Saksa,  Ulkomaat,  Yleinen

Reinin laakso – Romanttisinta Saksaa

Rein on 1200 kilometrin pituudellaan yksi Euroopan pisimmistä joista. Se alkaa Sveitsin Alpeilta ja laskee mereen Rotterdamissa. Pitkä joki on jaettu eri osiin ja me tutustuimme niistä ehkä tunnetuimpaan Mittelrheiniin eli Keski-Reiniin ja siitä vielä tarkemmin Reinin rotkoon, joka kulkee Saksan Koblenzin ja Bingenin välillä. Noin 80 kilometriä pitkällä alueella on todella jyrkät rinteet, paljon linnoja ja joen varrella viljellään ystäväämme rieslingiä. Jälkimmäinen antoikin alkusysäyksen reissumme suunnittelulle.

Reinin alue on hyvin tunnettua seutua ja sen pikkukylissä on paljon turisteja sekä heille suunnattuja palveluja. Vaikka tässä postauksessa puhutaan yleisnimellä Reinin laaksosta, tarkoitan sillä nimenomaan tätä Koblenzin ja Bingenin välistä aluetta, jota me tutkimme muutaman päivän ajan viime syyskuussa.


Linnat ja Loreley

Vertailin jo hieman tässä postauksessa Reiniä ja Moselia. Siinä missä Rein on vilkkaine laivaliikenteineen massiivisempi, on Mosel Reinin kapeampi ja rauhallisempi pikkusisko. Mosel on mielestäni hitusen viehättävämpi, mutta Reiniä kuvailisin romanttisemmaksi. Romanttisuuteen vaikuttavat ehdottomasti ainakin lukuisat linnat, joita Reinin alueella on paljon. Osassa niistä voi yöpyäkin. Me katsoimme suhteellisen edullista Liebensteinin linnamajoitusta sillä silmällä. Harmi vaan että se oli jo täyteen buukattu.

Reinin varren rinteet ovat vielä jyrkemmät ja mutkittelevammat kuin Moselilla ja yksi jyrkimmistä kohdista tunnetaan nimellä Loreley. Tarun mukaan kallion kohdalla istui neito laulamassa ja kampaamassa hiuksiaan. Hänestä hullaantuneet merimiehet töräyttivät aluksensa päin Reinin kapeimman kohdan hiekkasärkkiä. Loreley lieneekin Reinin tunnetuin nähtävyys. Me katsoimme sitä joen toiselta puolelta ja olihan jyrkkä kallio hieno. Emme kuitenkaan uhranneet sille sen enempää aikaa vaan jatkoimme pikkukyliin ja linnoihin tutustumista.


Rüdesheim

Me aloitimme Reinin laaksoon tutustumisen Rüdesheimistä ja sen toisella puolella olevasta Bingenistä, joista jälkimmäisen läpi vain ajoimme. Rüdesheimistä meille jäi hieman ristiriitainen kuva. Kylä oli perjantaina täynnä turisteja, meteliä ja hulinaa, joita pakenimme pienen kaupunkikierroksen ja kakkukahvihetken jälkeen lähellä sijaitsevalle hotellillemme.

Rüdesheimissa ja etenkin Drosselgassen-kadun lähettyvillä on paljon ravintoloita, kahviloita, viinitupia ja muuta turisteille suunnattua. Ohikulkiessaan monen paikan ovelta voi napata euron hintaisen viinimukin käteen. Rüdesheimista löytyy myös köysirata rinteessä sijaitsevalle Niederwalddenkmal-muistomerkille, mutta koska köysiradan vaunut olivat niin pienet, emme testanneet niitä pikkubloggaajan kanssa. Emme olisi nimittäin mitenkään mahtuneet kyytiin, vaikka matkarattaat mahtuvatkin kasattuina pieneen tilaan.

Emme oikein syttyneet pikkubloggaajan kanssa myöskään kylän hulinasta, joten vietimme rauhallisen illan hotellissamme Waldhotel Rheingaussa. Hotellihuone oli todella ihana ja tilava, ravintolassa nauttimamme illallinen sekä aamiainen herkulliset ja puitteet muutenkin kunnossa.

Meille jäi kuitenkin hieman kylmä vaikutelma hotellista ja sen palvelusta, mihin varmasti vaikutti suuresti meidät vastaanottanut respan mies. Olimme jo ehtineet tottua reissun aikana superystävälliseen palveluun, joten hiljainen mies tuntui melko tylyltä. Lapsen sänkyä tiedustellessamme hän vain pyöritti äänettömästi päätään, vaikka mielestäni pieni pahoittelu olisi kuulunut hyvään asiakaspalveluun.

Huono maku jäi myös hotellin allasalueesta, jota Henkka yritti mennä testaamaan. Allasalueen mainittiin olevan ilmainen, mutta käytännössä se ei sitä kuitenkaan ollut. Alueella ei ollut nimittäin lainkaan pukukoppeja, mutta ei hätää, respan hiljaiselta mieheltä voi vuokrata kylpytakin ja tossut reiluun kymmenen euron hintaan, jotta voit hipsiä huoneestasi altaalle pahemmin viuhahtamatta. Jätimme väliin. Myös kylpylän tarjoamat hoidot tuntuivat melko kalliilta.

Hemmottelua ja rauhaa kaipaavalle Waldhotel Rheingau on kuitenkin hyvä valinta ja sen ravintolassa voi nauttia tasokkaan illallisen. Sijainti on keskellä ei mitään, vaikkakin Rüdesheimiin ajaa hotellilta kymmenessä minuutissa. Aamiainen oli ihana ja palvelu sen aikana todella lämminhenkistä. Ilman sitä hiljaista miestä ja jos huoneesta olisi jo löytynyt valmiiksi kylpytakki ja tossut allasalueella vierailua varten, olisi vierailumme ollut paljon onnistuneempi. En nytkään valita, sillä olimme kuitenkin enimmäkseen tyytyväisiä, mutta halusin ottaa muutaman epäkohdan esiin jos joku harkitsee yöpymistä hotellissa.

Koska Rüdesheim oli osaltamme nähty jo edellisenä päivänä, suuntasimme seuraavana aamuna suoraan sen halki jokilautalle, jolla pääsimme toiselle puolelle Bingeniin ja sitä kautta lähdimme ajamaan ylös kohti Reinin vartta. Matkalla ihailimme Rüdesheimin mutkassa kohoavaa Ehrenfelsin linnaa ja siitä alkoikin melkoinen linnojen bongailu. Kerron linnoista kuitenkin lisää vielä omassa postauksessaan. Keskitytään nyt enemmän Reinin varren kyliin, ravintoloihin, nähtävyyksiin ja hotelleihin.


Bacharach

Ensimmäinen kylä, johon pysähdyimme Rüdesheimin jälkeen oli Bacharach. Auton voi jättää parkkiin Reinin varteen kylän ulkopuolelle ja kävellä siitä lyhyen matkan ristikkotalojen reunustamalle pääkadulle Oberstrasselle, jonka varrella on viinitupia, ravintoloita ja erilaisia myymälöitä.

Päätien varrella sijaitsee myös Mittelrheinin vanhin rakennus Alter Posthof, jonka sisäpihan ravintolassa nautimme lounaan. Tilasimme kaksi erilaista makkara-annosta, sillä pitäähän Saksassa makkaraa maistaa. Ihan kelvollista oli, joskin annokset olivat melko pienet. Parasta ravintolassa oli sen miljöö sekä ystävällinen palvelu.


Oberwesel

Seuraavaksi pysähdyimme Oberweseliin, jonka lähellä seuraavan yön hotellimme sijaitsi. Oberwesel oli Bacharachiin verrattuna hiljainen ja jotenkin sympaattisempi. Istahdimme hieman kulahtaneen bistron terassille paikallisten seuraan ja tilasimme jättimäisen patonkiin tehdyn hodarin, kirsikkamehua ja rieslingiä.

Vietimme Bistro Salamanderin terassilla pitkän tovin, osin siksi että ruoan tulossa kesti hieman. Sitä kuitenkin pahoiteltiin eikä meillä ollut kiire mihinkään. Päinvastoin, pikkubloggaajakin viihtyi erinomaisesti. Naapuripöydän tyttö antoi hänen leikkiä nukellaan ja aikuisetkin viihdyttivät pellavapäätämme. Pikkubloggaaja innostui myös ohi menevistä moottoripyöristä, autoista ja koirista sekä suihkulähteestä, näyteikkunoista, kukista ja muista kadun koristeista. Se oli oikein mukava terassihetki ja Oberweselistä jäi sen ansiosta lämmin kuva.

Oberweselissä vietetyn iltapäivän jälkeen lähdimme etsimään hotelliamme Landhotel Zum Kronprinzeniä. Hotellin löytääkseen piti ajaa ylös rinnettä pieneen hiljaiseen kylään, joka ilmeisesti kuuluu myös Oberweseliin, mutta on selvästi erillään joen varrella olevista rakennuksista.

Perillä meitä odotti todella lämminhenkinen ja ihana hotelli. Yksi lemppareistamme ehdottomasti. Hotellin tasokkaaseen ravintolaan oli saapunut bussilasteittain ihmisiä muualta enkä yhtään ihmettele miksi. Kiireestä huolimatta saimme oikein hyvää palvelua ja herkullista ruokaa. Ikkunoista aukeavat maaseutumaisemat rauhoittivat ja koko perhe nukkui yön hyvin.

Minä ilahduin niinkin pienestä jutusta kuin kylpyhuoneesta löytyneistä L’Oréalin ja Weledan kosmetiikkanäytteistä, jotka tuntuivat aivan luksukselta. Reissussa väsähtänyt iho kiitti kun levitin paksua yövoidetta kasvoilleni. Odotimme onnistuneen illallisen jälkeen hotellin aamiaiselta paljon emmekä joutuneet pettymään. Aamiaishetki oli ihanan rauhallinen. Kahvi maistui hyvältä kauniista kupista ja pidin kovasti myös kerrostarjottimelta löytyneestä pienestä Tobleronesta, joka oli täydellinen makea lopetus aamiaiselle. Syrjäisestä sijainnista huolimatta suosittelemme Landhotel Zum Kronprinzeniä erittäin lämpimästi.


Sankt Goar

Oberweselistä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Koblenzia, jossa vietimme viimeisen yön. Pysähdyimme hetken mielijohteesta Sankt Goarin kohdalla ja kävimme katsomassa miltä kylässä näyttää. Istahdimme suloisen Café St. Goarin terassille juomaan isot kupilliset kahvia ja syömään croissantit.

Aamupala numero kaksi oli herkullinen ja kahvila sisältä niin söpö, että meidän oli pakko ottaa sieltä paljon kuvia. Kahvilan seiniä reunustivat lukuisat erilaiset keraamiset kannut ja vitriinissä oli toinen toistaan herkullisemman näköisiä leipomotuotteita. Pelkkä Café St. Goar on hyvä syy pysähtyä kylässä.

Kahvilan vessassa oli kuva hochwasserista eli tulvista, jotka piinaavat ajoittain joenvarren kyliä. Samalla kadulla eräässä porttikongissa oli merkittynä kuinka korkealla tulvavesi on eri vuosina ollut. Oli hurjaa ajatella miten katu, jolla parhaillaan seisoimme, oli ollut täysin veden vallassa viimeksi muutama vuosi sitten.


Boppard

Seuraavaksi vuorossa oli Boppard, joka on Reinin varren kylistä yksi vilkkaimmista. Vierailumme aikana se oli vielä normaaliakin vilkkaampi, sillä kylässä juhlittiin viinitapahtuman merkeissä. Aukio oli täynnä erilaisia kojuja, pitkin kaupunkia soittivat livebändit ja meininki oli melkoisen railakas jo sunnuntaina päivällä. Meno näytti hauskalta, mutta suuntasimme pian lapsen kanssa vähän kauemmas äänekkäimmästä vilinästä.

Boppardin joenpuoleinen tie on täynnä hotelleja, joiden terassit sijaitsevat kivasti aivan joen laidalla. Me istahdimme yhdelle niistä ja nautimme herkulliset schnitzelit lounaaksi. Katselimme vieressä virtaavaa Reiniä ja punoimme loppupäivän suunnitelmaa. Itse Boppardin kylälle emme uhranneet sen enempää aikaa vaan suuntasimme aivan Boppardin vieressä sijaitsevalle Gedeons Eck -näköalapaikalle, jonne pääsee joko köysirataa pitkin tai autolla. Mäen päälle voi toki kävellä tai pyöräilläkin jos haluaa kunnon pakaratreenin.

Gedeons Eckiltä aukesi yksi reissun upeimmista maisemista. Reinin mutka ja sen varrella olevat talot, jokialukset ja kumpuilevat rinteet saivat henkäisemään ihastuksesta. Harmi että oli hieman sumuista niin ettei kuvista tullut kovin tarkkoja. Näky oli kuitenkin niin upea, että kannattaa ehdottomasti käydä paikalla, vaikka sää olisikin hieman sumuinen. Näköalapaikalla sijaitsee ravintola, jossa voi nauttia lasillisen juotavaa tai vaikka lounaan.


Braubach

Tähän asti olimme ajaneet joen länsipuolta, mutta nyt halusimme joen yli, sillä toisella puolella ennen Koblenzia sijaitseva Braubach kiinnosti meitä kovasti. Onneksi näimme vaivan ja ylitimme joen lautan kyydissä, sillä Braubach oli ihana.

Kylän laidalla kohoava vaalea Marksburgin linna oli yksi koko reissun lemppareistamme ja hiljainen kylä hurmasi ristikkotaloineen ja kauniine kukkaistutuksineen heti ensikättelyssä. Myös rantabulevardi oli kerrassaan ihastuttava. Uhmasimme lähestyviä sadepilviä viettämällä kylässä pitkän tovin ja suuntasimme Koblenzin hotellille vasta illansuussa. Koblenzista ja hotellista voit lukea lisää tästä postauksesta.


Käytännön vinkkejä

Me vietimme Reinin laakson alueella reilut kaksi vuorokautta ja se oli juuri sopiva aika. Meidän ei tarvinnut kiirehtiä, mutta toisaalta aikaa saisi varmasti kulumaan enemmänkin jos vierailisi esimerkiksi useammassa linnassa tai viipyisi kylissä kauemmin.

Syyskuun loppupuoli oli sään puolesta hyvä valinta. Aamusumun hälvennyttyä ja auringon tultua esiin tarkeni hyvin lyhythihaisessa paidassa, joskin sadettakin syyskuussa saadaan ajoittain ja on ihan tuurista kiinni, millainen sää osuu kohdalle.

Rein on suosittua aluetta turistien keskuudessa, joten majapaikkojen varaamisen kanssa kannattaa olla ajoissa liikkeellä etenkin viikonloppuisin ja jos haluaa jonkun tietyn hotellin. Me varasimme hotellimme vasta noin viikkoa ennen matkaa ja syyskuun rauhallisemmasta turistikaudesta huolimatta lauantain ja sunnuntain väliselle yölle ei ollut enää kovin montaa vaihtoehtoa jäljellä.

Reinin yli ei kulje siltoja Koblenzin ja Rüdesheimin välillä vaan joen ylitys tapahtuu lautan kyydissä. Jokilautat ovat käteviä eikä me ainakaan jouduttu juurikaan jonottamaan niille. Auto ja kaksi aikuista maksoivat yhteensä kuutisen euroa ja joki oli ylitetty muutamassa minuutissa. Ylityspaikkoja on Rüdesheimissa, Lorchissa, Kaubissa, St.Goarissa sekä Boppardista. Jokilauttojen aikataulut ja muun infon voit tarkistaa täältä.

Yhteistyössä German National Tourist Board.

26 kommenttia

  • Katriina

    Vien kesäaikaan suomalaiset sukulaiset jokilaivaristeilylle Bingenistä Loreleylle. Jos on tilaisuutta niin voi nostaa maailmanperitokohteessa reininromantiikan huippuunsa, kun käy noissa paikoissa silloin, kun siellä on ilotulituksia toukokuusta alkaen kerran kuussa eri paikoissa. Absoluuttinen kliimaksi on joka vuosi elokuun toisena lauantai-iltana 60 -70 jokilaivan kulkue Speystä/Braubachista Koblenziin 17 km:n matkan.Laivalla voi nauttia illallista ja ihailla joen kummankin puolen paikkakuntien ilotulitusta (aikataulut neitstä ” Rhein in Flammen” saksaksi ja englanniksi)

    • Martina

      Kuulostaa ihanalta tuollainen risteily. Meidän reissun ajalle itseasiassa osui ilotulitus kun yövyimme Rüdesheimissa. Havahduin muutama hetki nukkumaanmenon jälkeen vaimeaan paukkeeseen ja välähdyksiin. Nousin ylös ja ihailin verhon raosta ilotulitusta, joka näkyi joelta asti hotellihuoneeseemme. Se oli kiva pieni hetki. Ilotulituksessa on aina jotain juhlallista. 🙂

  • Tiia/ReiseReise

    Voi kaunis Saksa <3 Tein jokunen vuosi sitten junamatkan Koblenzista takaisin Etelä-Saksaan ja mielestäni tuo laakso on kaunein junareitti Saksassa (vaikka en jokapuolella olekaan junaillut).
    On kyllä myös totta, että kaikilla "pienillä" asioilla on matkoilla merkitystä, säällä, asiakaspalvelulla ym. ja ne vaikuttavat myös kaupungissa/kylässä viihtyvyyteen. Toivottavasti pääsen ensi vuonna Saksaan, ihan kamala Saksa-kuume.

    • Martina

      Minäkin voisin melkein uskaltaa väittää Reinin laaksoa Saksan kauneimmaksi junareitiksi, vaikken ole junaillut Saksassa lainkaan. 😀 Alue on vaan niin kaunis ja katsoin reissua suunnitellessani yhden videon, joka oli kuvattu junan ikkunasta Reinillä. Kauniilta näytti.

      Jep, pikkuasiat voivat vaikuttaa yllättävän paljon matkakokemukseen. Tärkeintä on tunnistaa nuo pikkuasiat silloin kun suosittelee tai ei suosittele jotakin paikkaa muille. Meillä Rüdesheimin hotellista jäi alkuun huonompi kuva kuin mitä hotelli olisi ansainnut ja kaikki johtui melkeinpä siitä yhdestä respan miehestä ja parista muusta pikkujutusta. Ilman niitä olisimme kehuneet hotellia vuolaasti, mutta nyt halusimme ottaa epäkohdat esiin, sillä niillä oli yllättävän suuri vaikutus muuten hyvin mieluisaan hotellikokemukseen.

      Kaiken kaikkiaan Saksa on kyllä tosi ihana! Minäkin haluaisin sinne pian uudestaan. Ehkäpä talvella joulutorille..? 🙂

    • Martina

      Totta, nyt kun sanoit niin näimme todella paljon kahdessa vuorokaudessa. Aloin ihan miettiä olimmeko alueella tosiaan niin vähän aikaa, sillä tuntuu että olisimme olleet kauemmin. Tahtimme oli kyllä kieltämättä melko vauhdikas, mutta ehdimme me nautiskellakin välillä. 🙂

    • Martina

      Veikkaan ettei Moselin alue ole paljon muuttunut vuosien aikana. Tai ainakin siellä tulee sellainen tunne, että täällä on varmasti näyttänyt aina juuri tältä.

  • Pirkko / Meriharakka

    Meille Boppard on ollut se paikka tuolla seudulla. Ensimmäisellä Saksan automatkallamme pysähdyimme sinne muutamaksi päiväksi ja siitä jäi niin voimakas muistijälki, että toisellakin kertaa samalla seudulla liikkuessamme oli vaan ihan pakko käydä taas myös Boppardissa.
    Tuo on kyllä ”söpöä” aluetta, laajemminkin.

    • Martina

      Ymmärrän hyvin miksi olette tykästyneet Boppardiin. Minullekin jäi siitä hyvä tunne, vaikka tällä reissulla se oli tilanteeseemme nähden liian täynnä väkeä viinitapahtuman ansiosta. Pieni lapsi ja meluisa tapahtuma eivät sopineet kovin hyvin yhteen, mutta itse kylä vaikutti mukavalta. Haluaisin palata sinne joko hiljaisempaan aikaan lasten kanssa tai sitten kokonaan ilman lapsia, jolloin riehakkaat juhlijatkaan eivät haittaa. Saattaisin jopa liittyä heidän seuraan. ?

  • Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    En oikeastaan ymmärrä, miksi olen matkannut Saksassa niin vähän. Sieltähän löytyy kaikki, mitä hyvältä lomalta kaipaan: kauniita maisemia, tunnelmallisia pikku kyliä ja hyvää viiniä ja ruokaa. Tosin saksalaisesta ”kevytkeittiöstä” en niinkään ole vakuuttunut 🙂 Näitä kuvia kun katsoi, rupesi taas houkuttelemaan jonkinlainen viinimatka Saksaan. Täytyypä ruveta tutkailemaan, missä se Riesling kasvaa.

    • Martina

      Saksa on yllättänyt meidätkin matkailumaana. Täytyy ehdottomasti tutkia maata vielä lisää, vaikka veikkaankin että lempparikseni jäävät nämä Reinin ja Moselin maisemat. Haluaisin kuitenkin vielä ainakin joulutorimatkalle Saksaan sekä tietysti olutmatkalle mieluiten Oktoberfestien aikaan. 🙂

    • Martina

      Pienet ristikkotalokylät ja kylmä riesling ovat minun ehdottomat suosikit Saksassa. 🙂 Toki myös nuo jokimaisemat ja linnat ovat kauniita. Kaiken kaikkiaan Saksa on todella yllättänyt meidät positiivisesti matkailumaana!

  • Virpi/Hätälasku matkablogi

    Aivan ihania kuvia ja olen monesti haaveillut patikointilomasta näissä maisemissa. Joskus jonkun yksittäisen hotellivirkailijan käytös saattaa antaa koko hotellista vähän kurjan kuvan. Meille kävi näin viime kesänä Helsingissä, mutta onneksi reissuun vaikuttaa kuitenkin niin moni muukin asia. 🙂

    • Martina

      Jep, on jännä miten yhden ihmisen käytös voi vaikuttaa niin paljon, mutta hotellivirkailija on niin suuressa roolissa etenkin ensivaikutelman muodostamisessa, että se voi antaa huonon kuvan koko hotellista. Onneksi tosiaan muutkin asiat vaikuttavat ja kyseisessä hotellissa meillä oli niin ihana huone, että tyly virkailija unohtui nopeasti. 🙂 Patikointiloma Reinin laaksossa kuulostaa ihanalta!

    • Martina

      Maisemat on kyllä niin upeat että minäkin voisin lähteä heti uudestaan. Ei ole ristikkotalokylien ja viiniviljelmärinteiden yhdistelmän voittanutta. 🙂

  • Outi / Maa Quzuu

    Reinin laakso kuulostaa kyllä kaikin puolin viehättävältä ja erityisestk nuo Saksalaiset linnat kiehtovat kovasti! Ja kyllä nuo rieslingiä tuottavat viinitilatkin huutavat aika kovaa luokseen. Saksa on itselle melko tuntematon maa mutta senkin aika koittaa vielä tulevaisuudessa!

    • Martina

      Saksa oli meillekin yksi iso kysymysmerkki ennen tätä reissua, mutta noissa maisemissa ihastuttiin maahan kyllä tosi kovaa ja alettiin heti suunnitella seuraavaa reissua. Linnoista kirjoitan vielä myöhemmin oman postauksen ja viineistä olenkin jo höpötellyt tänne blogiin. Hmm, viineistä puheen ollen, pitäisiköhän avata yksi tältä reissulta tuotu tuliaispullo..? Kylmä riesling sopii tähän vuodenaikaan niin täydellisesti!

  • Christa

    Meillä oli lennot varattuna Saksaan heinäkuuksi, mutta reissu on jäänyt suunnittelematta. Sait innostumaan Reinistä ja Moselista ja nyt meillä on reitti suunniteltuna sinne suuntaan. En malttaisi odottaa! Ajetaan Moselilta sitten vielä Legolandiin, niin saavat lapsetkin huvitusta.

    • Martina

      Mahtavaa! On ihana kuulla että olemme saaneet teidät innostumaan Reinistä ja Moselista. Väitän alueita Saksan kauneimmiksi, vaikken ole juuri muualla käynytkään. ? Odotan innolla että pääsen seuraamaan reissuanne. Meiltä on tulossa ennen heinäkuuta vielä ainakin postaus Cellen kaupungista, joka voisi olla kiva piipahduspaikka matkalla Legolandiin.