Browsing Category

Karibia

Toisenlainen Karibia

Ajattelepa hetki Karibiaa. Sen turkoosina kimmeltävää vettä, sileää hiekkarantaa jolle on ajautunut muutama kaunis simpukka. Palmut kurkottavat korkeuksiin, kädessäsi on trooppinen drinkki tai kookospähkinä pillillä ja aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Olet paratiisissa. Illalla palaat ehkä Karibian risteilyalukselle nauttimaan luksuselämästä tai suuntaat yltäkylläiseen All Inclusive -hotelliisi nauttimaan notkuvien pöytien antimista.

Totta tuokin ja upeat paratiisirannat ovatkin kenties Karibian parasta antia. Mutta Karibianmeren saarilla on myös toinen puoli. Se rähjäisempi, likaisempi puoli, jolle käännetään usein selkä ja otetaan suunta kohti palmurantaa.
Continue Reading

Rum Punch

Karibian lämmin tuulenvire, huojuvat palmut, turkoosi vesi, hyvä asento rantatuolissa ja kädessä virkistävä Rum Punch. Siinä kiteytettynä yksi parhaista muistoista viimeisimmältä Karibian risteilyltämme. Aika klassikko, mutta sellaista elämä Karibialla on parhaimmillaan. Rentoa lököilyä rannalla.
Continue Reading

Muistoja Karibialta

Ne ovat edelleen yhdet elämäni parhaista viikoista. Muistan vieläkin sen suunnitteluun kuuluneen jännityksen, juonittelut siitä miten saisimme yllätyksen onnistumaan, viikkojen, päivien ja tuntien laskemisen sekä sen aamuyön, kun hiippailimme hiljaa herättämään matkakumppaneitamme. Letkeä lomamusiikki pärähti soimaan ja yllätys oli vihdoin paljastunut enemmän kuin onnistuneesti!
Continue Reading

Mount Gay Rum Distilleries

Karibian risteilyä suunnitellessamme mietimme myös etukäteen mitä kaikkea saarivierailuilla voisi tehdä. Koska oltiin suuntaamassa rommin alkulähteille, tiesimme, että rommi tulee olemaan tavalla tai toisella osallisena saarivierailuillamme. St Thomasilla halusimme ehdottomasti viedä appivanhempani maailman parhaaseen rommibaariin, mutta myös rommitehtaassa vierailu voisi olla mielenkiintoista.

Ja jos kerran menee vierailulle rommitehtaaseen, niin miksei menisi sitten sille vanhimmalle sellaiselle. Mount Gay Rum Distilleries on vanhin yhä toiminnassa oleva rommitehdas ja se löytyy Barbadokselta läheltä maan pääkaupunkia Bridgetownia. Sinne oli päästävä.

Mount Gay Rum -tehdas toivotti meidät tervetulleeksi hieman ränsistyneellä ulkomuodollaan, mutta silti jotenkin viihtyisällä ilmapiirillään. Kävimme ostamassa liput seuraavalle alkavalle opastetulle kierrokselle tehtaalla ja sen alkamista odotellessa kiertelimme tehtaan rommiputiikissa ja rommibaarissa.

Rommitehtaan kaupan hyllyt olivat täynnä edullista rommia, rommilla maustettuja kastikkeita sekä muuta rommiin liittyvää tavaraa, kuten jääkaappimagneetteja, jollaisen ostimme yhä kasvavaan jääkaappimagneettikokoelmaamme. Rommiakin olisi ollut kiva ostaa, mutta iänikuinen kuljetusongelma sai jättämään pullot hyllyyn.

Mutta, jos emme kerran voi ostaa rommia mukaamme, niin juodaan sitä sitten täällä! Tilasimme kaupan takaa löytyvästä rommibaarista rommidrinksut ja siemailimme niitä aurinkoisella terassilla. Täältä saisi myös pientä purtavaa, joten jos kierroksen jälkeen on nälkä, jää ihmeessä baariin syömään ja juomaan. Drinkit olivat herkullisia ja lisää rommimaistiaisia oli luvassa opastetulla kierroksella.

Oppaamme, joka muistutti etäisesti Rihannaa, ohjasi meidät heti alkuun rum punch -tarjottimelle, josta otimme drinkit käteemme ja maistelimme niitä samalla kun opas kertoi rommin historiasta. Kiertelimme rommimuseota ja aina kun oppaasta otti kuvan, hän jähmettyi poseerausasentoon, sillä tokihan nainen haluaa näyttää hyvältä kuvassa. Hauska tyttö.

Samalla kun jatkoimme matkaa rommimuseosta seuraavaan tilaan, sanoi opas, että tarjottimelle jääneet pari rum punchia saisi vielä juoda. Vaikea arvata ketkä nappasivat ylimääräiset juomat mukaansa.. Porukan miehet tietenkin.

Seuraavassa tilassa jatkettiin taas rommitietoudella ja sen jälkeen meidät ohjattiin pieneen teatterimaiseen tilaan katsomaan viihdyttävä rommivideo. Sillä aikaa kun me katsoimme videota, valmisteli opas kierroksen parasta osuutta: Rommimaistiaisia!

Baaritiskin takana hääräävä opas oli nostanut tiskille erilaisia rommeja ja ainakin minulle tuli yllätyksenä, että rommejakin on eri ikäisiä ja keskenään aivan eri luonteisia. On kevyempiä ja tiukempia juomasekoituksiin soveltuvia rommeja, mutta on myös makeita ja syvänmakuisia rommeja jälkiruokaherkutteluun. Nam, pidin kaikista, mutta etenkin niistä hieman makeammista versioista.

Maistiaisia sai niin reilusti, että kierroksen päätyttyä portaita pitkin astellessa opas joutui kehottamaan meitä pitämään kaiteesta kiinni ja katsomaan mihin astumme. Tästä on varmaan muutamakin kaveri kupsahtanut nurin rommipäissään. Mukavan pikku hiprakan maistiaiset saivatkin aikaan, mikä oli varmaan ihan suunniteltua, sillä paluu oli rommikaupan kautta. Täältä turistit voisivat ostaa rommipäissään vähän tuliaisia kotiin.

Katso myös: Barbados

Shampanjaa ja mansikoita Karibialla

Matkalle lähdetään usein etsimään upeita kokemuksia, katselemaan hienoja nähtävyyksiä ja elämään hetkiä, joita voi muistella jälkeenpäin hymy huulilla. Maailma on täynnä upeita paikkoja, niin luonnon kuin ihmistenkin muokkaamia taideteoksia ja kokemuksia haetaan usein äärirajoilta aina syvänmerensukelluksesta laskuvarjohyppyyn. Toisinaan loman parhaaseen hetkeen riittää kuitenkin vain kaunis ilta, oma parveke, skumppaa ja mansikoita.

Meidän viime maaliskuun Karibian risteily oli totisesti täynnä toinen toistaan upeampia hetkiä. Yllätimme reissulla appivanhempani useaan otteeseen ja toki kaikista mieleenpainuvin hetki oli se, kun Henkka kosi minua. Näimme myös todella paljon erilaisia kauniita, henkeäsalpaavia ja ajatuksia herättäviä paikkoja, mutta silti yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli ihan tavallinen ilta oman hytin parvekkeella.

Olimme olleet päivällä tutustumassa kauniiseen Antiguan saareen ja vietimme laivalla nautitun lounaan jälkeistä raukeaa iltapäivähetkeä laivan kannella. Makasimme auringossa, joku taisi ottaa yhden oluen ja kävimme mielessämme läpi päivän kokemuksia Antigualla.

Tunsin kuinka aurinko poltti ihoani kuumasti ja palamisen pelossa päätin lähteä hyttiin valmistautumaan iltaa varten. Tänään pitäisi pestä hiukset, joten suihkussa kestäisi hieman kauemmin. Jääkää te muut vaan vielä ottamaan aurinkoa.

Kävelin portaat alas, sillä jo aika hyvin voitetusta hissikammosta on yhä jäljellä pieni paniikki, joka voi päästä valloilleen jos joudun yksin hissiin. Menin siis suosiolla portaita, vaikka kerroksia hytin ja aurinkokannen välillä oli aika monta. Kävelin hyttikäytävällä kun vastaan tuli tarjoilija mukanaan kylmä kuohuviini coolerissa sekä jotakin hyvää lautasella kuvun alla. Katsoin kateellisena tarjoilijan kantamuksia ja mietin, että joku onnellinen on tilannut hyttipalvelusta herkkuja itselleen.

Jaa, se joku onnellinen lienee naapurimme, sillä tarjoilija pysähtyi kanssani samaan aikaan syvennykseen, jossa on ovi meidän ja naapuriemme hyttiin. Tokaisin tarjoilijalle ovea avatessani, että tuo kelpaisi kyllä minullekin. Toivotin hyvät päivänjatkot ja laitoin oven perässäni kiinni.

Ehdin astua hyttiin sisään kun oveen koputettiin. No jopas nyt on. Avasin oven ja tarjoilijahan se siellä seisoi edelleen tarjottimensa kanssa ja kertoi, että nämä tässä on teille. Hän näytti tarjottimella olevaa kirjekuorta, jossa luki minun ja Henkan nimet, mutta olin silti ihan ällikällä lyöty. Miten niin meille, emme me ole tilanneet mitään. Mikäköhän juttu tämä nyt on.

Samalla tajusin, että olin vetänyt oven törkeästi kiinni tarjoilijan edestä, sillä eihän hän ollut menossa naapurihyttiin, vaan hän oli aikeissa tulla perässäni meidän hyttiin. Ja minä pamautin oven kiinni hänen nenän edessä. Vähänkö noloa. Sönkötin anteeksipyyntöjä ja sopersin ihmeissäni, että mikäköhän yllätys tämä on. Onpa jännää.

Tarjoilija poistui paikalta ja minä jäin tuijottamaan pöydällä olevaa tarjotinta. Jee, yllätys! Meille! Tästä täytyy kertoa äkkiä Henkalle. Otin hyttiavaimen käteen ja lähdin kohti ovea. Ovella käännyin kuitenkin takaisin ja kurkkasin tarjottimen kuvun alle. Ooo, suklaalla kuorrutettuja mansikoita! Voi nam! Nyt äkkiä ennen kuin skumppa lämpenee!

Juoksin hissille ja epäröin hetken uskaltaudunko sittenkin hissillä ylös, vai juoksenko portaat. Hissillä pääsee nopeammin, totesin, ja kun kerrokseeni pysähtyneessä hississä oli mukavan näköinen mies, uskaltauduin sinne sisään. Ei tarvitsisi olla ihan yksin jos hissi jumittuu, tippuu kuiluun tai räjähtää. Koska niin voi ihan hyvin käydä.

Tärisin innostuksesta ja vähän varmaan hissikammostakin. Hississä oleva mies sanoi minulle jotain, mutten enää muista mitä, enkä tiedä vastasinko hänelle edes mitenkään järkevästi. Halusin vaan äkkiä kertomaan Henkalle hyttiin saapuneesta yllätyksestä ihan kuin se olisi maailman tärkein juttu. Ja olihan se, ainakin sillä hetkellä minun maailmassani. Ampaisin hissistä ulos ja juoksin kohti paikkaa, johon Henkka ja hänen vanhempansa jäivät ottamaan aurinkoa.

Anoppi katsoi kohti juoksevaa miniäänsä huolestunut ilme kasvoillaan. Mikä sillä on hätänä? Unohtuiko hyttiavain? Aloin selittää hengästyneenä, että meillä on joku skumppa- ja mansikkayllätys hytissä. Mennään syömään ja juomaan se! Kaikki yhdessä!

Lähdimme kohti hyttejä ja pian selvisi, että appivanhemmillakin oli samanlainen yllätys. Yllätysten takana oli eräs laivan työntekijä, jolle Henkan isä oli kertonut eräänä iltana koko matkatarinamme yllätyksineen kaikkineen. Niille, jotka eivät ole lukeneet aiempia matkapostauksiani tiedoksi, että Karibian risteily järjestettiin täytenä yllätyksenä Henkan isälle, eikä Henkan äidillekään kerrottu kuin se, että lähdemme jonnekin lämpimään. Matkakohde selvisi vasta juuri ennen lähtöä. Matkayllätyksestä voit lukea lisää täältä, täältä, täältä ja täältä.

Päätimme nauttia skumpat ja mansikat omilla parvekkeillamme. Laiva oli juuri lähdössä Antigualta ja istahdimme aurinkoiselle parvekkeellemme. Henkka avasi skumpan ja minä söin ensimmäisen mansikan. Voi nam miten hyvää!

Kilistelimme skumppalaseilla ja istuimme katselemaan ohi lipuvaa Antiguan rannikkoa. Aurinko paistoi vielä lämpimästi, mutta painui koko ajan syvemmälle lähemmäs horisonttia. Enää ei ollut tukahduttavan kuuma, vaan juuri sopivan lämmin. Takana oli ihana päivä Antigualla ja nyt oli hyvä hetki vaan istua rauhassa paikallaan, siemailla kuohuvaa ja herkutella suklaaseen dipatuilla mansikoilla.

Tuo hetki kaikessa yksinkertaisuudessaan oli yksi loman parhaista. Voin vieläkin tuntea sen kokonaisvaltaisen onnen tunteen, joka oli tuossa hetkessä läsnä. Olo oli ihanan rento ja levollinen, mihinkään ei ollut kiire, edessä kimmelsi kaunis Karibianmeri ja edessä olisi vielä monta ihanaa päivää tropiikin lämmössä. En voinut olla hymyilemättä.

Postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Running With Wild Horses, Kaukokaipuu ja Destination Unknown. Tarkemmat ohjeet tempaukseen osallistumiseen löydät täältä. Instagram Travel Thursdayn kuvat löytyvät Instagramista tunnisteella #IGTravelThursday.

Meidäthän löytää Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

St Thomas – Rommia, koruja ja merirosvoja

Kerroin jo St Martin -postauksessa että pysähdyimme maaliskuisella Karibian risteilyllämme kahdella minulle ja Henkalle jo entuudestaan tutulla saarella. Toinen oli St Martin ja toinen St Thomas. Vietimme viimeksi St Thomasilla romminhuuruisen päivän ja sama oli tarkoitus toistaa tälläkin kertaa, mikäli Palm Passagelta löytyisi edelleen sama hauska baari kuin viimeksikin.

Vaikka satamasta turisteja keskustaan kuljettanut seinätön bussi pysähtyi aivan Palm Passagen edustalle, emme rynnänneet suoraa päätä baariin, vaan päätimme tutustua ensin hieman kaupunkiin. Tiesimme nimittäin kokemuksesta, että kun kerran istahtaa Palm Passagen penkkiin, on siitä hyvin vaikea nousta enää ylös.

Siispä suuntasimme kulkumme pitkin rantaa syvemmälle Charlotte Amalien kaupunkiin. Katselimme vanhoja rakennuksia ja korkeuksiin kohoavaa saaren keskiosaa. Lähes kaikissa rakennuksissa on kapeiden ikkunoiden ja ovien kohdalla puiset pariovet ja ne näyttävät olevan suoraan Karibian hurjilta merirosvoajoilta. Kaupunki on täynnä jyrkkiä mäkiä ja jossain on nähtävyys nimeltä 99 steps. Sitä mekin lähdimme etsimään, vaikkemme olleet aivan varmoja missä kuuluisat portaat sijaitsevat.

Muistin lukeneeni portaiden alkavan Hotelli 1829:n kohdalta ja haa, tuossahan sen niminen rakennus onkin! Söpö punainen rakennus kiinnitti huomiomme niin, että päätimme mennä kuikuilemaan sen sisälle.

Sisältä löytyikin söpö vanhanajan rommibaari, jonka kivoja yksityiskohtia tutkailimme tovin jos toisenkin. Baarimikkona toiminut iloinen tyttö lupasi tehdä meille rommidrinkit kunhan hän saisi ensin jääpaloja. Sitä odotellessa voisimme tutustua yläkerran rommimuseoon.

Suuntasimme siis sisäpihan kautta yläkertaan ja ihastelimme pitkään sisäpihan kaunista vesiaihetta. Ihana paikka. Yläkerran rommimuseo oli pieni ja sieltä saadut maistiaiset minikokoisia verrattuna Barbadoksen Mount Gay Rumin maistiaisiin. Lupasin muuten Barbados-postauksessa tehdä Mount Gay Rumista oman postauksen, ja se on edelleen tulossa, älkää siis rommin ystävät hätääntykö.

Maistoimme Hotelli 1829:n museossa muun muassa hedelmärommeja ja ne olivat tosi hyviä. Olisi tehnyt mieli ostaa kutakin makua yksi, mutta milläs me kuljetamme ne kotiin? Rommipullot saivat siis jäädä saarelle, vaikka todella edullisia rommeja katsellessa tuli paha mieli kun tiesi, että Suomessa samaisesta rommipullosta saisi pulittaa paaaljon korkeamman hinnan. Vaan ei auta itku rommimuseossa.

Suuntasimme takaisin alas rommibaariin, jossa baariin oli saatu jäitä ja baarimikko sekoitti meille kolme paikallista rommidrinkkiä. Maistelimme niitä terassilla samalla kun ihailimme maisemia, joita tosin halkoi joka paikassa matalalla roikkuvat sähköjohdot ja muut rumat härpäkkeet.

Hauskan rommihetken jälkeen jatkoimme 99 stepsin etsimistä. Eräs ohikulkeva mies neuvoi meidät oikeaan paikkaan aivan hotellin viereen ja siinä ne oli. Korkeuksiin kohoavat portaat, joita on oikeasti 103 kappaletta, vaikka nimi lupaileekin muuta.

Lähdimme kipuamaan portaita ylös ja käännyimme välillä katsomaan maisemia. Portaiden vieressä taapersi kanaemo poikasensa kanssa ja voi armoton sitä piipitystä ja kanaemon paniikkia, kun poikanen ei päässytkään hyppäämään paksun juuren yli. Kana meni jo nurkan taakse luullen poikasen seuraavan ja heti kun hätääntynyt poikanen alkoi piipittää äidin kadottua näkyvistä, ryntäsi kana vauhdilla poikasensa luokse, joka hyppeli pienillä jaloillaan vasten liian korkeaa juurta. ”Äiti mä en pääse!”

Jätimme kanan ja rikkimenneen munan rauhaan ja jatkoimme portaat ylös asti. Tässä olisi hyvä pakaratreeni kun nämä portaat kiipeäisi muutaman kerran ylös. Ihan vinkkinä vaan kaikille St Thomasin Charlotte Amaliessa lomaileville liikuntahulluille.


Portailta jatkoimme toisia ränsistyneempiä portaita alas ja otimme suunnaksi ostoskadun, joka on täynnä koruliikkeitä. Kiertelimme yhdessä matkamuistoliikkeessä ja kävimme kurkkaamassa myös rannan puolella olevaa hauskaa merirosvokauppaa, johon ihastuimme jo viime reissulla. Kaupassa myydään kaikenlaista aitoa merirosvotavaraa, kuten ruoreja, koruja, vanhoja astioita ja muuta hauskaa sälää. Hinnat ovat kohdillaan, joten tuliaiset jäivät tästä kaupasta hankkimatta, vaikka kieltämättä vanha merirosvotynnyri olisi aika makea yksityiskohta uuden kotimme sisustuksessa.

Merirosvokaupassa ei saanut kuvata tämän enempää.

Sitten suuntasimme vihdoin Palm Passagelle ja aloimme jännittää, onko baari yhä pystyssä ja ennen kaikkea, onko siellä sama hauska baarimikko kuin viimeksi. Kyllä baari löytyy ja se on aivan täynnä. Ja kyllä, keskeltä baaritiskiä löytyy sama hauska jantteri, jota vuodet näyttävät kohdelleen hieman kaltoin. Niin, kai se jokapäiväinen rommin lipittäminen alkaa näkyä ulkomuodossakin jossain vaiheessa. Mies oli vanhentunut kolmessa vuodessa hurjasti. Itsehän näytän edelleen yhtä nuorelta kuin aina ennenkin. Kröhöhöm..

Odotimme että paikkoja vapautuu ja istuimme pöytään. Lasse onkin kertonut jo omassa matkapostauksessaan rommibaarin iloisesta tunnelmasta, mutta kerrottakoon nyt tässäkin, että baarissa tuli vietettyä taas oikein mukava iltapäivä.

Lasse pääsi kaverikuvaan.

Hedelmäinen drinkki maistuu kuumana päivänä.

Sanokaa kun riittää!

Syötiin täällä myös kevyt lounas. Oli tosi hyvää..

..ja vielä paremmalta sapuska maistui kun sen maustoi tällä kastikkeella. Nam!

Jälkkäriksi BBC, eli banaania, baileysia ja kookosta. Saattaa siellä seassa olla vähän rommiakin.

Kas näin syntyi BBC.

Kippis!

No jos nyt vielä yhdet, vaikka Lasse alkaakin olla jo hieman tuiterissa.

Välissä voidaan katsoa vähän kuvia. Tämä on otettu viime reissultamme.

Ja tässä baarimikkomme on iloisena lumihangessa.

Talo tarjoaa jekkushotit seurueen miehille. Baarimikkokin on mies, joten hänkin voi ottaa.

Tämä on osoite.

Vielä yhdet rommidrinksut mukaan matkaevääksi ja kohti satamaa, jossa paattimme viereen oli tullut tuollainen pieni alus. Allure of the Seas.

Allure of the Seasia oli tullut ihailemaan myös tämän näköisiä heppuja.

Söpöt otukset paistattelivat päivää sataman rantakivikolla ja suorastaan poseerasivat kameroille. Ihania! Jättimäisiä otuksia tuli tuijoteltua pitkät tovit, sillä minä ainakaan en ollut nähnyt noin isoja liskoja aiemmin. Aika hauskoja.

Päivän teeman kunniaksi otimme laivan kannella vielä yhdet rommidrinksut ja hyvästelimme St Thomasin laivan lipuessa pois Charlotte Amalien satamasta. Jotenkin minulla on sellainen kutina, ettei tämäkään jäänyt viimeiseksi vierailuksi USA:n Neitsytsaariin kuuluvalla St Thomasin saarella. Nähdään siis taas joskus!

Maho Beach, St Martin

St Martin oli maaliskuisen Karibian risteilymme saarista ensimmäinen, jolla me olimme Henkan kanssa jo käyneet. Toinen tutuista saarista oli St Thomas, jolla vierailimme heti seuraavana päivänä. St Martin oli myös saari, jota odotin ehkä eniten. Sijaitseehan siellä maailman paras ranta Maho Beach, joka oli ensimmäisen Karibian risteilymme innoittaja, ja johon ihastuin jo viime reissulla ihan päätäpahkaa.

Lentokonerannaksikin kutsuttu Maho Beach sijaitsee Princess Juliana Airportin päässä St Martinin hollantilaisella puolella saaren länsiosassa. Sinne on Philipsburgista noin puolen tunnin automatka ruuhkasta riippuen ja sinne lähtee edullisia kimppatakseja sataman edustalta.

Sinä päivänä kun me olimme St Martinilla, oli saaren satamassa peräti kolme muutakin risteilyalusta. Ainakin. Saari oli siis tosi täynnä turisteja ja se näkyi Maho Beachillakin. Siinä missä saimme viimeksi istuskella pienehköllä rannalla kaikessa rauhassa, saimme nyt oikein etsimällä etsiä paikkaa, johon mahdumme levittämään rantapyyhkeemme. Ja silti saimme hiekkaa päällemme ohikulkevien ihmisten jaloista. Ihmisiä oli aivan valtavasti.

Ihmispaljoutta ei pidä kuitenkaan hätkähtää, sillä suurin osa odottaa päivän jumbojettiä ja lähtee pois kun se on laskeutunut kentälle. Viimeistään siinä vaiheessa kun jumbo nousee ilmaan parin tunnin päästä saapumisestaan ja lentää pois saarelta, lähtevät innokkaimmatkin lentokonebongarit pois rannalta. Ja sitä paitsi se miten tungokseen suhtautuu on asennekysymys. Älä tee siitä ongelmaa niin viihdyt aivan mainiosti. Sitä paitsi joukossa tunnelma tiivistyy ja on hauska ihmetellä yli lentäviä koneita muiden yhtä hämillään olevien turistien kanssa. Ihmiset hurraavat ja taputtavat. Kaikilla on hauskaa ja sopu sijaa antaa.

Ja tosiaan rannalla voi olla hiljaisempaakin jos saarella on vähemmän risteilyaluksia. Viimeksi meidän paatin lisäksi St Martinilla taisi olla vain yksi toinen risteilyalus ja Maho Beachilla oli paljon väljempää.

Vaikka olin käynyt jo kerran aikaisemminkin Maho Beachilla ihmettelemässä yli lentäviä lentokoneita, oli kokemus jälleen kerran aivan huikea. Yläpuolella jylisevä lentokone on upea näky. Se on vaikuttava, jopa vähän pelottavakin. Toisinaan näyttää kuin lentäjälle olisi sattunut virhe, ja lentokone törmääkin suoraan rantaan.

Lähtevien lentokoneiden seuraaminen on yhtä hauskaa kuin yli menevien koneiden ihmettely. Tai oikeastaan rannalla olevien ihmisten seuraaminen koneen lähtiessä kiitoradalle on hauskaa. Aina siellä on muutama hullu tai tietämätön, jotka eivät osaa aavistaa mihin hiekkapuhallukseen he joutuvat kun lentäjä huudattaa koneen moottoreita aivan rannan vieressä. Siellä lentää hattua, pyyhettä ja ihmistä mereen ja sivustaseuraajat nauravat katketakseen. Reilu meininki.

Tällä kertaa testasimme myös rannan päädystä löytyvän Sunset Barin ruokia. Paikan juomatarjoilu oli todettu hyväksi jo edellisellä reissulla ja tälläkin kertaa nappasimme kaljaämpärin jaettavaksi sekä hauskat paikalliset juomat iltapäivän virvokkeeksi. Herkuttelimme myös suussasulavilla ribseillä ja suorastaan hämmennyimme siitä miten herkullisia ne olivat. Ajattelimme, että paikka on muutenkin niin suosittu, ettei heidän tarvitsisi panostaa ruokaan, mutta hitto, ribsit olivat tosi maukkaita! Hyvä niin.

Maho Beachilla hujahti jälleen kerran koko päivä. Aika kuluu kuin siivillä kun koko ajan on jotain hauskaa seurattavaa. Yritin lukea hetken kirjaa, mutten millään malttanut kun ylitse lensi koko ajan lentokoneita. Ja jos ei lentänyt, piti niitä yrittää bongata taivaalta. Kuka näkee seuraavan koneen ensimmäisenä? Ja milloin se jumbojetti tulee? Sitä ei kannata missata.

Maho Beachillä kannattaa ehdottomasti käydä mikäli olet lähelläkään St Martinin saarta. Huikeampaa kokemusta saa hakea. Maho Beach on ehdottomasti lempirantani koko maailmassa, enkä saanut siitä vieläkään tarpeeksi, vaan lentokonerannalle on päästävä aina vaan uudestaan. Koska lähdetään taas?

Antigua

Antigualle jalkautuessamme meidän ei tarvinnut miettiä lainkaan päivän ohjelmaa. Pääsimme nimittäin osallistumaan ilmaiseksi laivayhtiön järjestämälle retkelle, jolla kierrettäisiin saaren tärkeimmät nähtävyydet. Siihen menisi lähes tulkoon koko päivä, joten meidän ei tarvinnut kuin saapua sovittuun aikaan sovittuun paikkaan ja sieltä meidät ohjattaisiin bussin kyytiin, joka kierrättää meitä ja muita risteilyturisteja pitkin saarta.

Itse en ole yleensä ollut tällaisten isolle porukalle järjestettyjen retkien ystävä, vaan kierrän matkakohteessa mieluummin omin päin tai pienemmällä porukalla. Toisaalta laivayhtiön retkellä kaikki on helppoa ja valmiiksi mietittyä, eikä tarvitse kuin osata seurata opasta ja painaa mieleen monelta bussi jatkaa taas matkaansa. Puolensa ja puolensa.

Saavuimme tosiaan aamulla sovittuun aikaan laivan aulaan, jossa meille jaettiin rintaan liimattavat nimikyltit. Olo oli kuin luokkaretkeläisellä nimikylttien paistaessa kilometrien päähän samalla kun talsimme suunnilleen parijonossa ulos laivasta. Laivan ulkopuolella jono pysäytettiin ja opas kävi merkkaamassa meidät kuin karjan oransseilla rannekkeilla. Sitten matka jatkui siistissä jonossa busseille, jossa meidät ohjattiin oikeisiin kulkuneuvoihin rinnassamme olevien nimitarrojen värin perusteella. Huoh. En väitä etteikö tämä kaikki olisi tarpeellista kun liikutellaan isoja ihmismassoja, mutta vähän norsulaumamainen olo siitä tuli silti.

Kas näin, kaikki on saatu busseihin ja retki voi alkaa! Antiguan ja Barbudan valtioon kuuluu sen nimen mukaisesti Antiguan sekä Barbudan saaret. Antigua on matala kalkkikivinen saari, Barbuda taasen metsäinen korallisaari. Valtiolle kuuluu myös kallioinen luoto nimeltä Redonda.

Jopa 97 prosenttia Antiguan ja Barbudan asukkaista asuu Antiguan saarella, jolla sanotaan olevan 365 rantaa. Yksi kullekin päivälle! Siistiä, tänne voisi siis tulla vuodeksi ja käydä joka päivä eri rannalla. Kokeillaanko?

Turismi on Antiguan tärkein elinkeino. Se on jopa niin tärkeä, että saaren maanviljelys kärsii työvoimapulasta. Kaikki haluavat matkailualan töihin, sillä niistä saa parempaa palkkaa. Ihan ymmärrettävää. Kyllä minäkin reissaisin mieluummin turistien kanssa bussissa isolla palkalla kuin kökkisin pellolla pienellä palkalla.

St John’s

St John’s

St John’s ja turistit

St John’s ja samaiset turistit matkamuisto-ostoksilla

St John’sin katedraali

Antiguan pääkaupunki on nimeltään St. John’s ja sen tärkein nähtävyys on St. John’sin katedraali. Katedraalin upeat barokkitornit ovat hallinneet kaupungin maisemaa ammoisista ajoista alkaen ja katedraali on rakennettu ainakin kahdesti uudestaan, kun se tuhoutui maanjäristyksissä vuosina 1683 ja 1745. Nykyinen katedraali on peräisin vuodelta 1845.

Me emme käyneet tutustumassa St. John’sin katedraaliin vaan bussimme huristi kohti sisämaata. Opas kertoi meille kattavasti saaresta ja sen nähtävyyksistä. Hän kierrätti paikallisia rahoja, kookospähkinää ja saarelaisten elämästä kertovia kuvia. Retkeen oli selvästi panostettu ja kyllähän näillä valmisretkillä oppii valtavasti faktoja kohteesta.

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Kävimme tutustumassa Lord Nelson’s Dockyardiin, joka on aivan ihana keidas eteläisellä Antigualla. Hyväkuntoinen alue on ennen kaikkea siisti ja ainakin minun sieluni lepäsi Dockyardin levollisessa ympäristössä. Alueen vanhat rakennukset ja linnoitukset ovat kauniita, maisemat merelle huikeat ja rantaan ankkuroidut jahdit melkoisen upeita.

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Tänne voisi tulla viettämään leppoisaa lomapäivää ja kierrellä pitkin aluetta, syödä hyvin, istahtaa alas ja aistia historiaa henkivää merellistä tunnelmaa. Minä voisin viihtyä täällä vaikka koko päivän. Jotenkin tykkäsin paikasta hurjasti.

Vaan mepä emme jääneet alueelle pidemmäksi aikaa vaan matka jatkui, ja oli pakkauduttava jälleen bussin kyytiin. Kävimme kahdella eri näköalapaikalla, joista toisessa meille esitettiin interaktiivinen esitys Antiguasta. Se oli oikeastaan aika hauska ja kertoo siitä miten tärkeä turismi saarelle on. Meidät ohjattiin hämärään huoneeseen, jonka keskellä oli pyöriviä penkkejä. Seinustat olivat täynnä nukkeja, kuvia ja televisioita, joista näytettiin Antiguasta kertovaa videota. Tarina eteni seinältä toiselle ja penkeillä käännyttiin ympäri sitä mukaa kun uusi kohta näytöksestä valaistiin. Aika hauska.

Vielä hauskempaa oli kuitenkin ihailla upeita maisemia näköalapaikoilta. Antigua on kaunis, siisti ja todellinen trooppinen paratiisi. Ihailimme kevyehkösti kumpuilevaa maastoa, merimaisemaa, lahdenpoukamia ja kasvillisuutta. Horisontissa siintävät naapurisaaret näyttivät olevan samaan aikaan sekä lähellä että tosi kaukana. Niin kaunista. Pieni tuulenvire viilensi maailmanmatkaajaa, ilma oli raikas ja lämmin, mutta ei tukala.

Kuuma päivä + Kylmä olut = Iloinen turisti

Retken huipennukseksi meidät vietiin vielä ihanalle hiekkarannalle, jossa saimme herkulliset rommidrinkit. Me hörppäsimme myös tölkilliset paikallista Wadadli-olutta, jota olimme maistaneet jo toisella näköalapaikoista. Olut oli hyvää, mutta hieman vahvempaa kuin tavallinen olut. Ole siis varovainen ellet halua olla hiprakassa.

Vietimme rannalla mukavan pitkän tovin nautiskellen elämästä. Suurin osa retkelle osallistujista lähti aikaisemmin pois tai ei tullut ollenkaan rannalle, joten tungosta siellä ei ollut. Me lähdimme viimeisellä bussilla takaisin laivalle ja matkan kanssa oli jotain säätämistä. Ensin meidät ohjattiin toiseen bussiin, sitten sieltä pitikin tulla pois ja lopulta olimme isossa bussissa parin muun ihmisen kanssa, vaikka senkin bussin piti olla täynnä. Kuinkakohan monta jäi rannalle? Ei vaan, veikkaan että osa meni omin neuvoin laivalle tai sitten oppaiden laskut pettivät jossain vaiheessa. Ranta kyllä tarkistettiin niin ettei kukaan jäänyt rannalle ruikuttamaan.

Aivan täysin sujuvasti retki ei siis mennyt, mutta oli ihan mukavaa vaihtelua vaeltaa aivottomana muun lauman perässä, kuunnella opasta ja ottaa kaikki valmiiksi pureskeltuna vastaan. En siis missään nimessä moiti laivayhtiön retkiä. Ne sopivat varmasti monelle. Minäkin voin hyödyntää niitä jatkossa vaihtelun vuoksi, mikäli hinta ei ole aivan törkeää rahastusta.

Ja mitä tulee Antiguaan, oli saari yksi koko Karibian reissun lemppareistani. Se oli taas niin omanlaisensa, kuten kaikki muutkin Karibian saaret. Ei niitä osaa laittaa järjestykseen. En odottanut Antigualta paljoakaan, mutta saari onnistui lumoamaan minut aivan täysin kauneudellaan, siisteydellään ja jonkinlaisella levollisuudellaan, jota saaren ilmapiiristä huokui. Kaikki tuntui toimivan hyvin (pieniä sähläyksiä lukuun ottamatta) ja turistista pidetään hyvää huolta. Olemmehan me saarelaisten tärkein elinkeino. Tämä voisi olla muuten myös upea häämatkakohde mikäli joku on suuntaamassa Karibialle häämatkalleen. Suosittelen.