Browsing Category

Reseptit

Koko ateria yhdessä vuoassa – Lihapullavuoka

Höpöttelin Instagramissamme aikoja sitten siitä, minkälainen minä haluan olla vanhuksena ja kysyin samaa ihanan aktiivisilta Instagram-seuraajiltamme. Sain hauskoja vastauksia ja jatkoin vanhuudesta haaveilua vielä lisää. Ihan totta, vanhuudestakin voi haaveilla, vaikka en haluakaan sen koittavan vielä pitkään aikaan.

Minusta tulee vanhana italialainen mummo ja Henkasta vastaavasti italialainen pappa. Kokoonnumme puistoon pelaamaan ja tapaamaan mummo- ja pappaystäviämme. Italiasta matkaamme myös muun muassa Ranskaan pelaamaan ystävien kanssa petanquea. Naukkailen salaa caffe correttoa ja halutessani jotain väkevämpääkin, sillä eihän vanhana ole enää mitään väliä mitä juo. Kirstu kutsuu kuitenkin pian.

Huonolla säällä häärään keittiössä ja pyörittelen muun muassa lihapullia. Koska olen vanha, mutta en sairas, teen lihapullavuokaa, sillä en jaksa tiskata. Lihapullavuokaharjoitukset on jo aloitettu ja vaikkei tämä nyt ihan italialainen resepti olekaan, on ruoka niin herkullinen, että taidan ottaa sen repertuaariini jo nyt. Resepti löytyi Maku-lehdestä numero 1/17 ja kaikki muu tarvittava löytyi jo kotoa paitsi jauheliha ja appelsiinit. Eipä tarvitse Henkankaan kuljettaa pappatunturillaan liian painavaa ostoskassia.
Continue Reading

3 kylmää peruskastiketta – Näillä pääsee pitkälle

Kastikkeet tuottavat usein päänvaivaa keittiössä ja ne jäävät helposti taka-alalle, vaikka helpoilla peruskastikkeilla saisi helposti makua esimerkiksi ihan tavallisiin arkisalaatteihin. Kun opettelet vinegretin, majoneesin ja jogurttikastikkeen teon muunnelmineen, väitän ettet tarvitse enää muita salaatinkastikkeita.

Ainoa joka voi olla hieman haasteellinen tapaus on majoneesi, mutta sekin kannattaa opetella, sillä majoneesi sopii lisukkeeksi ruokaan kuin ruokaan. Kun osaat perusreseptit, ovat kastikkeet muunneltavissa niin pitkälle kuin mielikuvitus antaa myöden.
Continue Reading

Venäjä meets Italia – Smetana-suolakurkkupasta

Ruokamatkailu on meidän juttumme. Silloin kun emme pääse syystä tai toisesta oikeasti tien päälle, makumatkailemme omassa keittiössämme eri maiden ruokakulttuureihin tutustuen. Pidämme klassikoista, mutta hauskinta on kuitenkin luoda jotain uutta tuunaamalla klassikko uuteen muotoon tai yhdistämällä eri maiden ruokakulttuureita yhdessä ja samassa ruoassa.

Kahden eri maan ruokakulttuureita sekoittelimme myös tässä pastassa, joka on italialainen, koska se on pastaa, mutta jonka maut tulevat Venäjältä. Suolakurkun, smetanan ja hunajan yhdistelmä on kiehtonut minua aina. Suolainen ja makea yhdessä toimii vaan niin hyvin ja smetana tuo yhdistelmään ihanaa pehmeyttä. Nyt trio löytyy tosiaan pastasta. Olkaa hyvät, saisiko olla annos smetana-suolakurkkupastaa?
Continue Reading

Maapähkinävoipäivä – Parhaat reseptit maapähkinävoista

Tänään on päivä, jota pitäisi mielestäni juhlia Suomessakin enemmän. Peanut Butter Day eli Maapähkinävoipäivä on nerokas keksintö, sillä pitäähän yhtä lempiherkuistani muistaa vähintään kerran vuodessa. Syökää siis ystävät maapähkinävoita. Sitten kun et jaksa enää vedellä herkkua lusikalla suoraan purkista, kokeile näitä reseptejä:
Continue Reading

Paahdettu fetasalaatti

Ehdottomasti tunnetuin kreikkalainen ruoka on kreikkalainen salaatti eli fetasalaatti. Se on ihanan raikas ja suolainen ruoka Välimeren kuumuudessa ja ihan täydellinen kesälounas täällä Suomessakin. Pohjolan kylmään talveen se ei kuitenkaan sellaisenaan ihan riitä vaan ainakin minä kaipaan jotain lämmittävämpää, lohduttavampaa ja tuhdimpaa. Niinpä työnsin fetasalaatin uuniin.

No okei, en työntänyt fetasalaattia ihan sellaisenaan uuniin vaan vaihdoin ensin uuniin sopimattomat ainesosat sellaisiin, jotka vain paranevat uunissa paahtuessaan. Idea tähän reseptiin on peräisin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, josta löydän aina monta kokeilemisen arvoista reseptiä. Minä tein reseptin suoraan tuplana, niin että saimme syödä herkkua useampana päivänä. Emme kyllästyneet varsinkaan kun paistoimme toisena päivänä salaatin kaveriksi kanaa, joka teki salaatista entistä ruokaisamman. Lihansyöjät pysyivät tyytyväisinä.
Continue Reading

Itämainen kanapelti

Meillä on suosittu viime aikoina niin sanottuja yhden padan tai vuoan ruokia, joissa samassa astiassa valmistuu koko ruoka. Jos et ymmärrä tällaisten ruokien hienoutta, jota etenkin kiireisessä lapsiperhearjessa elävät bloggaajat arvostavat, voin kertoa, miksi yhden vuoan ruoat ovat ihan parhaita:

1. Tulee vähän tiskiä.
2. Tulee paljon ruokaa.
3. Yhden vuoan ruoissa on yleensä paljon kasviksia, joita ei välttämättä muuten tule syötyä tarpeeksi.
4. Ne kasvikset yleensä myös maistuvat joltakin, kun vuoassa muhii paljon makuja sikin sokin.
5. Yhden padan ruoat ovat trendikkäitä. Voi edes esittää olevansa ajan tasalla oleva ruokabloggaaja. (Todellisuudessa tämä trendi taitaa olla jo vähän menneen talven iPhone, joten se siitä ajan tasalla olemisesta.)

Itämaisen kanapellin idea on napattu Pirkka-lehdestä 3/2017 ja muokkasin sitä tapani mukaan hieman. Ohje on neljälle, mutta minä tuplasin sen suosiolla niin että saimme samalla kokkaussessiolla moneksi päiväksi ruokaa. Me käytimme tässä vähärasvaista broilerin rintafilettä, mutta mehevämmän (mutta hitusen epäterveellisemmän) lopputuloksen saa käyttämällä rasvaisempaa lihaa. Molempi parempi.
Continue Reading

Neljän juuston piirakka – Paras tarjottava juuston ystäville

Se oli aurinkoinen perjantaipäivä kun odotimme kummitätiäni kylään. Aamutoimet oli hoidettu kaikessa rauhassa ja pikkubloggaaja oli ehtinyt nukkua jo jonkun aikaa päiväuniakin, kun ovelta kuului koputus sovittuun aikaan. Kummitäti on täällä! Keitimme kahvit ja ehdimme jutella sopivan hetken kunnes pikkubloggaajan huoneesta alkoi kuulua ääniä. Hain pikkuisen mukaan pöydän päätyyn syöttötuoliin, niin että hänkin pääsi osalliseksi keskusteluun.

Nämä tällaiset hetket ovat äitiysloman ja hoitovapaan parhaita paloja. Kiireetön aurinkoinen keskipäivä kotosalla. Kahvia, pientä purtavaa ja tärkeä ihminen kylässä. Näistä hetkistä pitää osata nauttia, sillä vielä tulee se aika, kun vietän taas kiireistä työarkea ja iltapäiväkahvit nautitaan korkeintaan töiden lomassa toimiston taukotilassa.

Tokihan kummitädille piti loihtia kahvin kaveriksi myös jotakin hyvää tarjottavaa. Kahvipöydässä oli kaupasta ostettua kakkua, mutta tarjoilujen päätähtenä loisti kuitenkin neljän juuston piirakka, jonka ihanan tuhti juustoisuus sai kaverikseen tomaattia ja basilikaa. Tuhdin piirakan kanssa halusin tarjota jotain raikasta, joten tein helpon melonisalaatin, jonka päälle voi ripotella erillisestä kulhosta siemeniä ja pähkinöitä. Vielä vähän tummia viinirypäleitä kulhoon ja kahvipöytä on valmis ottamaan vastaan mieluisan vieraan.

Continue Reading

Ajoissa aamusta lähtien – Aamiaisreseptejä aamuvirkulta

Minä olen aina ollut se, joka on jopa ärsyttävän ajoissa kaikkialla. Olen tuhlannut vaikka kuinka paljon kallisarvoista aikaa odottamalla liian ajoissa sovittuja tapaamisia, oppitunteja ja muita tapahtumia. Olen yrittänyt opetella siitä hieman pois ja mennä paikalle vain vähän ennen sovittua kellonaikaa ja nykyään saatan jopa joskus vähän myöhästyäkin. Myöhästyminen ahdistaa edelleen suunnattomasti, mutta nykyään arvostan aikaani sen verran, etten lähde ihan överiaikaisin liikkeelle.

Toisin oli ennen. Seisoin ala-asteella naapurini eteisessä jo silloin kun hän vasta aloitteli aamutoimiaan. Kävelimme yhdessä kouluun ja minä saavuin luokkatoverin eteiseen aina aivan liian aikaisin. Hänen vanhempansa pyysivät minut sisään ja sanoivat, että voin tulla myöhemminkin, mutta minusta oli kivaa olla ajoissa ja seistä toljottaa siinä eteisessä sen aikaa kunnes kaveri sai itsensä valmiiksi. Siihen meni kymmeniä minuutteja ja koko sen ajan seisoin urpona eteisessä. Se oli osa omia aamurutiineitani ja erittäin hölmö sellainen. Tiedostan sen toki itsekin näin jälkeenpäin, mutta silloin pidin siitä. Mihin kaikkeen senkin ajan olisi voinut käyttää?

Olin vielä ammattikorkeakoulussakin se, joka istui ensimmäisenä koulun käytävällä. Opin siinä vuosien saatossa suunnilleen järjestyksen, jossa luokkatoverit saapuivat paikalle. Ensin tuli se, jonka juna tuli kauimpaa. Sitten saapui toinen aina ajoissa oleva kaveri ja jossain vaiheessa hyvissä ajoin myös ystäväni, jonka kanssa ehdimme jutella pitkään kunnes loputkin olivat saapuneet paikalle ja oppitunti alkoi. Viimeisenä luokkaan kiirehti se koulun lähellä asunut tyttö, joka oli vielä pyjamassa ulkoiluttamassa koiraansa kun minä jo kävelin kohti opinahjoa.
Continue Reading