Browsing Category

Turku

Ruokamatkailijan Turku – Food Walk

Turku on ruokamatkailijan unelmakohde ja kaupunkiin suuntaavan kulinaristin suurin ongelma lieneekin valinnan vaikeus kattavan ravintolavalikoiman edessä. Kätevä tapa tutustua Turun ravintolatarjontaan on Food Walk -kortti, jonka voi lunastaa itselleen Visit Turun matkailuneuvonnasta tai verkkokaupasta 44 euron hintaan. Kortti on voimassa 3 vuorokautta ensimmäisestä ravintolakäynnistä ja sillä voi käydä yhteensä viidessä kortin kymmenestä ruokapaikasta. Kussakin on tarjolla tietty annos ja kaikki ravintolat sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan.

Me kiersimme Food Walk -kortin ravintoloita kahden päivän aikana ja pidimme kovasti kortin ideasta. Näimme monta erilaista ravintolaa, joista osaa emme varmasti olisi hoksanneet ilman korttia, kun taas osa oli jo entuudestaan tuttuja. Kaikki ravintoloissa nauttimamme annokset olivat keskenään tarpeeksi erilaiset ja kuvastivat hyvin kutakin ravintolaa. Tässä ravintolat, jotka me valitsimme kortilta:
Continue Reading

Uusi Apteekki, Turku

Yhdet ensimmäisistä elokuvista, joita olemme katsoneet yhdessä, ovat olleet Vares-leffat. Molempia miellyttäviä leffoja oli alkuun hieman vaikea keksiä, mutta Vareksesta pidimme molemmat, ja jos en ihan väärin muista, olemme katsoneet ne kaikki yhdessä.

Vares-leffoilla on hyvä fiilistellä Turkua, joka näkyy elokuvissa ilahduttavan paljon. Olen kuullut, että Turussa järjestetään jopa kiertokävelyjä Vares-leffojen henkeen. Kävelyillä kierrellään elokuvista tuttuja paikkoja. Yksi niistä on Uusi Apteekki -niminen baari, josta minulla on vähän nolo, tai ainakin hieman harmistuttava, tarina kerrottavana.
Continue Reading

Samppalinnan brunssi, Turku

Saavuimme Turkuun puolenpäivän aikaan suoraan ratsastustunniltani. Matkalla huoltoasemalta napattu hampurilainen ei pitänyt kauan nälkää poissa ja vatsa huusi ruokaa. Sillä aikaa kun minä peseydyin pikaisesti, soitti Henkka Samppalinnaan ja kysyi mahtuisiko brunssille vielä. Kyllä kuulemma mahtuu, oikein mainiosti.

Niinpä tallustelimme kohti Samppalinnaa ja siellä tarjoiltavaa brunssia. Sisään päästyämme huomasimme että tilaa oli paljon. Koko Turku oli hiljainen joulua edeltävänä viikonloppuna kaikkien tehdessä viimeisiä jouluvalmistelujaan tai ollessa jo ansaitulla joululomalla. Me pakenimme joulukiirettä Turkuun ja se oli oikein hyvä päätös.
Continue Reading

Scandic Julia, Turku

Pysähdymme Lohjan ABC:llä. Vaihdan vessassa koko vaatekerrastoni ja peseydyn hieman. Olemme lähteneet matkaan suoraan ratsastustunniltani enkä kehtaa saapua hotellin aulaan kuraisissa saappaissa ja hevosen kuolaamassa takissa. Sudin autossa vielä vähän meikkiä naamaan ja näytän jo melkein ihmiseltä saapuessamme Turkuun. Jätämme auton Scandic Julian parkkiin ja astelemme hotellin aulaan. Vastaanotto on poikkeuksellisen lämmin ja tunnemme olomme erittäin tervetulleiksi.

On joulua edeltävä viikonloppu ja yksi Turun reissun tarkoituksista on etsiä joulufiilistä maamme ihanimmasta joulukaupungista. Scandic Julia onnistuu tässä hyvin. Aula on koristeltu hyvällä maulla mukavan jouluiseksi ja seinällä olevasta lapusta saamme lukea, että täällä olisi mahdollisuus viettää myös hotellijoulua. Ei hullumpi idea. Sijaintikin on mitä mainioin. Turun tuomiokirkko on aivan vieressä ja se näkyy hotellihuoneemme ikkunastakin.
Continue Reading

Smör, Turku

Kävelemme pitkin Aurajoen rantaa. On vuoden pimein aika eikä etelään ole satanut vielä luntakaan valaisemaan maisemaa. Lukuisat jouluvalot luovat kuitenkin lämmintä tunnelmaa ja jokimaisema on kaunis.

On illallisaika ja meillä on varattu pöytä Smöristä. Pian näemme ravintolan kutsuvan sisäänkäynnin ja astumme portaita pitkin alas kellarimaiseen ravintolaan. Meidät otetaan hymyillen vastaan ja ohjataan pöytään.
Continue Reading

Turun linna

Minun täytyy nyt tunnustaa jotain. Olen väittänyt etten ole koskaan nähnyt Turun linnaa edes vilaukselta. Ei siinä muuten mitään, mutta olen hengaillut useaan kertaan Turun Satamassa Silja Linen terminaalin edessä, ja syyskuisella Turun reissullamme kyseisellä paikalla käytyämme huomasin, että siinähän se linna möllöttää aivan terminaalin vieressä. Täytyy olla sokea jos ei näe sitä. Ja minähän en siis muka nähnyt, vaikka olen pyörinyt siinä terminaalin edustalla vaikka kuinka paljon. Pitäisiköhän käväistä optikolla..

No nyt sitten näin linnan ja kävimmepä tutustumassa sen sisätiloihinkin. Turun linna oli ehdoton lempparini koko Turun reissullamme, vaikka Wanhan Paronin Kellarikin oli erittäin kiva kokemus. Ostimme hieman liian vähän parkkiaikaa Rinsessallemme (lue: autolle), ja linnaa kierrellessä tulikin lopulta hieman kiire. Emme osanneet arvata kuinka paljon kaikkea kivaa nähtävää linna pitää sisällään, joten aliarvioimme sen kiertämiseen tarvitsemamme ajan. Onneksi parkkipirkot olivat tuona sateisena päivänä jossain muualla kuin linnan lähistöllä..


Tämä kaveri aiheuttaa sydäreitä erään ketjulla suljetun käytävän syövereissä. Sydän pomppasi oikeasti kurkkuun kun kurkistelin käytävän kulman taakse ja siellä möllöttikin tällainen kaveri. En suosittele sydänvikaisille.


Joku vessafriikki istuu kuninkaan käymälässä.

Turun linnan historia alkaa 1280-luvulta, jolloin saarelle alettiin rakentaa leirikastellia. Myöhemmin leirikastellista tuli linna ja saarikin liittyi merenpinnan laskun takia mantereeseen ja nyt Turun linna nököttää Turun sataman vieressä ylväänä kuin siellä asuneet kuninkaalliset konsanaan. Nykyään linnassa toimii Turun kaupungin historiallinen museo ja rakennuksen sokkeloiset käytävät ovat melkein kokonaisuudessaan avoinna turisteille.


Päättömät bileet.


Saisinko palasen tuota kokonaista riikinkukkoa, kiitos!

Ennen kuin linnan viimeiset vangit siirrettiin vuonna 1891 Kakolaan ja Turun linna alkoi toimia Turun kaupungin museona, on se saanut kokea paljon monenlaista. Turun linnassa on säilytetty verorahoja ja laivattu niitä Ruotsiin, linnaa on piiritetty, siellä on säilytetty vankeja ja vietetty hulppeita renessanssiaikaisia juhlia, joissa viini virtasi. Se on ränsistynyt, kärsinyt tulipaloista ja sitä on restauroitu sekä laajennettu. Linna on toiminut kasarmina, asuntona, vankilana ja varastona. Ovatpa siellä riidelleet myös eräät veljekset, jotka sulkivat toisensa vuorotellen tyrmään noustaakseen itse linnanherraksi.


Tyrmä numero kolme.


Siinä nukkui vanki.


Ja tästä ikkunasta vanki tuijotteli ulos. Tuon ikkunalaudalla olevan kolon sanotaan tulleen vangin kyynärpäästä hänen haaveillessaan ikkunan äärellä vapaudesta.


Kirkko


Vanhoja astioita ja muita Turun linnan kauniita tavaroita olisi kiva ihastella äidin kanssa.

Turun linnaan tutustumiseen kannattaa tosiaan varata riittävästi aikaa (tunti ei riitä mihinkään), sillä sen paksut seinät sulkevat sisäänsä paljon nähtävää ja koettavaa kaikenikäisille tallaajille. Sokkeloiset käytävät vievät vuoroin ylös ja vuoroin alas, joten jalkaan kannattaa varata hyvät kengät ja se kaikista huonokuntoisin mummo voi jäädä autoon odottamaan. Tai hyvällä säällä hänet voi kärrätä kauniille linnan pihalle nököttämään. Kaiken kaikkiaan linna on vaikuttava tapaus ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Älä siis missaa sitä seuraavalla Turun reissullasi.


Matkamuistomyymälästä tarttui mukaan salmiakkia. Pötkön veimme tuliaiseksi iskälle ja karkkipussin mutustimme matkalla kotiin.

Kiss My Turku

Vaikka olenkin vieraillut Turussa muutamiakin kertoja, on kaupunki ja sen nähtävyydet jääneet minulle melko vieraiksi. Rautatieasema on tuttu, samoin satama, josta olen lähtenyt monelle riemukkaalle GooM-risteilylle, mutta itse kaupungista olen nähnyt oikeastaan vain Kauppatorin bussipysäkin sekä Maajussin morsiamen entisen kodin Kupittaalla. Jos en väärin muista niin olen kävellyt myös Tuomiokirkon ohi opiskelijahaalareissani parin aamumimosan jälkeen kohti Kauppatoria, josta bussi vei meidät Silja Linen satamaan. Siinäpä se, Turku-muistoni ovat olleet siis erittäin GooM-painotteisia.

Nyt kun olen jo niin vanha ja työelämään juurtunut etteivät GooM-risteilyt ole enää ajankohtaisia, päätimme tehdä tällä kertaa hieman aikuismaisemman turistireissun Turkuun. Ohjelmassa olisi yöpyminen hienossa hotellihuoneessa, kolmen ruokalajin ravintolaillallinen sekä roppakaupalla nähtävyyksiin ja Turun tunnelmaan tutustumista. Jospa Turku näyttäisi meille nyt todelliset kasvonsa. Reissulla juhlistimme neljättä vuosipäiväämme ja varasimme sitä varten jo etukäteen pöydän kivan oloisesta ravintolasta, joka osoittautui oikeaksi helmeksi. Wanhan Paronin Kellarin esittelinkin jo aiemmin, nyt lähdetään tallaamaan Turun katuja.

Ennen kävelykierrosta tankkasimme kuitenkin hieman energiaa hotellimme alakerrasta löytyvässä Oskarin olohuoneessa, jonka lounaalla nautimme salaattipöydän herkuista, tilasimme kerrankin lounasjuomaksi alkoholijuomat (lomalla niin voi tehdä) ja valitsimme listalta minulle hummerikeittoa ja Henkalle pannupihvin. Lomafiilis iski muuten tasan sillä hetkellä, kun pyysimme tarjoilijaa tuomaan meille veden sijaan sittenkin lasin valkoviiniä ja tuopin olutta ruokajuomaksi. Minulle viiniä ja Henkalle olut. Tästä loma voi alkaa!

Lounashetken jälkeen otimme suunnaksi Tuomiokirkon ja kurkistimme matkalla myös miltä näyttää Aurajoki. Aika ruskeahan se oli. Tuomiokirkko oli vaikuttava näky ja ihailimmekin sitä hetken miettien kuinka korkea se mahtaa olla. Kirkolta lähdimme vaeltamaan tois puol jokkee ja löysimme söpön vanhan kapean kadun, paljon mukulakiviä ja portaat Vartiovuorelle, jonne kiipesimme turkulaisen papparaisen perässä.

Vartiovuori jatkui ja jatkui vaikka kuinka korkealle ja matkalla näkyi kylttejä, jotka kertoivat missä kohtaa merenpinta on ollut. Turkulainen papparainen varmaan nauroi partaansa kun ihmettelin ensimmäistä merenpintakylttiä ääneen todeten, että onko merenpinta muka ollut näin korkealla!? Hah, se on ollut vielä paljon korkeammallakin, sillä viimeinen merenpintakyltti löytyi vuoren korkeimmalta kohdalta.

Vartiovuorella on myös tähtitorni ja useita näköalapaikkoja. Näköalapaikoilta voi ihailla Turun kattomaisemaa ja möllöttipä se Tuomiokirkkokin siinä ylväänä keskellä maisemaa.

Vartiovuoren kupeesta löytyi myös Turun palolta säästynyt Luostarinmäen alue, jonka ikivanhat söpöt pikku talot muodostavat tätä nykyä Luostarinmäen käsityöläismuseon alueen. Me ihailimme söpöjä Röllin mökkejä vain ulkopuolelta, mutta sisäänpääsymaksua vastaan tönöjä olisi päässyt ihailemaan myös aidatun alueen sisäpuolelle.

Me jatkoimme kuitenkin matkaa kohti jokea ja siellä nököttäviä jokilaivoja, jotka olivat harmiksemme kiinni. Turun turistikierrokseen olisi ehdottomasti kuulunut tuopillinen jokilaivassa, mutta koska ovet eivät auenneet meille kiipesimme seuraavalle kukkulalle.

Jos olimme ajatelleet Turun olevan lättänä kuin pannukakku, niin olimme väärässä. Turun reissumme osottautui nimittäin todelliseksi reisi-pakaratreeniksi kiivetessämme Vartiovuorelle, Samppalinnan vuorelle, Turun urheilupuistoon (joka myöskin sijaitsee kukkulan laella) sekä Kakolanmäelle. Seuraavana päivänä kiipeilimme vielä Turun linnan portaita ylös ja alas, joten liikuntaa tuli harrastettua kuin huomaamatta.

Tosiaan, seuraavaksi kiipesimme Samppalinnan vuorelle, jossa möllötti ainakin Kesäteatteri ja pieni orava. Oravasta tuli aivan mieleeni New Yorkin Central Park, jossa niin ikään seurasimme hassun oravan vipeltämistä ja yritimme saada ikuistettua pienen kaverimme kameran muistikortille. Samppalinnan vuorella oli myös tuollainen tykkihökötys, jonka toiminnasta en tajunnut hölkäsen pöläystäkään, vaikka yritinkin ymmärtää sitä.

Seuraavana rivissä oli Turun urheilupuiston kukkula, jossa istahdimme hetkeksi Paavo Nurmen stadionille katsomaan yleisurheilevia koululaisia. Stadionin vieressä möllötti myös vanha mylly, ja älykäs bloggaajanne innostui kovasti tajutessaan että hei, myllyn vieressä sijaitseva Myllysilta on varmaan saanut nimensä tästä myllystä! Ei kai.

Kolmelle kukkulalle kiivettyämme alkoi turistien jalat olla jo hieman hapoilla, mutta vielä pitäisi nousta Kakolanmäelle. Matkalla eteemme osui pieni puoti, jonka ovi oli kutsuvasti auki ja kyltti kertoi puodista saatavan Turku-tuliaisia. Jee, täältä löytäisimme varmasti jääkaappimagneetin muistoksi tästä reissusta muiden matkamuistomagneettiemme seuraan. Ja niin kiipesimme jääkaappimagneetti käsilaukussani Kakolanmäelle, jonka hiljaista karuutta aistimme kaikessa rauhassa, kunnes huomasimme vasta mäeltä laskeutuessamme ”Asiaton oleskelu kielletty” -kyltit, mikä selitti osaltaan sen, miksei mäellä näkynyt muita ihmisiä.

Totesin Henkalle pitäväni eniten sellaisista nähtävyyksistä ja paikoista, jotka ovat korkealla, jotka ovat vanhoja ja/tai jotka ovat jollain tapaa karuja ilmestyksiä. Kakolan vankila täytti kaikki nämä kriteerit ja olikin siksi mielestäni melko vaikuttava tapaus. Turun lemppariksi Kakolanmäki ei silti ihan päässyt, sillä Turun linna oli vielä upeampi paikka. Siitä teen myöhemmin ihan oman juttunsa, joten odottakaapa vaan Turku-fanit vielä hetki linnapostauksen julkaisemista. (Hahaa, tajusitteko vitsin? Eihän Turku-faneja ole olemassakaan!)


Mikaelin kirkko

Kakolanmäeltä laskeuduttuamme kävelimme takaisin kohti Kauppatorilla sijaitsevaa hotelliamme ja ihastelimme matkalla muun muassa kaunista Mikaelin kirkkoa. Ihmettelimme myös sitä, miten eri aikakaudelta olevat rakennukset sijaitsivat sikin sokin sulassa sovussa toistensa kainalossa, mikä teki Turusta hauskan moni-ilmeisen kaupungin. Siinä ne kaikki nököttivät saman kadun varrella: vanha matala puurakennus, neliömäinen kerrostalo ja joku modernimpi yksilö vielä kolmantena pyöränä. Ja kaikki näyttivät onnellisilta, paitsi se yksi hieman notkahtanut puutalo, jolla oli varmaan jo hieman vanhuuden vaivoja.


Kauppahalli

Kaikenmaailman kukkuloilla kiipeily oli verottanut energiavarastojamme niin paljon, että päätimme haukata jotain pientä välipalaa ennen kuin suuntaisimme hotellille valmistautumaan illallista varten. Ennen sitä kurkistimme vielä miltä Kauppahalli näyttää ja ostimme siellä sijaitsevasta Kultasuklaasta muutaman maukkaan tuliaisen.

Välipalapaikaksi valikoitui Red Hot Chilis Bar & Grill. Hetken pähkäilyn jälkeen päädyimme ottamaan sekoituksen kaikkea pientä kivaa, kuten mozzarellatikkuja, jalapeno-popperseja, ranskalaisia perunoita, cantaloupe-melonia ja muuta sellaista. Janojuomaksi valitsimme tuopilliset olutta, sillä lälläslää, mepä ollaankin edelleen lomalla!

Kiertelimme hieman myös Kauppakeskus Hansassa ennen kuin siirryimme hotellihuoneeseen hengailemaan ihanan kaari-ikkunamme ääreen, kilistämään kuohuviinillä vuosipäivämme kunniaksi ja valmistautumaan illallista varten. Mmm, onhan tämä Turku sittenkin ihan mukava tapaus.

Sokos Hotel Hamburger Börs

Olemme päättäneet Henkan kanssa, että pyrimme viettämään syyskuista vuosipäiväämme matkustamalla aina uuteen kaupunkiin. Ensimmäisenä vuosipäivänämme olimme Helsingissä, toisena Tukholmassa, kolmantena Kuopiossa ja nyt neljäntenä vuosipäivänä ajatuksena oli mennä Tallinnaan, mutta koska Copterline perui lentonsa, suuntasimmekin Turkuun.

Virallinen vuosipäivämme on Henkankin helppo muistaa, sillä päivämäärä on ainakin jenkkien suunnalla pahamaineinen 11.9. Tänä vuonna tornien kaatumista ja meidän ensitapaamistamme muisteltiin tiistaina, ja koska se on vähän hölmö päivä matkustaa, lähdimme vuosipäiväreissullemme jo edellisen viikon lopulla. Ja tosiaan, Turku oli suuntanamme.


Sateenkaaren päässä häämöttää Turku

Hotelliksi valitsimme Sokos Hotel Hamburger Börsin sen mainion sijainnin sekä saamamme Sokos Hotellien lahjakortin perusteella. Hotelli osottautuikin huippuvalinnaksi etenkin kun huoneemme oli astetta parempilaatuinen. Se sijaitsi torin puolella ylimmässä kerroksessa ja me molemmat ihastuimme kovasti huoneessa olevaan kaari-ikkunaan ja siitä aukeavaan näkymään sekä vanhoihin puupölkkyihin, joita pilkotti sekä huoneemme reunoissa että käytävänkin puolella.

Samalla käytävällä huoneemme kanssa oli muutama houkuttelevan näköinen sohvaryhmä, saunat sekä uima-allas, jota kävimme kurkkaamassa, mutta uimaan emme menneet allasalueen hölmöjen aukioloaikojen takia. Jos olisimme viettäneet Turussa useamman kuin yhden yön, olisimme varmasti raivanneet tilaa altaaseen pulahtamisellekin, mutta nyt tyydyimme vain ottamaan allasalueesta pari valokuvaa.

Istahdimme kaupungilla tekemämme kävelykierroksen ja illallisen välissä hotellin alakerran baariin nauttimaan viskit, jotka hörppäsimme ikkunapöydässä torin vilinää ihmetellen. Turussa oli kyseisenä torstaina uusien opiskelijoiden bileet ja kaupungilla vaelsikin ties mitä otusta Turtleseista aina Super Marion kautta Paavo Pesusieneen.

Alakerran baarissa lukaisin läpi myös pienen esitteen, jossa kerrottiin hotellin historiasta. Vanha hotelli on nähnyt aikojen saatossa paljon ja onpa se joutunut vaihtamaan kerran nimeäänkin, kun saksalaisvihan pakottamana nimi Hamburger Börs vaihdettiin hetkeksi Grand Hotel Börsiksi. Hotellin vanhassa osassa pidettiin pirskeitä jopa kieltolain aikaan, joten aikamoinen menomesta se on aikoinaan ollut.

Hotellin aamiainen oli aika perustasoa. Kaikkea hyvää löytyi, mutta minä olisin kaivannut vielä jotakin makeaa aamiaisen jälkkäriksi. Henkka löysi kyllä erään kuvun alta lettuja, jotka maistuivat hyvälle marjahillon kanssa, mutta kyllä minä silti muistelin hieman kaiholla viime vuonna Kuopion hotelliaamiaisella syömääni pullaa..

Aamiaisella tapahtui hauska sattumus kun Henkka törmäsi pitkästä aikaa vanhaan kaveriinsa pekonikuvun äärellä. Minä olen tottunut ajattelemaan, että hotellin aamiaiselle voi ihan hyvin mennä meikittömänä ja tukka pörrössä, sillä ei siellä kukaan kuitenkaan tunne minua, mutta kas, nyt jouduinkin kättelemään uusia tuttavuuksia vastaheränneen näköisenä. Ei se mitään, sillä eikös aamiaisella kuulukin olla vähän pölähtäneen näköinen?

Maittavalta aamiaiselta suuntasimme Turun linnan kautta iskän luokse Pohjaan, mutta sitä ennen piti selviytyä vielä minua jo tulomatkalla kovasti järkyttäneestä asiasta: Autohissistä. Hotellin parkkipaikalle päästäkseen piti auto ajaa tuollaiseen aivan kammottavaan hissiin, ja minä meinasin jo juoda mukanamme olevan skumpan ykkösellä alas, kun tajusin joutuvani johonkin niin järkyttävään paikkaan. Hissikammoisen elämä ei aina ole kovin helppoa.

Onneksi en kuitenkaan ollut itse auton ratissa, sillä siitä vasta olisikin riemu revennyt kun kaksi maailman pelottavinta asiaa olisi yhdistetty: Autolla ajaminen ja hissi. Mukaan vielä pari ampiaista niin Martina olisi varmaan kuollut pelkoonsa. Selvisin koettelemuksesta kuitenkin ilman rohkaisuviiniä silmät kiinni syvään hengitellen, vaikka syke nousikin noin miljoonaan kun odotin hissimatkamme päättyvän. Huh, mikä koettelemus. Kaikkeen sitä joutuukin kun matkustaa Turkuun.