Browsing Category

St Thomas

St Thomas – Rommia, koruja ja merirosvoja

Kerroin jo St Martin -postauksessa että pysähdyimme maaliskuisella Karibian risteilyllämme kahdella minulle ja Henkalle jo entuudestaan tutulla saarella. Toinen oli St Martin ja toinen St Thomas. Vietimme viimeksi St Thomasilla romminhuuruisen päivän ja sama oli tarkoitus toistaa tälläkin kertaa, mikäli Palm Passagelta löytyisi edelleen sama hauska baari kuin viimeksikin.

Vaikka satamasta turisteja keskustaan kuljettanut seinätön bussi pysähtyi aivan Palm Passagen edustalle, emme rynnänneet suoraa päätä baariin, vaan päätimme tutustua ensin hieman kaupunkiin. Tiesimme nimittäin kokemuksesta, että kun kerran istahtaa Palm Passagen penkkiin, on siitä hyvin vaikea nousta enää ylös.

Siispä suuntasimme kulkumme pitkin rantaa syvemmälle Charlotte Amalien kaupunkiin. Katselimme vanhoja rakennuksia ja korkeuksiin kohoavaa saaren keskiosaa. Lähes kaikissa rakennuksissa on kapeiden ikkunoiden ja ovien kohdalla puiset pariovet ja ne näyttävät olevan suoraan Karibian hurjilta merirosvoajoilta. Kaupunki on täynnä jyrkkiä mäkiä ja jossain on nähtävyys nimeltä 99 steps. Sitä mekin lähdimme etsimään, vaikkemme olleet aivan varmoja missä kuuluisat portaat sijaitsevat.

Muistin lukeneeni portaiden alkavan Hotelli 1829:n kohdalta ja haa, tuossahan sen niminen rakennus onkin! Söpö punainen rakennus kiinnitti huomiomme niin, että päätimme mennä kuikuilemaan sen sisälle.

Sisältä löytyikin söpö vanhanajan rommibaari, jonka kivoja yksityiskohtia tutkailimme tovin jos toisenkin. Baarimikkona toiminut iloinen tyttö lupasi tehdä meille rommidrinkit kunhan hän saisi ensin jääpaloja. Sitä odotellessa voisimme tutustua yläkerran rommimuseoon.

Suuntasimme siis sisäpihan kautta yläkertaan ja ihastelimme pitkään sisäpihan kaunista vesiaihetta. Ihana paikka. Yläkerran rommimuseo oli pieni ja sieltä saadut maistiaiset minikokoisia verrattuna Barbadoksen Mount Gay Rumin maistiaisiin. Lupasin muuten Barbados-postauksessa tehdä Mount Gay Rumista oman postauksen, ja se on edelleen tulossa, älkää siis rommin ystävät hätääntykö.

Maistoimme Hotelli 1829:n museossa muun muassa hedelmärommeja ja ne olivat tosi hyviä. Olisi tehnyt mieli ostaa kutakin makua yksi, mutta milläs me kuljetamme ne kotiin? Rommipullot saivat siis jäädä saarelle, vaikka todella edullisia rommeja katsellessa tuli paha mieli kun tiesi, että Suomessa samaisesta rommipullosta saisi pulittaa paaaljon korkeamman hinnan. Vaan ei auta itku rommimuseossa.

Suuntasimme takaisin alas rommibaariin, jossa baariin oli saatu jäitä ja baarimikko sekoitti meille kolme paikallista rommidrinkkiä. Maistelimme niitä terassilla samalla kun ihailimme maisemia, joita tosin halkoi joka paikassa matalalla roikkuvat sähköjohdot ja muut rumat härpäkkeet.

Hauskan rommihetken jälkeen jatkoimme 99 stepsin etsimistä. Eräs ohikulkeva mies neuvoi meidät oikeaan paikkaan aivan hotellin viereen ja siinä ne oli. Korkeuksiin kohoavat portaat, joita on oikeasti 103 kappaletta, vaikka nimi lupaileekin muuta.

Lähdimme kipuamaan portaita ylös ja käännyimme välillä katsomaan maisemia. Portaiden vieressä taapersi kanaemo poikasensa kanssa ja voi armoton sitä piipitystä ja kanaemon paniikkia, kun poikanen ei päässytkään hyppäämään paksun juuren yli. Kana meni jo nurkan taakse luullen poikasen seuraavan ja heti kun hätääntynyt poikanen alkoi piipittää äidin kadottua näkyvistä, ryntäsi kana vauhdilla poikasensa luokse, joka hyppeli pienillä jaloillaan vasten liian korkeaa juurta. ”Äiti mä en pääse!”

Jätimme kanan ja rikkimenneen munan rauhaan ja jatkoimme portaat ylös asti. Tässä olisi hyvä pakaratreeni kun nämä portaat kiipeäisi muutaman kerran ylös. Ihan vinkkinä vaan kaikille St Thomasin Charlotte Amaliessa lomaileville liikuntahulluille.


Portailta jatkoimme toisia ränsistyneempiä portaita alas ja otimme suunnaksi ostoskadun, joka on täynnä koruliikkeitä. Kiertelimme yhdessä matkamuistoliikkeessä ja kävimme kurkkaamassa myös rannan puolella olevaa hauskaa merirosvokauppaa, johon ihastuimme jo viime reissulla. Kaupassa myydään kaikenlaista aitoa merirosvotavaraa, kuten ruoreja, koruja, vanhoja astioita ja muuta hauskaa sälää. Hinnat ovat kohdillaan, joten tuliaiset jäivät tästä kaupasta hankkimatta, vaikka kieltämättä vanha merirosvotynnyri olisi aika makea yksityiskohta uuden kotimme sisustuksessa.

Merirosvokaupassa ei saanut kuvata tämän enempää.

Sitten suuntasimme vihdoin Palm Passagelle ja aloimme jännittää, onko baari yhä pystyssä ja ennen kaikkea, onko siellä sama hauska baarimikko kuin viimeksi. Kyllä baari löytyy ja se on aivan täynnä. Ja kyllä, keskeltä baaritiskiä löytyy sama hauska jantteri, jota vuodet näyttävät kohdelleen hieman kaltoin. Niin, kai se jokapäiväinen rommin lipittäminen alkaa näkyä ulkomuodossakin jossain vaiheessa. Mies oli vanhentunut kolmessa vuodessa hurjasti. Itsehän näytän edelleen yhtä nuorelta kuin aina ennenkin. Kröhöhöm..

Odotimme että paikkoja vapautuu ja istuimme pöytään. Lasse onkin kertonut jo omassa matkapostauksessaan rommibaarin iloisesta tunnelmasta, mutta kerrottakoon nyt tässäkin, että baarissa tuli vietettyä taas oikein mukava iltapäivä.

Lasse pääsi kaverikuvaan.

Hedelmäinen drinkki maistuu kuumana päivänä.

Sanokaa kun riittää!

Syötiin täällä myös kevyt lounas. Oli tosi hyvää..

..ja vielä paremmalta sapuska maistui kun sen maustoi tällä kastikkeella. Nam!

Jälkkäriksi BBC, eli banaania, baileysia ja kookosta. Saattaa siellä seassa olla vähän rommiakin.

Kas näin syntyi BBC.

Kippis!

No jos nyt vielä yhdet, vaikka Lasse alkaakin olla jo hieman tuiterissa.

Välissä voidaan katsoa vähän kuvia. Tämä on otettu viime reissultamme.

Ja tässä baarimikkomme on iloisena lumihangessa.

Talo tarjoaa jekkushotit seurueen miehille. Baarimikkokin on mies, joten hänkin voi ottaa.

Tämä on osoite.

Vielä yhdet rommidrinksut mukaan matkaevääksi ja kohti satamaa, jossa paattimme viereen oli tullut tuollainen pieni alus. Allure of the Seas.

Allure of the Seasia oli tullut ihailemaan myös tämän näköisiä heppuja.

Söpöt otukset paistattelivat päivää sataman rantakivikolla ja suorastaan poseerasivat kameroille. Ihania! Jättimäisiä otuksia tuli tuijoteltua pitkät tovit, sillä minä ainakaan en ollut nähnyt noin isoja liskoja aiemmin. Aika hauskoja.

Päivän teeman kunniaksi otimme laivan kannella vielä yhdet rommidrinksut ja hyvästelimme St Thomasin laivan lipuessa pois Charlotte Amalien satamasta. Jotenkin minulla on sellainen kutina, ettei tämäkään jäänyt viimeiseksi vierailuksi USA:n Neitsytsaariin kuuluvalla St Thomasin saarella. Nähdään siis taas joskus!