• Matkatarjoukset:

Light as feather

Olen tarkoituksella ottanut kuukauden loman bloggaamisesta. Ensin se vaan jäi, mutta sitten koin paremmaksi vaihtoehdoksi ottaa pientä lomaa ja antaa elämän viedä mukanaan, ilman paineita. Missä sitten olenkaan ollut tämän kuukauden? Kaikkea en halua paljastaa, ihan oman yksityisyyden vuoksi, mutta elämä on ollut kyllä aivan kertakaikkisen mahtavaa. Pienen tragedian jälkeen, kuten eroaminen pitkäaikaisesta suhteesta on ottanut osansa tähän hiljaisuuteen. Ei se vieläkään ole mikään helppo paikka ajatella kyseistä tapahtumaa elämässäni, mutta tuntuu vaan että kun pystyy olemaan hetkessä ja nauttimaan elämästä juuri siinä tilanteessa, mikään ei ole sen parempaa. Niinhän sitä sanotaan, että kaikki on asenteesta kiinni.

I have been on a hiatus for a month from my blog. It was unconscious decision in the beginning but at one point, I decided to take a full month of break to allow life lead me for a change without any pressure. So what have I been up to the past month? I don’t want to say everything as it is too personal for me, however my life has taken 180 degree turn, for the better. After a small tragedy, it is really refreshing to be able to enjoy life’s little miracles. Leaving a long-term relationship has been tough but I’ve managed to turn a negative into a positive. For that, I’ve needed the hiatus from blogging. During the past month, I’ve learned to live in the present moment and enjoy each moment thoroughly. Nothing is better than that. What you set your focus on, will determine how you feel – if you focus on the negative, you will naturally feel more negative and down; if you focus more on the positive, you will feel that way as well. 


Toivoin pystyväni saamaan läheiset ystäväni vierelle, ja universumi hoiti sen kyllä aivan ihanasti. Pääsin siskon luokse Hollannissa käymään viikoksi, jolloin tapasin myös näitä läheisempiä ystäviä. Ja myös kavereita, joihin yhteydenpito on vain jäänyt. Ennen Hollannin reissua, olin aivan rikki. Olin vain selviytymis-moodissa, enkä muista niiltä viikoilta juurikaan mitään. Hollannin reissu antoi enemmän tilaa ajatuksille ja uutta perspektiiviä. Otin päivä kerrallaan, hetken ajallaan. Suunnitelmia en hirveästi halunnut tehdä vaan mennä fiiliksen mukaan, tehdä mitä milloinkin halutti. Reissusta haluan kertoa hieman enemmän, onhan tämä “matkailublogi”, joten oma postaus aiheesta tulee myöhemmin.

I asked the Universe to be able to lean on my dearest friends and have them closeby me through this rough time in my life. The Universum responded to me in the most beautiful way. I was able to go to the Netherlands to visit my sister and see some of the greatest friends of mine. I even had the courage to see some old friends, who I’ve not been in touch for a few years. Before I went to Holland, I was completely shattered. I was in survival mode, doing things on automatic, which resulted for me to not remember much of those weeks. I was able to get some distance and new perspective in Holland, I was living in the moment there. I didn’t make too many plans but decided I would just go with the flow and see where the day would take me. I will make an entire post about this trip, since I want to write more about my travels.


Kuvia olen saanut otettua kuukauden aikana ihan rutosti, niin että muistikortti on aivan täynnä. Sitten alkaa se jälkikäsittely, ennen kuin niitä voidaan julkaista. On se kuvaaminen vain niin ihanaa ja haastavaa! Musiikin jälkeen, ehkä tärkeimpiä asioita elämässäni. Täytyy kyllä sanoa, että olen kuuden vuoden aikana kehittynyt aivan valtavasti. Laitteiston päivityksen jälkeen, olen oppinut entistä enemmän ja kuvat ovat laadukkaampia mitä koskaan aikaisemmin! Manuaalisäädökset alkavat tulemaan jo ytimestä, ilman että hirveästi tarvitsisi miettiä valotus- ja muita asetuksia.

My memory card of my camera is now completely full of pictures I’ve been taking. Now comes the post-processing and going through the photos. Photography is such an important aspect of my life and I wouldn’t change it for the world! After music, it may be the most important thing in my life. Very unlike to a Finnish person, but I have to say that over the past six years I’ve grown as a photographer. Since upgrading my equipment, I have learned even more and the photos are of better quality than ever before! Slowly, I’m starting to understand the manual settings, they now start to come automatically to me without testing and trying too much.


Hollannin reissun jälkeen, kun pääsin takaisin tyhjään kämppään, oloni oli hieman melankolinen. En olisi millään halunnut mennä takaisin sinne tai sitten kun pääsin kämpille, niin olisin vain halunnut vajota maan alle. Niin tai näin, sen viikonlopun jälkeen oloni on ollut todella paljon rauhallisempi. Olen ollut kiitollinen kaikista ihanista tapahtumista, ihmisistä (vanhoista ja uusista), tilanteista, auringosta sateeseen, aivan kaikesta.

When I got back to the apartment from the trip to Holland, I was a bit melancholic. I wouldn’t have wanted to go to the apartment, and once I did, all I wanted to do was just fall 6 feet under. In any case, I made through it and since that weekend I’ve been more content about my life. I am thankful for all of the beautiful blessings I’ve experienced over the past few weeks, for all of the events, people (old and new), situations, from sun to rain, I’m thankful for everything.


Olenkin haastanut itseni uusiin tilainteisiin, ja mennyt oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. En ikinä nimittäin olisi ajatellut löytäväni itseä Tinderöimästä. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että olen jäänyt monta kertaa jumiin hieman puoliautomaattisesti liikuttamaan kuvia vasemmalle. Olen kyllä muutamat treffit saanu aikaankin, joista ensimmäinen oli aivan täysi floppi eikä meillä oikein löytynyt yhteistä kieltä tai asioita joista puhua. Toiset treffit menivät sitäkin paremmin. En olisi ikinä osannutkaan kuvitella, että kahdenkympin-loppupuoliskolla alkaisin deittailemaan. Olin aina ajatellut itseni jotenkin pitkänsuhteen ihmiseksi. Kaipa sitä sitten kasvetaan kun ikää alkaa kertymään. Ihan hauskoja kokemuksia kaikki tapahtumat ovat viimeisen kuukauden aikana olleet.

I have been challenging myself to get out of my comfort zone and do things I’d normally never do. For instance, I’ve found myself zipping through people on Tinder. As if half-automatically, I just start swiping people left. I have been on a few dates, first of which was a complete flop and we barely said anything to each other. Turned out we had nothing in common, can you talk about awkward? Another date with another person went much better, much better. When I think about it, all I can do is smile. I would never have thought that at the end of my mid-20′s I’d be casually dating. It’s an experience, a fun one at that. You sort of never know what will happen, it can go either way. I’ve always thought of myself as a long-term-relationship-kind-of-person. Maybe I’m growing up, or learning to enjoy life and not take it so seriously all the time.


Olen myös käynyt (työ)kaverin luona grillibileissä, jotka muuten ei olisi voinut olla paremmat kemut! Entinen-minä ei välttämättä olisi mennyt paikalle, mutta nykyinen-minä on sen verran seikkailuhaluinen, että kiinnostui sinne menemisestä. Oi että, ilta oli mitä laadukkain hyvän seuran, paremman ruuan ja ihanimman pienen kissavierailijan kanssa. Olin kerrankin rohkeana, ja otin kamerani mukaan. Sain monilta kehuja kamerastani, sekä kamerataidoista kun otin ruuista hienoja kuvia. Itselleni, joka seuraa muita ihania bloggaajia, joilla on viimeisenpäälle ruokakuvia, omat kuvat ovat tuntuneet jotenkin mitättömiltä. Ehkä tällä kertaa kuitenkin onnistuin, vai onnistuinko? Kuvia tulossa kunhan siis saan muistikorttia hieman purettua. Illan päätteksi, eräs toinen kaverini tuli sitten mun luokse jatkoille. Aloimme katsomaan Pulkkista Youtubesta, ja tuli vaan siinä katsoessa mieleen, ettei kukaan ulkomaalainen (joka ei puhu suomea) tule ikinä ymmärtämään suomalaista huumoria. Pulkkinen on yksi klassikko omasta nuoruudesta, kuten on myös Uuno Turhapuro. Muitakin toki löytyy, mutta mainittakoot nyt vain nämä kaksi.

I went to a barbecue party at a friend’s, which could not have gone better! The previous-me would probably not have gone there but the new-me is quite adventurous and wants to experience new things. The evening was perfect with excellent food, good company and the cutest little kitty guest. I was brave enough to take my camera with me for once. Many complimented on my camera as well as my photography skills. Someone who follows many bloggers who have lots of amazing perfect shots, my own photos have seemed of lesser quality. Maybe, just maybe, this time I succeeded, or did I? You be the judge once I am able to go through the photos. At the end of the night, another friend of mine joined me at my place for an afterparty and we started watching some Finnish comedy show. No one else other than a Finn can understand Finnish humor, it’s a bit out there and it can be weird. 


Sitten viime viikonloppuna ihanimmista ihanin ystäväni tuli pikavisiitille. Hänellä oli myös synttäripäivä samana päivänä kun saapui maahan. Pidettiin sitten sen kunniaksi synttäriviikonloppu. Jälleen yksi parhaimmista viikonlopuista! Hän pääsi myös kameran eteen, ja oli kuin ihan oikeaa mallia olisi kuvannut. Mitään ei hirveästi tarvinnut ohjastaa, välillä hieman vinkata mihin katsoa, mutta muuten meni kyllä kuvausessio aivan nappiin. Lukuunottamatta alku kankeutta, nimittäin juuri kun pääsimme kuvauspaikalle vesi päätti yllättää meidät. Onneksi siinä kärsivällisesti (tai hieman kärsimättömämmin) odotimme kunnes kuuro loppui ja aurinko päättikin ystävällisesti näyttäytyä. Sunnuntaina pidimme toisen kuvaussession hänen pyynnöstänsä.

Last weekend the bestest of friends came for a long weekend. It was also her birthday the day she arrived here. We decided to make the weekend 3-day celebratory weekend in her honor. It was yet another excellent weekend! She also wanted a photoshoot with me. Boy, was she natural in front of the lens, it was almost as if I was shooting a real model! I didn’t have to direct her too much, only just where to look or minor details when she was unsure what to do but other than that pure natural talent. When we got to the location, after walking about 30 minutes, it started raining. Somewhat impatiently, we were giving up hope until the rain stopped. I told my friend, it’s now or never, and surely soon enough the sun even came out! On Sunday we had another photo session with her. Both sessions we got some great stuff. Both were pleased with the end results. 

Maanantaina oli ensimmäinen kerta pitkiin aikoihin, jolloin tarvitsi taistella negatiivisuutta ja ahdistuneisuutta vastaan. Sekin onnistui, kun keskittyi miettimään kaikkea kivaa. Okei, ehkä pieni shoppailureissu myös auttoi ja että mulla oli myöhemmin illemmalla sitten treffit.

Monday was a more difficult day for me for the very first time in a long time. I had to fight against my negative feelings and anxiety. I was successful at it as I just kept thinking all the amazing things I’ve been experiencing lately. Okay, a shopping trip to the city may have helped and then later in the evening I had a date to look forward to.


Nyt on sitten hieman “paluu arkeen ja alas sieltä pilven reunalta” -fiilis. Kaikkia asioita pitäisi jaksaa hoitaa. Haluaisin vain olla omassa pilvilinnassa, jonka olen kerinnyt rakentamaan tämän kuukauden aikana. Pitäisi ruveta suunnittelemaan seuraavaa liikkua, että mikä se olisi ja minnepäin maailmaa. Aloittaminen on ehkä se kaikista hankalin asia mulle. Kun ei oikein tiedä mistä kohtaa sitä pystyisi tai jopa voisi aloittaa. En ole enää semmoinen suunnittelija ihminen, niin kuin entinen-minä oli. Nykyään haluan mennä, minne sydän vie. Tiiätkö sen tunteen kun näppituntumalla vaan menee eteenpäin ja löytää itsensä jostain maailmain ihanimpien asioiden keskeltä? Mulla on semmoinen tunne nyt, ainut vaan etten tiedä suuntaa, jonne mennä. Onneksi tässä on vielä muutama kuukausi jäljellä. Pitää nyt alustavasti alkaa tekemään taustatutkimusta mahdollisuuksista ja ottaa vaihtoehto, mikä tuntuu parhaimmalta.

Now I feel I have to get down from the cloud castles I’ve been on lately. I should have energy to start getting back to reality and organize things. Although, I just would like to stay in my cloud castle. I should start planning my next move, what I want to do next and where to go. Starting it may be the hardest part of it all as I don’t know where to begin. I used to plan a lot more but as of lately, I rather just follow my heart/intuition and see where it will lead me. You know the feeling you can feel in your gut that you’re going in the right direction just unsure where exactly you’ll end up? Yeah, I have that now. I should still start looking at my options and do my research so I can continue going forward, in the direction that feels good to me.


Loppukevennykseksi, mitä oikein tapahtui Brasilialle Saksaa vastaan? Peli hieman muistutti hieman suomalaista jääkiekko-ottelua kun pitäisi saada tulosta, niin silloin on huono päivä. Pieni rökitys isäntämaalle ei varmasti muutenkaan tee kovin hyvää. Mielenkiinnolla odotan illan ottelua, mikäli jaksan olla hereillä siihen saakka. On nimittäin unet viimeaikoina jääny lyhyeen, ehkä sitä joskus kerkeää nukkumaan.

As a last note, what happened to Brazil against Germany? The play reminded me a little bit of Finnish ice hockey when they have to do well on the most meaningful game, they usually lose for one reason or another. The thrash cannot be good for the host country. I am anxious to see how tonight’s game will go, if I am able to stay up that late. My sleeping patterns have suffered lately and unable to sleep well, maybe some day I’ll find enough time to sleep.

Full Moon in Sagittarius 2014

Sorry for the quietness on the blog side, I’ve needed to take some time for myself. As for now, the full moon will be on Friday 13th June at 4.14 AM (GMT). As usual, the below is from New Moon Manifesting. If you are interested in further reading, please head on to Dark Astrology or Susan Levitt.


The Full Moon illuminates the night sky and stirs up emotions as we enter the Full Moon in Sagittarius this week on June 13, 2014 at 12:11am EDT (9:11pm PDT). The polarity between the sun in Gemini (lower mind) and the moon in Sagittarius (higher mind) teaches us to find balance between the two.

The Gemini Sun encourages us to look at the rational side of things, while the Sagittarius Moon looks at the bigger picture through our intuition. Sagittarius is fun, fiery, and expansive pushing us to shoot for the stars and swing big. Sagittarius helps us connect with our soul-self. You may be inspired to change directions or have a flood of new ideas that appear to come out of nowhere.

In the days moving towards the Full Moon take note of spontaneous ideas, inspiration, or that twinge of excitement. Sagittarius is ruled by Jupiter, the planet of aspiration and luck. You may be able to connect the dots between your desires and taking action towards them.

With every full moon there is a natural tendency to feel pulled in two directions. This month the conflict is between logic and faith. It’s a time to express ourselves, and let creativity flow. It can also create inner turmoil, doubts and fears may crop up, and insecurities may be highlighted. The important lesson is to find balance between the two forces. If you are over-analytical, then what can you do to listen to your gut instincts? What makes you feel more grounded so you can listen to your inner wisdom?

Get set for adventures and expand your possibilities with the Sagittarius Full Moon.

Yes I was burned but I called it a lesson learned / Mistake overturned so I called it a lesson learned / My soul has returned so I call it a lesson learned / Another lesson learned

Nyt kun siirto on saatu tehtyä, voin vihdoin aloittaa tänne kunnolla kirjoittamisen. Vielä pientä hiontaa tää ehkä tarvis mutta kaikki pikkuhiljaa. Täytyy kyllä myöntää, että tää muutos on jännittänyt mua. En tiedä mitä kotimaiset lukijani ajattelevat omista mietteistäni, enkä tiedä mitä vanhat lukijani tykkäävät tästä muutoksesta. Lisäksi, olisi niin paljon helpompaa vain jatkaa kirjoittamista englanniksi. Kaipa ne uudet haasteet ovat juuri niitä syitä miksi me eletään tällä maapallolla. Vaikeudet vahvistavat, ja haasteet tuovat arkeen pientä juhlantunnetta ja iloa. Pahoitteluni, jos suomenkielen taidot ovat hieman ruosteessa ja virheitä tulee, en ole näet kirjoittanut suomeksi muuta kuin päiväkirjaani ja silloinkin se helposti vaihtuu jossain vaiheessa englanniksi. Englanti on jotenkin vain niin paljon luontevampaa minulle, mutta ehkä se johtuu etten ole asunut Suomessa vuosiin. (Huh, siitä onkin jo melkein 10 vuotta, minne ne vuodet oikein katoavat?!)

So, the platform has been changed and all of my old posts have been moved here. I can finally start posting things again. I might still do some tweaking but all in their own time. I have to admit that this change has made me nervous. I don’t know how Finnish readers will take me nor do I know how the old readers will like this change. Moreover, it is easier for me to write just in English. Then again, I guess the challenges are what we are here for. The difficult things makes us stronger, and challenges bring a little life within you. I apologize if my Finnish is a bit rusty and make grammatical mistakes, I just haven’t really written anything in Finnish except in my diary and even then it can change to English. English just is more natural to me at this point, which may or may not be because I haven’t lived in Finland for years. (Nearly 10 years, where does the time fly?)

En tiedä vielä mitä oikein uskaltaisin paljastaa itsestäni. Minkä ihmeen takia otan paineita tästä sitten? Alunperin aloitin kirjoittamaan vain itseäni varten, ja koska se oli hauskaa. Blogini on myös toiminut aikalailla kuin päiväkirjanani koska olen saanut rauhassa kertoa asioista, joita en kaikille tuosta noin vaan kerro. Pelkään tuomitsemista. Mitään en haluaisi pelätä, enkä elää pelon vallassa. Olenkin yrittänyt oppia elämään luottamalla tulevaan, ja olemaan positiivinen. Viimeaikoina positiivisuus on vain jotenkin kadonnut itsestäni. Entinen minä oli optimistinen, aina auttamassa muita ja tiesi että positiivisella asenteella pääsee pitkälle. Nyttemmin, olen alkanut elämään pelossa. Se on jopa halvaannuttanut minut.

I don’t know how exposed I can be as of yet. How come I feel pressured then? Initially, I started writing for myself, and because it was fun. My blog has been kind of like a journal as I’ve been able to talk about things that have bothered me, really open up about things. Things that I don’t necessarily tell everyone. I am afraid of being judged. I don’t want to fear for anything or live in fear. I have tried to live my life trusting that everything will be ok, and being positive. Lately, however, that positive side of me has disappeared. The previous me was optimistic, always helping others and knew that through positive thinking you can make anything happen. Nowadays, I’ve started to live in fear. It has even paralyzed me.


Viimeaikoina olenkin pyytänyt apua ystäviltäni kun sitä olen nyt tarvinnut. Olen uskaltanut sanoa, että tarviin teitä. Minulla ei hirveästi ole ystäviä, varsinkaan sellaisia joille voi kertoa ihan mitä vaan. Pystyn olemaan sosiaalinen, mutta tarvitsen myös omaa aikaa ja tilaa. Omaa rauhaa. En tarvitse satoja kavereita, muutama hyvä ystävä riittää. Sydämeni on auki uusille mahdollisille suhteille, vaikkakin minulla on pelko siitä, että kyseinen henkilö taas lähtee elämästäni. Pitääkin muistuttaa itseäni, että kaikki tapahtuu syystä, kaikella on tarkoituksensa.

Lately, I’ve asked help from my friends as I’ve needed their support. I have been brave enough to ask their help. I don’t have a lot of friends, especially those who I can confide in about anything. I can be social, but I also need my own time and space. My own peace. I don’t need hundreds of acquaintances, few good friend is enough. My heart is open for new possible relationships, even though I’m fearful that the person will leave my life again without much of an explanation. Which is why I need to remind myself that everything does happen for a reason.


Olenkin todella kiitollinen näistä muutamasta ystävästä ja kuinka ihania he ovatkaan! Yksi ihminen ei pysty toista pelastamaan, mutta kun on muutama ympärillä siinä on tukiverkosto joka ei anna pudota. Olen omistanut elämäni rakkaudelle, se on ollut elämäni teema. Olen ottanut muiden huolet omikseni, ja siten kantanut lisä taakkaa hartioillani. Matkanvarrella olen unohtanut huolehtia itsestä ja hyvinvoinnistani. En ole arvostanut itseäni samalla tavalla kuin arvostan ystäviä. Tämä taas on johtanut tunteiden turruttamiseen syömällä tunteeni. Siksi kait minun on ollut vaikeaa pudottaa painoa.

I am very thankful for the few good friends I have, and how wonderful they are! One person cannot save another alone, but when you have a few, you have a support system which does not let you fall. My life has been dedicated to love, it has been the theme of my life. I have taken others worries upon myself and carried their weight on my shoulders. Whilst I’ve forgotten to take care of myself and my own well being. I have not appreciated myself the way I appreciate those who I love. This has led to eat my feelings, which in return has made it difficult for me to lose weight.


Nyt on minun aika. Aika ottaa sitä kuuluisaa omaa aikaa, olla itsekäs ja pyytää muilta apua kun minulla on vaikeaa. Tunteita tulee, mutta ne myös menee ohi. Niiden pitää antaa virrata, ja hyväksyä kun ne tulee. On minun aika alkaa välittämään itsestäni ja rakastaa minua, samalla tavalla kuin olen omistanut elämäni rakkaudelle. Hyvinvointi lähtee sisimmästä, elämän pienistä yksityiskohdista ja se ulottuu sitten myöhemmin ulospäin. Kun osaa arvostaa omaa itseään, se heijastuu myös kaikessa ulkoisesti. Kuitenkaan olematta ylimielinen tai kuvittelevansa olevan ylempänä kuin joku toinen – olemme kaikki samanarvoisia. Kunnioitus toisia ja itseä kohtaan on mielestäni kaikista tärkeintä. Valitsimme juuri tämän elämän ennenkuin astuimme siihen, ja ihan syystä. Tarvitsemme opit, vaikeudet ja haasteet, jotta sielumme kasvaisi. Elämä on elämistä varten, ilman pelkoja. Huumorilla ja positiivisella asenteella pääsee pitkälle, vaikkakin tunteiden pitää antaa rauhassa tulla ulos.

This is my time now. I need to take time for myself, be selfish and ask others help as I’m going through a difficult patch of my life. Emotions come but they also go. You should allow them to flow as they come. It is time for me to start caring about myself and loving myself the same way I seem to have dedicated my life to love. Well being comes from within, from tiny details in life and it reaches outwards as well. When you are able to appreciate yourself, it reflects on the outside as well. Without being arrogant or thinking you’re above the rest – we are all equals. Respecting others and yourself is one of the most important aspects of life. We chose this lifetime before we were even born, and for a reason. We need all the lessons, difficulties and challenges in order for our souls to grow. Life is made for living, without any fears or reservations. With humour and positive attitude you will go far, even though the emotions should flow as they come.

New Moon in Gemini 2014

The original article can be found on New Moon Manifesting. If you’re interested in further reading, head on to Susan Levitt’s blog.


The New Moon occurs on Wednesday, May 28, 2014 at 2:40pm EDT (11:40am PDT). The Gemini New Moon presents opportunities to enhance the characteristics of Gemini. Gemini is an air element which encourages us to focus on social aspects, communication, and our thoughts.

The New Moon is a time where the sun and moon come together in one astrological sign to seed the next 30 day cycle. The sun is the male energy while the moon is the female energy. These two aspects unite to create a foundation to help us see the truth related to communicating ideas effectively.

With the Gemini New Moon, it’s a good time to be open, interested, and curious. Gemini brings in mental energies and focus on the conscious mind. It provides the foundation for speaking, writing, and teaching. There may be expansion around new ideas, so think outside of the box. Look for new opportunities that lead you closer to your goals. Be mindful of new information, conveying your ideas, expanding your learning, and asking questions, without becoming overly rational or analytical. You may receive the message you’ve been waiting for.

With the Gemini New Moon, we may see the duality of our lives. Gemini is represented by the twins. It helps us see both sides of the question or multiple solutions. Listen to key messages and follow guidance and inspiration.

This is a time to re-evaluate your communication skills. Listen to other people’s points of view, without defending your position. You may be surprised at what you learn. It is also a good time to expand your intelligence, by improving your skills through education, healing issues related to your childhood, as well as, focusing on you achievements.

With this heightened mental energy your nervous system may feel overloaded or extremely energized. Watch any tendencies to over-commit yourself. Make sure you’re doing something to dispel the excess energy or over-stimulation with meditation or connecting with nature.

The New Moon is a great time to evaluate where you are, what you have learned, and what you want to achieve.