuraavana hetkenä melbournelaisessa ravintolassa? Tavallisella matkalla joudut yleensä kuljettamaan matkatavaroita vain kodin, lentokentän ja hotellin väliä, mutta work and holiday -vuoden aikana pääset kirjaimellisesti raahaamaan koko maallista omaisuutta mukanasi hostellista toiseen, kaupungista toiseen ja julkisesta liikennevälineestä toiseen. Miten tästä selviää? Mitä pakata mukaan, jotta mukana on kaikki tarpeellinen, mutta ei yhtään enempää?

IMG_6703

Pakkaamisen perusperiaatteet

Ennen kuin alat suunnitella pakkaamista, pidä mielessäsi seuraavat periaatteet:

  • Less really is more
  • Pakkaa ensin mielestäsi kaikki välttämätön. Ota siitä puolet pois, niin olet suurin piirtein siinä määrässä, missä pitäisi
  • Et ole menossa kehitysmaahan. Australiasta saa kaikkea ja enemmänkin. Et tarvitse mukaasi valtavaa jättipakkausta vartalovoidetta ja aurinkorasvoja eri vahvuuksilla, sillä kaikkea tätä perustavaraa saa ostettua paikan päältä ja usein Suomea halvemmalla.
  • Australiassa tulee ostettua lisää vaatteita, joten jokaista lempipaitaa ei tarvitse rahdata Suomesta.
  • Moni ajattelee lähettävänsä postin kautta paketilla ylimääräisiä vaatteita Suomeen. No, itse en ole tätä tehnyt, mutta mitä olen kuullut kokemuksia, niin se on kallista lystiä, kestää kauan ja koko prosessi on enemmän tai vähemmän fingers crossed ja herran haltuun -hengessä toteutettua.
  • Jos aiot mennä farmille töihin ja ajattelit tuoda vanhat mökkivaatteesi ja kumisaappaat jo Suomesta mukaan, älä vaivaudu. Jos ja kun saat joltain farmilta töitä, saat työnantajalta listan, mitä varustusta saat talon puolesta ja mitä joudut itse hankkimaan. Tarvittava vaatetus vaihtelee ilmaston, farmin, poimittavan tuotteen ja omien työtehtäviesi mukaan, joten Suomesta ei kannata tuoda mitään. Osta tarvittavat vaatteet Australiasta pelastusarmeijan tai vastaavan kirpputorilta mahdollisimman halvalla ja heitä pois, kun farmiaikasi on täynnä.
  • Älä tuo mitään, mitä et raaski heittää pois. Vuoden aikana tulet käyttämään pitkälti samoja vaatteita, tunkemaan niitä rinkkaan ja rinkasta pois ja pesemään niitä lukemattomia kertoja. Älä siis ota mukaasi kalleimpia ja rakkaimpia vaatteitasi.

Tämän listan voi siis kiteyttää yhteen perusperiaatteeseen: ota mahdollisimman vähän tavaraa mukaan.

IMG_6713

Mitä sitten pakata mukaan?

  • Pakolliset ja tärkeimmät: Passi (joka on voimassa vähintään 6 kk reissun jälkeen), lompakko, luottokortti (tai useampia), vakuutuskortti, tunnukset verkkopankkiin, kännykkä ja sen latausjohto. Aurinkolasit. Korvakuulokkeet.
  • Hostelleissa arvoon arvaamattomaan nousevat korvatulpat ja unimaski.
  • Haluamasi muu elektroniikka: läppäri, tabletti, kamera ja niiden latausjohdot. Tarvitset myös adapterin.
  • Henkilökohtainen kosmetiikka ja muut aivan välttämättömimmät hygieniatuotteet.
  • Vapaavalintaisena saattaisin ottaa mukaan tulostettuja englanninkielisiä CV:itä ja mahdollisesti muita tärkeitä papereita. Kansio kaikille vuoden aikana kertyville papereille on hyvä olla mukana.
  • Alusvaatteet ja sukat. Kaikesta muusta poiketen itse ottaisin näitä enemmän mukaan, koska silloin sinun ei tarvitse maksaa hostellien pesukoneiden ja kuivausrummun käytöstä koko ajan.
  • Bikinit tai uimapuku naisilla/uimashortsit miehillä. Oikeasti yhdet (!) riittävät ja ota sellaiset, jotka pysyvät aallokossa päällä.
  • Pyyhe ei todellakaan ole itsestäänselvyys hostelleissa, joten toisin oman mukanani. Paras on vähän tilaa vievä ja nopeasti kuivuva retkipyyhe. Itselläni on ihan loistava ”turkkilainen hamam-pyyhe” (en tiedä, onko tämä nyt ihan virallinen nimitys ko. pyyhkeelle, mutta joku kutsui tätä sillä nimellä), joka on iso, ohutta materiaalia ja menee älyttömän pieneen tilaan ja on kevyt. Sitä voi myös käyttää tyyliin vilttinä piknikillä, jos niikseen on.
  • Lämpimät vaatteet: Pitkät housut (yhdet farkut riittää, ota mahdollisimman monikäyttöisen väriset), pitkähihainen paita (yksi riittää), villapaita tai fleece-takki ja lämpimät sukat. Talvisin sisällä on kylmä ja se kylmyys on luihin ja ytimiin menevää kylmyyttä, josta ei ole pakotietä. Melbournessa ja Tasmaniassa tarpeelliseksi tuli tuulta pitävä hupullinen ulkoilutakki. Talvisin australialaiset pitävät ihan toppatakkia, mutta itselleni riitti tuo tuulelta suojaava Northfacen takki ja alla oli pitkähihainen paita ja fleece-takki. Kun tulin Suomeen, oli talvi, joten selvisin tuolla takilla myös lentokentältä kotiin. Jos aiot paeta talvea pohjoiseen, takki ei tosiaan ole välttämätön. Iso kaulaliina on hyvä ja sitä voi käyttää tarvittaessa tyynynä tai vilttinä.
  • Kesävaatteet: Shortsit (yhdet riittää), pari t-paitaa tai toppia. Näitä tulee ostettua paikan päältä kuitenkin lisää. Joku lippis tai muu hattu on myös hyvä olla suojaamassa auringolta.
  • Kengät: sandaalit (yhdet), tavalliset kävelykengät (esim. Converset) ja yhdet vähän siistimmät kengät, joilla voi mennä ulos syömään ravintolaan ja esimerkiksi hakemaan töitä ravintolasta (esim. mustat ballerinat)
  • Yhdet siistimmät housut (mustat housut/farkut) ja siistimpi paita. Moneen ravintola-alan hommaan vaadittiin all black -vaatetus.
  • Vapaavalintaisia: treenivaatekerrasto, treenikengät sekä rennot ja mukavat ”kotivaatteet”, joita voi pitää vaikka hostellilla tai lentokoneessa.
  • Tietenkin matkalaukku tai rinkka. Lisäksi päiväreppu tai -laukku on myös hyvä olla mukana.
  • Tästäkin tulee jo ihan hirveästi tavaraa. Huh huh.

IMG_6694

Mitä ostin paikan päältä?

  • Australiasta tuli ostettua mustat housut H&M:ltä ja niitä tarvitsin sitten töissä ja työnhaussa Melbournessa.
  • Ostin kesämekon, jota tuli käytettyä aika paljon arkisin
  • Ostin yhden hienomman mekon bileiltoja ja mm. Melbourne cupin laukkakisoja varten. Niihin ostin myös hiuskoristeen.
  • Ostin korkkarit ja pikkulaukun laukkakisoihin, mutta muuten niitä ei tullut kovin paljon käytettyä.
  • Hyväksi hankinnaksi muodostui myös erillinen kovalevy, johon pystyi lataamaan elokuvia ja tv-sarjoja (Australian rajallisella wifillä ja mobiilidatalla Netflixin katsomisesta voi vain haaveilla).
  • Sitten tuli osteltua periaatteessa ”turhia” vaatteita, mutta kyllä sitä vuoden aikana kaipasi vaatekaappiin piristystä. Ja kyllä soimasin itseäni jokaisesta tavarasta aina, kun raahasin rinkkaa ja laukkua mukanani.

Kaipasinko Suomesta mitään, mitä ei saanut Australiasta?

  • Irtokarkkia
  • Maitorahkaa

Eli sanoisinko, että lähes kaikkea saa Australiasta, joten voit huoletta jättää osan hankinnoista sinne.

Loppuun vielä pieni pakkaamisvinkki, josta saattaa olla hyötyä. Kun saavut Australiaan, joudut täyttämään maahantulokortin, jossa kysytään, mitä tavaroita ja tuotteita olet tuomassa maahan. Moni on saanut traumoja Australian rajalla -ohjelmasta ja pelkää, että jos laittaa ruksin väärään kohtaan, edessä on vähintäänkin karkoitus, kymppitonnin sakot ja kaksi vuotta vankeutta. Kyseessä on ihan rutiinipaperi ja ruksaa ihan huoletta rehellisesti. Jos olet epävarma jostain kohdasta, ruksaa kyllä. Siinä on vähän epäilyttävästi esimerkiksi saman kohdan alla kysymys, jossa tiedustellaan, tuotko maahan lääkkeitä (/huumeita eli käytetään sanaa drugs), aseita, ammuksia ja kaikkea muuta tällaista ”rikollisen” kuuloista. Koska mulla oli särkylääkkeitä, ruksasin kyllä. Toin karkkia, joten ruksasin ’kyllä’ myös elintarvikkeisiin. Tulliviranomainen kysyi vain, että mistä maasta olen ja mitä lääkkeitä tuon. Vastasin, että Suomesta ja tuon särkylääkkeitä ja lisäksi ruoasta suklaata ja karkkia ja asia oli sillä selvä. Aiemmilla kerroilla laukkuni on kuitenkin avattu ja tarkistettu ja siltä varalta olisi hyvä, jos on pakannut elintarvikkeet, lääkkeet, urheilukengät (ne saatetaan tutkia, ettet tuo pohjissa mukanasi multaa, joka voi sisältää Australian luonnolle vieraita siemeniä yms.) paikkaan, josta ne löytää helposti, esimerkiksi rinkan sivutaskuihin.

Vielä ihan viimeiseksi kannattaa toistaa mantran lailla: ”Less is more”.

Itse suuntaan alle kolmen viikon päästä Australian toiselle vuodelle ja jos haluat seurata elämääni ja arkeani siellä, voit tykätä blogini Facebook-sivuista ja löytää minut Instragrammista ja Snapchatista nimimerkin sandra.nenonen takaa. 

Autan mielelläni kaikissa kysymyksissä, joten ota ihmeessä yhteyttä joko blogin kommenttiboxissa, sosiaalisen median kanavissa tai sähköpostilla [email protected] Kannattaa katsoa myös Australian suomalaiset Facebook-ryhmä, josta löytää vastauksia moniin reppureissaajia koskettaviin kysymyksiin. Myös ihan Google ja Australian hallituksen sivut ovat hyviä paikkoja tiedonhakuun.  

Liettua

Pikavisiitti Vilnassa

keskiviikko, elokuu 31, 2016
IMG_7415

Taannoisella Baltian reissullani odotin eniten Vilnaa, sillä itselleni kaupunki oli ennestään tuntematon. Odotin Vilnan muistuttavan Riikaa, mutta ajattelin kaupungin olevan hieman pienempi, idyllisempi ja sympaattisempi. Kun bussi alkoi lähestyä kaupungin keskustaa, huomasin heti, että olin saapunut Baltian maista ehdottomasti köyhimpään ja rosoisimpaan. Suuri osa vanhan kaupungin talojen julkisivuista oli kunnostamattomia ja Neuvostoliiton aikakausi oli aistittavissa selvemmin kuin muista Baltian pääkaupungeista. Turisteja oli, mutta ei lähellekään siinä mittakaavassa kuin Riikassa saatika Tallinnassa. Tykkäsin.

IMG_7420 IMG_7419

Vilna oli täynnä kirkkoja, jotka kohosivat korkealle kohti taivasta. Suuri osa kirkoista oli kunnostamattomia kirkkojen varojen puutteen vuoksi. Osa kirkoista oli kuitenkin keksinyt tavan tienata – koska kirkot olivat korkeita, ne toimivat hyvinä välineinä antenneille, joten puhelinyhtiöt maksoivat kirkoille korvauksia, jos ne saivat pystyttää kirkon katolle vastaanottimen. Vilna oli lisäksi pienten kujien kaupunki, jonka kaduilta saattoi löytää mielenkiintoisia vaateliikkeitä ja kahviloita. Vilna oli myös vihreiden puistojen kaupunki ja erityisesti vilkkaan yöelämän kaupunki. Päivisin ja erityisesti iltaisin terassit ja baarit täyttyivät niin paikallisista kuin turisteistakin, musiikki soi ja ihmiset nauttivat edullisesta oluesta ja kuuluisan rasvaisesta liettualaisesta ruoasta.

IMG_7404 IMG_7400 IMG_7397

Vilna on vanha kaupunki. Ensimmäiset maininnat kaupungista ovat 1300-luvulta ja aikoinaan Liettua oli eurooppalaisessa mittakaavassa suuri mahti ja Vilna maan kukoistava pääkaupunki. Myöhemmin maa oli osa Puolan-Liettuan tasavaltaa, jolloin kaupunkiin virtasi venäläisiä, puolalaisia, juutalaisia, saksalaisia ja jopa turkkilaisia. Kauppa, käsityöt ja tiede kukoistivat ja Vilnaan perustettiin ensimmäinen yliopisto 1500-luvulla. 1700-luvulla maasta tuli osa Venäjää, ja 1800-luvun päättyessä Vilnassa ei itse asiassa asunut enää juurikaan liettualaisia, vaan pääasiassa venäläisiä, puolalaisia ja juutalaisia. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto miehitti Liettuan muiden Baltian maiden tapaan, ja Vilnan väestöstä jopa 30 000 ihmistä lähetettiin Siperiaan leireille (suosittelen tutustumaan KGB-museoon Vilnassa, jos Neuvostoaika kiinnostaa).

Vuosina 1941 – 1944 maa oli kuitenkin saksalaisten miehittämä ja tuona aikana 95 % maan 265 000 juutalaisesta tuhottiin (wikipedia). Vilnassa oli kaksi ghettoa, tuhoamisghetto ja työväestön ghetto, joihin väestö asutettiin heidän ”käyttötarpeensa” tai -tarpeettomuutensa perusteella. Liettuaan ei muuten koskaan perustettu keskitysleirejä, vaan juutalaiset vietiin Vilnan ghetoista vain läheiseen metsään ja tapettiin sinne. Liettualaiset osallistuivat itse aktiivisesti juutalaisten tuhoamiseen, ja nykyään maassa on jäljellä juutalaisia enää 0,5 % väestöstä. Aikanaan kaupungin keskustassa sijaitsi myös valtava synagoga, joka tuhoutui pommituksissa. Saksalaiset eivät tietenkään lähteneet synagogaa entisöimään ja miettivät, mitä tilalle pitäisi rakentaa. Uuden rakennuksen pitäisi olla jotain sellaista, mitä ei voitaisi koskaan purkaa uuden synagogan tieltä. Pitkän pohdinnan jälkeen paikalle rakennettiin päiväkoti, joka sijaitsee synagogan raunioiden päällä tänäkin päivänä, sillä nykyisten säädösten mukaan päiväkotien lakkauttaminen ja purkaminen on tehty todella vaikeaksi.

Neuvostoliitto miehitti Liettuan uudestaan 1944 ja piti maata vallassaan vuoteen 1991 asti, jolloin Liettua itsenäistyi. Kaikki nämä tapahtuvat ovat jättäneet jälkensä Vilnaan ja koko Liettuaan – historia näkyy ruokakulttuurissa, rakennuksissa, kadunnimissä, kansan identiteetissä ja ihmisten muistoissa.

IMG_7411

Yksi mielenkiintoinen nähtävyys on Uzupiksen boheemi kaupunginosa, joka on julistautunut omaksi valtiokseen.

IMG_7405 IMG_7409

Vilna on kaupunki, jonne haluan ehdotomasti mennä uudestaan. Tällä kertaa ottaisin mukaan ystävän tai useampia, sillä kaupungin vilkkaasta iltaelämästä saa parhaiten irti hyvässä seurassa. Vilna on loistava kohde budjettireissaajalle. Olutta saa ravintoloista jopa 1.5 eurolla ja ruoka-annokset irtoavat noin viiden euron hintaan. Itse maksoin B&B-majoituksesta kahden hengen huoneessa vanhan kaupungin keskustassa erinomaisella aamiaisella 34 euroa yöltä. Jos siis Tallinnassa on kaikki nähty, ja Riikakin alkaa olla tuttu, lähde Vilnaan!

Australia

Working holiday -vuoden valmistelu ja paljonko rahaa tarvitaan?

maanantai, elokuu 29, 2016
IMG_4861

Aika ajoin Australiaa sivuavissa nettikeskusteluissa ja Facebook-ryhmissä käsitellään raha-asioita, paljonko rahaa pitäisi olla säästössä ja paljonko sitä käytännössä paikan päällä menee. Palaan varmasti näihin talousjuttuihin vielä useampaan otteeseen, mutta tässä postauksessa pyrin käsittelemään mahdollisimman kattavasti sitä, mitä valmisteluja pitää muistaa tehdä jo Suomessa, paljonko tähän pitäisi varata rahaa ja kuinka paljon tarvitset säästöjä alussa Australian päässä. Lopuksi avaan vielä hieman omaa budjettiani. Olen myös aiemmin kirjoittanut muistilistan muutosta Australiaan, ja tämä postaus nojaa pitkälti siinä kerrottuihin asioihin, mutta käsittelee erityisesti valmistelujen taloudellista puolta.

IMG_5629

Aloitetaan ensinnäkin niistä kuluista, jotka ovat pakollisia ja tulisi siten jokaisen Australiaan lähtevän ottaa huomioon.

Pakolliset kulut

  • Viisumi. Tämä haetaan Immin sivuilta, joilta voi vielä tarkistaa ajankohtaiset hinnat. Maksaa tällä hetkellä 440 AUD eli noin 300 euroa.
  • Lentoliput. Älä osta lentoja, ennen kuin olet saanut viisumin. Itse en jättäisi lentolippujen hankkimista viime tinkaankaan, sillä pitkille matkoille tuskin on erityisalennuksia tarjolla. Erillistä meno- ja paluulentoa halvemmaksi tulee edestakaiset lennot, jotka saattavat kuitenkin osoittautua joustamattomaksi vuoden kestävällä matkalla. Ensimmäisenä vuonna ostin ensin menolipun (550 euroa) ja sitten paluulipun (700 euroa), joten rahaa meni noin 1250 euroa. Tänä vuonna ostin meno-paluulipun, joka maksoi 980 euroa.
  • Vakuutukset. Itse en lähtisi reissuun ilman vakuutusta, vaikka suomalaiset wh-viisumilaiset kuuluvat Medicaren piiriin. Molempina vuosina kilpailutin vakuutukset ja ylivoimaisesti halvimmaksi minulle tuli OP-ryhmän matkavakuutus, joka maksoi vuodeksi 357 euroa.

Pakolliset menot vähintään: 1639 euroa

IMG_4924

Vapaaehtoiset menot

  • Passi. Kannattaa huolehtia jo Suomen päässä, että passi on voimassa vähintään 6 kk suunnitellun Suomeen paluun jälkeen. Huomioi, että suunnitelmasi saattavat muuttua ja saatat ehkä haluta pitää toisen working holiday -vuoden heti ensimmäisen perään tai reissata lisäksi Aasiassa. Helpointa on varmistaa, että passisi on varmasti voimassa koko tuon ajan, sillä sen uusiminen on huomattavasti kalliimpaa ulkomailta käsin. Jos uusit passin, tee se ennen kuin haet viisumia. Passin uusinta 48 euroa ja passikuvat noin 15 euroa.
  • Kansainvälinen ajokortti. Tätä ei välttämättä tarvita, vaan käsittääkseni osavaltiosta riippuen suomalaisella ajokortilla voi ajella. Itse hankin sen varalta, sillä ajattelin siitä olevan hyötyä auton vuokraamisessa. Päädyin ostamaan auton, ja Victoriassa autoa rekisteröitäessä riitti suomalainen ajokortti. Haetaan Autoliitosta ja maksaa 35 euroa.
  • Rinkka. Mielestäni helpoin ja kätevin reppureissaajalle. Omien rinkkojen hankinnasta kirjoitin jo reilu vuosi sitten. Näin jälkikäteen sanottuna ostamani 58 litran rinkka oli riittävä, vaikka loppuaikana se pursuili jo liitoksistaan. Rinkka maksoi muistaakseni 200 euroa.

IMG_6624

  • Käteistä rahaa. Se on nyt oman maun mukaan, että haluaako nostaa käteistä automaatista Australiasta vai vaihtaa jo vähän dollareita Suomessa. Ruokakaupoissa ja valtaosassa kaupoista käy aivan hyvin Suomen kortit, mutta käteinen saattaa olla ainoa käypä maksutapa monessa kahvilassa ja vaikkapa pikaruokapaikassa. Jos minulla ei nyt olisi tiliä ja korttia Australiassa, ottaisin varalta mukaan käteistä dollareina ehkä noin 200 euron edestä.
  • Rokotukset. Australiaan ei tarvitse mitään erityisiä rokotuksia, mutta varmista, että perusrokotesuojasi on kunnossa. Jos suunnittelet esimerkiksi Kaakkois-Aasian reissua Australian jälkeen, rokotuksia kannattaa kuitenkin miettiä tarkemmin. Rokotesuosituksissa Australiaan suositeltiin tuhottoman kallista Japanin aivokuumeen rokotusta, ja isäni pelottelemalla pakotti ottamaan sen. Hinta 300 euroa. Eipä tullut vastaan muita, joilla se oli enkä sitä nyt jälkiviisaana välttämättä ottaisi eli 0 euroa.

IMG_1558

  • Lääkkeitä. Australiastahan saa kyllä ihan kaikkea, mitä Suomestakin, joten lääkkeitä ei nyt varsinaisesti tarvitse tuoda. Toki jos itse söisin jotain reseptilääkkeitä tai vaikka e-pillereitä, ottaisin satsin mukaani jo Suomesta. Itse päädyin hankkimaan kuitenkin varalta sellaisia lääkkeitä, joita saattaa tarvita äkillisesti hetkenä, jolloin ei tekisi mieli lähteä metsästämään apteekkia. Otan mukaani särkylääkkeitä, maitohappobakteereja, Imodiumia ja laastareita. Tähän meni rahaa vajaa 30 euroa.
  • Muuton järjestäminen Suomessa ja omaisuuden säilyttämisen kulut. Tämähän riippuu täysin omasta tilanteestasi ja kulut voivat olla mitä vain nollan ja tuhansien eurojen välillä. Itse säilytin huonekalujani vanhempieni autotallirakennuksessa ja muuttoa varten vuokrasimme muuttoauton ja apuun tuli meidän lisäksi yksi kaveri. Muuttoauton vuokra, bensat ja muuttopäivän ruokailut maksoivat kokonaisuudessaan noin 200 euroa.

IMG_6628

 

  • Apua pahimpaan Suomi-ikävään. Eli siis irtokarkkia, salmiakkia ja Fazerin sinistä. Vapaavalintaisesti myös koneeseen pari aikakauslehteä luettavaksi. Rahaa menee tähän itselläni noin 30 euroa.
  • Adapteri. Universaali malli maksoi 35 euroa.

Vapaaehtoiset menot tilanteesta riippuen noin 0 – 793 euroa tai enemmän.

Paljonko Australiassa menee rahaa?

No tähänhän on paha sanoa yksittäisen ihmisen puolesta oikein mitään. Joku saa Suomessa 1200 euron kuukausitulot riittämään ja toiselle ei jää 3500 euron palkasta mitään käteen. Kirjoitin aiemmin blogini luetuimman postauksen siitä, paljonko minulla oli mennyt 9 kuukaudessa rahaa Australiassa ja miten sain rahat riittämään ja ehkä tuosta postauksesta voi saada vähän osviittaa.

Ensimmäiselle viikolle Australissa olisi hyvä varautua kuitenkin seuraaviin kuluihin:

IMG_6762

  • Majoitus ensimmäiselle viikolle hostellissa jaetussa huoneessa maksaa noin 170 dollaria eli noin 120 euroa.
  • Kulkeminen lentokentältä keskustaan. Esimerkiksi Tullamarinen kentältä pääsee kätevimmin Melbournen keskustaan Skybussilla, joka maksaa 18 dollaria eli noin 12 euroa suuntaansa.
  • Puhelinliittymä. Näitäkin saa eri hintaisia moneen eri tarpeeseen. Itselläni on Optuksen liittymä, joka maksaa kaksi dollaria päivässä, jos puhelinta käyttää (viestien ja puheluiden vastaanotto on ilmaista) ja tämä on osoittautunut itselleni ihan hyväksi, sillä en käytä puhelinta tai mobiilidataa joka päivä. Perusliittymä pienellä datapaketilla maksaa noin 50 dollaria eli karkeasti 35 euroa kuussa eli viikkoa kohden tämä tekisi 8.75 euroa eli pyöristetään tämä noin 10 euroon.
  • Ruokaan kuluu toki myös rahaa ja tämä vaihtelee huomattavasti sen mukaan, miten paljon syö ulkona ja miten paljon tekee itse. Lounas maksaa noin 10 – 15 dollaria (6,75 – 10.15 euroa) ja ravintolaillallinen yleensä alkaen 25 dollaria (16.85 euroa) ilman juomia. Ruokakaupassa jotkin asiat ovat Suomea halvempia (liha, tuoreet sesongissa olevat vihannekset) ja jotkin kalliimpia (maitotuotteet maitoa lukuunottamatta, juustot, jugurtit yms.). Itselläni meni viikossa itsetehtyihin ruokiin noin 50 – 70 dollaria viikossa eli sellainen 35 – 50 euroa. Usein hostelleista löytää ilmaista ruokaa, jolla voi sitten kituuttaa rahapulassa.

IMG_6771

  • Alkoholi pääasiassa Suomea halvempaa, mutta esimerkiksi tuontisiiderit ovat huomattavasti kalliimpia. Kaupasta saa ihan kelpo viiniä noin kymmenellä dollarilla eli noin 7 eurolla, mutta halvimmat pullot maksavat jotain kahden euron luokkaa.

IMG_4088

  • Tupakka on laillisista paheista kallein. Itse en polta, mutta aski taitaa maksaa nykyään jo reilu 20 dollaria eli noin 14 euroa.

Eli peruselämiseen ensimmäisen viikon ajaksi kannattaa Australiassa varata sellaiset 200 euroa. Tämä on ihan minimi ja edellyttää aika kovia säästämistaitoja. Voin kertoa, että tämä ylittyy kevyesti, jos päätyy viihteelle tai shoppailemaan. Erityisesti ensimmäisenä viikkona kannattaa melkein tuplata tämä eli varautua käyttämään 400 euroa, koska kuitenkin haluaa ottaa uudesta maasta mahdollisimman paljon irti ja elää kuin lomalla – käy kahvilla, ulkona syömässä, viihteellä, nähtävyyksissä ja niin kuuluukin. Joku selviää vähemmällä, toiselle ei riitä tämäkään.

IMG_4459

Paljonko säästöjä sitten pitäisi olla? Paljonko itselläni oli? Mitä olen ihmisten kanssa jutellut, niin yleensä väellä on ollut mukana säästöjä sellaiset 2000 – 3000 euroa ja se on vaikuttanut riittävän ihan hyvin alkuun ennen työpaikan saantia. Tähän rahaan ei siis ole tietenkään huomioitu noita valmistautumisen kuluja, eli tuo raha on varattu viisumien, lentolippujen ja vakuutusten yms. hankinnan jälkeen käytettäväksi Australiassa. Itse olin säästänyt palkkatöissä jo useamman vuoden ennen Australiaa ja säästöjä oli kertynyt silloin noin 30 000 euroa, joista olin varannut noin 10 000 euroa Australiaa varten. Olisin pärjännyt tuolla kymppitonnilla tekemättä töitä, mutta koska olin myös töissä ja säästin asumalla sukulaisteni luona ensimmäisen kuukauden sekä tekemällä hostellissä töitä asumista vastaan, en todellakaan käyttänyt lähellekään koko summaa. Sanoisin siis itse, että ihmisestä riippuen sellainen 2000 – 5000 euroa on riittävä summa henkeä kohti.

YHTEENSÄ SIIS VALMISTELUIHIN JA ALKUUN AUSTRALIASSA OLISI HYVÄ OLLA  TÄMÄN MUKAAN PYÖRISTETTYNÄ 3600 – 7400 EUROA.

Tässä laskelmassa oletetaan, että tulet hankkimaan maasta töitä ensimmäisen parin kuukauden aikana.

Toivottavasti tästä paketista on edes jonkin verran apua Australian matkaa suunnitteleville, sillä muistan, että reilu vuosi sitten itse ainakin pohdiskelin paljon, minkämoinen kasa euroja reissuun pitäisi varata. Kuten sanoin jo aiemmin, jokainen meistä on pohjimmiltaan yksilöllinen rahankäyttäjä ja kyseiset summat perustuivat vain omiin kokemuksiini eivätkä siten ole suoraan sovellettavissa muille :).

Yleinen

Blogi herää kuolleista

sunnuntai, elokuu 28, 2016
IMG_5273

Moi, kiitos ja anteeksi.

Blogi on kokenut pienen välikuoleman Baltian reissun jälkeen enkä ole suoraan sanottuna viitsinyt tuntea tästä stressiä tai huonoa omaatuntoa. Itselleni tämä blogi on ennen kaikkea mieluinen harrastus, jonka pohjimmaisena liikkeelle panevana voimana on puhdas halu kirjoittaa omasta rakkaasta intohimosta, ei haalia seuraajia, yhteistyökumppaneita tai euroja, ja niinpä olen antanut itselleni ja blogille aikaa vähän tuulettua. Me olemme olleet vaan ja möllöttäneet. Allekirjoittanut on tehnyt töitä, vähän sairastellut (ja ollut tietenkin silti töissä, vaikkei se aina niin viisasta olekaan) ja ihan vain tuijottanut sohvan pohjalta Netflixistä Gilmoren tyttöjä.

IMG_5291

Samalla olen ehkä hieman yrittänyt paeta sitä tosiasiaa, että noin kolmen ja puolen viikon kuluttua lähden takaisin Australiaan. Juurihan tulin sieltä takaisin, fiilistelin kevään alkua, jännitin työhaastetteluissa ja tutustuin uudestaan Suomi-minääni. Juuri kun tuntuu, että olen saamassa palettia Suomessa kasaan, on taas lähdön hetki. Koko kesä on mennyt vilahduksessa ohi ja jos minulta kysytään, niin  se loppunut ennen kuin on ehtinyt kunnolla alkaakaan. Kenties rivien välistä on luettavissa hieman sitä, että olisin ehkä voinut jäädä Suomeen vielä hieman pidemmäksikin aikaa. To do -listalle jäi vielä monta juttua tekemättä ja monta ihmistä näkemättä. Uskon kuitenkin, että kun vain tajuntaani todella iskeytyy se, että olen oikeasti lähdössä, se tuttu ennen matkan alkua syntyvä kutkuttava innostus alkaa nostaa päätään.

IMG_5284

Lopuksi haluan vielä kertoa yhdestä asiasta, joka tuottaa pienessä mielessäni valtavasti iloa. Viime aikoina todella moni on ottanut minuun yhteyttä joko suoraan, blogin tai somen kautta tai yhteisen tutun välityksellä ja kertonut lähtevänsä itsekin Australiaan ja kysynyt vinkkejä tai neuvoja askarruttaviin kysymyksiin. Olen älyttömän iloinen ja otettu, kun joku kysyy minun mielipiteitäni tai neuvojani jostain asiasta ja ihan vain ennen kaikkea siitä, että voin omalla pienellä roolillani olla mukana ihmisten unelmien, elämänmuutosten ja tavoitteiden toteutumisessa. Kiitos! Jos yksikin ihminen saa blogistani vinkkejä tai inspiraatiota, en ole perustanut tätä turhaan.

IMG_5264

Nyt olen lopettanut kesätyöni, joten seuraavien viikkojen aikana minulla on paljon enemmän aikaa itselleni ja tälle blogille. Tulen päivittämään erityisesti ajankohtaisia juttuja tulevan working holiday -vuoden valmisteluista ja sen herättämistä ajatuksista. Myös taannoiselta Baltian matkaltani on myös muutama juttu tulossa. Toivottavasti pysytte mukana seuraamassa!

Pictures: Melbourne/ Hosier Lane/ The famous graffiti street

Short translation in English: This blog has been a bit quiet and dead over the past few weeks. I’ve just been busy working with two different jobs and my boring life hasn’t been the best source of inspiration. Besides, since this is just a dear hobby of mine, I don’t want to stress about more or less quiet and non-productive periods.  This is my labour of love so to speak, inspired by my passion for traveling and writing and not done just to get more followers, partners or euros. Anyway, now I have finished working with my day job and for the next three and half weeks I’ll finally have some time for myself, for my family and for this blog. 

IMG_5292

My second working holiday year in Australia is just around the corner. I cannot believe that after three and half weeks I will pack my backpack, say farewell to my friends, family and safe and cosy life in Finland and head back to Melbourne.  Honestly I must say that I have no idea what’s going to happen in Australia. I have booked accommodation for the first two nights and after that I will just go with the flow. Exciting, intimidating, scary, brave, crazy – all that!

IMG_5293

During the next few weeks I will post about my travel preparations for my working holiday year. As I told earlier, this is my second year in Australia, fifth time altogether, so hopefully I already know how to avoid the biggest mistakes! I hope that you’ll stay tuned!

You can also find my blog/ me on 

Latvia Motivational

Kuka hullu viettää synttärit yksin?

torstai, elokuu 4, 2016
IMG_7355

Ei tainnut olla yhden tai kaksikaan kertaa, kun ihmiset ihmettelivät, miksi haluan viettää synttäreitä yksin Riikassa. Kieltämättä en olisi harkinnutkaan tällaista pari vuotta sitten, mutta onneksi ihmiset muuttuvat. Vuosi Australiassa on tuonut roppakaupalla lisää rohkeutta ja ennen kaikkea sitä asennetta, että kyllä minä pärjään ja selviydyn. Ja miksen selviytyisi. Selviydynhän minä Suomessakin, eikä tämä niin erilaista ole.

IMG_7338

IMG_7341 (1)

IMG_7342

Jos jotain positiivista erosta on sanottava, niin se on pakottanut tekemään valinnan sen suhteen, että jäänkö nyt ruikuttamaan, mitä kaikkea en voi enää tehdä, mistä asioista jään paitsi ja mitä minulta nyt puuttuu vaan myönnänkö oikeasti, että pystynhän minä tekemään ihan mitä haluan. Jos haluan lähteä matkalle, lähden vaikka yksin. Jos haluan mennä syömään ravintolaan, en tarvitse välttämättä ketään istumaan seurakseni. Suurin osa esteistä on vain omien korvien välissä.

IMG_7347 (1)

IMG_7354

IMG_7361

IMG_7362

IMG_7366

No, miten ne synttärit sitten menivät? Heräsin aamulla hotellin parisängystä neljän muhkean tyynyn ja kahisevien peittojen kanssa, mikä on ehkä top kympissä maailman parhaista asioista. Aurinko paistoi kuin tietäen, että tänään on juhlapäivä. Kävin kuntosalilla ja aamu-uinnilla sekä herkuttelemassa hotellin aamiaisella. Tällä välin huoneeseeni oli tuotu suklaaleivos onnentoivotuksien kera, mikä oli hotellin puolelta ihana ele ja sai kyllä hymyn korville (sivuhuomautuksena sanottakoon, että en todellakaan ole itse niitä bloggaajia, jotka saisivat joka kerta shamppanjaa ja herkkukorin hotellihuoneeseensa, joten itse yllätyn vilpittömästi näistä pienistä muistamisista). Lähdin sitten kuljeskelemaan päämäärättömästi Riikan kaduille ja onnistuin bongaamaan monia tuttuja paikkoja edelliseltä reissultani vuodelta 2010. Iltapäivällä palasin hotellille freesautumaan (lue: syömään kakkua) ja lähdin illalla syömään Tallinnassa tapaamieni reissaajien kanssa, jotka olivat hekin suunnanneet Riikaan. Vietin sitten synttäri-iltani syöden ja juoden ranskalaisen 39-vuotiaan yliopistoprofessorin ja taiwanilaisen 28-vuotiaan ohjelmistokehittäjän kanssa tupaten täydessä tiiliholvisessa ravintolassa. Juttua, naurua ja tanssiakin riitti hyvästä ruoasta puhumattakaan. Ravintolassa oli latvialaista perinteistä elävää musiikkia ja laulua, joten tila oli aivan tupaten täynnä. Suosittelen ehdottomasti Folkklubs Ala -nimistä paikkaa, joka on muuten rankattu Tripadvisorissa Riikan 6.parhaimmaksi ravintolaksi. Voin sanoa, että ilta oli yksi parhaimmista ja mieleenpainuvimmista aikoihin. Tuskin olisin kokenut tätäkään, ellen olisi ollut matkalla yksin!

IMG_7373

IMG_7375

IMG_7377

IMG_7383 (1)

Mitä ajatuksia vanheneminen herättää? Kolmenkympin rajapyykki häämöttää edessä lähempänä kuin koskaan, ja välillä bloginkin puolelle olen jakanut eksistentiaalisen ahdistuksen sävyttämiä pohdintoja siitä, olenko jo liian vanha tähän ja tuohon ja mitä järkevää nyt tekisin elämälläni. Pahimmat kriiseilyt on toistaiseksi selätetty ja ajattelumalli on jotakuinkin se, että olen sitten ehkä liian vanha johonkin, kun jalka ei enää nouse ylös sängystä. Olen fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin 20-kesäisenä ja itsetuntemukseni on varmasti sata kertaa paremmissa kantimissa. En tietenkään näytä enää samalta kuin 20-vuotiaana, mutta enhän silloinkaan näyttänyt enää samalta kuin 15-vuotiaana. Minä vanhenen, koska olen elossa ja vanheneminen on aika kiinteä osa elossa olemista. Vain kuollut pysyy saman ikäisenä. Voisin nyt tietenkin käyttää loputtomasti aikaani sen murehtimiseen, miten johonkin silmäkulmaan tulee hymyillessä joku ryppy tai miten jossain väärässä paikassa on joku arpi tai muhkura tai mikä vaan, mutta silloin oltaisiin aika kaukana siitä, mistä elämässä on pohjimmiltaan kyse. Niin kauan kuin tämä keho ja mieli mahdollistaa mulle elämästä nauttimisen, se on just täydellinen.

Olen puhunut.

IMG_7390

IMG_7392

IMG_7394

Tänään olenkin sitten jo Liettuassa Vilnassa. Reaaliaikaisia tunnelmia pääset seuraamaan parhaiten Snapchatista (sandra.nenonen).

Baltia Viro

Bastionin tunnelit Tallinnassa

sunnuntai, heinäkuu 31, 2016
IMG_7296

Yksi hieman vähemmän tunnettu nähtävyys Tallinnassa on Bastionin tunnelit, jotka ainakin allekirjoittaneelle olivat yksi must see -kohde. Tunnelit sijaitsevat vanhassa kaupungissa aivan Kik in de köök -tornin kupeessa. Sivumainintana sanottakoon, että tornin nimi tarkoittaa ”katsoa tai kurkistaa sisään keittiöön” ja nimi juontaa juurensa ajasta, jolloin tunnelissa työskentelevät vartijat pystyivät tirkistelemään tallinnalaisten keittiöihin, mikä ärsytti paikallisia. Anyway, tornien juuresta pääsee sisälle tunneleihin, jotka ”löydettiin” uudelleen vasta 2000-luvun alkuvuosina. Tunneleihin pääsee vain opastetun kierroksen kanssa, ja se pitäisi varata etukäteen. Kierros maksoi aikuiselta 9 euroa.

IMG_7280

IMG_7284

Noin tunnin mittainen kierros alkoi noin kymmenen minuutin animaatiolla, jossa käytiin päällisin puolin läpi Viron historiaa ja kaikkia eri hallitsijoita, joita Virolla on ollut. Tunnelit itsessään rakennettiin 1600-luvulla ruotsalaisten hallitsijoiden toimesta sotilaallisia tarkoituksia varten. Kuitenkin ajan saatossa tunneleilla on ollut monta eri käyttötarkoitusta. Siellä säilytettiin muutamia vankeja, joista yksi kuolikin tunnelissa. Toisen maailmansodan aikaan tunnelit toimivat pommisuojina, joihin tallinnalaiset piiloutuivat. Oli mielenkiintoista kuulla, kun oppaamme kertoi, miten hän itsekin oli kouluaikoina harjoitellut hyökkäystä varten joka lukukausi, joten kaasunaamarin ja -puvun pukeminen oli iskostunut syvälle selkäytimeen. 70-luvun tienoilla tunneleissa toimi useita eri anarkisti- ja punk-bändejä (!), ja eri bändit olivat jakautuneet eri huoneisiin, jotka erotettiin toisistaan rautaovilla. Myöhemmin neuvostoaikana, kun kaikesta oli pulaa, joku keksi sulattaa nuokin rautaovet hyödyllisempään käyttöön. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen moni tallinnalainen menetti kotinsa, sillä talot palautettiin niille henkilöille, jotka olivat omistaneet rakennukset ennen Neuvostoliiton aikaa. Niinpä viileän kosteista tunneleista muodostui koti monelle kodittomalle, joista viimeinen taidettiin ajaa pois vasta 2004.

IMG_7284

IMG_7285

IMG_7287 (1)

Kierros oli tiivis ja mielenkiintoinen. Tunnelit oli jaettu hyvin eri osiin, ja koko ajan liikuttiin yhä alemmas kohti vanhempia aikoja. Äänitehosteet tukivat hyvin kertomuksia eri aikakausilta ja noin puolivälissä näytetty filmipätkä Neuvostoliiton pommituksista Tallinassa sai kylmät väreet kulkemaan pitkin ruumista. Lopuksi kierros päätettiin kalkkikivimuseoon (kalkkikivi on Viron kansalliskivi), mikä oli aika nopeasti nähty eikä mielestäni kovin mielenkiintoinen.

IMG_7293

IMG_7295

Suosittelen tätä kohdetta, jos vanha kaupunki tuntuu muuten jo liiankin tutulta. Muista tosiaan varata kierros etukäteen ja ota mukaasi pitkähihainen paita ja tukevat kengät. Suosittelen ottamaan myös ennen kierrosta viltin museon puolesta.

Lue lisää Bastionin tunneleista muun muassa myös näistä blogeista:

Syö, matkusta ja rakasta

Dreamstream

Pöndekengissä

Baltia Viro

Baltian roadtrip alkaa!

lauantai, heinäkuu 30, 2016
Tallinna näköalapaikalta

Nopeat ja väsyneet terveiset Tallinnan vanhastakaupungista maailman suloisimmasta pienestä hostellista, jossa ollaan ihan kuin jonkun kotona. Silmäluomet eivät meinaa pysyä auki tätä kirjoitellessa, sillä olen ollut hereillä nyt perjantai aamuviidestä lähtien. Ensin olin perjantai-päivän töissä, siitä suuntasin salille ja siitä vielä yötöihin, joiden jälkeen navigoin suoraan rinkkani kanssa bussilla satamaan ja sieltä edelleen Tallinnaan. Tänään nukun kyllä aikaisin ja sikeästi.

IMG_7255

IMG_7264

IMG_7249

IMG_7245

Huomenna aion mennä Bastionin tunneleihin ja ehkä KGB-museoon. On luvattu sateista päivää, joten se on hyvä käyttää nähtävyyksiin tutustuen. Vinkkejä saa laittaa kommenttiosioon, jos tulee jotain ehdottoman hyvää mieleen. Erityisesti suosituksia kivoista lounasravintoloista ja kahviloista, joissa yksin matkaavakin viihtyy, otetaan kiitollisuudella vastaan. Tällä postauksella piti olla jokin pointtikin muun kuin sen lisäksi, että elossa ollaan ja kivaa on, mutta olen rehellisesti sanottuna niin poikki, että on vaikeuksia muodostaa ymmärrettävää lausetta. Että hyvää yötä sinne!

Motivational

Mistä olen luopunut intohimoni, matkustamisen, tähden?

perjantai, heinäkuu 22, 2016
IMG_4237

Tänään istuessani saunan lauteilla löylyn hämyisessä syleilyssä tajusin sen: kaikista pohdiskeluistani ja väliaikaisista ahdistuskohtauksista ja ikäkriiseistäni huolimatta olen oikeasti tyytyväinen elämääni. Olen onnellinen tässä ja nyt, enkä valitsisi kenenkään muun elämää itselleni. Olen iloinen, että olen vapaa tekemään, mitä itse haluan. Olen innoissani tulevasta, joka on täysin omissa käsissäni. Olen innoissani sähköpostissani odottavista lipuista Melbourneen, kohti taas uutta seikkailua. Olen nöyrän kiitollinen maailmankaikkeuden edessä tästä ihmeellisestä elämäksi kutsutusta lahjasta, jota yritän parhaani mukaan käyttää paremmin ja paremmin. Ja mikä olisikaan parempaa kuin käyttää sitä matkusteluun – intohimooni, rakkauteeni!

Silti tämä ei ole pelkkää autuutta. Tämän elämäntyylin valitseminen ei ole tullut ilmaiseksi. Olen luopunut paljosta.

Kirsikankukkia Sydneyssä

Olen luopunut tavaroista ja omistamisesta. Voitte uskoa, että melkein kolmenkymmenen elinvuoden aikana on ehtinyt kerryttää itselleen yhtä jos toista. Siinä vaiheessa, kun sinun pitäisi kuitenkin pystyä kantamaan kaikkea tarpeellista mukanasi repussasi, omaisuus kutistuu välttämättömyyksiin. Jossain vaiheessa huomaat, että se uudestisyntymisen eufoorinen tunne, jonka ennen sait kunnollisella shoppailulla ja ”retail therapylla” syntyy nykyään pelkällä pyykkipäivällä. Jokaista ostosta punnitsee eri tavalla, sillä sitä joutuu raahaamaan mukana matkalla ja siihen käytetty euro on aina pois lentolipuista tai hostelliöistä. Omistamista on alkanut arvottaa aivan eri valuutalla, suhteessa elämyksiin. Silti himoitsen sitä täydellistä nahkatakkia, kauniita astioita, huonekaluja, kirjahyllyä täynnä kirjoja, ihan samoja materiaalisia asioita kuin kuka tahansa muukin. En kuitenkaan omista enää sänkyä, en televisiota, en edes tyynyä tai imuria. Tavaroista ja esineistä on tullut täysin toissijaisia.

Kukkia Balilla

Olen luopunut kodista. Joskus kaipaan palavasti omaa pientä kotia, joka olisi vain minun oma tilani ja jonka voisin sisustaa itseni näköiseksi. Kaipaan pientä turvapaikkaa, johon palata reissuiltani ja joka olisi vain minun ikiomani. Koska elämäntyylini on nyt mitä on, en pysty asettumaan tällä hetkellä minnekään. Onhan minulla oma lapsuudenkotini ja oma huoneeni siellä, mutta aikuisena ihmisenä kaipaan välillä omaa paikkaa. Olen nyt kuitenkin päättänyt, että kotini on siellä, missä itse olen. Kotini on kaikkialla ja ei missään. Vaikka olisin koditon, en ole juureton.

Kukka Balilla

Olen luopunut tärkeistä hetkistä läheisteni kanssa. En näe, miten siskonpoikani oppii kävelemään. En pääse todistamaan, mikä on hänen ensimmäinen oppimansa sana. En pääse viettämään tarpeeksi aikaa isovanhempieni kanssa kahvipöydän ääressä. Menetän monet hyvät bileet kavereiden kanssa, menetän häitä, valmistujaisia, kesäisiä grilli-iltoja ja pieniä arkisiä hyviä hetkiä yhdessä rakkaimpien kanssa. Välillä kun olin Australiassa, olisin antanut mitä vain mahdollisuudesta teleporttautua hetkeksi Suomeen. Onneksi on Skype, Messenger, sosiaalinen media ja tämä blogi, joilla pystyn pitämään yhteyttä kotiin reissuillani. Silti on pakko myöntää, että yksi vaikeimmista asioista reissaamisessa on se, että joutuu olemaan erossa tärkeimmistä ihmisistä.

Tulppaanit Sydneyssä

Olen luopunut toistaiseksi kunnianhimoisista urasuunnitelmista. Tätä aihetta pohdin tarkemmin aiemmassa postauksessani. Tulin nyt siihen tulokseen, että minun on vaan seurattava sitä ääntä, joka sisimmässäni puhuu voimakkaammalla äänellä ja se ääni kutsuu minua seikkailuihin maailmalle. Uran aika tulee ehkä joskus. Silti itseni haastaminen ja kehittäminen polttelee mielessäni koko ajan voimakkaasti, joten joudun elämään erilaisten voimien ja toiveiden ristitulessa jatkuvasti. Hyväksyn tämän ja olen vain kiitollinen siitä, että olen luonteeltani sellainen, että en tyydy vähään ja vaadin itseltäni enemmän.

IMG_4431

Olen luopunut mukavasta elämästä. Mukavuutta on toki lämmin sää, istuminen merenrannalla, saunan lämpö, hyvä viini, täydellinen kahvi, mehukas suklaakakku ja ystävien seura. Moni halpa ja ilmainenkin asia on mukavaa ja enemmänkin. Kuitenkin isommassa mittakaavassa elämäntyylini pakottaa luopumaan monesta mukavasta asiasta ja sietämään epämiellyttävyyksiä. Kuljen bussilla, en taksilla. Nukun pääosin hostelleissa hotellien sijaan. Teen töitä hostelleissa, jotta voin asua niissä ilmaiseksi. Asun muiden nurkissa ja jaan tilani jatkuvasti muiden kanssa. Nukun seuraavankin yön puhallettavalla patjalla, vaikka ruhtinaallinen parisänky omassa asunnossa olisi paljon kivempaa. Teen hanttihommia, teen yötöitä, teen välillä hulluja tunteja ihan liian vähillä yöunilla, vaikka voisin päästä helpommallakin. Teen tämän, sillä se mahdollistaa haluamani elämäntavan ja unelmieni toteuttamisen.

IMG_4242

Olen luopunut avioliitosta ja toistaiseksi mahdollisuudesta parisuhteeseen. Tämä on aika pysäyttävän paljon. Olen joutunut luopumaan seitsemän vuoden kumppanuudesta rakkaan ihmisen kanssa, koska halusimme vain liian paljon erilaista elämää. Minä halusin matkustaa, nähdä maailmaa, elää muuallakin kuin Suomessa, en asettua aloilleni. Kaipuuni pois oli suurempi kuin haluni jäädä. Olen hyväksynyt sen, että aika harvassa ovat sellaiset miehet, jotka eivät pohjimmiltaan halua sitä työ, lapset, omakotitalo -pakettia, joten olen sitten yksin. Tämä saattaa kuulostaa jotenkin surkealta, mutta olen toisaalta todella tyytyväinen, että voin vaihteeksi vastata ihan vain itsestäni ja selviytyä itse kaikesta.

IMG_3623

Olen luopunut varmuudesta. Välillä epävarmuus ahdistaa ja yöllä herää joskus miettimään ahdistuksissaan, saako sitä nyt Australiasta mitään työtä, saakohan sitä koskaan eläkettä, voikohan sitä koskaan suunnitella elämäänsä eteenpäin vaikka vuodeksi. Välillä kaipaa säännönmukaisuutta, rutiineja, tasaisuutta ja varmuutta. Toisaalta olen sen todennut, että se on kivaa sen muutaman hassun kuukauden ja sitten mieleni alkaa haikailla taas uutta. Yleensä vapaus ja epävarmuus kulkevat käsi kädessä, ja minun on tämä vain hyväksyttävä.

Kaikesta tästä olen halunnut luopua vapauden tähden. Enkä vaihtaisi elämääni kenenkään toisen elämään.

Australia

Toinen wh-vuosi starttaa syyskuussa!

torstai, heinäkuu 14, 2016
IMG_5628

Kun pääsin Australiaan ensimmäistä kertaa, minulle oli itsestään selvää, että aion hankkia myös toisen vuoden viisumin. Tämä vaati reilun kolmen kuukauden uurastuksen farmilla vihanneksia poimien ja pakaten, mutta kaikki mustelmat, hikiset työtunnit ja pitkät työpäivät palkittiin, kun tieto myönnetystä viisumista kolahti sähköpostiin. Aluksi ajattelin, että lähden Australiaan takaisin vasta marraskuun tietämillä, mutta koska työrintamalla Suomessa hiljenee jo elokuun jälkeen, ostinkin hetken mielijohteesta lennot jo syyskuulle. Kohti Melbournea lähdetään 21.9 ja tasan kymmenen viikon päästä jalkani koskettavat taas Australian maaperää. Ja mitä kaikkea siellä odottaakaan!

IMG_4149

IMG_4292

IMG_3613

IMG_5344

IMG_5601

IMG_5228

IMG_6437

IMG_5537

IMG_5346

IMG_5215

IMG_5200

IMG_4172

Olen siis todellakin innoissani. Lennot on otettu Etihadilta ja matka kulkee Berliinin ja Abu Dhabin kautta. Tein nyt pienen riskin ja ostin myös paluulipun ensi keväälle, sillä sain edestakaiset lennot alle tonnilla, kun taas yhteen suuntaan olisi pitänyt maksaa noin 700 euroa. Lentojen siirto eteenpäin maksaa noin 200 euroa, mikä sekin tulee kuitenkin halvemmaksi kuin yhdensuuntaisten lentojen ostaminen. Olenpahan sitten tulossa taas kesäksi Suomeen. Ehkä. Malttaako näistä maisemista lähteä?

IMG_4541

IMG_4955

IMG_4466

IMG_6782

Voin aloittaa toisen vuoden rennommin merkein, sillä kaikki alun byrokratiat on jo hoidettu ja ”pakollinen paha”, farmityö on suoritettu. Olen menossa toisella vuodelle myös yksin, joten siinäkin mielessä olen vapaa tekemään ihan mitä huvittaa ja spontaanisti muuttamaan suunnitelmia, jos niikseen tulee. Alustavasti olin ajatellut mennä samaan hotelliin, jossa asuin jo aiemmin Melbournessa, etsiä töitä ja vuokrata huoneen noin kuudeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen, silloin kun Melbournessa ilmat alkavat taas viiletä, aion pitää vähän lomaa ja käydä outbackilla Ulurulla sekä tehdä pienen roadtripin Darwinista Perthiin. Nämä ovat alustavat suunnitelmat, joilla on toki tapana muokkaantua matkan aikana. Mutta kerroinko jo, että olen hippasen innoissani!

Jos joku suunnittelee Working Holiday -vuotta Australiassa, näistä aiemmista postauksistani saattaa olla hyötyä:

MATKAN VALMISTELU

Muistilista muutosta

Rinkkojen hankinta

Viisumien hakeminen

ALKUUN AUSTRALIASSA

Alun byrokratian hoitaminen
Auton ostaminen

FARMITYÖN HANKKIMINEN JA SIITÄ SELVIYTYMINEN

Mitä ottaa huomioon?

Ensitunnelmat farmilta

Arkea farmilla

Mitä farmitöistä jäi käteen?

JÄLKIVIISASTELUT JA MUUT POHDINNAT

Mitä tekisin toisin?.

Ikäkriiseilyä.

Koti-ikävästä

Miten ensimmäinen wh-vuosi muutti minua?

Faktaa rahanmenosta

Australian hyvistä ja huonoista puolista

Suomen ja Australian välisistä eroista

Ei muuta kuin ihanaa matkaa mulle ja kaikille muille, jotka suunnittelevat vastaavaa vuotta. After all, there is nothing like Australia

puppy magnet - ji

Baltia Latvia Liettua Viro

Vinkkejä ja fiilistelyjä Baltian roadtripille!

sunnuntai, heinäkuu 10, 2016
IMG_6549

Ehkä minua Snapchatissa seuraavat (@sandra.nenonen) tietävät, että olen viimeiset kuukaudet tehnyt välillä ihan kiitettävän paljon töitä. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että sain kesäksi mukavan päivätyön, jonka lisäksi teen keikkaluontoisesti töitä viikonloppuisin ja öisin. Välillä tämä on johtanut vähän hulluihin työrupeamiin, kun olen ollut esimerkiksi perjantaina neljään asti iltapäivällä töissä, sitten mennyt yöksi töihin, viideltä aamulla nukkumaan ja herännyt taas seuraavana aamuna kahdeksan aikaan päiväksi töihin, päässyt kotiin vasta illalla seitsemältä vain aloittaakseni muutaman tunnin päästä taas yöhommat. Kaikki viikot eivät onneksi ihan tuollaisia ole, ja mitä sitä ei tekisikään Australian unelman tähden! Sitä paitsi itsehän olen soppani keittänyt ja kaikki vuoroni sopinut, joten ei voi syyttää ja kiittää kuin itseään.

Joka tapauksessa työjutut sikseen, sillä tulin kertomaan, että pidän kuitenkin itsekin viikon kesälomaa ja se on tarkoitus käyttää Baltian pikaiseen roadtrippiin. Olen menossa matkalle yksin ja tarkoitus on liikkua julkisilla kulkuvälineillä ja keskittyä Viron, Latvian ja Liettuan pääkaupunkeihin. Täytän reissulla myös vuosia, joten pääsen hemmottelemaan itseäni jossainpäin Riikaa elokuun alussa. Olen jo vähän fiilistellyt matkaani ja tarkoitus on tutustua vähän etukäteen mielenkiintoisiin aktiviteetteihin, nähtävyyksiin ja ruokapaikkoihin.

Ensinälkään fiilistelyssä auttavat mitkään muut kuin matkablogit. Tässä muutama postaus, joista aloittaa.

Ensinnäkin yleisesti BALTIASTA ja roadtripistä siellä voi lukea Suvi Höydénin blogista tästä. Postauksien kuvat ovat aivan loistavia, joten kannattaa klikata auki vain niidenkin takia!

Sitten eri Baltian maista:

VIRO

Sarikoo jakaa hyviä vinkkejä Tallinnan nähtävyyksistä, ravintoloista ja muista käytännön jutuista. Postaukseen täältä.

Tallinnan matkavinkkinä Olevisten kirkosta voi lukea Laamanaama-blogista. Postaukseen tästä.

Urbaaniviidakkoseikkailijatar Laura kirjoittaa kattavasti erityisesti luontomatkailusta Virossa. Postauksiin tästä.

Tallinnaa voi fiilistellä myös Rimman ja Lauran blogin kautta. Postauksiin tästä.

Jos reissu Saarenmaalla kiinnostaa, niin siitä voi lukea matkailukonkarin, Meriharakka-blogia kirjoittavan Pirkon postauksesta täältä . Kuresaaresta kiinnostuneet saavat hyvät vinkit Rimman ja Lauran postauksesta, jonka ihanat kuvat eivät ainakaan vähennä matkakuumetta. Postaukseen tästä.

LATVIA

Laamanaaman Tero kirjoittaa matkastaan Riikaan ja Jurmalaan. Postaukseen tästä.

Vinkit ruoan rakastajille ja kulttuurinnälkäisille tarjoaa Andalusian Auringossa -blogi. Postaukseen tästä.

LIETTUA

Useamman postauksen Vilnasta ja Riikasta voi käydä lukeamassa Travellover-blogista. Postauksiin tästä.

Live now, dream later -blogissa osataan kyllä nostattaa Liettuan ja Vilnan matkakuumetta! Postauksiin tästä.

Meriharakka-blogin Pirkko on käynyt Vilnassakin, ja postauksen linkeistä avautuu pari kuva-albumia, joiden kautta kaupunkia voi ihastella vielä lisää. Postaukseen tästä.

Eiköhän noilla lähde matkakuume nousemaan. Lisää vinkkejä aktiviteeteista ja hyvistä ruokapaikoista otetaan ilolla vastaan kommenttiosiossa! :)

Muista myös laittaa seurantaan blogin Facebook-sivu, jotta saat tiedon kaikista uusista postauksista.

Motivational

Voiko kunnianhimon ja reissaamisen yhdistää?

keskiviikko, heinäkuu 6, 2016
crossroads-weheartit

Reissaaminen ja kunnianhimo? Voiko noita kahta yhdistää mitenkään? Olen aina tykännyt tehdä töitä ja nautin, kun saan uusia haasteita ja tilaisuuden oppia uutta. Olen myös aina pitänyt opiskelusta ja erityisesti lukio- ja yliopistoajoista, jolloin sain usein kokea sitä löytämisen iloa, kun ympäröivästä maailmasta paljastui jokin uusi piirre tai kun erilaiset mielipiteet haastoivat totuttuja ajatusrakenteitani ja jouduin perustelemaan tai välillä muuttamaan kantaani johonkin. Saan myös virtaa, kun voin vaikka työssä kokea positiivista stressiä, joka pakottaa saamaan asioita aikaiseksi ja menemään välillä mukavuusalueen ulkopuolelle. Haluan haastaa itseäni oli kyse sitten treenaamisesta, opiskelusta tai töistä ja kilpailla pahimman vastustajani, itseni, kanssa.

e913680b821cef939c39bdb44abd57ef

Pitkään ajattelin, että työ on ainoa areena, jossa voin toteuttaa kunnianhimoani. Kuitenkin tavallaan kilpailevana voimana olen aina tuntenut poltetta ulkomaille, matkustamaan, reissaamaan, seikkailemaan. Lähdinkin viime vuonna Australiaan ja aion lähteä sinne uudestaan nyt syksyllä. Tämä on unelmani ja tätä oikeasti haluan nyt tehdä. Minulla on nyt viisumi myönnettynä, eikä koskaan tule uutta tilaisuutta sitä enää uudestaan saada, jos se jää nyt käyttämättä. Kuitenkin paloni lähteä ulkomaille tarkoittaa todennäköisesti käytännössä taas yhtä vuotta niin sanotuissa hanttihommissa, joiden ansiosta voin kieltämättä pitää katon pääni päällä ja leivän kädessäni, mutta jotka eivät ammatillisella kasvun, kehittymisen ja uuden oppimisen saralla tarjoa kovinkaan paljon uutta. Saan varmaan taas monotonisesti vuoden ajan tarjoilla olutta, pedata sänkyjä, laskea seteleitä, pakata vihanneksia ja toistaa rutiininomaisesti samoja fraaseja. Voin sanoa, että viimeisimmät kuukaudet mieleni on jo huutanut haasteita, aivoni pähkinöitä purtavaksi ja se uranaisen elämä on alkanut jälleen näyttäytyä houkuttelevalta. Samalla tavoin kolmenkymmenen ikävuoden lähestyessä ja seuratessani ikätovereideni urakiitoa välillä sitä pohtii, onko jo liian vanha tekemään vuoden kestäviä reissuja jälleen kerran, kuten aiemmassa postauksessani kirjoitin. Kestääkö CV:ni vielä yhtä vuotta hanttihommia?

1303171518-ef300a8665238831b10c9e896aa06661

Samalla tavalla kuten olen aiemmin selaillut äkkilähtöjä, olen nyt käynyt läpi työpaikkailmoituksia ja kaiholla miettinyt, mitä kaikkia uusia haasteita työrintamalla olisi tarjolla. Mielenkiintoisia tehtäviä tuntuu olevan netti väärällään ja sormet melkein syyhyävät halusta alkaa kirjoittaa hakemuksia. Hienojen uraskenaarioiden edessä oloni on kuin karkkikaupassa olevalla pienellä lapsella, joka himoitsee notkuvia hyllyjä ja erilaisten vaihtoehtojen kirjoa, mutta samalla tietää, että nyt on odotettava joskus kaukaisuudessa siintävää karkkipäivää. Tässä olenkin käynyt mielessäni sisäistä painia ja pohdintaa, miten voisin yhdistää urahaasteet sekä reissauksen elämäntyylinä. Elämäntapa, jossa ei hirveästi haluaisi asua talvia Suomessa, tarkoittaa usein pakostakin pätkittyä työsuhdetta ja johtaa yleensä työskentelyyn erilaisissa kesä-, kausi- ja sesonkitöissä, joista ei paljon etene ja joiden työtehtävät hallitsee kohtuullisen nopeasti. Kun asuu toisessa maassa, on myös aina maahanmuuttaja ja joutuu usein aloittamaan eritasoisista töistä kuin niistä, joita omassa kotimaassaan teki. Kyllähän sitä voi nopeasti työllistyä ravintoiloihin, baareihin, siivoojaksi, feissariksi, rakennustyömieheksi, hotelleihin tai myyjäksi kauppoihin, mutta haluanko tehdä sitä oikeasti loputtomasti? Toki on olemassa aloja, kuten sairaanhoitajat, joita tarvitaan kaikkialla ja työllistyminen lienee sujuvampaa koulutusta vastaaviin tehtäviin myös ulkomailla. Itse en kaupallisella tutkinnollani näihin kuitenkaan lukeudu. Toki yksi vaihtoehto olisi jäädä sitten pysyvämmin ulkomaille (äiti, älä nyt pelästy), mutta toistaiseksi tämäkin kortti on mielessä vain ajatuksen tasolla, kun lähes kaikki tärkeät ihmiset ovat kuitenkin Suomessa.

loves_large-e1290026180218

Toisaalta jos taas hakisin koulutustani vastaavia töitä, niin uskaltaisiko sitä edes ottaa vastaan haastavia työtehtäviä, jos arvostaa vapaa-aikaa korkealle ja haluisi, että työpäivän jälkeen on energiaa ja aikaa muuhunkin? Ikäiseni naiset ovat varmaan jo viimeiset 50 vuotta pohtineet, miten he voivat yhdistää perheen ja työn ja vihdoinkin alkaa näyttää siltä, että he, jotka niin haluavat, voivat saada molemmat. Voinko minäkin saada yhdistettyä uran ja reissuelämän? Sukupolvelleni ominaiseen tapaan haluaisin kaiken, heti, nyt ja valmiina, vaikkei tosielämä aina toimikaan niin. Haluaisin elämästä joka saralla mahdollisimman paljon irti. Haluaisin sekä matkustella että haastaa itseäni enkä haluaisi tinkiä kummastakaan. Voisinko minäkin jotenkin ryhtyä nykyään suosituksi diginomadiksi, joka elättää itsensä läppärinsä avulla, jolloin töitä voi tehdä vaikka rannalla maailman toisella puolella? Tämä tuntuu ainakin tällä hetkellä kaukaiselta vaihtoehdolta, sillä en ainakaan äkkiseltään koe osaavani mitään, mitä voisin kaupallistaa ja etänä myydä. Tai ehkä en vain osaa ajatella riittävästi outside the box.

0713903718546040e9305e2f6d01057c

Joku voisi kysyä, etteikö sitten reissaaminen ja asuminen ulkomailla ole muka tarjonnut haastetta, opettanut uutta ja laajentanut maailmankuvaa. No totta hitsissä on! Vuosi tuttujen kuvioiden ulkopuolella on opettanut itsetuntemusta, antanut roppakaupalla varmuutta ja sen kautta rentoutta omaan eloon ja toimintaan, karistanut ennakkoluuloja ja opettanut hyppäämään erilaisiin tilanteisiin ja luovimaan uusissa ja oudoissakin paikoissa. Vaikka matkustelu ja ulkomailla asuminen tuokin eteen omanlaisiaan haasteita, ei sitä voi verrata niihin haasteisiin, joita työ tai korkeakouluopinnot voivat tarjota. Ei, vaikka miten tässä on julistettu matkailun ilosanomaa, niin ei se toimi lääkkeenä jokaiseen sairauteen.

Mikä on tässä vaiheessa varmaa, on se, että olen lähdössä Australiaan. Mistä löydän itseni sen jälkeen, en osaa vielä sanoa. Sen tiedän, että tulen haalimaan elämääni haasteita tavalla tai toisella. Aika näyttää, tulevatko haasteet työpaikan, opintojen, ulkomaille asettumisen vai näiden yhdistelmän muodossa, mutta joka tapauksessa niitä tulee olemaan. Minut tuntevat tietävät, että saan asioita nopeasti ja päättäväisesti tehtyä, kun hommaan ryhdyn. Vaikeaa on nyt suunnan päättäminen, kärsimättömyys ja odottaminen.

Onko ruudun toisella puolella ketään muuta, joka tuskailee samanlaisten ajatusten parissa? Vai onko joku, joka on onnistunut yhdistämään reissaamisen ja erilaisen elämäntyylin itsensä ammatilliseen ja älylliseen haastamiseen?

Suomi

Juhannus <3

sunnuntai, kesäkuu 26, 2016
IMG_7221

IMG_7204

IMG_7205

IMG_7207

IMG_7210

IMG_7212

IMG_7214

IMG_7215

IMG_7219

IMG_7221

IMG_7223

IMG_7226

IMG_7228

IMG_7230

IMG_7233

IMG_7235

IMG_7236

IMG_7240

IMG_7242

Tulen hetkeksi tänne blogin puolelle vielä toivottamaan, että toivottavasti kaikilla on ollut hyvä juhannus. Ainakin Pirkanmaata on suosittu säiden puolesta ja erityisesti tämä sunnuntai on valjennut todella aurinkoisena. Itse karkasin jo torstai-iltana maalle ja täällä olen kiinteästi pysynyt koko juhannuksen. Päiviin on kuulunut vain syömistä, auringosta nauttimista, perheen kanssa rentoutumista, lenkkeilyä, uimista ja kirjan lukemista. Olen nukkunut kesä/grillihuoneessa ja on ollut aika luksusta herätä joka aamu linnunlauluun ja auringonsäteisiin. Nämä päivät ovat olleet sellaisia, joita kipeimmin kaipasin Australiassa. Päiviä, jolloin Suomi on kauneimmillaan, kesä vihreimmillään ja päivät pisimmillään. Nämä ovat olleet niitä hetkiä, jolloin en haluaisi olla missään muualla kuin täällä <3.

Translation in English: The whole Finland celebrates midsummer this weekend. We gather to our summer cottages to eat, drink and enjoy summer and this is exactly what I’ve been doing. This is the essence of Finnish summer, everything is green, days are long and nights are bright, birds are singing and you can literally spend the whole day watching the smooth surface of a lake. In moments like this the present is truly perfect and I wish to be nowhere else.

Motivational

Kuinka saada reissusäästöjä mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa (+vinkit työnhakuun)

sunnuntai, toukokuu 22, 2016
IMG_4615

Himotteleeko reissu, mutta matkakassa ammottaa tyhjyyttään? Onko suunnitelmissa pidempi irtiotto, mutta taloudellista puskuria pitäisi olla enemmän? Jos näin on, niin ehkäpä näistä vinkeistä voi olla hyötyä. Itselläni on tavoitteena saada kesän aikana mahdollisimman paljon säästöön mahdollisimman lyhyessä ajassa vuoden Australian matkaani varten. Onko mahdollista saada neljässä kuukaudessa säästöjä niin paljon, että niillä elää vuoden? Eikä missään Kaakkois-Aasiassa, vaan yhdessä maailman kalleimmista valtioista? Tätä kannattaa ehkä kysyä neljän kuukauden päästä, mutta tässä postauksessa avaan tarkemmin säästämisen suunnitelmiani. Jos kiinnostaa, paljonko minulla meni edellisvuonna rahaa Australiassa, käypä vilaisemassa tämä postaus.

Kaikessa tekemisessä, jossa pyritään saamaan mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon tuloksia, täytyy olla valmis näkemään vaivaa. Oli kyseessä sitten laihdutus, pääsykokeisiin lukeminen tai vaikka nyt se rahan säästäminen, täytyy olla valmis käyttämään aikaa ja energiaa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Tässä säästämisprojektissa on kyse epämukavuuden sietämisestä, nöyrtymisestä, kyvystä olla välittämästä muiden mielipiteistä ja ennen kaikkea kovasta työstä. Mutta koska lopputuloksena ja tavoitteena on saavuttaa sitä, mitä haluaa niin kovasti, olen valmis kaikkeen tähän:

Mulla on kuusi työpaikkaa

Jep, mulla on työsuhde kuuteen eri yritykseen. Nyt kun puhutaan ankarasta rahan säästämisestä, pienillä kosmeettisilla säästöyrityksillä on vain kosmeettisia vaikutuksia. Vähän kuin laihdutuksessa, niin onhan se ihan kiva, että jäät bussista pysäkkiä aikaisemmin ja kävelet pikkuisen pidemmän matkan kotiin, mutta kunnon tuloksiin tarvitaan enemmän. Olen kokenut itselleni parhaimmaksi tavaksi, että mulla on yksi päivätyö virastoaikoina (8 – 16.30) maanantaista perjantaihin sekä lisäksi useampi työsuhde eri keikkafirmoihin. Esimerkiksi ensi viikkoa seuraavalla viikolla aikataulu on näillä näkymin seuraava: arkipäivisin 37 tuntia päivätöissä, lauantaina ja sunnuntaina molempina päivinä vähintään kahdeksan tuntia promootiohommia ja perjantai- ja lauantaiyön olen baarissa töissä. Väsyttääkö? No totta hitossa väsyttää! Omasta unesta ja levosta pitää yrittää pitää huolta, nukkua aina kun siltä tuntuu ja pitää kunnosta huolta urheilemalla. Treenaan kuudesti viikossa ja siihen päälle tulee vielä aamulenkit ehkä joka toinen päivä. Sanomattakin selvää, että telkkaria ei paljon tule avattua.

naughty_memes_too_tired-s360x257-175811

Kun tavoitteena on säästää rahaa, olen ihan reilusti sanonut ”kyllä” sellaisillekin hommille, joihin olisin pari vuotta sitten pitänyt itseäni suoraan sanottuna liian hyvänä. Ihan rehellisesti voin sanoa, että mun on pitänyt tehdä itselleni selväksi, mitä olen tavoittelemassa ja on kysynyt nöyryyttä lähteä tekemään töitä, joita olen ennen pitänyt niin sanottuina paskaduuneina. Pari vuotta sitten pidin itseäni liian hyvänä ottamaan vastaan esimerkiksi tavallisen toimihenkilön tehtävää pankissa ja nyt muun muassa plokkaan laseja ja myyn lippuja baarissa.

Pidä motivaatio korkealla

Miten jaksan tehdä montaa työtä yhtä aikaa ja tulla aamuyön tunteina kotiin työvuoron jälkeen? Ensinnäkin siksi, että muistutan itselleni koko ajan, miksi teen tätä. Neljän tunnin vuorosta baarissa saan sata euroa ja käännän sen heti joksikin konkreettiseksi asiaksi, mitä teen vastaavalla summalla Australiassa. ”Näillä työtunneilla saan kuumailmapallolennon Yarra Valleyn viinitilojen yllä”. ”Kun teen viikon tätä työtä, voin tehdä matkan Ulurulle”. Kummasti motivaatio nousee.

IMG_5483

IMG_5631

GOPR4257 2

GOPR4220

Lisäksi olen tehnyt exceliin selkeät säästämistavoitteet, joiden saavuttamista seuraan säännöllisesti. Itseäni motivoi nähdä ruudulla selkeästi, kuinka monta euroa vielä tavoitteeseeni on ja kuinka paljon olen jo tehnyt.

Säästä isoissa asioissa

Asuminenhan on se isoin kulu ja jos tavoitteena on saada mahdollisimman paljon säästöön lyhyessä ajassa, isoista kuluista kannattaa yrittää säästää. Asun tällä hetkellä puoliksi lapsuudenkodissani isäni luona ja puoliksi äitini kanssa kerrostalokaksiossa nukkuen yöt patjalla. Asumisen kulut on toisin sanoen viety minimiin. Kaikilla ei tietenkään ole tähän mahdollisuutta, mutta sitten kannattaa miettiä muita keinoja pienentää asumiskustannuksia. En myöskään omista autoa, vaan kuljen kävellen tai pyöräilen pääasiassa kaikkialle ja tarvittaessa saan lähipiiriltä autoa lainaan. En maksa vakuutuksia, en nettikuluja, en shoppaile vaatteita.

Hotelliyöpymiset on kaukaisia mulle!

Hotelliyöpymiset on kaukaisia mulle!

Verosuunnittele!

Ei ole järkeä maksaa korkeaa lisäveroprosenttia, vaan olen hakenut niin sanotun freelancer-verokortin, jossa veroprosenttini on sama kaikille työnantajilleni. Koska olen Suomessa vain osan vuotta, veroprosenttini on todella alhainen. Muista myös tehdä kaikki sinulle kuuluvat vähennykset. Asun virallisesti lapsuudenkodissani ja kuljen sieltä usein töihin, niin olen oikeutettu työmatkavähennyksiin.

Myy omaisuuttasi

Jotkut myy asunnon tai laittaa sen vuokralle. Itse myin oikeastaan kaikki huonekaluni ja jätin itselleni vain astiat siltä varalta, että joskus palaan pysyvästi Suomeen. Myyn myös autoni viimeistään syksyllä. Samaan syssyyn voi hankkiutua turhista vaatteista ja muusta käyttötavarasta eroon ja voin kertoa, että oikeasti materiasta luopuminen keventää henkisesti ja lisää samalla painoa lompakkoon ;).

Yksi auto jo myyti Australiassa ja toinen myydään kohta Suomessa

Yksi auto jo myyti Australiassa ja toinen myydään kohta Suomessa

Sitten ne kosmeettiset jutut

Kaikkeen parin euron pikkusälään kuluu yllättävästi rahaa. Lounaat ulkona, kahvittelut, baarittelut, mukatarpeelliset uudet vaatteet… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Itsestään selväähän on, että myös näistä pitäisi karsia, kun haluaa kunnolla säästää. Jotkut kirjaa ylös kaikki ostokset tai tekee tarkan budjetin. Itselleni sopii se, että siirrän aina joka palkasta tietyn määrän säästötilille ja käyttötilille jätän vähän käyttörahaa, joilla voi maksaa arkielämistä.

IMG_4580

Lopuksi vielä lupaamani vinkit työnhakuun

Työnhaku on sieltä ja syvältä. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Netti pursuaa ohjeita työnhausta, hyvän CV:n kirjoittamisesta ja haastattelussa pärjäämisestä. En ole nyt keksimässä pyörää uudestaan, mutta jaan muutaman oman vinkkini.

– Oikeasti töitä kannattaa etsiä sosiaalisen verkoston kautta. Kannattaa kertoa koko lähipiirille ja kaverin kavereille, että etsit töitä, ottaa yhteyttä entisiin työnantajiin ja kysellä, onko työntekijän tarvetta ja vaikka postata Facebookiin päivitys, jossa kerrot hakevasi hommia.

– Hyvä CV ja hakemus EIVÄT ole sellaisia, joissa olet esittänyt itsesi mahdollisimman hyvässä valossa. Itselläni kesti kauan ymmärtää tämä, mutta kun olin tämän sisäistänyt, yllättävästi haastattelukutsuja alkoi kuulua. Työnantajat eivät etsi superihmistä, vaan he etsivät ihmistä, joka sopii parhaiten haettavaan hommaan. Teen jokaista työpaikkaa varten oman hakemuksen ja myös CV:n.

– Hakemuksen pidän lyhyenä ja selkeänä. Kerron rehellisesti, miksi haen kyseistä tehtävää. Vältän fraaseja, vaan kerron avoimesti omasta elämäntilanteestani, tavoitteistani ja miksi kyseinen yritys ja kyseinen työtehtävä motivoivat minua. Pyrin olemaan aito. En siis aloita mitenkään: ”Olen 28-vuotias nainen. Koulutukseltani olen se ja se…”.

Hakemuksen toisessa kappaleessa kerron, mitä voin tarjota yritykselle. Katson läpi työpaikkailmoituksen ja yrityksen verkkosivut, joista pystyy hyvin päättelemään, mitä ominaisuuksia ja osaamista haetaan ja sitten perustelen konkreettisin esimerkein, miten aiempi työkokemukseni, (koulutukseni/harrastukseni jos relevantteja) ja muut ominaisuuteni ovat juuri sitä, mitä tehtävässä haetaan. Hakemuksen loppuun laitan vielä ne tavalliset kiitokset ja loppumotivaatiojutut ja niiden lisäksi kerron ehkä jotain tarvittavaa käytännön asiaa (oma auto, valmius matkustamaan, voi tehdä viikonloppuvuoroja yms. mitä nyt on työn kannalta oleellista).

– Teen CV:n samalla periaatteella. Listaan ensin soveltuvan työkokemuksen ja korostan kokemuksesta niitä osia, jotka ovat oleellista tehtävän kannalta. Otetaan esimerkki. Olen vaikkapa ollut nuorena kahvilassa töissä matkailukohteessa. Yhteen tehtävään voisin korostaa asiakaspalvelukokemusta ja sitä, että matkailukohteessa otin myös asiakas- ja toimittajaryhmiä vastaan ja palvelin englanninkielellä. Toiseen tehtävään painottaisin esimerkiksi kassakokemusta ja kykyä työskennellä kiireessä. Toista tehtävää varten painottaisinkin sitä, että kahvilassa osallistuin tarjottavien leipomiseen, valmistelin lounassalaatteja sekä anniskelin alkoholia. Voisin vielä painottaa, että kahvilassa siistin pöytiä, tiskasin, vastasin jatkuvasti yleisestä siisteydestä, keittiön puhtaudesta, pesin lattioita ja niin edelleen. Mikään ei ole valetta, mutta kaikessa on kyse siitä, mitä korostat ja miten muutat kokemuksesi vastaamaan sitä, mitä rekrytoija etsii.

Turhat asiat jätän pois. En kerro harrastuksista, jos ne eivät ole oleellisia tehtävän kannalta. En listaa mitään tieteellisiä julkaisuja yms., ellen tarkoituksella halua rakentaa itsestäni akateemista mielikuvaa. Saatan pudottaa pois CV:stä työpaikkoja tai peittää sitä, että olen liian vähän tai liian paljon kokenut jotain tehtävää varten. CV:n ja hakemuksen tarkoitus ei ole rakentaa minusta mahdollisimman hyvää kuvaa, vaan niiden tehtävä on saada minut haastatteluun.

– Haastattelussa pätee ne perusohjeet: tule ajoissa, pukeudu siististi, ota tarvittaessa mukaan kopiot CV:stä sekä työ- ja koulutodistuksista, kättele napakasti ja katso silmiin. Varaudu vastaamaan niihin perusklassikkokysymyksiin stressinsietokyvystä, hyvistä ja huonoista puolista ja miksi haet kyseistä paikkaa. Tee taustatyö ja perehdy yrityksen nettisivuihin.

Itse yritän mahdollisimman nopeasti aistia haastattelijan tyyliä ja yrityksen ilmapiiriä ja mukautua siihen pienillä vivahteilla. Onko vastassa iloisen rempseä tyyppi vai rauhallisempi henkilö? Tämä vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni, puhetyyliini, puheen voimakkuuteen ja nopeuteen. Yritän saada haastattelijan tuntemaan olonsa mukavaksi ja rentoutumaan, vaikka yleensähän asia on toisinpäin. Kuitenkin omasta kokemuksesta tiedän, että haastattelutilanne on myös haastattelijasta usein vähän jäykkä. Jos itse onnistun haastateltavana saamaan haastattelijalle hyvän ja rentoutuneen fiiliksen, niin että hän alkaa jutella vapaammin ja viihtyy tilanteessa, tiedän, että olen jo sillä päässyt aika pitkälle. Tällä vinkillä minut on valittu (yhtä paikkaa lukuunottamatta, johon hain lukioiässä) kaikkiin paikkoihin, joihin olen vain päässyt haastatteluvaiheeseen.

– Hyvä vinkki vielä työnhakuun on tehdä aina kukin työ niin hyvin kuin pystyt. Kun on hyvät välit entisiin työnantajiin, on helppo kysyä suosituksia tai tiedustella avoimista paikoista. Hyvät suhteet ihmisiin auttaa pitkälle.

Ei muuta kuin tsemppiä kaikille työnhakuun ja reissuhaaveiden toteuttamiseen”

Brief translation in English: In this post I shared my tips on how to save as much money as you can for your travels in a short period of time. My tips are:

1. Work, work, work! Currently I have six different jobs and work sometimes even 65+ hours a week. Crazy right?!

2. Keep your motivation high. When I’m really tired, I remind myself of the reasons why I’m working so much. Every euro I earn and save I convert into some concrete dream, adventure or trip I can then have. I tell myself that if I work these hours, do these shifts, save this money then I can do a hot air balloon ride, scuba diving course or whatever I’ve always dreamed of.

3. Save in big things. Accommodation is usually the most the biggest expense here in Finland. I save by living with my parents (yes, at the age of 28). I don’t own a car so I have to walk or bike everywhere I want to go.

4. Make a tax plan! Are there any deductions you can use? Familiarize yourself with the tax laws in your country and use it to minimize taxes.

5. Get rid off stuff you don’t need. I sold almost all my furniture for a nice pile of euros. Consider selling clothes and other stuff you don’t need anymore. Declutter your life!

6. Save in small things. Do you really need your daily latte or those new shoes? Think two times before you buy something that is not absolutely necessary. Small expenses really add up and without even noticing you have spend hundreds of euros/dollars/whatever currency for something stupid instead of investing that in something meaningful (like your travels)

Suomi Tampere

Pyhäjärvi pyöräillen – biking challenge

sunnuntai, toukokuu 15, 2016
IMG_6699

Olen ottanut tavoitteeksi kokeilla uusia asioita ja haastaa itseäni aina sopivien tilaisuuksien tullen. Oli kyse sitten fyysisistä haasteista tai henkisistä uusien asioiden uskaltamisesta, pelkästään pienienkin juttujen saavuttaminen antaa vahvan voimaantumisen tunteen. Vaikka kyseessä ei olisi mikään muissa ihailua herättävä asia, kuten Mount Everestille kiipeäminen tai kirjan kirjoittaminen, pikkuriikkiset oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemiset tuovat ainakin itselleni itsevarmuutta ja henkisen voittajan tunteen. Joku mikä on mitätöntä ihmiskunnalle, voi olla suuri harppaus minulle.

I’m trying to embrace a habit of trying new things and challenging myself every now and then. Whether it’s a physical challenge or just being brave enough to try something new, just doing small simple things and pushing my comfort zone just a bit further gives at least to me a strong feeling of empowerment. I don’t mind if the things I try are nothing huge and fancy, like climbing to Mt Everest or writing a novel, as long as those things give me self-confidence and a feeling that I’ve succeeded in something. Something that may be a small step for mankind can be a huge leap for me.

Välillä saan jopa aikaiseksi itse aktiivisesti etsiä uutta tekemistä ja haastetta. Yksi tällainen pieni arkipäivän haaste ja uusi juttu oli Pyhäjärven maisemareitin pyöräileminen Tampereella. Eihän tuo mikään fyysisesti rankka reitti ole, mutta tällaiselle ei-superkuntoilijalle tuo kolmen kunnan alueella pyöräily ei tosiaankaan ollut mikään arkipäivän pikkuretki. Poikkesin hieman reitiltä ja matkaa kaiken kaikkiaan tuli sellaiset reilu 40 kilometriä.

Sometimes I even manage to actively seek new challenges and things to try. That’s why I decided to step on a bike and try my own personal biking challenge and take a scenery route around Pyhäjärvi lake in Tampere, Finland. The route is not too challenging physically (yes, even small kids could do that, I think) but for a non-fitness freak like me it wasn’t an easy Sunday stroll either. The route itself is around 30 km but I biked altogether a bit over 40 kilometers. And I felt such a champion afterwards!

IMG_6681

IMG_6682

IMG_6680

IMG_6679

IMG_6684

IMG_6685

IMG_6686

IMG_6687

IMG_6689

Maisemien puolesta pyöräilyreitti on todellakin vaivan arvoinen. Lähdin liikkeelle Tampellasta, jossa siis asun, ja matkasin Ratinan kautta Arboretumiin, puupuistoon Hatanpään kartanon kupeessa. Ei-tamperelaisille vinkiksi, että tämä on loistava paikka mennä kesäisin piknikille tai muuten vain käymään. Elokuussa kukkii kaunis ruusutarha, jota ei kannata missata.

Arboretumin jälkeen matkasin vanhoilleni asuinkulmilleni Härmälänrantaan ja Pirkkalan puolelle Pereen. Peren aluetta kutsutaan Pirkanmaan Venetsiaksi, ja hienoja talojahan siellä on. Kivenheiton päästä kerrostaloista maisemat muuttuvat täysin maalaispitäjäksi, kun reitti jatkuu kohti Pirkkalan keskustaa ja Nokiaa.

If you want to see beautiful Finnish countryside and amazing lake views this is a perfect way to experience that. Pick a warm spring or summer day, rent a bike, grab some snacks and a bottle of water with you and go for it. I started the route at Ratina and continued to Arboretum (which is a perfect picnic spot in Tampere by the way), Härmälä and then to two small towns called Pirkkala and Nokia and then back to Tampere. You can find the map here. One place you don’t want to miss is Pyynikki Observation tower where you can find a cafe that serves delicious Finnish doughnuts. They really are the best doughnuts in Tampere so this is really a must on your bucket list.

IMG_6691

IMG_6692

IMG_6694

IMG_6695

IMG_6696

IMG_6697

Nokian puolella tehdään vain pikkukoukkaus, ja kohta ollaan takaisin Tampereella. Itselleni sattui hyvä tuuri ilmojen suhteen, aurinko paistoi, luonto oli keväisen kauneimmillaan ja mieli oli korkealla. Tampereen puolelle reitti eteni Villilän ja Raholan kaupunginosien jälkeen historialliseen Pispalaan ja sieltä Pyynikin upeille harjumaisemille. Reitin lopetin Pyynikin näkötornin kahvilalle, joka on kuuluisa maailman parhaista munkeistaan. Voin kertoa, ettei munkit ole varmaan koskaan maistuneet niin hyviltä! Kannattaa muuten ehdottomasti uhrata parieuroinen tornimaksuun, niin pääsee ihailemaan Tamperetta yläilmoista käsin.

IMG_6700

IMG_6702

IMG_6703

IMG_6704

IMG_6708

IMG_6706

IMG_6710

IMG_6711

IMG_6713

Kuten ehkä huomasittekin yritän tehdä jatkossa blogipostausten yhteyteen pienen käännöksen englanniksi. En niinkään yritä tehdä tarkkoja suoria käännöksiä, vaan kirjoittaa suurin piirtein samoista asioista hieman eri sanakääntein tavalla, joka tuntuu itsestäni luontevalta. Vaikka olen asunut vuoden Australiassa, niin kirjoitettua englantia ei ole tullut oikeastaan käytettyä sitten lukion, joten yritän saada sitä tankerotasolta hieman sujuvammaksi. Lisäksi reissuvuoden aikana kaveripiiri on kasvanut monella kansainvälisellä tuttavuudella, jotka kuulemma mielelläni lukisivat reissuistani, joten ehkä pieni englanninkielinen käännös palvelee myös heitä sitten. Kuulisin kuitenkin mielelläni palautetta, että onko parempi, että englanninkielinen käännös on vasta postauksen lopuksi vai onko nykyinen versio ok, jossa käännös on suomenkielisen tekstin lomassa.

Suomi Tampere

Vapputunnelmaa Tampereelta

sunnuntai, toukokuu 1, 2016
2

Halusin vain nopeasti piipahtaa täällä blogin puolella toivottamassa teille kaikille lukijoille ihanaa ja aurinkoista vappua. Ilma on ainakin Tampereella ollut aivan uskomaton, lämpötila huitelee vähintäänkin 16 asteessa ja itse pärjäsin parhaimmillaan jopa pelkällä topilla. Auringolla on myös muutenkin niin positiivinen vaikutus ihmisiin, mielialaan ja yleiseen tunnelmaan, että haluaisin vain olla ulkona imemässä sitä kaikkea itseeni niin paljon kuin vain. Kevät on vihdoinkin täällä koko voimallaan ja enää kuukausi kesään! Voitteko uskoa?! Itse en voi, vaikka olen ollut vasta reilun kuukauden Suomessa. Tämä loppukevään ja alkukesän aika on mielestäni aivan parasta tällä puolella maapalloa :).

IMG_6668

IMG_6670

IMG_6658

IMG_6665

IMG_6663

Vappuaatto meni siinä mielessä rauhallisesti, että olin saanut keikkatyövuoron yökerhossa iltakymmenestä neljään aamulla. Olen blogissa kertonutkin hieman työnhaustani ja olen tällä hetkellä siinä mielessä kiitollisessa tilanteessa, että olen saanut solmittua useammankin työsopimuksen eri firmojen kanssa. Toistaiseksi olen saanut vain muutaman satunnaisen keikan, joten en missään nimessä halunnut kieltäytyä tästä vuorosta ja tuplapalkasta, kun sitä kerran tarjottiin. Kolmen viikon päästä aloitan kuitenkin ihan säännöllisissä päivätöissä, mutta sitä ennen yritän tehdä aina keikkoja, kun niitä vain saan. No, joka tapauksessa itse vappupäivä lähti liikkeelle tästä syystä hieman myöhemmin, kun järjestin brunssin kahden aikoihin kavereillani kotonani, jonka jälkeen lähdimme ulos nauttimaan auringosta ja ihmettelemään vappuhumua.

IMG_6654

IMG_6653

IMG_6652

IMG_6647

Pidemmittä puheitta palaan takaisin aurinkoiseen ulkoilmaan ja toivotan vielä kerran kaikille hyvää vappua ja lämmintä kevättä! Palaillaan ensi kerran muilla teemoilla. :)

Vappu

Vappu

Australia Motivational

Toinen vuosi Australiassa – olenko jo liian vanha?

perjantai, huhtikuu 22, 2016
kuva2

Olen ollut kuukauden Suomessa Australiassa vietetyn vuoden jälkeen ja ehtinyt vähän kuulostella omia tuntojani tulevan suhteen. Riittikö minulle yksi ”välivuosi” ulkomailla ja maistuisiko tavallinen aikuinen elämä hyvältä vuoden mittaisen reppureissauksen jälkeen? Viime aikaiset tapahtumat ovat pysäyttäneet miettimään, pitäisikö minun vain hyväksyä elämän realiteetit ja heittää romukoppaan nämä haihattelun ja villin vapauden unelmat, joita olen tässä jo jonkin aikaa vaalinut. Missä kohtaa elämässä kulkee se veteen piirretty viiva, kun kaksikymppisen pilvenhattaraiset suunnitelmat kaventuvat kolmekymppisen järkevyyteen ja aikuiseen vastuulliseen elämään? Seuraavia asioita olen viime aikoina pohtinut:

URA: Tässä kun seuraa samaan aikaan valmistuneiden tai samanikäisten kollegoiden esimiestehtäviä, kiinnostavia asiantuntijapestejä ja urien nousukiitoa, ei voi olla ajattelematta, putoaako itse kelkasta. Haluaako kukaan palkata kolmekymppistä ekonomia, joka on huidellut maailmalla erilaisissa casual-hommissa useamman vuoden? Teenkö itselleni tässä karhunpalveluksen, jonka seurauksista kärsin koko työurani ajan? On myös myönnettävä, että itsekin alkaa vähitellen kaivata vaativampia työhaasteita radioiden myynnin ja vihannesten pakkaamisten jälkeen. Tuntuu, että aivot surkastuvat ja taidot häviävät. Toisaalta voisin ihan yhtä hyvin olla tässä kolme neljä vuotta lasten kanssa kotona tai muista syistä pois työmarkkinoilta. Loppujen lopuksi (työ)elämä on nykyään niin epävarmaa, että ehkä on turha murehtia liikaa omasta urasta, sillä monihan päätyy esimerkiksi kokonaan uudelle alalle jossain vaiheessa työikäänsä.

Kaikkia duunarihommia on tullut kokeiltua!

Kaikkia duunarihommia on tullut kokeiltua!

ELÄKE: Hassuahan tätä on miettiä tässä vaiheessa, mutta järkevä taloustyttönä haluan, että tulevaisuuteni on taloudellisesti turvattu. Paras tapa kerryttää eläkettä on tietekin tehdä töitä mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvällä palkalla mahdollisimman nuoresta mahdollisimman vanhaksi, mikä pakostakin pätkittyy ja vaikeutuu, jos haluaa käyttää aikaa myös matkustamiseen. Toisaalta en usko, että oma ikäluokkani tulee välttämättä koskaan nauttimaan samankaltaisia työeläkkeitä kuin nykyiset eläkeläiset, joten vapaaehtoinen eläkesäästäminen on mielestäni järkevä vaihtoehto. En myöskään usko, että itse tulen viettämään tulevia eläkepäiviäni joskus vuosikymmenten päästä Suomessa, vaan jossakin ilmastollisesti miellyttävämmässä edullisemman elintason maassa. Joka tapauksessa sisäinen järjen ääneni sanoo, että tässä vaiheessa on hyvä päätös alkaa laittamaan 100 – 200 euroa kuussa pelkästään hamaa tulevaisuutta varten ja sijoittaa tuo raha osakkeisiin hyvin hajautettuna. Näin siis alan tekemään.

IMG_4261

VARALLISUUS: Ikätoverini ostelevat omistusasuntoja ja rakennuttavat omakotitaloja, kun itse asun joko vuokralla tai tällä hetkellä vanhempieni nurkissa. Eikö olisi vain järkevää hankkia vakituinen työpaikka, ostaa asunto ja elää kuten muutkin ”normaalit” ihmiset? Toisaalta oma asunto sitoo mielettömästi yhteen paikkaan ja joustaa kohtuullisen huonosti elämäntilanteiden muutoksiin. Joka tapauksessa olen nyt vakavasti alkanut harkita oman pienen kaksion ostamista jossain vaiheessa vuoden parin sisällä. Olen säästänyt nyt noin 10 % siitä hinnasta, mitä arvioisin omassa budjetissani olevan asunnon maksavan ja päättänyt suurinpiirtein ne asuinalueet, jossa kämppäni pitäisi sijaita. Haluan ostaa asunnon hyvältä sijainnilta, jolloin sen vuokraaminen mahdollisten pidempien matkojen tai ulkomaille muuttamisen ajaksi olisi helpompaa.

IMG_3432

LAPSET: Jo kymmenen vuotta olen ajatellut, etten koskaan halua lapsia tai vähintäänkin, ettei asia ole itselleni ajankohtainen. Kun kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykki alkaa häämöttää edessä, on pakostakin alettava ajatella oman biologiansa rajallisuutta ja tehtävä oikeasti päätös, aikooko lapsia hankkia (jos niitä edes saa) vai ei. Nuorempi siskoni saa ensimmäisen lapsensa kuukauden päästä, mikä tietyllä tapaa myös muistuttaa itseäni omasta ikääntymisestäni. Kuitenkin en edelleenkään tunne mitään halua hankkia lapsia, vain ainoastaan pientä painetta ajatella asiaa vakavasti ikäni puolesta. Jos koskaan aion ryhtyä tähän puuhaan, on sen minusta lähdettävä puhtaasta halusta saada omia lapsia, ei mistään ”koska kaikilla muillakin on”- tai ”se kuuluu tähän ikään” -paineesta tai mistään itsekkäästä ”en halua jäädä vanhana yksin”-ajattelusta. Niin kauan kuin en lapsia sydämeni pohjasta halua enkä ole valmis sitoutumaan 20 vuoden mittaiseen kasvatusprojektiin, en aio ottaa asiasta painetta.

Serkkuni tyttären ristiäisissä

Serkkuni tyttären ristiäisissä

PARISUHDE: Pakkohan tätäkin asiaa on miettiä, kun takana on 7 vuoden mittainen suhde. Jos haluaa lähteä vaikka vuodeksi ulkomaille, mitään parisuhteita ei kannata solmia, ellei toisella osapuolella satu olemaan juuri samanlaiset suunnitelmat. Kun ikä lähenee kolmeakymppiä, aika moni potentiaalinen tyyppi on myös vakaasti varattu eikä välttämättä uusia ihmisiä tapaa samalla lailla kuin nuorempana. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että turha tätä asiaa on murehtia, kun sooloillessakin on kivaa ja saapahan yksin ainakin päättää täysin omista menoistaan ja tekemisistään.

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen mihin päädyttiin? Ikä on vain numeroita, enkä ole liian vanha yhtään mihinkään.

Tästä syystä laitoin hakemuksen toisen vuoden viisumiin ja se kilahti tunnin sisällä myönnettynä sähköpostiin! Syksyllä siis kutsuu Australia!!!

Suomi Tampere

Tampereen helmi – Tallipiha

perjantai, huhtikuu 15, 2016
IMG_6516

Jos minulta kysytään, niin yksi parhaita alueita Tampereella on Finlaysonin historiallinen miljöö. Yllättävän moni turisti Tampereella päätyy kuljeskelemaan vain Hämeenkadulla ostoksilla ja sitä halkovien poikkikatujen välittömässä läheisyydessä ja siten missaamaan sen, mistä Tampere on oikeasti tunnettu. Pauhaavan kosken varrelta kohoavat punatiiliset rakennukset kätkevät sisäänsä ytimen, jossa asuu Tampereen ydin ja sielu. Sinne kiirehtivät ihmiset aikoinaan tehtaisiin töihin, siellä kolisivat höyrykoneet, siellä ilmenivät luokkayhteiskunnan erot ja niiden varrella taisteltiin punaisten ja valkoisten verisiä taisteluita. Vaikka moni viittaa näihin punatiilisiin rakennuksiin, kun haluaa puhua Tampereesta junttina tehdaskaupunkina, niin itselleni nuo rakennukset ilmentävät ennen kaikkea muutosta. Aikanaan ne symboloivat maalta tuleville työläisille uutta kaupunkilaista maailmaa, työtä, erilaisen elämän alkua. Ne merkitsivät vaurautta, kehitystä, eteenpäin katsomista. Tänä päivänä rakennusten käyttötarkoitus on muuttunut täysin, mutta edelleen ne ovat täynnä elämää ja niistä löytyy lukuisia kahviloita, ravintoloita, käsityöliikkeitä ja museoita. Ne katsovat eteenpäin, menneisyyttä unohtamatta.

Kun jaksaa kulkea Finlaysonin alueelta punatiilisten tehdasrakennusten taakse, löytää yhden itselleni merkittävimmän paikan Tampereella eli Tallipihan. Aivan komeaa Finlaysonin palatsia vastapäätä kohoaa pieniä suloisia puutaloja. Portin takaa nenään saattaa leijailla tuoreen pullan tuoksu tai korviin kantautua hevosen kavioiden kopse. Se on Tallipiha. Aikanaan Finlaysonin palatsi oli Finlaysonin tehtaanpatruunan Wilhelm von Nottbeckin asuinrakennus (itseasiassa paikalla oli ennen puurakenteinen palatsi, jonka tilalle nykyinen kivipalatsi rakennettiin 1800-luvun lopulla) ja Tallipiha oli rakennettu hänen hevosiaan ja niiden hoitajia varten. Edelleen rakennusten ovissa voi nähdä, mikä taloista kuului aikoinaan tallimestarille, mikä kuskille ja mikä tallimiehelle ja missä säilytettiin vaunuja mikä oli puolestaan hevostalli.

IMG_6640

IMG_6603

IMG_6533

Ajan kuluessa Tallipihan alueen annettiin rapistua ja 90-luvulla talot olivat varjo entisestään. Pääsin silloin noin 10-vuotiaana vierailemaan kuskin talossa, jossa sisällä oli asunut ilmeisesti talonvaltaajia, jotka olivat polttaneet nuotiota aution talon lattialla ja maalanneet graffiteja seinille. Kävelin tuolloin sisällä ränsistyneessä entisessä hevoskuskin talossa äitini kanssa. Kaikkialla oli likaista ja pölyistä, lasinsiruja oli joka paikassa ja lattia oli niin ränsistynyt, että meidän piti kävellä lankkuja pitkin. Noihin aikoihin Tampereen kaupungin puolesta pohdittiin, puretaanko rakennukset vai käytetäänkö rahaa alueen kunnostamiseen. Alue sijaitsi arvokkaalla maalla, lähellä keskustaa, aivan kosken ja kauniin Näsinpuiston vieressä, joten kyseessä oli erinomainen alue kalliille kerrostaloille. Tuolloin kaupunki kuitenkin päätti, että mikäli alueen rakennuksiin löydetään riittävän hullut yrittäjät ja alueesta tulee yrittäjävetoinen, se kunnostetaan. Keskellä ränsistynyttä kuskin taloa äitini päätti, että hän perustaa sinne kahvilan. Hän oli aiemmin toiminut useita vuosia rakennusalalla, eikä hänellä ollut aavistustakaan, miten kahvilaa pyöritetään. Mutta hän osasi leipoa hyvää pullaa.

IMG_6639

IMG_6604

Tästä päätöksestä seurasi sitten monia hauskoja muistoja, kun kesät osallistuin kahvilanpyörittämisen arkeen. Kahvilan rappusia rampattiin ylös alas pitkissä vanhanajan hameissa, kuppeja kerättiin ja aseteltiin pöytiin tuhansia kertoja, kassakonetta naputeltiin ja rahkapullia maisteltiin. Venäläisten työntekijätyttöjen kanssa oli välillä liiankin meheviä juttuja. Välillä kanat karkasivat aitauksesta ja niitä jahdattiin pitkin pitäjää. Välillä hevoskuskilla oli niin lennokkaat vitsit, että tytöt nauroivat vedet silmissä ja korvat punaisina. Tallipiha ja sen ihmiset kietoutuivat yhteen oman lapsuuteni ja nuoruuteni kanssa ja paikalla on edelleen lämmin paikka sydämessäni. Nykyään kahvilassa toimii toinen aivan loistava yrittäjä, joten kannattaa käydä tässä ihanassa vanhaa aikaa henkivässä kahvilassa maistamassa esimerkiksi herkullista mutakakkua.

IMG_6628

IMG_6630

IMG_6637

IMG_6636

IMG_6632

IMG_6634

IMG_6635

IMG_6627

Mitä muuta Tallipihalla sitten voi nykyään tehdä? Siellä on aivan superherkullinen aisteja hellivä suklaapuoti, josta löytyy pienten tuottajien suklaata ja muita makeisia sekä kahvia ja teetä. Suklaatryffelit maistuvat juuri niin hyviltä kuin näyttävätkin ja levysuklaissa on vaikka mitä makuja, joita kokeilla. Suklaapuotia pyörittävät iloiset yrittäjäsiskokset, jotka jaksavat hymyillä ja palvella hyvin asiakkaita, vaikka esimerkiksi joulun aikaan puoti on aamusta iltaan täynnä väkeä. Onko hei Tampereen makein paikka, vai mitä?

IMG_6602

IMG_6598

IMG_6594

IMG_6586

IMG_6582

IMG_6579

IMG_6576

IMG_6575

IMG_6570

IMG_6569

IMG_6561

IMG_6560

IMG_6554

IMG_6552

IMG_6550

Sitten muista puodeista löytää laadukasta käsityötä. On erilaisia koruja, vaatteita, päähineitä, taontatöitä, retrohenkisiä leluja, verhoilutöitä, nukkekodin huonekaluja, tauluja, keramiikkaa ja lasitaidetta. Varaa aikaa ja kierrä kaikki puodit, sillä täältä löytää loistavia tamperelaisia tuliaisia kotiin viemiseksi tai itselle ja samalla voi kannattaa pienyrittäjien toimintaa. Lisäksi tapahtumissa pihassa oleviin kioskeihin saapuu vaihtuvia yrittäjiä ja käsityöläisiä myymään tuotteitaan aina kunkin tapahtuman teeman mukaisesti. Tallissa on pysyvien käsityöläisten lisäksi näyttelyitä, vaihtuvia yrittäjiä myymässä tuotteitaan sekä aina välillä eläimiä, kuten jouluna aasi ja lampaita ja pääsiäisenä pupuja. Hevosvossikka on pääsiassa tapahtumissa, mutta Tallipihan nettisivuilta voi tarkistaa tarkemmat tiedot.

IMG_6540

IMG_6532

IMG_6526

IMG_6525

IMG_6607

IMG_6608

IMG_6611

IMG_6612

IMG_6615

IMG_6618

IMG_6619

IMG_6620

Tallipihalla ja koko Finlaysonin alueella voi nähdä, miten muutos ja pysyvyys on läsnä kaikkialla ja yhtä aikaa. Tallipiha sai alkunsa tehtaanpatruunan talouspihana, jossa tekivät töitään tallimestari, vahti, kuski ja tallimies perheineen. Tämän jälkeen rakennuksessa asui Finlaysonin tehtaan työntekijöitä. Alue oli jonkin aikaa hylättynä, kunnes se on noussut uuteen kukoistukseen käsityöläis- ja yritysalueena, joka on vähän kuin rauhoittava keidas keskellä kaupunkia. Mikä on pysynyt ajan saatossa samana, on se, että Tallipiha on pohjimmiltaan koti. Se on ollut koti tehtaanpatruunan työväelle, koti hevosille ja muille eläimille, koti Finlaysonin tehtaan työntekijöille ja voin sanoa, että kun oma perhe on ollut mukana alueen entisöinnissä ränsistyneistä mökeistä tähän päivään asti, kun on itse aloittanut työuransa tuolla alueella ja paikkaan liittyy satoja hyviä muistoja, niin Tallipiha on myös koti minulle. Mikä parasta, alue on avoinna ilmaiseksi ympäri vuoden kaikille, joten omalla tavallaan Tallipiha on tänä päivänä koti jokaiselle kaupunkilaiselle ja vierailijalle.

IMG_6535

Missä: Kuninkaankatu 4, 33210 Tampere
Verkkosivut: www.tallipiha.fi

Suomi Tampere

Tampereen brunssit: Ravintola Malabadi

tiistai, huhtikuu 12, 2016
2

Nyt kun olen takaisin Suomessa ja asettunut kotikaupunkiini Tampereelle, olen innoissani seuraillut, miten kolmessa vuodessa Tampereen katukuvaan on ilmestynyt vaikka mitä ihania ravintoloita ja kahviloita. Samalla kun sosiaalinen elämäni kokee suurta renesanssia, voin lyödä kaksi kärpästä uudella iskulla ja ystävien tapaamisen lomassa testata näitä uusia paikkoja. Viime sunnuntaina kävinkin siskojeni ja äidin kanssa kokeilemassa turkkilaisen ravintola Malabadin brunssin.

IMG_6487

IMG_6499

IMG_6485

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin turkkilainen ravintola ja brunssi ei ole ehkä ensimmäinen asia, jonka yhdistäisin mielessäni. Turkkilaisesta ruoasta (ja siis erityisesti siitä turkkilaisesta ruoasta, jota Suomessa yleensä saa) ainakin itselleni ensimmäiseksi tulee valitettavasti mieleen rasvaisessa kastikkeessa lilluvat kebab-lastut. Ehkä juuri tästä syystä toinen siskoistani yritti viimeiseen asti saada meidät lähtemään Fazerin tai Pella’s Cafe:n klassisimmille brunsseille, mutta onneksi emme jättäneet testaamatta turkkilaista versiota, sillä jo aiemmin syödyn lounaan perusteella osasin odottaa maistuvaa ruokaa miellyttävässä miljöössä. Tämä brunssi on sinulle, joka olet kyllästynyt perinteisiin pekoniin, muniin ja croissantteihin ja haluat jotain erilaista.

IMG_6476

IMG_6502

Ravintola Malabadi sijaitsee Tammelan torin kupeessa tiloissa, jossa on aiemmin toiminut muun muassa strippibaari ja toimintansa lopettanut venäläinen ravintola. Entisestä historiasta ei ole tietoakaan, ja ennen kovin hämyinen tila on sisustettu raikkaan turkoosin, valkoisen ja oranssin sävyin. Itämainen mystisyys on tuotu nykypäivään ja sovitettu pelkistettyyn skandinaaviseen tyyliin. Tammelassa sijaitseva piste on käsittääkseni avattu vasta hiljattain, kun taas Hervannassa sijaitseva samojen omistajien ravintola on toiminut jo pidempään vuodesta 2008 lähtien. Omistajana häärää turkkilainen Faysal Bilmez, joka kiireestä huolimatta tuli lämpimästi toivottamaan meidät tervetulleiksi ja ehti vaihtaa muutaman sanan asiakkaiden kanssa. Lähtiessämme omistaja tuli vielä hyvästelemään meistä jokaisen ja tämä ystävällinen ele jäi todellakin mieleen. Ravintola oli aivan täynnä, joten pöytävaraus on suositeltava.

IMG_6478

IMG_6479

IMG_6480

IMG_6481

IMG_6507

Olen käynyt Malabadissa lounaalla aiemmin, ja brunssi muistuttaa tarjonnaltaan paljon heidän lounastaan, mutta se on erityisesti jälkiruokien suhteen kattavampi. Mitään aamiaishenkistä brunssilta ei siis varsinaisesti löydy. Salaattipöydästä saa muun muassa viininlehtikääryleitä, kikhernesalaattia, couscous-salaattia sekä herkullista munakoisosta ja paprikasta valmistettua höystöä oliiviöljyssä. Minusta sekä lounaan että brunssin kuningas on nimenomaan salaattipöytä, joka yksinään on riittävän ruokaisa täyttämään vatsan. Lämpimässä ruoassa ykköseksi nousivat mehukas täytetty kananrinta ja fetatäytteiset filopiiraat, eikä lammas tai täytetyt paprikat jääneet kauaksi taakse. Myös pizzaa löytyi ja sitä maistaneet kehuivat niitä kovasti. Jälkiruokapöydästä löytyi monenlaista kakkua sekä hedelmiä ja marjoja. Joidenkin mielestä baklava on liian makeaa, mutta minulle upposi pala tai kaksikin. Erityisen ilahduttavaa oli löytää karhunvatukoita, joita harvoin on tarjolla missään. Kokonaisuutena kaikki oli maistuvaa, tuoretta, rehtiä ruokaa, liha mehukasta ja makumaailma turkkilainen, mutta suomalaiseen tyyliin sopiva. Itse olisin ehkä kaivannut vielä voimakkaampia makuja ja poistanut salaattipöydästä säilykepunajuuret ja vastaavat, mutta ymmärrän, miten hyvä on olla paikka, josta saa varmuudella maukasta ruokaa ja joka makumaailmaltaan sopii niin pienille lapsille kuin vaikkapa isovanhemmillekin. Joka tapauksessa tämä on paikka, jonne voi mennä vaikka koko suvun voimin syömään ja varmasti jokaiselle löytyy jotakin. Kenties ala carte -puolella on puhtaasti turkkilaisia vaihtoehtoja ja voimakkaampia makuja.

IMG_6514

IMG_6513

IMG_6511

IMG_6471

IMG_6510

Ravintolan nettisivujen mukaan ”Faysalin tavoitteena on esitellä aitoa turkkilaista keittiötä laajemmassa muodossaan suomalaisille ja hän uskookin tekevänsä sen ainoalaatuisella tavalla Pirkanmaalla.”. Ainakin lounaan ja brunssin perusteella Malabadista saa turkkilaishenkistä ruokaa hyvin valmistettuna, rennosti, modernilla otteella suomalaiseen makuun sopien. Parasta paikassa on lämminhenkinen ravintoloitsija, raikas sisustus ja rehellinen hyvä ruoka, josta löytää syötävää niin terveysintoilija, raavas mies, kasvissyöjä tai pieni lapsi. Voin lämpimästi suositella Malabadin lounasta, joka on hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen ja samoin sunnuntaina tarjoiltavaa brunssia heille, jotka kaipaavat vaihtelua perinteisiin versioihin. Seuraavaksi aion itse testata ala carte -puolen joku ilta, sillä tämä ei todellakaan jäänyt viimeksiksi kerraksi Malabadissa.

Missä: Tammelanpuistokatu 26-28
Hinta: Lounas 10,50 € ja brunssi 18 €
http://www.malabadi.fi/

Elämä Motivational

Projekti: reissukilojen karistus

perjantai, huhtikuu 8, 2016
A & BEER

Ihmiset tuntuvat jakautuvat kahteen leiriin sen mukaan, lihovatko he lomalla vai laihtuvatko he. Vuodesta toiseen toiset meistä keräävät painoa lomilla ja pidemmillä vapailla. Tämä on kyllä ihan ymmärrettävää, sillä vapaalla on sallivaisempi itselleen ja helpommin siemailee cocktaileja jo puolesta päivästä lähtien, syö joka päivä jäätelöannoksen ja käy kaksi tai jopa kolme kertaa päivässä ulkona syömässä. Ja miksei, ollaanhan sitä ansaitulla lomalla! Säännölliset liikuntarutiinit jäävät myös usein ulkomaanmatkoilla unohduksiin ja tulee vain makoiltua rantatuolissa, istuttua liikennevälineissä ja kahviloissa tai jonoteltua turistijonoissa. Toiset onnekkaat puolestaan laihtuvat vapaalla. Ehkä se on stressin puute, omaan hyvinvointiin käytetty aika ja vähentynyt napostelu, jotka saavat painon putoamaan huomaamatta. Kumpaan joukkoon itse kuulut?

Itse olen aina ennen kuulunut tuohon jälkimmäiseen porukkaan, joka useimmiten tiputtaa painoa lomilla tai vähintäänkin kiinteytyy. Lämpöisessä säässä ei tee niin paljon mieli syödä ainakaan mitään raskasta, ulkomailla ei usein ole saatavilla Suomen irtokarkkivalikoimaa (joka on minulle suurin heikkous) ja reissussa tulee huomaamatta käveltyä helpostikin reilu kymmenen kilometriä päivittäin. Itselleni kuitenkin suurin syy laihtumiseen on se, että matkoilla on niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, että yksinkertaisesti syöminen ei käy mielessä. Koen, että itselleni luonnollinen määrä on kolme ateriaa päivässä ja lomilla ateriavälit tuppaavat venymään neljään viiteen tuntiin, jolloin päivässä tulee syötyä maksimissaan kolme tai joskus jopa vain kaksi kertaa. Normaalissa arjessa kuitenkin syön rutiininomaisesti sen suositellun viisi kertaa päivässä.

IMG_4711

No, nyt tilanne ei ole se. Ei sitä kai voi nätimmin sanoa kuin, että Australia läskisti. Pahimmillaan painoa ehti kertyä lisää sellainen 8 kiloa, josta on noin viisi vielä jäljellä. Mistään suurista lukemistahan tässä ei puhuta ja normaalipainon ylärajoilla tässä edelleen keikutaan, mutta lyhyessä ihmisessä muutamallakin kilolla on suuri merkitys. Kun kolmenkymmenen vuoden rajapyykki lähenee, huomaan, että on helppo kerryttää kiloja melkein huomaamatta ja jos asiaan ei tee nopeaa korjausliikettä, on helppo jäädä tälle ”pari lisäkiloa vuodessa” -uralle ja kaikkihan tietävät, mihin se aikaa myöten johtaa.

Nyt aion sitten tehdä jonkinlaisen korjausliikkeen tähän elämään, koska enää ei ole antaa itselleen mitään tekosyytä homman pitkittämiseen. Suomessa arki on säännöllisempää, joten normaalit ruokailu- ja treenirutiinit saa mahdutettua hyvin muiden aktiviteettien ohelle. Myös lähestyvä kesä toimii hyvänä motivaattorina ylimääräisten kilojen karistukseen. Olenkin aloittanut tällaisen reissukilojen karistus -projektin, joka tähtää nyt aluksi ainakin tuon ylimääräisen viiden kilon nipistykseen ja kaikki sen päälle tuleva otetaan ilolla vastaan. Onko muilla vastaavaa ”kesäkuntoon”-projektia?

IMG_4723

Mitä aion sitten tehdä? Ensiksikin otin juuri kuukausijäsenyyden Tampereen GoGo:lle, jossa pyrin käymään aktiivisesti. 65 euroa kuussa tuntuu sen verran kukkarossa, että toivottavasti motivaatio riittää käymään siellä säännöllisesti. Tarkoituksenani on käydä kuntosalilla kolme kertaa viikossa ja sen lisäksi ainakin kerran viikossa body pumpissa, kerran spinningissä ja kerran kehonhuollossa (body balancessa yms). Tähän päälle lenkkeilen sitten noin viitenä aamuna puolesta tunnista tuntiin joko kävellen tai hölkäten vähän fiiliksen mukaan. Liikunnasta tykkään, joten tämä puoli on se helpompi osuus.

Satun tykkäämään myös ruoasta, ja sen rukkaaminen on huomattavasti haasteellisempaa. Syön muuten perusterveellisesti, mutta välillä ateriavälit venyvät aika pitkäksi ja sitten iltaisin tulee herkuteltua helposti. Aion kiinnittää enemmän huomiota, että söisin pienempiä määriä säännöllisesti ja päivisin vain jonkin pienen makean jutun, enkä tyyliin kokonaista karkkipussia tai suklaalevyä (mikä on siis ollut tuo todellisuus tässä viime aikoina). Ilman herkkuja en pysty täysin olemaan! Aikanaan olen tiputtanut painoa kuitenkin noin 20 kiloa, joten uskon, että löydän itsestäni tahdonvoimaa myös tähän viiteen kiloonkin.

Vuosi Australiassa saa näkyä kaikilla muulla tavoilla, paitsi tässä vyötäröllä ja siihen puututaan nyt!

Onko muilla vastaavia kokemuksia välivuodesta tai vaihtovuodesta ja miten onnistuit pääsemään takaisin vanhoihin mittoihin?

Australia

Australia – yhteenveto osa 3

lauantai, huhtikuu 2, 2016
A & BEER

Vaikka ulkona on aivan mahtava ulkoilusää juuri nyt, palasin hetkeksi sisälle laittamaan Australian postaukset pakettiin toistaiseksi. Australian yhteenvedon ensimmäisessä osassa kerroin vuoden parhaimmista muistoista, mieleenpainuvimmista hetkistä ja suussasulavimmista paikallisista herkuista. Toisessa osassa vedin yhteen Australian vuoden ensimmäisen puolikkaan ja nyt olisi aika palata muistelemaan viimeisintä puolivuotista. Jossain vaiheessa ajattelin, että olisin ehtinyt tehdä niin paljon enemmän vuoden aikana, mutta näin täältä katsottuna on sitä jos jonkin verran aktiviteettia ja reissausta saatu mahdutettua työnteon ja pelkän olemisen lomaan. Australia osa 3, olkaa hyvät!

Syys-lokakuu

Edellisessä postauksessa jäin siis itärannikon reissulleni, joka jatkui syyskuussa ensin Brisbaneen. Brisbanessa on Australian suurin suomalaisyhteisö, mitä en yhtään ihmettele, sillä kaupungissa ilmat ovat kohtuullisen hyvät ympäri vuoden. Brisbanen keskusta on mukavan pieni ja helposti hallittavissa ja yksi parhaista jutuista on ilmainen lautta, joka on äärimmäisen mahtava yöaikaan.

IMG_3432

IMG_5001

IMG_5002

IMG_5003

Brisbanesta tein päiväretken Noosaan jazz-festivaalien aikaan. Noosa on nätti pieni kaupunki, jota ei mielestäni kannata ohittaa itärannikon retkellä. Hienot rannat, mahdollisuus nähdä delfiinejä ja koaloja ja hyvä tarjonta ravintoloita.

IMG_5008

IMG_5017

IMG_5029

Noosan ja Brisbanen jälkeen oli vuorossa parin päivän pysähdys Surfers Paradisella. Australian yksi hienouksista on se, miten eri fiilis ja ilmapiiri eri kaupungeissa on. Surfers on lomaparatiisi, Australian Miami. Hyvät rannat pilvenpiirtäjiä vasten, ketjuravintolaa, vaateliikettä, shoppauspaikkoja, turisteja. Kiva käydä, en asuisi siellä kuitenkaan.

IMG_3471

Ihan eri tunnelma oli sitten hippimäisessä Byron Bayssa, josta löytää niin surffareita, joogaa, kasvisruokaa, buddhapatsaita ja vaihtoehtoista elämäntapaa. Tämä vetää tietenkin puoleensa reppureissaajia ja monen mielestä Byron on koko Australian ykköspaikka. Mikäs siellä oli ollessa. Satuin varaamaan huoneen todella kivasta majatalosta meren lähistöltä, ilmat olivat hyvät eikä kovin turistisesonki ollut vielä alkanut.

IMG_5055

IMG_5082

IMG_5091

IMG_5098

Byronin jälkeen oli vuorossa Australian suurin ja tunnetuin kaupunki Sydney, joka oli nyt yhtä ihana kuin aina ennenkin. Byronin ja Sydneyn aikana siirryin kesästä keskellä kauneinta kevättä, jossa kirsikkapuut kukkivat, kasvitieteellinen puutarha oli täynnä erivärisiä tulppaaneja ja lämpötila huiteli mukavassa parissakymmenessä asteessa.

IMG_5110

IMG_5124

IMG_5126

IMG_5140

IMG_5162

Sydneyn jälkeen matkasin edelleen alaspäin ilmojen käydessä yhä viileämmiksi. Tein päivän visiitin Australian hallinnolliseen pääkaupunkiin, Canberraan, joka oli kuin Suomeen olisi tullut. Canberrasta löytää ilmaisia museoita, lounasravintoloita, pukumiehiä ja -naisia sekä siisteyttä. Muuten ehkä vähän tylsä paikka nuorelle lapsettomalle aikuiselle. En asuisi.

IMG_5177

IMG_5180

Itärannikon seikkailu oli päätöksessään ja saavuin lokakuun loppupuolella Melbourneen, jossa oli vielä tuolloin todella kylmä ja kevät vasta aluillaan. Asetuin asumaan kaupungin keskustaan ja tutustuin ensimmäistä kertaa kunnolla eri nähtävyyksiin: ihmettelin graffiteja Hosier Lanella, maistelin flat whiteja kaupungin kujilla, ostin vihanneksia ja hedelmiä Queen Victoria Marketilla, kävin Luna Parkin huvipuistossa ja laitoin vähän rahaa palamaan Crown Casinolla.

IMG_5221

IMG_5233

IMG_5344

IMG_5343

IMG_5406

IMG_3613

Marras-joulukuu

Marraskuussa ja ehkä jo lokakuussa alun innostus oli jotenkin ehtinyt laantua pois ja tuntui, että koko elämä tökki. Mikään ei oikein huvittanut, töiden etsintä ei huvittanut, liikunta ei huvittanut. Möllötin vain sisällä, katsoin sarjoja koneelta ja söin herkkuja. Meni pizzaa, meni suklaata, meni karkkia, meni viiniä. Jossain vaiheessa huomasin, että Australia oli tuonut melkein kahdeksan ylimääräistä kiloa ja vyötärölle oli ilmestynyt kunnon vararengas. Olo oli muutenkin huono ja vetämätön, ja jossain vaiheessa pelkkään taantumuksellisuuteen meni hermo. Lähdin ihmisten ilmoille laukkakilpailuihin, menin katsomaan pingviinejä Phillip Islandille, lähdin patikoimaan Dandenong Rangeille ja tein Sergein kanssa parin päivän reissun Great Ocean Roadille. Tekeminen helpotti ja elämä alkoi näyttämään hieman valoisammalta.

IMG_5429

IMG_5454

IMG_5483

IMG_5541

IMG_7253

IMG_7268

IMG_5601

IMG_5615

IMG_5621

IMG_5628

Kun oma elämä tympii liiaksi, siihen auttaa kummasti lentoliput ja ulkomaanmatka. Niinpä minäkin hyödynsin Australian sijaintia ja ostin liput Balille Indoneesiaan. Ensin vietin muutaman päivän Kutan hälinässä, jossa pääsin kuitenkin ihailemaan elämäni upeinta auringonlaskua, jonka jälkeen suuntasin etsimään eat, pray, love -tunnelmaa Ubudin riisipeltojen keskeltä. Todellisen rauhan ja rentoutumisen löysin kuitenkin Gili Airin saarelta, jossa vietin lomani loppuajan rentoutuen riippumatossa, kävellen kärryteitä pitkin ja uiden ja snorklaten meressä. Kun palasin Balilta, olin saanut elämään lisävirtaa ja loppuaika Australiassa meni huomattavasti positiivisimmissa tunnelmissa.

IMG_7356

IMG_7360

IMG_7363

IMG_7383

IMG_7406

IMG_7428

IMG_7461

IMG_7466

IMG_7486

IMG_7511

Tammi-maaliskuu

Toivotin uuden vuoden tervetulleeksi Melbournen keskustassa kerrostalon 25.kerroksessa, huoneistossa, jonka ikkunoista näkyi Federation Square, josta raketit ammuttiin. Parempaa paikkaa ei olisi voinut kuvitella. Edellistä uutta vuotta olin viettänyt Kouvolassa, jossa olin pellonkulmalla ampunut muutaman raketin. Tuolloin lupasin itselleni, että vuodesta 2015 tulisi elämäni paras ja sitä se oli ehdottomasti ollutkin. Toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä huikeampi.

IMG_5714

Vuosi alkoi aika loistavasti, sillä heti uudenvuoden jälkeen suuntasin Tasmaniaan, jossa osallistuin viikon kestävälle kiertoretkelle koko saaren ympäri. Menetin sydämeni luontomatkailulle, näin upeita vuori- ja järvimaisemia, kauniita rantoja, pieniä kyliä ja maistelin paikallisia herkkuja. Tasmanian luonto teki mielettömän suuren vaikutuksen ja aion ehdottomasti joku päivä palata sinne. Ja kun Melbournesta saa lentolippuja parhaimmillaan noin 30 euron hintaan, niin miksipäs ei.

IMG_5832

IMG_5845

IMG_5949

IMG_5967

IMG_6017

IMG_6021

IMG_6061

IMG_6133

IMG_6167

Tasmanian jälkeen palasin Melbourneen ja aloin elää tavallista arkea. Olen siksi lyönyt yhteen viimeiset kaksi kuukautta, sillä ne koostuivat pelkästään hyvästä tavallisesta elämästä. Vietin aikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa, tutkin Melbournen lähialueita, vierailin Skydeckissa ihailemassa maisemia, kävin Sorrentossa delfiiniristeilyllä, kävin Healesvillessa katsomassa Australian paikallisia eläimiä, menin Puffing Billy -retrojunalla sademetsän keskellä ja tutustuin kaupungin museoihin, taidegallerioihin ja muihin nähtävyyksiin. Olin ja nautin. Rakkauteni Melbourneen syveni ja päätökseni palata juuri sinne toisena vuotena vahvistui.

IMG_6243

IMG_6324

IMG_6354

IMG_4947

IMG_6435

IMG_6437

Kun katson kulunutta vuotta taaksepäin, en voi olla ihmettelemättä, miten paljon olen ehtinyt nähdä ja kokea asioita. Olen tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin, nähnyt useita hienoja paikkoja ja kokeillut monia juttuja ensimmäistä kertaa elämässäni. Suurimmat kokemukset ovat kuitenkin ehkä tapahtuneet minussa itsessäni, kun olen myöntänyt, hyväksynyt ja oppinut itsestäni uusia puolia. Sisäinen ääneni on voimistunut ja ulkopuolinen taustahäly on hiljentynyt. Jossain tuolla kaukana tuon kuluneen vuoden aikana, maailman toisella puolella löysin jonkinlaisen rauhan itsestäni, jolloin opin kuuntelemaan itseäni, olemaan läsnä, olemaan rauhassa, elämään tässä ja nyt. Voin rehellisesti sanoa, että minulla on pitkästä aikaa todella hyvä olla itseni kanssa ja koen olevani todella onnellinen. Tämä tunne on seurannut minua myös Suomeen asti ja toivon, että onnistun pitämään sen mukanani myös jatkossa.

IHANAA KEÄVÄISTÄ VIIKONLOPPUA TEILLE KAIKILLE!

Elämä

Jatkossa yksin

perjantai, huhtikuu 1, 2016
COPENHAGEN

Tiedän, että tänään on aprillipäivä. Tämä ei kuitenkaan ole pilaa, vaikka välillä ehkä haluaisin sen olevan. Haluan kertoa tästä lyhyesti myös tässä blogissa, sillä se on kulkenut mukanani ja osana elämääni jo melkein kaksi vuotta ja olen tässä parin vuoden aikana raottanut jo jonkin verran yksityisyyden verhoani pelkän matkailun lisäksi. Haluan antaa tässä blogissa hieman enemmän itsestäni kuin vain pelkän hymyilevän naaman kuvissa matkajuttujen takana. Totuus on, että elämäni on välillä elämänmakuista, karvasta, kitkerää ja se tekee kipeää. Näinhän se on meillä kaikilla.

Seitsemän yhteistä vuotta on paljon. Se on neljäsosa elämästäni ja lähes koko aikuisikäni. Seitsemään vuoteen mahtuu mielettömästi hyviä muistoja, ihania matkoja, mahtavia tulevaisuudensuunnitelmia ja hyvää tavallista arkea. Vaikka vuosi sitten en olisi ikinä tätä uskonut, totuus on nyt se, että jatkan jatkossa elämääni ja reissujani yksin. Ehkä olen halunnut pitkittää realiteettien myöntämistä itselleni ja jaksanut elätellä jotain erilaista lopputulosta liiankin kauan, mutta kenties nyt on oikea aika tulla ”ulos tämän asian suhteen”.

Yksin. Olen tämän päivän maistellut tuota sanaa. Yksin, sehän on melkein kuin yksinäinen, mutta se ei tule minulle päällimmäisenä mieleen. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen vahvuus. Jaksaminen. Pärjääminen. Kyllä tästä selvitään. Minä selviän.

Onneksi on kevät.

___________________________________________________________________________________________

Translation in English. It took me some time to decide if I want to share this on my blog or not. But for me my blog has always been more than just a journey diary and I want to give more to you about the person behind these texts and pictures. I want to share some bits and pieces about my personal life, about the ups and downs, the good and the bad. Sometimes my life has darker shades, it’s sad, it’s bitter and it hurts. Like today. What I want to tell you and finally admit to myself, is that in the future I will continue my travels and life alone. After seven good years together, it is difficult to make the final decision to go our separate ways and say goodbye to the partnership, friendship, love and support. It is difficult to look back the memories knowing that no more new ones are to be created. It is difficult to let go. However, being on my own doesn’t mean to be lonely. I feel strong. I will go through this. I will survive. This spring is full of hope.

Suomi

Suomi vuoden jälkeen – miltä kaikki näyttää?

perjantai, maaliskuu 25, 2016
IMG_1642

Annoin tarkoituksella itselleni aikaa noin viikon ennen tämän postauksen kirjoittamista, sillä halusin antaa uutuudenviehätyksen ja alun vaaleanpunaisen usvan hieman kulua, jotta pääsisin aistimaan Suomea aidommin ja analysoimaan tuntojani realistisemmin. Lähdin Australiasta 30 asteen lämmöstä, kaupungista, joka sykki elinvoimaa ja oli täynnä ihmisiä kaikkialta maailmasta. Lähdin keskeltä kulttuuria ja urbaania city-elämää ja palasin Tampereelle, pieneen punatiilisten piippujen koristamaan kaupunkiin, joka keväästä huolimatta edelleen hytisee viimaisen lumipyryn kourissa. Miltä elämä tuntuu täällä? Tunnistanko vanhaa kotikaupunkiani enää samaksi? Onko vuosi ulkomailla auttanut näkemään jotain eri tavalla? Näenkö itseni erilaisena?

Anonyymistä näkyväksi

Tämä muutos on ollut sellainen, johon en ole osannut varautua. Melbournessa asuessani olin täysin anonyymi ja pystyin kulkemaan kadulla tuntemattomana. Minun ei tarvinnut välittää vaatteista, ei siitä, miltä näytin, keiden kanssa kuljin tai mistään muustakaan. Olin tuntematon, vapaa jollain tavalla ja ehkä jopa merkityksetön muille. Pystyin hukkumaan ihmismassaan ja puikkelehtimaan muiden lomitse ja olemaan näkymätön niin halutessani. Suomessa ja pienessä kaupungissa koen olevani paljon enemmän katseiden kohteena, näkyvillä, vaikka en osaa tuota abstraktia tunnetta kovin selkeästi kuvailla. Kun ihmisiä on vähemmän ja he ovat homogeenisempiä, yksilö erottuu enemmän. Tuttuja tulee vastaan koko ajan ja muut ovat kiinnostuneita, mitä minulle kuuluu. Olen jatkuvasti kättelemässä uusia ihmisiä, halaamassa vanhoja tuttuja, kertomassa kuulumisiani, olen paljon enemmän merkityksellinen ja huomattu. Tämä tunne seuraa minua liikkuessani kaduilla, kaupoissa tai lenkkipolulla ja se vaikuttaa siihen, että tiedostan itseäni ja tekemisiäni paljon enemmän.

Minut määritellään eri tavoilla

Australiassa minut määriteltiin reppureissaajaksi, suomalaiseksi, eurooppalaiseksi, maahanmuuttajaksi tai länsimaalaiseksi. Minut nähtiin täysin erilaisena kuin nyt täällä Suomessa, ja tämähän on ihan luonnollista. Mikä kuitenkin on yllättävää, että minut nähdään myös Suomessa hyvin erilailla kuin ennen Australian matkaani. Ennen identiteettini määriteltiin aika vahvasti tekemäni työn ympärille tai sitä ennen opintojeni ympärille, mutta nyt kuulen yhä enemmän sanoja ”maailmanmatkaaja”, ”Australia” tai ”seikkailija”, kun muut puhuvat minusta. Olen hirveän mielissäni tästä muutoksesta ja samalla haluan tiedostamatta ja ehkä jopa välillä tiedostaenkin vahvistaa ja toisintaa tätä määritelmää omilla kertomuksillani ja puheillani. Jos minut joka tapauksessa lokeroidaan johonkin, otan paljon mieluummin maailmanmatkaajan lokeron kuin mitään muuta. Yhtä lailla näen myös itseni eri tavalla, ja työn merkitys oman identiteettini määrittäjänä on heikentynyt, kun taas joidenkin muiden ominaisuuksien merkitys on vahvistunut.

IMG_1323

Kuljen vieraana tutussa kaupungissa

Tutut maisemat ovat edelleen tuttuja, mutta näen ne nykyään vieraan silmin. Kuljen kaupungilla kuin unessa. Tiedän reitit joka paikkaan, mutta silti katson entistä kotikaupunkiani ulkopuolisena. Huomaan pieniä yksityiskohtia, huomaan kauneutta itsestäänselvyyksissä, näen asioita jotka ennen olivat tuttuudessaan muuttuneet näkymättömiksi ja uskokaa tai älkää, arvioin kaikkea vähemmän kriittisesti. En kiinnitä harmauteen tai rumiin taloihin niin paljon huomiota, vaan näen Tampereen aika nättinä kaupunkina, jossa kaikki on todella lähellä, liikennettä on hirveän vähän ja moni asia on todella sympaattinen. Rehellisesti luulin, että Suomi tuntuu ankealta ja tylsältä, mutta loppujen lopuksi kyse on ollut pitkälti omasta asenteesta. Mihin suuntaan katseeni, sitä näen. Jos kiinnitän huomioni kauniisiin yksityiskohtiin, suhtaudun ympäröiviin ihmisiin positiivisesti ja näen ympärilläni mahdollisuuksia, uskon, että kauneus, positiivisuus ja mahdollisuudet seuraavat minua minne menenkin.

Ulkoistan itseni tästä säästä

Ilmat ovat olleet Suomessa oloni aikana aika huonot. Kylmä viima piiskaa kasvoja ja aamuisin pakkanen on ollut todella tuntuva. Tiedän kuitenkin, että kevät on tulossa, päivisin on jo valoisaa pitkään ja sisällä on kuitenkin lämmintä. Osaan jotenkin ulkoistaa itseni kylmyydestä. En ajattele sitä, enkä vello siinä, vaan suuntaan katseeni tulevaisuuden lämmittävään kevätaurinkoon. Ensimmäisenä kaikki kyselevät minulta, että miten kestät tätä säätä, mutta ei tämä ilma minua häiritse.

IMG_1321

Ihmiset näyttävät kovin samanlaisilta

”Yllätyt, miten paljon täällä on maahanmuuttajia”, sanottiin. ”Tampereen katukuva on täysin muuttunut”, sanottiin. No, en tiedä, minusta kaikki ihmiset näyttävät edelleen kalpeilta, isokokoisilta muumimöhmelöiltä, jotka tallustavat eteenpäin juro ilme naamalla ja hieman nukkavierun näköisinä. Ehkä en osaa rekisteröidä enää yhtä tiedostaen ei-perinteisen suomalaisen näköisiä ihmisiä, mutta maahanmuuttajien paljoudesta puhuminen tuntuu kyllä aika liioittelulta. Australiassa Melbounessa katukuvassa oli usein 70 – 90 % ihmisistä muita kuin vaaleita länsimaalaisia, joten itse en panisi pahaksi, jos saisimme edelleen lisäväriä tänne Suomeenkin (älkääkä nyt kukaan tulkitko tätä, että olisin sitä mieltä, että rajat auki vapaasti kaikille).

Välillä ihmisiä tekisi mieli vähän ravistella

Näen Australian avoimen asenteen ja hyväntuulisuuden yhteiskuntana, jossa tuntemattomille vaikkapa julkisissa liikennevälineissä juttelu on sosiaalisesti hyväksyttävää ja kaduilla vastaantulevia voi katsoa silmiin ja jopa hymyillä ilman hullun leimaa. Kieltämättä Suomessa tekisi välillä mieli tarttua ihmisiä olkapäistä ja ravistella oikein kunnolla heidät ulos jostain kuvaannollisesta kuoresta. Ihmisten asennot ja nonverbaaliset eleetkin kasvojen ilmeestä puhumattakaan viestivät sisäänpäinkääntyneisyyttä ja ”älä vain ota muhun kontaktia” -asennetta. Tiedän, ettei ihmiset ole niin juroja pahuuttaan, vaan siksi, että se on sosiaalinen käyttäytymiskoodi täällä, että halutaan vetäytyä omaan yksityiseen maailmaansa. Ihan kiusallaankin yritän pienillä tavoilla murtaa tätä ja esimerkiksi olen ottanut aamulenkillä tavaksi hymyillä vastaantulijoille ja sanoa heille hyvät huomenet. Yllättävän moni katsoo vaan pitkään silmät lautasina, eikä oikeasti sano mitään takaisin. Mutta ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu…

IMG_1695

Näen mahdollisuuksia paljon enemmän

Moni sellainen asia, josta ennen olisin ajatellut, että ”eihän noin voi tehdä”, on nykyään ihan mahdollinen. En juurikaan vaivaa päätäni sillä, mitä muut ajattelevat ja pitävätkö he näitä tempauksiani kovin järkevinä. Tämä on tuonnut ajatteluun hirveästi vapautta, kun muiden ihmisten ja laajemman sosiaalisen yhteisön luomat kahleet ovat karisseet pois. Vaihtoehtoja ei ole pelkästään tullut ajatteluun enemmän, vaan mahdollisuuksien suuruus on myös kasvanut. Otetaan esimerkiksi jonkin uuden alan opiskelu. Ennen olisin ensimmäisenä ajatellut: ”Eihän noin voi tehdä, opiskella tässä iässä enää uutta tutkintoa, kun on vanha jo tehty. Sitten olisin niin ja niin vanha kun valmistun, eikä kukaan ottaisi sellaista enää töihin. Lähes kolmevitonen tekemässä jotain työharjoittelua, johan ihmiset jo nauraisi sellaiselle”. Ensimmäinen askel ajattelun muutoksessa on mennyt jotenkin näin: ”Uuden alan opiskelu olisi kyllä mahtavaa ja nykyäänhän koko elämä on uuden oppimista tavalla tai toisella. Tämä ala kiinnostaa mua kyllä tosi paljon. Voisin hyödyntää mun kauppatieteellistä tutkintoa tämän uuden alan kanssa, ja se varmasti avaisi erilaisia ovia helpommin. Suomessa tätä voi opiskella sitten Helsingissä ja Oulussa, pitäisiköhän hakea molempiin yhteishaussa?”. Yksi askel pidemmälle menee jotenkin näin: ”Tämä ala kiinnostaa, joten etsin ihmisiä, jotka jo nyt ovat kyseisellä alalla töissä ja selvitän, millaisia töitä he tekevät. Kyselen, mitä he ovat opiskelleet, missä firmoissa olleet töissä ja miten he ovat päätyneet noihin unelmahommiin, joissa itse haluaisin olla. Otan selvää hyvistä kouluista maailmalla, miten niihin haetaan ja millaisia pääainevalintoja voisin tehdä. Mietin jo nyt, voisinko tehdä sellaisia valintoja, jotka veisi mua kohti noita unelmien hommia. Mitä voisin tehdä erilailla, että erottuisin muista ja pystyisin tuomaan jotain erilaista lisäarvoa tekemisiini?” Huomaatteko eron? Taking one step further.

Itsevarmuus on lisääntynyt

Vuodessa on oppinut tietämään enemmän, mitä haluaa ja uskaltaa sanoa sen muillekin. Nyt kun olen esimerkiksi hakenut töitä Suomesta kesäksi, en ole yrittänyt keksiä mitään diipadaapa mielistelyvastauksia, vaan ihan suoraan sanonut omat tavoitteet ja miksi haen töitä ja miksi olisin niissä hyvä. Ehkä tämä on toiminut, sillä nyt olen ollut Suomessa viikon ja olen saanut eiliseen mennessä kolme työpaikkaa.

IMG_1705

Suomi on aikalailla maailman laidalla

Aiemmin olen jotenkin loukkaantunut Suomen puolesta, kun olen kuullut puhuttavan siitä Euroopan periferiana. Onhan se sitä. Kyllähän me täällä pohjoisessa ollaan aika kaukana siitä, missä suurin action tapahtuu ja meidän maailmankuva on hirveän Suomi-keskeinen. Suomi on mallimaa, täällä on huippukoulutus ja me ollaan esimerkkinä muille teknologisessa kehityksessä. Tätä diskurssia kuulee edelleen ja näinhän meille opetettiin yhteiskuntaopin tunneilla koulussa. Rehellisesti sanottuna Suomi ja suomalaiset ovat aika merkityksettömiä eivätkä sano oikein mitään suurimmalle osalle maailman ihmisistä, mikä ei välttämättä ole pelkästään huono asia. Meidän yliopistomme ovat parhaimmillaankin keskinkertaisia, täällä ei riittävästi tueta erityisen lahjakkaita oppilaita huippusuorituksiin vaan keskitytään heikoimpien tukiopetukseen, epäonnistumisesta ja konkursseista seuraa edelleen voimakas stigma, eikä me teknologian kehityksessäkään olla enää maailman kärkeä.

Ehkä Suomen tuntemattomuus voisi olla alku jollekin positiiviselle ja antaa meille vapautta miettiä, voisiko Suomi-kuvaa rakentaa jollain uusilla tavoilla tai voidaanko me järjestellä asioita meidän yhteiskunnassamme innovatiivisemmin. Kaikki turhan byrokratian ja sääntöviidakkojen purkaminen on tervetullutta, mutta peräänkuuluttaisin vieläkin rohkeampaa asennetta. Koska tämä ei ole poliittinen blogi, en mene näihin asioihin tämän syvemmälle. Sanon vain, että koska me kuitenkin ollaan ihan syrjässä eikä kukaan tiedä meistä mitään, jos me yritetään jotain erilaista ja vaikka vähän mokataankin, niin se ei haittaa.

Jos aina tekee kaiken samanlailla eikä koskaan yritä rohkeasti jotain erilaista, ei ehkä mokaa ja menetä kasvojaan. Mutta halutaanko tyytyä vain siihen? Näin ajattelen ainakin oman elämäni suhteen. Jos teen jotain erilailla, otan riskejä, epäonnistun ja totean, ettei tämä ehkä ollutkaan hyvä homma, olenpahan ainakin tehnyt omia valintoja ja yrittänyt jotain erilaista. Vähintäänkin olen oppinut aimo annoksen itsestäni ja maailmasta. Koska en juurikaan välitä, mitä muut ajattelevat, niin miksi kantaisin hirveästi huolta siitä, että muut pitäisivät minua epäonnistuneena? Itse ajattelen, että olen epäonnistunut, jos en edes yritä.

Vuosi ulkomailla on auttanut näkemään Suomen ja elinpiirini täällä ulkopuolisen silmin. Liikun jatkuvasti vierauden ja tuttuuden välimaastossa. Pelkäsin, että Suomi tuntuu tylsältä ja ankealta Melbournen sykkeen ja Australian kokemusrikkaan vuoden jälkeen, mutta yllätyksekseni suhtaudun maahan jopa vähemmän kriittisesti kuin ennen lähtöäni. Kieltämättä tähän vaikuttaa tietoisuus siitä, etten tule jäämään tänne. Olenhan vain vierailija, joten voin keskittyä näkemään positiiviset asiat, nauttia huolettomasti elämästä, olla läsnä tavallisessa arjessa. Samalla tämä on kuitenkin minulle tuttua, joten tiedän, miten täällä tulee toimia ja voin käyttää tätä tietoa hyväkseni.

Suhteeni Suomeen on parempi kuin pitkään aikaan.

Miten te muut ulkosuomalaiset tai pitkään ulkomailla asuneet olette nähneet Suomen sinne palattuanne tai siellä vierailtuanne?

Australia

Australia – yhteenveto osa 2

tiistai, maaliskuu 22, 2016
IMG_4943

Vuosi sitten olin kirjaimellisesti juuri saapunut Australiaan ja edessä oli tapahtumarikas vuosi, vaikken toki tiennyt sitä vielä siinä vaiheessa. Australian yhteenvedon ensimmäisessä osassa kerroin muun muassa, mikä oli vuoden mieleenpainuvin kokemus, paras biisi ja pahin ruoka. Tässä osassa kertaan, mitä kaikkea koko vuonna tuli tehtyä, missä oltua ja mitä kokeiltua. Koska postauksesta tulisi muuten niin pitkä, niin jaan tämän kahteen osaan ja ensiksi kerron ensimmäisestä puolivuotisesta.

Maalis-huhtikuu 2015

Ensimmäiseksi asuimme noin kuukauden tätini luona Cranbournessa noin tunnin matkan päässä Melbournesta. Koko alku Australiassa lähti ihan eri lailla käyntiin, kun oli heti joku paikka jonne mennä ja ihmisiä, joilta sai neuvoa ja apua. Tädilläni oli valtavan iso talo upealla puutarhalla, johon kuului myös uima-allas ja poreamme ja ensimmäinen viikonloppu meni pelkästään ihmetellessä tätä kaikkea ja muutamia pieniä eroavaisuuksia Australian ja Suomen välillä. Kuvailimme kaupasta löytyviä kahden kilon jauhelihapakkauksia tai hedelmätiskejä, josta löytyi tavaraa, joiden nimeä emme edes tienneet. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja me olimme kuin pienen lapsen tavoin innostuneita kaikesta. Ehkä nyt miettii vähän huvittuneesti tuota aikaa. Kun katson pelkästään kuvia tuolta ajalta, en voi olla miettimättä, miten erilainen ihminen noissa kuvissa vielä tuolloin on.

IMG_2199

IMG_2270

IMG_4056

IMG_4057

IMG_4077

Ensimmäisellä viikonlopulla lähdimme Morningtonin Peninsulan alueelle viinitilakierrokselle ja käymään meren rannalla. Ensimmäisen viikon aikana ehdimme myös tutkimaan Melbournen keskustaa ja hoitamaan kaikki käytännön asiat pankkitilistä, Tax File Numberiin ja Medicare-korttiin. Kaikki lähti sujumaan hyvin, paitsi auton ja työn hankinta aiheutti hieman harmaita hiuksia. Molempien kanssa kohtasimme huijausyrityksiä, ja usko australialaisten hyvyyteen sai pienen kolauksen.

IMG_4266

IMG_4297

IMG_4261

Kaksi serkkuani asuu myös Melbournen lähistöllä ja toisen kanssa osallistuin koirien tottelevaisuuskilpailuun, jossa taisi tullakin toinen palkinto sillä kertaa. Toinen serkuistani on australialaisen kanssa naimisissa ja pääsin vielä juhlistamaan heidän kuopuksensa ristiäisiä. Opin vuoden aikana tuntemaan paljon paremmin Australian sukulaisiani, enkä voisi olla enempää kiitollinen kaikesta avusta, tuesta ja seurasta, jota olen heiltä saanut.

IMG_6642

IMG_6667

Ensimmäinen kuukausi hurahti siis käytännön asioita hoitaessa sekä sukulaisten luona ollessa. Auto tuli ostettua, mutta siihen piti tehdä odotettua enemmän korjauksia, mikä oli sen astisen reissun suurin takaisku ja sai hetkeksi kiroamaan koko maan alimpaan helvettiin. Kun alussa koko maa tuntui niin hienolta ja ihmeelliselta, ensimmäisen kuukauden lopussa tuli tunne, että kyllä Suomessa jotkut asiat ovat vaan niin paljon paremmin ja helpompia. Taisin tirauttaa ensimmäiset itkutkin tässä vaiheessa. Kun farmityöpaikan saanti varmistui pohjoisesta Queenslandista, mieli lähti kohoamaan ja aloimme suunnitella pientä 3500 kilometrin roadtrippiä.

Huhtikuu

Huhtikuun puolivälissä lähdettiin matkaan. Ensin ajoimme Melbournesta Sydneyhin rannikkoa pitkin kulkevaa maisemareittiä ja pysähdyimme parissa pienessä kaupungissa matkan varrella. Eden oli todella kaunis paikka, jossa oli lähes autio ranta ja mahdollisuus bongailla valaita. Yövyin elämäni ensimmäistä kertaa hostellissa, ja pidin sitä kovana hc-juttuna, vaikka todellisuudessa yövyin vain yksityishuoneessa :D. Myös nyt, kun katson näitä kuvia, en voi uskoa, miten hirveisiin vaatteisiin pukeuduin koko ajan :DD.

IMG_6762

IMG_6721

IMG_6749

Sydneyn alueella majoituimme Blue Mountainsin alueella Blackheathin kylässä sijaitsevaan B&B-majataloon, jossa teimme työtä majoitusta vastaan. Omistajina oli aivan valloittavan ihana eteläafrikkalainen pariskunta, jotka olivat jättäneet hyvät toimistotyönsä unelmansa takia ja ostaneet vanhan 1900-luvun alussa rakennetun majatalon, jota he kunnostivat. Heillä ei ollut yhtään aiempaa kokemusta majatalon pitämisestä, mutta asiakkaiden toiveita kuuntelemalla ja laittamalla sydämensä mukaan kaikkeen, mitä he tekivät, he olivat mielestäni onnistuneet rakentamaan mahtavan lämminhenkisen paikan. Osallistuimme aamiaisen valmistamiseen sekä sen tarjoiluun, opettelin tekemään erikoiskahveja ja siivoamaan hotellihuoneita ja tämän lisäksi teimme pientä kunnostustyötä talossa. Ehdimme myös ihmetellä Blue Mountainsin luonnonpuistoa, käydä ottamassa perinteiset turistikuvat Three Sistersin kivipaasien luona ja viettää viikonlopun Sydneyn keskustassa. Aika Blue Mountainsilla oli jälkeenpäin ajateltuna yksi Australian matkamme parhaita.

IMG_6781

IMG_6782

IMG_4523

IMG_4481

IMG_4408

IMG_4417

IMG_4468

IMG_2449

Tämän jälkeen majoituimme Caloundrassa hieman Brisbanen pohjoispuolella viikoksi australialaisen pariskunnan luona ja pääsimme sisälle aitoon aussielämään. Pariskunta oli päivät töissä omassa yrityksessään ja me teimme kotona pientä siivousta, lenkitimme koiraa ja teimme heidän paleo-ruokavalioonsa sopivaa ruokaa illaksi. Vastineeksi saimme ilmaisen majoituksen ja ruoan, joten diili oli meille mielestäni aika hyvä. Perheen rouva oli aivan ihana ja hän vieläkin laittaa minulle aina välillä Facebookissa kuulumisia ja linkittää kaikki Suomea käsittelevät uutiset ja lehtijutut.

IMG_2589

Näillä eväillä juhlistettiin vappua :D. Aika köyhältä näyttää normaaliin vappubrunssiin verrattuna.

Näillä eväillä juhlistettiin vappua :D. Aika köyhältä näyttää normaaliin vappubrunssiin verrattuna.

Touko-elokuu

Farmi. Saapuminen farmille oli aika absurdi tilanne. Ensin olimme ajaneet tuhansia kilometrejä ja lopulta löysimme ohjeiden mukaan perille: ”Kun näette ensimmäisen farmin, jatkakaa matkaa noin seitsemän kilometriä. Kun näette oikealla puolella puhelinkopin, olette perillä. Älkää luottako navigaattoriin, päädytte jokeen.” Vastassa meitä odotti paahtavan tuskainen kuumuus, kulunut kyltti, tyhjiä hyllyjä ammottava kauppa ja epämääräiset peltivajat. Meidän lisäksi paikalla oli vain yksi tyttö ja poika, joten ensimmäisen illan päälimmäiset ajatukset olivat ymmärrettävästi, että mihin ihmeeseen me olemme itsemme laittaneet. Sisiliskot rapisivat nurkissa, kuumuus ja hiki olivat kaikkialla, ulkovessan oven edessä oli lukuisia sammakoita öisin ja kaikki oli niin saastaisen likaista, että alussa inhotti jokainen hetki.

IMG_2678

IMG_2686

IMG_2789

Vähitellen myös muita alkoi ilmestyä farmille. Tiivis yhdessäolo teki meistä alkuperäisistä ensimmäisenä tulleista todella läheisiä. Työt alkoivat ja vapaa-aikana pelattiin korttia, potkittiin jalkapalloa, joogattiin kerhotilassa, juhlittiin viikottain sausage sizzlejä, käytiin joella bongaamassa krokotiilejä, katseltiin leffoja, käveltiin tähtitaivaan alla ja vaan juteltiin, juteltiin ja juteltiin. Nettiä ei juurikaan ollut, joten meidän oli pakko keksiä muuta aktiviteettia. Tutustuimme muihin farmilaisiin ja alueella asuviin paikallisiin. Meidät otettiin osaksi yhteisöä, saimme kutsun myös paikallisten juhlapäiville ja elämä oli omalla tavallaan yksinkertaisen huoletonta.

IMG_3268

IMG_2815

Vapaapäivät olivat yhtä juhlaa, kun pääsi käymään joko Ayrissa tai Townsvillessä kahdensadan kilometrin päässä. Kävin Magnetic Islandilla Full Moon parteissa, kiipesin Castle Hillin vuorelle, otin aurinkoa rannalla ja kävin muutenkin kaupungin nähtävyyksissä. Kun oli monta kuukautta elänyt alkeellisissa farmioloissa, pelkästään ostoskeskuksen puhtautta hohtava vessa oli sellainen nähtävyys, että hehkutimme sitä silmät innosta säihkyen. Jälkeenpäin kuulostaa hassulta, mutta tuollaiset pienet asiat, kuten puhdas vessa, sushiannos tai hyvinvalmistettu kahvi olivat jotain niin uskomattoman hienoja juttuja farmiajan jälkeen. Kaiken kaikkiaan farmiajasta jäi hyvät muistot, ja voisin tehdä vastaavaa hommaa uudestaankin.

IMG_3032

IMG_3059

IMG_3064

IMG_3082

IMG_3115

IMG_4738

Elokuu

Tässä vaiheessa Sergei oli päättänyt lähteä farmilta aiemmin pois Brisbaneen ja kun itselleni tuli vaadittavat farmipäivät täyteen, lähdin ensiksi Cairnsiin. Matkan kohokohta oli sukeltaminen Isolla Valliriutalla ja muutenkin koko viikko kaupungissa meni itseään hemmotellen ja lomaillen. Pääsin käymään kampaajalla, ostelemaan vaatteita ja vähitellen palauduin normaalin sivistyksen pariin. Cairnsista ostin hop on-hop off -bussilipun Melbourneen ja reissasin ensin Mission Beachille, siitä Airlie Beachille ja Hervey Bayhin. Suosikkini näistä oli Mission Beach, jossa yhdistyi mahtavat rannat, aurinkoiset ilmat ja sademetsämäinen luonto. Mission Beachin kuuluisin aktiviteetti on skydive-hyppy, joka kuitenkin itseltäni jäi välistä.

IMG_4842

IMG_4839

IMG_4859

IMG_4872

Kun olin koko puoli vuotta ollut koko ajan tiiviisti muiden kanssa, ensimmäistä kertaa elokuun viimeisillä viikoilla sain aikaa hieman itselleni ja miettiä kuluneita kuukausia. Sain pysähtyä, tehdä asioita oman mieleni mukaan ja omaan tahtiin. En edes välittänyt tehdä erityisemmin tuttavuutta kenenkään kanssa noihin aikoihin, vaan olin vain yksin ja kirjoittelin ajatuksiani ylös. Ensimmäinen puoli vuotta muutti hirveästi sekä itseäni että sitä, millaiseksi seuraavat kuusi kuukautta Australiassa muodostuivat.

IMG_4913

IMG_4940

IMG_4981

IMG_4969

IMG_4943

Niistä lisää sitten Australian yhteenvedon viimeisessä osassa

Suomi

Ensimmäiset tunnelmat Suomesta

sunnuntai, maaliskuu 20, 2016
IMG_6458

Sosiaalisessa mediassa mua seuranneet ovatkin jo tienneet, että olen päässyt turvallisesti Suomeen pitkän lennon jälkeen. Lento kulki Etihadilla Abu Dhabiin ja sieltä AirBerlinillä Berliiniin ja edelleen Helsinkiin ja matkustusaika oli yhteensä 27 tuntia. Matka meni hyvin ja erityisesti ensimmäinen 14 tunnin lentopätkä meni yllättävän kivuttomasti nukkuen ja hyvää elokuvatarjontaa katsellen. Ensimmäinen shokki odotti Saksassa, kun lentokoneesta astuessa tajusin, miten kylmä täällä vielä on eikä puissa ole oikeasti edes lehtiä. Lentokentällä ei myöskään ollut kiinalaisia, joiden puuttuminen katukuvasta on varmasti suurin muutos Euroopan puolella, vaan saksalaiset ja suomalaiset näyttivät samanlaisilta isoilta, hitaasti liikehtiviltä valkoisilta muumeilta.

Lentokoneen laskeutuessa Suomeen en voinut olla hymyilemättä nähdessäni valkoiset pellot, lukuisat järvet ja rintamamiestalojen rivistöt. Sellainen lämmin tuttuuden ja kodin tunne läikähti sisällä, kun näin suomalaisia maisemia vuoden jälkeen. Ainoa miinusjuttu täällä on toistaikseksi ollut kylmyys. Eilenkin aamulla mittari näytti kymmentä pakkasastetta ja viimainen tuuli teki ilmasta vielä purevamman. Mikään ei kuitenkaan lämmitä paremmin kuin läheisten ihmisten näkeminen. Olin mielessäni jo kymmeniä kertoja kuvitellut, miltä tuntuu nähdä vanhemmat lentokentällä ensimmäistä kertaa vuoteen ja olihan se juuri niin liikuttavaa kuin voi kuvitella. Rinkat ja reput lensi lattialle keskelle käytävää, kun halattiin ja itkettiin ja halattiin uudestaan. Oltiin varmaan aika huvittava näky keskellä Helsinki-Vantaata, mutta toivottavasti tuotiin hyvällä tavalla hymy ohikulkevien kasvoille.

IMG_6456

Pari päivää on mennyt usvaisessa alkuhuumassa, jolloin olen fiilistellyt kaikkia Suomi-juttuja saunasta salmiakkiin ja rahkasta raejuustoon. Kaikki näyttäytyy vielä vaaleanpunaisten lasien läpi ja innosta hihkuen hehkutan mustikkarahkaa, pajunkissoja, ruisleipää, koirien kanssa lenkkeilyä ja kaikkea muuta suomalaista. Perjantaina isä oli järjestänyt pienimuotoiset tervetuliaisjuhlat, jota varten hän oli lämmittänyt kesähuoneen, laittanut valkean takkaan ja hakenut perinteistä Suomi-ruokaa ja tilannut vielä kakun. Näin juhlassa ensimmäistä kertaa myös siskoni, joista toisella on kesäkuussa laskettu aika. Olen niin iloinen, että pääsen olemaan läsnä raskauden viimeisissä kuukausissa ja olen paikalla, kun vauva syntyy. Kyseessä on perheemme ensimmäinen lapsi, ja minusta tulee siis täti!

IMG_6455

IMG_6451

IMG_6452 (1)

IMG_6461

IMG_6460

Ensimmäinen viikko tulee olemaan aika kiireinen, sillä kalenteri on täyttynyt sosiaalisista menoista ja työhaastatteluista, joita on ilokseni alkanut myös kolahdella sähköpostiin. Ensimmäinen videohaastattelu pitää tehdä tänään ja maanantaina heti aamusta on sitten live-haastattelu toiseen paikkaan. Yksi työpaikka on varmistunut jo Australiasta käsin, mutta aion ahnehtia niin paljon töitä kuin vain pystyn tekemään ja pitämään itseni kiireisenä koko kuusi kuukautta. Lokakuun lopulla aion lähteä takaisin Melbourneen ja tavoitteena on saada säästöön ainakin 5000 – 7000 euroa ennen sitä.

Punainen lanka puuttuu tästä postauksesta, mutta halusin vain tulla jakamaan päälimmäiset tunnelmat ja tapahtumat ensimmäisiltä päiviltä. Aikaerosta johtuen herään myös kolmen aikoihin aamulla, ja mielelläni höpöttelen niitä näitä johonkin kanavaan näinä aamuyön yksinäisinä tunteina. Myöhemmin on luvassa tarkempaa analyysia siitä, näyttääkö Suomi erilaiselta, kun siihen on ottanut hetkeksi etäisyyttä ja huomaanko itsessäni muutoksia vuoden Australiassa asumisen jälkeen. Aion myös testailla uusia kahvioita ja ravintoloita Tampereella, kun uusia hyviä paikkoja on ilmestynyt sinne kuulemma useampia. Jonkinlainen Suomi-retki eri kaupunkeihin on myös suunnitteilla jossain vaiheessa kesää. Kuulen mielelläni postaustoiveita siitä, kiinnostaisiko teitä lukijoita jokin erityinen teema nyt, kun asun kesän Suomessa.

Taidan säästää teidät nyt tältä höpötykseltä ja toivottaa aurinkoista sunnuntaita!

Australia Elämä Elämä Melbournessa

A new chapter!

keskiviikko, maaliskuu 16, 2016
12841384_1577793395871125_8677275075605830049_o

Tänään kääntyy elämässä taas uusi sivu, kun tämä neiti hyvästelee Australian vuoden yhdessäolon jälkeen ja suuntaa takaisin kotiin Suomeen. Tänään heti aamusta on ollut aivan epätodellinen olo ja tuttuja maisemia on katsellut erilaisin silmin. Näenkö tätäkään enää? Onkohan tuo kahvila enää tuossa seuraavalla kerralla? Näenköhän näitä ihmisiä enää uudestaan? Palaanhan tänne taas, palaanhan varmasti? Haikeuden ja uuden odotuksen sekaisin tuntein jätän nämä paikat ja ihmiset taakseni.

Tänään on mennyt koko päivä hirveässä hujauksessa, kun olen käynyt hakemassa vähän (lisää) aussiherkkuja kotiinviemisiksi, käynyt lenkillä, järjestellyt vielä viimeisiä juttuja täällä, siivoillut paikkoja ja käynyt sanomassa Melbournelle heipat yläilmoista Melbourne Star Observation maailmanpyörän kyydistä ja hakenut vielä lohturuokaa italialaiselta Lygon Streetiltä. Nyt lepäilen hetken, käyn vielä kuntosalilla hönkimässä viimeiset energiat pois ja sitten suihkun kautta after workeille entisten työkavereiden kanssa. Onko muuten parempaa kuin mennä after workeille vapaapäivänä?!

Tästä postauksesta tuli nyt vain tällainen höpöttelypostaus, jolla ei ole päätä eikä häntää. Halusin vaan tulla sanomaan, että se on moro nyt ja Suomessa tavataan seuraavan kerran sitten torstaina illalla. Toivottavasti pysytte mukana, vaikka Australia-aiheet väistynevät jossain vaiheessa taka-alalle ja blogi täyttyy elämästä ja reissuista Suomessa. Ja Australiaan on suunnitelmissa palata sitten loppuvuodesta loka-marraskuun tienoilla, joten pitkää vierotusta Aussi-jutuista ei tule.

Toivotetaan tervetulleeksi sitten uusi ja erilainen arki, joka saattaa olla äärettömän tuttu ja yllättävän vieras yhtä aikaa. Saa nähdä, miten maailma on muuttanut maalaistyttöä ja miltä Suomi näyttäytyy vuoden ulkomailla asumisen jälkeen!

Good bye Straya and my Aussie mates!

Loppuun vielä linkkaan (tekijän luvalla) kaverini kuvaaman ja jakaman videon, jossa tunnelmia Space-hotellista, jossa olen viimeiset kuukaudet asunut ja niistä ystävistä, joihin olen täällä tutustunut.

Videoon pääsee TÄSTÄ

Australia Elämä Elämä Melbournessa

Australia – yhteenveto osa 1

tiistai, maaliskuu 15, 2016
IMG_5509

18.päivä maaliskuuta 2015 lähdin Helsinki-Vantaalta kohti Lontoota, Hong Kongia ja lopulta Melbournea. Ympyrä sulkeutuu päivälleen vuoden kuluttua, kun lentoni Abu Dhabin ja Berliinin kautta saapuu jälleen Helsinkiin ja pääsen kotiin. Äiti ja isä tulevat molemmat tytärtään vastaan ja olen jo monta kertaa mielessäni kuvitellut, miten hienoa on nähdä heidät vuoden jälkeen. Yhtä aikaa tunnen haikeutta, kun pitää sanoa hyvästi kaikille rakkaille ihmisille ja tälle lempikaupungilleni ja samalla olen äärettömän iloinen, että pääsen taas näkemään perhettäni ja ystäviäni ja koiriani.

En oikein tiennyt, mitä odottaa, kun tulin tänne. Australia oli haaveemme ja tiesimme suurin piirtein, mitä alussa tulisi tapahtumaan. Ensin farmityöt pois alta, sitten Sergei tekisi alansa hommia, vuokraisimme asunnon ja minä etsisin jonkin työn ja eläisimme tavallista arkea Melbournessa. Eipä mennyt vuosi niin kuin suunnittelin, mutta yhtä kaikki en jättäisi lähtemättä tälle matkalle, jos nyt voisin valita uudestaan. Vuosi on ollut huikea, unohtumaton ja elämää muuttava. En sano dramaattisesti, että tulen takaisin täysin erilaisena ihmisenä, mutta kyllä nämä kaikki kokemukset täällä ovat jättäneet jälkensä. Ehkä nyt voisi olla hyvä yhteenvedon paikka.

Paras kaupunki

IMG_4156

IMG_5231

IMG_6262

Melbourne, pakkohan se on sanoa. Sydney on kaunis, vaikuttava ja hektinen kaupunki, jossa on niin kaupungin sykettä kuin rantaelämää. Melbourne viehättää vähitellen ja vie salakalavasti sydämesi. Pienet kahviloita pursuavat kujat, graffitiseinät, tapahtumat, hyvä julkinen liikenne keskustassa ja rento elämäntyyli tekevät tästä mielestäni Australian parhaimman kaupungin asua ja elää. Sää vaihtelee ja oikuttelee, mutta tuo kaiken vaihtelevuus tuo vielä lisäpersoonaa tähän kaupunkiin.

IMG_6321

IMG_5228

IMG_4214

Kaunein osa Australiaa

Tasmania ja erityisesti sen länsirannikko oli mielestäni todella kaunista. Mantereen puolelta kauneinta ja miellyttävintä aluetta oli ehkä Brisbanen pohjoisosa. Rantaa ja sademetsää yhdistettynä, aurinkoa ympäri vuoden, rentoja ja letkeitä pikkukaupunkeja. Noosa oli myös todella nätti paikka. Länsirannikolla en ole vielä käynyt, joten ehkä se vie sydämen ensi vuonna.

IMG_3382

IMG_4951

IMG_5018

Mieleenpainuvin kokemus

IMG_4794

IMG_4805

IMG_4690

IMG_4778

IMG_4806

Farmilla työskentely kokonaisuudessaan. Todistin itselleni, että pystyn siihen ja kasvatin sietokykyäni kaikkeen. Tein jotain sellaista, mitä en välttämättä enää koskaan tule tekemään, tutustuin mahtaviin tyyppeihin, joiden kanssa eristyksissä elämisen ansiosta tulin todella läheisiksi ja pääsin näkemään, millaista on paikallisten farmareiden elämä keskellä ei-mitään. Painoin välillä pitkää päivää ja näin niin monta kesäkurpitsaa, etten vieläkään voi kunnolla syödä niitä. Opin, että sisiliskot ääntelevät kuin linnut, opin, mille ruokakaupalle pakataan näteimmät vihannekset ja opin elämään tiiviisti yhdessä 40 muun työläisen kanssa. Ajoin juutilla, ammuin aseella, liftasin tuntemattomalta kyydin ”korealaisten farmille” tietämättä missä se edes on, istuin pubissa paikallisten kanssa, joogasin kanadalaisen hippihenkisen tytön johdolla iltaisin töiden jälkeen, menin bongaamaan krokotiilejä joen varrelle, ajoin 400 kilometriä jotta voisin syödä sushia, kävelin äärettömän kauniin tähtitaivaan alla ja istuin suurten kokkojen ympärillä keskellä yötä yhdessä muiden farmilaisten kanssa kuunnellen australialaista country-henkistä musiikkia. Olisinko voinut kokea tätä missään muualla?

Paras aktiviteetti

Yksi pitkäaikaisimpia unelmiani oli sukeltaminen Isolla Valliriutalla ja sen pääsin toteuttamaan Cairnsissa. 5/5 experience.

GOPR4257 2

GOPR4145 2

GOPR4189

GOPR4148

GOPR4222 2

DCIM101GOPRO

DCIM101GOPRO

Paras paikallinen ruoka

Kun pihvi on hyvää, niin se on kyllä tosi hyvää ja on nostettava parhaimmaksi ruoaksi täällä. Parasta pikaruokaa on mielestäni meat pie; sausage rolls ja fish and chips eivät ehkä ole niin suuria suosikkeja, vaikka paikallisten herkkua ne ovatkin. Merenelävät ja kala (lohta lukuunottamatta) ovat täällä huomattavasti halvempia kuin Suomessa, joten myös osterit, ravut ja vaalealihainen kala saavat veden nousemaan kielelle.

Paras herkku

TimTamit, jotka eivät ole loppujen lopuksi niiiiin erikoisia, mutta osaavat koukuttaa salakavalasti. Aldin maitosuklaalla päällystetyt lakut ovat mielestäni parasta karkkia täällä.

Huonoin paikka

IMG_5178

IMG_5179

Canberrasta olin kuullut varoituksia, mutta olihan se ihan kamalan tylsä paikka. Kuin parempi versio Kouvolasta.

Huonoin ruoka

Ei tule huonointa ruokaa mieleen, mutta huonoin juoma on ollut Starbucksin kahvi. Miksi kukaan käy siellä, kun täältä saa parempaa kahvia mistä tahansa kadunkulmasta? Ei kun, nyt tulikin mieleen. Onhan tuo Vegemite aika pahaa.

Huonoin herkku

Mikään herkku ei voi olla mielestäni täysin huono, mutta Lamington-kakku oli aika pettymys.

Mieleenpainuvin biisi

I can’t feel my face! Triple J -radiokanava pelasti tylsät hetket farmilla, kun tunnista toiseen pakkasimme monotonisesti kesäkurpitsoja. Kesän hittibiisi, jota laulettiin porukalla muiden pakkaajien samalla, kun katseltiin poimijoita, jotka raatoivat porottavassa auringossa.

Pahinta rahantuhlausta

Kun olin päässyt farmilta, lähdin viikon lomalle Cairnsiin ja ansaitut tienestit polttelivat taskussa. Laitoin rahaa sitten palamaan kampaajaan (260 dollaria!), punaiseen mekkoon jota tuli käytettyä pari kertaa (150 dollaria) ja kultaisiin korkokenkiin, joilla on mahdotonta kävellä varttiakaan ilman kamalaa kipua ja tietenkin ulkonasyömiseen, jäätelöön, herkkuihin ja kaikkiin huvituksiin, joista olin jäänyt paitsi. Rahaa kului viikossa sen verran, mitä olin ansainnut kuukaudessa.

IMG_4840

IMG_4835

Paras hetki

Paras hetki oli, kun Tasmaniassa kiipesin näköalapaikalle Cradle Mountainin luonnonpuistossa ja raskaan nousun jälkeen eteeni levittäytyi upea järvi- ja vuoristomaisema.

IMG_6028

Suurin oivallus

Se, että voin oikeasti tehdä elämästäni sellaisen kuin haluan. Tietenkin tämä on itsestäänselvyys, mutta täällä oikeasti vasta todella syvällisesti käsitin sen. Australia on täynnä ihmisiä, joiden elämänpolku on mitä ihmeellisin eikä täällä ole niin selkeää ennaltakirjoitettua käsikirjoitusta, miten pitäisi elää ja olla. Nyt en vastaa kuin itsestäni eikä tarvitse ottaa muita ihmisiä huomioon, joten voin aidosti tehdä aivan juuri sitä, mitä haluan. Vaikka jälkeenpäin joku päätös paljastuisi virheeksi, I could still own that. Minun virheeni, minun tilaisuuteni oppia, minun päätökseni. Vuosi täällä on auttanut näkemään vaihtoehtoja hieman laajemmin ja koko ajan sisäinen ääni, joka sanoo ”mutta eihän noin voi tehdä”, hiljenee. Miksen voisi tehdä tarjoilutöitä, vaikka minulla on yliopistotutkinto? Miksen voisi lähteä opiskelemaan uutta alaa, vaikka olen kohta jo kolmekymppinen? Miksi minun pitäisi omistaa jo oma asunto, kun minulla ei ole aikomustakaan asettua aloilleni? Ole mitä haluat olla, ja anna muiden olla myös.

Australia Elämä Melbournessa

Tekemistä Melbournen ulkopuolella

perjantai, maaliskuu 11, 2016
IMG_6196

Oletko suuntaamassa Australiaan ja erityisesti upeaan Melbourneen? Onnittelen loistavasta kohdevalinnasta! Melbournen keskustassahan riittää tekemistä ja nähtävää useaksi päiväksi, mutta välillä tekee mieli pois kaupungin hälinästä kauniin luonnon ympärille. Onneksi myös cityn ulkopuolella on paljon tekemistä ja nähtävää oli kyse sitten lapsiperheestä tai aikuisista matkaajista. Jos tekemisen puute iskee tai jos haluat nähdä jotain muutakin kuin pelkät keskustan nähtävyydet, toivottavasti tästä listasta saa vinkkiä, mitä tehdä Melbournen ulkopuolella.

Great Ocean Road

Tämä on varmasti oma henkilökohtainen suosikkini – Great Ocean Road – suurin sotamuistomerkki ja ennen kaikkea upea nähtävyysreitti, jonka varrella tai lähistöllä näkee niin kauniita rantoja, upeita kallionseinämiä, vesiputouksia, luonnonpuistoja ja idyllisiä pikkukaupunkeja tietenkin kahtatoista apostolia unohtamatta. Parhaimmillaan omalla autolla ja silloin, kun mukana on riittävästi aikaa.

IMG_5589

IMG_5591

IMG_5614

IMG_5647

IMG_5672

Omasta kokemuksestani olen kirjoittanut tarkemmin täällä.

Dandenong Ranges ja Puffing Billy

Kyseessä on Melbournen lähistöllä sijaitseva, matalista vuorista koostuva alue, joka on osittain sademetsän ja saniaisten peitossa. Jos haluat päästä pois kaupungista metsän keskelle, voit ottaa esimerkiksi junan Upper Ferntree Gullyyn, josta alkaa 1000 steps -niminen kävelyreitti, jonka aikana, nimensä mukaan, pääset kipuamaan ylös portaita.

IMG_7259

IMG_7262

IMG_7265

IMG_6195

IMG_6196

IMG_6194

Erityisesti lapsille kiva nähtävyys on Puffing Billy, vanha höyryjuna, jolla pääsee matkaamaan pitkin entistä rautatietä läpi sademetsän ja maalaismaisemien. Parasta on ehkä se, että junan ikkunalaudalle pääsee istumaan ja voit heilutella jalkojasi junan ulkopuolella samalla kun ihailet hienoja maisemia. Koko henkilökunta on pukeutunut vanhanaikaisiin vaatteisiin ja he tekevät työtä vapaaehtoisina. Lipputulot käytetään radan kunnossa pitämiseen. Kyseessä on todellinen turistinähtävyys, varaudu siis aasialaisiin, jotka ovat kameroidensa kanssa kaikkialla. Kävin itse täällä viime viikolla ja minusta tämä oli hauska kokemus. Lähdin matkaan Belgravesta ja pysähdyin Lakesiden asemalla muutamaksi tunniksi. Muistan itse asiassa, että olin tässä junassa ensimmäistä kertaa kuuden vanhana ensimmäisellä Australian reissullani, ja monta vuotta selitin koulussa kavereille, että australialaisissa junissa saa istua ikkunalaudalla. Ihana tuo lapsen maailma!

IMG_6420

IMG_6423

IMG_6429

IMG_6437

IMG_6442

Yarra Valley ja Mornington Peninsula

Tässä tekemistä aikuiseen makuun. Melbournen alue on siunattu parilla hyvällä viininviljelyalueella, Yarra Valleylla ja Morningtonin Peninsulalla. Parasta tekemistä viikonloppuna on ottaa auto alle ja lähteä viininmaisteluretkelle. Muutamalla dollarilla saa maistella tilan viiniä ja pienen esittelyn eri vuosikertojen, rypäleiden ja maaperän koostumuksen eroista ja vaikutuksesta viiniin. Molemmilla alueilla on myös useita hyviä lounaspaikkoja, joskin ymmärrettävästi viinitilojen yhteydessä toimivat ravintolat ovat hieman tyyriimpiä. Yarra Valleyhin tehdään ainakin myös opastettuja retkiä.

IMG_4097

Yarra Valleyissa kävin viimeksi viinitilakierroksella 19-vuotiaana, mutta Mornington Peninsulan alueeseen kävin tutustumassa noin vuosi sitten, heti ensimmäisenä Australian viikonloppunani. Siitä lisää tässä.

Phillip Island

Phillip Island sijaitsee reilun 100 kilometrin päässä Melbournesta ja sinne pääsee myös opastetulla retkellä. Paikka on erityisen kuuluisa pingviineistään, jotka palaavat joka ilta mereltä rantaan poikastensa luokse ja joka ilta joukko ihmisiä saapuu ihmettelemään tuota pingviiniparaatia. Alue on luonnoltaan myös erittäin kaunis, joten jo pelkästään siksi suosittelen käyntiä.

IMG_5544

IMG_5537

IMG_5533

Omasta kokemuksestani voi lukea lisää täällä.

Healesville Sanctuary

Jos haluat päästä näkemään Australian eläimiä, Healesville on siihen paras paikka. Henkilökunta vaikuttaa oikeasti välittävän eläimistä, tietävän yksilöt nimeltä (siis tyyliin sammakotkin) ja mielestäni eläimillä on hyvät oltavat. Olen käynyt myös Melbourne Zoossa, ja näistä kahdesta suosittelen sata kertaa enemmän Healesvillea.

Itseasiassa tämä kuva ei ole Healesvillesta, vaan Maru Parkista, mutta samanlaisia pikkukenguruita löytyy molemmista.

Itseasiassa tämä kuva ei ole Healesvillesta, vaan Maru Parkista, mutta samanlaisia pikkukenguruita löytyy molemmista.

<img src="http://www.rantapallo.fi/thepresentisperfect/files/2016/03/IMG_5485.jpg" alt="IMG_5485" width="1600" height="1067" class="aligncenter size-full wp-image-2846"

Sorrento

Sitten vähän vähemmän kuuluisa paikka on Sorrenton pikkukaupunki, jossa kävin noin kuukausi sitten. Autolla sinne ajaa varmaankin noin pari tuntia ja julkisilla saa matkustaa kolmen tunnin verran. Kyseessä on yllättävän tyylikäs, rento ja nätti merenrantakaupunki, josta löytyy hyviä ravintoloita ja erinomaisesti varusteltuja ruokakauppoja. Syy, miksi itse kävin siellä, oli se, että osallistuin Sorrentosta lähtevälle risteilylle, jonka aikana pääsi ihailemaan alueella eläviä villidelfiinejä ja hylkeitä. Mahdollisuus on jopa päästä uimaan ”delfiinien kanssa”, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että pääset menemään veteen tietylle verkoille eristetylle alueelle ja villidelfiinit tulevat ihan uteliaisuuttaan tekemään tuttavuutta ja uimaan lähettyville. Risteilyn jälkeen kävin hakemaan kaupasta piknik-evästä ja pullon kuoharia ja nauttimaan niitä rannalle. Auringonlaskun aikaan lähdin vielä muutaman kilometrin päässä sijaitseville rock pooleille pienelle kävelylenkille ja ihmettelemmään maisemia.

IMG_4947

IMG_4948

IMG_4961

Sekä itse Melbournen kaupungissa että sen ulkopuolella on paljon tekemistä ja nähtävää. Tässä listassa olivat kohteet, joissa olen itse käynyt. Muita suositteluja saa laittaa esimerkiksi kommentteihin, niin käyn sitten testailemassa niitä syksyllä, kun palaan Australiaan uudestaan. Onneksi täällä ei tekeminen lopu!

Australia Elämä Matkat

Mitä tekisin working holiday -vuonna toisin?

torstai, maaliskuu 3, 2016
IMG_2891

Jälkiviisaus on viisauden lajeista tyhmin. Kun on vuoden verran asunut Australiassa, reissannut maata ympäriinsä, elänyt hostelleissa ja haalinut hyviä ja huonoja kokemuksia, tietää, mitä aikoo tehdä ensi vuonna toisin. Odotan, että pääsen tänne uudestaan, sillä ensimmäinen vuosi on ollut vähän harjoittelua ja koen, että seuraavana vuonna pystyn ottamaan tästä kaikesta niin paljon enemmän irti. Jotta muut voisivat ehkä välttää jotkut tekemäni virheet, jaan tämän jälkiviisaudesta koostuvan listan myös teille, rakkaat blogini lukijat. Ehkä osa näistä jutuista ei ole itse tekemiäni virheitä, mutta silti asioita, jotka olen oppinut matkan varrella. Suurin osa näistä jutuista pätee myös muualle kuin Australiaan ja opeista voi ammentaa kenties jotain myös tavallisille lomamatkoille tai ulkomaille muuttoa ajatellen.

Älä tee liian tiukkoja suunnitelmia

Sanon nykyään kaikille, jotka suunnittelevat roadtrippiä tai muuta pidempää reissua, että älkää tehkö liian tiukkoja suunnitelmia. Vilkkaimmat sesonkiajat ovat ehkä poikkeus, mutta muuten en itse varaisi majoituksia kovin paljon etukäteen, jos on tarkoitus vierailla useammassa paikassa. Kun aloin kiertämään itärannikkoa, olin varannut bussit ja hostellit useampaan kohteeseen jo etukäteen ja vähän harmitti, kun löysin jonkun ihanan paikan, jossa olisi halunnut olla pidempään, mutta oli pakko jo seuraavana päivänä jatkaa matkaa. Reissu ei saa olla pelkkää suorittamista, vaan väliin pitää jättää ilmaa olla ja elää. Jatkossa jättäisin siis enemmän aikaa löytöretkille, kiireettömille päiville ja spontaaniudelle.

IMG_4541-001

Matkusta hitaasti

Tämä liittyy paljon edelliseen kohtaan, mutta kun on mahdollista valita matkustaa autolla, bussilla tai junalla, valitse se mieluummin lentämisen sijaan. Jos olisin vain lentänyt Melbournesta farmille Townsvilleen, olisin nähnyt vain lentokentät ja kokematta olisivat jääneet yöpymiset pikkukaupungeissa, spontaanit pysähtymiset autioilla rannoilla, kahvit tienposkessa ja kauniit ranta- ja luonnonpuistomaisemat.

Parasta reissaamista

Parasta reissaamista

Älä mene jonnekin vain siksi, että kaikki muut menevät

Arvoin pitkään sen kanssa, menenkö vai enkö mene Fraser Islandille, mutta päätin olla menemättä. Kaikki hehkuttivat paikkaa ja olivat valmiita maksamaan 500 dollaria parin yön retkestä saarella ja ihmettelivät, miksi ihmeessä jätän tuollaisen must-kohteen välistä. Varmasti paikka on hieno, en epäile yhtään, mutta se ei vain jostain syystä sytyttänyt. Ehkä se hypettäminen vain kyllästytti. Päätin sen sijaan käyttää rahat Tasmanian reissuun, ja koin vaeltamisen vuorilla ja vesiputoukset enemmän omaksi jutukseni.

Ota selvää paikallisista säädöksistä ennen auton ostoa

Menimme ostamaan auton ilman riittävää perehtymistä Victorian säädöksiin koskien erityisesti roadworthinessiä ja kuvittelimme, että kyseessä on vähän kuin Suomen katsastus tiukkuudeltaan. No, ei ollut ihan niin ja jouduimme pienestä kosmeettisen vian korjaamisesta maksamaan kohtuullisen suuren summan.

Älä jumitu WFA-töihin

WFA eli working for accommodation tarkoittaa, että teet töitä hotellin tai hostellin housekeeperinä, baarityöntekijänä tai vastaanottovirkailijana asumista vastaan. Tämä on ihan hyvä tapa säästää kuluissa, jos et ole vielä löytänyt täyspäiväistä työtä. Kuitenkin pidemmän päälle diili ei kannata, ainakaan täällä Melbournessa. Näihin töihin jumahtaa kuitenkin helposti, kun ystävystyy muun henkilökunnan kanssa ja viikot muuttuvat nopeasti kuukausiksi. Kun tulen Australiaan seuraavan kerran, aion vuokrata suorin tein kämpän ja hankkia yhden tai kaksi palkallista työpaikkaa ja alkaa elää ns. normaalia elämää kaukana hostelleista ja reppureissaajista.

Käytä rahaa elämyksiin

Liian paljon on mennyt rahaa ihan turhaan eli vaatteisiin, mässyyn ja alkoholiin. Ensi vuonna aion miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä ja kokea, säästää niihin juttuihin kunnolla ja muuten pitää jonkinlaista budjettia muista menoista.

Yksi hienoimpia juttuja oli sukellus Isolla Valliriutalla

Yksi hienoimpia juttuja oli sukellus Isolla Valliriutalla

Pakkaa mukaan vain pakollinen

Siis tämän oppii vain kokemuksen kautta. Jos sanon, että pari toppia, yksi lämmin paita, shortsit, farkut, parit alusvaatteet ja sukkaparit sekä sandaalit ja lenkkarit riittävät alkuun, niin en paljon liioittele. Täältä tulee kuitenkin ostettua kaikenlaista ja mukaan tarttuu muutenkin vaikka mitä kotiinvietävää. En todellakaan tiedä, miten saan vietyä kaiken mukanani. Mulla on esimerkiksi tällä hetkellä neljä pitkähihaista paitaa, kultaiset korkkarit, neljä mekkoa (!), kahdet farkut ja iso pussillinen alusvaatteita.

Yritä saada paikallisia ystäviä

Liian helpolla sitä jää jumittamaan hostelleihin toisten backpackereiden kanssa. Tästä syystä liputan helpX:in ja WOOFfauksen puolesta, sillä niissä tutustuu hyvin myös paikallisiin australialaisiin ja pääsee mukaan normaaliin arkielämään. Arjen kielitaito kehittyy ihan eri tavalla, kun jutustelee paksua aussiaksenttia vääntävien kanssa ja heidän kauttaan paikalliset tavat, juhlapäivät ja vaikkapa urheilutapahtumien tai Anzac-päivän merkitys aukeaa paljon syvällisemmin. Toivon, että ensi vuonna saisin esimerkiksi töiden kautta oikeita paikallisia kavereita.

Paikallisten kanssa viettämässä Suomi-iltaa

Paikallisten kanssa viettämässä Suomi-iltaa

Älä jumiudu hengailemaan vain suomalaisten kanssa

Aika usein näkee Australiaa koskevilla Facebook-sivuilla viestejä suomalaisilta, jotka kaipaavat Suomi-seuraa uudessa kaupungissa. Ei tässä mitään, on minustakin ihan kiva välillä jutella suomeksi, mutta pääasiassa matkalla hengailen mieluummin muunmaalaisten kanssa. Suomessa ehtii olla suomalaisten kanssa, täällä yleensä mikä muu tahansa on parempi (paitsi ehkä kiinalaiset ;-D). Eikö idea koko ulkomaille lähdössä ole se, että lähdetään pois sieltä Härmän peräpirtistä ja tutustutaan erilaisiin ihmisiin? Tämä ei nyt tarkoita sitä, ettenkö mielelläni tapaisi muita suomalaisia, mutta kannattaa varoa, ettei koko vuosi tule oltua vain omassa suomalaisessa kuplassa.

Pidä lepopäiviä, mutta yritä pysyä aktiivisena

Välillä reissussa iskee vaan pohjaton reissuväsymys tai -masennus, jolloin ei moneen päivään saa tehtyä muuta kuin katseltua Netflix-maratonia (hah, tai siis tällä Aussi-netillä pitää tyytyä niihin sarjoihin, joita on kovalevyllä). Itsellä meni oikeastaan syys-, loka- ja marraskuu jonkinlaisessa usvassa, enkä saanut mitään aikaiseksi. Makoilin kaiken vapaa-ajan, söin herkkuja ja katsoin elokuvia eikä mikään oikein huvittanut. Työnhaku tuntui ylitsepääsemättömältä ponnistukselta. Silloin tein itselleni oikean päätöksen ja lähdin pois kaikesta hakemaan Balilta lisää virtaa ja intoa elämään. Sen jälkeen elämä Australiassa maistui paljon paremmalta.

Välillä meni ehkä liikaa aikaa mässäilyyn

Välillä meni ehkä liikaa aikaa mässäilyyn

Älä luota liikaa muiden suosituksiin

Varsinkin paikallisilta kuulee usein suosituksia siitä, mitkä paikat ovat hyviä ja mitkä ihan paskoja. Joidenkin mielestä Brisbane ja Sydney ovat ihan paskoja ja toisen mielestä juuri joku tietty kylä jossain 300 kilometrin päässä ja kylän viereinen ranta on kauneinta, mitä maasta löytyy. Vinkkejä kannattaa kuunnella, mutta vähän kriittsesti. Moni paikallinen esimerkiksi Melbournessa asuva ei ole koskaan käynyt Victorian ulkopuolella ja perustaa suosituksensa omiin suppeisiin näkemyksiinsä. Voi hyvin olla, että olet itse nähnyt moninkertaisesti hienompia rantoja tai paikkoja vaikkapa pohjoisessa Australiassa. Jokainen myös tykkää vähän eri jutuista ja mikä toimii lapsiperheelle tai kaksikymppiselle brittipojalle, ei välttämättä toimi sinulle. Loppujen lopuksi kannattaa luottaa eniten vain itseensä ja tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä.

Kauniita auringonlaskuja löytyy monesta paikkaa

Kauniita auringonlaskuja löytyy monesta paikkaa

Älä vedä liikaa päihteitä

Erityisesti farmiaikoina olisin voinut juoda vähemmän. Paljon vähemmän. Vaikka hauskaa saa ja tulee pitää, olisin voinut aika monet sekoilut jättää tekemättä. Mitään ei koskaan sattunut, mutta olen kyllä saattanut itseni sellaisiin tilanteisiin, joissa olisi voinut käydä huonosti. Pian Suomessa ja ensi vuonna täällä aion ottaa sillä rintamalla paljon rauhallisemmin tai ainakin vähemmän kosteammin.

Full Moon partyt Townsvillessa

Full Moon partyt Townsvillessa

Pidä ihmissuhteistasi ja parisuhteestasi huolta reissussa

Pitkät reissut ovat myös koetinkivi parisuhteelle. Olen kuullut tarinoita siitä, miten matkustaminen on tehnyt kumppanista entistä läheisemmän ja sitten vastaavasti toisenlaisia kertomuksia, joissa samassa tilassa päivästä toiseen viettäminen on vienyt lopullisen viehätyksen toisesta tai stressannut kummankin ärsytyksen partaalle. Irrottautuminen tutuista ympyröistä voi myös saada oman suhteen näyttäytymään täysin uudessa valossa ja kyseenalaistamaan sen, onko tuo toinen oikeasti minulle se oikea. Joka tapauksessa parisuhteeseen pitää matkoilla panostaa ihan yhtälailla kuin kotonakin, ellei jopa enemmän. Itse tekisin monta, monta asiaa erilailla, jos voisin palata ajassa taaksepäin.

Sitten tulevat myös ystävyyssuhteet. Helposti matkoilla tapaa uusia ihmisiä, joista tulee hetkeksi älyttömän läheisiä. Uusien erilaisten ihmisten kanssa voi tulla jonkinlainen ”kuherruskausi”, kun vietetään melkein vuorokaudet läpeensä samassa tilassa ja tehdään päivästä toiseen kaikkea kivaa yhdessä. Ulkomaalaiset kaverit voivat myös tuntua paljon mielenkiintoisemmilta ja eksoottisemmilta kuin omassa kylässä kasvaneet lapsuudenystävät. Reissatessa ihmissuhteiden väliaikaisuus tulee kuitenkin tutuksi, jolloin on erityisen tärkeää muistaa myös niitä ystäviä, jotka sinulla ovat kotona. He ovat niitä, jotka ovat olleet kanssasi kaukaisista lukioajoista lähtien ja he ovat niitä, joiden luokse palaat aina uudestaan. Itse en välttämättä ole kunnostautunut tällä saralla, joten toivottavasti voin hyvittää Suomessa tätä mahdollisimman paljon.

Ulkomaalaiset kaverit ovat reissaamisen suola, mutta mikään ei voita vanhoja ystäviä Suomessa!

Ulkomaalaiset kaverit ovat reissaamisen suola, mutta mikään ei voita vanhoja ystäviä Suomessa!

Onko muilla ulkomailla asuneilla tai reissaajilla vastaavia jälkiviisauksia muille jakaa?

Yleinen

Tuskastuttavaa työnhakua

keskiviikko, maaliskuu 2, 2016
IMG_6734

On jotain asioita, jotka on älyttömän rasittavia. Yksi niistä on työnhaku ja kun tarkemmin miettii, harva asia yltää ärsyttävyydessään samalle tasolle. Tämä postaus ei ehkä kuulu blogin normaaleihin aihepiireihin, mutta johonkin kanavaan on kiva avautua. Olen tulossa parin viikon päästä takaisin Suomeen noin kuudeksi kuukaudeksi ja toki tavoitteena olisi tahkota mahdollisimman hyvin rahaa sitten seuraavaa reissuvuotta varten. Erinäisistä syistä johtuen kuluneena vuonna on tullut tehtyä vähemmän töitä kuin olin alunperin suunnitellut, joten nyt olisi tarkoitus paikata menneen vuoden tappioita. Minulla on edelleen entinen työpaikkani, josta olen virkavapaalla, mutta yksi tärkeä prioriteetti töiden suhteen on se, että pystyn asumaan Tampereella ja viettämään mahdollisimman paljon aikaa läheisten kanssa. Koska asun kesän vanhempieni luona ja säästän siten asumisessa ja ruoassa (kiitos vain teille, kun majoitatte 28-vuotiaan tyttärenne edelleen!), joten pienempipalkkainenkin työ riittäisi. Olen siis viimeisimmät pari viikkoa lähetellyt hakemuksia Pirkanmaan alueelle.

Ja voi että, miten muistin taas, että työnhaku on rasittavaa! Vielä rasittavampaa siitä tekee se, että on itse maailman toisella puolella, ei ole suomalaista puhelinliittymää eikä mahdollisuutta tulla lyhyellä varoitusajalla haastatteluun tai aloittaa työtä välittömästi. Minulla ei ole niin väliä, millaista työtä teen, koska kyseessä on vain lyhyt pätkä, joten esimerkiksi joku kesätyöpaikka voisi olla ihan sopiva. Tuntuu kuitenkin, että niistäkin suurin osa kohdennettu opiskelijoille tai sitten olen itse muuten aivan ylikoulutettu ja -kokenut (ja vanha) kyseisiin tehtäviin. Elämäntilanteeni vuoksi olisin erittäin motivoitunut tekemään jotain simppeliä ja kivaa kesätyötä, mutta en tiedä, näkevätkö rekrytoijat tilanteeni samanlaisena. Itse asiassa tekisin erittäin mielelläni esimerkiksi jotain kahvila-, ravintola- tai baarityötä, koska tästä saan kokemusta, jota voin hyödyntää Melbournessa töitä hakiessani. Toisaalta en haluaisi edes hakea vakituisia työpaikkoja, sillä niissä a.) rekrytointiprosessit usein venyvät liian pitkiksi ja b.) palaan kuitenkin syksyllä Australiaan, joten en kokisi reiluksi työnantajaa kohtaan, jos ottaisin vakituisen paikan vastaan.

IMG_3798

Muutenkin työnhakeminen käy työstä ihan pelkästään seuraavista syistä:

1. Joka päivä menee aikaa, kun skannaa läpi uusia avoimia työpaikkoja eri lähteistä
2. Koska en ole ollut vähään aikaan työnhakijana, myös CV:ni kaipaa hiomista. Muutan vähän CV:tä jokaista hakemaani paikkaa varten, joka muuten sekin vie älyttömästi aikaa.
3. Monesti saa täyttää netissä olevan hakulomakkeen, johon pitää kirjata omat tiedot, aiempi koulutus ja työkokemus, miksi olisi hyvä työntekijä ja miksi hakee kyseistä paikkaa. Tämän jälkeen mukaan pitää vielä liittää varsinainen CV ja hakemus, jossa on periaatteessa ihan samat asiat, mutta koska ei halua vaikuttaa laiskalta, on nekin kirjoitettava eri sanakääntein. What is the point?!
4. Sanoinko tähän vielä sen, että sitten kun hakemuksesi katoaa jonnekin hakemusten mustaan aukkoon, etkä kuule enää yrityksestä mitään. Ehkä sitten kesäkuussa tulee joku ryhmäsähköposti ”Kiitos mielenkiinnostasi avointa paikkaa kohtaan. Tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun.”

Negatiivisen vuodatuksen jälkeen on aika tehdä kunnon reality check. Ulkoisessa ympäristössä on paljon asioita, joihin en voi vaikuttaa mitenkään. En voi esimerkiksi vaikuttaa siihen, jos joku muka avoinna oleva työpaikka on jo puoliksi luvattu jollekin aiemmalle kesätyöntekijälle tai henkilökunnan jälkikasvulle. Minun en kannata uhrata energiaani sellaisten asioiden murehtimiseen, joihin en voi vaikuttaa. Päinvastoin minun tulee suunnata huomioni asioihin, joihin voin vaikuttaa. Voin luoda itselleni tilaisuuksia. Voin olla laajasti yhteydessä ystäviini, sukulaisiini ja tuttuihini ja kertoa, että etsin töitä. Voin ottaa itse yhteyttä yrityksiin ja kysellä vapaita työpaikkoja. Voin mennä myös tätä pidemmälle ja kertoa, miten voisin hyödyttää yritystä kesän aikana. Monesti yrityksissä rekrytointi on iso prosessi ja varsinkin pienemmissä yrityksissä se on suoraan pois normaalista bisneksestä. Välttämättä ei ole edes tehty muodollista päätöstä palkata ketään, mutta kun itse osaa ehdottaa itseään täyttämään jonkin yrityksen (piilo)tarpeen, saattaa onnistaa.

Positiivista on myös se, että pari satunnaista hommaa on varmistunut ja yksi haastattelu on odottamassa Suomeen paluuta. Vaikka tämä postaus oli aikamoinen vuodatus, haluan kuitenkin lopuksi toivottaa tsemppiä kaikille työnhakijoille ja toivoa, että jokaista teistä onnistaisi!

Australia Elämä

Mitä asioita kaipaan Suomesta ja mitä en sitten yhtään?

torstai, helmikuu 25, 2016
IMG_5151

Suomi, Suomi, rakas kotimaa, kohtahan me jo tavataan. Voitteko kuvitella, että jo kolmen viikon päästä olen takaisin Suomessa? Mihin tämä aika on oikein mennyt? Päivät menevät ohi hujauksessa ja äkkiä huomaan, että taasko jo on ilta ja on aika mennä nukkumaan. Odotan Suomea jo todella paljon, vaikka välillä paluu ei herätä pelkästään positiivisia ajatuksia, joista kirjoittelin aiemmassa postauksessani. Vaikka miten hieno ja ihmeellinen tämä Australia on ollut, silti kaipaan Suomesta muutamia asioita. Toisaalta on juttuja, joita ei ole yhtään ikävä. Samaistutteko muut ulkomailla asujat näihin?

Lyödäänkö ne negatiiviset tiskiin ensin?

1. Sää
Onneksi pystyin välttämään kaikista hirveimmät ja pimeimmät kuukaudet, mutta onhan se aika pudotus tulla loskan keskelle täältä 30 asteen lämpötiloista. Kohta tulee kuitenkin kesä, mikä lohduttaa. Kuitenkin Suomen kesään liittyy ilmiö, jonka nimeän tässä säästressiksi. Kun potentiaalisesti hyvää säätä on maassamme vain muutama kuukausi, kesään ja nimenomaan aurinkoiseen ja lämpimään kesään latautuu hirveästi stressiä ja odotuksia. Ne, jotka voivat työn puolesta viettää kesälomaa, joutuvat aina vuoden alussa osallistumaan säälottoon, jonka voittaja onnistuu saamaan lomapäivät sille kuukaudelle, jolle sattuu tulemaan kesän (yleensä ainoa) hellejakso. Myös aina, kun aurinko pilkottaa pilvien takaa, tulee hirveä stressi mennä ulos ihan vaan, että voi ottaa kaiken irti valosta ja lämmöstä. On ollut todella vapauttavaa asua maassa, jossa on hyvää säätä vuoden ympäri ja aurinkoisenakin päivänä voi hyvällä omallatunnolla kelliä sängyssä, jos siltä tuntuu.

Ei täälläkään aina niin hyvät ilmat ole!

Ei täälläkään aina niin hyvät ilmat ole!

2. Negistely
Jos uutisia ja Facebookia on uskominen, niin aika perseestä elämä tuntuu Suomessa olevan. Täällä paikallinen intialainen siivooja tiesi Suomesta sen, että maa on monena vuonna ollut kärkipäässä tilastoissa, jossa on mitattu onnellisimpia kansoja. En tiedä, mihin tämä perustuu (suomalaisilta itseltään ei ole varmaan kysytty), mutta ei kurjuudesta liialla negatiivisuudella nousta ainakaan. Itsekin yritän koko ajan hakea jotain pientä työtä kesän ajaksi ja kyllähän välillä meinaa usko loppua, mutta ei pidä vaipua synkkyyteen.

3. Ruoan hinta ja laatu
Kaiken hinta, kahvin hinta, ulkonasyömisen hinta, vaatteiden hinta. Paljonkohan suodatinkahvi tai pussitee maksaa kahviloissa nykyään (kolme neljä euroa?)? Entä kanasalaatti, jossa killuu muutama kurkkuviipale, kanasiivu, pari kirsikkatomaattia ja jäävuorisalaattia jossain S-ryhmän ketjuravintolassa? 17 euroa? Suomessa maksetaan kurasta ihan liikaa. Ei täälläkään Wollies/Coles-duopoli herätä positiivisia tunteita, mutta tykkään siitä, että kun tietyt hedelmät ja vihannekset on sesongissa, niin ne on oikeasti tosi hyviä ja edullisia vaikka Queen Victoria Marketilla.

IMG_5200

4. Televisio-ohjelmat
En ole vuoden aikana katsonut televisiota sitten yhtään, eikä rehellisesti ole ikävä mitään ohjelmaa, mitä Suomessa näytetään. Yritän, etten alakaan seurata mitään, jää nimittäin niin paljon enemmän elämässä aikaa muuhun.

5. Uutisointi
Joka maassahan on noita sensaatiohakuisia otsikointeja ja muita, mutta jotenkin omalla äidinkielellä ne ärsyttävät vielä enemmän. Aina on menossa joku missi/tissi/sissikohu tai -gate ja ”nyt puhuu koiran omistaja/Saulin eno/Väyrynen/tissikohun keksinyt toimittaja”. En pysty lukemaan Iltalehteä ärsyyntymättä ja olen huomannut Ylenkin lisäävän tuollaisia klikkauksia kalastelevia otsikkoja.

Ruoasta vielä, niin ei nämä meat piet nyt niin kummoisia ole

Ruoasta vielä, niin ei nämä meat piet nyt niin kummoisia ole

Eihän näitä ollut edes paljon ja nyt positiivisiin!

1. Suomalaiset makeiset
Joo, on täällä TimTamit ja hyvää suklaata, mutta karkit on auttamatonta Haribo-henkistä kuraa. Kaikki maistuu täällä samalta viinikumilta, mutta ne on vain muotoiltu eri muotoihin. Fazer on ehkä parasta mitä Suomesta löytyy ja Suomen irtokarkkivalikoima perjantai-iltojen suurin pelastus. Ja siis salmiakki ja laku, turkinpippurit, liitulakut, Fazerin sininen, vihreät kuulat ja kaikki muut. Sydän. Lovetan ja kovaa.

2. Leivät ja maitotuotteet
Täältä tulee ikävä paksuja rusinatoasteja, mutta muuten leipävalikoima on kalpeaa kakkaa Suomen rinnalla. Samoin olen kaivannut rahkoja ja muita maitotuotteita, joita täältä ei saa. Tykkään itse syödä kaikkia (proteiini)rahkoja välipaloiksi ja täällä lähin versio on jugurtit, joissa onkin sitten sokeria ja rasvaa aika paljon. Ausseissa saattaa myös parin desin jugurttipurkki maksaa 2,5 dollaria, kun Suomessa saa vastaavia alkaen 30 senttiä. Täällä asuessani olen muuten kehitellyt mitä oudoimpia ruokafantasioita. Saatan unelmoida jostain nakkikastikkeen syömisestä tai ruisleivästä juuston, oivariinin ja suolakurkun kanssa.

Slurpeet ja jäähilejuomat ovat Ausseissa kovassa huudossa

Slurpeet ja jäähilejuomat ovat Ausseissa kovassa huudossa

3. Tulisko kolmantena sitten se perhe, ystävät ja koirat
Ei tarvinne perusteluja. Täähän on suurin ykkönen.

4. Ei tarvitse käydä koko ajan läpi elämänstooriansa
Kun on viettänyt vuoden ulkomailla, ei jaksaisi koko ajan uuden ihmisen kanssa käydä läpi samaa tarinaa. Kauanko olet ollut Ausseissa? Kauanko Melbournessa? Oletko matkustellut täällä paljon? Yleensä vedän heti alkuun samaan hengenvetoon, että oon Sandra, oon Suomesta, oon ollut 11 kuukautta täällä ja 6 kuukautta Melbournessa ja olen tehnyt itärannikon ja ollut farmilla töissä Townsvillen lähellä. Se auttaa viideksi minuutiksi ainakin ja toinen pääsee kertomaan samat asiat itsestään. Odotan sitä, että pääsen istumaan kahville vanhojen tuttujen kanssa, jotka jo tietävät kuka olen ja voidaan jatkaa juttua siitä, mihin se vuosi sitten jäi.

Täällä Townsvillen lähellä olin töissä

Täällä Townsvillen lähellä olin töissä

Kaikkia duunarihommia on tullut kokeiltua!

Kaikkia duunarihommia on tullut kokeiltua!

5. Kaipaan puhumista suomeksi
Englanti tulee itsestään, mutta esimerkiksi nyt asun brittien kanssa samassa huoneessa, niin sitä joutuu aina näkemään vähän enemmän vaivaa puhumiseen ja ymmärtämiseen, kun keskustelee kielellä, joka ei ole oma äidinkieli, mutta toisten on. Kaipaan, että voin höpötellä tajunnanvirtaa, että voin kertoa vitsejä, jotka toiset ymmärtävät ja kaipaan, että voin puhua helposti syvällisiäkin asioita miettimättä sana- ja lauseratkaisuja. Kaipaan, että pystyn ymmärtämään myös ei-kielellisiä viestejä täydellisesti ja tiedän, että toinen toimii kulttuurisesti samassa kommunikointikentässä. Esimerkiksi välillä mulla on täällä vaikea huomata, haluaako joku vain jutella ystävällisesti small talkia vai yrittääkö tämä iskeä. Näistä tilanteissa saattaa tulla pieniä väärinymmärryksiä, kun itse yrittää olla vain kohtelias ja toinen kokee tämän kiinnostuksenosoituksena.

6. Kaipaan, että minun ei tarvitse olla kansallisuuteni edustaja
Aina kun avaan suuni, paikalliset kommentoivat: ”Aaa, you have an accent, where are you from?” Vaikka miten kuvittelen osaavani englantia, kyllä se eksoottinen ei-australialainen aksentti silti kuuluu. Pakostakin tulee joskus vähän alemmuuden tunnetta siitä, että erottuu joukosta ja toivoisin, että joku ei heti kiinnittäisi tähän ensimmäisenä huomiota. Olen aina erilainen, ulkopuolinen ja aksentista kyseleminen muistuttaa siitä, että en oikeasti kuulu tähän maahan. Myös välillä se ärsyttää, että monille olen ”that girl from Finland” ja koska moni ei tunne ketään muuta suomalaista, minun ominaisuuteni siirretään suoraan koko kansaa koskeviksi. Ymmärrän nyt myös Suomessa asuvien maahanmuuttajien turhautumista samoihin asioihin paljon paremmin.

Joskus on vähän tällainen olo.

Joskus on vähän tällainen olo.

7. Kaipaan asioiden hoitamisen helppoutta
Ei täälläkään ole vaikea hoitaa asioita, mutta pienet jutut vaativat vain päänvaivaa. Millä fraaseilla olisikaan hyvä aloittaa sähköposti, kun on tarkoitus hakea töitä? Miten puhelinnumero pitikään jakaa täällä välilyönneillä? Mitä termiä kuuluu käyttää milloinkin? Suomen kielessä on hirveästi sanoja, joille on englanniksi monta termiä, jotka merkitsevät vähän eri asioita. Esimerkiksi ”sulkea” – sanonko close, turn off, switch off, shut vai mikä nyt olisikaan oikea juuri tähän tilanteeseen. Tai englanniksi monet sanat muistuttavat toisiaan, mutta merkitsevät eri asioita. Kuten turn out, turn on, turn off, turn in ja niin edelleen. Nämä olivat vielä ihan perusesimerkkejä, mutta tällaisten pienten asioiden miettimiset syö ihan hirveästi energiaa ja varsinkin väsyneenä aivokapasiteettia.

8. Kaipaan yhteenkuuluvuutta
Kyllähän täällä reppureissaajakommuuneissa kokee yhteenkuuluvuutta muiden matkaajien kanssa, mutta välillä tuntuu, että suurin osa heistäkin on juuri päässyt vasta kahdenkymmenen paremmalle puolelle ja painii ihan erilaisen elämäntilanteen kanssa kuin itse. Aina ei tätä vanhusta biletys kiinnosta, ja välillä 19-kesäisten on vaikea ymmärtää tätä. Suomesta kaipaankin sitä, että siellä minulla on yhteisöjä, joihin kuulun ilman, että minun tarvitsee yrittää olla mitään muuta kuin olen. Siellä tiedetään, kuka tämä tyyppi pohjimmiltaan on ja olen aina tervetullut, kiinnostipa joku yksittäinen asia tai ei.

Joskus on paljon parempaa vaan kävellä rannalla kuin ryypätä hostellissa. Sori vaan, jos oon tylsä.

Joskus on paljon parempaa vaan kävellä rannalla kuin ryypätä hostellissa. Sori vaan, jos oon tylsä.

9. Harmittaa, kun on niin ulkona blogipiireistä
Erityisesti pääkaupunkiseudulla asuvat matkabloggaajat pääsevät aina silloin tällöin osallistumaan mielenkiintoisiin tapahtumiin ja kekkereihin ja itse saa seurata harmissaan täältä tuhansien kilometrien päästä, mitä kaikkea kivaa ja mielenkiintoista on kulloinkin meneillään. Ehkä nyt sitten kesän aikana on mahdollista ottaa johonkin osaa, sillä haluaisin kovasti päästä tutustumaan kanssabloggaajiin ihan livenäkin, kun monen kanssa tuntuu jo siltä, että tunnetaan jo, vaikkei olla koskaan oikeasti nähtykään!

Kohta siis Suomessa, jee!

Australia Elämä Melbournessa

Maailman katolla – Eureka Skydeck

maanantai, helmikuu 22, 2016
IMG_6247

Kun pelkästä sisäänpääsystä veloitetaan 19 dollaria aikuiselta, niin ajattelin jättää menemättä. Vaikka miten kyseessä oli Melbournen korkein rakennus, josta avautuvat näkymät kaupungin ylle ja kauas merelle, niin en silti ollut valmis maksamaan hissimatkasta ja siitä, että pääsisin tuijottelemaan kaupunkia lukuisten kiinalaisten kanssa. Kun kuitenkin sain lahjaksi Melbournen Attraction Passin, jolla pääsen tutustumaan viiteen vapaavalintaiseen nähtävyyteen Melbournen keskustassa ja lähialueilla, käynti Skydeckissä alkoi kummasti kiinnostaa enemmän. Luin netistä, että maanantai on viikon rauhallisin päivä ja kun sattui olemaan kauniin kirkas sää, päätin lähteä katsomaan auringon laskemista Eurekan korkeuksista.

IMG_6210

Eureka Skydeck valmistui kohtuullisen hiljattain, vuonna 2006 ja oli valmistumisensa aikoihin maailman korkein asuintorni. Rakennuksessa on nimittäin pääasiassa asuntoja, enkä osaa yhtään sanoa, millaisissa sfääreissä vuokrat liikkuvat tuossa Melbournen keskustan maamerkissä (todennäköisesti silti vähemmän kuin Töölössä ;)). Rakennuksen nimi ei suinkaan tule ”Heureka”-huudahduksesta, vaan se on saanut nimensä Eureka Stockaden mukaan, joka oli kapinallinen Victorian kultaryntäyksen aikana. Rakennuksen keltainen kruunu symboloi kultaryntäystä ja punainen viiva kapinan aikana vuodatettua verta. Nykykaupunkilaiselle ja turistille rakennus on hyvä maamerkki, jonka avulla tietää aina suurinpiirtein, missä kohtaa kaupunkia liikkuu.

IMG_6236

IMG_6247

Hissillä noustiin 88 kerrosta ylöspäin ja nopeasti oltiin huipulla. Odotin, että ylhäällä olisi ollut joku tyylikäs cocktail-baari, mutta sisustus ja tunnelma oli kuin elokuvateatterin yleisissä tiloissa. Kiinalaisia, perheitä, turisteja, sausage rollseja ja meat pieta. Massoille suunniteltua ja vähän rahastuksen makua. Ylhäällä pystyi ostamaan vielä erillisen pääsyn lasitasanteelle, josta näkee suoraan jalkojensa alla vilistävät kaupungin kadut. En kokenut tätä rahan arvoiseksi, sillä ulos pääsi ilmaiseksikin ihmettelemään. Kun aurinko alkoi laskea, varasin hyvän paikan ikkunan äärestä ja päädyin seurailemaan näytöstä, kun auringon valo himmenee ja kaupungin valot ottavat vallan. Ja olihan se aika vaikuttavaa.

IMG_6262

IMG_6265

IMG_6291

IMG_6296

IMG_6280

IMG_6307

IMG_6312

IMG_6324

IMG_6332

IMG_6333

IMG_6341

IMG_6342-001

IMG_6342

IMG_6346 (1)

IMG_6354

IMG_6401

Jälkeenpäin käynti oli mielestäni pääsylipun arvoinen. En kävisi itse tuolla päiväsaikaan, vaan nimenomaan silloin, kun aurinko laskee. Jos mielii saada hyvät paikat, auringonlaskupuolelle kannattaa mennä istumaan jo hyvissä ajoin, sillä muutamat penkit viedään äkkiä. Olihan se hieman uskomaton tunne maalaistytölle Juupajoelta katsella Melbournen miljoonakaupungin valoja ja vilinää ja ehkä hieman nipistää itseään, että täälläkö minä ihan oikeasti olen. Vuosi on mennyt älyttömässä hujauksessa ja Melbourne on nihkeästä alusta huolimatta vienyt sydämen lopullisesti. Enää muutama hassu viikko ja palaan takaisin Suomeen, mutta syksyllä palaan takaisin tähän upeaan kaupunkiin.

Ja se on nyt sitten oikeasti virallista, kun se on blogissa kerrottu. Seikkailut Australissa eivät jää tähän!

Australia

Tasmanian pääkaupunki Hobart

lauantai, helmikuu 20, 2016
IMG_6177

Miten voi olla, että kun matkaat maailman toiselle puolelle, tulee jossakin kaupungissa yhtäkkiä tunne, että olisit Pohjoismaissa? Tasmanian suurimmassa kaupugissa Hobartissa tuntui kuin olisin ollut keskikokoisessa norjalaisessa kaupungissa. Rakennustyyli oli huomattavan erilainen verrattuna mantereeseen ja satama-alue henki pohjoiseurooppalaista tai hansamaista fiilistä todella voimakkaasti. Pieni 300 000 asukkaan Hobart tuntui heti kotoisalta, sehän oli aivan kotikaupunkini Tampereen kokoinen! Melbournesta pääsee Hobartiin todella edullisesti, sekä Jetstar että Tigerair tarjoavat yhdensuuntaisia lentolippuja noin 35 euron hintaan. Jos on omalla autolla liikkeellä, Melbournesta pääsee myös lautalla Tasmanian puolelle, mikä sekin on hyvä vaihtoehto.

IMG_6167

IMG_6164

Vinkit Tasmaniaan ja Hobartiin

Vuodenvaihteen aika on kuuminta sesonkia Tasmaniassa, joten jos suunnittelet reissua tuohon aikaan, varaa matkat ja majoitus hyvissä ajoin. Moni reppureissaaja on tottunut tulemaan kaupunkiin ilman hostelli- tai hotellivarauksia ja paikan päällä kiertelemään ja etsimään sopivan paikan. Älä tee tätä Tasmaniassa, jos olet sesonkiaikaan liikkeellä! Tasmanian suurinkin kaupunki Hobart on auttamattoman pieni ja hotellit ja hostellit buukataan loppuun nopeasti. Kun itse olen kaupungissa, hostellien sohvilla nukkui salaa ihmisiä, joille ei löytynyt enää vapaata sänkyä. Koko kaupungissa taisi olla yksi yhden hengen hotellihuone vapaana ja yöstä sai pulittaa noin 350 euroa.

IMG_6165

Tasmaniassa voi tulla oikeasti kesälläkin kylmä, joten varaa lämpimää vaatetta mukaan. Auto on ihan ehdoton, sillä julkinen liikenne ei ole hääppöinen, kuten ei missään Australiassa. Oman auton voi tuoda Tasmaniaan lautalla tai sitten auton voi vuokrata paikan päältä. Itse olin bussiryhmän mukana Tasmanian kierroksella, mikä sekin oli yksinliikkuvalle ihan hyvä vaihtoehto.

Lentokentältä pääsee Hobartin keskustaan ja suoraan majoituspaikkaan joko taksilla (noin 50 – 60 dollaria) tai lentokenttäbussilla (18 dollaria). Bussimatka saattaa kestää reilun tunnin, vaikka kyseessä on noin 20 kilometrin matka. Paluukyyti kannattaa varata etukäteen ja päivän viimeinen bussi taisi lähteä ennen yhdeksää illalla, joten ei kannata luottaa, että busseja kulkee vartin välein ja vuorokauden ympäri, kuten esimerkiksi Melbournen lentokenttäbusseja.

Jos lennot saapuvat kaupunkiin myöhään illalla, kannattaa varautua siihen, että ruokakauppoja, apteekkeja yms. ei välttämättä ole enää auki.

Mitä tehdä Hobartissa?

Rehellisesti sanottuna mielestäni pari kolme päivää Hobartissa riittää ihan hyvin. Kaupungin näkee hyvin päivässä. Keskustan helmi on Salamancan alue, joka on täynnä kivoja ravintoloita ja kuppiloita. Lauantaina järjestettävät Salamancan markkinat ovat suosittu tapahtuma, josta voi ostaa paikallisia ruokatuotteita ja käsitöitä.

IMG_6171

IMG_6172

Kaupungin kokoon nähden Hobartissa on mukavasti erilaisia museoita, ja ainakin MONA:sta (Museum of Old and New Art) olen kuullut paljon kehuja.

Jos kaipaa ulkonaliikkumista, Mt. Wellingtonille pääsee vaeltamaan ja ylhäältä aukeavat näkymät koko kaupungin ylle. Itse valitsin huonon päivän nousulle, sillä ilma oli sateinen ja sumuinen. Ylhäällä oli 8 astetta lämmintä eikä näkyvyyttä ollut kuin muutama kymmenen metriä.

Mitä tehdä kaupungin ulkopuolella?

Aiemmassa postauksessa kirjoitin Tasmanian upeimmista luonnonnähtävyyksistä. Näiden lisäksi mielenkiintoinen paikka on Bruny Islandin saari, johon pääsee autolautalla. Saarelle järjestetään myös päivän kestäviä retkiä. Bruny Island on erityisen tunnettu laadukkaista ruokatuotteistaan, joten saarella pääsee maistelemaan paikallisten juustoloiden tuotteita, herkuttelemaan ostereilla ja suklailla ja testaamaan kuuluisia Tasmanian kirsikoita, jotka nimenomaan Bruny Islandilla ovat äärettömän isoja ja mehukkaita.

IMG_6095

IMG_6096

IMG_6102

Toinen käymisen arvoinen paikka on historiaa henkivä Port Arthurin vankila-alue, jonne aikanaan tuotiin niitä Australiaan karkotettuja rikollisia, jotka olivat syyllistyneet joihinkin rikkeisiin Australian puolella. Oppaat kertovat mielenkiintoisesti vankisiirtolan arjesta ja päivän aikana pääsee tutustumaan mieleenpainuviin ihmiskohtaloihin. Tuntuu uskomattomalta, miten pienistä rikkeistä aikanaan Englannissa sai karkotusrangaistuksen. 13-vuotias tyttö saattoi varastaa nenäliinan ja joutua siitä hyvästä 10 vuodeksi karkotetuksi maailman toiselle puolelle. Port Arthurissa saa hyvin kulumaan usean tunnin ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Australian historiasta, tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.

IMG_6146

IMG_6150

Tasmania on oikeasti huippuhieno paikka, joka eroaa selvästi manner-Australiasta luontonsa, arkkitehtuurinsa ja eläimistönsä puolesta. Kaupungit ovat pieniä ja helposti lähestyttäviä, etäisyydet lyhyitä ja ruokatuotteet, erityisesti kirsikat ja osterit, erinomaisia. Matka Tasmaniaan on ollut yksi koko vuoden ehdoton kohokohta ja suunnittelen jo, jos ensi vuonna tekisin saarelle uuden retken tällä kertaa omalla autolla.

Elämä Melbournessa

Hotellisiivoojan paljastukset

keskiviikko, helmikuu 17, 2016
IMG_5044

Me kaikki intohimoiset matkailijat olemme tottuneet elämään hotellissa. Mikään ei ole ihanampaa kuin kellahtaa hotellin puhtaisiin lakanoihin ja upottaa pää tyynykasaan tai suunnata aamulla täyttämään vatsa notkuvan aamiaispöydän antimilla. Hotellissa työskenteleville arki on kuitenkin jotain aivan muuta. Miltä elämä siellä toisella puolella näyttää? Millaista on työ hotellissa tai hostellissa? Mitä ei kerrota asukkaille? Millainen on paras asiakas ja millainen taas kamalin? Itse olen Australiassa ollessani työskennellyt yhdessä ihanassa neljän tähden B&B:ssä, yhdessä räkäisessä bilehostellissa ja yhdessä kolmen tähden hotellissa, jossa on sekä dormihuoneita että tavallisia yksityishuoneita. Teen töitä asumista vastaan muutaman päivän viikossa. Jaan nyt omat havaintoni hotelli/hostellihousekeeperin arjesta ja avaudun niistä asioista, jotka ärsyttävät.

Kaikki siivous on aikataulutettu

Jokaiselle huonetyypille on annettu laskennallinen siivousaika, jonka saavuttamista esimies seuraa. Kun töitä tehdään pareittain, aika jaetaan kahdella. Esimerkiksi tavallinen queen-huone, jossa on oma kylpyhuone saa aikaa noin 30 minuuttia. Jos omaa kylpyhuonetta ei ole, aikaa voi käyttää noin 12 minuuttia. Tämä sisältää sängyn riisumisen, lakanoiden ja pyyhkeiden viemisen pyykkikärryihin, roskisten tyhjentämisen, kaikkien tasojen siistimisen, imuroinnin, kahvin/teen yms lisäykset, uusien lakanoiden hakemisen, sängyn petaamisen, pölyjen pyyhkimisen, kylpyhuoneen kaikkien tasojen siistimisen, kiillottamisen, vessan pesun, saippuan, vessapaperin ja kylpytuotteiden asettelun, pyyhkeiden asettelun ja lattian pesun. Lopuksi vielä huone tarkistetaan kahdesti.

IMG_4405

Aika per huone on tiukka, mutta riittävä. Kuitenkin pienikin poikkeus voi horjuttaa korttitalon täysin. Jos huone on vähänkin tavallista likaisempi tai jos joku muu asiakas keskeyttää työn jollakin ongelmallaan, niin aikataulu kusee heti. Esimerkiksi pari päivää sitten eräs japanilainen asiakas tuli tiedustelemaan, miten hän pääsee raviradalle ja minkä hintaisia liput ovat. Vaikka ensin yritin ohjata häntä tour deskiin tai respaan, niin hän halusi selvittää asian heti. No, ei muuta kuin omasta kännykästä netistä etsimään tietoja ja voitte kuvitella, mitä tapahtuu, kun tulee tällainen 10 minuutin keskeytys. Eli jos joskus siivoojat vastailevat kysymyksiinne nopeasti tai yrittävät ohjata teitä respaan, he eivät halua olla tylyjä. Saattaa olla, että heillä on oikeasti todella kiire saada huoneet valmiiksi ja esimies voi olla korvanapin päässä hoputtamassa lisää.

Tiukasta aikataulusta johtuen kaikkia pyyntöjä ei sillä sekunnilla voida toteuttaa

Toki jos esimerkiksi lasi hajoaa huoneen lattialle, tulen heti imuroimaan sen, mutta jos kyse ei ole mistään oikeasti akuutista, niin en valitettavasti voi sillä sekunnilla välttämättä tulla auttamaan. Ei auta, vaikka miten tulet vaatimaan, että kun olen saanut huoneen valmiiksi, niin minun on seuraavaksi tultava siivoamaan sinun huoneesi ja vaihtamaan lakanat. Ennen sisäänkirjautusaikaa hoidetaan valmiiksi kaikki tyhjät huoneet ja vasta sen jälkeen tehdään niiden huoneiden palvelu, jossa parhaillaan asutaan. Turha syyttää minua huonoksi asiakaspalvelijaksi, jos en pysty joustamaan tästä järjestyksestä, sillä muuten kaikkia huoneita ei saada tehtyä aikatauluun mennessä.

IMG_5045

Imago siisteydestä on kaikki kaikessa

Tiukka aikataulu vaatii sen, että välillä mutkia vedetään suoraksi. Kaapin päältä pyyhitään pölyt, mutta vain reunoista, johon kädellä voi ylettää. Pinnat ja tasot siivotaan, jos niissä näkyy likaa tai sormenjälkiä. Jos puhtaassa lakanassa on jokin jälki (vaikka lakanat tulevat ulkopuolisesta pesulasta, niihin on saattanut tulla jotain läikkiä, jotka eivät ole likaa, mutta näyttävät lialta), kohta taitellaan mieluummin piiloon kuin vaihdetaan lakana. Ja kaikkeen auttaa ilmanraikastin, jota suihkitaan lopuksi huoneisiin.

IMG_4972

Mikään ei tartu kokolattiamattoon paremmin kuin leikatut varpaankynnet

Kyllä, tämä on oksettavaa. Ette arvaisi, miten paljon (varpaan)kynsiä leikataa hotellihuoneessa ja miten hyvin ne tarttuvat kokolattiamattoon. Edes supertehokas imuri ei saa niitä irti, vaan ne täytyy nyppiä omin käsin pois matosta. Hyi, saakutti vieköön!

Tiedättekö ne täkit hotellin kaapeissa? Niitä ei vaihdeta.

Täällä Australiassa sängyt pedataan usein siten, että aluksi patjan päälle laitetaan tavallinen lakana aluslakanaksi ja sen päälle toinen lakana. Näiden päälle laitetaan paksu täkki ja keskimmäinen lakana taitellaan osittain täkin päälle. Tämän lisäksi kaapissa saattaa olla vielä lisätäkki, jos tulee kylmä. Lakanat vaihdetaan tietenkin jokaisen jälkeen, mutta täkkejä ei ellei ole aivan pakko. Tämä on ollut riippumatonta siitä, onko kyseessä lähes viiden tähden paikka, joka maksaa 250 dollaria yöltä tai 30 dollaria maksava dormisänky. Missään paikassa, jossa olen ollut töissä tai minkä käytännöistä olen kuullut, noita täkkejä, koristetyynyjä yms. ei vaihdeta lähes koskaan. Niistä nypitään vain edellisen hiukset pois ja that’s it, good to go!

IMG_4390

Ennen luulin, että kiinalaiset ovat siistejä. En luule enää.

En nyt haluaisi laittaa kaikkia kiinalaisia samaan nippuun, mutta menköön. Minkään muun kansallisuuden jäljiltä huoneet eivät ole niin kamalassa kunnossa. Perinteisesti huoneen lämpötila on nostettu neljäänkymmeneen asteeseen ja kaikki mahdolliset lisätäkit on nostettu sängylle (miten ne voi palella niin paljon?!). Huoneessa on yleensä vietetty ihan kamalia ryöttäpossuorgioita ja roskaa on kaikkialla. Kuvitelkaa kolme sipsipussia, joiden päällä ensin hypitään, niin että sipsit hajoaa pieneksi muruksi ja se levitellään sitten kokolattiamatolle. Kuvitelkaa kahdeksaa litraa tuoretta maitoa, jota on pidetty kaksi viikkoa huoneenlämmössä. Kuvitelkaa pussikaupalla hedelmiä, joiden on annettu mädäntyä ja viiden päivän take away -aterioiden jämiä, jotka ei ole löytäneet tietään roskikseen, vaan sänkyyn. Kuvitelkaa puoliksi syötyjä instant noodeleita, käytettyjä kuukautissiteitä (kyllä, hotellihuoneen lattialla ja miksi niissä on purppuranpunaisia nallen kuvia?!) ja likaisia alusvaatteita kaikkialla. Ja sitten pomo itkee, kun huoneen siivous kestää enemmän kuin sen 12 minuuttia.

IMG_4379

Muutenkin nykyisessä hotellissa on yhteiskäytössä oleva keittiö, ja kyllä kiinalaiset on se eniten likaavin asiakasryhmä sielläkin. Perinteisesti heti aamusta nenään tulee käryävän rasvan haju, kun koko suku on vallannut puoli keittiötä kokkailuilleen. Melutasoa ei edes yritetä pitää matalana ja ruoanvalmistuksen jälkeen pannut ja padat jäävät yleensä niille sijoilleen. Se kuuluisa joku muu saa siivota. Australialaiset on puolestaan mukavimpia asiakkaita, aina ystävällisiä ja kohteliaita muita kohtaan, availemassa mulle ovea ja tarjoamassa apuaan, kun kantelen molemmissa käsissä moppiämpäreitä ja muuta. Eipä voi sanoa samaa kiinalaisista.

IMG_4383

Hostellihuoneissa ärsyttää muutamat jutut

Ensimmäinen, mikä ärsyttää, on sängyn vaihtajat. Kyllä ymmärrän, että alasänky on hostellissa aina se kivempi vaihtoehto. Jos siis alasänky vapautuu, niin siirrä omat tavarasi siihen heti. Älä tee niin, että katselet ensin kaikessa rauhassa Netflixiä yhteen asti ja kun siivooja tulee vaihtamaan lakanoita, herää siihen, että haluatkin vaihtaa alasänkyyn. Sitten alat tyhjentelemään tavaroitasi kaapista ja kaikessa rauhassa siirtämään kamojasi entiseltä sängyltäsi alas. Samalla pitää sitten vaihtaa lakanat kahteen sänkyyn ja aikataulu kusee taas täysin.

Toinen, mikä ärsyttää, on se, kun ihmiset laittaa vaatteitaan kuivumaan sänkyjen kaiteille ja kaikkialle, mihin ne vaan saa roikkumaan tai vaihtoehtoisesti rakentaa kaikenlaisia näkösuojia sänkyihinsä. Sitten kun tulen vaihtamaan lakanoita yllä olevaan sänkyyn, se on mahdotonta tehdä ilman, että kaikki viritykset tippuu alas. Ärsyttää ja taas aikataulu kusee.

IMG_5044

Ja se ärsyttää, kun ihmiset tulee kertomaan ongelmistaan, kun olen tauolla

Mulla on päivässä puoli tuntia taukoa ja yleensä pääsen pitämään sen vasta kahden aikoihin, vaikka olisin aloittanut yhdeksältä. Tuo aika kuluu todella äkkiä, kun yritän kyhätä salaattia ja saada sen syötyä. Totta kai autan ja neuvon nopeissa kysymyksissä, mutta kyllä se vähän ärsyttää, kun ihmiset näkee, että olen tauolla ja silti olettaa, että esimerkiksi tiskaan heidän astiansa, opetan heitä tekemään nuudeleita (!) tai neuvon, miten Telstran liittymän saa aktivoitua. Oon ehkä sen verran suomalainen, että kun verensokerit on alhaalla ja on kiire saada ruoka syötyä, niin en viitsisi myös erityisemmin sosialisoida muiden kanssa tauollani. Oon varmaan huono ihminen, kun sanon, että välillä ärsyttää, kun ihmiset tulee muuten vaan juttelemaan itsestään ja small talkaamaan, kun olen tauolla.

Siivoojat ilahtuu pienistä jutuista

Jos maksat huoneesta, toki saat elää siellä niin mukavasti kuin tykkäät eikä tarvitse miettiä siivoojia erityisesti. Kuitenkin jos haluat tätä näkymätöntä ihmisryhmää muistaa, niin aina se ilahduttaa mieltä. Tippi on tietenkin parasta, mitä voi olla, mutta ei sitä kukaan täällä odota. Note: Tippi ei ole se, että tyhjennät rinkastasi kaikki epämääräiset Kaakkois-Aasian reppureissulta ylijääneet arvottomat kolikot. Se on vaan röyhkeää. Jos haluat auttaa sängyn kanssa, älä petaa sitä. Yllättävän moni lähtiessään petaa sängyn, ja siinä on vain kovempi työ vaihtaa lakanat. Jätä vaan lakanat vaikka myttyyn sängylle. Olisi kiva, jos roskat on laitettu roskikseen. Todella moni Australian hotelleissa/ hostelleissa tekee ilmaista työtä asumista vastaan ja rahasta on tiukkaa, joten kaikki ylimääräinen ruoka ja alkoholi otetaan ilolla vastaan. Ei siis kannata välttämättä heittää avaamatonta sipsipussia, melkein täyttä viinipulloa tai banaaniterttua roskiin, vaan sen voi jättää huoneen pöydälle. Erityisesti alkoholi ja tupakka on täällä arvossa arvostetussa (vaikka en siis itse poltakaan).

Kyllä täytyy myöntää, että tämän työn tekeminen on opettanut jälleen arvostamaan siivojia entisestään, vaikka jo ennen tätä mun arvostus tätä ammattikuntaa kohtaan oli korkealla. Huoneiden siivous on tällaiselle nuorelle kohtuullisen hyväkuntoisellekin ihmiselle aika raskasta, ainakin hikihatussa saa painaa ja monella on täällä selkä jumissa työpäivän päätteeksi. Enpä tällaistakaan olisi koskaan kokeillut, ellen olisi Australiaan lähtenyt, joten opettavainen kokemus tämäkin.

Elämä

Paluu Suomeen innostaa ja ahdistaa

sunnuntai, helmikuu 7, 2016
IMG_0642

Varasin pari päivää sitten lennon takaisin Suomeen. Olen kohta ollut vuoden täällä Australiassa ja kliseisesti sanottuna aika on mennyt kuin siivillä. Tuntuu, ettei siitä ole kuin muutama hassu kuukausi, kun porukat saatteli lentokoneeseen ja aloitin vatsa perhosia täynnä tämän tapahtumarikkaan matkan. Paljon olen ehtinyt näkemään, mutta nyt sitä tajuaa, miten paljon Australiaa on vielä näkemättä. Ei täällä yksi vuosi riitä mihinkään! Joka tapauksessa takaisin ollaan tulossa. Lento on Etihadilla ja Air Berlinillä. Ensin lennän reilut 14 tuntia Abu Dhabiin, josta matka jatkuu Berliinin kautta Suomeen. Kokonaismatka-aika on vain 27 tuntia, kun Australiaan tullessa lensimme lähemmäs 35 tuntia.

IMG_4390

IMG_0647

Palaaminen Suomeen herättää aika ristiriitaisia ajatuksia. Olen sekä innoissani että kauhuissani yhtä aikaa. Toisaalta on aivan ihana nähdä perhettä, koiria ja ystäviä. Odotan paljon Suomen kesää, yöttömiä öitä, grillausta, höpöttämistä viinilasin kanssa vanhempien kesähuoneessa, reissaamista Suomessa, keväisillä kaduilla kävelyä, kun sora on poistettu ja alta paljastuu asfaltti, luonnon ihailua kun kevät tekee tuloaan, uimista järvessä ja tietenkin kaikkien suomalaisten herkkujen (lue: suklaat, karkit, lakut) syöntiä. Odotan, että näen koirien reaktion, kun tulen takaisin vuoden reissun jälkeen. Tunnistaako ne mua enää vai sekoaako ne onnesta?

IMG_6358

IMG_6353

Pari kesää sitten olin isovanhempien kanssa Kotkassa

Pari kesää sitten olin isovanhempien kanssa Kotkassa

Toisaalta tuntuu oudolta palata. Vuoden aikana kotona on tapahtunut aika paljon, ja tilanne, johon tulen palaamaan on todella erilainen kuin se, josta lähdin. Samalla varmaan itsekin on muuttunut, ja en tiedä, tuntuuko kaikki tutulta ja vieraalta yhtä aikaa. Olenko vuoden aikana ehtinyt vieraantua omasta vanhasta elämästäni? Näyttääkö Tampere pieneltä ja tylsältä miljoonakaupungin keskustassa elämisen jälkeen? Pystynkö juomaan suomalaista kahvia? Miltä Suomen ilmapiiri tuntuu? Uutisista ja perheen puheista päätellen tilanne ei ole ainakaan parantunut vuoden takaisesta. Onko musta tullut sellainen kaikkien inhoama travellersnobi, joka ylenkatsoo kaikkea Suomessa, kun maailmalla osataan tehdä paremmin? Vai olenko oppinut arvostamaan Suomea enemmän?

IMG_6335

IMG_4393

IMG_4392

Sitten kesän aikana pitäisi tehdä aika paljon kauaskantoisia päätöksiä oman elämän suhteen. Haluanko oikeasti pitkittää tätä nuoruuden ja vapauden vaihetta ja jatkaa reissaamista? Pitäisikö kuitenkin yrittää asettua Suomeen? Mitä teen töiden suhteen, sillä olen tällä hetkellä virkavapaalla? Etsinkö jotain muuta työtä vai jatkanko uran luomista nykyisessä työpaikassani? Siis mun sydän sanoo, että tätä reissaamista mä haluan tehdä, mutta tietty huoli toimeentulosta hiipii mielessä. Mun ympärillä ihmisillä, ja siis mua nuoremmilla ihmisillä, alkaa olemaan tutkinnot, vakituiset työpaikat, asuntolainat ja lapsia, kun mä vaan huitelen ties missä casual-töissä enkä tiedä mitään huomisesta. Löydänkö mitään uutta työtä, kun uutisista ja ihmisten puheista päätellen se on nyt Suomessa lähes mahdotonta? Sergein kanssa pitäisi myös saada asiat selvitettyä, sillä hän haluaa toistaiseksi pysyä Suomessa. Mun koko elämä, vaatteet, huonekalut ja omaisuus on sullottu kaappeihin ja vanhempien autotalliin ja sillä pitäisi saada joku selkeys. Niin monta asiaa, jotka pitäisi ratkaista ja selvittää. Vähän mietityttää tämä kaikki, ja se ehkä syö kovimman terän innostuksesta.

Mitä fiiliksiä muilla on ollut Suomeen paluusta, kun olette viettäneet pidemmän ajan maailmalla? Miten paluu on sujunut?

Elämä

30 faktaa minusta

keskiviikko, helmikuu 3, 2016
IMG_5468

Vähän aikaa sitten Otto kokosi itsestään 30 faktaa, jota oli niin mielenkiintoista lukea, että päätin myös julkaista itsestäni vastaavat. Vaikka toim.huom. oma persoonani ei kyllä mitenkään yllä samaan värikkyyteen kuin alkuperäiräisen aiheen keksijällä, ehkä jotkut lukijat pääsevät kuitenkin vähän lähemmäksi kirjoittajaa ruudun toisella puolella. Vaikka miten kovasti tykkään lukea matkajuttuja, silti kaikista kiinnostavinta blogeissa on aina se persoona, joka aikaa myöten tulee jopa niin läheiseksi, että tuntuu kuin seuraisi tuttavan toilailuja ja mietteitä. Nyt sitten seuraa matkailuun liittyviä ja liittymättömiä faktoja, silvuplee.

1. Tulen paljon paremmin toimeen poikien kuin tyttöjen kanssa. Musta yleensä tuntuu, että tytöt piilosalaa vihaa mua, enkä yleensä kerro naisille itsestäni mitään oikein kovin syvällistä. Naiset on yleensä mulle olemassa vain jollain pinnallisella small talk -tasolla, ja joskus tunnen itseni aika vieraaksi naisten sosiaalisten käytöskoodien ja -normien viidakossa. Mulla on ehkä kaksi suhteellisen läheistä naispuolista ystävää, enkä voisi kuvitellakaan osallistuvani millekään ”wild shopping, gossiping, girlfriends 4ever” -tyttöjen iltaan.

2. Edelliseen kohtaan löyhästi liittyen olin lapsena poikatyttö, joka kiipeili puissa, leikki intiaania ja oli älyttömän kiinnostunut kivistä, simpukoista ja dinosauruksista. Juoksentelin metsässä polvet ruhjeella, leikin poikien kanssa, rakentelin majoja ja roikuin puuhun kiinnitetyissä köysissä. Pohjimmiltani olen tällainen edelleen. Ihmiset, jotka on tutustunut muhun aikuisena, pitää mua kuitenkin yllättäen yleensä jonkinlaisena prinsessana ehkä siksi, että tykkään meikata ja laittautua tai jotain, mutta oikeesti sisimmässäni olen kyllä sellainen pieruverkkariryönäpossu.

3. Musta olisi hirveän kiva osata laulaa tai tehdä käsitöitä, mutta olen luopunut toivosta. En ole yhtään musikaalinen, mutta sitäkin enemmän arvostan näitä taitoja muissa.

4. Olin teininä nykyistä noin 20 kiloa lihavampi, mutta sitten lukion jälkeen ja yliopistoaikoina laihdutin nykyiselleni.

IMG_2873

5. Kun kirjoitan tällaisia vapaamuotoisia tekstejä, en niin jaksa välittää, mutta normaalisti olen aikamoinen pilkku- ja äidinkielinatsi. Silmään pistää muiden tekemät pilkkuvirheet tai se, että suomalainen tai suomen kieli kirjoitetaan isolla tai muut klassiset virheet. Ei se häiritse, mutta huomaan ne aina. Samalla inhoan niitä ihmisiä, jotka huomauttelevat muille näistä virheistä tai vaikka yrittävät tehdä muiden argumenteista merkityksettömiä kielioppipuutteiden vuoksi. Tiedätte varmaan ihmisryhmän, joka huutelee keskustelupalstoilla ”Opettele kirjoittamaan ennen kuin tulet tänne pätemään” -tyylistä, kun eivät keksi mitään oikeaa vasta-argumenttia toisen mielipiteisiin.

6. Olisin halunnut lähteä vaihtoon yliopistoaikana ja käytin lukuisia tunteja eri yliopistojen sivujen selailuun ja suunnitteluun. Ei tullut kuitenkaan lähdettyä, koska nopea valmistuminen, poikaystävä ja niin edelleen. Onneksi sentään myöhemmin tuli toteutettua unelma ulkomailla asumisesta.

7. Olen erityisesti lukioaikana ollut aikamoinen hikari ja ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin viisi laudaturia ja eximian pitkästä matikasta. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri.

8. Tähän perään on hyvä lisätä, että näin jälkeenpäin olisin voinut lukiossa päntätä vähemmän ja elää enemmän.

9. Koko ajan vahvistuu ajatus, että haluaisin töiden ohessa palata takaisin opiskelemaan jotain. Ehkä viestintää tai matkailualaa tai parhaimmillaan jotain, jossa voisin nuo kaksi naittaa keskenään, mutta sopivan oloista tutkintoa ei ole vielä oikein löytynyt. Tuntuu, että aivot surkastuu, kun niitä ei ole juuri pariin vuoteen käyttänyt (tai sitten syytän goonia, jota tuli juotua farmiaikana).

10. Olen todella huono spatiaalisessa hahmottamisessa. Joka kerta mun pitää miettiä, kumpi on vasen ja kumpi oikea.

11. Olen ollut kaksi kertaa kihloissa.

IMG_3621

12. Elämäni ensimmäinen varsinainen kesätyöpaikka oli jäätelökioskin myyjä. Kiva ja rento työ, jossa kuitenkin kohtaa kaikenlaisia kulkijoita. Pahimpia kusettajia ja valittajia oli vanhat mummelit, jotka väitti, että maksoivat viisikymppisellä, vaikka varmasti antoivat vain kaksikymppisen. Jotkut vanhat miehet yritti ostaa seksiä ja tarjosi 50 € suihinotosta.

13. Olen puhdas aamuvirkku. Nukuttamaan alkaa jo kymmenen jälkeen ja herään kuuden seitsemän aikoihin ilman herätyskelloa. Parhaimpia hetkiä ovat rauhalliset aamut, kun voi hiljaisuudessa puuhailla omia juttujaan.

14. Mun elämässä on ollut kaksi käänteentekevää vuotta. Toinen oli lukion jälkeen, kun pidin välivuoden. Olin töissä, muutin omaan kämppään, ajoin ajokortin ja matkustin Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Sinä vuonna päätin, mihin aion opiskelemaan ja elämä sai tietynlaisen suunnan seuraaviksi vuosiksi. Toinen vuosi oli 2015, jolloin oikeastaan hylkäsin edeltävän suunnan ja otin ihan uudenlaisen kurssin eteenpäin.

15. En juurikaan seuraa Suomen uutisia, kun kyllästyin pessimistiseen meininkiin, negatiivisuuteen ja valittamiseen (negatiivisuus pätee kyllä melkein kaikkiin uutisiin). Rehellisesti sanoen ei hirveästi kiinnosta, mitä kotimaassa tapahtuu. En koe olevani erityisen Suomi-rakas, vaikka monia asioita Suomessa arvostankin.

16. Rakastan täyttä, puhdasta ja esteettistä jääkaappia. Kotona siivosin jääkaapin vähintään kerran viikossa ja sitten kävin kaupassa täyttämässä sen kaikella hyvällä. Tykkäsin järjestellä tavaroita jääkaappiin ja sitten ihailin sitä, kun se oli valmis. Ei hyvää päivää!

IMG_3333

17. Melkein mikään ei ole ihmisessä niin epämiellyttävää kuin negatiivinen asenne. Kaikesta löytyy jotain huonoa, palikat on aina patterin välissä, kaikkialla on enemmän tai vähemmän paskaa. Muutokset ovat vain uhkia, kaikkeen suhtaudutaan tympääntyneen sarkastisesti ja positiiviset ihmiset ovat vain todellisuuden kieltäviä hölmöjä. Vaikka aurinko paistaisi, olisi lämmin kesäpäivä ja kädessä olisi jäätelötuutti, niin vähintäänkin jäätelö on liian kallista, on tuskaisen kuuma ja mistään ei voi nauttia, kun on kärpäsiä. Hei, sulle on annettu tää elämä, haluatko kulkea sen läpi naama norsunv***lla?

18. Rakastan ja kaipaan meidän perheen koiria ihan hirveästi ja puhun niistä joka päivä.

19. En halua lapsia. En yleisesti pidä lapsista, vaan kuten aikuisistakin, pidän joistakin lapsista heidän persoonansa vuoksi. Yleisellä tasolla vauvoissa tai lapsissa ei ole mitään erityisen suloista (paitsi pienet kengät on aika söpöjä).

20. Mä oon aika hyvä säästää rahaa.

IMG_2420

21. Mun unelma on tehdä töitä, jossa pystyn yhdistämään matkailun ja viestinnän, asua ison kaupungin keskustassa tai meren rannalla ja siten että mulla olisi joku maaseutupaikka, johon tulla rauhoittumaan. Haluaisin tienata riittävästi, että voisin elää laadukasta elämää nauttien hyvästä ruoasta, juomasta, reissuista ja aktiviteeteista.

22. En tykkää erityisesti kissoista. Ehkä siksi, että olen ollut niille allerginen, niin en ole päässyt tutustumaan yhteenkään kissaan kunnolla, enkä oikein ole päässyt sisälle niiden sielunmaailmaan.

23. Olen ollut tosi kova lukutoukka aikanaan ja nuorempana haaveilin, että musta tulisi kirjailija. Ehkä tämä blogi on riittävän lähellä :D. Yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut on Why Nations Fail: The Origins of Power, Prosperity, and Poverty. Vaikka olen sitä mieltä, että kirjassa esitetyt syyt eri valtioiden köyhyyteen tai rikkauteen eivät ole ihan niin yksioikoisia, antoi kirja kuitenkin ihan uuden perspektiivin siihen, miksi maailma on sellainen kuin se nyt on.

24. Inhoan hyppäämistä alas jostain, oli se korkealla tai matalalla. Ihan vaikka tuolilta alas hyppääminen tuntuu vastenmieliseltä. Sinällään en pelkää esimerkiksi korkeita paikkoja.

25. Tykkään lukea kirjoista ja netistä kaikkea self-help -roskaa. Ei musta koskaan tule parempaa ihmistä kuitenkaan.

26. Mulla on kaksi pikkusiskoa. Näen heidät aina sellaisina pieninä höppänöinä, vaikka aikuisia naisia kumpainenkin ovat nyt. Siskot <3.

IMG_2325

27. Joka aamu mulla on samat rutiinit. Kahvia, tietokonetta ja kännykän räpläystä ainakin tunti ennen kuin voin aloittaa mitään.

28. Mulla on kuusi lävistystä eikä yhtään tatuointia.

29. En jaksa laskea, kuinka monessa maassa olen käynyt. Ehkä jotain kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen väliltä, mutta sitten toisaalta olen käynyt esimerkiksi Australiassa neljä kertaa. Seuraavia matkahaaveita on Uusi-Seelanti (working holidaylla), Etelämanner ja Kaakkois-Aasia.

30. En ole erityisen luova. Oli jopa vaikea keksiä kolmekymmentä kohtaa, joissa yhdistyy tietty yksityisyys ja silti elämän paljastaminen.

Tässä on teille pala minusta.

IMG_0531

Australia Elämä Yleinen

Miten olen muuttunut vuoden aikana Australiassa?

maanantai, tammikuu 25, 2016
IMG_6041

Nyt on alle kaksi kuukautta jäljellä tässä ihmeellisessä maassa ja pakostakin mieli suuntautuu jo tulevaan Suomeen paluuseen ja jälleennäkemiseen perheen ja ystävien kanssa. Samalla on hyvä aika vetää kulunutta vuotta pakettiin ja tehdä yhteenvetoa, miten vuosi ulkomailla on muuttanut itseäni. Vaikka olen aiemminkin matkustellut keskimääräistä enemmän, en ole koskaan ollut vaihdossa tai pidempiä aikoja ulkomailla, joten tämä vuosi on todellakin ollut ainutlaatuinen. Ulkomailla asuminen on muuttanut minua monella tavalla. Suurimmaksi osaksi kyse on ihan pienistä asioista, mutta yhdessä noistakin pikkujutuista kertyy aikamoinen ero siihen, mitä olin kymmenen kuukautta sitten, kun nousin koneeseen Helsinki-Vantaalta.

IMG_6008

No worries -asenne

Ennen stressasin vähän kaikkea. Olin lentokentällä kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Luin yliopiston tentteihin ylihuolellisesti ja heräsin koetta edeltävänä päivänä neljältä aamulla vielä lopullista kertausta varten. Stressasin, saanko töitä ja jos sain, miten niistä selviytyisin. Olin hirveän huolissani, ”mitä jos” -maailma kävisi toteen ja tein kaikkia varotoimenpiteitä, jotta niin ei kävisi.

Nykyään, no, se kertoo aika paljon, että Tasmanian reissua varten tulin lentokentälle vahingossa viiden jälkeen aamulla, kunnes tajusin, että lentoni olisikin vasta seitsemältä illalla. Kun saavun uuteen kaupunkiin, kaivan vasta siellä sähköpostista majoituspaikkani nimen ja lähden suunnistamaan sinne google mapsin avulla. En murehdi, miten elämä Suomessa lähtee rullaamaan. En pelkää ”mitä jos” -maailmoja, koska lähes kaiken pystyy itse korjaamaan tai sitten näistä sattumuksista saa vähintäänkin hyvän tarinan. Australian ”No worries” -asenne on tarttunut sopivassa määrin ja hyvä niin!

En pahemmin jaksa välittää muiden mielipiteistä

Kun matkustaa, valtaosasta ihmissuhteista tulee väliaikaisia. Saatat viettää viikon ajan melkein koko ajan yhdessä joidenkin ihmisten kanssa ja viikon jälkeen et näe heitä enää koskaan. Asut kaupungissa, jossa kukaan ei tunne sinua eikä tiedä, mitä olit ollut Suomessa. Olet mitä itse haluat, luot sen ensivaikutelman, jonka itse haluat ja jos mokaat, sinun ei ole pakko kohdata noista ihmisiä enää koskaan. Kaikki tämä on todella vapauttavaa. Suomesta tutut roolit tai tittelit eivät päde täällä ja vaikka ihmiset tietenkin lokeroivat sinut johonkin, olet ihan erilaisessa lokerossa kuin Suomessa. Täällä olen länsimaalainen, eurooppalainen, pohjoismaalainen, suomalainen, reppureissaaja ja maahamuuttaja.

Toinen asia, jonka olen huomannut on se, että Suomessa halutaan yleensä välttää pienintäkin konfliktia viimeiseen asti ja eriävän mielipiteen sanominen on ehdoton no no. Myötäillään, vaikka ollaankin vähän eri mieltä, koska konsensusta ei saa rikkoa. Kun on täällä jutellut ihmisten kanssa, joiden maailmankuva on täysin erilainen, on alkanut kyseenalaistaa sitä, miksi erilainen mielipide on niin huono juttu. Se on vain mielipide, ei siinä ihmiset riitele. Tärkeintä on sanoa eriävä mielipide toisen ajatuksia kunnioittaen, niin mitään pahaa ei (yleensä) tapahdu. Huomaankin, että nykyään sanon helpommin, mitä ajattelen, kuuntelen toisen ajatuksia, ehkä olen täysin eri mieltä tai ehkä hyväksyn joitakin argumentteja, mutta joka tapauksessa seison vahvemmin omien ajatuksieni takana.

IMG_5871

En odota muiden tekevän asioita puolestani tai kanssani

Suomessa luotin aika paljon poikaystävien tai isän tekevän hankalalta tuntuvia juttuja puolestani, mutta täällä on (onneksi) ollut pakotettu tekemään ja selvittämään asiat itse. Googlesta löytyy aika paljon ja muu selviää kysymällä. Kukaan ei hae kaupasta ruokaa tai apteekista lääkkeitä, vaikka miten olisin kipeä tai tee mitään muitakaan palveluksia. Nyt saan oikeasti huolehtia itsestäni. Muutenkin jos elämässä jotain haluaa, olen sisäistänyt täällä sen, että parasta on vain tehdä se itse. Jos vaikka kovasti haluaa lähteä reissuun ulkomaille, mutta ei saa mistään matkaseuraa, kannattaa vain lähteä yksin. Ei tule jättää tekemättä mitään, mitä haluaa vain siksi, ettei saa ketään tekemään sitä kanssasi.

Englannin puhuminen tulee itsestään

Onko kielitaitoni parantunut täällä? Rehellisesti sanottuna, en usko. Olen ehkä oppinut muutamia sanoja ja korvani on tullut tarkemmaksi ymmärtämään erilaisia aksentteja, mutta en taida puhua kovin paljon parempaa englantia kuin tänne tullessani. Mikä on kuitenkin parantunut, on keskustelutaitoni englanniksi. Sellainen kevyt small talk tulee nykyään kuin itsestään ja juttelen paljon luontevammin puhelimessa, virastoissa tai työtilanteissa. Samalla huomaan, että välillä sekoitan englantia suomen joukkoon ja jotkin fraasit ja sanat tulevat vain helpommin englanniksi.

En tee suunnitelmia tulevaisuutta varten

En ainakaan kovin tarkkoja sellaisia. Kerroin joskus, että aiemmin minulla oli oikeasti viisivuotissuunnitelmat kuin Neuvostoliitossa konsanaan, tein to do -listoja, kirjoitin tavoitteita ylös ja muutenkin suunnittelin tulevaisuuteni todella tarkasti. Nyt suunnitelmat ovat vähän sitä luokkaa, että ”taidan mennä illalla Skydeckiin (Melbournen korkein rakennus), jos vain on kirkas taivas”. Toki olen vetänyt jonkinlaisia suuntaviivoja tulevia vuosia varten, mutta nekin on vain tehty kuvaannollisella lyijykynällä, jolloin muuttaminen on helpompaa. Tulevaisuus tulee kuitenkin, suunnitelmat muuttuvat aina ja elämän peruspilarit voivat muuttua yhdessä silmänkäänteessä, joten miksi elää elämää vain jonkin ennalta tehdyn suunnitelman mukaan, kun voin vain ottaa päivät sellaisena kuin ne tulevat vastaan.

Sietokykyni on kasvanut

Kuukaudet hostellien dormeissa ja työnteko farmilla ovat nostaneet sietokynnystäni kaikkeen. Siisteys, melu, tuoksut, ahtaus, eri kansallisuuksien tavat, eri aikoihin heräävät ja nukkumaan menevät ihmiset, kaikki on ihan ok. Jos olisin esimerkiksi Suomessa mennyt kaverille käymään ja tämän kämppäkaverit olisivat polttaneet pilveä sisällä, sisäinen huumevastainen minäni olisi varmasti saanut pienen shokin, mutta nyt en reagoi asiaan sen kummallisemmin kuin että joku paistaisi käryävää jauhelihaa keittiössä. Tiedostan, en tuomitse.

IMG_5912

Australia on pilannut niin monta asiaa

Melbourne on tehnyt minusta aivan liian ronkelin kahville, vaikken ole läheskään yhtä paha kahvisnobi kuin monet paikalliset. Kun joka kadunkulmasta saa herkullista kahvia, miten voin maksaa kolme euroa seisoneesta suodatinkahvista Suomessa? Ilotulitukset eivät tunnu enää miltään, Great Ocean Roadin jälkeen tuskin mikään automatka saa Suomessa haukkomaan henkeäni, eivätkä välimatkat Suomessa tunnu enää missään. Ja miten totun siihen, että joka paikassa ei ole kiinalaisia?!

Tavara ei oikein merkitse enää mitään

Kun matkustaa, koko elämän on mahduttava matkalaukkuun. Ennen saatoin omistaa kymmenetkin farkut, mutta nyt ostan uudet, kun vanhat hajoavat käsiin. Tyyli, muoti, merkit, brändit – näillä ei juurikaan ole merkitystä, kun reissaa. Elämykset, kokemukset ja vaikka herkullinen ruoka ovat niitä kohteita, joihin rahaa haluaa nykyään laittaa ja tavaran ostaminen vain ostamisen tuoman mielihyvän takia tuntuu todella kaukaiselta.

Kaiken kaikkiaan olen paljon itsevarmempi

Tunnen itseni paljon paremmin ja tiedän, mitä haluan ja mitä en halua. Luotan omaan pärjäämiseeni ihan eri lailla kuin ennen Australiaan tuloani. Vuosi ulkomailla on laajentanut maailmankuvaani ja toisaalta näyttänyt selvemmin sen, missä itse siinä seison. Huono puoli tässä kaikessa on, että tämän jälkeen elämä Suomessa saattaa tuntua hieman… no, tylsältä. Matkustaessa tajuaa, että maailmassa on vaan niin paljon kaikkea, mitä haluaisi nähdä ja kokea. Koko ajan kuulee tai lukee uusista hienoista paikoista, eikä tästä saa koskaan kyllikseen. Onneksi on koko elämä aikaa!

IMG_6084

Australia

Tasmanian upeimmat luontonähtävyydet

perjantai, tammikuu 15, 2016
IMG_5851

Olen matkustellut kohtuullisen paljon Australiassa, mutta on sanottava, että Tasmanian luonto on vertaistaan vailla. Tasmaniassa pääset ihailemaan vehreitä sademetsiä, vaikuttavia vesiputouksia, rauhallisia järvimaisemia, kauniita rantoja ja korkeita vuoria. Aavikkoa lukuunottamatta Tasmaniassa voi kokea huikean Australian luonnon pienoiskoossa ja satojen tai tuhansien kilometrien sijaan kaikki on kohtuullisen lähellä. Itse päädyin tekemään seitsemän päivän retken, jonka aikana ehdin kiertää tunnetuimmat luontonähtävyydet sekä Tasmanian itä- että länsirannikolla sekä viettää yhden rennon päivän Bruny Islandilla ja historiantäyteiden päivän Port Arthurissa. Instagramissa ja snapchatissa minua seuranneet ovat jo huomanneet, että reissun aikana lähdin haastamaan fyysistä kuntoani jonkin verran erilaisilla vaelluksilla, joiden aikana pääsin ihailemaan myös itse luontoa. Kokosin kaikista näkemistäni kohteista suosikkini, jotka tulevat tässä.

1. Cradle Mountain

Cradle Mountain on juuri sellainen paikka, jossa pääset ihailemaan järvistä kohoavia vuoria. Tämä oli minusta koko Tasmanian reissun kohokohta, sillä maisemat olivat niin erilaiset, mihin olen Suomessa tai koko muualla Australiassa tottunut. Edestakainen vaellus itse vuorelle kestää noin 6 tuntia, ja välillä nousu on kohtuullisen rankkaa tottumattomalle ainakin. Alueella voi kävellä myös kevyen lenkin järven ympäri tai kiivetä Marion’s lookoutille, joka vie yhteensä alle kolme tuntia. Mihin tahansa meneekin maisemat ovat kuitenkin huikeat. Jos johonkin menette Tasmaniassa, menkää tänne.

IMG_5997

IMG_5999

IMG_6008

IMG_6012

IMG_6013

IMG_6020

IMG_6027

IMG_6031

IMG_6035

IMG_6041

IMG_6042 Jatka lukemista

Australia

Elämäni paras ja kamalin hostelli

perjantai, tammikuu 8, 2016
IMG_5995

Olen viimeisen kymmenen kuukauden aikana nähnyt vaikka minkälaista hostellia siisteistä boutique-lukaaleista törkyisiin bilehostelleihin, jossa käytetään avoimesti huumeita eikä lattialta löydy yhtään kohtaa, jossa ei olisi laukkuja tai likaisia vaatteita. Olikin sattuma, että saman vuorokauden sisälle sattui sekä kenties tähänastisen elämäni hienoin hostelli että kurjin luukku. Kontrasti näiden kahden välillä on valtava. Tämä reppureissaaja ei enää pienestä hetkahda, mutta tällä kertaa piti kerran hieraista silmiään ja ihmetellä, mistä oikein löysin itseni.

Paremmassa paikassa omistaja otti iltakymmenen jälkeen lämpimästi vastaan, esitteli koko talon ja etsi minulle aamiaistarvikkeita, kun kaikki Hobartin ruokakaupat olivat jo ehtineet sulkea ovensa ja minun piti olla jo ennen seitsemää aamulla valmiina. Ilmaista ruokaa oli vaikka millä mitalla ja jääkaapista löytyi ilmaisen ruoan hyllyltä jopa pullollinen yli 50 euroa maksavaa samppanjaa! Hostelli oli rakennettu vanhaan taloon, joka oli kunnostettu rakennuksen ikää kunnioittaen. Tuntui kuin olisin yöpynyt jonkun kotona ja olisin mielelläni viihtynyt paikassa paljon pidempään istuen nojatuoleilla isojen ikkunoiden edessä tai leikkien puutarhassa omistajan koirien kanssa. Omistaja jopa näytti, missä hän itse nukkui ja kehotti vain koputtamaan oveen, mikäli yön aikana tulisi jotain ongelmaa tai kysyttävää. Tuntui, että olin todella tervetullut, vaikka olin ottanut halvimman mahdollisimman sängyn. Kyseessä oli Montacute Boutique Bunkhouse.

IMG_5813

IMG_5815

IMG_5817

IMG_5819

IMG_5822

IMG_5823

IMG_5826

IMG_5827

IMG_5829

IMG_5830

IMG_5831

Valitettavasti minulla ei ollut kovinkaan paljon aikaa nauttia hostellin huoneista ja pienistä sisustuksellisista yksityiskohdista, mutta en malttanut mennä illalla heti nukkumaan. Keitin teetä, istuin takkatulen ääressä olohuoneessa ja katselin, miten laaja valikoima kirjoja ja pelejä asukkailla oli lainattavissa. Ihastelin shakkilautaa, kukkaruukkuja, tauluja ja antiikkisia huonekaluja. Tunnelma oli aivan täydellinen ja tulisin koska tahansa paikkaan uudestaan. Voin lämpimästi suositella paikkaa enkä yhtään ihmettele, miksi Montacute on saanut Tripadvisorissa täydet viiden tähden arvostelut.

Seuraavan yön vietinkin sitten aivan toisenlaisessa ympäristössä. Poissa olivat kauniit yksityiskohdat, mukavat sängyt, puulattiat, siisti keittiö ja lämmin tunnelma. Olimme keskellä pientä kylää, jossa asui noin 150 asukasta. Kun lähestyimme majoituspaikkaa, en aluksi voinut uskoa, että yövymme siellä. Pelkoni kuitenkin toteutui ja kaarsimme pellistä rakennetun vajan pihaan, jossa meitä tervehti kasa lautoja ja betonilattia. Seinän ja katon välissä oli pään mentävä aukko, joten viileä Tasmanian yöilma pääsi kulkemaan sisätiloissa yhdessä yöllisten ötököiden kanssa. Oleskelutilan lattialla oli kasa märkiä petivaatteita, jotka oli nostettu pesukoneesta likaiselle betonilattialle. Onnekkaimmat saivat kaapista käteensä kuivahkot lakanat ja saimme käskyn mennä petaamaan sänkymme. En ole ikinä nähnyt niin ohutta patjaa kuin kerrossängyssäni oli. Kaiken lisäksi patjalla oli jotain epämääräisiä tahroja, joista osa oli vielä märkiä! En ole varmaan koskaan nukkunut niin epämukavassa sängyssä, joka kaiken lisäksi nitisi ja natisi pienimmästäkin käännähdyksestä.

IMG_5995

IMG_5993

IMG_5992

IMG_5991

Jaoimme pienen keittiön 18 ihmisen kesken. Meillä oli yksi tiskiallas ja yksi hella, ei mikroa, yksi paistinpannu ja kaksi kattilaa. Vessoja oli kaksi, samoin suihkuja, mutta niistä toisen ovi ei mennyt lukkoon. Tiskialtaassa odotti elävä torakka, joka makoili revityn rätin päällä ja jääkaapissa oli edellisiltä majoittuneilta jääneitä homeisia makkaroita. Netti ei tietenkään toiminut sisällä, mutta kun kiipesin läheiselle niitylle, sain Optuksella pari palkkia signaalia. Olin siis kunnon retkeilyelämän ytimessä ja oli aika siirtää selviytymismoodi päälle. Itse olin onnekseni elänyt farmioloissa kolme ja puoli kuukautta, eikä tämä parin yön eräasumus tuntunut mahdottomalta. Loppujen lopuksi paikka oli sentään piirun verran kodikkaampi kuin farmi, mutta ei se mitenkään täyttänyt hostellin kriteereitä. Sääliksi kävi Sydneyssä ja Melbournessa elämänsä asuneita australialaisia, jotka olivat silminnähden järkyttyneitä. Onneksi kaikki suhtautuivat kokemukseen huumorilla, ottivat kuvia, vitsailivat ja yrittivät kaikin puolin ottaa kokemuksesta positiiviset puolet irti.

IMG_5990

IMG_5989

IMG_5988 (1)

IMG_5987

Luulen, että jokunen matkabloggaajakollega (ja varmaan moni muukin) järkyttyisi, jos joutuisi yöpymään ylläolevan kuvien kaltaisessa paikassa (ja kyllä, puhun muun muassa sinusta Jerry ;)). Onneksi ei tarvinnut viettää tuolla kuin pari yötä ja olin iloinen, kun bussimme huristi eteenpäin.

Aika järkyttävä, eikö? Onko teillä kamalia hostellikokemuksia tai vaihtoehtoisesti mielessä jotain todella loistavaa paikkaa, joka on jäänyt positiivisesti mieleen?

Elämä Motivational

Oman elämänsä seikkailijatar

keskiviikko, tammikuu 6, 2016
IMG_6039

Ihan tähän alkuun haluaisin vinkata mielestäni aivan ihanasta ja mielenkiintoisesta parin matkabloggaajan alulle laittamasta #seikkailijattaret-projektista, jonka tarkoitus on tuoda yhteen seikkailuhenkisiä ja elämyshakuisia suomalaisia naisia. Jokaisen, joka haluaa inspiroitua elämyksellisistä reissujutuista, kannattaa käydä tykkäämässä ryhmän Facebook-sivusta ja lisäksi instagrammissa katsastaa hashtagilla #seikkailijattaret löytyviä kuvia ja alkaa seuraamaan @seikkailijattaret-profiilia – inspiraatio on taattu!
IMG_6057

IMG_5998

IMG_6008

Tämä projekti sai itsenikin hieman miettimään itseäni matkailijana – olenko minä nyt mikään kunnon seikkailija ollenkaan? En ole ainakaan aina ollut, vaan suurimman osan aikuisiästäni elämäni on ollut aika tavallista ja tylsää, enkä ole oikein tehnyt mitään erikoista mainitsemisen arvoista. Olen opiskellut tunnollisesti, käynyt töissä kohtuullisen tunnollisesti, mennyt aikaisin nukkumaan, maksanut säntillisesti laskut ajallaan ja palauttanut kirjastokirjat ennen eräpäivää. Olen ollut aika kiltti ja mukautuva, peruskohtelias ja joustava. Harvasta asiasta minulla on ollut mitään vahvaa mielipidettä ja harva asia on kuumentanut tunteitani puoleen tai toiseen. Harva kokemani asia on saanut sydämen pamppailemaan, adrenaliinin virtaamaan ja jättänyt terävät muistot aivojeni sopukoihin palautettaviksi mieleen yhtä elämänmakuisina kuin tapahtumahetkellä. Matkoilla olen toki käynyt aina, mutta sielläkin olen pysytellyt pääasiassa tutuissa ja turvallisissa turisteille suunnatuissa nähtävyyksissä, siisteissä hotelleissa, turvallisissa länsimaalaisille suunnatuissa ravintoloissa ja kanssakäymiset ovat pitkälti rajoittuneet muiden turistien tai matkailualalla työskentelevien kanssa seurustelemiseen ja kevyeen small-talkiin. Mikä seikkailijatar minä siis olen?

IMG_6020

IMG_6030

IMG_6037

Tein uudelle vuodelle yhden ainoan lupauksen. Lupasin itselleni olla rohkeampi, testata ruumiini ja mieleni rajoja ja mennä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle koko ajan ja jatkuvasti haalien uusia enemmän tai vähemmän räjäyttäviä kokemuksia. Haluan mennä koko ajan eteenpäin, kovemmin, voimakkaammin, suuremmin. Haluan ajatella suuremmin, elää suuremmin. Esimerkiksi tänään testasin omaa jaksamistani kiipeämällä kohtuullisen jyrkkää nousua vaativalle vuorelle. Nousu ei ollut kevyt, mutta yllätyksekseni selvisin siitä kohtuullisen hyvin. Rehellisesti sanottuna en olisi uskonut itsestäni sitä ja joku pieni ääni sisälläni epäili, jaksanko sittenkään, mutta onneksi hieman isompi ääni kannusti eteenpäin. Olin vahvempi ja sinnikkäämpi kuin luulinkaan. Vuoren huipulla koko nousun vaatima vaiva unohtui ja keskityin vain nauttimaan mielettömistä maisemista. Elämä oli juuri sellaista kuin se parhaimmillaan voi olla, ja siitä tunteesta haluan pitää kiinni ja sitä haluan jatkossa tavoitella.

Ehkä tämä irtiotto elämästä Suomessa on laskettavissa seikkailuksi. Ainakin minulle, minun omassa pienessä mittakaavassani tämä on ollut sitä. Olen tehnyt lukuisia asioita ensimmäistä kertaa elämässäni, kokeillut rajojani ja hypännyt tuntemattomaan ja epävarmuuteen. Olen hengissä, nenä pinnan päällä ja suunnittelen koko ajan parempia ja suurempia siirtoja. Ehkä minustakin tulee joku päivä seikkailijatar.

IMG_6042

Mikä on rohkeinta, mitä sinä olet tehnyt?

Australia

Vihdoinkin Tasmaniassa!

tiistai, tammikuu 5, 2016
IMG_5912

Ensinnäkin on ollut kiva huomata, että Rantapallon Facebook-sivuilla jaetun Australian reissun kuluja käsittelevän postauksen ansiosta viikon lukijamäärä on pompannut ylöspäin huimalla 1500 lukijalla. Vau! Toivottavasti mahdollisimman moni teistä pysyy mukana seuraamassa seikkailujani myös jatkossa. Erityisesti nyt, kun tuntuu, että pelkästään tämä Tasmanian reissu tulee olemaan yhtä lentoa paikasta toiseen ja upeampia kokemuksia toinen toisensa jälkeen. Voin sanoa kokemuksesta, että Uusi-Seelanti on luontonsa puolesta yksi maailman parhaita paikkoja, mutta ei tämä paljoakaan sille häviä. Olen ollut täällä vasta kaksi päivää ja nähnyt mahtavia vesiputouksia, jylhiä vuoria, suloisia pikkukyliä ja rauhoittavia järvimaisemia. Mihin tahansa päänsä kääntää, luonto yllättää monipuolisuudellaan ja vaihtelevilla maisemillaan. Olen myös tutustunut hauskoihin persooniin ympäri maailmaa ja viettänyt yön tähänastisen elämäni hienoimmassa ja vastaavasti elämäni kamalimmassa hostellissa. Kun toisessa löytyi yli 50 euron samppanjapullo ilmaisen ruoan hyllyltä, toisessa tiskialtaassa odotti torakka ja jääkaapissa homeisia makkaroita. Tästä ja kaikesta muusta lisää myöhemmin, kun pääsen paremman netin ääreen.

IMG_5832

IMG_5828

IMG_5839

IMG_5840

Kirjoittelua hidastaa myös se, että kannettavani laturi hajosi! Se on tehnyt kuolemaa jo melkein vuoden ja jatkuvan retuuttamisen vuoksi se taisi kohdata viimeiset päivänsä. Onneksi ryhmämme oppaalla on mukana Macbook, niin saan lainata laturia ainakin seuraavat pari päivää. Muutenkin ryhmämme on todella kiva. Ikähaitari liikkuu 18 ja 70 välillä ja kansallisuuksiin mahtuu niin australialaisia, hongkongilaisia, italialaisia, hollantilaisia kuin brittejäkin. Opas on retkellä vasta toista kertaa, mutta jotenkin tuo rastatukkainen resupekka, jolla on varpaankynnet maalattu sinisiksi ja joka aloittaa oluenjuonnin välittömästi hostellilla, onnistuu selviytymään, improvisoimaan ja naurattamaan ryhmäläisiä. Välillä kokemukset tällä retkellä ovat olleet niin absurdeja, etten tiedä, miten pitäisi reagoida. Ehkä mukana oleva sydneyläinen 22-vuotias tyttö kiteytti kaiken parhaiten näin: ”This is an experience with a capital E. I just try to take as much pictures as I can, otherwise no one is going to believe me back home”.

IMG_5849

IMG_5851

IMG_5853

IMG_5871

IMG_5881

IMG_5884

IMG_5888

IMG_5892

Kuten kuvista näkyy, olen päässyt näkemään jo aimo annoksen upeaa luontoa. Olen tehnyt kolmen tunnin vaelluksen vesiputouksille, kivunnut ja hypännyt alas hiekkadyyneiltä, syönyt lounasta järven rannalla katsellen horisontista kohoavia vuoria, käynyt vadelmafarmilla, vesinokkaeläimiä bongaamassa ja lukuisissa pienissä kylissä, joissa aika tuntuu olevan pysähtynyt. Tällä hetkellä istun niityllä, aurinko on laskemassa, mutta linnut jaksavat yhä laulaa. Taustalla kohoavat sinivihreät vuoret, jotka jatkuvat kaikkialle, mihin vain jaksan katsoa. Jossain kaukana määkii lammas, mutta liikenteen ääntä ei ole kuulunut koko päivänä. Vieressä harmaapäinen 70-vuotias kauluspaitaan ja neuleeseen pukeutunut, vain italiaa puhuva herrasmies opettaa kiinalaisille tytöille italialaisia sanoja ja nauraa, kun raukat yrittävät sanoa r-kirjainta italialaisen sensuellisti. Tämän parempaa kulttuurivaihtoa ei voi olla.

IMG_5901

IMG_5951 (1)

IMG_5953

IMG_5960

IMG_5973

IMG_5976

Täällä sitä olen, maailman toisella puolella. Olen yksin ja yhtä aikaa yhdessä muiden kanssa. Tunnen yhteenkuuluvuutta ihmisen kanssa, jotka eivät tiedä minusta juuri mitään, jotka eivät puhu kieltäni tai jotka eivät tiedä maastani mitään. En voisi olla onnellisempi missään muualla. Kotini on kaikkialla. Tällä viikolla Tasmaniassa, ensi viikolla jossain muualla.

Jos haluat seurata juttujani reaaliaikaisesti ja autenttisemmin, minut löytää snapchatista nimellä sandra.nenonen. Käy myös tykkäämästä blogistani Facebookissa (https://www.facebook.com/thepresentisperfect/), niin saat tiedon aina uusimmasta postauksesta.

Australia

Tasmaniaan!

lauantai, tammikuu 2, 2016
home7

Ei mennyt ihan kuin Strömsöössä nyt tällä neidillä, ei. Tiedättekö, kun matkustaa aika paljon, jossain vaiheessa tulee liian välinpitämättömäksi. Ei välttämättä jaksa purkaa laukkua, kun ”kyllä siellä kaikki tarvittava on” ja sitten päätyy pesemään kaksia pikkareita kymmenen päivää pesualtaassa. Tai unohtaa sen, että lentokentällä olisi hyvä olla paria tuntia ennen ja porhaltaa sydän pamppaillen viime tipassa paikalle tai sitten kuin tänään, eli ei tarkista lennon lähtöaikaa riittävän tarkasti. Poissa ovat ne päivät, jolloin saatoin pakata viikkoa ennen matkaa ja laittaa aamuksi passin, laturit, rahat ja kännykät siistiin riviin pöydälle.

6478bf63ea17597bb03104eef02ededc-tasmania

Tänään heräsin sitten aamulla neljän aikaan kavereiden kämpiltä (jossa oli toisessa huoneessa edelleen bileet käynnissä) ja unen pöpperössä suuntasin 7 Eleveniin hakemaan dollarin kahvin ja Skybussille lentokentälle. Kun saavuin terminaalille, ihmettelin vähän, kun en löytänyt omaa lennonnumeroani departures-taululta. Ajattelin vain, että jaa, joku virhe ja suuntasin automaatille tekemään check-inin. Ihmettelin, kun automaatti ilmoitteli, että sisäänkirjautuminen alkaa vasta 2 tuntia ennen lennon lähtöä, kunnes tajusin, mitä ruudulla luki. 7.30 P.M. P.M. Illalla. Ei *************.

En todellakaan halunnut maksaa uudestaan 18 dollaria Skybussista takaisin keskustaan, vaan lähdin suunnistamaan sunnuntai aamuna julkisilla kulkuvälineillä cityyn. Ensin odotin tunnin bussia lähimmälle juna-asemalle, jossa nyt istun parhaillaan odottamassa junaa. Säästän tässäkin sen kympin, mutta joo. Ärsyttää.

Mutta siis tosi kiva mennä Tasmaniaan, kun vain pääsisin sinne asti.

Australia Elämä

9 kuukautta Australiassa – paljonko on mennyt rahaa?

lauantai, tammikuu 2, 2016
Kahviin on myös mennyt yllättävän vähän rahaa

Itse tykkään todella paljon lukea kaikkea rahaan, säästämiseen ja budjetteihin liittyviä kirjoituksia ja peilailla samalla muiden kokemuksia omaan elämääni. Paljon reissaavat kuulevat usein ihmettelyä ja jopa jonkinasteista paheksuntaa siitä, miten heillä voi olla rahaa esimerkiksi yli kymmeneen ulkomaanmatkaan vuodessa. Vaikka siinä miten yrittäisi perustella, että kaikki on valinnoista kiinni, silti rahan käyttämistä matkustamiseen pidetään jostain syystä holtittomampana kuin rahan käyttämistä uuteen autoon, kesämökkiin tai kodin sisustukseen. Vaikka esimerkiksi sohvan hinnalla voit ostaa lentolipun maailmanympärysmatkalle, miettipääkä sitä seuraavan kerran, kun käytte Askossa tai Vepsäläisellä. Jopa baareissa ramppaava, päivittäin ulkona syövä tai tupakoiva kanssasisar tai -veli ei usein joudu perustelemaan kulutustottumuksiaan samalla tavalla kuin he, jotka valitsevat viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkomailla.

Nyt vuoden vaihtuessa on hyvä tilinpidon hetki ja tilaisuus selvittää, kuinka paljon rahaa minulla on mennyt noin yhdeksän ja puolen kuukauden mittaiseen elämään Australiassa. Tämä on kallis maa, jossa hotelliasumiseen ja ulkonasyömiseen saa vaivatta kulumaan 100 euroa hengeltä päivässä. On toki huomioitava, että olen tullut tänne asumaan, en lomailemaan, jolloin kulutustottumukset ovat täysin erilaiset. En todellakaan ole säästänyt kauppakuitteja tai hostellilaskuja lähes vuoden ajalta ja ynnäillyt niitä yhteen, vaan vedin vähän mutkia suoriksi tämän budjettivertailuni kanssa. Vertasin pankkitilini saldoa siihen, kun lähdin Suomesta siihen, miltä se nyt näyttää ja yllätyin jopa itsekin.

Mihin täällä on mennyt rahaa?

Suurimpia rahanreikiä täällä on ollut auton osto (noin 1500 euroa), Balin matka (noin 800 euroa) ja Australian itärannikolla matkaaminen (en uskalla laskea, mutta varmasti reilusti yli 1000 euroa) sekä viikon lomailu Cairnsissa shoppailuineen, sukelluksineen ja kampaamokäynteineen (noin 700 euroa).  Balilla ja itärannikolla olinkin enemmän lomalla, majoittauduin mukavasti ja kävin ulkona syömässä. Syömiseen menee rahaa ja auto bensoineen ja korjauksineen on ollut pieni rahanreikä myöskin, mutta mitään suurempaa ei ole tullut osteltua. Huomioi, että vertailussa ei ole mukana Australian matkan valmisteluun mennyttä rahaa, sillä ostelin kaikkea tarvittavaa vähitellen samalla, kun olin töissä Suomessa.

IMG_3472

Surfers Paradise

Kuinka paljon köyhempi sitten olen?

Nämä yhdeksän ja puoli kuukautta täynnä kokemuksia ja elämyksiä ovat köyhdyttäneet minua rahallisesti noin 1000 euroa. Eli tililläni (Suomen ja Australian pankkitilit yhteenlaskettuna) on noin tonnin verran vähemmän rahaa kuin Helsinki-Vantaalla melkein kymmenen kuukautta sitten. En voinut oikein uskoa tätä, kun itse tajusin saman asian, sillä olen ollut töissä vain reilut 3 kuukautta koko Australiassa olon aikana!

Alkoholidrinkkejä ei ole tullut paljon ostettua vuoden aikana

Alkoholidrinkkejä ei ole tullut paljon ostettua vuoden aikana

 

Ravintolassa ei ole tullut montaa kertaa syötyä

Ravintolassa ei ole tullut montaa kertaa syötyä

Mistä rahaa on sitten tullut?

Ensinnäkin tietenkin niistä töistä. Kolmen kuukauden farmityöskentelystä tienasin hieman reilut 6000 euroa, josta sain säästöön sellaiset 4400 euroa. Suomesta sain lisäksi lomarahoja noin 1000 euron verran ja veronpalautuksia 150 euroa. Australiassa hain maksettuja veroja takaisin verovuoden päätyttyä ja niistä sain noin 350 euroa. Auton myynnistä sain 840 euroa. Sitten on jotain muutamia kymppejä tai satasia, joita olen saattanut saada jostain, mutta kaikkea en jaksa muistaa. Pikaisella yhteenlaskulla tästä tuleekin 6740 euroa tuloja, ja kun tähän lisää sen noin 1000 euroa, joka tililtäni oli lähtenyt, päästäänkin lähemmäs 8000 euroon. Pyöristeltynä olen käyttänyt täällä rahaa noin 850 euroa kuukaudessa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Tästä summasta olen maksanut Balin reissun, lennot ja retket Tasmaniassa, autot, syömiset, puhelinliittymät, vaatteet, kosmetiikan, asumiset, alkoholit, liikkumisen ja ihan kaiken.

Airlie Beach

Airlie Beach

Townsville

Townsville

Miten tämä on mahdollista?

Sitten tullaan siihen sanontaan, ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Tässä ”salaisuus”, miten olen onnistunut tässä:

  • Ensimmäisen kuukauden Australiassa asuin tätini luona ja olen päässyt majoittumaan hänen luokseen aina, kun on tarvetta tullut. Tämä on säästänyt minulta satoja, satoja euroja enkä voisi olla kiitollisempi.
  • Olen välillä yöpynyt kavereiden luona, kuten tällä hetkellä, kun ei ole mitään varsinaista majoitusta. Aina jossain on sänky tai sohva vapaana, jossa voi nukkua.
  • Melbournessa asuessani (viimeiset 4 kuukautta) olen tehnyt hostelleissa töitä asumista vastaan. Olen siivoillut huoneita parina päivänä viikossa ja asunut ilmaiseksi viimeiset kuukaudet.
  • Olen tehnyt HelpX:iä. HelpX on järjestö, joka tuo yhteen ”auttajat” ja ”avuntarvitsijat” eli hostit. Periaatteena on, että auttaja tekee päivässä hostille töitä 4 – 6 tuntia keskimäärin ja vastineeksi tämä saa ilmaiset asumiset ja ruoat. Olen tällä tavoin asustanut viikon ilmaiseksi Blue Mountainsilla ja viikon Brisbanen lähellä.
  • Säästän puhelin- ja nettikuluissa. Käytän ilmaista wifiä aina kun se on saatavilla ja soitan netin kautta lähes kaikki puhelut ja pidän yhteyttä sukulaisiin Suomessa.
  • En ole juurikaan ostanut vaatteita koko vuotena. Lähes kaikki uudet vaatteeni ovat muiden antamia joko lahjaksi tai sitten kierrätykseen. Farmivaatteita sain muilta farmilaisilta, silloin kun heitä lähti jatkamaan matkaa. Myös hostelleissa työskennellessä vaate- ja kosmetiikkavarasto kasvaa mukavasti, sillä ihmiset jättävät tarkoituksella tai vahingossa unohtavat vaatteita ja muita tavaroita huoneisiin, eivätkä koskaan tule hakemaan niitä löytötavaroista. Olen esimerkiksi saanut kaikki vuoden shamppoot tätä kautta sekä löytänyt aivan uuden Northfacen takin.
  • Olen tainnut käydä tasan kaksi tai kolme kertaa ravintolassa illallisella. Lounasta tulee välillä otettua ulkoakin, mutta olen pyrkinyt lähes 100 prosenttisesti tekemään ruoat itse. Käyn torilla hakemassa halpoja vihanneksia ja hedelmiä. Myös hostellityössä saa usein ilmaista muiden jättämää ruokaa, eikä mausteita, öljyä, kahvia, maitoa, leipää, puuroa, muroja tai vastaavaa tarvitse itse ostaa. Hyvin usein huoneista löytyy myös avaamattomia sipsi- tai karkkipusseja, suklaata tai alkoholia, jotka häviävät nopeasti parempiin suihin.
  • Selailen säännöllisesti Grouponin tarjouksia ja sitä kautta olenkin säästänyt esimerksiksi ravintolaillallisissa tai retkissä.
  • Kun ajoimme autolla pohjoiseen Queenslandiin, jaoin Sergein kanssa bensakulut. Tämän jälkeen hänellä on ollut auto ja hän on hoitanut kaikki siihen liittyvät kulut. Itse matkustin itärannikon pohjoisesta etelään 350 euron hintaisella hop on- hop off -bussilipulla.

Kokonaisuutena tämä ei ole ollut kallista ollenkaan. Jos joku nyt miettii, että tällainen vuoden kestävä matka on liian kallis toteuttaa, ei se loppujen lopuksi välttämättä ole. Jos olisin ollut enemmän töissä, olisin helposti plussalla tämän vuoden jälkeen. Toki tämä reissu vaati säästöjä erityisesti alussa ja ennen varsinaista matkaa, ja voin joku kerta avata näitäkin kuluja hieman lisää. Eläminen ei täällä kuitenkaan välttämättä ole kallista, ja varsinkin jos tekee töitä koko ajan, täällä saa säästöön hyvin rahaa. Olen tinkinyt monista asioista ja asumismukavuudesta, mutta on se ollut sen arvoista.

Loppujen lopuksi parhaat asiat ovat kuitenkin olleet ilmaisia tai kohtuullisen edullisia, niin Australiassa kuin Suomessakin.

Australia Elämä Elämä Melbournessa

Hyvää uutta vuotta 2016!

perjantai, tammikuu 1, 2016
IMG_5697

Kun toivotin vuoden 2015 tervetulleeksi, seisoin Kouvolan uudistaloalueella yhdessä parin tärkeän ihmisen kanssa. Olimme juoneet kuohuviiniä, tehneet uudenvuodenlupauksia, syöneet patonkia ja salaatteja, pukeneet toppatakit päälle ja lähteneet ulos pellon laidalle ampumaan muutamia raketteja. Oli pakkasta ja hengitys höyrysi ilmassa. Kun vuosi vaihtui, ensimmäistä kertaa elämässäni en osanut yhtään arvata, miten ja missä viettäisin seuraavaa uutta vuotta. Odotin tulevaa kutkuttavalla jännityksellä, sillä olin jo kertonut pomolleni töissä, että maaliskuussa lähtisin ainakin vuodeksi Australiaan. En kuitenkaan tiennyt, mitä osaisin tulevalta vuodelta odottaa. En olisi uskonut, että näin paljon muutoksia voi mahtua yhteen vuoteen, mutta uskottava se on.

IMG_5689 (1)

Kulunut vuosi muutti elämässäni kaiken. Vuoden 2015 alussa minulla oli unelmien työ, mukava koti ja läheiset ihmiset lähettyvilläni ja kumppani rinnallani. Vuoden 2016 alkaessa olen yksin, asun miljoonakaupungissa maailman toisella puolella, ilman vakituista kotia, ilman työtä. Seisoin ikkunoiden edessä Melbournen ydinkeskustassa, korkean rakennuksen ylimmässä, 25.kerroksessa ja katsoin, miten taivas räjähti ilotulituksista. Join samppanjaa, nautin ikkunasta tulevasta lämpimästä ilmasta ja katsoin, miten ilotulitukset värjäsivät taivaan eri väreillä.

IMG_5690 IMG_5694

IMG_5703

Olen kokenut vuoden 2015 aikana enemmän kuin sitä edeltävinä viitenä vuotena yhteensä. Olen kokeillut lukemattomia asioita ensimmäistä kertaa, joista päällimmäisinä on mielessä osallistuminen B&B-majatalon pyörittämiseen, saunomisen opettaminen eteläafrikkalaisille, työskenteleminen kesäkurpitsafarmilla Australian maaseudulla ja sukeltaminen Isolla Valliriutalla. Vuoteen mahtuu myös raskaita vaiheita, hetkiä, jolloin tuntuu, että ei mene elämässä eteenpäin. On ollut loputonta matkaväsymystä, turhautumista töiden etsintään, stressiä autosta ja surua, kun on pakotettu luopumaan asioista ja ihmisistä, joita ei haluaisi menettää. Kaikki vaikeudet ja vaiheet ovat jättäneet jonkinlaisen jälkensä, sekä hyvässä että pahassa. Vuodessa itsevarmuuteni on kasvanut, tiedän paljon selvemmin, mitä haluan ja uskallan sanoa sen, luotan omaan pärjäämiseeni ja siihen, että elämä kantaa eteenpäin. Olen ihmisenä paljon vahvempi.

IMG_5724 IMG_5720 IMG_5719 IMG_5714 IMG_5710

Tällä hetkellä mikään ei ole varmaa eikä pysyvää. Olen heittäytynyt tähän väliaikaisuuden tilaan ja elän vain ohikiitävässä hetkessä. En tee suunnitelmia liian pitkälle, vaan annan tilanteille mahdollisuuden kehittyä ja elän sitten sen mukaan, mihin ne minut vievät. Nautin kiirettömistä aamuista, nautin lämpimistä illoista, päivistä rannalla, ystävien seurasta, kaupungin valoista, hyvästä ruoasta, musiikista, kolmannesta kahvikupillisesta aamuisin. Nautin tästä elämästäni enkä haluaisi vaihtaa sitä kenenkään muun elämään. Tältä vuodelta odotan eniten ylihuomenna alkavaa matkaa Tasmaniaan, kesää Suomessa perheen ja ystävien kanssa ja paluuta Australiaan toiselle vuodelle. Aion tehdä tästä vuodesta jopa edellistä hienomman.

IMG_5700 IMG_5697

Tänä vuonna lupaan itselleni olla rohkeampi, mennä sinnikkäästi haluamiani asioita kohti, työntää mukavuusaluettani yhä suuremmaksi ja tehdä asioita, vaikka ne pelottaisivat. Jos siellä ruudun toisella puolella joku miettii, uskaltaisikohan hypätä tuntemattomaan ja lähteä tavoittelemaan erilaista elämää, haluamiasi asioita tai omia unelmiasi, niin tee se. Oli se sitten muutto ulkomaille, työ uudella uralla, opiskelemaan lähteminen, oman yrityksen perustaminen tai ihan mitä tahansa, tee se. Kaikki ei välttämättä ole sitä, mitä odotat. Kohtaat varmasti vastoinkäymisiä ja hetkittäin tulee tunne, että mitä ihmettä olen tässä tekemässä. Saatat epäonnistua, mutta pahempaa on, jos et koskaan yritä. Jälkeenpäin sen ymmärtää, että uskallus on vain sen arvoista. En vaihtaisi itse tästä päivääkään pois.

Jos odotat jotain merkkiä universumilta, tämä on se. Uskalla. Älä enää unelmoi, vaan toteuta. Elä täysillä myös vuonna 2016.

Make this year count.

 

Australia Elämä

Vuoden 2016 reissusuunnitelmat – ei yhtään uutta maata

lauantai, joulukuu 26, 2015
Ayers Rock rainbow

Uusi vuosi ei ole vielä ehtinyt alkaakaan, mutta silti seuraavan vuoden matkustelut on jo aikalailla suunniteltu. Poikkeuksena yhteenkään aikaisempaan vuoteen vuonna 2016 en aio matkustaa ollenkaan mihinkään uuteen maahan enkä aio näillä näkymin käydä kuin kahdessa eri valtiossa, joista toinen on eksoottinen Suomi! Mitä ihmettä? Onko matkakuume hellittänyt ja ikuinen kaukokaipuu päässyt laantumaan lopullisesti? Onko aika aloittaa tylsä aikuinen elämä, joka keskittyy työn, kodin ja lähikaupan kolminaisuuden ympärille? Onko nyt vähintäänkin aika laittaa blogin kirjoittaminen auttamatta jäihin, kun uutta materiaalia ei saa sitten millään? Ei, vaan päinvastoin!

Itse olen superinnoissani tulevasta vuodesta ja kaikista suunnitelmista, joita olen jo ehtinyt hahmottelemaan. Suunnitelmat on toki tehty muutettaviksi, eikä yhtä reissua lukuunottamatta mitään ole lyöty vielä lukkoon, mutta nyt uskon vahvasti, että mitään suuria mullistuksia ja elämänmuutoksia ei ole ensi vuonna näköpiirissä. Pikemminkin vuonna 2015 on laitettu kaikki elämän pelikortit niin sekaisin, että ensi vuosi on aikaa totutella uuteen elämään ja ottaa siitä kaikki irti.

Pitemmittä puheitta tässä on tulevan vuoden reissusuunnitelmat:

Tammikuu: Tasmania

walking

Kuva

Tammikuun kolmantena päivänä starttaa reilun viikon mittainen reissu Tasmaniaan, jossa kierrän saaren luonnonnähtävyyksien parissa kahdeksan päivän ajan sekä hengähdän muutaman päivän Hobartissa. Osallistun kierrokselle pienen bussiryhmän mukana (maksimissaan kymmenen henkeä) ja olen kuullut paljon kehuja kyseisestä matkanjärjestäjästä. Suurin osa osallistujista pitäisi olla muita yksin matkustavia, joten toivottavasti saan myös uusia tuttavuuksia upeiden elämysten ohella.

Helmi – Maaliskuu: Työtä Melbournessa

Tasmanian matkan jälkeen palaan Melbourneen, jossa yritän etsiä palkallista työtä. Ehdin jo sopia yhden hostellin kanssa, että tulen sinne tekemään työtä majoitusta vastaan, mutta sen lisäksi olisi kiva päästä kerryttämään matkakassaakin välillä. En ole yhtään ronkeli töiden suhteen, vaan kaikki käy. Olin esimerkiksi tänään myymässä pieniä kannettavia radioita Melbournen krikettiottelussa. Helppoa työtä ja näin Boxing Day:nä (Tapaninpäivänä) palkkakin on lähes 50 dollaria tunnissa! Näitä lisää!

Huhti-Syyskuu: Työtä Suomessa ja Suomi-tournee

Finland_rest-in-summer

Kuva

Viisumi päättyy maaliskuun lopulla, jolloin olisi aika palata takaisin Suomeen. Aion asua vanhempieni nurkissa, joten säästän jo mukavasti ruoassa ja asumisesssa, ja kesän jälkeen säästötilille pitäisi olla kertynyt useampi tonni. Koko kesää en kuitenkaan aio paiskia töissä, vaan pyhitän aikaa myös perheelle ja ystäville. Aion myös tehdä autolla oman pienen Suomen kiertoajelun ja käydä ajelemassa Itä-Suomesta Kouvolan (verestämässä vanhoja muistoja niiltä reilulta puoleltatoista vuodelta, jotka asuin Kouvostoliitossa), Lappeenrannan, Mikkelin ja Kuopion verran sekä piipahtaa Hangossa, Kalajoella ja Oulussa, ehkä Rovaniemellä asti. Olisiko vielä jotain ehdottomia kesäkaupunkeja, joissa pitää käydä?

Loka – Maaliskuu: Töitä Melbournessa tai Sydneyssä

Tajusin, että mun suunnitelmat menee jo vuoden 2017 puolelle. Hups… Joka tapauksessa palaan Australiaan syksyllä toiselle vuodelle ja silloin pyrin heti asettumaan asumaan joko Sydneyn tai Melbournen alueelle. Etsin työn, vuokraan asunnon ja elän sellaista tavallista australialaista arkea. Odotan toista vuotta todella paljon, kun koko yhteiskunta, työkulttuuri ja elämäntyyli on jo tuttua, eikä alun säätämiseen ja ihmettelyyn mene enää aikaa. Tunnen Sydneyn kaupunkina päällisin puolin ja Melbournen jo aika hyvin, joten uskon, että kumpaan tahansa päädynkin, tulen viihtymään varmasti.

Huhti- Toukokuu: Outback ja Länsirannikko

ghan2-1_1892829i

Kuva

Kun olen ahkeroinnut puoli vuotta, pidän parin kuukauden loman, jonka aikana tutustun Australian keski- ja länsiosaan. Suunnitelmissa on lentää Melbournesta/ Sydneysta Adeleideen ja matkustaa sieltä legendaarisella vanhalla Ghan-junalla aavikon läpi Alice Springsiin ja edelleen Darwiniin pohjoiseen Australiaan. Pysähdyn Alicessa ja teen sieltä retken Ulurulle, ja pääsen vihdoinkin todistamaan tuon luonnonihmeen värien vaihtelua auringonnousun ja -laskun aikaan.  Darwinista ajattelin ostaa auton ja reissata sillä alas länsirannikkoa aina Perthiin asti, josta lennän takaisin Suomeen.

9411-map-great-western-safari-northbound-1

Vaikka tiedossa ei olekaan reissua yli kymmeneen eksoottiseen kohteeseen tai edes sellaiseen maahan, jossa en olisi koskaan käynyt, uskon silti, että vuodesta 2016 tulee unohtumaton ja elämyksien täyteinen reissuvuosi. Yritän tasapainottaa seuraavana parina vuonna työnteon ja lomailun ihanteellisesti siten, että viiden kuuden kuukauden työnteon jälkeen voisin aina lomailla pari kuukautta. Aion edelleen vältellä talvea ja kylmyyttä, ja mennä sinne, missä aurinko paistaa ja hiki virtaa. Jaan aikani Suomen ja Australian välillä siten, että pääsen nauttimaan Suomen kesästä, maaseudusta, veneilystä ja yöttömistä öistä sekä tietenkin läheisten seurasta, ja toisaalta pääsen elämään Australian miljoonakaupungin sykkeessä ja kiertämään mantereen kenties vähemmän tunnettuja alueita.

Kuulostaa aika mahtavalta, eikö? Millaisia matkasuunnitelmia teillä on tulevalle vuodelle?

Australia

Mikä on Australiassa hyvää, mikä huonoa?

keskiviikko, joulukuu 16, 2015
IMG_5126

Nyt olen taas palannut Australiaan melkein  kolmen viikon Bali-kokemuksen jälkeen ja tunnelma on vähän samanlainen, kun tulee Suomeen etelään tai itään suuntautuneen ulkomaanmatkan jälkeen. Kaikki näyttää niin siistiltä, organisoidulta, helpolta ja tietenkin myös kalliilta. Länsimaan edut ja kiroukset ovat jälleen käsinkosketeltavia. Pienen poissaolon jäljiltä nykyisen kotimaansa näkee jotenkin raikkaimmin silmin ja maan sekä hyvät että huonot puolet erottuvat erilailla. Kokosinkin yhteen pienen leikkimielisen koosteen siitä, mikä mielestäni on erityisen hyvää Australiassa ja mikä taas saa välillä hajottamaan ja rankasti.

Hyvää Australiassa

Ilmasto

Tästä ei tietenkään pääse yli eikä ympäri. Erityisesti toki täällä etelässä Melbournessa sää saattaa vaihdella tunninkin sisällä polttavasta auringonpaahteesta viimaiseen tuuleen ja vesikuuroon, mutta eivät huonotkaan säät vedä vertoja Suomen talven kylmyydelle, harmaudelle ja pimeydelle. Olen nyt koko yhdeksän kuukautta elänyt pelkkää kesää eikä ole tullut ikävä lunta tai kylmyyttä. Tälle viikolle on luvattu jopa neljänkymmenen asteen lämpötiloja, enkä malta odottaa!

IMG_4514

Ilmapiiri

Rentous, ”no worries” -asenne, avoimuus, ennakkoluulottomuus, erilaisuus ja sen hyväksyminen. Toki täälläkin on rasismia, mutta toisaalta isoon maahan pääasiassa mahtuu hyvin erilaisia mielipiteitä, elämäntyylejä ja maailmankatsomuksia. Jos täällä haluaa olla, tulee noudattaa lakeja ja yleisiä normeja, mutta muuten saa olla aika hyvin sellainen kuin on, kun antaa muidenkin kukkien kukkia. Pidän myös tietynlaisesta välittömyydestä, siitä miten julkisissa liikennevälineissä tai kaupoissa on hyväksyttävää jutella ihmisten kanssa. En myöskään näe täällä sellaista samanlaista tiukkapipoista suorittamisen kulttuuria kuin Suomessa. Elämän ei tarvitse olla raskasta tai vaikeaa, hampaat irvessä sisulla suoritettavaa koettelemusta, joka palkitaan sitten joskus eläkepäivinä, vaan täällä on välillä (lue: aina) ihan ok ottaa rennosti. En ole täällä oikeastaan nähnyt tilaisuutta, juhlaa tai tilannetta, jossa ei otettaisi rennosti.

Työelämässä on paljon hyvää

Jos ei ole turhan ronkeli töiden suhteen, työllistyminen on täällä helpompaa kuin Suomessa. Yleensä voit kävellä ravintolaan tai kauppaan, tuoda CV:n tai resumén ja jos käy hyvin, saatat saada kutsun muutaman tunnin trial shiftiin ja jos se menee nappiin, pääset varsinaisiin töihin. En tiedä, miten laillista se on, mutta toisaalta myös irtisanominen on täällä helppoa. Sinulle voidaan vaan ilmoittaa, ettei tarvitse enää tulla ja that’s it. Palkkataso on aika korkea, ja pelkällä minimipalkalla tulee täällä toimeen ja matkakassaa kerrytettyä.

IMG_5122

Luonto ja eläimet

Vastaavaa eläimistöä ei ole missään muualla, joten tätäkään ei tarvinne perustella. Australia on myös valtavan iso manner, ja nähtävää riittää useiksi vuosiksi. Tykkään siitä, että eri kaupungessa ja eri alueilla on aivan erilainen tunnelma ja että saman maan sisällä voit kokea niin lumisia laskettelurinteitä, syksyistä ruskaa, aavikkoa, sademetsiä kuin trooppista kuumuuttakin.

IMG_5509

Huonoa Australiassa

Talojen eristys

Kuumalla viilennys toimii yleensä hyvin, mutta talvella kylmyyttä ei pääse pakoon mihinkään. Yleensä ulkona on lämpimämpää kuin sisällä ja monesti joudut pukemaan sormikkaat ja kaulaliinat sisätiloissa. Taloja lämmitetään takan avulla, mutta kun hiillos sammuu, kylmyys hiipii taas kaikkialle. Esimerkiksi aamuisin talvella saattaa olla niin kylmä, että hengitys höyryää sisällä.

Netti ja puhelinverkkoyhteydet

Jos sanon, että Balilla oli parempi netti, en valehtele. Australiassa maksat edelleen datasta, eikä esimerkiksi netflixin katselu kännykällä ole käytännössä mahdollista. Suomessa sain puhelimeeni rajattoman netin ja tarpeisiini riittävän määrän puheminuutteja ja tekstareita kymmenellä eurolla, mutta täällä maksan rajallisesta mobiilidatasta, puheluista ja tekstareista noin 60 dollaria kuussa. Yhden perheen nettikulut (netti kotona ja perheenjäsenten kännyköissä mobiilidata) voi olla useita satoja dollareita kuussa. Sekä netti- että puhelinyhteydet ovat myös aika huonot isojen kaupunkien keskustoja lukuunottamatta. Saattaa hyvin olla, että puhelimessasi ei ole verkkoa, kun lähdet Melbournen keskustasta junalla 20 minuuttia esikaupunkeihin päin, saatika syrjäisemmälle maaseudulle.

IMG_5013

Sukupuoliroolit

Tämä näkyy sekä politiikassa (keski-ikäisiä miehiä) että työelämässä, jossa nainen on aina se, joka jää kotiin hoitamaan lapsia. Julkisessa keskustelussa annetaan erikoisen paljon huomiota, jos joku näkyvässä tehtävässä oleva nainen tekee töitä vielä raskauden loppuvaiheessa tai palaa töihin nopeasti synnytyksen jälkeen. Työelämässä on myös selkeästi naisten ja miesten töitä, eikä esimerkiksi rakennusalan töihin naisilla ole juurikaan asiaa. Miesvaltaisilla aloilla työskenleviltä naisilta olen kuullut kurjia kokemuksia työpaikkakiusaamisesta, siitä, ettei oteta tosissaan tai esimerkiksi suljetaan täysin työporukan ulkopuolelle.

Julkinen liikenne

Ratikkaverkosto isojen kaupunkien sisällä on usein ihan ok, mutta kun mennään vähänkin kauemmas, kaikkialle pitää melkein ajaa omalla autolla. Junaverkosto on mitätön, busseilla kulkeminen liian hidasta ja usein lentämistä kalliimpaa.

Eläinten oikeudet tietyin osin

Toisaalta eläinten oikeudet ovat hyvin tapetilla, mutta sitten on jotain itsestäni uskomattomia juttuja. Esimerkiksi se, että Australiasta kuljetetaan laivoilla suuria määriä eläviä nautoja ja muita eläimiä teurastettavaksi Aasiaan ja Arabimaihin. Eläimet joutuvat kestämään pitkän ja raskaan laivamatkan enkä halua edes ajatella, millaisissa oloissa, millaisin välinein ja millaisin toimintatavoin teurastus tapahtuu. Tästä puhutaan kyllä, mutta ilmeisesti kyseessä on liian hyvä bisnes, että tätä toimintaa oltaisiin kieltämässä.

IMG_5617

Kulttuurin ohuus

Tämä on abstraktimpi kokemus, jota on vähän vaikea muotoilla sanoiksi. Aboriginaalikulttuuria lukuun ottamatta maana Australia on nuori, eikä tänne ole mielestäni ehtinyt kehittyä sellaista kulttuurista kerrostumaa kuin esimerkiksi Euroopassa on. Monet australialaiset ovat jollakin tavalla hieman näköalattomia, sivistymättömiä. Urheilu on korkeinta kulttuuria, omaa osavaltiota pidemmällä ei olla koskaan käyty, eikä halutakaan käydä, hienoimpiinkaan juhliin puetaan sinnikkäästi varvassandaalit eikä muun maailman menosta tiedetä mitään.

IMG_5016

Jos ajattelen isoa kokonaiskuvaa, niin minun on kuitenkin myönnettävä, että Australia on mielestäni parempi maa elää kuin Suomi. Ilmasto ja ilmapiiri ovat omalla kohdallani merkittävämmät tekijät, jotka kääntävät voiton Australian puolelle. Kuitenkin Suomessa asuvat ystävät ja perhe ovat niin tärkeitä, etten usko, että koskaan tulen lopullisesti jäämään tänne. Huonoin puoli Australiassa on kuitenkin maan etäisyys Euroopasta.

Australia

Auton ostaminen Australiasta

sunnuntai, joulukuu 13, 2015
IMG_5551

Nyt on yli puoli vuotta kulunut siitä, kun ostin auton Sergein kanssa täällä Australiassa. Tämä on maa, jossa välimatkat ovat pitkiä ja julkinen liikenne suurimpia kaupunkeja lukuunottamatta on puutteellista ja kallista, joten auton omistaminen on täällä lähes ehdoton juttu. Kun aikanaan ostin autoa, en löytänyt kattavia suomenkielisiä ohjeita, joten toivottavasti näistä vinkeistä ja ohjeista on joillekin apua. Ostimme auton tosiaan Victorian osavaltiosta ja joka osavaltiolla on hieman omat sääntönsä, joihin kannattaa tutustua. Nämä ohjeet pätevät erityisesti siis Victoriaan.

Paljonko pitäisi olla rahaa?

Koska reppureissaajan budjetti on rajallinen, oletan että hän etsii käytettyä autoa. Suomessa saattaa saada toimivan auton muutamalla satasella, mutta valitettavasti Australiassa pitää olla valmis laittamaan hieman enemmän rahaa tiskiin. Yleisin, mitä olen backpackereiltä kuullut, on että he ovat maksaneet autoistaan noin 3000 dollaria, ehkä hieman alle. Toki halvemmallakin saa ja tinkiä kannattaa.

IMG_5550

Mistä autoja kannattaa etsiä?

Kiertelimme muutamia autoliikkeitä ja koeajoimme paria liikkeen autoa. Lähtökohtaisesti suosittelen ostamaan autoliikkeestä, jos haluaa ja on varaa vähän parempaan autoon. Kalliimmat autoliikkeestä ostetut autot tulevat yleensä katsastettuna ja niissä on maksettu vuoden ajoneuvovero valmiiksi. Liikkeestä ostaminen on toki myös varmaa siinä mielessä, että tiedät kenen kanssa kauppaa teet.

Jos kuitenkin etsit vuodeksi pariksi muutaman tuhannen dollarin autoa, autoliike ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Pääset huomattavasti parempaan hinta-laatusuhteeseen ostamalla yksityiseltä myyjältä. Autoliikkeestä ostettaessa halvemmat autot myydään myös ”sellaisena kuin ne ovat” eli et voi tietää, onko auto pommi vai ei. Halvimpia autoja ei usein ole katsastettu, joten et voi varmuudella tietää, onko niissä mitään isompaa vikaa. Jos päädyt harkitsemaan autoliikkeen autoa ja se on katsastamaton, kannattaa neuvotella, jos voit käyttää autoa näytillä läheisellä mekaanikolla ennen ostopäätöksen tekemistä. Homma voi maksaa sinulle 100 dollaria, mutta mekaanikko osaa arvioida, mitä mahdollisia korjauksia tarvitaan ja paljonko ne tulisivat maksamaan. Jos paljastuu, että korjaukset syövät matkabudjetista valtaosan, voit jättää auton ostamatta.

Itse ostimme auton yksityiseltä myyjältä. Autoja voi etsiä esimerkiksi Gumtreesta tai osoitteesta carsales.com.au. Yksityiseltä ostamisessa on samanlaiset riskit Australiassa kuin Suomessakin. Et voi varmuudella tietää, mitä saat.

Mitä kannattaa tehdä:

  • Pyydä nähtäväksi  huoltokirjaa (service history), jotta näet mitä korjauksia ja huoltoja autoon on tehty
  • Luonnollisesti koeaja auto
  • Viedä auto tarkistettavaksi mekaanikolle (valitse mekaanikko itse) tai esimerkiksi käyttää RACV’s independent vehicle inspection -palvelua, jos tämä myyjälle sopii.
  • Tarkasta auton rekisteröinnin status, jonka voi tehdä ilmaiseksi täällä
  • Jos haluaa varmistua, että autosta ei ole velkaa tai sitä ei esimerkiksi ole ilmoitettu varastetuksi, sen voi tehdä täällä (maksullista)
  • Tarkista myyjän henkkarit. Ole erityisen tarkkana, jos auton hinta on liian halpa ollakseen totta (tee siis aluksi vähän ennakkotutkimusta hintatasosta), sinua hoputetaan tai painostetaan ostopäätökseen tai auto on eri osoitteessa, jossa myyjä asuu.

 Rego

Kun ostat auton, se on joko rekisteröity tai rekisteröimätön. Jotta autolla saa ajaa, se pitää olla rekisteröity ja jokaisesta autosta tulee maksaa vuosittain regoa eli rekisteröintimaksua, joka vaihtelee auton mukaan. Meidän autosta se on noin 700 dollaria vuodessa. Kun ostat auton, kannattaa varmistua, että se on rekisteröity ja mitä kauemmin regoa on jäljellä, sen parempi, sillä oston hetkellä myyjän maksama rego siirtyy auton mukana. Kun ostimme auton, meidän myyjä oli siis maksanut regoa tammikuulle 2016 asti, joten me ”säästimme” tässä 700 dollaria. Regoon sisältyy pakollinen vakuutus, joka kattaa onnettomuustilanteessa osapuolten henkilövahingot.

IMG_5566

Roadworthiness (RWC)

Roadworthiness tarkoittaa, että auto on liikennekelpoinen eli katsastettu. Tämä on sitten se vaihe, jossa vähän joka osavaltiolla on oma systeeminsä. New South Walesissa on muistaakseni kuten Suomessa, että auto katsastetaan joka vuosi, jolloin katsastus ei ole niin kovin tiukka läpäistä. Western Australiassa ei muistaakseni ollut katsastusta ollenkaan eli autolla voi ajaa vapaasti. Sitten on Victorian järjetön systeemi, jossa auto pitää olla katsastettuna oston hetkellä, mutta kun auton kerran omistat, sillä saa ajalle vaikka 20 vuotta katsastamatta. Tästä syystä Victoriassa katsastus on tiukka, sen saa tehdä vain siihen valtuutetut mekaanikot (ja toki heidän leipänsä on tästä kiinni eli mitä enemmän vikoja löytyy, sitä enemmän he saavat asiakkaalta rahaa korjauksiin) ja katsastus on voimassa vain muutaman viikon kerrallaan. Katsastus maksaa muistaakseni jotain 100 – 150 dollaria.

Eli kun ostat yksityiseltä autoa, suosi autoja, jotka ovat katsastettuja. Maksa muutama satanen enemmän tällaisesta autosta, niin säästät hermojasi ja rahaasi. Toinen vaihtoehto on ostaa auto sellaisesta osavaltiosta, jossa katsastusta ei ole. Voit ostaa auton ilman katsastusta Victoriassakin, mutta sitten on sinun vastuullasi katsastaa auto 30 päivän sisällä ja vastata kaikista mahdollisista korjauskuluista. Tässä meillä ulkomaalaisilla kosahti kovaa, sillä me ostimme katsastamattoman auton, kun saimme hinnassa tingittyä. Teimme sen virheen, että ajattelimme kriteerien olevan suurin piirtein samat kuin Suomen katsastuksessa ja tiesimme, että joudumme käyttämään hieman rahaa yhteen rikkinäiseen turvavyöhön, palaneeseen lamppuun ja muutamaan pikkujuttuun. Auton rungossa oli kuitenkin pieni vaurio, joka ei auheuttanut mitään turvallisuushaittaa ja ei olisi haitannut Suomen katsastuksessa, mutta se ei mennyt Australiassa katsastuksesta läpi ja jouduimme maksamaan pelkästään tuosta yhdestä korjauksesta 900 dollaria ja kyseessä oli pelkkä kosmeettinen haitta käytännössä. Nyt meillä on sitten ainakin kaikin puolin hyvä auto alla.

IMG_5558

Auton rekisteröinti sinun nimiisi

Kun kaupoista on sovittu, on paperitöiden aika. Voitte suunnata myyjän kanssa VicRoadsiin (Victoriassa) rekisteröimään auton sinun nimiisi. Siellä täytätte Application for transfer registeration form -nimisen lomakkeen, johon myyjä täyttää omat tietonsa ja sinä omasi. Jos myyjä ei tule mukaan, niin hänen pitäisi antaa sinulle tämä lomake omilla tiedoillaan täytettynä, todiste Roadworthiness-kelpoisuudesta (ei saa olla 30 päivää vanhempi)  ja kuitin kaupoista, josta näkyy ostajan ja myyjän nimet, osoitteet ja myyjän allekirjoitus sekä auton tiedot. Meillä myyjä tuli mukaan.

Menet sitten näiden papereiden (siis tuo rekisteröintilomake ja roadworthiness-todistus) kanssa Vicroadsiin, täytät rekisteröinnin siirto -lomakkeeseen omat tietosi ja maksat rekisteröinnin siirtomaksun, joka on noin 100 dollaria. Ota mukaan passi ja Australian ajokorttisi. Jos sinulla ei tätä ole, tuo passin lisäksi pankkikortti tai Medicare-kortti sekä todistus osoitteestasi Australiassa (esimerkiksi pankista tullut tiliote). En muista, kysyttiinkö kansainvälistä ajokorttia, mutta ei siitä haittaakaan ole. Jos auto on rekisteröimätön, tässä ohjeet siihen.

IMG_5554

Vakuutukset

Regon mukana tulee vakuutus, joka kattaa osapuolten henkilövahingot, mutta toisin kuin Suomessa, pakollinen liikennevakuutus ei kata toisen osapuolen omaisuusvahinkoja. Me otimme tätä varten vakuutuksen, sillä emme halunneet riskeerata, että joudumme kolaritilanteessa maksajiksi. Oma automme oli sen verran halpa, että sitä emme vakuuttaneet. Vakuutusten sisältöä kannattaa vertailla ja huomioida, että joskus ulkomaalainen tai alle 25-vuotias kuski voi joutua maksamaan enemmän. Olen kuullut, että jotkut ovat saaneet vakuutusmaksusta alennusta, jos on saanut Suomen vakuutusyhtiöstä englanninkielisen todistuksen siitä, ettei vakuutushistoriassa ole vahinkotapahtumia tai jos joku Australiassa asuva, moitteettomasti ajanut sukulainen on suositellut sinua omalle vakuutusyhtiölleen.

Roadside assistance

Varsinkin jos Australian takamaille lähtee ajelemaan, roadside assistance on palvelu, joka kannattaa hankkia. Jos autosi hajoaa kesken matkan, akku tekee tenän, rengas puhkeaa tai vaikka bensa loppuu, voit soittaa roadside assistance -palveluun ja sinua tullaan auttamaan hätäkorjauksissa tai hinaamaan lähimmälle korjaamolle. Kun olet liikkeellä keskellä yötä jollain syrjäseudulla, et tiedä, missä tarkalleen olet tai paljonko matkaa lähimpään asumukseen on, on tällainen palvelu kullanarvoinen jos jotain sattuu. Tämä maksaa alle 100 dollaria vuodessa ja olemme tulleet tarvitsemaan tätä vuoden aikana. Varmistu, että hankkimasi roadside assistance on voimassa koko Australiassa, ellet varmasti aio pysyä vain yhdessä osavaltiossa.

IMG_5561

Tietullit

Suurten kaupunkien keskustaan tai lentokentille vievillä valtateillä on usein tietulleja, jotka toimivat elektronisesti. Jotta voit ajaa näillä teillä, sinun tulee avata CityLinkiin tili (tai E-way Sydneyssä, eri osavaltiossa lienee omansa), ladata sinne rahaa (muistaakseni minimi oli 40 dollaria) ja hankkia autoosi pieni laite, joka tunnistaa tullitiet ja veloittaa sinulta rahaa tililtä. Jos et tee tätä, kotiisi tulee lasku, joka täytyy käydä maksamassa.

IMG_5552

Oletko ostamassa autoa Melbournen alueelta?

Jos olet, niin olemme juuri myymässä Holden Commodore Station Wagon -autoa. Kyseessä on vuoden 2002 malli ja autolla on ajattu vain alle 192 000 kilometriä. Postauksen kuvat ovat autostamme. RWC:tä ei ole, mutta auto on ostettu noin 9 kk sitten, jolloin se myös katsastettiin. Rego 31/01/2016. Sopii hyvin reppureissaajalle, taakse mahtuu hyvin tavaraa ja kun takapenkit laskee, taakse mahtuu kaksi nukkumaan. Kaikin puolin siisti ja hyvin toiminut auto, joka myydään, koska emme tarvitse autoa keskusta-alueella ja lähdemme keväällä kuitenkin Suomeen. Hintapyyntö 3000 dollaria, neuvoteltavissa. Jos kiinnostaa, niin voin laittaa lisätietoja sähköpostitse / [email protected]

Ohjeissa puutteita / virheitä

Toivottavasti näistä ohjeista oli apua. Sergei on meillä hoitanut aikalailla kaikki autoon liittyvät asiat, joten kuitenkin joitakin puutteita ohjeissa voi olla. Jos näin on, laita ihmeessä viestiä, niin täydennän tekstiä sen mukaan. Toivottavasti saisin kerättyä mahdollisimman kattavan ohjeistuksen, josta olisi mahdollisimman monelle hyötyä.

Bali

Gili Air – uinuva paratiisi

lauantai, joulukuu 12, 2015
IMG_7477

En löytänyt Ubudista hiljaisuutta, rauhoittumista enkä sitä seesteisyyden tunnelmaa, jota lähdin Balilta etsimään. Löysin sen kuitenkin Gili Airin pieneltä saarelta, joka rauhoitti mieleni ja vei sydämeni. Olin päätynyt saarelle, joka turismista huolimatta oli jäänyt hyvällä tavalla kehityksestä jälkeen. Päällystettyjä teitä ei juuri ollut, ei autoja, ei aggressiivisia kauppiaita, ei kulkukoiria, ei meteliä. Kulkupelinä toimi hevonen tai polkupyörä, tiet olivat nimettömiä kärryteitä tai metsäisiä polkuja, kaikki kulki eteenpäin vain verkkaisen rauhallisesti, sillä minne kenellekään olisi täydellisessä maailmassa ollut kiire. Unohdin viikonpäivät ja kuukaudet makoillessani riippumatossa tuulen kevyesti tuudittaessa minua unen rajamaille, vietin lukemattomia tunteja rannalla katsellen auringonlaskua ja menetin ajantajuni jutellessani ystävällisten paikallisten tai muiden matkaajien kanssa, jotka saaren taika oli saanut rennon välittömiksi. Tapasin muita länsimaalaisia, jotka olivat paenneet oravanpyörästä, lähteneet matkaamaan Aasiaan ja päätyneet Gili Airille ja vähitellen pysähdys oli venynyt viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi kunnes he olivat lakanneet laskemasta. Enkä ihmettele, miksi.

IMG_7461 IMG_7487 IMG_7501IMG_7496 IMG_7490 IMG_7466 IMG_7464 IMG_7465 IMG_7462 IMG_7489 IMG_7492 IMG_7504

IMG_7460 IMG_7480

Tarkoituksenani oli viettää saarella viisi päivää, mutta minun oli pakko siirtää paluulippujani kahdella päivällä eteenpäin. Vietin päivät kävellen saarta ympäri (vei aikaa jalan noin puolitoista tuntia), makoillen rannalla tai riippumatossa, snorklaillen ja uiden ja ravintolassa istuen. Vaikka Balilla paikalliset ovat olleet kaikkialla ystävällisiä, Gili Airilla ystävällisyys vaikutti aidon vilpittömältä ja sydämelliseltä. Kaikki olivat avuliaita neuvomaan perille oikeaan hotelliin, nopeimman reitin rannalle tai parhaimmille uintipaikoille. Aamuisin kaikki vastaantulijat toivottivat hyvät huomenet suuren hymyn saattelemana. Majoituspaikkani omistaja keräsi aamuisin tuoreita mangoja suoraan puusta ja toi niitä viipaloituna lautasella terassini pöydälle. Kun eräässä ravintolassa kuultiin, että olen Suomesta, he laittoivat soimaan muun muassa yhtä suosikkibändiäni Haloo Helsinkiä ja sain fiilistellä, miten ihanaa elämä välillä oli ”maailman toisella puolen”. Iltaisin jäin usein istumaan lähiravintolaan auringon laskettua. Sekä henkilökunta että asiakkaat kokoontuivat kaikki baaritiskin ympärille juttelemaan maailman menosta. Jopa kokki tuli keittiöstä ja henkilökunnan lapset kodeistaan ja olimme kaikki yhtä suurta väliaikaista perhettä.

IMG_7510 IMG_7508 IMG_7507 IMG_7506

Gili-saaret koostuvat Gili Trawanganista, Gili Menosta ja Gili Airista. Gili T on saarista kehittynein ja kovin menomesta, jonne monet reppureissaajat suuntaavat hyvien bileiden, alkoholin ja huumaavien sienien perässä. Gili Meno on saarista rauhallisin, vähiten kehittynein ja suosittu honeymoon-kohde pariskunnille. Gili Air on jotain näiden väliltä, ja koin sen olevan minulle sopivin vaihtoehto. Majoitus- ja ravintolavaihtoehtoja riittää, mutta tunnelma on silti verkkaisen rauhallinen ja autenttinen. Saari herää aamulla kukonlauluun ja hiljenee nopeasti auringonlaskun jälkeen, ja kaiken ajan siinä välissä voi käyttää olennaiseen: rauhoittumiseen, rentoutumiseen, elämästä nauttimiseen, läsnäolemiseen, uimiseen, snorklailuun ja yhdessäoloon. Tämä oli minun paratiisini.

<3

Jos suuntaat Balille, älä jätä tätä paikkaa väliin!

Itse sain hyviä vinkkejä Gili Airille Matkakuume-blogista täältä.

Jos seurailet blogiani, käyt tykkäämässä Facebook-sivuistani, niin saat tiedon uusimmista postauksista. Minut löytää myös instagrammista nimellä sandranenonen ja snapchatista nimellä sandra.nenonen.

Bali

Löytyikö Ubudista Eat, pray, love -tunnelmaa?

sunnuntai, joulukuu 6, 2015
Kukka Balilla

Rehellisesti sanottuna viimeiset kuukaudet Australiassa ovat olleet sellaisia, että niiden jälkeen pieni irtiotto omassa seurassa on tullut enemmän kuin tarpeeseen. Kahdeksan kuukautta hostellielämää ja yksityisen tilan jakamista muiden ihmisten kanssa on käynyt vähän raskaaksi, ja halusinkin Balilta löytää jotain. En osaa oikein määritellä sitä, mitä lähdin hakemaan. Jotain rauhaa, sisäistä rauhaa ehkä. Aikaa ajatella ja käydä läpi kulunutta vuotta ja saada ehkä jotain selvyyttä siihen, mitä elämältä haluaa. Oli välittömästi selvää, että Kutan hälinästä halusin pois, ja seuraava kohde olikin Balin kulttuuriseksi keskukseksi kuvailtu Ubud. Ubudissa ei ole rantaa, mutta niitä kuuluisia riisipeltoja sitäkin enemmän. Tämä on se paikka, jossa Eat, pray, love -elokuvan Bali-kohtaukset on suureksi osaksi kuvattu, ja niinpä tämä tyttö lähti Julia Robertsin jalanjäljissä Ubudiin.

IMG_7397 IMG_7393 (1) IMG_7383 IMG_7382 IMG_7447 IMG_7391 IMG_7374

Kyllähän Ubudin sivukaduilta jonkinlaista rauhaa löytyi, mutta keskustassa oli samanlainen hälinä ja turistien joukkio kuin muuallakin. Oli heti selvää, että tykkäsin paikasta enemmän kuin Kutasta ja erityisesti pieni perheomisteinen hotelli oli mukavan rauhallinen. Näin riisipeltoja ja ihailin upeita temppeleitä. Kuitenkin turismi oli kaikkialla ja sen seurannaisilmiöt tietenkin. Krääsää kauppaavat kojut, kuljetusta tarjoavat skoottereiden joukkiot, ylihintaiset Kiinassa valmistetut new age -henkiset koriste-esineet ja rätit sekä aasialaiset Nikon-turistit ja tinkimispakko. Uskon, että Ubud on aikoinaan ollut aivan ihana paikka, mutta ajan kuluessa aitous on hävinnyt jonnekin turistilaumojen alle.

IMG_7379 IMG_7380 IMG_7382 IMG_7398 IMG_7449 IMG_7373

Löysinkö Ubudista rauhaa? En ehkä, mutta sain ainakin levättyä kunnolla. Kävin pitkillä lenkeillä, luin kirjoja ja nukuin. Istuskelin iltaisin terassilla katsomassa, miten aurinko laskee riisipeltojen taa. Aamut käytin juoden kahvia ja syöden tuoreita hedelmiä. En saanut mitään ihmeempää valaistumista tai selkeyttä, mutta silti voin suositella Ubudia parin päivän kohteeksi, kun kerran Balilla käy.

Bali

Ubud Monkey Forest

keskiviikko, joulukuu 2, 2015
IMG_7402

Vaikka ennen Balille lähtöä kuulin lukuisia varoituksia agressiivisista rabiesta levittävistä apinoista, meninpä nyt kuitenkin ja vierailin yhdessä Ubudin suosituimmista nähtävyyksistä, Monkey Forestissa. Paikka on yhtäaikaisesti niin apinoiden luonnonsuojelualue, vähintään 115 eri puulajin puisto kuin historiallinen hindupalatsikompleksi, jonka palatsit on rakennettu noin vuonna 1350. Sisäänpääsy puistoon maksaa noin kaksi euroa ja se on ehdottomasti summan arvoinen. Puistossa on hauska seurata apinoiden keskinäistä kanssakäymistä sukimisineen, tappeluineen ja hellyydenosoituksineen. Apinat ovat muuten ihmisiä kohtaan aikamoisia ilkimyksiä ja tilaisuuden tullen varastavat ruoan, aurinkolasit, korut ja kaiken, mikä vain niiden silmää miellyttää. Puistossa onkin hyvä noudattaa ohjeistusta, laittaa kaikki arvoesineet karkuun, olla tuijottamatta apinoita silmiin ja olla ottamatta liikaa kontaktia eläimiin. Äkkinäisiä liikkeitä ja kiljumista pitää välttää, vaikka apina hyppäisikin selkään tai pään päälle.

IMG_7400 IMG_7403 IMG_7406 IMG_7411 IMG_7412 IMG_7414 IMG_7416

Paikka oli todella rauhoittava keidas liikenteen ja kaupungin hälinän keskellä. Puut tarjoavat mukavasti varjoa paahtavalta auringolta ja puistossa saa helposti käytettyä tunnin pari luontoa, vanhoja patsaita ja apinoita ihaillen. Balilla kaupungilla liikkuminen on välillä aika rasittavaa, kun koko ajan on kaikenmaailman kuljetuksen, reissun ja rätin tarjoajaa houkuttelemassa, skootterit suhaavat ympäriinsä ja jalkoihin saa olla katsomassa, ettei kompastele epätasaiseen kivetykseen tai keskellä tietä olevaan kuoppaan, joten onneksi tällaiset puistot ja temppelit tarjoavat paikan, jossa rauhoittua edes hetkeksi.

IMG_7417 IMG_7419 IMG_7420 IMG_7421 IMG_7424 IMG_7427 IMG_7429 IMG_7430

Ja tulihan sitä tehtyä läheisempää tuttavuutta apinoiden kanssa. Yllättäen joku kaveri hyppäsi repun päälle ja yritti tutkailla, löytyykö jotain kiinnostavaa syötävää tai muuta varastettavaa. Siinä sitten yritin pysyä mahdollisimman rauhallisena, ja äkkiähän se apina löysi seuraavan uhrin. Aggressiivinen ei kannata olla, koska silloin apinat saattavat purra. Myös poikasia kannattaa välttää, ellei halua saada emon vihoja päälleen. Toisella kertaa yksi apina bongasi, että mulla oli taskussa kännykkä ja yritti napata sen itselleen. Onneksi pidin vaan päättäväisesti kiinni puhelimesta (arvokkain omaisuus passin ohella täällä, sillä pidän osaa luottokorteista siinä), ja siinä me sitten taisteltiin hetki, mutta ihminen voitti. Kannattaa siis olla koko ajan tietoinen laukustaan, kamerastaan tai kännykästään, sillä apinoilla on aika näppärät sormet mitä varastamiseen tulee. Mulla oli tuolla apinametsässä ja muutenkin Balilla kulkiessa mukana reppu, jonka saa kiinnitettyä vielä erikseen edestä kiinni. Koen, että käsilaukku on helpompi napata, ja muutenkin reppuun menee hyvin kaikki vesipullot ja muut painavat tavarat ja lompakot ja kännykät saa piilotettua alimmaiseksi pohjalle.

IMG_7431 IMG_7432 IMG_7437 IMG_7439 IMG_7442 IMG_7444 IMG_7441

Oliko paikka sitten vaarallinen? Ei todellakaan. 99,9 % apinoista ei ottanut ihmisiin mitään kontaktia, vaan keskittyi banaanien tai perunan mussuttamiseen, sukimiseen tai lajitovereiden kanssa lekotteluun. Sitten muutama oli kiinnostunut lähinnä syötävän löytämisestä, mutta eivät nämäkään yksilöt olleet mitenkään aggressiivisia. Apinoiden lähelle pystyi hyvin menemään ja ne olivat tottuneita kuvaamiseen ja muutenkin ihmisten seuraan. Tosiaan ehdottomasti käymisen arvoinen, luonnon ja kulttuurin puolesta mielenkiintoinen ja rauhoittava paikka.

Onko teillä muilla kokemuksia paikoista / aktiviteeteista, joiden vaarallisuudesta on varoiteltu etukäteen, mutta jotka ovat osoittautuneet ihan turvallisiksi paikoiksi?

By the way, jos tykkäät lukea reissuistani, niin käy tykkäämässä blogista myös Facebookissa, niin saat tiedon uusista postauksista. Instagrammista mut löytää nimellä sandranenonen ja snapchatista nimimerkillä sandra.nenonen.

Bali Yleinen

Auringonlasku Balilla

maanantai, marraskuu 30, 2015
IMG_7361

Bali on kuuluisa upeista auringonlaskuistaan, eikä syyttä. Näin eilen muutamaa kaveria Suomesta, jotka sattuivat olemaan (myös toisistaan tietämättä) yhtä aikaa Balilla. Ennen sovittua tapaamista olin sopivasti rannalla, jotta voisin ihailla auringonlaskua. Paikalla oli moni muukin ja ranta oli täyttynyt paikallisista, turisteista ja kauppiaista. Paikalliset olivat ottaneet perheet mukaan ja istuskelivat rannalla piknikkiä nauttien. Meri oli vielä täynnä surffareita ja rannan tuntumaan oli tuotu muutamia pienia kalastusveneitä. Turisteille yritettiin myydä koko ajan jotain, johon joutuu valitettavasti tottumaan täällä. Kaikkea kaupattiin lähtien muovituoleista, joilla voi katsoa mukavasti luonnon näytöstä aina hennatatuointeihin, rannekoruihin ja letityksiin asti.

IMG_7316 IMG_7317 IMG_7319 IMG_7339 IMG_7343 IMG_7348

Aluksi aurinko näkyi oranssina läikkänä taivaalla, jonka väri voimistui jatkuvasti. Vähitellen läikkä hävisi pilvien taakse, ja ajattelin, että ei tuo auringonlasku nyt niin kummallinen ollut. Sitten aurinko ilmestyi taas, mutta tällä kertaa suurena hehkuvana pallona, joka värjäsi taivaan ja meren voimakkaan vaaleanpunaiseksi. Aurinko laskeutui koko ajan taivaalla alemmas häviten lopulta mereen. Kuvissa aurinko ei näyttäydy kovin suurena, mutta todellisuudessa se oli jättiläismäinen.

IMG_7351 IMG_7353

Ajattelin, että tässä se sitten oli, kunnes luonto tarjosi loppuhuipennuksen.

IMG_7354 IMG_7355 IMG_7357 IMG_7360 IMG_7361 IMG_7362 IMG_7364 IMG_7368 IMG_7369 IMG_7371 IMG_7372

Luonto tarjosi huikean taidenäytöksen, joka oli yllätyksiä täynnä. Kun jo ajattelin, että tässä se sitten oli ja olin jo lähdössä pois, alkoikin jotain vielä parempaa. Kuta ei edes ole kuulemma paras paikka auringonlaskujen ihailuun, mutta kyllä tämä ainakin minuun teki vaikutuksen.

Nyt on Kuta koettu ja tuomio on seuraava: hälinää, hiostavaa kuumuutta, liikennettä, turistikojuja, jatkuvasti häiritseviä kauppiaita ja kyydin tarjoajia, jotka huutelevat koko ajan: ”transport darling, transport”. Rannat sopivia surffaukseen, eivät niinkään uimiseen. Toisaalta oma hotelli on ollut todella kiva, mikä on nostanut kokemusta paremmaksi. Seuraavaksi lähden etsimään eat, pray, love -tunnelmaa Ubudista.

Australia

Bucketlist: Sukeltaminen Isolla Valliriutalla + video

perjantai, marraskuu 27, 2015
GOPR4257 2

Kun tulin Australiaan, minulla oli muutamia suuria ja pitkäaikaisia haaveita, jotka halusin ehdottomasti toteuttaa. Yksi niistä oli sukeltaminen Isolla Valliriutalla. Kun farmiaherruksen jälkeen lähdin lomalle Cairnsiin, tarjoutui tilaisuus toteuttaa tuo once-in-a-lifetime-unelma. Retken järjesti Down Under -niminen toimija, reissuun kuului useampi tunti snorklausta parissa eri paikassa, ohjattu sukeltaminen, buffet-lounas sekä lyhyt oppitunti sukeltamisen perusteista. Hintaa päivällä oli 200 dollaria ja se oli joka sentin arvoinen.

IMG_4891 IMG_4861 IMG_4859 IMG_4856 IMG_4846 IMG_4877

Meidät jaettiin pieniin ryhmiin, jotka vuoroillaan kokeilivat sukeltamista samalla, kun muut snorklasivat. Korallit ja upean väriset kalat olivat sen verran lähellä vedenpintaa, että pelkästään snorklaamalla näki aivan yhtä hyvin kuin sukeltamalla, joten jos ei ehdottomasti halua sukeltaa, ei siinä menetä ainakaan näkymien puolesta mitään. Itse kokemuksena sukeltaminen oli kuitenkin sen verran ainutlaatuista, että suosittelen käyttämään ylimääräiset dollarit siihen. Sukelsin ensi kertaa, ja aluksi oli vaikea luottaa siihen, että voi hengittää rauhallisesti. Kun rytmiin tottui ja sai paineen tasattua korvista, pääsi rentoutumaan ja nauttimaan. Sukeltamisen aikana muistaa muutamat yksinkertaiset käsimerkit, joilla viestitään toisille (ja kyllä, haille on oma käsimerkki), miten poistetaan painetta korvista säännöllisesti ja toimitaan jonkin ongelman sattuessa. Happea tulee kyllä pullosta riittävästi, mutta jos alkaa haukkoa henkeä voimakkaasti, saattaa tulla tunne, että happi ei riitäkään. Muutama meni jotenkin paniikkiin sukeltamisen aikana ja taisi niitä kyyneliäkin tulla joillakin. Ohjaajan mukaan joka vuosi pari ihmistä kuolee sukellusretken aikana, mutta poikkeuksetta nämä ovat olleet itsenäisiä sukeltajia, eivät ensikertalaisia. Ei siis turhaa pelkoa, sukelluspuku päälle, GoPro mukaan ja veteen! Vinkki: Sukelluspuvun sai vuokrattua 10 dollarilla. Snorklatessa sitä ei välttämättä tarvitse, mutta sukeltaessa mennään sen verran syvälle, että ilman pukua tulee kylmä. Yhdellä ryhmässämme ei ollut pukua sukelluksen aikana, ja hän sanoi, ettei pystynyt oikein nauttimaan kokemuksesta, kun hampaat löivät loukkua ja koko keho tärisi kylmyydestä.

DCIM101GOPRO

DCIM101GOPRO

DCIM101GOPRO

DCIM101GOPRO

DCIM101GOPRO

DCIM101GOPRO

GOPR4222 2 GOPR4226 2 GOPR4266 2 GOPR4189 2 GOPR4250 GOPR4271 2 GOPR4221 GOPR4220 2

Veden alla astuu täysin omaan maailmaansa. Kuulet vain oman tasaisen hengityksesi, kaikki on tyyntä ja rauhallista, pystyt liikkumaan kevyesti ja nopeasti räpylöiden avulla. Kaikkialla on sateenkaaren värisiä kaloja, jotka eivät tunnu pelkäävän ihmisiä ollenkaan ja pääset seuraamaan, miten ne puikkelehtivat korallien välissä. Aivan upea kokemus, jonka jälkeen oli pitkään todella euforinen olo ja hymy korvissa. Harmi vain, että GoPro ei toista värejä läheskään niin tehokkaasti, kuin miltä ne näyttivät luonnossa. Kalat olivat melkein yliluonnollisen kirkkaita ja korallit pastellinvärisiä, mutta se ei valitettavasti välity täysin näistä kuvista. Yhtä kaikki kokemus oli epätodellinen, ainutlaatuinen ja koukuttava. Tätä on tehtävä lisää!

Loppuun vielä lyhyt video.

Bali

Balilla!

torstai, marraskuu 26, 2015
IMG_7299

Moikka täältä Balilta! Saavuin vähän aika sitten hotellille ja voi että, tämä majoitusparatiisi (Swiss-Belhotel Rainforest) on huippu! Viimeiset kahdeksan kuukautta on vietetty aikamoista reppureissuelämää, jonka aikana hostellit kerrossängyt, helpx-hoastien punkat, farmin vajaan kyhätyt pedit ja sukulaisten sängyt ovat tulleet tutuksi. Olen jo niin paatuneesti tottunut jakamaan tilan makuuhuoneesta, keittiöstä, suihku- ja wc-tiloista muiden kanssa, että en enää muistanut, miltä tuntuu nukkua yksin. Olen ihan fiiliksissä niin yksinkertaisista asioista kuin siitä, että voin sytyttää ja sammuttaa valot kun haluan, voin levittäytyä valtavalle parisängylle ihan yksinäni, voin säätää ilmastoinnin niin viileälle kuin haluan ilman, että samassa huoneessa nukkuvat aasialaiset pukevat toppavaatteita päälle ja voin soittaa musiikkia niin, että koko huone raikaa. En ole nukkunut yksin yli kahdeksaan kuukauteen, ja aion ottaa tästä kaiken irti. Ei keskellä yötä baarista tulevia huonekavereita, ei kuorsaajia, ei ikuisia torkuttajia, ei niitä idiootteja, jotka sytyttävät valot kolmelta yöllä. Miten neljän tähden hotelli tuntuukaan kuninkaalliselta hemmottelulta!

IMG_7278

IMG_7279 IMG_7284

Lento meni muuten hyvin, paitsi pääsimme lähtemään reilu puoli tuntia myöhässä, koska koneen kahvinkeitin ei toiminut. Täytyyhän matkustajien sumppinsa saada, joten ei auttanut kuin odotella. Melbournesta lentää Balille kuusi tuntia, ja on jännä, miten tässä osassa maailmaa tätä pidetään melkein lähimatkailuna. Täällä tajuaa, miten Euroopassa kaikki on niin lähellä ja ihmettelen, miten en ole esimerkiksi koskaan käynyt vaikkapa Oulussa, kun on aina ajatellut, että se on niin kaukana. Tähän tulee muutos ensi kesänä, kun tulen Suomeen! Balilla on suunnitelmissa viettää pari päivää Kutalla, nähdä paria suomalaista kaveria, jotka ovat sattumalta samaan aikaan täällä, tutustua Ubudin riisipeltoihin sekä käydä snorklaamassa ja surffaamassa. Gilejä on moni suositellut, joten se on myös harkinnassa. Tutustuin muuten lentokoneessa mukavaan australialaiseen tyttöön, joka kanssa matkustaa yksin ja hän suositteli yhtä surffikurssia Seminyakissa ja menemme ehkä sinne yhdessä.

Mutta tämän illan suunnitelmat ovat seuraavat:

IMG_7286 IMG_7296

Väsyttää meinaan ihan mielettömästi! Kuumuus ja kosteus, matkustaminen, viivästynyt lento, liikenne, alhainen verensokeri ja kahvinpuute veti sen verran voimattomaksi, että tänään en tee mitään, vaikka kello on vasta viisi iltapäivällä. Nyt rötvätään ja ansaitusti!

Huomiseen!

Australia Elämä Melbournessa

Australian Bucketlist: The Great Ocean Road

torstai, marraskuu 19, 2015
IMG_5631

Uskallan sanoa, että Great Ocean Road on upeinta, mitä voi Melbournen lähistöllä ja koko Victorian alueella tehdä. Great Ocean Road on noin 250 kilometrin mittainen tienpätkä, joka alkaa Torquayn surffikaupungista ja päättyy Allansfordiin. Tien rakensivat sodasta palanneet veteraanit ensimmäisen maailmansodan muistolle, ja kyseessä on siten maailman suurin sotamuistomerkki. Tie on myös tähänastisen elämäni kaunein maisemareitti, ja kauniita maisemia olen nähnyt myös muun muassa Kroatian rannikolla. Great Ocean Roadilla konkretisoituu sanonta: ”tärkeintä ei ole päämäärä, vaan itse matka”. Ja voi pojat, millainen matka! Jos jokaista upeaa rantanäkymää tai jylhää kallionseinämää olisi pysähtynyt kuvaamaan ja ihastelemaan, olisin joutunut stoppaamaan auton vähintään kilometrin välein. Jos olet Melbournessa ja päätät käydä yhdessä nähtävyydessä tai tehdä yhden ainoan retken, tee tämä!

IMG_5568 IMG_5569 IMG_5571 IMG_5573

Lähdimme matkaan Cranbournista, ajoimme Melbournen läpi Victorian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Geelongiin ja sieltä Torquayhin, joka toimii porttina Great Ocean Roadille. Jos aloitat matkasi Melbournen keskustasta, kannattaa lähteä hyvissä ajoin aamulla. Me kuitenkin lähdimme 40 kilometrin päästä ja jouduimme ajamaan keskustan läpi ja onneksi paikalliset neuvoivat lähtemään vasta kymmenen maissa, jotta välttäisimme aamun ruuhkassa istumisen. Siinä, kun Suomessa 40  kilometrin matkan ajaa reilussa parissakymmenessä minuutissa, Melbournessa siihen saattaa hyvinkin vierähtää reilu tunti.

IMG_5578 IMG_5581 IMG_5582 IMG_5583

Ensimmäisen pysähdyksen teimme Torquayssa. Nappasimme kaupasta lounaan mukaan ja menimme tyytyväisinä eväsretkelle rannalle nauttimaan melkein 30 asteen lämmöstä. Kaikki oli täydellistä, aurinko paistoi, aallot kohisivat, rannalle oli eksynyt muutama leikkivä koira omistajansa kanssa ja koko matka oli vasta edessä. Torquay oli rauhallisen rento rantakaupunki, joka on kuuluisa hyvänä surffipaikkana. Melbournenhan alue sijaitsee maantieteellisesti surffaamisen kannalta epäedullisessa paikassa, ja aallot ovat harvoin sopivat muuhun kuin uimiseen, joten hyvien aaltojen perässä voi joutua reissaamaan jonkin verran.

IMG_5587 IMG_5589 IMG_5590 IMG_5591 IMG_5593

Torquayn jälkeen maisemat muuttuivat koko ajan upeimmiksi, ja joka mutkan jälkeen sai olla haukkomassa henkeä, kun toinen toistaan hienommat merinäköalat vilisivät silmien edessä. Reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Torquaysta sijaitsi Lornen pikkukaupunki, johon päätimme palata paluumatkalla. Kaikkea kun ei kannata ahmia kerralla.

IMG_5599 IMG_5600 IMG_5601 IMG_5605

Iltapäivän puolella kahvihammasta alkoi kolottaa, ja onneksi pysähdys Apollo Bayssa toi siihen helpotuksen. Apollo Bay oli kahta edellistä kaupnkia hieman isompi ja se tarjosi myös enemmän majoitusvaihtoehtoja, joten jos joku suunnittelee kahden yön reissua Great Ocean Roadille, Apollo Bay voisi olla ensimmäinen yöpymispaikka. Jos tarkoituksena on matkata kaksi päivää ja viettää vain yksi yö, suosittelen jatkamaan hieman pidemmälle, sillä kuuluisammilla nähtävyyksille on Apollo Baysta vielä hieman matkaa.

IMG_5607 IMG_5608

Tie vei meidät hieman kauemmaksi rannikosta jylhiin maalaismaisemiin. Valtavilla niityillä laidunsi lampaita ja maisemat olivat kaikin puolin kuin Taru sormusten herran Konnusta. Ajoimme läpi luonnonsuojelualueiden, joissa satoja vuosia vanhat eukalyptuspuut kurottautuivat kohti taivasta. Great Ocean Roadin varrelta on myös mahdollista poiketa sisälle sademetsiin, käydä vaeltamassa ja ihailemassa upeaa luontoa ja vesiputouksia. Nämä jäivät meillä toiseen kertaan, sillä mielessä siinsi Great Ocean Roadin kuuluisin nähtävyys, 12 apostolia.

IMG_5614 IMG_5619 IMG_5621 IMG_5623 IMG_5626

Siinä ne nyt sitten ovat kaikessa komeudessaan. Olen aiemminkin puhunut siitä tunteesta, joka iskee, kun näet livenä jonkin kuuluisan paikan, jota olet aiemmin päässyt ihailemaan vain kuvissa tai televisiossa. Jotkut kertovat pettymyksestä ja odotusten lässähtämisestä. ”Jaa, tuossako se sitten paljon hehkutettu X nähtävyys sitten on”. ”On se vaan luonnossa pienempi/vaatimattomampi/rosoisempi/rumempi/tylsempi kuin kuvissa”. Itselläni on täällä Australiassa tapahtunut täysin päinvastoin. Nuo nähtävyydet iskevät tajuntaani sen tosiasian, että minä oikeasti olen täällä maailman toisella puolella. Ne palauttavat mieleeni ne lukuisat tunnit, kun olen Suomessa istunut sohvalla ja selaillut kirjoituksia Australiasta. Olen tallentanut kuvia työpöytäni taustakuvaksi, jotta ne muistuttaisivat minua silloin kaukaiselta tuntuvasta unelmastani lähteä kokemaan maailmaa. Ne muistuttavat lukuisista tunneista sohjoisessa marraskuisessa pimeydessä, kymmenistä tunneista työmatkalla Kouvolan ja Helsingin välillä, auton lasin raappaamisesta kohmeisilla sormilla ja kaikista muista hetkistä, jotka jaksoin sen voimalla, että  tiesin, että joku päivä pääsisin pois.

IMG_5628 IMG_5638 IMG_5640 IMG_5643 IMG_5646

IMG_5629

Kun seisoin ja katsoin eroosion kuluttamia kivipaaseja ja kuuntelin aaltojen kohinaa, en voinut olla tuntematta onnea ja ylpeyttä siitä, että olin uskaltanut lähteä tänne maailman toiselle puolen. Täällä minä oikeasti olin! Tämä oli niitä hetkiä, joilloin tajusin konkreettisesti eläväni unelmaani. Vaikka osittain tämä matka on tuonnut eteeni asioita, joita en olisi ikinä odottanut joutuvani kokemaan eikä jokainen päivä ole todellakaan ollut helppo, en voisi olla tyytyväisempi itseeni, että lähdin. Olen vuoden aikana kokenut ja kasvanut ihmisenä enemmän kuin olen tehnyt viiden viimeisen vuoden aikana Suomessa, vaikka tuohon aikaan on mahtunut niin valmistumiset, naimisiinmenot kuin työhaasteetkin. Tämä matka on opettanut minulle olemaan elämättä autopilotilla valintoja kyseenalaistamatta. Tämä on pakottanut minut pysähtymään, antamaan aivoille joutilaisuutta ja kohtaamaan, ymmärtämään ja hyväksymään monia asioita itsestäni, joita en tajunnut, kun elin jatkuvan suorittamisen kierteessä.

IMG_5654 IMG_5655 IMG_5657 IMG_5659 IMG_5662 IMG_5663

Lyhyen ajomatkan jälkeen saavuimme Port Campbellin pikkuruiseen kaupunkiin, jossa pääsimme katsomaan upeaa auringonlaskua. Päivä ei olisi voinut päättyä paremmin. Tiedättekö sellaisen järjettömän onnellisuuden ja ilon tunteen, kun koko päivä menee täydellisesti, universumi on puolellasi ja näet kaiken vaaleanpunaisten lasien läpi? Elämässä ei liikaa tuollaisia päiviä ole, ja kun sellainen tulee vastaan, siihen tunteeseen kannattaa heittäytyä. Tämä oli sellainen päivä.

Ajoreitti: Melbourne – Geelong – Torquay – Lorne – Apollo Bay – 12 apostles – Port Campbell Yöpyminen: Port Campbell Hostel (kylän ainoa hostelli ja voin suositella lämpimästi)

Australia

Maru Park ja Australian suloiset eläimet

maanantai, marraskuu 16, 2015
Sisäänkäynti

IMG_5511

Yksi Australian parhaita puolia on ainutlaatuinen eläimistö, jollaista ei löydä mistään muualta. Farmilla näki päivittäin wallabeja, liskoja, kakaduja, sammakoita sekä välillä emuja, mutta kaupungissa eläinbongailut rajoittuvat aikalailla lokkeihin ja muihin lintuihin. Kun tulee tilaisuus päästä näkemään koaloita ja kenguruita livenä, se kannattaa ehdottomasti hyödyntää ja tässä tulee pikainen vinkki yhdestä paikasta Melbournen lähistöllä, jossa sen voi tehdä. Matkalla Phillip Islandille pingviinien pariin pysähdyimme myös Maru Parkissa, ja siellä pääsee tapaamaan sekä australialaisia luonnossa eläviä eläimiä kuin perinteisiä kotieläimiäkin. Melbournen lähistöllä muita paikkoja ovat Melbourne Zoo, joka on enemmän perinteinen eläintarha; erityisesti Australian eläimistöön keskittynyt Healesville Sanctuary ja Werribee Open Range Zoo, joka on myös perinteinen eläintarha, mutta siellä liikutaan safariautolla.

IMG_5496

Nämä oli tuiman näköisiä kavereita

IMG_5490

Koalat ignoorasivat ihmiset ja keskittyivät nukkumiseen.

 

IMG_5499

Dingoja

 

IMG_5506

Huomatkaa pussista pilkistävät koivet! :D

IMG_5518

IMG_5472IMG_5481 IMG_5483 IMG_5486 IMG_5495 IMG_5497 IMG_5500 IMG_5503 IMG_5504 IMG_5507 IMG_5517

 Erityisesti jos on lasten kanssa liikkeellä, niin Maru Park on kiva paikka pistäytyä. Kenguruiden alueelle pääsee kävelemään ja niitä saa silittää ja ruokkia. Lisämaksusta pääsee silittämään myös koalaa ja ottamaan koalan kanssa kuvia. Lähtiessä saa mukaan myös ammattilaisen ottaman paperisen valokuvan. Ei kiinnostanut maksaa lisää pelkästä yhdestä kuvasta ja muutenkin koala näytti niin kyllästyneeltä koko touhuun, että ajattelin päästää sen vähemmällä. Mielenkiintoista oli myös lampaan kerintäesitys, jonka aikana kerrottiin keritsemisen historiasta ja villan käytöstä. Oli hauskaa seurata, miten valtaosin aasialaisista koostuva yleisö eläytyi prosessiin kohahduksin ja hihkahduksin (kuvia ja selfieitä unohtamatta) ja kun lammas oli keritty, kaikki puhkesivat suuriin suosionosoituksiin.

Maru Park on kiva, pieni paikka, jossa saa mukavasti kulutettua tunnin tai kaksi. Jos ottaa Phillip Islandille opastetun kierroksen, yleensä vierailu Maru Parkissa kuuluu mukaan pakettiin. Jos paikalle haluaa suunnistaa itsenäisesti, sisäänpääsy on noin 20 dollaria.

Elämä

Mikä matkailussa pelottaa?

lauantai, marraskuu 14, 2015
Fear-Quotes-32

Pelko. Eilisen päivän karmeat tapahtumat Pariisissa ovat nostaneet tuon sanan monen reissaajan alitajuntaan. Ne kohteet, jotka kiehtovat meitä luontonsa, arkkitehtuurinsa, historiansa, tapahtumiensa tai kulttuurinsa puolesta ja vetävät puoleensa ihmisiä ja matkailijoita kaikkialta maailmasta, ovat valitettavasti myös tehokkaita näyttämöjä eilisen kaltaisille veriteoille. Tapahtumat paikoissa, joista olemme luoneet vahvoja mielikuvia, joihin meillä on tunnesiteitä tai joista meillä on omakohtaisia muistoja, ovat paljon läheisimpiä ja koskettavampia kuin terroriteot, verilöylyt tai joukkosurmat, jotka tapahtuvat päivittäin tuolla jossain kaukana, maailmassa, joka ei ole meidän omamme. Minä itsekin yhdessä muun läntisen maailman kanssa olen surullinen ja järkyttynyt kaikesta tapahtuneesta ja suren, miksi ihmiset tekevät toisilleen karmivia asioita. Samalla mieleeni on noussut tuo sana, jota harvemmin kuulee, kun puhutaan matkailusta, vaikka me monet kannamme sitä mukanamme muodossa tai toisessa. Pelko.

Pray-for-Paris

Pelko matkailussa voi tarkoittaa montaa erilaista asiaa. Joka kerta, kun astun oman tutun elinpiirini ulkopuolelle, olen tuntemattomalla maaperällä. Tuntematon voi olla outoa ja pelottavaa, ja syy monelle jäädä kotiin tai valita lomailla vuodesta toiseen tutussa ja samassa kohteessa, vaikka mieli haluaisi eksoottisempiin paikkoihin. Matkaillessa joudun menemään oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, selviytymään kielellä, jota en ole imenyt äidinmaidossa, ottamaan selvää asioista, eksymään ja löytämään perille. Monet kerrat esimerkiksi täällä Australiassa olen joutunut tekemään asioita, jotka ovat olleet mukavuusalueeni ulkopuolella. Olen lähtenyt ajamaan 3500 kilometrin päähän pieneen syrjäiseen kylään työskentelemään farmilla käärmeiden ja hämähäkkien keskellä. Olen monet kerrat saapunut yömyöhällä tuntemattoman kaupungin bussipysäkille ja selviytynyt painavan rinkkani kanssa hostellille google mapsin ja ohikulkijoiden neuvojen avulla. Olen kämmenet jännityksestä hikisenä kulkenut CV:ni kanssa hakemassa ravintoloista töitä ja monia muita pieniä asioita, jotka askel kerrallaan ovat kasvattaneet omaa mukavuusaluettani. Olen vuodessa saanut todella paljon rohkeutta ja uskoa omaan pärjäämiseeni. Stressaan paljon vähemmän mistään ja annan asioiden mennä ihan erilailla omalla painollaan.

Mikä auttaa tuntemattoman pelkoon? Ensinnäkin tiedon hankkiminen. Onneksi meillä on internet, joka on pullollaan keskusteluja, arvosteluja, suosituksia, artikkeleja ja blogipostauksia, joista saa tietoa kohdemaasta, miten kannattaa kulkea lentokentältä kaupunkiin, missä kannattaa syödä, mitä mikäkin maksaa ja mitä kannattaa tehdä. Google street view’tä voi käyttää alueeseen tutustumiseen, jos se jotakin auttaa. Toinen, mikä auttaa, on omien kokemusten karttuminen. Kun on kerran ylittänyt oman mukavuusalueensa, on saman asian tekeminen toisen kerran huomattavasti helpompaa. Aivot muistavat, että hei, olit ollut vastaavassa tilanteessa aiemmin ja selvisit siitä. Mikset selviäisi tästäkin?

pray-for-paris

Yllättävän moni varsinkin hieman vanhempi henkilö on kertonut jännittävänsä omaa kielitaitoaan tai ”tankeroenglantiaan”, mistä on tullut ylivoimainen este reissaamiselle. Monesti nämä esteet ovat pääasiassa ihmisen omassa päässä. Kukaan, ei yhtään kukaan kiinnitä huomiota toisen virheisiin tai vahvaan aksenttiin. Muutamien perusfraasien opettelu auttaa ja tuo itsevarmuutta. Tärkeintä on vain avata suu ja puhua eikä olla liian kriittinen itselleen. Tapasin täällä Australiassa erään suomalaisen pojan, joka kertoi, että hän oli hakenut pari vuotta sitten Norjasta töitä ilman mitään kielitaitoa. Ruotsia hän ei puhunut sanaakaan, norjasta puhumattakaan ja englantia oli hänellä todella, todella heikkoa. Hän oli valmistautunut työhaastatteluun miettimällä mahdollisia kysymyksiä ja niihin vastauksia ensin suomeksi ja sitten kääntänyt ne sanakirjan avulla englanniksi. Hän oli opetellut ulkoa muutamia perusfraaseja. Haastattelua varten hän oli kirjoittanut itselleen oman minisanaston, jonka oli sitten kaivanut eteen haastattelutilanteessa ja yhdistellyt sanoja vastauksiksi. Takellellen, omien apusanojen avulla ja loputtomasti virheitä tehden hän oli vienyt haastattelun loppuun. Ehkä hieman jopa omaksi yllätyksekseen hän oli saanut paikan ja kuulemma siksi, että hänellä oli ollut pokkaa uskaltaa. Vain sillä, että päättää uskaltaa, pääsee yllättävän pitkälle.

Nämä ovat vielä pieniä asioita, mutta toki matkailuun voi liittyä todellisia vaaroja. Kun alkaa miettiä, mitä kaikkea kamalaa matkalla voi tapahtua, vähemmästäkin alkaa pelottaa. Moni pelkää lentämistä, ja itsekin lukeudun näihin lentopelkoisiin, ja pienikin turbulenssi saa sydämen pamppailemaan. Valitsen vain turvallisina pidettyjä lentoyhtiöitä ja yritän miettiä lentokoneen putoamisen epätodennäköisyyttä, mikä auttaa hieman. Matkalla voi myös saada ruokamyrkytyksen tai jonkin vaarallisemman taudin ja joutua virumaan epämääräisessä sairaalassa. Matkailija voidaan ryöstää, huumata, raiskata, kidnapata, tappaa tai tätä voidaan vähintäänkin huijata. Kun näitä mahdollisuuksia miettii, äkkiä alat nähdä vaaroja ja riskejä kaikkialla. Kaikki ovat epäluotettavia, haluavat sinulle pahaa tai ainakin hyötyä sinusta. Alat miettiä, mitä kamalaa voi tapahtua metroasemilla ruuhka-aikaan, keskellä mielenosoitusta, kuuluisan nähtävyyden juurella, elokuvateatterissa suositun elokuvan ensi-illassa, täydessä kahvilassa tai yökerhossa. Eilisen kaltaiset tapahtuvat vahvistavat uhkakuvia ennestään. Pelko vaanii kaikkialla. Pelko voi lamauttaa.

azVwPWB_700b_v1

Olisiko kannattavampaa pysyä kotona? Olenko kotona turvassa? Loppujen lopuksi suuri osa onnettomuuksista tapahtuu tutuissa elinympäristöissä. Voin liukastua suihkussa, voin ajaa kolarin kauppamatkalla tutussa risteyksessä tai minua voidaan puukottaa tamperelaisessa lähiössä. Esimerkiksi yhtenä tavallisena arkipäivänä juuri sillä yläasteella, jossa aikanaan kävin, eräs hullu kulki aseen kanssa koulun kolmanteen kerrokseen ja aloitti ammuskelun aikomuksenaan tappaa. Vaikka en itse käynyt enää kyseistä koulua, eikä tapauksessa onneksi menetetty ihmishenkiä, olisi lopputulos voinut olla toinen. Vaaroja on kaikkialla. Todennäköisimmät vaarat ovat arkielämässäni.

Annanko pelon saada minusta vallan? Tekeekö se eilisen kaltaisista terroristeistä voittajia, jos me alamme pelkäämään, jätämme väliin matkat Pariisiin, Lontooseen, New Yorkiin tai mihinkään kiehtovaan paikkaan? Jätänkö kokematta kaikki upeat asiat, näkemättä kaikki hienot paikat, tutustumatta kaikkiin loistaviin persooniin siksi, että annan peloilleni ja uhkakuvilleni vallan ja hautaudun kotiin valheelliseen turvallisuuden tunteeseen? Matkustan, vaikka välillä pelottaisi. Matkustan vaikka matkustaisin yksin, vaikka olisin nuori ja nainen ja juuri niistä syistä. Matkustan, sillä se on yksi parhaista tavoista käyttää tätä ainutlaatuista elämää. Sillä kaikista peloistani suurin on se, että en koskaan todella eläisi.

Australia Elämä Melbournessa

Phillip Island ja pingviiniparaati

perjantai, marraskuu 13, 2015
IMG_5540

Reilun sadan kilometrin päässä Melbournesta sijaitsee Phillip Islandin saari, joka on tunnettu siellä asustavista maailman pienimmistä pingviineistä. Aina aamuisin juuri ennen auringonnousua pingviinit lähtevät sankoin joukoin merelle pyydystämään kalaa ja joka ilta auringon laskettua samaiset pingviinit palaavat kupu pinkeänä takaisin pesilleen, jossa nälkäiset pörröiset poikaset odottavat suut ammollaan. Satojen ja jopa tuhansien pingviinien saattuetta on alettu kutsua markkinointimielessä pingviiniparaatiksi ja turisteille on keksitty myydä lippuja kyseiseen tapahtumaan. Itse halusin todistaa omin silmin tuota suloista näytelmää ja kun satuin vielä bongaamaan Grouponista edullisen tarjouksen, päätin lähteä viettämään vapaapäivää Phillip Islandille. Spoileri kuitenkin heti tähän alkuun: yhtäkään kuvaa pingviineistä ei valitettavasti tulla näkemään postauksessa, sillä kuvaaminen oli tiukasti kiellettyä.

IMG_5544 IMG_5549 IMG_5537 IMG_5535

Muistan hämärästi, että olen joskus lapsena Australian reissulla ollut mukana pingviinejä ihmettelemässä. Aiemmin katsojat saivat kuvata ilman salamaa, mutta niin moni rikkoi salamakieltoa, että kaikki valo- ja videokuvaaminen kameralla tai kännykällä kiellettiin. Olipa vapauttavaa olla reilu tunti ilman puhelinta tai kameraa ja vain keskittyä olemaan läsnä ilman välikappaleita tai pakottavaa tunnetta kuvata hyviä kuvia blogia varten. Varmaan jokainen omaa blogia pitävä aina välillä kyllästyy ”kuvauspakkoon” ja haluaisi keskittyä vain elämään ja nauttimaan hienoista maisemista tai tapahtumista, eikä antaa ainutlaatuisten hetkien mennä ohi samalla kun miettii, millainen valo olisi edullisin tai räplätessä kameran asetuksia.IMG_5533 IMG_5524 IMG_5521

Pingviinit olivat luonnollisesti äärettömän söpöjä. Voitte kuvitella, miten kymmenet pingviinit taapertavat mereltä kohti rantaa vaappuvin askelin. Välillä aalto vie parven takaisin mereen ja raukat lähtevät taas uudestaan suuntaamaan maalle. Välillä hiekka upottaa liikaa ja joku kaatuu rähmälleen rantaan, pyristelee ylös ja jatkaa taas. Joku jää muista jälkeen, menee sekaisin ja lähtee juoksemaan takaisin mereen. Yksikään pingviini ei noteeraa ihmisiä juuri ollenkaan, samalla lailla kuin emme mekään noteeraa vaikkapa lyhtypylväitä työmatkalla. Pääsimme lähietäisyydeltä seuraamaan myös tapahtumia pingviinien pesissä, kun poikaset odottelevat vanhempiaan mereltä. Kun kuka tahansa aikuinen tulee lähistölle, poikaset ryntäävät suu ammollaan tämän luokse. Ihan kuka vaan ei saa pingviinin äidinrakkautta osakseen, vaan jos poikanen ei ole kyseisin pingviinin oma jälkeläinen, se karkotetaan nopeasti kovalla rääkynällä ja tukkapöllyllä. Siinä tuoksinnassa pikkuisen untuvapeite saa kovaa kyytiä ja pullea poikanen palaa pesälle alta aikayksikön.

Pingviinien elämää oli mielenkiintoista seurata ja muutenkin maisemat olivat todella näkemisen arvoiset mielettömine aaltoineen ja jylhine kallionseinämineen. Phillip Islandille pääsee kätevästi omalla autolla ja paikkaan on Melbournesta matkaa noin 140 kilometriä. Peruslippu pingviiniparaatiin maksaa 24 dollaria ja halukkaat voivat ostaa jonkinlaisen vip-lipun, jolla pääsee paremmille paikoille. Mielestäni tästä ei saa kuitenkaan mitään lisäarvoa, sillä näet pingviinit kuitenkin. Paikalle järjestetään myös ohjattuja bussiretkiä, jotka maksavat noin 100 dollarin verran. Paikalle menijöille suosittelen pukeutumaan todella lämpimästi. Itselläni oli pitkähihainen paita, paksu huppari ja tuulelta suojaava takki, eikä auringon laskettua ollut todellakaan lämmin. Paikalle saa tuoda ruokaa ja juomaa, mutta varo todella röyhkeitä lokkeja, jotka nappasivat munkin myös pahaa aavistamattomalta bloggaajalta ja herkku meni parempiin suihin parissa sekunnissa. Niille, jotka haluavat nähdä pingviinejä ilmaiseksi tiedoksi, että myös St Kildassa asustaa muutamia pingviinejä, jotka palaavat samalla tavoin mereltä auringon laskiessa.

Australia Bali

Seuraavaksi Bali!

sunnuntai, marraskuu 8, 2015

Facebookissa ehdinkin jo kertoa, että tuli ostettua lennot Balille, Indonesiaan. Itselläni on Balista vähän ristiriitaiset mielikuvat. Toiset pitää paikkaa australialaisten Kanariana ja toisaalta Eat, Pray, Love -elokuva on muovannut mielikuvan loputtomista riisipelloista ja upeista auringonlaskuista. Joka tapauksessa Balille sitä nyt mennään ja siellä pitäisi viihtyä kaksi ja puoli viikkoa. Tarkoitus on ottaa rennosti, kierrellä vähän saarta, ihastella auringonlaskuja, viettää ainakin muutama yö Ubudissa ja sitten tietenkin kokeilla surffausta.

Ubud-and-Bali-Cycling-Tour-24 chedi-ubud_bali-pond-01_v-1 Bali-Ubud-rice-fields Bali-temple

kuvat: täältä, täältä, täältä ja täältä

Lähden reissuun yksin ja otan mielelläni suosituksia vastaan. Otin nyt aluksi Kutalta pari yötä hotellista, mutta sen jälkeen on tarkoitus siirtyä jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Skootterin vuokraamista harkitsen, mutta kaoottinen liikenne vähän pelottaa. Olen myös vähän huolestuneena seurannut tulivuoresta tulevaa savua, jonka takia esimerkiksi Sergein lento Denpasaarista Australiaan on peruutettu. Toivottavasti tilanne ratkeaa ja pääsen lähtemään suunnitellusti liikkeelle. Reissuun on toki vielä kolme viikkoa aikaa, joten hyvässä lykyssä ei ole syytä huoleen.

Balin jälkeen suunnitelmissa on viettää joulu ja uusi vuosi Melbournessa ja lähteä sitten tutustumaan Tasmanian luontoon ja helmikuun tienoilla tehdä kuukauden mittainen roadtrip Uudessa-Seelannissa. Sieltä joko suoraan tai Kaakkois-Aasian kautta Suomeen, jossa on tarkoitus paiskia ahkerasti töitä koko kesä ja kerätä rahaa toiseen vuoteen Australiassa. Tuntuu, että vuodessa en ole ehtinyt saada kuin pienen pintaraapaisun tästä mahtavasta maasta. Toisena vuotena ahkeran työnteon lisäksi aion asua Sydneyssä, kokea outbackin ja ihailla Ulurua auringonnousussa ja -laskussa, matkustaa legendaarisella Ghan-junalla Adeleidesta Darwiniin Alice Springsin kautta, reissata länsirannikolla ja ehkä kokea Cairnsin läheltä muutaman paikan, jotka tänä vuonna jäivät välistä. Hyvä suunnitelma, vai mitä?

Australia Elämä Melbournessa

Melbourne Cup – laukkakisoissa

perjantai, marraskuu 6, 2015
IMG_5430-001

There was barely standing room on the lawn and many ladies were unable to find a seat for the whole day. The Paddock was overcrowded to excess and the Hill was simply a mass of human beings. It has reached a stage now that almost everyone in Melbourne goes to the Spring racing.

– Australasian Newspaper (1871)

Pari päivää sitten Victorian osavaltiossa oli peräti virallinen vapaapäivä, jotta jokainen kynnelle kykenevä pääsisi todistamaan yhtä vuoden sosiaalisesti suurinta pippaloa – Melbourne Cupin laukkakisoja. Kyseessä on oikeastaan monen päivän kestävä karnevaali, joka huipentuu Emirates Melbourne Cup -päivänä, joka osui tämän viikon tiistaille. Hevoset, kisatunnelma, vedonlyönti, sosiaalinen seurustelu ja näytilläolo, pukeutuminen ja näyttävät hatut tekevät päivästä mielenkiintoisen niin turistille kuin paikallisillekin. Ympäri Australian järjestetään omia varjotapahtumia, mutta ne ainoat oikeat laukkakisat kisataan Melbournessa. Ja minähän halusin paikalle.

IMG_5436

Reppureissaajabudjetilla ei ollut oikein mahdollisuutta panostaa asuun niin paljon kuin olisin halunnut, mutta onneksi olin jo Cairnsista hankkinut tapahtumaan sopivan punaisen mekon ja kultaisena kimaltelevat korkkarit. Vaikka muutamia housupukuja näkyi naisilla, on mekko kuitenkin se klassinen valinta kyseiseen päivään. Maksimekko ei ehkä päivätapahtumaan ole kaikkein sopivin, vaan varman päälle pukeutuja valitsee (+/-) polvimittaisen mekon. Hattu tai näyttävä hiuskoriste on ehdoton ja sen kävin hankkimassa erikseen päivää varten.

IMG_5440 IMG_5448 IMG_5464 IMG_5463 IMG_5453

Nättejä asuja tuli ihailtua päivän aikana, mutta muutamia yliavonaisia ja tai juuri takapuolen peittäviä mekkoja tuli kauhisteltua. Päiväksi sattui hyvä ilma, joten parasta oli viettää se nurmikolla istuen piknik-tyyliin. Itse asiassa halvimmalla, general admission -lipulla (75 dollaria) ei päässyt edes näkemään kisoja livenä muuten kuin oven vierestä vilkuilemalla. Heittämällä tiskiin enemmän rahaa olisi saanut seisoma- tai istumapaikkoja, samppanjalounaan ja vaikka mitä, mutta itse tyydyin tuohon halvimpaan vaihtoehtoon. Mikäs siinä oli ollessa. Istuessa auringossa seuraten kisoja isolta screeniltä, juoden drinkkejä, katsellen ihmisiä ja kuunnellen dj:n pyörittämää musiikkia.

IMG_5449 IMG_5458

Täytyihän sitä sitten itsekin laittaa vähän rahaa vedonlyöntiin. Asiaan tarkemmin perehtynyt voi tehdä vaikka minkälaisia sekoituksia ja veikata vaikka neljä ensimmäiseksi tulevaa hevosta ja niiden sisäisen järjestyksen, mutta itse päädyin veikkaamaan voittajaa kivannimisen hevosen perusteella. En laittanut likoon kuin 5 dollaria, joten häviö ei kaataisi budjettia. Ja arvatkaa, miten kävi? Tietenkin juuri se kivanniminen heppa laukkasi voittoon ja koko pihanurmi raikui varmaan keskustaan asti, kun kenellekään ei käynyt selväksi, että suomityttö oli voittanut. 50 dollaria, mutta voittanut kuitenkin.

Tässä vielä jännitetään, jos voitto tulisi.

Tässä vielä jännitetään, jos voitto tulisi.

Vähän ajan päästä oli helppo tuuletella

Vähän ajan päästä oli helppo tuuletella

Päivä oli todella kiva ja hyväntuulinen. Ehdottomasti parasta hyvällä ilmalla ja isolla porukalla, jonka kanssa voi levittäytyä nurmelle piknik-eväiden ja skumpan kanssa (omia juomia ei saa tuoda alueelle), veikata vähän hevosia, ihastella ja ihmetellä muiden asuvalintoja ja ottaa ilolla irti kaikki australialaisesta tapahtumasta, jossa yhdistyy niin brittiläiset vanhat perinteet (ensimmäinen kisa laukattiin 1861) kuin nykyaika muotinäytöksineen, dj:ineen ja snapchattailyineen.

Seuraavan päivän puheenaiheet olivat seuraavat:

  • Paras uutinen: ensimmäistä kertaa naisjockey voitti pääkisassa ja todellakin vastoin ennakko-odotuksia
  • Suurin floppi: Eräs nuorehko naisosallistuja oli ajautunut sanasotaan poliisin kanssa ja tönäissyt miespoliisin kumoon pensaaseen. Saattoi pikkuisen nolostuttaa naista, kun videopätkää tapahtuneesta toitotettiin seuraavan päivän uutisissa siten, että nainen oli täysin tunnistettavissa kuvista.
Australia Elämä Melbournessa

Halloween Luna Parkissa

tiistai, marraskuu 3, 2015
IMG_5406

Kuvittele klassinen vanhan ajan huvipuisto. Näe edessäsi puinen vuoristorata, joka kirskuu ja natisee joka käänteessä; kuuntele musiikkia, joka kantautuu sadoin hehkulampuin koristellusta karusellista, jonka eriväriset puuhevoset liikkuvat tasaisen uskollisesti ylös ja alas; kuvittele sympaattinen, lempeän rauhallisesti kulkeva maailmanpyörä ja tunne nenässäsi pieni rasva