Browsing Category

Reseptit

Neljän juuston piirakka – Paras tarjottava juuston ystäville

Se oli aurinkoinen perjantaipäivä kun odotimme kummitätiäni kylään. Aamutoimet oli hoidettu kaikessa rauhassa ja pikkubloggaaja oli ehtinyt nukkua jo jonkun aikaa päiväuniakin, kun ovelta kuului koputus sovittuun aikaan. Kummitäti on täällä! Keitimme kahvit ja ehdimme jutella sopivan hetken kunnes pikkubloggaajan huoneesta alkoi kuulua ääniä. Hain pikkuisen mukaan pöydän päätyyn syöttötuoliin, niin että hänkin pääsi osalliseksi keskusteluun.

Nämä tällaiset hetket ovat äitiysloman ja hoitovapaan parhaita paloja. Kiireetön aurinkoinen keskipäivä kotosalla. Kahvia, pientä purtavaa ja tärkeä ihminen kylässä. Näistä hetkistä pitää osata nauttia, sillä vielä tulee se aika, kun vietän taas kiireistä työarkea ja iltapäiväkahvit nautitaan korkeintaan töiden lomassa toimiston taukotilassa.

Tokihan kummitädille piti loihtia kahvin kaveriksi myös jotakin hyvää tarjottavaa. Kahvipöydässä oli kaupasta ostettua kakkua, mutta tarjoilujen päätähtenä loisti kuitenkin neljän juuston piirakka, jonka ihanan tuhti juustoisuus sai kaverikseen tomaattia ja basilikaa. Tuhdin piirakan kanssa halusin tarjota jotain raikasta, joten tein helpon melonisalaatin, jonka päälle voi ripotella erillisestä kulhosta siemeniä ja pähkinöitä. Vielä vähän tummia viinirypäleitä kulhoon ja kahvipöytä on valmis ottamaan vastaan mieluisan vieraan.

Continue Reading

Ajoissa aamusta lähtien – Aamiaisreseptejä aamuvirkulta

Minä olen aina ollut se, joka on jopa ärsyttävän ajoissa kaikkialla. Olen tuhlannut vaikka kuinka paljon kallisarvoista aikaa odottamalla liian ajoissa sovittuja tapaamisia, oppitunteja ja muita tapahtumia. Olen yrittänyt opetella siitä hieman pois ja mennä paikalle vain vähän ennen sovittua kellonaikaa ja nykyään saatan jopa joskus vähän myöhästyäkin. Myöhästyminen ahdistaa edelleen suunnattomasti, mutta nykyään arvostan aikaani sen verran, etten lähde ihan överiaikaisin liikkeelle.

Toisin oli ennen. Seisoin ala-asteella naapurini eteisessä jo silloin kun hän vasta aloitteli aamutoimiaan. Kävelimme yhdessä kouluun ja minä saavuin luokkatoverin eteiseen aina aivan liian aikaisin. Hänen vanhempansa pyysivät minut sisään ja sanoivat, että voin tulla myöhemminkin, mutta minusta oli kivaa olla ajoissa ja seistä toljottaa siinä eteisessä sen aikaa kunnes kaveri sai itsensä valmiiksi. Siihen meni kymmeniä minuutteja ja koko sen ajan seisoin urpona eteisessä. Se oli osa omia aamurutiineitani ja erittäin hölmö sellainen. Tiedostan sen toki itsekin näin jälkeenpäin, mutta silloin pidin siitä. Mihin kaikkeen senkin ajan olisi voinut käyttää?

Olin vielä ammattikorkeakoulussakin se, joka istui ensimmäisenä koulun käytävällä. Opin siinä vuosien saatossa suunnilleen järjestyksen, jossa luokkatoverit saapuivat paikalle. Ensin tuli se, jonka juna tuli kauimpaa. Sitten saapui toinen aina ajoissa oleva kaveri ja jossain vaiheessa hyvissä ajoin myös ystäväni, jonka kanssa ehdimme jutella pitkään kunnes loputkin olivat saapuneet paikalle ja oppitunti alkoi. Viimeisenä luokkaan kiirehti se koulun lähellä asunut tyttö, joka oli vielä pyjamassa ulkoiluttamassa koiraansa kun minä jo kävelin kohti opinahjoa.
Continue Reading

Parhaat sienireseptit

Täytyy myöntää, että olen pitänyt pienestä pitäen sienimetsällä olemisessa eniten mustikoiden syömisestä ja metsän hiljaisuuden kuuntelemisesta, en niinkään sienien etsimisestä. Olen kuitenkin ollut usein perheen mukana metsällä ja iloinnut kun saalista löytyy. Sienien syöminen on nimittäin ollut minulle aina hyvin mieleistä puuhaa. Kunhan joku muu kerää ja puhdistaa ne.

Blogiin on kertynyt vuosien aikana useita sienireseptejä ja keräsin alkavan syyskuun kunniaksi tähän niistä parhaimmat. Mukana on niin risottoja kuin keittojakin sekä perinteistä muhennosta, sienipasteijoita ja piirakkaa. Reseptissä voi käyttää niitä sieniä mitä kaupasta metsästä sattuu löytymään. Suosittelen kuitenkin välttämään kärpässieniä.
Continue Reading

Helppo sienikeitto

Tämä sienikeiton resepti on yksi ensimmäisiä reseptejä, joita kehittelin blogiaikojen alussa pienessä keltaisessa keittiössäni. Resepti oli hyvin suosittu ja se oli myös ensimmäinen, joka pääsi mukaan painettuun julkaisuun. Voi kuulkaa sitä riemua kun näin oman reseptini ensimmäisen kerran paperilla. Hienoja muistoja.

Koska blogin alkuaikojen postaukset ovat aivan kaameita ulkoasultaan ja niiden suttuiset ruokakuvat aiheuttavat ihan jäätäviä häpeän tunteita, olen piilottanut suurimman osan blogin ensimmäisien vuosien jutuista. En vaan kestä enää katsoa niitä. Rumien ja nolojen vanhojen postausten joukossa on kuitenkin myös mainioita reseptejä ja tämä helppo sienikeitto on tosiaan yksi niistä. Siksi se ansaitsi tulla ikuistetuksi blogin sivuille uudestaan, tällä kertaa hieman laadukkaampien kuvien kera. Olkaa hyvät, Martinan helppo sienikeitto:
Continue Reading

Sitruuna-kanttarellipasta

Yksi asia jota mietimme eniten talomme sisustusratkaisuja suunnitellessa oli keittiön välitila. Mitä siihen laittaisi? Laattaa, kiveä, maalia, mitä? Vaihtoehtoja tutkittuamme ja ideoita pitkään pyöriteltyämme päädyimme ratkaisuun, josta tuli todella mieluinen ja johon olen päivä päivältä tyytyväisempi.

Keittiömme välitilassa on lasin alla harmaa maali ja maalin päällä valkoisilla tekstitarroilla erilaisia italiankielisiä ruokaan liittyviä sanoja ja lauseita. Keittiön ilmettä olisi helppo muuttaa laittamalla lasin alle jotakin muuta, mutta olemme olleet italialaisiin teksteihimme niin tyytyväisiä, ettei niitä tulisi mieleenkään vaihtaa muuhun. Välitila on juuri meidän näköisemme.
Continue Reading

Valkosuklaasemifreddo

Vuoden valoisin aika on taas käsillä ja yöttömät yöt ovat saaneet minut muistelemaan aikaa vuosi sitten. Tasan vuosi sitten oli nimittäin pikkubloggaajan laskettu päivä. Makasin valtavan mahani kanssa päivät sohvalla jalat ilmassa ja luin paljon kirjoja. Tuskailin kesähelteessä, mutta odotin yllättävän rauhallisesti synnytystä. Aavistin, että siihen menee vielä aikaa lasketun päivän koittamisesta huolimatta. Lähipiiri oli paljon malttamattomampi ja minä sain rauhoitella heitä odottamaan kärsivällisesti.

Heräsin monena yönä ilman syytä lähes samaan kellonaikaan ja kun huomasin, etten voi tehdä mitään unettomuudelle, kirjoitin nuo ajat blogia. Työhuoneesta kuului tasainen näppäimistön naputus parin tunnin ajan aamukahden ja aamuviiden välillä. Käännyin välillä katsomaan ikkunasta yötöntä yötä ja nautin noista öisistä hetkistä jollain oudolla tavalla tosi paljon, vaikka ne tiesivätkin sitä, että päivällä väsyttää.

Lasketun päivän jälkeen annoin itselleni luvan syödä niin paljon makeaa kuin halusin ja sitähän minä todellakin halusin syödä. Söin varmaan joka päivä jotain herkkua kauhistellen samalla valtavaa kokoani. Olinhan kerännyt jo 25 ylimääräistä kiloa. Sokerihammasta oli kolottanut lähes koko raskauden ajan ja vaikka olinkin yrittänyt hillitä herkutteluani, olisi minulla iso määrä kiloja pudotettavaa sitten kun vauva on syntynyt. Makea maistui vielä synnytyksen jälkeenkin etenkin ensimmäiset pari viikkoa, kunnes imetyksen loppuessa kahden kuukauden päästä tuli makeanhimolle totaalinen stoppi. Se stoppi on jatkunut tähän päivään asti. Onneksi, sillä siitä huolimatta raskauskiloja on edelleen viisi jäljellä. Kuinkakohan paljon niitä olisi, jos olisin herkutellut makealla?

Juhannuksena ei kuitenkaan mietitä raskauskiloja ja vaikka makea ei muuten maistukaan, voisin kyllä herkutella Luca Platanian valkosuklaasemifreddolla. Sulanutta jäätelöä muistuttava semifreddo tuntuu kevyeltä ja on raikas jälkkäri etenkin jos sen päälle ripottelee tuoreita marjoja. En ihan heti keksi kesäisempää herkkua. Parasta tässä on se, että semifreddon voi tehdä (ja se oikeastaan pitääkin tehdä) pakastimeen valmiiksi hyvissä ajoin ja ottaa sieltä jääkaappiin sulamaan vaikkapa sitten kun juhannuksen grilliherkkuja syödään. Tunnin jääkaapissa oleilun jälkeen semifreddon voi ottaa vielä hetkeksi huoneenlämpöön niin se on juuri oikeanlaista tarjottavaksi.

Continue Reading

Valkosipulijogurttikastike – Kaikkien ruokien kaveri

Meidän arkiruoan peruskaava on etenkin näin kesällä seuraavanlainen: Runsas salaatti jossa on yleensä myös hedelmiä, jotain lihaa mieluiten grillattuna sekä kylmä kastike. Yksinkertaisimmillaan lautaselta löytyy jäävuorisalaattia, kurkkua, minulle viinirypäleitä ja Henkalle tomaattia, grillattu tai paistettu kana sekä kermaviilistä ja valmiista dippijauheesta sekoitettu kastike. Joskus kokeilemme erilaisia kastikkeita ja saatamme grillata makkaraa, halloumia, sieniä, parsaa tai muita kasviksia. Näillä pärjää hyvin kesän yli.

Ensi viikolla emme kokkailekaan kotona, sillä kierrämme Etelä-Suomea koko perheen voimin ja maistelemme paikallisten ruokapaikkojen herkkuja. Reissu on pikkubloggaajan ensimmäinen ja odotan jo kovasti roadtripiämme. En osaa enää jännittää miten kaikki sujuu vauvan kanssa vaan luotan siihen että sujuu, ja jos ei suju niin siitäkin selvitään jotenkin. Eniten huolta aiheuttaa flunssani, josta haluan päästä eroon ennen kesärientoja. Luvassa on nimittäin ruokamatkailun ja maisemien lisäksi reippailua sekä todennäköisesti myös (tahaton) pulahdus mereen. Kerron tästä ja muusta lisää myöhemmin. Uteliaimmat voivat seurata reissuamme reaaliajassa ainakin Instagramissa, jossa eniten materiaalia tulee Storiesin puolelle.

Ennen kesäisen Suomen kiertelyä (ei kiitos enää raekuuroja ja yöpakkasia!) kokataan vielä muutama päivä kotona ja tämä ihana valkosipulijogurttikastike maistuu myös flunssaiselle varsinkin jos valkosipulin määrän tuplaa tai triplaa. Valkosipulijogurttikastike on erityisen hyvää lohi-kananmunasalaatin kanssa, joka on muuten myös yksi lempiruoistani kesällä. Kastike sopii myös grilliruoan kaveriksi tai brunssipöytään, joten varsin monikäyttöinen ystävä on kyseessä. Ja katsokaa miten helppo se on valmistaa:
Continue Reading

Raparperi-kookospiirakka

Nyt sen voi jo sanoa. Kesä on vihdoin täällä! Viime päivinä meitä on hellinyt niin upean aurinkoiset kelit, että sisältä on ollut suorastaan pakko lähteä ulos. Olemme vaunulenkkeilleet pikkubloggaajan kanssa ja olen päässyt myös kunnon juoksulenkeille ilman vaunuja. Olen maannut aurinkotuolissa pikkuisen päiväunien aikaan itkuhälyttimen luojaa kiittäen ja olemme käyneet koko perheen voimin Kulmakonditorian terassilla, jossa yritin syödä kenties koko Järvenpään isoimman korvapuustin.

Henkalla alkoi nyt pitkä kesäloma, mikä tarkoittaa sitä, että pääsemme hieman reissaamaan kun työkiireet loistavat poissaolollaan. Muita kiireitä toki on aina talon rakennushommista autohommiin ja blogihommiin, mutta muutaman päivän voi käyttää reissaamiseenkin. Suunnitelmissa on kierrellä ainakin kotimaata ja Tallinnaa. Kotimaan reissulle pikkubloggaaja lähtee mukaan kun taas Tallinnaan lähdemme kahdestaan.

Minun pitäisi ryhdistäytyä myös hieman keittiön puolella ja kehitellä reseptejä tänne blogiin nyt kun luonnonvaloa on ruhtinaallisesti kuvaamista varten. Haaveilen jo terapeuttisista leivontahetkistä ja uusista ihanista makuyhdistelmistä. Olen ollut viime aikoina aika laiska kokki, mutta nyt inspiraatio huutelee jo nurkan takana. Tervetuloa, on sinua odotettukin!

Pieni innokas apulaiskokki tosin pitää huolen, ettei keittiössä voi tehdä mitään kovin vaativia ja aikaavieviä juttuja. Pikkubloggaajasta kun on toistaiseksi vielä vähän enemmän haittaa kuin hyötyä jos hänet ottaa mukaan kokkaamaan. Tai siis kun hän tulee mukaan kokkaamaan. Ei siinä paljon lupia kysellä kun pieni konttaa innoissaan jalkoihin pyörimään ja yrittää kurottua ottamaan tasolta mitä tahansa mihin pieni käsi ylettyy.

Tämä raparperikookospiirakka on kuitenkin niin helppo ja nopea tehdä, että sen voi leipoa pikkuisenkin kanssa. Kookos tuo kivaa lempeyttä raparperin kaveriksi ja speltti sekä ruokosokeri tekevät piirakasta hieman terveellisemmän, niin että sitä voi ottaa ilman omatunnon tuskia vielä toisenkin palan.
Continue Reading