Browsing Category

Aamiaiset ja brunssit

Ajoissa aamusta lähtien – Aamiaisreseptejä aamuvirkulta

Minä olen aina ollut se, joka on jopa ärsyttävän ajoissa kaikkialla. Olen tuhlannut vaikka kuinka paljon kallisarvoista aikaa odottamalla liian ajoissa sovittuja tapaamisia, oppitunteja ja muita tapahtumia. Olen yrittänyt opetella siitä hieman pois ja mennä paikalle vain vähän ennen sovittua kellonaikaa ja nykyään saatan jopa joskus vähän myöhästyäkin. Myöhästyminen ahdistaa edelleen suunnattomasti, mutta nykyään arvostan aikaani sen verran, etten lähde ihan överiaikaisin liikkeelle.

Toisin oli ennen. Seisoin ala-asteella naapurini eteisessä jo silloin kun hän vasta aloitteli aamutoimiaan. Kävelimme yhdessä kouluun ja minä saavuin luokkatoverin eteiseen aina aivan liian aikaisin. Hänen vanhempansa pyysivät minut sisään ja sanoivat, että voin tulla myöhemminkin, mutta minusta oli kivaa olla ajoissa ja seistä toljottaa siinä eteisessä sen aikaa kunnes kaveri sai itsensä valmiiksi. Siihen meni kymmeniä minuutteja ja koko sen ajan seisoin urpona eteisessä. Se oli osa omia aamurutiineitani ja erittäin hölmö sellainen. Tiedostan sen toki itsekin näin jälkeenpäin, mutta silloin pidin siitä. Mihin kaikkeen senkin ajan olisi voinut käyttää?

Olin vielä ammattikorkeakoulussakin se, joka istui ensimmäisenä koulun käytävällä. Opin siinä vuosien saatossa suunnilleen järjestyksen, jossa luokkatoverit saapuivat paikalle. Ensin tuli se, jonka juna tuli kauimpaa. Sitten saapui toinen aina ajoissa oleva kaveri ja jossain vaiheessa hyvissä ajoin myös ystäväni, jonka kanssa ehdimme jutella pitkään kunnes loputkin olivat saapuneet paikalle ja oppitunti alkoi. Viimeisenä luokkaan kiirehti se koulun lähellä asunut tyttö, joka oli vielä pyjamassa ulkoiluttamassa koiraansa kun minä jo kävelin kohti opinahjoa.
Continue Reading

Aamiainen reissussa – 5 parasta aamiaista maailmalla

Olen aina ollut aamuihminen (tai siis olin ennen vauvaa) ja ymmärrän hyvin, miksi aamiaista pidetään päivän tärkeimpänä ateriana. Syön arkenakin kunnon aamiaisen joka pitää sisällään joko puuroa, leipää tai rahkaa härpäkkeineen. Viikonloppuisin saatan herkutella pitkän kaavan mukaan kaikkea mahdollista aina pekonista ja munista jälkiruokaan, sillä kunnon aamiaisella voi hyvin olla myös jälkiruoka. Tai ehkä sitä pitäisi kutsua sitten jo brunssiksi.

Myös reissussa, ja etenkin silloin, aamiainen on tärkeä. Kunnon aamiaisen jälkeen jaksaa seikkailla pitkään kunnes on lounaan vuoro. Yksi reissun parhaista hetkistä onkin se, kun pääsee ensimmäisen kerran hotellin aamiaispöytään. Odotan sitä usein jo illalla nukkumaan mennessäni. Kyllä, olen todellakin aamu(pala)ihminen.
Continue Reading

Terveellinen brunssi – Mausta tinkimättä

Viikonloppuaamuissa on sitä jotakin, vaikka täytyy myöntää, että raja arjen ja viikonlopun välillä on hämärtynyt äitiysloman ja hoitovapaan aikana. Iloitsen kuitenkin yhä perjantaista ja pidän maanantaita uutena alkuna. Viikonloppuisin haluan hieman hemmotella itseäni ja usein se tapahtuu vaihtamalla arkinen kaurapuuroaamiainen johonkin hieman parempaan aamiaiseen tai jopa runsaampaan brunssiin, jos oikein innostun.

Eräänä keväisenä viikonloppuna innostuin ja kasasin meille herkullisen brunssin, jonka perustana oli terveellisyys mausta tinkimättä. Hyvä ja terveellinen ruoka auttaa jaksamaan paremmin joskus niin väsyttävää vauva-arkea ja toisaalta halusin myös todistaa, ettei terveellisen tarvitse tarkoittaa tylsän makuista. Ja koska poikkeus vahvistaa säännön, sisällytin brunssiin myös hieman sinihomejuustoa, vaikka se nyt ei varsinaisesti terveysruokaa olekaan.

Mitä muuta kuin sinihomejuustoa brunssiimme sitten kuului? Trendikästä ja herkullista avokadoleipää ainakin, jota oli piristetty srirachalla. Sinihomejuusto päätyi salaattiin makeiden päärynöiden ja rouskuvan pähkinäseoksen kera, joista jälkimmäisessä oli mukana myös makujen yhdistelmään täydellisesti sopivaa punajuurta. Lisäksi oli ihanan paksua maustamatonta jogurttia, auringonväristä mehua, superterveellisiä mustikoita ja granaattiomenan siemeniä, marjasmoothieta sekä lisää pähkinöitä.

Continue Reading

Muistoja äitiyslomalta ja täydellinen avokadoleipä

Äitiysloma on ollut elämäni ihmeellisintä aikaa. Kaikki alkoi eräänä toukokuisena päivänä kun jäin seisomaan keittiön ikkunan ääreen Henkan lähtiessä töihin. Minä en ollut enää autossa mukana enkä tulisi olemaankaan seuraavaan kymmeneen kuukauteen. Seisoin siinä hölmistyneenä ja yritin miettiä miltä minusta tuntuu. Tuntui tosi oudolta ja toisaalta ei miltään.

Nukuin päiväunia, valvoin öisin, luin kirjaa ja kirjoitin blogia. Tuskailin kesän kuumuutta valtavan mahani kanssa ja parantelin istumatyössä kipeytynyttä selkääni. Samalla kun selkäni parani paranivat myös muut arvot. Ensimmäisessä äitiysloman neuvolassa verenpaine oli laskenut ja hemoglobiini noussut. Olisi ehkä pitänyt ymmärtää jäädä lepäämään jo aiemmin. Olin viimeisenä työpäivänä niin rikki, että hyvä kun pääsin kävelemään omin jaloin autolle.
Continue Reading

Aamiaisburgerit – Mietteitä syksystä ja isänpäivästä

Istun sohvalla ja katse harhailee pihamaalla, joka on peittynyt viimeisten viikkojen aikana sakeaan lehtivaippaan. Viimeiset keltaiset lehdet leijailevat puista maahan ja aurinko pilkistää tummansinisen pilven takaa. On syksy ja se saa minut tänäkin vuonna mietteliääksi.

Mietin viime vuotta jolloin olin juuri näihin aikoihin saanut tietää mahassani kasvavan uuden pienen elämänalun. Erityisen hyvin mieleen palaavat ne iltalenkit, kun karkasin työpäivän jälkeen maaseutumaisemiin hölkkäämään ja jäsentelemään ajatuksiani. Iltarusko värjäsi maiseman vaaleanpunaisilla sävyillään ja koko maailma näytti niin kauniilta. Silmäkulmasta vierähti kyynel kun kuulokkeissa alkoi soida Lohtu. Onnenkyynel ei ole kaukana nytkään kun katson viereeni nukahtavaa pikkubloggaajaa, joka on mullistanut maailmamme täysin.

Eniten minua ihmetyttää edelleen se tunne, kun monen työntäyteisen vuoden jälkeen olenkin yhtäkkiä kotona niin pitkään, etten ole koskaan aiemmin ollut. Ei työstressiä, ei aikaisia aamuherätyksiä eikä väsyneitä päiviä tunkkaisessa toimistossa. Ahdistun kuitenkin hetkeksi kun huomaan valon karkaavan ja tajuan edessä olevan taas pimeimmän vuodenajan.

Olo helpottaa heti kun ymmärrän, että tänä talvena voin ulkoilla vaikka joka päivä valoisaan aikaan ja mukanani on pieni aurinkoinen vauva. En ole sidottuna toimistoon päivän ainoiden valoisien tuntien ajan, vaan voin hakea energiaa lenkkipoluilta silloin kun on päivän valoisin hetki. Se jos joku tuntuu luksukselta ja tiedän, että mahdollisesta univelasta huolimatta tuleva talvi ei tule olemaan lainkaan niin pimeä kuin edelliset.
Continue Reading

Parsaleipä

Parsa on ehdottomasti yksi kevään lempimauistani. Se taipuu moneen ja maistuu ihanasti keväältä ja kesältä. Terveellistäkin parsa on, etenkin kun sen upottaa hollandaiseen ja viimeistelee annoksen pekonilla. Eiku..

Yksi perinteisimmistä tavoista syödä parsaa on koota parsaleipä, jossa vihreä parsa saa kaverikseen juurikin parasta ystäväänsä hollandaisea sekä sisältä valuvaksi jätetyn uppomunan. Me lisäsimme annokseen tietysti myös ystäväämme pekonia rapeutta tuomaan, hieman potkua srirachasta sekä kevään lempiyrttiäni ruohosipulia.

Parsaleipä on ihana viikonloppuaamun aamiainen tai maukas kesäpäivän lounas. Siinä yhdistyy monta vaikeana pidettyä asiaa, kuten hollandaise-kastikkeen valmistus, uppomunan tekeminen ja parsan keittäminen, mutta uskokaa kun sanon, etteivät ne nyt niin vaikeita asioita ole. Jos mekin osattiin niin sinäkin osaat. Seuraa vain alla olevia ohjeita. Tiesitkö että uppomunan voi valmistaa helposti kelmussa? Nyt tiedät ja kohta olet toivottavasti jo kokeillutkin sitä. Aloitetaan:
Continue Reading

Sitruunan ja rosmariinin makuinen aamu

Sunnuntai on viikon ainoa aamu, jolloin en herää herätyskelloon. Arkipäivisin kello herättää töihin ja lauantaisin ratsastamaan, mutta sunnuntaisin saan nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Aamuihmiselle se ei ole kovin myöhään ja yleensä nousen viimeistään puoli yhdeksältä. Se tunne kun ei tarvitse herätä herätyskelloon on kuitenkin ihana aamuihmisellekin.

Eräänä sunnuntaina katoin pöytään pienen maukkaan aamiaisen. Syksy painoi päälle ja ikkunasta näkyi vain harmaana vellovaa pimeyttä, tihkusadetta ja maahan pudonneita lehtiä. Halusin piristää tunnelmaa maukkaalla aamiaisella, jossa maistui sitruuna ja rosmariini. Kaksi lempimakuani.
Continue Reading