Browsing Category

Kreikka

Kreikkalaiset naposteltavat

Kreikkalaisen keittiön antimista saa loihdittua helposti kivan napostelupöydän alkupalaksi, illanistujaisiin viinin kaveriksi tai vaikkapa kevyeksi kesälounaaksi. Suolaiset naposteltavat maistuvat kesäkuumalla ja runsas naposteluvalikoima syntyy näppärästi mökkiolosuhteissakin kun suosii kaupan valmiita tuotteita.

Me maistelimme kreikkalaisia makuja vuodenvaihteen makumatkallamme. Tarjosimme kylään tulleelle Henkan perheelle makuja neljästä eri maasta. Kulloinkin vuorossa olevaa maata arvuuteltiin pienen tietovisan muodossa ja illan lopuksi laskettiin pisteet ja julistettiin voittaja. Ensimmäisenä maana oli tosiaan Kreikka ja tältä näyttivät illan avaavan napostelupöydän antimet.
Continue Reading

Tykätyimmät matkakuvat

Taas olisi puolivuotiskatsauksen aika, eli 20 tykätyintä Instagramissa julkaisemaamme matkakuvaa maaliskuun alusta elokuun alkuun. Sattuneesta häämatkasyystä suosituimmat kuvat ovat tällä kertaa Italiasta ja niistä ehdottomaksi ykköseksi nousivat Cinque Terren kuvat ja kuvat, joissa on auringonlasku tai auringonnousu. Italia auringonlaskun aikaan. Kelpaahan sitä kieltämättä katsella.
Continue Reading

Kreikkalainen varrassalaatti

Tämä on oikeastaan varmaan aika lailla kaikille tuttu resepti, mutta hieman eri muodossa tarjoiltuna. Kreikkalainen varrassalaatti on ihan tavallinen kreikkalainen salaatti, jonka osaset on tyrkätty varrastikkuihin. Lisämakua tuo päälle pirskoteltu oliiviöljy ja fetamauste, jonka voi korvata kuivatulla oreganolla.

Varrassalaatti tuo kaivattua piristystä siihen ainaiseen kulhossa hengailevaan fetasalaattiin ja varrasmeininki sopii mainiosti myös grillikauteen. Älä kuitenkaan tyrkkää näitä vartaita grilliin paistumaan vaan tarjoile varrassalaatti kylmänä.

Kreikkalainen varrassalaatti

– fetajuustoa
– mustia oliiveja
– kirsikkatomaatteja
– kurkkua
– vihreää paprikaa
– punasipulia
– oliiviöljyä
– fetamaustetta tai kuivattua oreganoa

Pilko kaikki salaatin ainekset isohkoihin paloihin. Pujota palaset varrastikkuun haluamaasi järjestykseen ja asettele vartaat tarjoiluastiaan. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja mausta fetamausteella tai oreganolla, joka tarttuu öljyn avulla hyvin vartaisiin kiinni. Tarjoile lisukkeena tai sellaisenaan kevyenä lounaana.

Horiatiki salata

Eli tuttavallisemmin kreikkalainen salaatti. Fetan ja oliivien yhdistäminen salaattiin ei varsinaisesti ole mitenkään kovin kummoinen juttu, mutta silloin kun halutaan tehdä aitoa ja alkuperäistä kreikkalaista salaattia, on hyvä tietää muutama pikkuinen seikka:

– Salaattipohjaan ei tule jääsalaattia tai mitään muitakaan vihreitä lehtiä vaan pelkästään kurkkua, vihreää paprikaa, punasipulia sekä tomaatteja pilkottuina sopivan kokoisiksi palasiksi. Minun salaatistani tosin puuttuivat tomaatit, sillä ne olisivat todennäköisesti rikkoneet allergiaoireista kärsivän suuni.

– Jos sipuli on liian kitkerää, laita suikaleet hetkeksi siivilään ja ripottele päälle suolaa sekä sokeria. Anna olla vähintään kymmenen minuuttia ja huuhtele sitten hyvin kylmällä vedellä. Näin sipulista lähtee liika kitkeryys pois eikä se maistu liian vahvalta salaatin seassa. Tämä vinkki sopii kaikkiin muihinkin ruokiin joihin tulee raakaa sipulia.

– Panosta laadukkaaseen fetaan. Älä sorru kuutioihin vaan osta suorakaiteen muotoinen köntti hyvää fetajuustoa. Tässä kohtaa ei kannata myöskään keventää, sillä kevytfeta pilaa koko jutun. Ruoka on normaalirasvaisellakin fetalla vähäkalorinen, joten jätä rohkeasti kevytversiot kauppaan.

– Käytä kreikkalaiseen salaattiin mustia oliiveja. Kalamata-oliivit olisivat parhaita, mutta koska meillä oli jääkaapissa valmiina puolitoista purkkia tavallisia mustia oliiveja, käytin nyt niitä. Ja hyvää tuli.

– Laita valmiin salaattipohjan päälle palanen fetaa ja ripottele sen pinnalle ainakin oreganoa. Parasta olisi jos onnistut hankkimaan jostain kreikkalaisen maustesekoituksen fetajuustolle, mutta pelkkä oreganokin käy. Meillä sattui olemaan Henkan äidin Kreikasta tuoma tuliaispakkaus, josta löytyi muun muassa fetalle tarkoitettu mausteseos, joten käytimme tietenkin sitä.

– Mausta salaatti vielä pirskottelemalla siihen balsamicoa sekä hyvää oliviiöljyä. Tässäkin kannattaa panostaa laatuun ja valita kaupasta se astetta parempi oliiviöljy. Sille löytyy kyllä muutakin käyttöä, usko pois. Kreikkalaiset pirskottelevat salaatille ensin balsamicon ja sitten vasta kunnon lorauksen oliiviöljyä. Tee sinäkin niin tai olet tyhmä turisti, joka ei tiedä mistään mitään.

Ero aidon kreikkalaisen salaatin ja tavallisen tylsän fetasalaatin välillä on huima. Horiatiki salata on oikea kulinaristinen taidonnäyte tavallisen lisukefetasalaatin rinnalla ja laadukkaat raaka-aineet takaavat sen, että mielesi tekee tehdä heti perään uusi annos kreikkalaista salaattia. Jos et usko niin kokeile ihmeessä vaikka jo huomenna lounaalla!

Välimeren risteily, osa 8 : Hania, Kreeta

Viimeinen päivä maissa. Tänään kohteenamme on Kreetan Hania, jota kohtaan minulla ei ole juurikaan odotuksia. Päivä maissa on lyhyempi kuin muissa kohteissa eikä meillä sen takia ole muita suunnitelmia kuin kierrellä hieman Hanian kaduilla ja haistella kaupungin tunnelmaa. Tavoitteena on ottaa selvää kannattaako tänne tulla vielä uudestaankin, vai jääkö Haniassa vierailu tähän yhteen kertaan.

Tilasimme vaihteeksi aamiaisen hyttiin eikä tilaus taaskaan ollut tismalleen samanlainen kuin olimme pyytäneet. Mahat tuli kyllä täyteen ja aamiainen oli maittava, joten en valita, mutta ihmettelen silti hiljaa mielessäni mikä siinä on niin vaikeaa tuoda oikeat ruoat oikeaan hyttiin.. Tänä aamuna emme osallistuneet triviaan emmekä muihinkaan aamun aktiviteetteihin vaan suuntasimme heti aamiaisen jälkeen maihin. Bussi vei meidät Soudan satamasta Haniaan, jossa ihmettelimme hetken sijaintiamme ja päätimme sitten lähteä sinne suuntaan, jossa oletimme meren olevan.

Hanian kadut olivat täynnä erilaisia kauppoja ja kojuja. Oli turistikrääsää ja tavallisia kauppoja. Täällä voisi kuluttaa helposti koko päivän shoppaillen. Eräässä kadunkulmassa törmäsimme jälleen samanlaiseen jalkahoitopaikkaan jollaisia ihmettelimme jo Ateenassa. Tuonne akvaarioon tungetaan jalat ja siellä vipeltävät kalat tulevat syömään jaloista kuolleen ihon pois. Omituista, pelottavaa ja ällöttävääkin. Paljonkohan se maksaa, kutittaakohan tai sattuukohan se ja onko se turvallista?

Se selviää nyt, sillä me päätimme kokeilla ennakkoluuloistamme huolimatta kalojen suorittamaa jalkahoitoa. Ajatus jalkojen ihoa syövistä kaloista oli kieltämättä hieman pelottava, mutta jalkapesun jälkeen ei voinut enää perääntyä, vaan jalat piti työntää akvaarioon vaikka ajatuskin siitä hirvitti. Ennen kalojen aamiaisena toimimista paikan työntekijä tarkisti vielä jalkamme ja laastaroi mahdolliset rikkinäiset kohdat etteivät kalat pääse haavoihin käsiksi. Ja sitten vaan jalat altaaseen.


Jalkapesulla. Ei jännitä yhtään.

Jälkeenpäin ajateltuna käytöksemme, jos ei nyt suorastaan hävetä, niin ainakin naurattaa, sillä kahdesta pienestä tytöstä lähti aika kova huuto ja hihitys kun kalat syöksyivät jalkaparkojemme kimppuun. Tuntui kuin olisi työntänyt jalat kuplivaan kivennäisveteen ja etenkin jalkapohjissa ja varpaiden välissä ruokailevat kalat kutittivat melkoisesti. Paikan työntekijä kehotti meitä hengittämään syvään ja pian maltoimmekin rentoutua, vaikka ajatus jalkoja syövistä kaloista ällötti edelleen, enkä uskaltanut kurkistaa heti miltä touhu näyttää.

Lopulta kutina väheni, osa kaloista luovutti (ja yksi niistä kakkasi) ja olo alkoi olla jopa ihan mukava siinä hengaillessa. Jalkojen nostaminen vedestä hoidon loppuessa jännitti hieman, sillä pelkäsin kalojen tarrautuvan suullaan jalkoihini ja tulevan niiden mukana ulos altaasta, vaikka eihän siinä tietenkään niin käynyt. Hoidon tehosta en osaa sanoa muuta kuin että jalat tuntuivat pehmeämmiltä, mutta se voi johtua pelkästä vedessä lillumisesta eikä lainkaan niistä kaloista. Kokemuksena ehdottomasti hauska, mutta voipi olla että kokeilu jäi tähän yhteen kertaan kun hoidon tuloksetkaan eivät vakuuttaneet.

Hoidon jälkeen lähdimme liitämään virkistyneillä jaloillamme kohti Hanian satamaa, joka oli kaunis kuin mikä. Vastaan tuli muutava hevosvaunu, mutta maltoimme tällä kertaa mielemme emmekä menneet niiden kyytiin. Ostin muutaman tuliaisen ja otin monta kuvaa kauniista satamasta. Täällä olisi varmasti ihana kävellä illalla, istahtaa johonkin lukuisista rantaravintoloista nauttimaan kreikkalaisista herkuista ja kilistellä lasillisella retsinaa.

Kauniiseen Haniaan palaan mielelläni vielä uudelleenkin. Täältähän voisi vaikka vuokrata auton ja kierrellä ympäri muutakin Kreetaa. Kreikan eteläisimmällä saarella on ihanan lämmin vielä syyskuussakin, joten Kreetalle voisikin suunnata hieman turistikauden ulkopuolella. Myöhemmin syksyllä säästyy pahimmalta väenpaljoudelta, mutta voi kuitenkin nauttia vielä lämpimistä keleistä. Puhumattakaan ihanasta kreikkalaisesta ruoasta, jota maistelisin mielellään vaikka parikin viikkoa putkeen.

Ennen kuin suuntasimme takaisin laivaan vietimme Sante Caféssa tovin siemaillen appelsiinimehua, ihmetellen maisemia ja katsellen ohikulkevia ihmisiä. Kävimme vielä kurkkaamassa kauppahallin, mutta se oli niin täynnä ihmisiä, että kävelimme vain rakennuksen läpi ja nousimme bussiin, joka vei meidät takaisin Soudan satamassa odottavaan risteilyalukseemme.

Laivalle palattuamme söimme lounaan Windjammerissa ja menimme sitten ottamaan aurinkoa kannelle. Illalla oli risteilyn toinen formal night, joka oli huomattavasti hiljaisempi kuin ensimmäinen hieno ilta. Kävelimme illan aikana kaikessa rauhassa promenadilla, osallistuimme ABBA-triviaan ja kävimme shampanjabaarissa aperitiivilla ennen illallista. Kävimme myös katsomassa karaokea, jossa ei ollut muuta kuin juontaja houkuttelemassa ihmisiä laulamaan. Missä olivat kaikki känniörveltäjät, Aikuinen nainen ja mikkiin kilpaa huutavat teinikuorot? Vastaan itse: Ruotsin laivalla. Hiljaista todellakin, tuumasimme ja lähdimme hyttiin nukkumaan.

Ennen kuin kerron seuraavassa osassa risteilymme viimeisestä meripäivästä, voisin kertoa tähän loppuun hieman laivan ohjelmasta. Royal Caribbean on tunnettu upeasta show-tarjonnastaan ja minäkin voin allekirjoittaa tämän väitteen typerää miimikko Michael Menesiä lukuun ottamatta. Laivalla esitetty jääshow oli aivan omaa luokkaansa, samoin Metropolis-teatterissa järjestetyt musiikkishowt.

Royal Caribbeanin laivoilla kannattaa siis ehdottomasti käydä katsastamassa ainakin muutama show. Samaa en menisi välttämättä sanomaan Princess Cruisesista, jonka aluksella seilasimme Karibialla. Ohjelma siellä ei nimittäin ollut lähellekään samaa luokkaa kuin Royal Caribbeanilla, vaikka toki se oli sielläkin ihan viihdyttävää.

Laivalla järjestettiin pitkin päivää myös kaikenlaista muuta ohjelmaa ihan laidasta laitaan. Oli humoristisia kilpailuja uima-altaalla, liikuntatunteja ja liikunnallisia kilpailuja. Oli trivioita, Italian kielen kursseja, luentoja ja järjestettiinpä eräänä iltana myös laivan kannella tähtien tuijotteluhetki, jolloin puhuttiin astrologiasta.

Yhtenä iltana auringonlaskun aikaan järjestettiin seinäkiipeilykilpailu, minkä lisäksi oli ainakin Minigolf-joukkuekilpailua ja alakerran luisteluradallekin sai mennä tiettyinä aikoina luistelemaan. Tämä lienee todella eksoottista ainakin eteläisemmistä maista tulleille turisteille. Suomalaisena en kokenut palavia haluja ottaa lähempää kontaktia jäähän, jota olisi pian taas koko kotimaamme täynnä.

Kuntosalilla oli pitkin päivää ohjattua liikuntaa aamuvenyttelystä pilatekseen ja zumbaan, minkä lisäksi sali oli auki omatoimiselle kuntoilulle. Laivan kannella pidettiin päivittäin erilaisia tanssitunteja ja järjestettiinpä yhtenä iltana myös tanssikilpailut.

Laivan kannelle katettiin Hania-päivänä BBQ-lounas ja eräänä iltana oli White Party, jossa valkoisiin pukeutuneet risteilyvieraat jammailivat latinorytmien tahdissa. Teineille oli oma disco jonne aikuisilla ei ollut asiaa ja sinkuille sekä yksin matkustajille järjestettiin yhteisiä lounaita, joille meitäkin yritettiin houkutella mukaan. Taisimme olla niin säälittävän näköisiä, että laivan henkilökunta oletti meidän olevan ihan varmasti sinkkuja. Kuka nyt tuollaisten kanssa haluaisi olla, eiväthän he tiedä edes kuka näytteli Luke Skywalkeria. Miten niin jäi traumat huonosti menneestä leffatriviasta..

Laivalla oli pitkin päivää niin paljon monipuolista ohjelmaa, että väitän tarjonnasta löytyvän ihan jokaiselle jotakin. Aika ei käy kovin helposti pitkäksi viikon kestävällä risteilyllä ja ihan vain laivalla kiertelyynkin saa kulumaan mukavasti aikaan. Minulla oli pari kirjaa mukanani, mutta ehdin lukea toisesta vain alun ja senkin sain aikaiseksi lähinnä lentomatkojen aikana.


Hania-päivän iltana hytistä löytyi pyyhkeistä tehty apina, johon Mattie-simpanssi näytti olevan vähän ihastunut.


CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii pomminvarmasti. Suoraan CruiseDirectiltä varattuna risteily on myös huomattavasti edullisempi kuin matkatoimistolta ostettuna. Varaa risteily, lennot ja majoitukset itse niin säästät selvää rahaa ja unelmasta voi tulla totta!

Välimeren risteily, osa 7: Ateena, Kreikka

Ateena on ollut minulle sellainen kaupunki, jonne reissaamisesta en ole koskaan suoranaisesti haaveillut. Oikeastaan en ole koskaan edes ajatellut Ateenaa varteenotettavana matkakohteena. Se ei vaan yksinkertaisesti ole tullut mieleeni matkakohdetta valitessani. Martinan päänsisäisessä kartassa on ollut pelkkää tyhjää Ateenan kohdalla, siinä missä Kreikan saaret ovat kyllä loistaneet mielikuvissani kirkkaina ja houkuttelevina.

Nyt Välimeren risteilyn neljäntenä aamuna olimme kuitenkin Ateenan edustalla Piraeuksen satamakaupungissa, joten pian olisin ottanut pintaraapaisun Kreikan pääkaupunkiin. Toki olin tutustunut Ateenan anteihin ennen matkaamme tilaamalla jopa pienen Ateenan matkaoppaan ja viettämällä useita tunteja läppärin äärellä matkakohteistamme ehdottomasti isointa ja monipuolisinta tutkien. Tutustuessani Ateenan erilaisiin kaupunginosiin, sen historiaan ja vanhoihin rakennelmiin Agropoliin kukkulan tönöistä alkaen, soimasin hieman itsenäni siitä, etten ollut ajatellut Ateenaa matkakohteena aiemmin. Kaupungillahan on vaikka mitä annettavaa!

No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tuumin kun lähdimme köpöttelemään kuuman Ateenan kaduille. Ennen sitä olimme kuitenkin syöneet runsaan aamiaisen laivan buffetissa ja tehneet pohjanoteerauksen aamutriviassa, joka oli ihan tyhmä leffa-aiheinen visailu. Muistan vieläkin eräiden kanssakilpailijamammojen säälivät ilmeet kun emme tienneet vastausta muka johonkin tosi helppoon kysymykseen. He katsoivat meitä kuin jälkeenjääneitä, eivätkä voineet ymmärtää, ettemme me ihan tosi tiedä kuka näytteli Luke Skywalkeria. Saimme kuitenkin lopulta yhden pisteen kymmenestä, kun visailun pitänyt jantteri auttoi meitä kertomalla vastauksen olevan yksi seuraavista vaihtoehdoista: East, North, South, EAST!! Hmmm, olisikohan vastaus East. En tosin edelleenkään tiedä mikä kysymys oli.

Halusimme yrittää piristää itseämme surkean visailumenestyksen jälkeen osallistumalla vielä Sudoku Challengeen ennen kuin lähtisimme seikkailemaan Ateenan kadulle. Tässä meidän pitää pärjätä, olemmehan viettäneet jo aikoja sitten biletyslomallamme Rodoksella mummohetkiä hotellihuoneessa sudokun parissa. Parhaassa biletysiässä olleita turisteja houkutteli nimittäin enemmän sudokujen täyttäminen kuin baarikadun vilinä, mutta täytyy silti yrittää pelastaa maineemme kertomalla, että kyllä siellä Rodoksen baarikadullakin tuli jammailtua ihan tosissaan.

No niin, se siitä, mennään takaisin sinne Sudoku Challengeen, jossa meille oli juuri jaettu sudokut ja aikaa olisi kymmenen minuuttia täyttää se. Ja jee, hyvä että otettiin osaa taisteluun, sillä Maajussin morsian otti suvereenin voiton ja minä tulin toiseksi! Kaksoisvoitto jälkeenjääneille suomalaisille siis! Ei puhuta siitä, että kolmas osallistuja teki virheen ja joutui näin ollen jättämään leikin kesken. Maajussin morsian olisi joka tapauksessa voittanut vaikka vastassa olisi ollut kaikki risteilymatkustajat, mutta oman toisen sijani joutuisin siinä tapauksessa ehkä kyseenalaistamaan..

Iloisena siitä, että pärjäsimme edes jossakin rantauduimme Piraeuksen kaduille, jossa noin satamiljoona taksikuskia oli kimpussamme kertoen ettemme todellakaan jaksa kävellä metrolle, sillä se on tooosi kaukana. Jaksetaanpas, joten tassua toisen eteen sinne suuntaan, jossa arvelimme metron olevan. Eteen tuli aina uusi kortteli eikä metroa näkynyt missään. Jossain vaiheessa meinasi usko loppua kesken, mutta kun eräät kartan omistaneet kanssaturistit näyttivät meille missä metron pitäisi sijaita, jatkoimme sinnikkäästi matkaamme.

Yli puoli tuntia käveltyämme löysimme opaskartan, joka kertoi meidän olevan jo todella lähellä. Niin, siinähän se metroasema möllötti selkämme takana, enää olisi vain pitänyt kääntyä ympäri. Vaan mitä tekivät turistit? Kiersivät tietenkin vielä melkein koko rakennuksen ja menivät sisään sen toisesta sisäänkäynnistä. Lähimmästä sisäänkäynnistä meneminen on ihan yliarvostettua.. Mutta hei, me löysimme kuin löysimmekin metron ja olimme niin ylpeitä itsestämme! Osasimme ostaa vielä oikeat liputkin ja tajusimme myös leimata ne. Nyt pitäisi enää odottaa, että metro nytkähtää liikkeelle. Ollaan me aikamoisia maailmanmatkaajia.

Ateenan metro on itseasiassa todella helppokäyttöinen. Linjoja on vain kolme ja selkeiden kuulutusten lisäksi seuraavat pysäkit lukevat vaunun sisällä olevissa valotauluissa. Hintakin on vähintään kohtuullinen: Yksi matka maksoi alle euron, olisiko ollut 60 tai 70 senttiä. Näin helpolla metrolla suuntavaistoton eksyjämestaribloggaajannekin osasi kulkea ilman ongelmia.


Tuulten torni ilmestyi eteemme matkalla metroasemalta kukkulalle.

Piraeuksesta Monastirakin metroasemalle oli noin vartin matka ja siitä matkamme jatkui jalan kohti edessämme siintävää Agropoliin kukkulaa. Helteinen kipuaminen otti kunnon päälle ja pidimmekin ansaitun jääteetauon ennen kuin astelimme Agropoliin portista sisään. Ilmeisesti edellisen päivän yleislakosta johtuen sisäänpääsy kukkulalle oli tänään maksuton, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Normihinta olisi ollut 12 euroa henkilöltä.

Agropoliin kukkulalta oli upeat näkymät pitkin Ateenaa ja loputonta kattorivistöä katsellessa tajusi paremmin, miten valtavasta kaupungista onkaan kyse. Kukkulalla möllöttävät vanhat hökötykset olivat myös hienoja, ja etenkin Parthenonin pylväspääty on ollut mielikuvissani yhtä kuin Ateena. Täytyy silti myöntää, että maisemat sykähdyttivät hieman kukkulalla nököttäviä vanhoja hökötyksiä enemmän.

Kukkulalla tarpeeksi talsittuamme lähdimme laskeutumaan alas kohti vanhaakaupunkia eli Plakan kaupunginosaa, joka oli aivan syötävän suloinen kapeine kujineen ja kauniine kukkaköynnöksineen. Plakasta löytyi myös hieman yllättäen koko Välimeren reissumme parhaat jätskit, jotka lusikoimme kaikessa rauhassa pienellä sivukujalla jonkun oven kiveyksellä istuen. Plakasta ostin myös muutaman tuliaisen ennen kuin lähdimme talsimaan kohti Monastirakin metroasemaa.

Matkalla näimme vielä hieman kaoottisempaa Ateenaa kun joku päätti pysähtyä keskelle kapeaa katua tukkien näin kaikkien tien. Siellä sitä sitten tööttäiltiin ja odotettiin että päästään jatkamaan matkaa. Kävellen olisit jo perillä, tuumasin kun puikkelehdimme autojen välistä. Kyseisenä päivänä Ateenassa oli kuulemma ollut joku mellakkakin, mutta me emme huomanneet mitään muuta kuin yhden rääkyvän mummon poliisien otteessa, mikä ei todennäköisesti liittynyt itse mellakkaan mitenkään.

Piraeuksen metrolta otimme taksin satamaan, jossa nousimme takaisin laivaan lepuuttamaan reissussa väsyneitä jalkojamme. Tilasimme hyttiimme iltapäiväsnackia sipulirenkaiden, juustopizzan ja ranskalaisten muodossa. Ranskalaiset olivat tosin vaihtuneet sandwicheiksi kun tilaus tuli perille, joten jouduimme olemaan tämän päivän ilman jokapäiväistä ranskalaisannostamme. Voi ei, miten tästä selvitään. Huomenna täytynee korjata tilanne syömällä tupla-annos ranskalaisia.

Illallisen nautimme suomalaisten seurassa Coppeliassa ja harmikseni huomasin jossain vaiheessa, että toinen linnunlihapötkäleeni oli keskeltä raakaa. Apua, ehdinköhän laittaa punaista lihaa epähuomiossa suuhuni? Nyt minulla on varmaan salmonella, ajattelin ja ehdotin Maajussin morsiamelle, että desinfioin mahani viskillä heti illallisen jälkeen. Niinpä suunnistimme ravintolasta suoraan tunnelmallisen Two Poets -pubin tynnyristä tehtyyn pöytään ja aloin tutkia viskilistaa.

Listalla ei ollut lainkaan hintoja, joten yritin valita vähäisellä viskitietämykselläni jonkun sellaisen merkin, joka ei maksa ihan älyttömyyksiä. Päädyin lopulta tilaamaan annoksen Jamesonia, ja tarjoilija katsoi tarpeelliseksi varmistaa, että haluan varmaankin viskipohjaisen drinkin? Ei kun raakaa kamaa, kiitos, vastasin ja tarjoilija lähti innoissaan hakemaan minulle viskiannostani. Jameson oli hyvää, mutta annoksessa olisi voinut olla vähemmän jääpaloja. Minun pitikin juoda viskini nopeasti ennen kuin sulavat jäät laimensivat desinfiointiainettani liikaa.

Viskiä juova tyttö tuntui olevan hauska näky, sillä jossain vaiheessa pubin toinenkin tarjoilija tuli kurkkaamaan minua ja viskiäni. Vielä seuraavinakin päivinä pubin ohi kävellessämme huusi tarjoilija nimeäni leveä hymy kasvoillaan ja kysyi tulenko taas juomaan viskiä.

Äijämäisen viskihetken jälkeen suuntasimme kaiken logiikan mukaisesti suoraan kävelykadun toisella puolella olevaan Pets at Sea -pisteeseen. Siellä Maajussin morsian täytti valitsemansa ihanan sileäkarvaisen simpanssipehmolelun ja laittoi sen sisään toiveen sisältävän tähden pyörittyään ensin silmät kiinni kolme kertaa ympäri toive mielessään. Kas näin aikuismainen viskinjuontihetki vaihtui hetkessä kahteen innoissaan hihittävään pikkulapseen, tai siis aikuiseen, jotka innostuivat pehmolelun tekemisestä vähintään yhtä paljon kuin lapsetkin.

Pehmolelu sai nimen Mattie, sille tehtiin syntymätodistus ja kaveri pääsi loppureissun ajaksi kunniapaikalle hyttiimme. Mattieta hyttiin viedessämme saimme uuden riemukohtauksen kun huomasimme sängyllämme toisenkin uuden kaverin. Pyyhkeistä tehty norsu! Pyyhekoiramme mystinen katoaminen tosin hieman epäilytti etenkin kun suolapähkinöistä sille tekemämme silmät olivat siirtyneet norsun naamalle. Norsu sai nimekseen Metusalem ja se sai viihdyttää Mattieta silloin kun me emme olleet hytissä vahtimassa pehmo-otuksiamme.

Nyt alkaa kuulostaa jo hieman liian pelottavasti BB:n pehmolelukohtauksilta ja muutenkin näiden juttujen jälkeen mielenterveytemme tila saattaa huolettaa herkempiä, joten lienee parempi jatkaa ihan normaaleilla sivistyneiden ihmisten jutuilla. Seuraavaksi menimme nimittäin katsomaan illan shown, joka koostui hurjasta ilma-akrobatiasta sekä miimikko Michael Menesin venkoilusta. Odotimme tämänkin shown olevan yhtä upea kuin aikasemmin katsomamme musiikkishow, mutta ei, tämä ei valitettavasti ollut sinne päinkään.

Ilma-akrobatia oli toki hienon näköistä ja aika hurjaakin seurattavaa, mutta Michael Menes.. Voi voi.. Herralla oli kyllä kehonhallinta huipussaan ja jonglööraus oli epäilemättä taitavaa, mutta ukkelin mukahauska heiluminen aiheutti minussa lähinnä säälin tunteita ja ahdistunutta naureskelua. Ihan oikeasti hei, onko herra nyt ihan tosissaan ja ennen kaikkea, onko esitykselle hurraava yleisö tosissaan? Okei, on varmaan ihan kohteliasta taputtaa toisen tempuille, mutta minä en kyllä varsinaisesti villiintynyt showsta niin kuin muutama katsomossa riemuitseva eläkeläinen.. No mutta, hyvä jos he viihtyivät. Minä tyydyn vain sanomaan ettei Michael Menesin show ollut mieleeni. Piste. Ja sitten nukkumaan!


CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii pomminvarmasti. Suoraan CruiseDirectiltä varattuna risteily on myös huomattavasti edullisempi kuin matkatoimistolta ostettuna. Varaa risteily, lennot ja majoitukset itse niin säästät selvää rahaa ja unelmasta voi tulla totta!