Browsing Category

Karibian risteily

Karibian saaret – Mitä tehdä ja mitä juoda?

Risteilyvieraat nautiskelevat aamiaista laivan ravintoloissa tai oman hytin parvekkeella kun laiva saapuu satamaan. Hytin televisiosta on voinut seurata reittiä taas uudelle Karibian saarelle, jolle saavutaan aamuvarhain niin, että saarella voi viettää koko päivän. Yksi päivä on kuitenkin aika vähän, vaikka itäisen Karibian saaret melko pieniä ovatkin, joten on hyvä suunnitella hieman etukäteen mitä haluaa milläkin saarella tehdä ja nähdä.

Me olemme käyneet risteilyjemme aikana yhdeksällä Karibian saarella ja listasimme tähän ykkösvinkkimme siihen, mitä milläkin saarella kannattaa kokea. Karibian paahtavan auringon alla on hyvä myös muistaa juoda jotakin ja monella saarella onkin oma nimikko-olut tai -drinkki, joita on kiva maistella. Katso siis tästä mitä tehdä ja mitä juoda milläkin saarella. Ruokailut olemme hoitaneet pääsääntöisesti laivalla, joten ravintolavinkkejä tämä postaus ei valitettavasti pidä sisällään.

Kunkin saaren kohdalla on myös linkki tai linkkejä laajempiin postauksiin, jotka kertovat enemmän saaresta, sen nähtävyyksistä, historiasta ja kokemuksistamme. Luvassa on siis kattava tietopaketti etenkin kaikille Karibialle suuntaaville risteilymatkustajille, mutta miksei myös muille Karibian matkaajille, vaikka tämä onkin kirjoitettu siitä näkökulmasta, että kullakin saarella on aikaa vain yksi päivä.
Continue Reading

Muistoja Karibialta – 6 ihanaa hetkeä Karibian risteilyllä

Viimeisin Karibian risteilymme oli täynnä hyviä hetkiä, joista mieleenpainuvimmat liittyvät ehdottomasti Henkan vanhemmille järjestämäämme matkayllätykseen (lue lisää yllätysmatkan järjestämisestä Karibialle täältä ja täältä) sekä siihen, kun Henkka kosi minua Karibian tähtitaivaan alla. Voisin kertoa myös Maho Beachista, mutta haluan kuitenkin tällä kertaa muistella mieluummin niitä pieniä ohikiitäviä hetkiä, jolloin kaikki oli täydellisen hyvin. Hetkiä, joihin haluaisin unohtua ja joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta.

Karibian risteilystämme on jo ihan liian pitkä aika, mutta nämä hetket pysyvät muistoissa aina. Tänään haluan viedä teidät hetkeksi kanssani Karibian aalloille, huojuvien palmupuiden ja rennon lomatunnelman ääreen. Sinne missä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, elämä on hetken täyttä luksusta ja jossa ranta-aallot hohtavat turkoosimpina kuin missään muualla.
Continue Reading

St Patrick’s Day eli Pyhän Patrikin päivä

Pyhän Patrikin päivä. Tuo Suomessa vielä melko tuntematon Irlannin kansallispäivä, jolloin olut virtaa ja ihmiset pukeutuvat vihreään.

Me olemme olleet peräti kahtena Pyhän Patrikin päivänä rapakon takana, jolloin olemme päässeet ottamaan osaa juhlintaan. Juhlaa vietetään nimittäin maaliskuun 17. päivä Irlannin lisäksi laajalti myös USA:ssa, Kanadassa ja Briteissä.
Continue Reading

Muistoja Karibialta

Ne ovat edelleen yhdet elämäni parhaista viikoista. Muistan vieläkin sen suunnitteluun kuuluneen jännityksen, juonittelut siitä miten saisimme yllätyksen onnistumaan, viikkojen, päivien ja tuntien laskemisen sekä sen aamuyön, kun hiippailimme hiljaa herättämään matkakumppaneitamme. Letkeä lomamusiikki pärähti soimaan ja yllätys oli vihdoin paljastunut enemmän kuin onnistuneesti!
Continue Reading

Mount Gay Rum Distilleries

Karibian risteilyä suunnitellessamme mietimme myös etukäteen mitä kaikkea saarivierailuilla voisi tehdä. Koska oltiin suuntaamassa rommin alkulähteille, tiesimme, että rommi tulee olemaan tavalla tai toisella osallisena saarivierailuillamme. St Thomasilla halusimme ehdottomasti viedä appivanhempani maailman parhaaseen rommibaariin, mutta myös rommitehtaassa vierailu voisi olla mielenkiintoista.

Ja jos kerran menee vierailulle rommitehtaaseen, niin miksei menisi sitten sille vanhimmalle sellaiselle. Mount Gay Rum Distilleries on vanhin yhä toiminnassa oleva rommitehdas ja se löytyy Barbadokselta läheltä maan pääkaupunkia Bridgetownia. Sinne oli päästävä.

Mount Gay Rum -tehdas toivotti meidät tervetulleeksi hieman ränsistyneellä ulkomuodollaan, mutta silti jotenkin viihtyisällä ilmapiirillään. Kävimme ostamassa liput seuraavalle alkavalle opastetulle kierrokselle tehtaalla ja sen alkamista odotellessa kiertelimme tehtaan rommiputiikissa ja rommibaarissa.

Rommitehtaan kaupan hyllyt olivat täynnä edullista rommia, rommilla maustettuja kastikkeita sekä muuta rommiin liittyvää tavaraa, kuten jääkaappimagneetteja, jollaisen ostimme yhä kasvavaan jääkaappimagneettikokoelmaamme. Rommiakin olisi ollut kiva ostaa, mutta iänikuinen kuljetusongelma sai jättämään pullot hyllyyn.

Mutta, jos emme kerran voi ostaa rommia mukaamme, niin juodaan sitä sitten täällä! Tilasimme kaupan takaa löytyvästä rommibaarista rommidrinksut ja siemailimme niitä aurinkoisella terassilla. Täältä saisi myös pientä purtavaa, joten jos kierroksen jälkeen on nälkä, jää ihmeessä baariin syömään ja juomaan. Drinkit olivat herkullisia ja lisää rommimaistiaisia oli luvassa opastetulla kierroksella.

Oppaamme, joka muistutti etäisesti Rihannaa, ohjasi meidät heti alkuun rum punch -tarjottimelle, josta otimme drinkit käteemme ja maistelimme niitä samalla kun opas kertoi rommin historiasta. Kiertelimme rommimuseota ja aina kun oppaasta otti kuvan, hän jähmettyi poseerausasentoon, sillä tokihan nainen haluaa näyttää hyvältä kuvassa. Hauska tyttö.

Samalla kun jatkoimme matkaa rommimuseosta seuraavaan tilaan, sanoi opas, että tarjottimelle jääneet pari rum punchia saisi vielä juoda. Vaikea arvata ketkä nappasivat ylimääräiset juomat mukaansa.. Porukan miehet tietenkin.

Seuraavassa tilassa jatkettiin taas rommitietoudella ja sen jälkeen meidät ohjattiin pieneen teatterimaiseen tilaan katsomaan viihdyttävä rommivideo. Sillä aikaa kun me katsoimme videota, valmisteli opas kierroksen parasta osuutta: Rommimaistiaisia!

Baaritiskin takana hääräävä opas oli nostanut tiskille erilaisia rommeja ja ainakin minulle tuli yllätyksenä, että rommejakin on eri ikäisiä ja keskenään aivan eri luonteisia. On kevyempiä ja tiukempia juomasekoituksiin soveltuvia rommeja, mutta on myös makeita ja syvänmakuisia rommeja jälkiruokaherkutteluun. Nam, pidin kaikista, mutta etenkin niistä hieman makeammista versioista.

Maistiaisia sai niin reilusti, että kierroksen päätyttyä portaita pitkin astellessa opas joutui kehottamaan meitä pitämään kaiteesta kiinni ja katsomaan mihin astumme. Tästä on varmaan muutamakin kaveri kupsahtanut nurin rommipäissään. Mukavan pikku hiprakan maistiaiset saivatkin aikaan, mikä oli varmaan ihan suunniteltua, sillä paluu oli rommikaupan kautta. Täältä turistit voisivat ostaa rommipäissään vähän tuliaisia kotiin.

Katso myös: Barbados

Shampanjaa ja mansikoita Karibialla

Matkalle lähdetään usein etsimään upeita kokemuksia, katselemaan hienoja nähtävyyksiä ja elämään hetkiä, joita voi muistella jälkeenpäin hymy huulilla. Maailma on täynnä upeita paikkoja, niin luonnon kuin ihmistenkin muokkaamia taideteoksia ja kokemuksia haetaan usein äärirajoilta aina syvänmerensukelluksesta laskuvarjohyppyyn. Toisinaan loman parhaaseen hetkeen riittää kuitenkin vain kaunis ilta, oma parveke, skumppaa ja mansikoita.

Meidän viime maaliskuun Karibian risteily oli totisesti täynnä toinen toistaan upeampia hetkiä. Yllätimme reissulla appivanhempani useaan otteeseen ja toki kaikista mieleenpainuvin hetki oli se, kun Henkka kosi minua. Näimme myös todella paljon erilaisia kauniita, henkeäsalpaavia ja ajatuksia herättäviä paikkoja, mutta silti yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli ihan tavallinen ilta oman hytin parvekkeella.

Olimme olleet päivällä tutustumassa kauniiseen Antiguan saareen ja vietimme laivalla nautitun lounaan jälkeistä raukeaa iltapäivähetkeä laivan kannella. Makasimme auringossa, joku taisi ottaa yhden oluen ja kävimme mielessämme läpi päivän kokemuksia Antigualla.

Tunsin kuinka aurinko poltti ihoani kuumasti ja palamisen pelossa päätin lähteä hyttiin valmistautumaan iltaa varten. Tänään pitäisi pestä hiukset, joten suihkussa kestäisi hieman kauemmin. Jääkää te muut vaan vielä ottamaan aurinkoa.

Kävelin portaat alas, sillä jo aika hyvin voitetusta hissikammosta on yhä jäljellä pieni paniikki, joka voi päästä valloilleen jos joudun yksin hissiin. Menin siis suosiolla portaita, vaikka kerroksia hytin ja aurinkokannen välillä oli aika monta. Kävelin hyttikäytävällä kun vastaan tuli tarjoilija mukanaan kylmä kuohuviini coolerissa sekä jotakin hyvää lautasella kuvun alla. Katsoin kateellisena tarjoilijan kantamuksia ja mietin, että joku onnellinen on tilannut hyttipalvelusta herkkuja itselleen.

Jaa, se joku onnellinen lienee naapurimme, sillä tarjoilija pysähtyi kanssani samaan aikaan syvennykseen, jossa on ovi meidän ja naapuriemme hyttiin. Tokaisin tarjoilijalle ovea avatessani, että tuo kelpaisi kyllä minullekin. Toivotin hyvät päivänjatkot ja laitoin oven perässäni kiinni.

Ehdin astua hyttiin sisään kun oveen koputettiin. No jopas nyt on. Avasin oven ja tarjoilijahan se siellä seisoi edelleen tarjottimensa kanssa ja kertoi, että nämä tässä on teille. Hän näytti tarjottimella olevaa kirjekuorta, jossa luki minun ja Henkan nimet, mutta olin silti ihan ällikällä lyöty. Miten niin meille, emme me ole tilanneet mitään. Mikäköhän juttu tämä nyt on.

Samalla tajusin, että olin vetänyt oven törkeästi kiinni tarjoilijan edestä, sillä eihän hän ollut menossa naapurihyttiin, vaan hän oli aikeissa tulla perässäni meidän hyttiin. Ja minä pamautin oven kiinni hänen nenän edessä. Vähänkö noloa. Sönkötin anteeksipyyntöjä ja sopersin ihmeissäni, että mikäköhän yllätys tämä on. Onpa jännää.

Tarjoilija poistui paikalta ja minä jäin tuijottamaan pöydällä olevaa tarjotinta. Jee, yllätys! Meille! Tästä täytyy kertoa äkkiä Henkalle. Otin hyttiavaimen käteen ja lähdin kohti ovea. Ovella käännyin kuitenkin takaisin ja kurkkasin tarjottimen kuvun alle. Ooo, suklaalla kuorrutettuja mansikoita! Voi nam! Nyt äkkiä ennen kuin skumppa lämpenee!

Juoksin hissille ja epäröin hetken uskaltaudunko sittenkin hissillä ylös, vai juoksenko portaat. Hissillä pääsee nopeammin, totesin, ja kun kerrokseeni pysähtyneessä hississä oli mukavan näköinen mies, uskaltauduin sinne sisään. Ei tarvitsisi olla ihan yksin jos hissi jumittuu, tippuu kuiluun tai räjähtää. Koska niin voi ihan hyvin käydä.

Tärisin innostuksesta ja vähän varmaan hissikammostakin. Hississä oleva mies sanoi minulle jotain, mutten enää muista mitä, enkä tiedä vastasinko hänelle edes mitenkään järkevästi. Halusin vaan äkkiä kertomaan Henkalle hyttiin saapuneesta yllätyksestä ihan kuin se olisi maailman tärkein juttu. Ja olihan se, ainakin sillä hetkellä minun maailmassani. Ampaisin hissistä ulos ja juoksin kohti paikkaa, johon Henkka ja hänen vanhempansa jäivät ottamaan aurinkoa.

Anoppi katsoi kohti juoksevaa miniäänsä huolestunut ilme kasvoillaan. Mikä sillä on hätänä? Unohtuiko hyttiavain? Aloin selittää hengästyneenä, että meillä on joku skumppa- ja mansikkayllätys hytissä. Mennään syömään ja juomaan se! Kaikki yhdessä!

Lähdimme kohti hyttejä ja pian selvisi, että appivanhemmillakin oli samanlainen yllätys. Yllätysten takana oli eräs laivan työntekijä, jolle Henkan isä oli kertonut eräänä iltana koko matkatarinamme yllätyksineen kaikkineen. Niille, jotka eivät ole lukeneet aiempia matkapostauksiani tiedoksi, että Karibian risteily järjestettiin täytenä yllätyksenä Henkan isälle, eikä Henkan äidillekään kerrottu kuin se, että lähdemme jonnekin lämpimään. Matkakohde selvisi vasta juuri ennen lähtöä. Matkayllätyksestä voit lukea lisää täältä, täältä, täältä ja täältä.

Päätimme nauttia skumpat ja mansikat omilla parvekkeillamme. Laiva oli juuri lähdössä Antigualta ja istahdimme aurinkoiselle parvekkeellemme. Henkka avasi skumpan ja minä söin ensimmäisen mansikan. Voi nam miten hyvää!

Kilistelimme skumppalaseilla ja istuimme katselemaan ohi lipuvaa Antiguan rannikkoa. Aurinko paistoi vielä lämpimästi, mutta painui koko ajan syvemmälle lähemmäs horisonttia. Enää ei ollut tukahduttavan kuuma, vaan juuri sopivan lämmin. Takana oli ihana päivä Antigualla ja nyt oli hyvä hetki vaan istua rauhassa paikallaan, siemailla kuohuvaa ja herkutella suklaaseen dipatuilla mansikoilla.

Tuo hetki kaikessa yksinkertaisuudessaan oli yksi loman parhaista. Voin vieläkin tuntea sen kokonaisvaltaisen onnen tunteen, joka oli tuossa hetkessä läsnä. Olo oli ihanan rento ja levollinen, mihinkään ei ollut kiire, edessä kimmelsi kaunis Karibianmeri ja edessä olisi vielä monta ihanaa päivää tropiikin lämmössä. En voinut olla hymyilemättä.

Postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Running With Wild Horses, Kaukokaipuu ja Destination Unknown. Tarkemmat ohjeet tempaukseen osallistumiseen löydät täältä. Instagram Travel Thursdayn kuvat löytyvät Instagramista tunnisteella #IGTravelThursday.

Meidäthän löytää Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

St Thomas – Rommia, koruja ja merirosvoja

Kerroin jo St Martin -postauksessa että pysähdyimme maaliskuisella Karibian risteilyllämme kahdella minulle ja Henkalle jo entuudestaan tutulla saarella. Toinen oli St Martin ja toinen St Thomas. Vietimme viimeksi St Thomasilla romminhuuruisen päivän ja sama oli tarkoitus toistaa tälläkin kertaa, mikäli Palm Passagelta löytyisi edelleen sama hauska baari kuin viimeksikin.

Vaikka satamasta turisteja keskustaan kuljettanut seinätön bussi pysähtyi aivan Palm Passagen edustalle, emme rynnänneet suoraa päätä baariin, vaan päätimme tutustua ensin hieman kaupunkiin. Tiesimme nimittäin kokemuksesta, että kun kerran istahtaa Palm Passagen penkkiin, on siitä hyvin vaikea nousta enää ylös.

Siispä suuntasimme kulkumme pitkin rantaa syvemmälle Charlotte Amalien kaupunkiin. Katselimme vanhoja rakennuksia ja korkeuksiin kohoavaa saaren keskiosaa. Lähes kaikissa rakennuksissa on kapeiden ikkunoiden ja ovien kohdalla puiset pariovet ja ne näyttävät olevan suoraan Karibian hurjilta merirosvoajoilta. Kaupunki on täynnä jyrkkiä mäkiä ja jossain on nähtävyys nimeltä 99 steps. Sitä mekin lähdimme etsimään, vaikkemme olleet aivan varmoja missä kuuluisat portaat sijaitsevat.

Muistin lukeneeni portaiden alkavan Hotelli 1829:n kohdalta ja haa, tuossahan sen niminen rakennus onkin! Söpö punainen rakennus kiinnitti huomiomme niin, että päätimme mennä kuikuilemaan sen sisälle.

Sisältä löytyikin söpö vanhanajan rommibaari, jonka kivoja yksityiskohtia tutkailimme tovin jos toisenkin. Baarimikkona toiminut iloinen tyttö lupasi tehdä meille rommidrinkit kunhan hän saisi ensin jääpaloja. Sitä odotellessa voisimme tutustua yläkerran rommimuseoon.

Suuntasimme siis sisäpihan kautta yläkertaan ja ihastelimme pitkään sisäpihan kaunista vesiaihetta. Ihana paikka. Yläkerran rommimuseo oli pieni ja sieltä saadut maistiaiset minikokoisia verrattuna Barbadoksen Mount Gay Rumin maistiaisiin. Lupasin muuten Barbados-postauksessa tehdä Mount Gay Rumista oman postauksen, ja se on edelleen tulossa, älkää siis rommin ystävät hätääntykö.

Maistoimme Hotelli 1829:n museossa muun muassa hedelmärommeja ja ne olivat tosi hyviä. Olisi tehnyt mieli ostaa kutakin makua yksi, mutta milläs me kuljetamme ne kotiin? Rommipullot saivat siis jäädä saarelle, vaikka todella edullisia rommeja katsellessa tuli paha mieli kun tiesi, että Suomessa samaisesta rommipullosta saisi pulittaa paaaljon korkeamman hinnan. Vaan ei auta itku rommimuseossa.

Suuntasimme takaisin alas rommibaariin, jossa baariin oli saatu jäitä ja baarimikko sekoitti meille kolme paikallista rommidrinkkiä. Maistelimme niitä terassilla samalla kun ihailimme maisemia, joita tosin halkoi joka paikassa matalalla roikkuvat sähköjohdot ja muut rumat härpäkkeet.

Hauskan rommihetken jälkeen jatkoimme 99 stepsin etsimistä. Eräs ohikulkeva mies neuvoi meidät oikeaan paikkaan aivan hotellin viereen ja siinä ne oli. Korkeuksiin kohoavat portaat, joita on oikeasti 103 kappaletta, vaikka nimi lupaileekin muuta.

Lähdimme kipuamaan portaita ylös ja käännyimme välillä katsomaan maisemia. Portaiden vieressä taapersi kanaemo poikasensa kanssa ja voi armoton sitä piipitystä ja kanaemon paniikkia, kun poikanen ei päässytkään hyppäämään paksun juuren yli. Kana meni jo nurkan taakse luullen poikasen seuraavan ja heti kun hätääntynyt poikanen alkoi piipittää äidin kadottua näkyvistä, ryntäsi kana vauhdilla poikasensa luokse, joka hyppeli pienillä jaloillaan vasten liian korkeaa juurta. ”Äiti mä en pääse!”

Jätimme kanan ja rikkimenneen munan rauhaan ja jatkoimme portaat ylös asti. Tässä olisi hyvä pakaratreeni kun nämä portaat kiipeäisi muutaman kerran ylös. Ihan vinkkinä vaan kaikille St Thomasin Charlotte Amaliessa lomaileville liikuntahulluille.


Portailta jatkoimme toisia ränsistyneempiä portaita alas ja otimme suunnaksi ostoskadun, joka on täynnä koruliikkeitä. Kiertelimme yhdessä matkamuistoliikkeessä ja kävimme kurkkaamassa myös rannan puolella olevaa hauskaa merirosvokauppaa, johon ihastuimme jo viime reissulla. Kaupassa myydään kaikenlaista aitoa merirosvotavaraa, kuten ruoreja, koruja, vanhoja astioita ja muuta hauskaa sälää. Hinnat ovat kohdillaan, joten tuliaiset jäivät tästä kaupasta hankkimatta, vaikka kieltämättä vanha merirosvotynnyri olisi aika makea yksityiskohta uuden kotimme sisustuksessa.

Merirosvokaupassa ei saanut kuvata tämän enempää.

Sitten suuntasimme vihdoin Palm Passagelle ja aloimme jännittää, onko baari yhä pystyssä ja ennen kaikkea, onko siellä sama hauska baarimikko kuin viimeksi. Kyllä baari löytyy ja se on aivan täynnä. Ja kyllä, keskeltä baaritiskiä löytyy sama hauska jantteri, jota vuodet näyttävät kohdelleen hieman kaltoin. Niin, kai se jokapäiväinen rommin lipittäminen alkaa näkyä ulkomuodossakin jossain vaiheessa. Mies oli vanhentunut kolmessa vuodessa hurjasti. Itsehän näytän edelleen yhtä nuorelta kuin aina ennenkin. Kröhöhöm..

Odotimme että paikkoja vapautuu ja istuimme pöytään. Lasse onkin kertonut jo omassa matkapostauksessaan rommibaarin iloisesta tunnelmasta, mutta kerrottakoon nyt tässäkin, että baarissa tuli vietettyä taas oikein mukava iltapäivä.

Lasse pääsi kaverikuvaan.

Hedelmäinen drinkki maistuu kuumana päivänä.

Sanokaa kun riittää!

Syötiin täällä myös kevyt lounas. Oli tosi hyvää..

..ja vielä paremmalta sapuska maistui kun sen maustoi tällä kastikkeella. Nam!

Jälkkäriksi BBC, eli banaania, baileysia ja kookosta. Saattaa siellä seassa olla vähän rommiakin.

Kas näin syntyi BBC.

Kippis!

No jos nyt vielä yhdet, vaikka Lasse alkaakin olla jo hieman tuiterissa.

Välissä voidaan katsoa vähän kuvia. Tämä on otettu viime reissultamme.

Ja tässä baarimikkomme on iloisena lumihangessa.

Talo tarjoaa jekkushotit seurueen miehille. Baarimikkokin on mies, joten hänkin voi ottaa.

Tämä on osoite.

Vielä yhdet rommidrinksut mukaan matkaevääksi ja kohti satamaa, jossa paattimme viereen oli tullut tuollainen pieni alus. Allure of the Seas.

Allure of the Seasia oli tullut ihailemaan myös tämän näköisiä heppuja.

Söpöt otukset paistattelivat päivää sataman rantakivikolla ja suorastaan poseerasivat kameroille. Ihania! Jättimäisiä otuksia tuli tuijoteltua pitkät tovit, sillä minä ainakaan en ollut nähnyt noin isoja liskoja aiemmin. Aika hauskoja.

Päivän teeman kunniaksi otimme laivan kannella vielä yhdet rommidrinksut ja hyvästelimme St Thomasin laivan lipuessa pois Charlotte Amalien satamasta. Jotenkin minulla on sellainen kutina, ettei tämäkään jäänyt viimeiseksi vierailuksi USA:n Neitsytsaariin kuuluvalla St Thomasin saarella. Nähdään siis taas joskus!

Maho Beach, St Martin

St Martin oli maaliskuisen Karibian risteilymme saarista ensimmäinen, jolla me olimme Henkan kanssa jo käyneet. Toinen tutuista saarista oli St Thomas, jolla vierailimme heti seuraavana päivänä. St Martin oli myös saari, jota odotin ehkä eniten. Sijaitseehan siellä maailman paras ranta Maho Beach, joka oli ensimmäisen Karibian risteilymme innoittaja, ja johon ihastuin jo viime reissulla ihan päätäpahkaa.

Lentokonerannaksikin kutsuttu Maho Beach sijaitsee Princess Juliana Airportin päässä St Martinin hollantilaisella puolella saaren länsiosassa. Sinne on Philipsburgista noin puolen tunnin automatka ruuhkasta riippuen ja sinne lähtee edullisia kimppatakseja sataman edustalta.

Sinä päivänä kun me olimme St Martinilla, oli saaren satamassa peräti kolme muutakin risteilyalusta. Ainakin. Saari oli siis tosi täynnä turisteja ja se näkyi Maho Beachillakin. Siinä missä saimme viimeksi istuskella pienehköllä rannalla kaikessa rauhassa, saimme nyt oikein etsimällä etsiä paikkaa, johon mahdumme levittämään rantapyyhkeemme. Ja silti saimme hiekkaa päällemme ohikulkevien ihmisten jaloista. Ihmisiä oli aivan valtavasti.

Ihmispaljoutta ei pidä kuitenkaan hätkähtää, sillä suurin osa odottaa päivän jumbojettiä ja lähtee pois kun se on laskeutunut kentälle. Viimeistään siinä vaiheessa kun jumbo nousee ilmaan parin tunnin päästä saapumisestaan ja lentää pois saarelta, lähtevät innokkaimmatkin lentokonebongarit pois rannalta. Ja sitä paitsi se miten tungokseen suhtautuu on asennekysymys. Älä tee siitä ongelmaa niin viihdyt aivan mainiosti. Sitä paitsi joukossa tunnelma tiivistyy ja on hauska ihmetellä yli lentäviä koneita muiden yhtä hämillään olevien turistien kanssa. Ihmiset hurraavat ja taputtavat. Kaikilla on hauskaa ja sopu sijaa antaa.

Ja tosiaan rannalla voi olla hiljaisempaakin jos saarella on vähemmän risteilyaluksia. Viimeksi meidän paatin lisäksi St Martinilla taisi olla vain yksi toinen risteilyalus ja Maho Beachilla oli paljon väljempää.

Vaikka olin käynyt jo kerran aikaisemminkin Maho Beachilla ihmettelemässä yli lentäviä lentokoneita, oli kokemus jälleen kerran aivan huikea. Yläpuolella jylisevä lentokone on upea näky. Se on vaikuttava, jopa vähän pelottavakin. Toisinaan näyttää kuin lentäjälle olisi sattunut virhe, ja lentokone törmääkin suoraan rantaan.

Lähtevien lentokoneiden seuraaminen on yhtä hauskaa kuin yli menevien koneiden ihmettely. Tai oikeastaan rannalla olevien ihmisten seuraaminen koneen lähtiessä kiitoradalle on hauskaa. Aina siellä on muutama hullu tai tietämätön, jotka eivät osaa aavistaa mihin hiekkapuhallukseen he joutuvat kun lentäjä huudattaa koneen moottoreita aivan rannan vieressä. Siellä lentää hattua, pyyhettä ja ihmistä mereen ja sivustaseuraajat nauravat katketakseen. Reilu meininki.

Tällä kertaa testasimme myös rannan päädystä löytyvän Sunset Barin ruokia. Paikan juomatarjoilu oli todettu hyväksi jo edellisellä reissulla ja tälläkin kertaa nappasimme kaljaämpärin jaettavaksi sekä hauskat paikalliset juomat iltapäivän virvokkeeksi. Herkuttelimme myös suussasulavilla ribseillä ja suorastaan hämmennyimme siitä miten herkullisia ne olivat. Ajattelimme, että paikka on muutenkin niin suosittu, ettei heidän tarvitsisi panostaa ruokaan, mutta hitto, ribsit olivat tosi maukkaita! Hyvä niin.

Maho Beachilla hujahti jälleen kerran koko päivä. Aika kuluu kuin siivillä kun koko ajan on jotain hauskaa seurattavaa. Yritin lukea hetken kirjaa, mutten millään malttanut kun ylitse lensi koko ajan lentokoneita. Ja jos ei lentänyt, piti niitä yrittää bongata taivaalta. Kuka näkee seuraavan koneen ensimmäisenä? Ja milloin se jumbojetti tulee? Sitä ei kannata missata.

Maho Beachillä kannattaa ehdottomasti käydä mikäli olet lähelläkään St Martinin saarta. Huikeampaa kokemusta saa hakea. Maho Beach on ehdottomasti lempirantani koko maailmassa, enkä saanut siitä vieläkään tarpeeksi, vaan lentokonerannalle on päästävä aina vaan uudestaan. Koska lähdetään taas?