Browsing Category

Grenada

Grenada – Island of Spice, osa 2

Viime Grenada-postauksessa kerroin saaren värikkäästä historiasta, sen kauniista ja hedelmällisestä luonnosta sekä köyhästä hurrikaanien runtelemasta saaresta, jolta muuttaa koko ajan enemmän väkeä pois kuin mitä saarelle muutetaan. En osannut odottaa Grenadalta juuri mitään sinne astuessani, mutta kun laiva lipui illalla ulos satamasta, olin montaa kokemusta rikkaampi, maailmani oli avartunut huimasti ja olin ihastunut tuohon pieneen monimuotoiseen saareen. Grenada-päivä oli täynnä huikeita hetkiä.

Aamu valkeni trooppisen kosteana ja kuumana. Astelimme ulos laivasta ja otimme suunnaksi sataman vieressä sijaitsevan Fort George -linnoituksen. Kiipesimme paahtavassa kuumuudessa linnoitukselle ja olimme aivan läkähtyneitä jo siinä vaiheessa. Voiko tässä kuumuudessa tehdä mitään? Mistä saamme lisää vettä?

Kuumuudesta huolimatta Fort George oli vaikuttava ilmestys. Hieman jo ränsistynyt linnoitus esitteli meille upeita maisemia sekä merelle että saaren pääkaupunkiin St.George’siin. Korkealta näki koko lahdenpoukaman, sen värikkäät talot ja kaupungin takana kohoavat vehreät vuoret. Kaunis paikka, eikä merelle aukeava näkymä ollut yhtään sen hullumpi.

Jo satamassa vilkkaat myyntimiehet yrittivät myydä meille saarikierroksia ja niiden tyrkytys jatkui linnoituksellakin. Hinta vaan oli pienentynyt sataman hinnoista, ja alunperinkin edulliselta kuulostava kierros alkoi vaikuttaa kiinnostavalta. Tässä helteessä emme kovin pitkälle kävelisi ja ikkunat auki huristava yksityiskyyti pitkin saaren parhaita nähtävyyksiä paikallisen oppaan kanssa kuulosti juuri siltä mitä haluaisimme nyt tehdä.

Opas kierrättäisi autokuskinsa kanssa meitä neljää omassa minibussissamme pitkin saarta ja kävisimme ainakin Annandale-vesiputoksilla, Grand Anse Beachilla, maustekaupassa ja jos haluaisimme, voisivat he viedä meidät jonnekin muuallekin. Pyysimme päästä käymään myös toisella keskempänä saarta sijaitsevalla korkeammalla näköalapaikalla ja niin diili oli sovittu.

Devil ja hänen punainen paholaisensa.

Skandaaliksi ristimämme oppaamme Kendal ja hänen uskollinen autokuskinsa Devil (Devon) neuvoivat meidät ensin läheiseen baariin, josta tilasimme kylmät limut. Banaanifanta maistui aivan taivaalliselta ja pöydästä löytynyt suolapurkki tuli myös käyttöön, sillä tukala helle oli vienyt meiltä jo kaikki mehut. Nuolimme suolaa kämmenselältä, joimme loppuun limumme ja lähdimme matkaan.

Skandaali kertoi meille matkan aikana saaresta, esitteli meille pääkaupunki St. George’sia ajaessamme sen halki kohti viidakkoa ja kävi nappaamassa matkalla puista ja pensaista meille haisteltavaa ja maisteltavaa. Limen lehti tuoksui uskomattoman hyvälle ja joku herneen makuinen kasvi maistui, no, herneelle.

Skandaali puskassa.

Tien vieressä oli pieniä maustekojuja ja yhden niistä pihaan Devil parkkeerasi minibussimme. Tämän pitäjät ovat varmaan oppaidemme kavereita. Astuimme sisään kauppaan, jossa myyjä esitteli meille mausteitaan. Saimme tuoksutella värikkäitä mausteita ja tottakai ostimme myös kotiin vietäväksi hieman mausteita ja paikallista kaakaota.

Ja matka jatkuu pitkin mutkittelevia vuoristoteitä. Seuraava pysähdys oli Annandale Falls. Ihailimme kaunista vesiputousta ja odottelimme, josko paikalliset rämäpäät esittäisivät hyppelyshownsa. Lähdimme kuitenkin jatkamaan matkaamme ennen kuin tyypit kiipeilivät vesiputouksella ja hyppelivät sieltä alas. Näimme tämän kuitenkin kaukaa ja aika hurjalta se näytti. Minä en uskaltaisi.

Apinat syövät viidakossa banaania.

Olimme jo palaamassa autolle kun Skandaali vihelsi meille hieman ylempänä menevältä polulta. Tulkaa tänne katsomaan! Kiersimme viidakkopolkua ja oppaamme esitteli meille saaren upeaa luontoa. Tuossa kasvaa ananas, tästä kimpusta tulee banaaneita ja tämä tässä on pieni lisko, joka puree minua niin maan perkaleesti, mutta ei se haittaa, sillä pitäähän minun esitellä myös eläimiämme turisteille.

Auts.

Ananas

Banaanit kasvaa väärinpäin.

Tyyppi repi kasvin ainoan banaaninupun irti esitelläkseen sen sisältöä meille. Niin ei olisi varmaan saanut tehdä..


Skandaali nappasi myös tämän kauniin kukan anopille, ja meidän kauhistuessa viidakkoa tuhoavan oppaamme käytöstä hän totesi vain, että ei hätää, meillä näitä riittää! Okei sitten, mutta kun kaikkialla on kylttejä, joissa lukee ettei mihinkään saisi koskea..

Vietettyämme vesiputouksella ja sitä ympäröivässä sademetsässä tovin jos toisenkin jatkoimme taas matkaa. Kävimme toisella upealla näköalapaikalla, josta näimme maisemia aina merelle asti. Alhaalla laidunsi lehmiä ja vuohia ja kukkulan laella sijaitsivat sekä nais- että miesvankilat. Kuskimme Devil tokaisi, että vangeilla on tässä maassa kauneimmat maisemat ikkunasta ulos katsoessa. Vaan mistä Devil sen tiesi..?

Koko päivän kestänyt tukala kuumuus alkoi hieman hellittää tuulenpuuskien tieltä ja taivaalle ilmestyneet pilvet helpottivat hikistä oloamme. Seuraavaksi kävisimme katsomassa miltä näyttää Grand Anse Beach ja sitten useita tunteja kestänyt kierroksemme alkaisi olla ohi.

Meillä ei ollut rantavermeitä mukana ja taivaskin alkoi täyttyä uhkaavan tummista pilvistä, joten kävimme vain kävelemässä pitkin rantaa ja tutustuimme sen vieressä oleviin myyntikojuihin. Kaikki saarella myytävä tavara oli hieman kulahtanutta, taatusti paikallista ja siitä oli luettavissa saaren köyhyys. Ostimme täältäkin kuitenkin jääkaappimagneetin ja minulle pienen matkamuiston työpaikan ikkunalaudalle, vaikkemme meinanneet löytää huonosta valikoimasta mieleisiämme. Mausteet sen sijaan olivat upeita, niitä kannattaa ostaa mukaan.

Sovimme että oppaamme jättäisivät meidät St George’siin johonkin mukavaan rantabaariin, ja niin ajoimme rannalta kohti saaren pääkaupunkia. Juuri kun pääsimme autoon alkoi sataa ja raikastava vesisade oli jotain, mitä todella kaipasimme kuuman päivän päätteeksi. Ah miten ihanaa kun helle helpottaa hetkeksi.

Skandaali vei meidät tietenkin jonkun ystävänsä baariin, joka ei ollut sisustukseltaan muuten kummoinen, mutta sen pinkki vessa oli uskomattoman söpö. Miesten vessa oli samanlainen mutta sininen. Ja pääasia eli drinkit maistuivat hyvälle. Minä join paikallisen rommidrinkin, jonka päälle oli ripoteltu muskottipähkinäraastetta, ja muut ottivat oluet. Kylläpä maistui hyvältä tapahtumarikkaan saarikierroksen jälkeen. Siinä me istuimme ja kävimme läpi kaikkea sitä, mitä olimme juuri nähneet ja kokeneet. Hieno päivä.

Minä ja Henkka jatkoimme baarista laivaan myöhäiselle lounaalle. Appiukko sen sijaan alkoi kaivata parturia ja tokihan Skandaalilta löytyi myös parturiystävä, jonka luokse oppaamme vei appivanhempani. Appiukon hiukset saatiin leikattua ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen appivanhemmatkin palasivat laivalle. Minä olin viettämättä sillä aikaa ”Singing in the rain” -hetkeä kannella ja olin ihan mielettömän onnellinen. Grenada, olit ihana!

”I’m singing in the rain..”

Grenada – Island of Spice, osa 1

Grenadalla on vierailemistamme saarista ehdottomasti värikkäin historia. Tein ennen matkaa esitelehtisen Karibian risteilyymme kuuluvista saarista, jonka annoimme appivanhemmilleni matkan alussa, jotta hekin pääsevät tutustumaan yllätysmatkan kohteisiimme hieman etukäteen. Kaikista saarista tuli noin pari sivua tekstiä, joistain ei sitäkään, mutta Grenadasta olisi saanut tehtyä vaikka kokonaan oman esitteen. Saarella on ehtinyt tapahtua niin paljon, että jouduin karsimaan tietoa melko rankalla kädellä, jotta esite olisi edes jotenkin luettavissa ilman että siihen pitäisi varata monta päivää.

Grenadalla me myös teimme ja näimme tosi paljon. Ehkä enemmän kuin millään muulla saarella. Niinpä kuvia ja tarinoita on enemmän kuin yhden postauksen tarpeiksi, joten jaoin suosiolla Grenada-jutut kahteen postaukseen. Muuten tästä tulisi romaani.

Aloitetaan Grenadan historialla. Kaikki alkoi kun Kristoffer Kolumbus löysi saaren vuonna 1498. Tai no, olihan saari toki ennen sitäkin olemassa, mutta tuolloin se sai Kolumbukselta nimen Grenada. Kolumbusta ei vissiin paljon kiinnostanut koko saari, sillä hän ei edes astunut maihin. Tyyppi meni vaan ohi ja päätti, että tuon saaren nimi on Grenada. Alkuperäisasukkaat karibit mahtoivat olla hieman ihmeissään, sillä he olivat kutsuneet saarta nimellä Camerhogue.

Grenada kuitenkin vahvistui saaren nimeksi ja kohta britit kiinnostuivat siitä yrittäen vallata saaren. Vaan sepä ei ollutkaan ihan niin helppoa, sillä saaren alkuperäisasukkaat karibit olivat hyvin sitkeää porukkaa. He taistelivat vastaan ja tekivät mieluummin itsemurhan hyppäämällä mereen kuin alistuivat siirtomaavallan alle.

Seuraavaksi oli Ranskan vuoro yrittää. Ranskalaiset keskittivät voimansa hyvin ja onnistuivat valtamaan saaren itselleen vuonna 1649. He pitivät sitä hallussaan aina seitsenvuotiseen sotaan eli suureen siirtomaasotaan asti. Ranskalaiset aloittivat saarella sokerintuotannon Afrikasta tuodun orjatyövoiman avulla ja pian alkuperäiskansa karibit oli tuhottu kokonaan. Saaren nykyisistä asukkaista 82 prosenttia on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä ja niin ranskalais- kuin afrikkalaisvaikutteet näkyvät saarella edelleen.

Vuonna 1763 saaren omistajuus siirtyi briteille seitsenvuotisen sodan seurauksena. Saari kuului briteille aina Grenadan itsenäistymiseen asti, joka tapahtui Eric Gairyn johdolla vuonna 1974.

Kohta alkoi kuitenkin taas tapahtua kun vasemmistolaiset halusivat valtaan. Maurice Bishopin johtama New Jewel Movement teki vallankaappauksen. Vallankumoushallituksen poliittinen ideologia perustui marxismi-leniniläisyyteen ja valtiolla oli hyvin lämpimät suhteet Kuubaan ja Neuvostoliittoon.

Grenadalle rakennettiin lentokenttää, josta epäiltiin tulevan valmistuttuaan kuubalais-neuvostoliittolainen lentotukikohta, mikä ei kuulostanut kovin kivalta USA:n mielestä. Tapahtui vielä kaksi vallankaappausta kunnes Yhdysvallat puuttui peliin. Ensin Bernard Coard syrjäytti Bishopin verisessä vallankaappauksessa, jossa Bishop lopulta teloitettiin. Sen jälkeen puolustusvoimien johtaja taasen syrjäytti Coardin ja maahan astui voimaan sotilashallitus. Hallitus määräsi maahan ulkonaliikkumiskiellon. Sitä uhmaavat oli määrä teloittaa heti.

Kodeissaan peloissaan piileskelevien kansalaisten avuksi tuli kuitenkin pian Yhdysvallat, joka sai apua muun muassa Barbadokselta ja Jamaikalta. Operaatio Urgent Fury, jossa USA miehitti Grenadan, oli Yhdysvaltojen suurin hyökkäys heti Vietnamin sodan jälkeen. Melkoinen härdelli siis.

USA koki kovaa vastarintaa, mutta miesylivoima oli niin suuri Yhdysvaltojen eduksi, että vasemmistolaiset joutuivat perääntymään viidakon syövereihin. Miehitys oli nopeasti tehty ja suurin osa saaren asukkaista hyväksyi sen. Grenadalta löytyy edelleen seinä, jossa lukee ”Thank you USA” muistoksi hurjasta ajasta ja sen loppumisesta Yhdysvaltojen avustuksella.

Nykyään Grenada on köyhähkö, mutta luonnoltaan erityisen kaunis saari. Se on pinta-alaltaan läntisen pallonpuoliskon toiseksi pienin valtio. Vain St Kitts ja Nevis on sitä pienempi. Grenadaan kuuluu pääsaaren lisäksi kuusi pienempää saarta. Pääsaari on hyvin vuoristoinen. Sen korkein kohta St. Catherine kohoaa 840 metriin. Keskellä vuoristoista saarta virtaa muutama joki ja viidakosta löytyy kauniita vesiputouksia. Luonto on monimuotoista saaren erittäin hedelmällisen maaperän ansiosta ja saarella kasvaakin paljon erilaisia kasveja, hedelmiä ja mausteita.

Grenada on yksi maailman suurimmista muskottipähkinän viejistä ja muskottipähkinä on kuvattu jopa saaren lippuun. Myös muita mausteita tuotetaan paljon ja saarta kutsutaankin Island of Spiceksi, maustesaareksi. Maanviljelys onkin turismin ohella Grenadan pääelinkeino, ja sääherkät alat, ja sitä myötä koko maan talous kokivat vuosina 2004-2005 kovan kolauksen.

Grenada ei kuulu hurrikaanivyöhykkeeseen, mutta vuonna 2004 sinne iski silti hurrikaani Ivan, joka tuhosi peräti 90 prosenttia saaren asunnoista. Aika kurja juttu 49 hurrikaanittoman vuoden jälkeen. Eikä siinä vielä kaikki, sillä heti seuraavana vuonna saarella riehui hurrikaani Emily. Hurrikaanien jäljet ovat vieläkin nähtävillä saarella. Sekä turismi että maanviljelys kärsivät kovasti hurrikaaneista, mikä oli huono juttu, sillä nämä kaksi alaa ovat tosiaan saaren pääelinkeinot.

Saari kärsii nykyään myös muuttotappioista. Saarelta muuttaa vuosittain pois enemmän väkeä kuin mitä sinne muuttaa. Vuonna 2010 muuttotappio oli 5000 henkeä. Aika surullista, kyseessä on kuitenkin erittäin kaunis saari upeine luontoineen, tuoksuvine mausteineen ja ystävällisine ihmisineen.

Suosituimmat urheilulajit saarella ovat kriketti, jalkapallo ja verkkopallo. Grenadalaiset ovat menestyneet myös nyrkkeilyssä, taekwondossa, uinnissa ja yleisurheilussa. Saarella tanssitaan socaa, calypsoa ja reggaeta. Nuoret pitävät myös räpistä.

Grenadalaisten ruokavalioon kuuluu mausteiden lisäksi olennaisena osana leipä, riisi, herneet, vihannekset ja hedelmät. Aamupalaksi juodaan paikallista kaakaota, jota mekin ostimme saarelta mukaamme. Yleinen lounas on suolattu turska. Kanaa ja kalaa syödään paljon, sen sijaan nauta on kallista ja possua syödään vain juhlapäivinä.

Saaren kansallisruoka on nimeltään Oildown. Nimitys tulee ruoan valmistustavasta, jossa kookosmaidon annetaan lämmetä niin kauan, että öljy erottuu. Ruokaan lisätään kanaa, possua tai dumplingseja.