Browsing Category

Miami

Miamin ravintolat

Miami, ja jo pelkästään Miami Beachin alue, on täynnä erilaisia ravintoloita. Vaikka olemme viettäneet jo kaksi lomaa Miamissa, olemme ehtineet koluta vasta murto-osan paikan ravintoloista. Olemme kuitenkin onnistuneet löytämään jo muutaman suosikin ja suositeltavan arvoisen paikan.

Tässä olisi siis lista ravintoloista, jotka totesimme käymisen arvoiseksi viime Miamin lomallamme. Osassa olimme käyneet jo edellisellä reissulla, mutta toisaalta kaikki edellisen reissun ravintolat eivät mahtuneet tähän postaukseen.

Poisjääneistä mainitsemisen arvoisin on Bubba Gump Shrimp Co., josta ainakin kaltaiseni Forrest Gump -fani tykkäsi niin paljon, että tein ravintolasta oman postauksen kauan sitten aikana ennen Rantapallossa bloggaamista. Siksi vanhassa postauksessa olevat kuvat ovat pieniä ja rivivälit hieman vinksallaan, mutta jos se ei häiritse, niin käy lukemassa postaus täältä.

Ja tässä sitten ne viime reissun Miami Beachin ravintolat:

Jerry’s Famous Deli
1450 Collins Avenue

Jerry’s Famous Deli oli meille tuttu jo edelliseltä Miamin reissultamme. Collins Avenuella sijaitseva ravintola sijaitsee aivan molempien reissujen hotellimme Haddon Hallin vieressä, joten se on ollut luonteva valinta aamiaiselle tai pienelle välipalalle silloin, kun ei huvita lähteä hakemaan ruokapaikkaa kauempaa. Niin ja emmehän me toki olisi palanneet ravintolaan useita kertoja, ellei sieltä saisi hyvää ruokaa.

Suurin ongelma Jerry’s Famous Delissä on se, että siellä on aina tosi vaikea valita mitä haluaa syödä. Lista on niin laaja, että jopa aamiaista pähkäillessä saa kulumaan tovin jos toisenkin. Jokaiselle löytyy siis aivan varmasti jotain syötävää. Palvelu on ystävällistä ja paikka perusviihtyisä. Ulkona on myös pieni terassi, mutta me olemme syöneet aina sisätiloissa.

Aamiainen Jerry’s Famous Delissä oli herkullinen. Minä valitsin lautaselleni paistettua kananmunaa, pari siivua pekonia sekä raejuustoa. Lisäksi otin herkullisia hedelmiä, jotka taisin lopulta jakaa Henkan kanssa. Muut maistoivat myös paikan kahvia, paistettua perunaa ja paahdettua leipää, ja kaikki näyttivät olevan ilmeisen tyytyväisiä aamiaisiinsa.

Olemme käyneet ravintolassa myös peräti kaksi kertaa ”pienellä välipalalla” ja tehneet molemmilla kerroilla saman virheen. Olemme tilanneet muka jotain pientä naposteltavaa, emmekä edes toisella kerralla muistaneet tai tajunneet miten hervottoman kokoisia annokset ovat. Kevyt salaattikin oli suunnilleen pesuvadin kokoinen, pieni nachoannos riittäisi kahdelle hengelle pääruoaksi ja välipalasandwichinkin voi jakaa suosiolla kahteen pekkaan, eikä sitä meinaa silti jaksaa syödä kokonaan.

Ensi kerralla muistamme tilata ensin yhden annoksen puokkiin ja sitten toisen jos jää vielä nälkä. Tämä pätee siis muihin kuin aamiaisannoksiin, sillä aamupalat olivat sopivan kokoisia ja niitä kannattaa tilata normaalisti jokaiselle oma annos. Myös juomat ovat olleet hyviä ja kaikki on toiminut tässä ravintolassa moitteettomasti. Suosittelemme jos etsit perusravintolaa tai hyvää aamiaispaikkaa.

Deco Sandwiches
1361 Washington Avenue

Jerry’s Famous Delissä oli toki mainio aamiainen, mutta vielä parempaa aamupalaa saa Deco Sanwhichesista. Ravintolassa tarjoillaan ruokaa ja juomia ympäri vuorokauden, mutta me kävimme siellä vain aamuisin. Ensimmäisellä kerralla ihastuimme paikkaan niin, että palasimme sinne heti seuraavana aamuna.

Söimme aamiaiseksi paikan nimen mukaisesti sandwicheja ja aamiaiseksi riitti aivan hyvin yksi annos puokkiin. Philly Cheese Steak oli parasta, mutta myös toinen maistamamme vaihtoehto, jonka täytteitä en enää muista, oli oikein hyvää.

Sandwichien lisäksi ihastuimme hurjasti paikan ihaniin jääkylmiin hedelmäjuomiin ja maistoimme kahden aamun aikana kaikkia neljää juomaa. Paksussa jäähileisessä juomassa oli paljon aitoja hedelmiä ja marjoja ja maku on näin ollen aivan ihana. Otimme juomat yleensä mukaamme kun kävelimme takaisin hotellille, sillä iso kylmä juoma ei tuntunut loppuvan koskaan. Ja sehän on ihan mahtavaa. Seuraavana helteisenä päivänä Miamissa suuntaan kyllä ehdottomasti Deco Sandwichesiin hakemaan kylmän hedelmäjuoman.

Sandwichien ja juomien lisäksi ravintolasta saa perinteisempää aamiaista kananmunineen, bageleineen, paahtoleipineen ja pekoneineen. Listalta löytyy myös erilaisia pikkunaposteltavia katkaravuista quesadilloihin ja wingseihin. On myös kunnon pääruokia pihveineen, salaatteja, keittoja, burgereita ja wrapeja.

Tiramesu
721 Lincoln Road

Tiramesusta saa Miami Beachin parasta pastaa. Uskallan väittää näin, vaikken ole syönyt pastaa muualla kuin Lincoln Roadilla sijaitsevassa Tiramesussa. Ihastuimme paikkaan jo edellisellä reissullamme ja suuntasimme sinne nytkin pitkän matkustuspäivän päätteeksi, kun halusimme nopeasti jotain hyvää syötävää. Tiramesuun voi aina luottaa.

Tiramesun nettisivujen mukaan ravintola on kiinni kesällä 2014 ja aukeaa syksyllä 2014 uudessa osoitteessa. Kurkkaa siis ravintolan nettisivuilta ylhäältä löytyvän linkin takaa mistä ihana pastapaikka löytyy, jos olet suuntaamassa Miamiin syksyllä 2014 tai sen jälkeen.

Yardbird
1600 Lenox Avenue

Yardbird on nimensä mukaisesti kanaruokiin erikoistunut ravintola rauhallisella paikalla lähellä Lincoln Roadia. Paikalle ei välttämättä eksy vahingossa, joten ota osoite talteen mikäli mielit maukasta kanaruokaa.

Me nautimme Yardbirdin aurinkoisella terassilla lounaan, johon kuului erittäin herkullista kanaa lisukkeineen, joista maustettu vesimeloni jäi parhaiten mieleen. Myös terassilla nauttimani kettusiideri maistui ihanalta helteisenä päivänä. What does the fox say?

Fogo de Chao
836 First Street

Fogo de Chaon hulvattoman hauskalla konseptilla toteutetusta pihviravintolasta olen kirjoittanut oman postauksen, joka löytyy täältä. Ihan mahtava paikka! Jos pidät liharuoista, on sinun ehdottomasti suunnattava Fogo de Chaoon. Kerää vähän nälkää etukäteen, sillä ruoka ei todellakaan lopu kesken.

Havana 1957
405 Espanola Way

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä minun on vielä pakko mainita ihana kuubalainen teemaravintola Havana 1957 vaikkemme syöneetkään siellä mitään. Vietimme kuitenkin pitkän tovin ravintolan baaritiskillä kuubalaista kahvia siemaillen ja jaoimmepa myös ison purkillisen ehkäpä maailman parasta mojitoa.

Mojito tarjoiltiin tosiaan hauskasti tyhjistä lasipurkeista ja keskellä purkkia nökötti sokeriruoko, joka maistui makealta kun sitä puraisi. Ravintolassa on läsnä kuubalainen meininki tarjoilijoiden asuista pienimpäänkin yksityiskohtaan asti. Hurmaava paikka, suosittelen käymään ainakin drinkillä! Ravintolan edustalla on myös pieni terassi, jossa mojito maistuisi varmasti maukkaalta.

Fogo de Chao

Varasimme kolmen yön Miamin visiittiämme varten yhteen ravintolaan pöydän valmiiksi, ja haluan ehdottomasti vinkata hauskasta ravintolasta myös teille. Ihan ensiksi pahoittelen kuitenkin hieman epätarkkoja kuvia. Hämyisessä ravintolassa oli vaikea saada otettua laadukkaita kuvia, etenkin kun ympärillä kävi sellainen hyörinä ja hulabaloo ettei tosikaan. Ymmärrätte pian mitä tarkoitan.

Fogo de Chao sijaitsee aivan South Beachin eteläkärjessä ja me kävelimme sinne kaikessa rauhassa legendaarista Ocean Drivea pitkin. Olimme varanneet matkaan runsaasti aikaa, niin että miehet saisivat rauhassa ihmetellä ohi meneviä autoja, ja jotta voisimme käydä jossain kivalla terassilla aperitiivilla. Laskevan auringon lämpöiset sävytkään eivät varsinaisesti haitanneet iltakävelyämme.

Perillä Fogo de Chaossa nälkä oli jo melkoinen ja se oli hyvä asia, sillä luvassa olisi niin paljon ruokaa kuin jaksaisi syödä. Kaikki alkaa alkupalapöydästä, joka on ihan tavallinen buffetpöytä. Lautaselle voi hakea salaatteja ja muita herkkuja. Myös pääruokien lisukkeet löytyvät tästä pöydästä. Valikoimaa on paljon ja kaikki maistuu hyvälle.

Itse pääruoat ovatkin sitten oma shownsa ja konsepti on minusta hurjan hauska. Kullakin ruokailijalla on kaksipuolinen lätkä, jonka toinen puoli on vihreä ja toinen punainen. Kun alkuruoat on syöty, käännetään vihreä puoli esiin, ja ruokailusalissa vipeltävät lihamiehet ovat pian kärppänä ympärilläsi.

Kullakin miehellä on vartaassa jotakin lihaa, jota he tulevat tarjoamaan vihreän lätkän esiin kääntäneille asiakkaille. Voit itse päättää mitä lihaa haluat, vai maistatko kenties kaikkia. Siinä riittäisikin hommaa, vaihtoehtoja on nimittäin todella paljon. Apua lihojen valitsemiseen saa myös pöytään jaetusta lihamenusta. Jos jokin tietty liha kiinnostaa, voit pyytää sitä suoraan. Tai sitten kuuntelet mitä pöydän ympärillä pyörivillä miehillä on tarjolla ja valitset niistä mieleisiäsi.

Miehet leikkaavat isoista lihapaloistaan siivuja pöydän vieressä ja sinun tehtävänäsi on ottaa ne pihdeillä lautasellesi tai antaa tarjoilijan tiputtaa esimerkiksi lihavartaan päästä palan lautasellesi. Kun et halua enää lihaa, käännät punaisen lätkän esiin ja saat ruokarauhan.

Tämä oli oikeasti tosi hauska kokemus, emmekä todellakaan arvanneet mikä meitä odottaa kun käännämme vihreät lätkät esiin. Pöytämme ympärillä tungeksi lihamiehiä, niitä tuli koko ajan lisää ja härdelli oli melkoinen kun jokainen tarjosi jotakin herkullisen kuuloista lihaa, eikä mistään tehnyt mieli kieltäytyä. Miehet taisivat vähän kiusallaankin ahdistella ensikertalaisia, sillä touhu rauhoittui kummasti ensimmäisten lihasatsien jälkeen. Alkuun vauhti oli niin huima, että siinähän ihan hengästyi, enkä meinannut ehtiä kääntää punaista väriä esiin kun lihaa tulvi ovista ja ikkunoista. Todellinen lihansyöjän paratiisi siis.

Ja mikä parasta, lihat maistuivat todella hyvälle ja valikoimaa oli valtavasti. Lempparini taisivat olla possun ribsit, sikäli mikäli suussasulavia lihoja pystyi laittamaan järjestykseen. Välissä voi hakea lisää lisukkeita ja vilauttaa taas vihreää lätkää jos liha maistuu yhä. Myös ravintolan viinit olivat herkullisia. Illlallisella on kiinteä hinta ja jos porukassa on kasvissyöjiä, voivat he maksaa pelkästä alkuruoka-/lisukepöydästä edullisemman hinnan. Siitä löytyy herkkuja niin että vatsa tulee varmasti täyteen.

Tämä oli ehdottomasti yksi hauskimmista ravintolakokemuksistani ikinä ja myös yksi maukkaimmista sellaisista. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Fogo de Chaoa jos tilaisuus siihen tulee. Miamin lisäksi ravintoloita löytyy ainakin New Yorkista, Washingtonista, Chicagosta, Las Vegasista ja länsirannikollakin näyttäisi olevan muutama Fogo de Chao -ravintola.

Aamulenkki Miamissa

Otan yleensä lomamatkat liikunnan kannalta melko rennoissa merkeissä. Treenimäärät tuppaavat kasvamaan välillä liiankin korkeiksi normaalin arjen keskellä, ja etenkin lomaa ennen tekee mieli treenata hieman ylimääräistä, jotta on sitten lomalla mahdollisimman timmissä kunnossa. Siksi lomalla on ihan hyväkin antaa kropan levätä, mutta ihan ilman liikuntaa en kuitenkaan suostu olemaan lomallakaan.

Etenkin kaupunkilomilla päivittäisen liikunnan hoitaa nähtävyydeltä toiselle kävely, sillä minusta ehdottomasti mukavin tapa liikkua matkakohteessa on käveleminen. Nähtävyyksien lisäksi tulee nähtyä tavallisia katuja, paikallisten ihmisten arkea ja kaikkia pieniä kivoja yksityiskohtia, jotka saattaisivat muuten jäädä huomaamatta. Yleensä kaupunkilomapäivän jälkeen jaloissa tuntuu sellainen väsymys, ettei muuta liikuntaa edes kaipaa.

Pyrin myös venyttelemään muutaman kerran loman aikana. Etenkin lennon jälkeen jumiutunut kroppa kaipaa avaamista ja lentoturvotuksesta pääsee nopeammin eroon kun venyttelee nesteet liikkeelle. Saatankin aloittaa ensimmäisen loma-aamuni venyttelysessiolla hotellihuoneen lattialla ja heti on virkeämpi fiilis.

Pidemmillä lomilla ja etenkin rantalomilla kaipaan kuitenkin yleensä myös vähän rasittavampaakin liikuntaa. Lenkkeily aamun viileydessä sopii hyvin rantalomakohteisiin, joissa iltapäivän helteet nousevat niin koviksi, ettei silloin tee mieli heilauttaa eväänsäkään. Aamuihmisenä suorastaan nautin aamutuimaan hölkätystä rennosta lenkistä vaikkapa rannalla, ja leppoisan aamulenkin jälkeen olo on mukavan virkeä. Päivä lähtee todellakin paremmin käyntiin pienen reippailun ansiosta.

Yksi parhaista aamulenkeistäni on ehdottomasti Miamissa Henkan kanssa tekemämme vajaan tunnin lenkki, jolloin suuntasimme aamuvarhaisella rannalle, hölkkäsimme sitä pitkin kohti etelää ja koukkasimme rantakadulle hölkkäämään takaisin hotellille. Pysähdyimme välillä ottamaan kuvia ja jatkoimme taas matkaa.

Maisemat olivat kuvankauniit, aamutunnelma rauhaisan odottava ja ilman lämpötilakin vielä sopivan viileä pienelle juoksulenkille. Vaikka kyllä siinä silti hiki tuli ja naama oli punainen kuin tomaatti palatessamme hotellille.

Aamulenkki South Beachilla on yksi niistä loman hetkistä, joita muistelen erittäin suurella lämmöllä ja päätinkin ottaa jatkossa aina lenkkarit mukaan vähänkin pidemmille rantalomille. Kuntosaliakin olen käyttänyt lomallani ainakin Karibian risteilyllä, sillä yli kahden viikon lomalla lihakset suorastaan huutavat tekemistä itselleen.

Välimeren risteilyllä osallistuimme Maajussin morsiamen kanssa ohjattuun aamuvenyttelyyn ja sekin on jäänyt mieleen varsin ihanana hetkenä. Laiva oli jo saapunut seuraavan kohteen satamaan, aurinko nousi parhaillaan pilvettömällä taivaalla ja siellä me venyttelimme laivan kannella leppoisat puoli tuntia ja olimme sen jälkeen kuin uudesti syntyneitä.

Aamulenkillämme Miamissa näimme myös aamujoogaajat, jotka saapuvat paikalle kuulemma aina aamuseitsemältä. Siellä he joogasivat auringon noustessa pehmeällä hiekalla ja touhu näytti todella rentouttavalta ja mukavalta aamun avaukselta. Sinne vaan siis kaikki Miamiin suuntaavat joogan harrastajat mukaan. On aika hulppeat puitteet aamujoogalle.

En tiedä vielä minne suuntaan seuraavalle matkalle, mutta mikäli se kestää vähintään viikon, otan ehdottomasti juoksulenkkarit, urheilutrikoot ja juoksuvyön mukaan. Sykemittaria sen sijaan en ota mukaan lomamatkalle, sillä sen kanssa urheilussa on liikaa suorittamisen meininkiä. Olkoonkin että käytän kotona sykemittaria aina urheillessani ja olen siitä suorastaan riippuvainen. Lomalle se ei siitä huolimatta pääse mukaan, sillä reissussa treenin on oltava mahdollisimman rentoa.

Postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Running With Wild Horses, Kaukokaipuu ja Destination Unknown. Tarkemmat ohjeet tempaukseen osallistumiseen löydät täältä. Instagram Travel Thursdayn kuvat löytyvät Instagramista tunnisteella #IGTravelThursday.

Meidäthän löytää Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

Holokaustin muistomerkki Miamissa

Keskeltä Miamin kuumaa sykettä löytyy pysäyttävä paikka, jossa iloinen lomalainen hiljenee hetkeksi. Hymy kaikkoaa kasvoilta ja mielen valtaa surullinen mietteliäisyys. Holokaustin muistomerkki on valtavan upeasti toteutettu teos, jonka tunnelmaa on vaikeaa kuvailla. Tätä postaustakin on ollut vaikea tehdä, sillä en tiedä mitä sanoisin. Kaikki sanat tuntuvat liian laimeilta ja päällimmäisenä on vain kysymys “Miksi?”. Miten ihminen voi olla niin paha toiselle ihmiselle?

Keskellä kaunista vesiaihetta taivaisiin kurottava käsi näkyy kauas. Lähempänä huomaa käteen veistetyt ihmishahmot, joita katsellessa tulee kylmät väreet.

Seinään on kirjoitettu kaikkien uhrien nimet ja lista tuntuu jatkuvan loputtomiin. Kirjoitinkin Instagramiin tämän kuvan julkaistessani, että seinä johon uhrien nimet on kirjoitettu, on aivan liian pitkä.

Kivimuurien sisältä löytyy surullisia hahmoja.

Muistomerkin keskelle johtaa käytävä, jonka seinille on kirjoitettu keskitysleirien nimiä ja koskettava musiikki saattelee muistomerkillä kävijän hiljentymään ihmishahmoista kootun valtavan käden äärelle.

Postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Running With Wild Horses, Kaukokaipuu ja Destination Unknown. Tarkemmat ohjeet tempaukseen osallistumiseen löydät täältä. Instagram Travel Thursdayn kuvat löytyvät Instagramista tunnisteella #IGTravelThursday.

Meidäthän löytää Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

South Beach

Toinen ja tällä erää viimeinen kokonainen päivä Miamissa vietettiin kokonaan South Beachin alueella. Auto sai jäädä koko päiväksi parkkiin kun valuimme aamutoimien jälkeen altaalle nauttimaan auringonsäteiden leikistä kalpean valkoisina hehkuvilla ihoillamme. Ennen altaalla lököilyä ehdimme kuitenkin jopa urheilla, ja se jos mikä oli vallan mukavaa.

Heräsin taas aikaerosta johtuen hieman aikaisemmin ja kyselin varovaisesti Henkalta, josko hän jaksaisi jo nousta ja lähteä kanssani aamulenkille rannalle. Hörppäsimme kaupasta nappaamamme proteiinijuoman puokkiin, vedimme jumppavermeet päälle ja astuimme ulos aamuisen raikkaaseen ilmaan.

Aurinko oli vasta nousemassa kun kävelimme rantaan ja lähdimme hölkkäämään kohti South Beachin eteläkärkeä. Juoksemisesta ei meinannut tulla mitään kun pääni pyöri puolelta toiselle kauniiden aamumaisemien mukana, pysähdyimme välillä ottamaan kuvia ja toisaalta emme myöskään viitsineet vetää itseämme ihan piippuun heti aamutuimaan. Saimme kuitenkin hyvän hien, hengästymisen ja minulle myös punaisen naaman aikaiseksi, ja olo oli mitä mainioin kun hypähtelimme takaisin hotellille pikasuihkuun ennen aamiaista.

Aamiaispaikaksi valikoitui Tripadvisorista bongaamamme Deco Sandwiches, jossa söimme puoliksi herkullisen Philly Cheese Steakin ranskalaisilla, tankkasimme isot mukilliset vettä ja nautimme jälkkäriksi ihanat hedelmäsmoothiet. Muut joivat kahviakin ja kehuivat sitä hyvänmakuiseksi.

Aamiaisen jälkeen vietimme tosiaan hetken altaalla, mutta koska aurinkoon tottumattomat kalkkunanvalkoiset suomalaisihomme kärähtävät helposti Floridan kuuman auringon alla, nousimme tunnin tai parin loikoilun jälkeen ylös aurinkotuoleistamme ja lähdimme rantaan kävelylle. Vaikka hotellimme sijaitsee aivan rannan tuntumassa, eivät appivanhempani olleet vielä nähneet merta ja rantaa lainkaan tämän loman aikana. Nyt oli korkea aika korjata asia.

Tällä kertaa suuntasimme kohti pohjoista ja matkaevääksi nappasin eräästä kojusta loman ensimmäisen lemonaden. Mmmmm, Martina sydän lemonade. Join kyseistä juomaa loman aikana litratolkulla enkä siltikään kyllästynyt siihen. Parempaa hellepäivän juomaa saa hakea.

Iso puu, pieni ihminen.

Miami Beach Botanical Garden

Holocaust Memorial

Kun rannalla kävely sai riittää, kävimme kurkkaamassa miltä näyttää Miami Beach Botanical Garden, minkä jälkeen suuntasimme päivän päänähtävyydellemme Holokaustin muistomerkille. Vaikka paikka oli minulle ja Henkalle tuttu jo edelliskerralta, onnistui muistomerkki pysäyttämään edelleen aivan samalla tavalla kuin viimeksikin. Kylmät väreet menivät käsiä pitkin ja hyvä ettei tullut kyynel silmään. Hymy ainakin hyytyi melko tehokkaasti ihmisten pahuutta miettiessä. Kaunis ja niin koskettava paikka.

Bloggaajat Lincoln Roadilla

Yardbird-ravintola. Syökää kanaa!

Seuraavaksi lähdimme etsimään lounaspaikkaa ja sellainen löytyi Lenox Avenuelta. Yardbird on erikoistunut kana-annoksiin ja niinpä mekin valitsimme tarjoilijan suosituksesta annokset tipua. Kana oli hyvää ja niin oli myös annokseen kuulunut mausteinen vesimeloni, jota täytyy tehdä itsekin sitten kesäkuumalla. Meikätyttö joi täällä muuten myös loman ainoan siiderin. Kylläpä maistui kylmä siideri hyvältä!

Jälkkäriksi nappasimme kahvit Starbucksista ja lähdimme kävelemään kohti hotellia. Hotellilla korkkasimme viinipullon, täytimme kahvimukimme valkoviinillä ja nautiskelimme “vaaleapaahtoisemme” uima-altaan reunalla elämästä nauttien. Henkka pulahti uimaan ja minä vain olin ja nautin olostani.

Testasimme altaalla myös blogilainassa ollutta Canonin PowerShot D20 -kameraa.

Iltapäivähetki altaalla oli rauhallisuudessaan yksi loman parhaista hetkistä. Ihanat pari päivää lomaa takana, tiedossa vielä kiva ilta Miamissa ja huomenna edessä olisi matkayllätyksistämme kenties iloisin, kun appivanhemmille selviää, että vietämme seuraavat kaksi viikkoa Karibian aalloilla. Ja mikä parasta, loma on vasta alussa ja edessä häämöttää lukuisia vielä tuntemattomia seikkailuita. Ei voisi ihminen paljon onnellisempi olla.

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, sillä vielä oli tosiaan edessä mukava ja erittäin herkullinen ilta Miami Beachilla. Laittauduimme iltaa varten, maistelimme “tummapaahtoa” eli punaviiniä appivanhempien hotellihuoneessa ja kun aurinko alkoi kadota horisonttiin lähdimme tallustamaan kaikessa rauhassa hotellimme vierestä alkavalle Ocean Drivelle. Sen päässä odottaisi illallisravintolamme, mutta tällä kertaa myös matka ruokailemaan esitti tärkeää roolia, sillä Ocean Drivella jos jossain riittää nähtävää.

Etenkin miehiä kiinnosti rantatietä pitkin matelevat autot, joita minäkin katselin ihan mielelläni. Oli Ferraria ja muuta sellaista peruskaaraa. Oli myös homobaari täynnä juopuneita jumputusmusiikin rytmissä hytkyviä miehiä. Oli Miami Beachin katumuotia, johon näytti kuuluvan olennaisena osana myös paljas takapuoli ja oli jos jonkunlaista kadunkulkijaa, musiikkia, iloisia ihmisiä, perjantai-illan tunnelmaa ja iiiisot mansikkamargaritat, jotka kävimme nauttimassa matkan varrella eräällä mukavan näköisellä terassilla, jossa oli ihanaa livemusiikkia.

Nähtiin näitä peppu paljaana hiihtäjiä useampiakin kuin tämä yksi.

Kun Ocean Drive oli kävelty päästä päähän oli nälkä jo melkoinen. Onneksi South Beachin eteläkärjestä löytyi illallisravintolamme Fogo de Chao, johon olimme tehneet pöytävarauksen jo Suomessa. Mielettömästä pihviravintolasta on tehtävä vielä oma postauksensa, sillä en ole koskaan kokenut vastaavaa, enkä syönyt yhtä herkullisia liharuokia. Ravintolan konsepti on vähintäänkin hauska, mutta puhutaan siitä tosiaan lisää myöhemmin.

Pitkän herkuttelun jälkeen oli vielä jaksettava talsia takaisin hotellille. Jaloittelu teki hyvää tuhdin illallisen päätteeksi ja oli mukava katsella yöllisen Miamin meininkiä. Juuri ennen hotellille pääsyä todistimme myös poliisihärdelliä, jossa homma oli jo siinä pisteessä, että ajotiellä oli poikittain muutama poliisiauto, joku huumekaveri istui raudoissa poliisiauton takapenkillä ja hänen autoaan tutkittiin parhaillaan. Ties mikä diileri oli kyseessä. Jotenkin tämä näky ei yllättänyt, vaikka täytyykin todeta heti samaan hengenvetoon, että yleisesti ottaen Miamissa on hyvin turvallinen olo. Poliiseja on paljon, kaikkialla on siistiä eikä kukaan tule liian lähelle.

Illalla hihittelimme Henkan kanssa vielä kerran huomiselle risteily-yllätykselle, kertasimme tulevan päivän tapahtumat ja sen, miten yllätys paljastetaan, ja painoimme päät tyynyyn. Seuraavan kerran menisimme nukkumaan upeassa parvekehytissämme Celebrity Eclipsellä. Sitä odotellessa. Minua taisi jopa hieman jännittää.

Miami ja Everglades

Ensimmäinen päivä Miamissa valkeni aurinkoisena ja onnistuimme aikaerosta huolimatta nukkumaan suhteellisen myöhään, ainakin jos vertaa viime USA:n reissuun, jolloin nostin pääni pirteänä tyynystä jo joskus aamuneljältä. Oli herätys nytkin aikainen ja yritin vielä puolisen tuntia saada unen päästä kiinni, mutta koska se ei onnistunut, nousin ylös ja venyttelin kaikessa rauhassa nesteet liikkeelle lennosta turvonneesta kropastani.

Aamiaiselle suuntasimme hotellimme Haddon Hallin vieressä sijaitsevaan Jerry’s famous deliin, joka oli meille tuttu paikka jo viime reissulta. Aamupalan jälkeen pakkasimme itsemme autoon ja jätimme meren selkämme taakse suunnaten suoraan kohti länttä. Ihastelimme matkalla Miamin korkeita rakennuksia, isoja teitä ja muuta kaupunkimaisemaa, kunnes maisema muuttui ja pian luotisuoraan kulkevan tien vierellä näkyi vain loputonta suota ja rämeikköä. Olimme saapuneet Evergladesin suoalueelle.

Ainutlaatuista maisemaa ihmetellessä kului tovi ja noin tunnin ajamisen jälkeen kaarsimme Gator Parkin pihaan. Päivän ohjelmasta autuaan tietämättömät appivanhemmat olivat ehtineet juuri miettiä ääneen, miten kiva suoveneellä olisi ajella, ja sitten me jo olimme suoajeluja järjestävän Gator Parkin pihassa. Ostimme liput seuraavalle kierrokselle ja voi sitä riemun määrää kun ensimmäinen alligaattori tuli näkyviin tai kun vene kaasutti hurjaan vauhtiin ja kierteli ja kaarteli menemään.

Ajelun jälkeen näimme vielä shown, jossa pääsimme silittämään alligaattoria ja ihastelemaan kaikenmaailman skorpioneja ja muita kivoja kavereita aivan lähietäisyydeltä. Shown vetäjä huomasi, että anoppia hirvitti hieman vaaralliset eläimet. Hän otti tietysti kaiken ilon irti toisen pelosta heilauttaen muka vahingossa skorpionia kohti kiljahtavaa anoppia ja työntäen pikkualligaattorin hieman liian lähelle, niin että anoppiparka hypähti taaksepäin. Reilu kaveri. Saimmepahan hyvät naurut, ja mikä tärkeintä, myös anoppi hekotti mukana.

Lopuksi näimme vielä hieman alligaattoripainia ja sen jälkeen pikkualligaattoria sai pitää sylissään pientä maksua vastaan. Kun alligaattoria otteessaan pitävää Henkkaa oli kuvattu tarpeeksi, menimme syömään Gator Parkin ravintolaan. Olimme selvittäneet jo kotona, että sen lisäksi että täällä näkee alligaattoreita, pääsee Gator Parkissa myös syömään alligaattoria. Ja sehän kiinnosti meitä oikein kovasti. Niinpä tilasimme setit, joihin kuului alligaattorin lisäksi kissakalaa sekä sammakonreisiä, ja anoppi yllätti itsensä melkoisesti maistamalla jokaista sorttia. Hyvää oli.

Vielä muutama matkamuisto mukaan kaupasta ja auton nokka kohti Miamia. Olimme katsoneet uutisista, että iltapäivälle luvattiin ukkosmyrskyä ja annettiin jopa hurrikaanivaroitus, joten pidimme huolen siitä, että Evergladesin reissu oli tehty iltapäivän koittaessa.

Alligaattorifaneille tiedoksi, että teen Gator Parkista ja Evergladesista myöhemmin vielä oman postauksensa. Kuvamateriaalia on niin valtavasti ja muistivihkossa monta riviä mielenkiintoista tietoa suoalueesta ja alligaattoreista, jotka haluan jakaa teidän kanssanne, mutta jotka eivät millään mahdu tähän postaukseen. Palataan siis alligaattorimeininkiin uudestaan vielä myöhemmin.

Matkalla kävimme vielä kiertelemässä Hibiscus Islandilla, joka oli täynnä toinen toistaan överimpiä persaukisten kämppiä. Eli siis rikkaiden superupeita asuntoja, joiden rannalla oli upeita huvijahteja. Ihan kuin se palatsimainen kämppä ei riittäisi. Kyllä minäkin sitten kun saan sen lottovoiton.. Vieressä olevalla Star Islandilla olisi myös ollut hienoja kämppiä, mutta me tyydyimme tällä kertaa vain Hibiscus Islandin antiin.

Perillä South Beachilla veimme auton parkkiin ja istahdimme hetkeksi terassille iltapäivädrinksuille. Tuuli yltyi, hiekka pöllysi ja taivaanrannasta nousi pahaenteisen tummia pilviä. Jee, myrsky!!

Olen siitä vähän outo, että odotan ukkosta, myrskyä ja muita äärimmäisiä sääilmiöitä aina innolla, mutta sitten kun ne iskee, minua alkaa usein pelottaa ja toivon että sää paranisi pian. Ja jälkeenpäin sitten ajattelen taas miten siisti ukkosmyrsky se olikaan, vaikka vapisinkin sen aikana piilossa peiton alla. Niinpä odotin Miamin myrskyäkin kovasti, ja siinä missä miehet ihastelivat ohi ajavia autoja, tuijotin minä herkeämättä taivaanrantaa ja toivoin tummien pilvien lähestyvän nopeammin.

Takaisin hotellille päästyämme päätin käydä nopeasti suihkussa ennen kuin lähtisimme taas liikkeelle, ja kun olin tullut pesulta, oli ulkona alkanut rankkasade. Meidän oli tarkoitus mennä haukkaamaan hieman välipalaa, ja niin myös teimme, mutta paikaksi valikoitui jonkin uuden paikan sijaan aamiaiselta tuttu Jerry’s famous deli, sillä se oli lähimpänä hotelliamme. Kipitimme sateessa nurkan taakse, ja vaikka matka oli tosi lyhyt, ehti sade kastella meidät aivan huolella. Jotenkin tilanne vaan nauratti meitä ja minä ainakin nautin katsellessani trooppista sadekuuroa kaukana kotona koittavasta arjesta.

Pieni nachoannos

Niin, tarkoituksena oli tosiaan haukata hieman välipalaa, jolla jaksaisimme illalliseen asti, mutta me hölmötpä emme näköjään olleet oppineet vieläkään mitään amerikkalaisesta annoskoosta. Emme vaikka tämä oli jo toinen reissumme jenkeissä. Niinpä tilasimme pikkuannokset nachoja ja reuben sandwichia, jotka kyllä maistuivat hyvälle, mutta annokset olivat niin isot, että vaikka söimme itsemme lähes ähkyyn asti, jäi lautasille edelleen syötävää. Meidän iltaruoka olikin sitten tässä.

Ruokailun aikana sade oli rauhoittunut ja jopa lakannut melkein kokonaan, joten uskaltauduimme takaisin kadulle. Se myrsky oli sitten siinä. Aika onneton tapaus.. Toisaalta kiva että sää tyyntyi niin pääsimme taas seikkailemaan pitkin South Beachia. Vähän matkan päästä hotellistamme ja Jerry’s famous delistä löytyi kuubalainen ravintola Havana 1957, jonka baaritiskille istahdimme tilataksemme jälkiruokamojitot.

Mojitot tarjoiltiin hauskasti lasipurkeista ja teemaravintolassa tuntui kuin olisi mennyt aikakoneella 1950-luvun Kuubaan. Kaikkialla riitti katseltavaa ja mojitoa riitti. Haukkasimme baarimikon kehotuksesta juomassamme tököttävää sokeriruokoa ja tilasimme vielä kuubalaiset kahvit, jotka avasivat ainakin tämän tytön silmät melko tehokkaasti. Nyt jaksaa taas!

Illalla olimme edelleen aivan täynnä päivällä nautituista pikku välipaloista, joten illallisen sijaan nautimme Lincoln Roadilla pelkästään pullollisen viiniä jossakin italialaisravintolassa, jonka tarjoilija muuttui myrtsiksi sillä samaisella sekunnilla, kun tajusi, ettemme ole syömässä mitään. Olisin ymmärtänyt myrtsiyden, jos paikka olisi ollut täynnä, ja olisimme näin ollen vieneet tilaa enemmän maksavilta asiakkailta, mutta koska terassilla oli väljää, olisi viinipulloseurueellemme voinut näyttää hieman iloisempaa naamaa. Tippiäkin olisi voinut tulla hymynaamalle enemmän.

Aikaero ja täynnä touhua ja toimintaa ollut päivä otti veronsa ja uni alkoi painaa silmiä melko aikaisessa vaiheessa. Taapersimme siis hotellille nukkumaan ja ennen huoneisiin katoamista ehdottelin matkatovereilleni aamulenkkiä rannalla. Kevyt aamuhölkkä uuteen aamuun nousevan Miami Beachin rannalla kuulosti minusta niin ihanalta, etten meinannut malttaa odottaa aamua. Ihanaa, vielä yksi kokonainen päivä South Beachilla edessä ja sitten matkakumppaneillemme paljastuu loppuloman suunnitelmat. Karibian risteily lähestyy, mutta ennen sitä nautitaan vielä yksi päivä Miamista.