Browsing Category

Barbados

Mount Gay Rum Distilleries

Karibian risteilyä suunnitellessamme mietimme myös etukäteen mitä kaikkea saarivierailuilla voisi tehdä. Koska oltiin suuntaamassa rommin alkulähteille, tiesimme, että rommi tulee olemaan tavalla tai toisella osallisena saarivierailuillamme. St Thomasilla halusimme ehdottomasti viedä appivanhempani maailman parhaaseen rommibaariin, mutta myös rommitehtaassa vierailu voisi olla mielenkiintoista.

Ja jos kerran menee vierailulle rommitehtaaseen, niin miksei menisi sitten sille vanhimmalle sellaiselle. Mount Gay Rum Distilleries on vanhin yhä toiminnassa oleva rommitehdas ja se löytyy Barbadokselta läheltä maan pääkaupunkia Bridgetownia. Sinne oli päästävä.

Mount Gay Rum -tehdas toivotti meidät tervetulleeksi hieman ränsistyneellä ulkomuodollaan, mutta silti jotenkin viihtyisällä ilmapiirillään. Kävimme ostamassa liput seuraavalle alkavalle opastetulle kierrokselle tehtaalla ja sen alkamista odotellessa kiertelimme tehtaan rommiputiikissa ja rommibaarissa.

Rommitehtaan kaupan hyllyt olivat täynnä edullista rommia, rommilla maustettuja kastikkeita sekä muuta rommiin liittyvää tavaraa, kuten jääkaappimagneetteja, jollaisen ostimme yhä kasvavaan jääkaappimagneettikokoelmaamme. Rommiakin olisi ollut kiva ostaa, mutta iänikuinen kuljetusongelma sai jättämään pullot hyllyyn.

Mutta, jos emme kerran voi ostaa rommia mukaamme, niin juodaan sitä sitten täällä! Tilasimme kaupan takaa löytyvästä rommibaarista rommidrinksut ja siemailimme niitä aurinkoisella terassilla. Täältä saisi myös pientä purtavaa, joten jos kierroksen jälkeen on nälkä, jää ihmeessä baariin syömään ja juomaan. Drinkit olivat herkullisia ja lisää rommimaistiaisia oli luvassa opastetulla kierroksella.

Oppaamme, joka muistutti etäisesti Rihannaa, ohjasi meidät heti alkuun rum punch -tarjottimelle, josta otimme drinkit käteemme ja maistelimme niitä samalla kun opas kertoi rommin historiasta. Kiertelimme rommimuseota ja aina kun oppaasta otti kuvan, hän jähmettyi poseerausasentoon, sillä tokihan nainen haluaa näyttää hyvältä kuvassa. Hauska tyttö.

Samalla kun jatkoimme matkaa rommimuseosta seuraavaan tilaan, sanoi opas, että tarjottimelle jääneet pari rum punchia saisi vielä juoda. Vaikea arvata ketkä nappasivat ylimääräiset juomat mukaansa.. Porukan miehet tietenkin.

Seuraavassa tilassa jatkettiin taas rommitietoudella ja sen jälkeen meidät ohjattiin pieneen teatterimaiseen tilaan katsomaan viihdyttävä rommivideo. Sillä aikaa kun me katsoimme videota, valmisteli opas kierroksen parasta osuutta: Rommimaistiaisia!

Baaritiskin takana hääräävä opas oli nostanut tiskille erilaisia rommeja ja ainakin minulle tuli yllätyksenä, että rommejakin on eri ikäisiä ja keskenään aivan eri luonteisia. On kevyempiä ja tiukempia juomasekoituksiin soveltuvia rommeja, mutta on myös makeita ja syvänmakuisia rommeja jälkiruokaherkutteluun. Nam, pidin kaikista, mutta etenkin niistä hieman makeammista versioista.

Maistiaisia sai niin reilusti, että kierroksen päätyttyä portaita pitkin astellessa opas joutui kehottamaan meitä pitämään kaiteesta kiinni ja katsomaan mihin astumme. Tästä on varmaan muutamakin kaveri kupsahtanut nurin rommipäissään. Mukavan pikku hiprakan maistiaiset saivatkin aikaan, mikä oli varmaan ihan suunniteltua, sillä paluu oli rommikaupan kautta. Täältä turistit voisivat ostaa rommipäissään vähän tuliaisia kotiin.

Katso myös: Barbados

Barbados

Kun risteilyaluksemme saapui Barbadokselle, olivat odotukset saarta kohtaan korkealla. Olinhan lukenut saaren olevan yksi läntisen maailman varakkaimmista maista heti Yhdysvaltojen ja Kanadan jälkeen. Saaren pääkaupunki Bridgetown on suurempi kuin muiden Karibian saarten pääkaupungit ja sen on kehuttu olevan moderni ja toimiva kaupunki.

Bridgetownista löytyy toimivat maakaasu- ja sähköverkot, Internet-kahviloita, langattomia nettipalveluita ja maailman puhtaimmaksi väitettyä hanavettä. Karibian itäisimmän saaren ilman sanotaan olevan raikkainta koko maailmassa ja tuleehan Barbadokselta myös poptähti Rihanna. Tämän täytyy olla hieno paikka.

Ihan niin ihana trooppinen nykyaikainen paratiisi Barbados ei ollut kuin minkälaiseksi olin sen kuvitellut. Bridgetown oli toki iso, mutta melko rähjäinen. Kaupungin vierestä löytyvä ranta oli kaunis, mutta hieman likainen. Ilma ei ollut erityisen raikasta, uskovaiset pitivät kovaäänistä kokoustaan kaupungin aukiolla ja eräs nainen ryöstettiin silmiemme edessä keskellä kirkasta päivää. Rihannaakaan ei näkynyt (mikä pettymys, haha!).

Oli saarella kuitenkin paljon hyvääkin ja positiiviset muistot siitä jäi ihan ehdottomasti. Näimme kaupungin keskellä virtaavassa joessa pari isoa kilpikonnaa, se kaupungin ranta oli tosiaan ihan kaunis kunhan katsoi oikeaan suuntaan, vähän kauempaa löytyi vielä upeampi ranta ja Karibian vanhin yhä toiminnassa oleva rommitehdas oli ihan huikea!

Palataan niihin kuitenkin kohta, kunhan olen ensin kertonut hieman mielenkiintoisia faktoja Barbadoksesta. Saaren nimi tulee sanasta barbudos, joka tarkoittaa parrakasta (bearded). Ei tiedetä tuleeko nimitys saaren partamaiset juuret omaavasta viikunapuusta, saaren parrakkaista alkuasukkaista, Conchita Wurstista (no haha, huono..) vai mistä ihmeestä.

Barbadoksen motto on Pride and Industry ja barbadoslaiset ovat erittäin ylpeitä Rihannan menestymisestä maailmalla. Saarella vietetäänkin Rihanna-päivää tähden syntymäpäivänä 20. helmikuuta.

Me oletimme joka paikassa soitettavan Rihannan musiikkia, mutta olimme väärässä. Emme nähneet mitään Rihannaan viittaavaa oikeastaan missään muualla kuin rommitehtaassa, jonka oppaalla oli joitain samoja kasvonpiirteitä kuin Rihannalla.

Barbados sijaitsee hieman sivussa muista Karibian saarista. Yli 95 prosenttia sen väestöstä on afrikkalaisperäisiä ja mulatteja. Saarella on nähtävissä paljon brittivaikutteita, kuten vasemmanpuoleinen liikenne, tapa juoda iltapäiväteetä ja lukuisia anglikaanikirkkoja. Saaren HIV-tilanne on huonompi kuin Karibialla keskimäärin.

Barbados on ollut OECD:n mustalla listalla yhteistyöhaluttomana veroparatiisina. Suurin osa maan tuloista tulee turismista, mutta myös pankkitoiminta ja talouspalvelut ovat tärkeitä. Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, kala ja maakaasu. Barbadoksella on ollut rajakiistoja niin Venezuelan kuin Trinidad & Tobagonkin kanssa.

Suuri osa Barbadoksen luonnonvaraisista kasveista ja eläimistä on joutunut väistymään sokeriviljelmien tieltä. Vuonna 1985 saarelle perustettiin luonnonsuojelualue, jossa asuu muun muassa vihermarakatteja ja hiilikilpikonnia. Saarella on myös kahdeksan eri lepakkolajia ja viheltäviä sammakoita. Kilpikonnia on paljon, kuten mekin saimme huomata, ja osa niistä on todella kesyjä.

Barbadoksen merkittävimmät vientituotteet ovat sokeri, melassi ja rommi. Maailman vanhin yhä toiminnassa oleva rommitehdas nimeltään Mount Gay Rum sijaitsee Barbadoksella lähellä Bridgetownia. Hanavesi on juomakelpoista ja saarella syödään paljon kalaa, muttei juurikaan punaista lihaa. Barbadoksen kansallisruoka coocoo on maissijauhoista ja okrasta tehty muhennos, jonka kanssa tarjoillaan usein, ylläri ylläri, paistettua kalaa. Paikallinen olut on nimeltään Banks ja se on oikein kelpo kamaa.

Me suuntasimme tosiaan heti saarelle päästyämme kohti Bridgetownia. Kävelymatka satamasta kaupunkiin oli lyhyehkö ja näimme sen varrella ränsistyneitä katukojuja, kaunista merimaisemaa ja rumia rakennuksia. Itse kaupungissa oli täysi hulina päällä, olihan lauantai. Uskovaiset pitivät kokousta aukiolla ja mikrofoniin kailotettu saarna raikui pitkin kaupunkia. Kadut täyttyivät ihmisistä.

Me kiertelimme hetken Bridgetownin katuja ja istahdimme sitten kaupungin halki virtaavan Constitution Riverin eli Careenagen varrelle maistamaan paikallista olutta ja miettimään päivän suunnitelmaa. Päätimme suunnata kaupungin vierestä aukeavalle rannalle, jolla kävelimme tovin jos toisenkin. Sieltä suuntasimme takaisin kaupunkiin, jossa jatkoimme kiertelyä.

Kilpikonna! Henkka ehti juuri napata kuvan ennen kuin se sukelsi takaisin pinnan alle.

Päätimme lähteä tutustumaan Mount Gay Rum -rommitehtaaseen, mutta ennen sitä pitäisi syödä jotakin. Istahdimme taas joen varrelle erään yläkerran ravintolan terassille ja tilasimme pientä purtavaa. Katselimme kaupungin vilinää ja bongailimme joessa polskuttelevia kilpikonnia.

Yhtäkkiä joen toisella puolella alkoi tapahtua, kun eräs nainen ryöstettiin ihan tuosta vain siinä keskellä katua. Ryöstäjä pinkoi täyttä vauhtia pakoon, ja vaikka parikin miestä yritti taklata hänet, pääsi pitkäkyntinen katoamaan nurkan taakse. Hetken päästä poliisit saapuivat paikalle ja episodin jälkeen pidimme laukuistamme kiinni entistä tiukemmin.

Kun lounas oli nautittu otimme taksin rommitehtaalle. Kirjoitan Mount Gay Rum -tehtaasta myöhemmin oman postauksen (postaus löytyy täältä), mutta voin kertoa jo nyt, että paikka on todellakin käymisen arvoinen. Opastettu kierros tehtaassa on mielenkiintoinen, myymälästä löytyy tuliaisia ja halpaa rommia, rommibaarissa on viihtyisä terassi ja kierroksella jaetut maistiaiset tekevät hyvin kauppansa.

Palatessamme takaisin alkuun kierroksen päätteeksi, muistutti opas pariinkin otteeseen, että pitäkäähän sitten kaiteesta kiinni. Tästä lienee muutamakin hölmö turisti kompastunut alas rommihiprakassaan. Me kävimme katsomassa vielä tehtaan vierestä löytynyttä rantaa, nappasimme sieltä iskälle matkamuistokiven ja suuntasimme sitten kohti sataman vieressä sijaitsevaa Pelican Craft Centeriä.

Pelican Craft Center on useista pikkutaloista koostuva söpö ostosmesta, jossa myydään paikallista käsityötä. Paikka on siisti ja sen päädystä löytyy kiva baari, johon jätimme miehet oluelle ja lähdimme anopin kanssa kiertelemään kauppoja.

Paikka oli menossa jo kiinni ja vain muutama koju oli enää auki. Ostin yhdestä törkyhintaisen maalatun kiven ja liityimme sitten miesten seuraan oluelle. Tovin päästä suuntasimme takaisin laivaan ja totesimme taas yhden antoisan ja erilaisen saaripäivän olevan ohi.

Ei näkynyt Rihannaa, mutta matkamaskottimme Lasse löysi satamasta hemaisevan naisen, jonka kanssa vietti lyhyen lomaromanssin. Smurffiina kuului eräälle turistipariskunnalle, jolta kävimme kysymässä, saisimmeko ottaa kuvan heidän matkamaskotistaan meidän Lassen kanssa, ja pian Henkka ja turistimies asettelivat pehmoleluja sopivaan asentoon kukkaruukun tai jonkun sen tapaisen multaan.

Henkka räpsi kuvia onnesta soikeana olevasta Lassesta ja tämän heilasta, ja niin saimme hauskan muiston tästäkin hetkestä. Hauskaa että muutkin raahaavat maskotteja ympäri maailmaa. Onko teillä muuten matkamaskotteja vai olemmeko me ainoita urpoja pehmoleluleikkiemme kanssa? Muistelisin ainakin yhden lukijan kertoneen omasta matkamaskotistaan. Kuinka yleistä tämä on? Lisää Lassen matkasta voi lukea täältä.


CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii pomminvarmasti. Suoraan CruiseDirectiltä varattuna risteily on myös huomattavasti edullisempi kuin matkatoimistolta ostettuna. Varaa risteily, lennot ja majoitukset itse niin säästät selvää rahaa ja unelmasta voi tulla totta!