Browsing Category

Antigua

Shampanjaa ja mansikoita Karibialla

Matkalle lähdetään usein etsimään upeita kokemuksia, katselemaan hienoja nähtävyyksiä ja elämään hetkiä, joita voi muistella jälkeenpäin hymy huulilla. Maailma on täynnä upeita paikkoja, niin luonnon kuin ihmistenkin muokkaamia taideteoksia ja kokemuksia haetaan usein äärirajoilta aina syvänmerensukelluksesta laskuvarjohyppyyn. Toisinaan loman parhaaseen hetkeen riittää kuitenkin vain kaunis ilta, oma parveke, skumppaa ja mansikoita.

Meidän viime maaliskuun Karibian risteily oli totisesti täynnä toinen toistaan upeampia hetkiä. Yllätimme reissulla appivanhempani useaan otteeseen ja toki kaikista mieleenpainuvin hetki oli se, kun Henkka kosi minua. Näimme myös todella paljon erilaisia kauniita, henkeäsalpaavia ja ajatuksia herättäviä paikkoja, mutta silti yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli ihan tavallinen ilta oman hytin parvekkeella.

Olimme olleet päivällä tutustumassa kauniiseen Antiguan saareen ja vietimme laivalla nautitun lounaan jälkeistä raukeaa iltapäivähetkeä laivan kannella. Makasimme auringossa, joku taisi ottaa yhden oluen ja kävimme mielessämme läpi päivän kokemuksia Antigualla.

Tunsin kuinka aurinko poltti ihoani kuumasti ja palamisen pelossa päätin lähteä hyttiin valmistautumaan iltaa varten. Tänään pitäisi pestä hiukset, joten suihkussa kestäisi hieman kauemmin. Jääkää te muut vaan vielä ottamaan aurinkoa.

Kävelin portaat alas, sillä jo aika hyvin voitetusta hissikammosta on yhä jäljellä pieni paniikki, joka voi päästä valloilleen jos joudun yksin hissiin. Menin siis suosiolla portaita, vaikka kerroksia hytin ja aurinkokannen välillä oli aika monta. Kävelin hyttikäytävällä kun vastaan tuli tarjoilija mukanaan kylmä kuohuviini coolerissa sekä jotakin hyvää lautasella kuvun alla. Katsoin kateellisena tarjoilijan kantamuksia ja mietin, että joku onnellinen on tilannut hyttipalvelusta herkkuja itselleen.

Jaa, se joku onnellinen lienee naapurimme, sillä tarjoilija pysähtyi kanssani samaan aikaan syvennykseen, jossa on ovi meidän ja naapuriemme hyttiin. Tokaisin tarjoilijalle ovea avatessani, että tuo kelpaisi kyllä minullekin. Toivotin hyvät päivänjatkot ja laitoin oven perässäni kiinni.

Ehdin astua hyttiin sisään kun oveen koputettiin. No jopas nyt on. Avasin oven ja tarjoilijahan se siellä seisoi edelleen tarjottimensa kanssa ja kertoi, että nämä tässä on teille. Hän näytti tarjottimella olevaa kirjekuorta, jossa luki minun ja Henkan nimet, mutta olin silti ihan ällikällä lyöty. Miten niin meille, emme me ole tilanneet mitään. Mikäköhän juttu tämä nyt on.

Samalla tajusin, että olin vetänyt oven törkeästi kiinni tarjoilijan edestä, sillä eihän hän ollut menossa naapurihyttiin, vaan hän oli aikeissa tulla perässäni meidän hyttiin. Ja minä pamautin oven kiinni hänen nenän edessä. Vähänkö noloa. Sönkötin anteeksipyyntöjä ja sopersin ihmeissäni, että mikäköhän yllätys tämä on. Onpa jännää.

Tarjoilija poistui paikalta ja minä jäin tuijottamaan pöydällä olevaa tarjotinta. Jee, yllätys! Meille! Tästä täytyy kertoa äkkiä Henkalle. Otin hyttiavaimen käteen ja lähdin kohti ovea. Ovella käännyin kuitenkin takaisin ja kurkkasin tarjottimen kuvun alle. Ooo, suklaalla kuorrutettuja mansikoita! Voi nam! Nyt äkkiä ennen kuin skumppa lämpenee!

Juoksin hissille ja epäröin hetken uskaltaudunko sittenkin hissillä ylös, vai juoksenko portaat. Hissillä pääsee nopeammin, totesin, ja kun kerrokseeni pysähtyneessä hississä oli mukavan näköinen mies, uskaltauduin sinne sisään. Ei tarvitsisi olla ihan yksin jos hissi jumittuu, tippuu kuiluun tai räjähtää. Koska niin voi ihan hyvin käydä.

Tärisin innostuksesta ja vähän varmaan hissikammostakin. Hississä oleva mies sanoi minulle jotain, mutten enää muista mitä, enkä tiedä vastasinko hänelle edes mitenkään järkevästi. Halusin vaan äkkiä kertomaan Henkalle hyttiin saapuneesta yllätyksestä ihan kuin se olisi maailman tärkein juttu. Ja olihan se, ainakin sillä hetkellä minun maailmassani. Ampaisin hissistä ulos ja juoksin kohti paikkaa, johon Henkka ja hänen vanhempansa jäivät ottamaan aurinkoa.

Anoppi katsoi kohti juoksevaa miniäänsä huolestunut ilme kasvoillaan. Mikä sillä on hätänä? Unohtuiko hyttiavain? Aloin selittää hengästyneenä, että meillä on joku skumppa- ja mansikkayllätys hytissä. Mennään syömään ja juomaan se! Kaikki yhdessä!

Lähdimme kohti hyttejä ja pian selvisi, että appivanhemmillakin oli samanlainen yllätys. Yllätysten takana oli eräs laivan työntekijä, jolle Henkan isä oli kertonut eräänä iltana koko matkatarinamme yllätyksineen kaikkineen. Niille, jotka eivät ole lukeneet aiempia matkapostauksiani tiedoksi, että Karibian risteily järjestettiin täytenä yllätyksenä Henkan isälle, eikä Henkan äidillekään kerrottu kuin se, että lähdemme jonnekin lämpimään. Matkakohde selvisi vasta juuri ennen lähtöä. Matkayllätyksestä voit lukea lisää täältä, täältä, täältä ja täältä.

Päätimme nauttia skumpat ja mansikat omilla parvekkeillamme. Laiva oli juuri lähdössä Antigualta ja istahdimme aurinkoiselle parvekkeellemme. Henkka avasi skumpan ja minä söin ensimmäisen mansikan. Voi nam miten hyvää!

Kilistelimme skumppalaseilla ja istuimme katselemaan ohi lipuvaa Antiguan rannikkoa. Aurinko paistoi vielä lämpimästi, mutta painui koko ajan syvemmälle lähemmäs horisonttia. Enää ei ollut tukahduttavan kuuma, vaan juuri sopivan lämmin. Takana oli ihana päivä Antigualla ja nyt oli hyvä hetki vaan istua rauhassa paikallaan, siemailla kuohuvaa ja herkutella suklaaseen dipatuilla mansikoilla.

Tuo hetki kaikessa yksinkertaisuudessaan oli yksi loman parhaista. Voin vieläkin tuntea sen kokonaisvaltaisen onnen tunteen, joka oli tuossa hetkessä läsnä. Olo oli ihanan rento ja levollinen, mihinkään ei ollut kiire, edessä kimmelsi kaunis Karibianmeri ja edessä olisi vielä monta ihanaa päivää tropiikin lämmössä. En voinut olla hymyilemättä.

Postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Running With Wild Horses, Kaukokaipuu ja Destination Unknown. Tarkemmat ohjeet tempaukseen osallistumiseen löydät täältä. Instagram Travel Thursdayn kuvat löytyvät Instagramista tunnisteella #IGTravelThursday.

Meidäthän löytää Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

Antigua

Antigualle jalkautuessamme meidän ei tarvinnut miettiä lainkaan päivän ohjelmaa. Pääsimme nimittäin osallistumaan ilmaiseksi laivayhtiön järjestämälle retkelle, jolla kierrettäisiin saaren tärkeimmät nähtävyydet. Siihen menisi lähes tulkoon koko päivä, joten meidän ei tarvinnut kuin saapua sovittuun aikaan sovittuun paikkaan ja sieltä meidät ohjattaisiin bussin kyytiin, joka kierrättää meitä ja muita risteilyturisteja pitkin saarta.

Itse en ole yleensä ollut tällaisten isolle porukalle järjestettyjen retkien ystävä, vaan kierrän matkakohteessa mieluummin omin päin tai pienemmällä porukalla. Toisaalta laivayhtiön retkellä kaikki on helppoa ja valmiiksi mietittyä, eikä tarvitse kuin osata seurata opasta ja painaa mieleen monelta bussi jatkaa taas matkaansa. Puolensa ja puolensa.

Saavuimme tosiaan aamulla sovittuun aikaan laivan aulaan, jossa meille jaettiin rintaan liimattavat nimikyltit. Olo oli kuin luokkaretkeläisellä nimikylttien paistaessa kilometrien päähän samalla kun talsimme suunnilleen parijonossa ulos laivasta. Laivan ulkopuolella jono pysäytettiin ja opas kävi merkkaamassa meidät kuin karjan oransseilla rannekkeilla. Sitten matka jatkui siistissä jonossa busseille, jossa meidät ohjattiin oikeisiin kulkuneuvoihin rinnassamme olevien nimitarrojen värin perusteella. Huoh. En väitä etteikö tämä kaikki olisi tarpeellista kun liikutellaan isoja ihmismassoja, mutta vähän norsulaumamainen olo siitä tuli silti.

Kas näin, kaikki on saatu busseihin ja retki voi alkaa! Antiguan ja Barbudan valtioon kuuluu sen nimen mukaisesti Antiguan sekä Barbudan saaret. Antigua on matala kalkkikivinen saari, Barbuda taasen metsäinen korallisaari. Valtiolle kuuluu myös kallioinen luoto nimeltä Redonda.

Jopa 97 prosenttia Antiguan ja Barbudan asukkaista asuu Antiguan saarella, jolla sanotaan olevan 365 rantaa. Yksi kullekin päivälle! Siistiä, tänne voisi siis tulla vuodeksi ja käydä joka päivä eri rannalla. Kokeillaanko?

Turismi on Antiguan tärkein elinkeino. Se on jopa niin tärkeä, että saaren maanviljelys kärsii työvoimapulasta. Kaikki haluavat matkailualan töihin, sillä niistä saa parempaa palkkaa. Ihan ymmärrettävää. Kyllä minäkin reissaisin mieluummin turistien kanssa bussissa isolla palkalla kuin kökkisin pellolla pienellä palkalla.

St John’s

St John’s

St John’s ja turistit

St John’s ja samaiset turistit matkamuisto-ostoksilla

St John’sin katedraali

Antiguan pääkaupunki on nimeltään St. John’s ja sen tärkein nähtävyys on St. John’sin katedraali. Katedraalin upeat barokkitornit ovat hallinneet kaupungin maisemaa ammoisista ajoista alkaen ja katedraali on rakennettu ainakin kahdesti uudestaan, kun se tuhoutui maanjäristyksissä vuosina 1683 ja 1745. Nykyinen katedraali on peräisin vuodelta 1845.

Me emme käyneet tutustumassa St. John’sin katedraaliin vaan bussimme huristi kohti sisämaata. Opas kertoi meille kattavasti saaresta ja sen nähtävyyksistä. Hän kierrätti paikallisia rahoja, kookospähkinää ja saarelaisten elämästä kertovia kuvia. Retkeen oli selvästi panostettu ja kyllähän näillä valmisretkillä oppii valtavasti faktoja kohteesta.

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Kävimme tutustumassa Lord Nelson’s Dockyardiin, joka on aivan ihana keidas eteläisellä Antigualla. Hyväkuntoinen alue on ennen kaikkea siisti ja ainakin minun sieluni lepäsi Dockyardin levollisessa ympäristössä. Alueen vanhat rakennukset ja linnoitukset ovat kauniita, maisemat merelle huikeat ja rantaan ankkuroidut jahdit melkoisen upeita.

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Lord Nelson’s Dockyard

Tänne voisi tulla viettämään leppoisaa lomapäivää ja kierrellä pitkin aluetta, syödä hyvin, istahtaa alas ja aistia historiaa henkivää merellistä tunnelmaa. Minä voisin viihtyä täällä vaikka koko päivän. Jotenkin tykkäsin paikasta hurjasti.

Vaan mepä emme jääneet alueelle pidemmäksi aikaa vaan matka jatkui, ja oli pakkauduttava jälleen bussin kyytiin. Kävimme kahdella eri näköalapaikalla, joista toisessa meille esitettiin interaktiivinen esitys Antiguasta. Se oli oikeastaan aika hauska ja kertoo siitä miten tärkeä turismi saarelle on. Meidät ohjattiin hämärään huoneeseen, jonka keskellä oli pyöriviä penkkejä. Seinustat olivat täynnä nukkeja, kuvia ja televisioita, joista näytettiin Antiguasta kertovaa videota. Tarina eteni seinältä toiselle ja penkeillä käännyttiin ympäri sitä mukaa kun uusi kohta näytöksestä valaistiin. Aika hauska.

Vielä hauskempaa oli kuitenkin ihailla upeita maisemia näköalapaikoilta. Antigua on kaunis, siisti ja todellinen trooppinen paratiisi. Ihailimme kevyehkösti kumpuilevaa maastoa, merimaisemaa, lahdenpoukamia ja kasvillisuutta. Horisontissa siintävät naapurisaaret näyttivät olevan samaan aikaan sekä lähellä että tosi kaukana. Niin kaunista. Pieni tuulenvire viilensi maailmanmatkaajaa, ilma oli raikas ja lämmin, mutta ei tukala.

Kuuma päivä + Kylmä olut = Iloinen turisti

Retken huipennukseksi meidät vietiin vielä ihanalle hiekkarannalle, jossa saimme herkulliset rommidrinkit. Me hörppäsimme myös tölkilliset paikallista Wadadli-olutta, jota olimme maistaneet jo toisella näköalapaikoista. Olut oli hyvää, mutta hieman vahvempaa kuin tavallinen olut. Ole siis varovainen ellet halua olla hiprakassa.

Vietimme rannalla mukavan pitkän tovin nautiskellen elämästä. Suurin osa retkelle osallistujista lähti aikaisemmin pois tai ei tullut ollenkaan rannalle, joten tungosta siellä ei ollut. Me lähdimme viimeisellä bussilla takaisin laivalle ja matkan kanssa oli jotain säätämistä. Ensin meidät ohjattiin toiseen bussiin, sitten sieltä pitikin tulla pois ja lopulta olimme isossa bussissa parin muun ihmisen kanssa, vaikka senkin bussin piti olla täynnä. Kuinkakohan monta jäi rannalle? Ei vaan, veikkaan että osa meni omin neuvoin laivalle tai sitten oppaiden laskut pettivät jossain vaiheessa. Ranta kyllä tarkistettiin niin ettei kukaan jäänyt rannalle ruikuttamaan.

Aivan täysin sujuvasti retki ei siis mennyt, mutta oli ihan mukavaa vaihtelua vaeltaa aivottomana muun lauman perässä, kuunnella opasta ja ottaa kaikki valmiiksi pureskeltuna vastaan. En siis missään nimessä moiti laivayhtiön retkiä. Ne sopivat varmasti monelle. Minäkin voin hyödyntää niitä jatkossa vaihtelun vuoksi, mikäli hinta ei ole aivan törkeää rahastusta.

Ja mitä tulee Antiguaan, oli saari yksi koko Karibian reissun lemppareistani. Se oli taas niin omanlaisensa, kuten kaikki muutkin Karibian saaret. Ei niitä osaa laittaa järjestykseen. En odottanut Antigualta paljoakaan, mutta saari onnistui lumoamaan minut aivan täysin kauneudellaan, siisteydellään ja jonkinlaisella levollisuudellaan, jota saaren ilmapiiristä huokui. Kaikki tuntui toimivan hyvin (pieniä sähläyksiä lukuun ottamatta) ja turistista pidetään hyvää huolta. Olemmehan me saarelaisten tärkein elinkeino. Tämä voisi olla muuten myös upea häämatkakohde mikäli joku on suuntaamassa Karibialle häämatkalleen. Suosittelen.