All Posts By

Martina

Ruokamatkailijan Turku – Food Walk

Turku on ruokamatkailijan unelmakohde ja kaupunkiin suuntaavan kulinaristin suurin ongelma lieneekin valinnan vaikeus kattavan ravintolavalikoiman edessä. Kätevä tapa tutustua Turun ravintolatarjontaan on Food Walk -kortti, jonka voi lunastaa itselleen Visit Turun matkailuneuvonnasta tai verkkokaupasta 44 euron hintaan. Kortti on voimassa 3 vuorokautta ensimmäisestä ravintolakäynnistä ja sillä voi käydä yhteensä viidessä kortin kymmenestä ruokapaikasta. Kussakin on tarjolla tietty annos ja kaikki ravintolat sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan.

Me kiersimme Food Walk -kortin ravintoloita kahden päivän aikana ja pidimme kovasti kortin ideasta. Näimme monta erilaista ravintolaa, joista osaa emme varmasti olisi hoksanneet ilman korttia, kun taas osa oli jo entuudestaan tuttuja. Kaikki ravintoloissa nauttimamme annokset olivat keskenään tarpeeksi erilaiset ja kuvastivat hyvin kutakin ravintolaa. Tässä ravintolat, jotka me valitsimme kortilta:
Continue Reading

Valkosuklaasemifreddo

Vuoden valoisin aika on taas käsillä ja yöttömät yöt ovat saaneet minut muistelemaan aikaa vuosi sitten. Tasan vuosi sitten oli nimittäin pikkubloggaajan laskettu päivä. Makasin valtavan mahani kanssa päivät sohvalla jalat ilmassa ja luin paljon kirjoja. Tuskailin kesähelteessä, mutta odotin yllättävän rauhallisesti synnytystä. Aavistin, että siihen menee vielä aikaa lasketun päivän koittamisesta huolimatta. Lähipiiri oli paljon malttamattomampi ja minä sain rauhoitella heitä odottamaan kärsivällisesti.

Heräsin monena yönä ilman syytä lähes samaan kellonaikaan ja kun huomasin, etten voi tehdä mitään unettomuudelle, kirjoitin nuo ajat blogia. Työhuoneesta kuului tasainen näppäimistön naputus parin tunnin ajan aamukahden ja aamuviiden välillä. Käännyin välillä katsomaan ikkunasta yötöntä yötä ja nautin noista öisistä hetkistä jollain oudolla tavalla tosi paljon, vaikka ne tiesivätkin sitä, että päivällä väsyttää.

Lasketun päivän jälkeen annoin itselleni luvan syödä niin paljon makeaa kuin halusin ja sitähän minä todellakin halusin syödä. Söin varmaan joka päivä jotain herkkua kauhistellen samalla valtavaa kokoani. Olinhan kerännyt jo 25 ylimääräistä kiloa. Sokerihammasta oli kolottanut lähes koko raskauden ajan ja vaikka olinkin yrittänyt hillitä herkutteluani, olisi minulla iso määrä kiloja pudotettavaa sitten kun vauva on syntynyt. Makea maistui vielä synnytyksen jälkeenkin etenkin ensimmäiset pari viikkoa, kunnes imetyksen loppuessa kahden kuukauden päästä tuli makeanhimolle totaalinen stoppi. Se stoppi on jatkunut tähän päivään asti. Onneksi, sillä siitä huolimatta raskauskiloja on edelleen viisi jäljellä. Kuinkakohan paljon niitä olisi, jos olisin herkutellut makealla?

Juhannuksena ei kuitenkaan mietitä raskauskiloja ja vaikka makea ei muuten maistukaan, voisin kyllä herkutella Luca Platanian valkosuklaasemifreddolla. Sulanutta jäätelöä muistuttava semifreddo tuntuu kevyeltä ja on raikas jälkkäri etenkin jos sen päälle ripottelee tuoreita marjoja. En ihan heti keksi kesäisempää herkkua. Parasta tässä on se, että semifreddon voi tehdä (ja se oikeastaan pitääkin tehdä) pakastimeen valmiiksi hyvissä ajoin ja ottaa sieltä jääkaappiin sulamaan vaikkapa sitten kun juhannuksen grilliherkkuja syödään. Tunnin jääkaapissa oleilun jälkeen semifreddon voi ottaa vielä hetkeksi huoneenlämpöön niin se on juuri oikeanlaista tarjottavaksi.

Continue Reading

8 syytä vierailla Länsi-Uudellamaalla

Länsi-Uudenmaan alueella riittää tekemistä jokaiseen makuun. On kaunista järvi- ja merimaisemaa, upeita luontokohteita, ruukkialueita, vanhoja huviloita, puutaloja ja kirkkoja. On hyvää ruokaa, juomaa ja Suomen kesämaisemia parhaimmillaan.

Me kiersimme Länsi-Uudenmaan aluetta koko perheen voimin puolisen viikkoa ja listasimme parhaat palat tähän postaukseen. Kas tässä kahdeksan hyvää syytä vierailla Länsi-Uudellamaalla sekä pari bonusta päälle:
Continue Reading

Päivä Trasteveressa – Trattoria Da Enzo al 29

Aamu Trasteveressa. Kirkas auringon valo tulvahtaa silmiin kulman takaa kun astumme pois talon varjosta. Laitan aurinkolasit silmille, mutta sokaistun silti hetkeksi. Ilman on kuulas ja raikas. Kadut ovat vielä hiljaiset, vaikka kuulenkin hieman kauempaa aamuruuhkassa syöksähtelevien autojen tööttäilevän toisilleen.

Astumme sisään kulmakahvilaan. Joimme cappuccinot hotellilla, joten nyt maistuu jo espresso eli täkäläisittäin caffé. Tilaamme sellaiset, minulle tavallisen ja Henkalle saman tuplana. Siemailemme pienet kuumat kahvimme nopeasti paikallisten välissä tiskillä seisten. Tunnen kuinka silmät aukeavat kofeiinin ansiosta ja jatkamme matkaamme vilkkaampaa tietä pitkin.

Aamuisin Trasteveren pikkukadut uinuvat ja jatkavat raukeaa oleiluaan pitkälle päivään asti. Aukioiden terasseilla istuu turisteja ja lounasaikaan moni muukin paikka on auki, mutta tunnelma on silti päivällä pysähtyneen rauhallinen.
Continue Reading

Aamiainen reissussa – 5 parasta aamiaista maailmalla

Olen aina ollut aamuihminen (tai siis olin ennen vauvaa) ja ymmärrän hyvin, miksi aamiaista pidetään päivän tärkeimpänä ateriana. Syön arkenakin kunnon aamiaisen joka pitää sisällään joko puuroa, leipää tai rahkaa härpäkkeineen. Viikonloppuisin saatan herkutella pitkän kaavan mukaan kaikkea mahdollista aina pekonista ja munista jälkiruokaan, sillä kunnon aamiaisella voi hyvin olla myös jälkiruoka. Tai ehkä sitä pitäisi kutsua sitten jo brunssiksi.

Myös reissussa, ja etenkin silloin, aamiainen on tärkeä. Kunnon aamiaisen jälkeen jaksaa seikkailla pitkään kunnes on lounaan vuoro. Yksi reissun parhaista hetkistä onkin se, kun pääsee ensimmäisen kerran hotellin aamiaispöytään. Odotan sitä usein jo illalla nukkumaan mennessäni. Kyllä, olen todellakin aamu(pala)ihminen.
Continue Reading

Valkosipulijogurttikastike – Kaikkien ruokien kaveri

Meidän arkiruoan peruskaava on etenkin näin kesällä seuraavanlainen: Runsas salaatti jossa on yleensä myös hedelmiä, jotain lihaa mieluiten grillattuna sekä kylmä kastike. Yksinkertaisimmillaan lautaselta löytyy jäävuorisalaattia, kurkkua, minulle viinirypäleitä ja Henkalle tomaattia, grillattu tai paistettu kana sekä kermaviilistä ja valmiista dippijauheesta sekoitettu kastike. Joskus kokeilemme erilaisia kastikkeita ja saatamme grillata makkaraa, halloumia, sieniä, parsaa tai muita kasviksia. Näillä pärjää hyvin kesän yli.

Ensi viikolla emme kokkailekaan kotona, sillä kierrämme Etelä-Suomea koko perheen voimin ja maistelemme paikallisten ruokapaikkojen herkkuja. Reissu on pikkubloggaajan ensimmäinen ja odotan jo kovasti roadtripiämme. En osaa enää jännittää miten kaikki sujuu vauvan kanssa vaan luotan siihen että sujuu, ja jos ei suju niin siitäkin selvitään jotenkin. Eniten huolta aiheuttaa flunssani, josta haluan päästä eroon ennen kesärientoja. Luvassa on nimittäin ruokamatkailun ja maisemien lisäksi reippailua sekä todennäköisesti myös (tahaton) pulahdus mereen. Kerron tästä ja muusta lisää myöhemmin. Uteliaimmat voivat seurata reissuamme reaaliajassa ainakin Instagramissa, jossa eniten materiaalia tulee Storiesin puolelle.

Ennen kesäisen Suomen kiertelyä (ei kiitos enää raekuuroja ja yöpakkasia!) kokataan vielä muutama päivä kotona ja tämä ihana valkosipulijogurttikastike maistuu myös flunssaiselle varsinkin jos valkosipulin määrän tuplaa tai triplaa. Valkosipulijogurttikastike on erityisen hyvää lohi-kananmunasalaatin kanssa, joka on muuten myös yksi lempiruoistani kesällä. Kastike sopii myös grilliruoan kaveriksi tai brunssipöytään, joten varsin monikäyttöinen ystävä on kyseessä. Ja katsokaa miten helppo se on valmistaa:
Continue Reading

Madridin parhaat kattoterassit

Kaikilla lienee yksi tai usempi juttu, jotka matkatessa kiinnostavat oikeastaan kohteesta riippumatta. Toiselle se voi olla erilaisten museoiden kiertely, toiselle cocktail-baarit, toiselle auringonlaskut- tai nousut kun taas joku toinen rakastaa eksyä pienille kaduille ja ihailla niiden yksityiskohtia ja tunnelmaa. Kaikki blogiamme yhtään seuranneet tietänevät, että meidän juttu on ruokamatkailu, mutta on myös toinen asia, joka meitä kiehtoo kohteesta riippumatta. Se on mahdollisimman korkealla sijaitsevat näköalapaikat ja kattoterassit.

Tämä mieltymys on itse asiassa hieman omituinen kun ottaa huomioon korkeanpaikankammoni, ahtaanpaikankammoni sekä lievän hissipelon, josta olen tosin vuosien saatossa päässyt jo hieman eroon. Yleensä kun korkeuksiin mennään joko hissillä tai ahtaita portaita pitkin ja perillä odottaa korkea paikka, jossa saattaa alkaa huimata paljonkin. Tai ehkä juuri siinä on se juju. Pelkojensa kohtaamisessa nimittäin. Aina kun olen palannut maanpinnalle jostakin vanhasta korkeasta tornista, olen ylpeä itsestäni ja olo on hieman euforinenkin siksi, että uskalsin taas, vaikka jännittikin.

Ehkäpä kivoin tapa vierailla korkeuksissa ja ihailla maisemia ovat erilaiset kattoterassit ja niitä me kiertelimme Madridissakin ruokamatkailun ohella. Madridin kattoterassit eivät tosin olleet erityisen korkealla jos vertaa pilvenpiirtäjäkaupunkeihin tai vaikkapa Lissaboniin, jossa kukkuloiden päältä löytyy vaikka mitä ihania näköalapaikkoja. Maisemat olivat silti kivat Madridissakin ja lasi espanjalaista viiniä terassilla kuin terassilla maistuu aina. Mikäli kattoterassit kiinnostavat seuraavalla Madridin reissullasi, laita nämä paikat korvan taakse:
Continue Reading

Yö vankilassa – Hotel Katajanokka

Vanhan vankilan paksujen kiviseinien läpi ei kuulu inahdustakaan. Ei vaikka kuinka huutaisit. Sen voit kuitenkin kuulla, kuinka joku painaa keskellä yötä huoneesi ovenkahvaa alas. Jos kurkistat käytävään, ei siellä näy ketään. Tarinat kertovat myös vesihanan menneen päälle keskellä yötä samalla kun kylpyhuoneen ovi on sulkeutunut itsestään. Hella Wuolijoen sellin kohdalla voi valokuvaan ilmestyä nainen vanhoissa vaatteissa.

Katajanokan vanha vankilarakennus on täynnä kummitustarinoita. Ne sopivat tähän miljööseen hyvin. Katajanokan vankila eli Skatta tai Nokka rakennettiin vuonna 1888. Siitä tehtiin ulkoa mahdollisimman uhkaavan ja sisältä mahdollisimman ahdistavan näköinen. Me menimme sinne vapaaehtoisesti.
Continue Reading