Browsing Category

Amsterdam

Papabubble, Amsterdam

Amsterdamin kaduilla haahuillessamme tupsahdimme yhtäkkiä sisään mitä suloisimpaan karkkikauppaan. En oikein tiedä mikä pienessä puljussa kiinnitti huomiomme, ehkä ne oli ne värikkäät karkkipussit kaupan seinällä tai sitten ilmassa leijaileva makea karkin tuoksu imaisi meidät pauloihinsa. Joka tapauksessa löysimme itsemme karkkikaupasta ja sitten se olikin menoa.

Papabubble myy käsintehtyjä kovia hedelmäkarkkeja. Namit valmistetaan asiakkaiden nähden lämpimän tason päällä ja touhun seuraaminen on niin koukuttavaa puuhaa, että tulimme tuijottamaan karkkien askartelua uudestaan seuraavanakin päivänä. Tuolloin mukaan tarttui myös iso rasia Papabubblen karkkeja, jonka kiikutin työkavereille tuliaiseksi. Rasiasta riitti iloa pitkäksi aikaa ja tyhjä purkkikin sai uuden elämän työkaverin luota.

Karkkikaupan väki tarjoilee myös mielellään maistiaisia ja myymälässä saa kuvata mielin määrin niin paljon kuin huvittaa, eikä kukaan tuputa ostamaan mitään jos ei halua. Toisena vierailupäivänä karkkien valmistaminen oli loppusilausta vailla, ja karkit lopulliseen muotoon leikannut työntekijä antoi meille maistiaiset tuoreesta karkkipötköstä. Karkki oli vielä ihan lämmin ja niin herkullinen että meinasin syödä Henkankin namin.

Toisella vierailukerrallamme karkin muotoilu oli vasta aloitettu. Kaksi naista väänsi hauikset tutisten isoja pötköjä muotoonsa ja lopulta tästä raidallisesta pötköstä tulee pieni verigreipin näköinen karkki (mallin voit bongata kuvan vasemmasta alareunasta). Todella työlästä ja tarkkaa hommaa!

Kerrassaan ihastuttavan Papabubblen voi löytää Amsterdamin lisäksi ainakin Barcelonasta ja New Yorkista. Käykää ihmeessä ottamassa pari maistiaista ja valitsemassa tuliaisnamit mukaan jos törmäätte tähän suloiseen karkkikauppaan. Meidät se vakuutti niin täysin, että halusimme tehdä karkkikaupalle ihan oman postauksen, vaikka aluksi ajattelimme ujuttaa sen vain jonkin Amsterdam-postauksen sivulauseeseen.

Ravintolavinkkejä Amsterdamiin

Ennen kuin hyökätään kaikkien Amsterdamissa testaamiemme ravintoloiden kimppuun, niin minulla olisi yksi kysymys. Voiko sitäkin kutsua ravintolavinkiksi, jos vinkkaa paikan, johon ei kannata mennä syömään? Ravintola johon ryntäsimme äärimmäisessä nälässä heti kaupunkiin saavuttuamme ei nimittäin vetänyt vertoja myöhemmin reissun aikana testaamillemme ravintoloille, mutta ymppäsin senkin nyt silti tähän listaan. Tiedättepä sitten myös sen mihin ei kannata mennä.

– Globe Kitchen Brasserie

Nieuwendijk 70

Tämä on se ”ei niin hyvä ravintola kuin muut”, jonka ovesta astelimme sisään nälän kurniessa vatsassa niin vaativasti, ettei aikaa ja energiaa ollut tehdä laajempaa ravintolavertailua, vaan päätimme mennä sisään ensimmäiseen ruokapaikkaan joka vastaan tulee. Ja se oli Globe Kitchen Brasserie.

Ravintolan sisustus on ihan söpö, vaikkakin vähän kulahtanut ja se sana sopiikin kuvailemaan koko ravintolaa hyvin. Globe Kirchen Brasseriessa oli kulahtanut pöytä, kulahtaneet koristeet, kulahtanut valmispohjapizza (jonka täytteet olivat kuitenkin erinomaisen tuoreita) ja vähän kulahtanut tarjoilijakin. Viereisessä pöydässä ruokaili kasa brittibilettäjiä ja tv-ruudussa pauhasi musiikkikanava.

Älä siis mene tänne muuta kuin äärimmäisessä nälässä tai jos budjettisi ei riitä hienompaan ruokailuun. Oluttuopin täällä juo kyllä ihan mielellään.

Greetje
Peperstraat 23

Croissanterie Jennifer
Raadhuisstraat 42

Croissanterie Jenniferiinkin tupsahdimme sisään kun aamupalanälkä oli kova ja päätimme mennä ensimmäiseen auki olevaan paikkaan, jossa tarjoillaan aamiaista. Tällä kertaa meillä kävi tuuri, sillä nautimme kahvilassa ihan mielettömän herkullisen aamiaisen, palvelu oli täyden kympin luokkaa ja tunnelma aamiaishetkellä täydellisen ihana.

Minä halusin ehdottomasti maistaa paikallista suolaista pannukakkua juustolla sekä pekonilla ja tykästyinkin kovasti tuohon aamiaislättyyn. Toiseksi aamiaisannokseksi otimme tutun english breakfastin, josta taasen Henkka piti enemmän. Ruokajuomaksi tuorepuristettua appelsiinimehua ja isot kahvit. Eipä voisi paremmin päivää aloittaa.

Kannattaa muuten piipahtaa sisään myöhemminkin päivällä, sillä kahvilan vitriinissä oli herkullisen näköisiä leivonnaisia. Jäätelöäkin oli tarjolla ja kylmäkaapit täynnä virvoitusjuomia, joten janoisenakin tänne voi piipahtaa. Listalla oli myös edullisia keittoja, salaatteja ja muita annoksia, joten miksipä tänne ei voisi tulla myös lounaalle. Ihana paikka, tykkäsimme!

La Madoninna

Rembrandtplein 10

La Madoninnaan tupsahdimme hieman vahingossa kun heiluimme Rembrandtpleinillä ja viinihammasta alkoi kolottaa. Katselimme rivissä olevia ravintoloita ja valkkasimme italialaisen, sillä arvelimme sieltä saatavan hyvää viiniä. Ja oikeassa olimme, lasillinen talon viiniä oli oikein maukasta ja terassi viihtyisä.

Nautiskellessamme viinilasillisistamme katselimme viereisiin pöytiin ja ihastelimme herkullisen näköisiä ruoka-annoksia. Tännehän voisi tulla syömään huomenna lounaan! Ja niin myös teimme, istahdimme heti seuraavana päivänä terassin pöytään ja pian ystävällinen tarjoilija kysyi, haluaisimmeko vaihtaa paikkaa isompaan paremmasssa kohdassa olevaan pöytään, kun sellainen vapautui juuri. Tottahan toki me haluamme, olipa ystävällistä kysyä.

Nälkäiset maailmanmatkaajat ottivat alkuruoaksi talon antipastolautasen ja sen kaveriksi kasan valkosipulileipää. Pääruoaksi otimme pastaa, joista etenkin simppeli juustoa, valkosipulia ja chiliä sisältänyt spaghettiannos vei kielen mennessään. Nam, ihan parasta! Lounas huuhdottiin alas sillä samaisella talon punaviinillä jota maistoimme jo eilen ja jälkkäriksi tilasimme kahvit, jotta saimme pitkitettyä ihanaa terassihetkeä vielä hieman.

In De Waag
Nieuwmarkt 4

The Mexican
Damstraat 10
Damsrtaat 36

The Mexican -ravintoloita löytyy saman kadun varrelta peräti kaksin kappalein. Me astelimme sisään Damstraat 10:ssä sijaitsevaan ravintolaan jälleen kerran kovassa nälässä. Etsiskelimme aamiaispaikkaa ja nähtyämme sanat ”Mexican breakfast” aloimme miettiä mitäköhän meksikolaiset mahtavat syödä aamiaiseksi. Emme tienneet vastausta, joten päätimme mennä katsomaan mitä ravintolan meksikolaisella aamiaislautasella möllöttää.

Saimme eteemme annokset, jotka muistuttivat hieman english breakfastia, mutta jossa osa herkuista oli korvattu meksikolaisilla ruoilla. Oli tortillaa, papuja, jalapenoa, quacamolea ja creme fraichea, mutta oli myös tavallista paistettua kananmunaa ja paahtoleipää. Leipien alla köllöttää tulinen makkara.

Sisustus ravintolassa on hauskan värikäs ja paikkaa voisi suosia aamiaiskahvilan sijaan kaveriporukan aloittelupaikaksi. Vähän meksikolaista snackia eteen ja drinksua pöytään. Taustalla soi eksoottiset rytmit ja yläkerrassa on lisää tilaa, jos alakerta näyttää liian täydeltä.

Van Zuylen
Torensteeg 4-8

Van Zuyelin terassilla nautimme annoksen bitter balleneita ja punaviiniä matalasta jalattomasta lasista. Syy matalalle lasille selvisi kun laskimme viinin pöydälle. Pyöreän kivisillan päälle rakennetun terassin pöydät ovat niin vinossa, että jalallinen lasi kaatuisi syliin alta aikayksikön. Terassin vieressä möllöttää myös hilpeyttä herättänyt Multatuli -patsas.

Ristorante Pizzeria Doria

Damstraat 3

Hotel Dorian yhteydessä sijaitseva Ristorante Pizzeria Doria pelasti juustonhimoisen Martinan raivokohtaukselta, sillä täältä löytyi vihdoin kovasti etsimämme juustotarjotin. Viehättävän ravintolan pöydässä olisi viihtynyt mielellään pidempäänkin, mutta meillä alkoi olla jo kiire lentokentälle, joten vetäisimme nopeasti juustot ja insalata capresen naamaan ennen kotimatkalle rientämistä.

Ravintola onnistui vakuuttamaan maukkaalla viinillään, herkullisilla juustoillaan, ystävällisellä palvelullaan ja kauniilla sisustuksellaan, joten uskallamme suositella tätä näinkin pienen kokemuksen perusteella. Naapuripöytiin kannetut annokset näyttivät myös herkullisilta, ja seuraavalla Amsterdamin reissulla muistan ehdottomasti Dorian jos mieleni tekee hyvää italialaista ruokaa.

Katuruokaa Amsterdamissa

Amsterdam on katukojujen ja terassipurtavien luvattu kaupunki jo pelkästään suussasulavien hollantilaisten ranskalaisten perunoiden takia, joita kannattaa ehdottomasti napata mukaan ja maistaa, vaikka aikaa ei olisi mihinkään muuhun. Kapungin katujen varrelta löytyvistä kojuista saa myös perinteisiä hodareita sekä niiden hollantilaisia serkkuja sillileipiä. On myös erilaisia pannukakkuja, juustoja ja muuta pientä suolaista, puhumattakaan ihanista stroopwafeleista eli vohvelikekseistä. Mmmm, todellinen herkuttelijan taivas siis.

Minulla oli matkallamme mukana jopa lista eri ruoista, joita halusin Amsterdamissa maistaa. Kaikki kohdat tuli ruksittua, vaikka juustojen löytymisen kanssa meinasikin tulla kiire ja hätä. Kas tässä vinkkejä siitä, mitä Amsterdamin reissulla kannattaa maistaa:

– Ne ranskalaiset. Näistä olen jauhanut jo niin paljon, että luulisi tulleen kaikille selväksi, ettei maan päältä löydy yhtä hyviä ranskalaisia perunoita kuin mitä hollannista löytyy. Okei, belgiasta saa ehkä näitä samoja, joten sekin lasketaan. Ranskalaiskioskeja on pitkin kaupunkia ja lisukkeeksi kannattaa valita majoneesi. Me nautimme oman jättitörppömme Dam-aukiolla ja tuo hetki oli yksi parhaista koko reissulla. Käsittämätöntä miten onnelliseksi yhdet ranskalaiset voi ihmisen tehdä.

– Katukojuista saa myös herring sandwichia eli sillivoileipää, jota kalan ystävien kannattaa ehdottomasti maistaa. Leivän välistä löytyy ihanan tuoretta silliä, sipulia ja suolakurkkua. Ja muuta ei sitten tarvitakaan. Sillä aikaa kun minä herkuttelin sillileivälläni, nappasi Henkka viereisestä kojusta tavallisen hodarin kaikilla mausteilla. Kysyin ihmetellen, että eikö hän muka tykkää sillistä? Sain vastaukseksi epäilevän tuijotuksen kädessäni komeilevaan sillileipään ja sanat ”Tykkään, mutta en sentään ihan noin paljon!”.

– Hollanti on iso juustomaa ja paikallisia juustoja myydään pitkin kaupunkia. Jos haluaa herkutella juustonsa paikan päällä eikä roudata niitä kotiin, saa joistain kuppiloista tilattua juustovalikoiman vaikkapa punaviinilasillisen kaveriksi. Ymmärsin ennen reissua, että juustoja saisi melkein joka paikasta, mutta jouduimme toteamaan, ettei asia ollut ihan niin. Leidsepleinin kuppiloista näytti ainakin saavan tilattua juustolautasen, joten juustonhimoisen kannattaa suunnata ensiksi sinne.

– Kuppiloista saa myös hauskoja rapsakoita palleroita nimeltään bitter ballen. Rapeapintaiset pallot kätkevät sisäänsä hauskan makuista lihaa ja ne kuuluu dipata tiukkaan sinappidippiin. Me tykästyimme näihin kovasti. Suosittelen juomaksi olutta (maista vaikka paikallista Amstelia) ja pientä kärsivällisyyttä palleroiden syömisen kanssa, ne ovat nimittäin sisältä aika kuumia ja hätäinen polttaa helposti suunsa.

– Joka kulmalla mainostetaan myös hollantilaisia pannukakkuja, joista on saatavilla sekä suolaisia että makeita versioita. Me söimme aamupalaksi suolaisen pannukakun juustolla ja pekonilla, ja täytyy myöntää että jäin kaipaamaan tuota lättyä kovasti. Osaisinkohan tehdä vastaavanlaisen itse? Täytyy kokeilla. Makeita pannukakkuja emme tulleet syöneeksi, mutta olen varma että nekin olisivat sulaneet suussa.

– Makeannälkään voi napata myös ihanan stroopwafelin eli karamellitäytteisen vohvelikeksin. Keksi näyttää ehkä hieman tylsältä ja siltä, ettei se voi olla kovin hyvää, mutta odotas vaan kun haukkaat ensimmäisen palan. Ulkonäkö todellakin pettää ja näihin jää pahasti koukkuun. Kahvin kylkeen saa aina jotain pientä makeaa, ja muutamassa paikassa se pieni makea oli miniversio stroopwafelista. Saatoin olla aika iloinen kun Henkka antoi minulle omansa. Martina <3 Stroopwafel.

In De Waag, Amsterdam

Nieuwmarktin aukion laidalla sijaitsee Amsterdamin vanhin ei-uskonnollinen rakennus. Linnamainen Waag on ollut aikoinaan osa Amsterdamin kaupunginmuuria. Se on ollut yksi kolmesta kaupunkiin johtavasta pääportista ja se tunnettiin tuolloin nimellä St. Anthonyn portti. Rakennus on toiminut aikojen saatossa myös muun muassa paloasemana, museona ja onpa sen tornien välissä ollut joskus myös giljotiini, jolla on mestattu roistoja rakennuksen edustalle kerääntyneen väkijoukon silmien edessä. Kiva.

Tässä historiaa henkivässä rakennuksessa nautimme Amsterdamin matkamme toisen illallisen. In De Waag -ravintola on valaistu 300 kynttilällä, sisustus on upean vanhahtava ja linnamainen tunnelma jatkuu sisälle asti. Reissumme aikana rakennus oli remontissa, joten osa sen upeasta ulkosivusta oli verhottu ja ruokailutilamme nurkassa humisi ruma väliaikainen ilmastointilaite. Emme antaneet epäkohtien kuitenkaan häiritä, sillä remonttihan tietää vain sitä, että vanhasta rakennuksesta pidetään hyvää huolta ja pian se on taas entistä ehompi. Kunhan eivät palauta sitä giljotiinia talon eteen..

Valitsimme ravintolan lähinnä sen upean ulkomuodon takia, joten odotukset ruokaa kohtaan eivät olleet mitenkään älyttömän korkealla, etenkin kun Greetjessä edellisenä päivänä nauttimamme illallinen oli ollut niin mainio. Siitä olisi vaikeampi pistää paremmaksi, mutta yllätykseksemme In De Waag pisti hyvin kampoihin Greetjelle ruoankin osalta. Saimme siis yllättyä positiivisesti ruoan suhteen eikä tunnelmaankaan tarvinnut pettyä. Upea linnamainen ravintola lukuisine kynttilöineen oli ihanan rauhaisa miljöö mukavan lomapäivän päätteeksi nautitulle kolmen ruokalajin illalliselle.

Alkuruoaksi otimme lohta ja kuningasrapua. Saaristolaisleivän päällä köllöttelevä lohi oli tuoreudessaan ihan mielettömän pehmeää ja minä mätifanina innostuin kovasti pienistä punaisista palleroista, joita oli ripoteltu annoksen päälle. Myös rapuannos oli maukas, mutta lohi oli vielä parempaa. Ottakaa siis lohta kaverit, mikäli löydätte tienne joskus In De Waagiin.

Alkupalaleipä ei ollut itsessään mitenkään ihmeellistä, mutta sen kanssa tarjoiltu oliiviöljy oli kenties parasta koskaan maistamaani. Vihertävään öljyyn kelpasi todellakin dippailla leipäpalaa ja vaikka ihan sormiaankin. Slurps. Päätin että aion metsästää kotiinkin jonkun tosi hyvän oliiviöljyn. Onko ehdotuksia? Osaisiko joku nimetä maailman parhaan suomalaisesta ruokakaupasta löytyvän oliiviöljyn?

Pääruoaksi otimme lampaanpotkaa sekä toiseksi annokseksi Black Angus -pihviä bearnaisekastikkeella. Pihvi vei näistä kahdesta hieman pidemmän korren, sillä bearnaisekastike toimii aina ja nuo pekoniin käärityt pavut olivat tosi hyviä.

Ruokajuomaksi otimme kunkin annoksen suositusviinin. Miestarjoilijamme oli aivan loistavan luonteva tapaus, mutta illallisen ainoa miinus tulee naispuolisesta tarjoilijasta, joka oli välillä aivan hukassa. Ystävällisesti hänkin kuitenkin palveli meitä parhaansa mukaan ja selvitteli mokiansa kokeneempien tarjoilijoiden avulla. Veikkaan että hän oli joko harjoittelija tai vasta ekoja kertoja töissä tässä ravintolassa, sillä kokemuksen puute loisti aika vahvasti hänen toiminnastaan. Yritteliäs asenne on kuitenkin tärkeintä ja sitä tytöltä löytyi, joten ajan myötä hänestäkin tulee varmasti oikein kelpo tarjoilija.

Jälkiruokalistalla oli toinen toistaan houkuttelevamman kuuloisia annoksia ja jouduimme pähkäilemään hieman pidempään mitkä kaksi annosta valitsemme. Valitsimme lopulta pina colada -nimisen annoksen sekä vadelmaisen mille-feuillen. Ihan nappivalintoja molemmat! Etenkin karamellisoitua ananasta, kookosta ja rommikastiketta sisältävä pina colada oli ihan törkeän hyvää ja annnos oli vihreine lehtineen tosi veikeän näköinenkin. Mille-feuillen valkosuklaamousse ja vadelma oli sopivan raikas makupari tuhdin illallisen päätteeksi ja olimmekin oikein tyytyväisiä jälkiruokavalintoihimme. Täydellinen päätös ihanalle illalliselle.

Laskun loppusummakaan ei päätä huimannut, joten älkää antako ravintolan arvokkaan ulkokuoren hämätä. In De Waagissa on oikein sopuisat hinnat, joten et tarvitse miljoonabudjettia nauttiaksesi illallisen tunnelmallisessa keskiaikaisessa linnassa. Niin, vaikkei tämä virallisesti linna ollutkaan, niin siltä se kuitenkin näytti ja tuntui. Tunsin itseni arvokkaaksi linnanneidoksi lipuessani ravintolan portaita alas maksimekon helmat hulmuten. Ihana paikka!

”Kun kauaksi vie nyt toisella tie..”, Amsterdam

Viimeinen aamu Amsterdamissa. Herään aikaisin jo ennen herätyskelloa ja ennen kuin ehdin edes avata silmäni, tunnen että kurkkuuni on muuttanut kaktus. Nielaisen pari kertaa ja kaktus pysyy paikoillaan. Kääriydyn tiukemmin peittoon sillä minua viluttaa. Yritän nukkua vielä hetken, mutta mieleni valtaa ajatus ihanan lämpimästä vaahtokylvystä, enkä saa siltä rauhaa.

Hmm, meillä on vielä toinen Lushista ostettu kylpypala käyttämättä. Se on raikkaan mangon tuoksuinen ja sopisi siksi mainiosti aamuun. Ja hmm, skumppaakin on vielä jääkaapissa. Kehtaanko ehdottaa Henkalle aamupalaksi skumppaa vaahtokylvyssä? Avaan silmäni ja virnuilen ilkikurisesti, tottakai kehtaan! Mikä olisi parempi tapa aloittaa viimeinen lomapäivä kuin pari lasia skumppaa ja rentouttava kylpy? Varsinaisen aamiaisen voi syödä sitten sen jälkeen, ja onhan meillä karkkia ettei skumppaa tarvitse vetää ihan tyhjään mahaan. Siispä vesi valumaan, kylpypala ammeeseen ja skumppa mukaan kylppäriin!

Jokainen aamu pitäisi saada aloittaa näin.

Lojuimme ihanan lämpimässä kylvyssä pitkän tovin ja flunssainen olotilani helpottui huomattavasti. Kohmeiset luuni lämpenivät ja skumpan nostattama pieni hiprakka sai kurkkukivunkin unohtumaan ainakin hetkeksi. Kylpyhuoneen vallannut kostea höyry helpotti kurkun olotilaa, joten tämähän oli oikein mainio idea. Kylvyn jälkeen laittauduimme, pakkasimme kaikessa rauhassa tavaramme ja kirjauduimme hotellista ulos.

Meillä olisi vielä melkein koko päivä aikaa seikkailla kaupungilla ennen iltalentoa. Ryntäsimme heti ensitöiksemme etsimään aamiaispaikkaa, sillä nälkä alkoi olla jo melkoinen. Huomasimme erään meksikolaisen ravintolan tarjoilevan meksikolaista aamiaista ja halusimme kokeilla sitä. Tästäkin ruokailusta lisää vielä myöhemmin, joten jatketaan matkaa.

Seuraavaksi päätimme etsiä apteekin, josta voisin ostaa Strepsilsiä kipeään kurkkuuni. Sepä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä, sillä apteekkia ei tuntunut löytyvän mistään. Kävelimme pitkin kaupungin katuja ja Henkkakin muisti vahvasti nähneensä apteekin jossain, mutta se ei vaan tahtonut löytyä. Ehkä ihan hyvä niin, sillä luin myöhemmin Virpin blogista ettei apteekista olisi edes saanut Strepsilsiä, sillä kaikki itsehoitolääkkeet löytyvät tavallisista ruokakaupoista ja kioskeista. Apteekki on vain reseptilääkkeitä varten.

Strepsilsit löysimme kun minulle tuli yhtäkkiä mieleen, että olen ostanut muuallakin ulkomailla kurkkulääkkeitä ihan tavallisesta ruokakaupasta. Ehkä niin on myös Hollannissa? Menimme ensimmäiseen ruokakaupan näköiseen kioskiin ja siellähän niitä Strepsilsejä oli iso rivi myyjän selän takana. Otimme paketin hunajan ja sitruunan makuista kurkkulääkettä, revin paketin auki jo kassalla ja työnsin tabletin suuhuni. Aah, hyvästi kurkkukipu!

Niin ja se apteekkikin löytyi myöhemmin aivan aamiaispaikkamme vierestä, eli pari askelta toiseen suuntaan siitä pisteestä, josta aloitimme puljun metsästämisen. Hyvä me.

Heppaa, katso tänneee! Saatoin antaa sille muutaman äänimerkin, mahdollisimman huomaamattoman tietysti, ettei kirjaa lukeva tyyppi hermostu hevosensa häirinnästä.

Jos Maajussin morsian olisi täällä, niin me oltaisiin jo tuolla vaunujen kyydissä.

Nyt kun suussa oli ihanan helpottavaa Stepsilsiä jatkoimme kaduilla seikkailua iloisin mielin ja kävimme ihmettelemässä muun muassa juoksutapahtuman osallistujamäärää. Juoksuasuisia ihmisiä oli pakkautunut valtavasti eräälle aukiolle, he hölköttelivät alkuverryttelyjään lähikaduilla ja olipa yksi juoksija kaljakuppilan terassillakin päivää paistattelemassa. Hän tosin taisi juoda vain kahvia samalla kun hänen ei-juoksuasuiset kaverinsa tyhjensivät oluttuoppejaan.

Juoksutapahtuman nimi on Dam Tot Damloop. Se juostaan vuosittain, joten tässäpä olisi kiva idea kaikille juoksuharrastajille, jotka etsivät vaihtelua juoksutapahtumiin (mieleeni tulivat ainakin eräs Maajussi sekä Maajussin morsiamen veli: Osallistukaahan pojat ensi vuonna Dam Tot Damiin!). Dam Tot Damloop on kymmenen mailin (n. 16 km) pituinen reitti Damista Damiin, eli Amsterdamista Zaandamiin. Mäkiä tässä lättänässä maassa ei juurikaan ole ja ainakin vuonna 2013 osallistujia helli täydellinen juoksusää. Melkein teki mieli lähteä itsekin hölkälle.

Mutta koska flunssa oli iskemässä, päätimme jättää lenkit väliin ja istahdimme erään kanavan varrelle terassille. Juomatauon jälkeen kiertelimme kaupungilla milloin ihmetellen juoksijoita, milloin kurkistellen toinen toistaan erikoisempien kauppojen näyteikkunoita ja milloin hämmästellen järjettömän kapeita sivukatuja. Mahtuuko täällä edes kävelemään, mietin kun astuin kapeaakin kapeammalle sivukadulle. Näköjään mahtuu, mutta kovin suuria kantamuksia ei saa olla.

Condomerien näyteikkuna oli hämmentävä. Saisiko olla porkkanan, Eiffeltornin tai sammakkoprinsessan muotoisia kumiukkoja? Tämä liike lienee jonkinlainen nähtävyys, sillä me emme olleet ainoita turisteja, jotka kuvasivat puodin näyteikkunaa, ja onpa paikka vilahtanut muistaaksemme joskus jossain dokumentissakin.

Löysimme tiemme myös Amsterdamin China Towniin, joka sijaitsee aivan Punaisten lyhtyjen alueen kupeessa. Täältä saa kuulemma hyvää ja edullista lounasta, mutta me jätimme kinkkilounaan tällä kertaa väliin, sillä aikeenamme oli ostaa iso kasa ranskalaisia majoneesilla heti kun olisi vähänkin nälkä. Väitän että hollantilaiset ranskalaiset perunat ovat maailman parhaita ja Dam-aukiolla ahmittu ranskalaisannos kuului ehdottomasti loman parhaimmistoon. Ah ja nam!

Lassekin tykkäsi.

Flunssainen Martina halusi vielä hetken lepuuttaa jalkojaan ja kaataa kurkkuun jotakin pöpöjen tappajaa. Niinpä istahdimme ehkäpä kaupungin hienoimmalle ja kalliimmalle terassille Dam-aukion laidalle, jossa tilasimme Henkalle mojiton ja minulle tujun Godfather-drinkin. Puhuimme terassilla muun muassa siitä, miten hyvää palvelua olemme saaneet oikeastaan ihan kaikkialla Amsterdamissa ja miten hyvää englantia täällä puhutaan. Kielitaito paikallisilla on oikeasti ihan ällistyttävän hyvä. Englannin kieli taittuu kaikilta sujuvasti ja sitä on helppo ymmärtää. Joko hollantilaisilla ei ole lainkaan aksenttia tai sitten se on hyvin samankaltainen kuin suomalaisilla.

Hollantilaisten oma kielikin on hauskan kuuloista. Se kuulostaa ruotsin, saksan ja englannin sekoitukselta ja siinä on paljon pitkiä vokaaleja. Puhuttu kieli sisältää pitkien vokaalien lisäksi hassuja nielaisuäänteitä ja se on tosi hauskan kuuloista. Ymmärsimme hollanninkielisiä sanoja ja lauseita jonkun verran, vaikkemme varsinaisesti kieltä osaakaan. Etenkin kirjoitettu hollanti on yllättävän helppotajuista.

Yksi asia, josta en ole vielä puhunut ja jota ei voi sivuuttaa puhuttaessa Amsterdamista, ovat polkupyörät. Pyöräileminen kaupungissa on tehty helpoksi ja polkupyöriä on sankoin joukoin parkissa oikeastaan ihan joka paikassa. Ei kaupunkinäkymää ilman polkupyörää. Miten paikalliset löytävät omansa valtavasta pyörämerestä?

Pyöräilijöitä suhahtaa ohitse jatkuvalla syötöllä ja osa heistä tuntuu olevan todellisia kamikaze-lentäjiä. Ja suurin osa pyöräilijöistä suhaa tietenkin ilman kypärää. Geelillä tärkätyt hiukset vaan tököttävät paikallaan kun he painelevat menemään takin liepeet lepattaen.

Kaupungissa on eri arvioiden mukaan 600 000 – 900 000 polkupyörää mikä on ihan käsittämätön määrä. Myös pyörävarkauksia sattuu usein ja vanhat fillarit hylätään kylmästi kanavaan. Sanotaan että Amsterdamin kolme metriä syvistä kanavista yksi metri on mutaa, yksi vettä ja yksi polkupyöriä. En epäile tätä lainkaan.

Kaupungilla on myös muutamia parkkihalleja, joihin jätetään autojen sijaan polkupyöriä. Centraalin edessä olevaan halliin mahtuu ihan tuhoton määrä polkupyöriä, mutta silti sen ulkopuolelle jää vielä suurempi määrä pyöriä parkkiin vähän minne sattuu, sillä tila ei vaan riitä kaikille. Isoon pyöräparkkiongelmaan etsitäänkin parhaillaan ratkaisua. Ehkä hallia pitää laajentaa tai rakentaa kokonaan uusi jonnekin lähettyville?

Amsterdamissa on myös paljon upeita vanhoja kirkkorakennuksia:

Nieuwekerk sijaitsee Dam-aukion laidalla.

Westerkerk on massiivisuudessaan todella vaikuttava näky.

Noorderkerk on hauskan muotoinen möhkäle.

Oudekerk sijaitsee Punaisten lyhtyjen alueella.

Zuiderkerk kruunaa upean kanavamaiseman.

Dam-aukion laidalla terassilla istuessamme mietimme oliko meillä tiedossa vielä joku paikka, missä haluaisimme ehdottomasti käydä. Anne Frankin museon päätimme jättää seuraavaan kertaan, mutta yhtäkkiä mieleeni tuli Begijnhof.

Keskellä viliseviä ostoskatuja sijaitsee rauhaisa sisäpiha, joka on yksi vanhimpia pystyssä pysyneitä alueita Amsterdamissa. Tämä seesteinen keidas on monen lempialue Amsterdamissa ja oli siellä kieltämättä kivan rauhallinen tunnelma. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt ja me vaan seisoimme siinä aikamatkalla katsomassa vanhoja taloja.

Kovin kauaa emme aukiolla viihtyneet vaan jatkoimme matkaamme. Meillä olisi vielä muutama tunti aikaa ennen lentokentälle lähtöä. Pitäisikö syödä vielä jotakin pientä? Päätimme etsiä kuppilan josta saisimme paikallisia bitter ballen -nimisiä palleroita. Rapeat pallerot kätkevät sisäänsä lihaa ja niitä dipataan tiukan makuiseen sinappidippiin. Parhailta bitter ballenit maistunevat oluen kanssa. Me nautimme ne Multatuli-patsaan viereisellä terassilla punaviinin kanssa ja pidimme kovasti rapsakoiden palleroiden mausta.

Bitter ballen.

Vielä pitäisi löytää sopiva paikka nauttia hollantilaisia juustoja ja sitten lähtisimme lentokentälle. Kerrottakoon mikäli joku ei vielä tiennyt, että Hollanti on merkittävä juustomaa. Muun muassa Edam ja Gouda tulevat täältä ja Amsterdamin kaduilla on useita houkuttelevia juustopuoteja, joista voi ostaa tuliaisjuustoja. Mutta entäs jos haluamme syödä juustoa paikan päällä emmekä raahata sitä kotiin? Se ei ollutkaan niin helppo homma kuin voisi olettaa.

Olin lukenut ennen matkaa, että baareista ja kuppiloista voi ostaa oluttuopin seuraksi pienen juusto- tai leikkelevalikoiman. Perjantaisessa aperitiivipaikassamme sekä Leidsepleinin kuppiloissa näinkin tarjottavan juustolajitelmia, mutta nyt kun halusimme herkutella juustoilla, ei niitä tuntunut löytyvän mistään. Kannabista ja maksullisia naisia oli kyllä tarjolla joka kulmalla, mutta mistä saa juustoa? Minä haluan juustoa nyt heti!

Ei juustoa.

Sekä Leidseplein että perjantainen aperitiivipaikkamme olivat liian kaukana aikatauluumme nähden eikä Multatuli-patsaan viereinen terassikaan tarjoillut juustolautasta kuin vasta olikohan se kello neljästä eteenpäin. Liian myöhään siis lentoamme ajatellen. Kävimme lukemassa monen paikan ruokalistat, kysyimme tarjoilijoilta saako teiltä hollantilaista juustoa, mutta kaikkea muuta paitsi juustoa tuntui olevan tarjolla.

Meinasin jo hermostua sillä olin kehittänyt juustosta jo jonkunasteisen pakkomielteen. Minun olisi saatava juustoa ennen kuin astun illalla Finnairin koneeseen. Vihdoin ainakin tunnin kestäneen etsimisen jälkeen bongasin erään italialaisravintolan listalta juustolajitelman. Aikaa ei ole enää kovin paljon, joten toivotaan että palvelu on ripeää. Ja ah, pian se oli edessäni, lautasellinen niin kovasti himoitsemaani juustoa:

Siinä on sekä italialaista että hollantilaista juustoa, eli Martinan taivas lautasella. Kun päätimme tilata vielä pienen karahvin punaviiniä, olin tooodella onnellinen. Tätä olin odottanut! Tämän herkutteluhetken jälkeen voisimme suunnata hyvillä mielin hotellille hakemaan matkalaukun säilöstä ja tilata taksin kentälle.

Pieni vinkki tähän väliin etenkin budjettimatkailijoille: Älä kulje lentokentälle taksilla. Taksi on toki kätevä, mutta jatkossa me ainakin otamme suosiolla junan molempiin suuntiin. Taksimatka maksoi nimittäin noin 50 euroa eikä ollut juurikaan nopeampi kuin mitä junamatka olisi ollut. Parin euron junamatka on siis erittäin varteenotettava vaihtoehto siirryttäessä Amsterdamin keskustasta lentokentälle. Matkalle voi ottaa mukaan vaikkapa ranskalaiset majoneesilla, kuten me teimme Maajussin morsiamen kanssa viime vuoden Amsterdamin piipahduksella. Juna hurauttaa suoraan kentälle ja niitä menee melko usein.

Kentällä pitkään sivuroolissa pysytellyt flunssa astui yhtäkkiä esiin hirmuisella nuhalla, jonka lääkitsin pois buranalla. Kiskaisin kipeään kurkkuuni vielä viskin ennen koneeseen astumista. Jos se ei muuten auttaisi, niin ainakin nousussa kipeästi paukkuvat korvat harmittaisivat vähemmän kunnon viskipaukun jälkeen. Flunssassa ei ole kiva lentää, mutta ilmeisesti apukeinoni toimivat, sillä selvisin lennosta ilman ylimääräisiä kipuja tai liian kurjaa oloa.

Tällä kertaa lennon kohokohta eli ruoka oli sämpylä. Ihan ok kaveri oli sekin, mutta pidin enemmän menomatkan brie-croissantista. Illan jo pimennyttyä yöksi laskeuduimme Helsinki-Vantaalle, jossa huumekoira otti meidät iloisesti vastaan. Perusjuttu Damista tulevien koneiden kohdalla, silloin on aina koirat vastassa ja mikäs siinä, ne ovat aika suloisia tuhistessaan menemään pitkin matkalaukkuhihnoja. Muistathan kuitenkin ettei työssä olevaan huumekoiraan saa koskea, vaikka se näyttäisi kuinka silitettävän söpöltä.

Sitten vielä matkalaukku mukaan hihnalta, taksi kotiin ja niin oli Amsterdamin reissu saatu päätökseen. Iso kiitos onnistuneesta viikonlopusta kuuluu Lasipalatsin väelle sekä tietysti pitkille geelipäisille amsterdamilaisille, jotka palvelevat tyhmää turistia ilahduttavan ystävällisesti. Amsterdamin onnistui hurmata meidät niin, että kaupunkiin täytyy ehdottomasti vielä palata!

Hei hei Amsterdam!

Greetje, Amsterdam

Henkan voittamaan Amsterdamin matkaan kuului lentojen ja hotellin lisäksi illallinen viineineen molemmille reissuilloille. Saimme itse valita ravintolat kunhan pysyisimme kohtuudessa ja täytyy kehaista, että matkajärjestelyt sujuivat muutenkin ihan superhyvin Lasipalatsin henkilökunnan kanssa. Saimme tehdä reissusta oman näköisemme, yhteydenpito oli sujuvaa ja koko hommasta jäi hyvä mieli. Kiitos Lasipalatsi! Ensi vuoden parsaviikoilla nähdään taas. Ja todennäköisesti jo sitä ennenkin.

Minä sain kunnian tutkia Amsterdamin ravintolatarjontaa ja paneuduinkin pestiini antaumuksella. Kun törmäsin perinteistä hollantilaista ruokaa ranskalaisella twistillä tarjoilevaan ravintolaan, oli ensimmäisen illan ravintola päätetty. Greetje on nimetty ravintolan perustajan äidin mukaan ja siellä tarjoiltava ruoka on perinteistä, jopa hieman vanhanaikaista hollantilaista ruokaa. Annokset on tehty taidolla ja astetta fiinimmin. Tunnelma ravintolassa on kotoisa valkoisista pöytäliinoista huolimatta, ja sisustuksen söpöjä yksityiskohtia bongailee ilolla.

Greetje sijaitsee kaupungin koillisosassa hieman sivussa keskustasta. Sinne kävelee kyllä vaivatta, mutta eksymisvaraa kannattaa jättää ja silmät pitää auki, sillä ravintolaa ei ollut ihan helppo löytää. Kun löysimme vihdoin tiemme Peperstraat 23:ssa sijaitsevan ravintolan eteen, astuimme sisään ja ystävällinen miestarjoilija toivotti meidät tervetulleiksi. Hän tarkisti pöytävarauksemme, vei takkimme narikkaan ja ohjasi meidät pöytäämme, jossa paloi söpö kynttilä.

Tilasimme alkudrinkit ja minun limoncelloa sekä shampanjaa yhdistelevä juoma oli ihan nappivalinta. Voi nam, miksen ole keksinyt yhdistää näitä kahta lempijuomaani aiemmin! Tätä kokeillaan todellakin myös kotona, kuohuviinillä tosin ehkä, jos shampanjaa ei löydy kaapista. Myös Henkan tilaama ravintolan nimikkodrinkki oli oikein hyvää. Mandariinia ja shampanjaa, toimii!

Alku- ja jälkiruoat oli helppo valita, sillä ruokalistalta löytyy kokoelma kaikista ravintolassa tarjottavista alkuruoista sekä samanlainen kokoelma jälkiruoista. Me otamme tietenkin ne, niin pääsemme maistamaan kaikkea. Pääruoan kanssa tuli sen sijaan pieni tenkkapoo. Mitäs me otettaisiin? Päädyimme lopulta ottamaan toiseksi pääruoaksi haddockia, vaikka emme muistaneetkaan siihen hätään mikä englanninkielisen sanan suomennos on. Jotain kalaa se on kuitenkin, ja koska lisukkeet kuulostavat hyvältä otamme sen. Toiseksi pääruoaksi valitsimme ankkaa.

Ihan ensimmäiseksi meille tuotiin kuitenkin amuse bouche, joka esitteli täydellisesti ravintolan idean. Pieneen suupalaan oli saatu kaikki se mitä odotimme ravintolalta ja mitä illalliseltamme myös saimme. Todella taidokasta. Terriini oli muistaakseni tehty lampaan lihasta ja se oli oikein maukasta. Viimeistään tässä vaiheessa aloimme odottaa innolla illallisen kunnolla starttaavia alkuruokiamme.

Pian eteemme kannettiin kaksikerroksinen tarjotin, josta löytyi pienet suupalat kaikkia listan alkuruokia. Alimpana hengailivat leivät levitteineen. Yritimme olla tarkkoja ja painaa mieleemme kaikkien ruokien sisällön tarjoilijan kuvaillessa herkkujamme, mutta emmehän me niitä enää muistaneet kunnolla siinä vaiheessa kun aloimme maistella ruokaa. Ruokalistakin on ehtinyt vaihtua tätä kirjoittaessani, joten en pääse lunttaamaan annoksia ravintolan nettisivuiltakaan.

Herkullisia alkuruoat kuitenkin olivat, sen muistan erittäin hyvin. Tuo yksi lihapötkäleen päällä nököttävä vaaleanpunertava pallero vei kielemme mennessään ja olemme aika varmoja että se oli hanhenmaksaa. Voi nam. Myös mustikalla viimeistelty lihakäärö oli tosi namia ja se mustikka siinä kruunasi koko homman. Ihme kyllä, itse en olisi osannut yhdistää mustikkaa lihaan.

Oma lempparini maksapalleron lisäksi oli suussasulava sienikeitto rapealla leipäkrutongilla ja samaa mieltä taisi olla Henkkakin. Silli oli vähiten Henkan mieleen ja koska minäkin olin aiemmin päivällä vetäissyt sillivoileivän katukojusta, ei silli jaksanut enää innostaa niin paljon. Hyvää sekin toki oli ja ihanan tuoretta! Ei siis valittamista.

Ihanan alkuruokalajitelman jälkeen saimme eteemme mystisen haddockin, jonka muistin yhtäkkiä tarkoittavan turskaa. Ja voi miten perhanan hyvää turskaa se olikaan! Kannatti tehdä rohkeasti lähes sokkotilaus, sillä turska oli paljon parempaa kuin ankka. Ei ankassakaan mitään vikaa ollut, se vaan oli vähän tylsä valinta, vaikka ankannahan sisään taidolla jemmattu lisuke olikin hieno lisä annokseen.

Pääruokien jälkeen aloimme olla jo aika täynnä ja pidimmekin tarjoilijan ehdotuksesta pienen hengähdystauon ennen jälkiruokia. Kauaa emme kuitenkaan malttaneet odottaa vaan vinkkasimme tarjoilijalle, että makea voisi jo maistua. Sehän menee eri mahaan..

Saimme eteemme taas ihanan kerrostarjottimen, johon oli koottu valloittavaa tuoksua ympärilleen levittäviä jälkiruokamaistiaisia. Olisin halunnut tarrata suklaakakkuun tarjoilijan vielä esitellessä tarjottimen sisältöä, ja sain pistää kaiken tahdonvoimani peliin etten kahmaissut jälkiruokia suuhuni ennen aikojaan. Nämä pitäisi vielä kuvatakin ennen kuin saan käydä herkkuihin kiinni.

Tarjottimelta löytyi hieman yllättäen lakritsijäätelöä ja creme bruleeta, suloista pullapohjaista omenapaistosta, suussasulavia jäätelöitä ja mousseja, ihanaa suklaakakkua ja vaikka mitä muuta. Kylkeen otimme espressot, sillä väsyneiden matkustajien silmäluomet alkoivat jo painaa, emmekä halunneet vielä simahtaa.

Palvelu pelasi loistavasti koko illan, viinisuositus toimi hyvin ja ruoka oli ihan mielettömän herkullista. Vessakin oli söpö kuin mikä ja siellä vieraillessa tuntui kuin olisi ollut laivalla. Ikkunasta näkyi kanavan vedenpinta ja jyrkät portaat veivät alakertaan. Vessafriikki täällä moi taas, Greetje oli hyvä.

Harmittelin jo tässä vaiheessa, että ihan sama mitä saamme huomisen illallisella, ei se voi mitenkään voittaa tätä makuelämystä. Kaikki oli kohdallaan tunnelmasta lähtien ja ravintolan syrjäisestä sijainnista huolimatta pöydät tulivat täyteen ja puheensorina lisääntyi illan edetessä melkoisiin volumeihin. Suosittelemme erittäin lämpimästi Greetjeä. Muistathan tehdä pöytävarauksen, sillä ilman sitä illalliselle ei liene asiaa ainakaan viikonloppuiltoina.

 

Die Port Van Cleve, Amsterdam

Meillä on käynyt aina hyvä tuuri hotellien kanssa. Tai no tuuri ja tuuri, ehkä olemme vain osanneet valita hotellimme hyvin. Odotukset eivät ole koskaan pettäneet, vaan päinvastoin, ne ovat jopa ylittyneet monen hotellin kohdalla. Koskaan emme ole joutuneet pettymään hotellivalintaamme (pitääkö nyt koputtaa sitä päätä tai puuta?), joten jotain me kai osaamme tehdä oikein hotelleja vertaillessamme.

Vähiten tyytyväinen olen ollut hieman yllättäen USA:n reissun hotelleihimme. New Yorkin hotellihuoneessa haisi vahvasti tupakka ja Miamin hotellikin oli vanhuudessaan jo hieman kulahtanut. Hintansa väärti se oli kuitenkin ehdottomasti ja tärkeä siinäkin mielessä, että Miamin hotellin mustakeltaisesta kylpyhuoneesta on tullut meidän keskinäisissä puheissamme jo varsinainen legenda. ”Yeah, aaha, you know what it is, black and yellow, black and yellow, black and yellow, black and yellow..”

Amsterdamin hotellimme oli todellista luksusta pienille maailmanmatkaajille. Die Port Van Cleve sijaitsee mitä parhaimmalla paikalla Dam-aukion vieressä. Sijainti onkin ehkäpä tärkein kriteeri hotellia valitessamme ja Die Port Van Cleven kohdalla se oli täydellinen. Keskellä kaikkea, mutta kuitenkin rauhallisella paikalla. Lyhyt kävelymatka mihin kaupungin kolkkaan tahansa ja raitiovaunupysäkkikin olisi ollut suoraan hotellin ulko-oven edessä. Me tosin kävelimme tai kanavaristeilimme kaikkialle.

Hotellirakennus on kaunis ja sisustus jatkaa ulkotilojen koristeellisen vanhahtavaa hollantilaista linjaa. Palvelu respassa on ystävällistä ja sujuvaa, matkalaukku vietiin säilytykseen ennen kuin ehdimme edes kysyä säilytysmahdollisuutta ja kaikki järjestyi vaivattomasti.

Kirjauduttuamme sisään ja astuttuamme huoneeseen, ehdimme toipua vain hetken upean huoneen aiheuttamasta hengenhaukkomisesta, kun oveen koputettiin ja käteemme tyrkättiin kuohuviinilasit. Hyvää vuosipäivää toivottaa Die Port Van Cleve! Vau, tunsin oloni maailman tärkeimmäksi prinsessaksi!

Kilisteltyämme kuohuviinillä jatkoimme vielä hetken huoneen tutkimista. Pinta-alaa huoneessa oli vaikka muille jakaa, patjaan oli kirjailtu perinteisiä sinisiä hollantilaisia kuvia, ruskeat kattoparrut oli jätetty näkyviin ja ihanan leveästä ikkunalaudasta tuli lempipaikkani.

Vessa oli oma pieni huoneensa ja sitä vastapäätä olevan oven takaa avautui varsinainen spa-osasto poreammeineen, kullattuine hanoineen, marmorilaattoineen ja holvikaarineen. Upea! En voinut muuta kuin huokailla ihastuksesta tilaa katsoessani. Kylpyyn mennään kyllä reissun aikana ehdottomasti vähintään kerran!

Nuo kaksi ylintä ikkunaa olivat meidän. Mitäköhän tuon huoneemme yläpuolella olevan luukun takana on? En tiedä haluanko tietää..

Huoneen hintaan ei kuulunut aamiainen, mutta sen verran mitä maksullista aamiaisbuffaa kurkkasin, näytti se varsin herkulliselta ja kattavalta. Ravintolan sisustuskin oli mukavan tunnelmallinen, joten hotellin aamiainen on ehdottomasti varteenotettava vaihtoehto. Sen saa tilattua myös huoneeseen, mikä kiinnosti minua kovasti, mutta muut aamiaispaikat kaupungilla kiinnostivat silti enemmän, emmekä kokeilleet tällä kertaa Die Port Van Cleven aamiaista. Jos reissu olisi ollut pidempi niin ehkä sitten.

Näkymä ikkunasta.

Kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä hotelliimme. Tästä on vaikea pistää paremmaksi. Jouduimmekin reissumme aikana positiivisen ongelman eteen, kun hotellihuoneessa olisi ollut niin kiva hengata enemmänkin, mutta kun kaupunkikin oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia paikkoja ja nähtävyyksiä. Löysimme onneksi sopivan harmonian hotellihuoneen ja kaupungilla hengailun välillä, ja molemmat saivat ansaitsemansa ajan ja huomion.

Loppuun on vielä ihan pakko kehua hotellihuoneen sänkyä. Se oli niin pitkä ja leveä, että pystyin helposti pyörimään ympäri ilman että tipun lattialle tai änkeän Henkan puolelle. Henkankin jalat mahtuivat kokonaan sänkyyn eivätkä roikkuneet sängynreunan ylitse. Kiitos pitkät hollantilaiset! Tyyny oli pehmeä ja peitto juuri sopivan lämmin. Vällyjen välissä tuntui kuin uppoaisi jonnekin ihanan pehmeään taivaaseen ja uni tuli nopeasti. Aamulla huoneenilma oli ihanan raikas ja mukavan viileä, muttei kuitenkaan liian kylmä. Täällä kyllä kelpaisi majoittua toistekin.

Lassekin tykkäsi.