Moselin laakso – Saksa kauneimmillaan

Moselin laakso edustaa Saksaa kauneimmillaan. Jokea reunustavat rinteet ovat täynnä viiniviljelmiä ja söpöjä pikkukyliä ristikkotaloineen. Siellä täällä rinteitä vartioivat komeat linnat ovat hieno näky. Niiltä aukeaa usein henkeäsalpaavan upeita maisemia jokilaaksoon, joten kiipeäminen ylös kannattaa.

Pikkukylien mukulakivikaduilla on mukava kuljeskella ja pysähtyä välillä terassille juomaan lasillinen paikallista rieslingiä. Kaveriksi viinille voi tilata flammkuchenia ja makkarakojusta saa perinteisiä saksalaisia makkaramaistiaisia.

Moselin laakso on isosiskoaan Reiniä rauhallisempi ja minun silmissäni ehkä jopa hitusen viehättävämpi, vaikka vertailu onkin vaikeaa. Moni sanoo Moselia Saksan romanttisimmaksi paikaksi. Toisten mielestä Rein on sitä. Yhtä kaikki, kumpikin on varsin kaunista seutua.

Me kiersimme Moselin kiinnostavimmat kylät ja kaupungit läpi ja tässä kokemuksemme sekä kylistä itsestään että reissumme ajaksi valikoituneista hotelleista. Seassa on myös muita sattumuksia matkan varrelta ja postauksen lopusta löytyy hieman käytännön tietoakin Moselin reissua suunnittelevalle.

Koblenz

Koblenz sijaitsee Reinin ja Moselin yhtymäkohdassa ja voisi niin ollen olla yhtä hyvin Reinistä kertovassa postauksessa, jollaisen julkaisemme hieman myöhemmin. Laitoin sen nyt kuitenkin tähän. Koblenz on hyvä paikka aloittaa Moseliin tai Reiniin tutustuminen, mutta itse kaupungille ei välttämättä kannata varata kovin paljon aikaa.

Me vietimme Koblenzissa yhden yön, mutta emme tutkineet kaupunkia hotellia ja ruokakauppaa enempää, sillä halusimme säästää aikaa söpöihin pikkukyliin tutustumiseen. Olimme kuulleet ettei Koblenz olisi niihin verrattuna kovin erikoinen, mutta kerro ihmeessä jos olet eri mieltä. Sen verran mitä kaupunkia näin sen läpi ajaessamme, olin tyytyväinen päätökseemme suunnata suoraan Koblenzin hotelliimme vasta illalla ja jättää kaupunkiin tutustuminen tällä kertaa väliin.

Koblenzin hotellista haluan kuitenkin kertoa, sillä se oli sanalla sanoen mielenkiintoinen. Tai ristiriitainen on ehkä sittenkin parempi sana. En ole nimittäin ikinä vieraillut hotellissa, jonka ulko- ja sisätilat ovat niin suuressa ristiriidassa keskenään. Ulkoa CONTEL Hotel Koblenz on värikäs epämääräisillä härpäkkeillä koristeltu hirvitys, joka on kaikessa mauttomassa koristeellisuudessaan jopa luotaantyöntävän näköinen. En valitsisi hotellia ikinä sen ulkopuolen perusteella.

Onneksi olimme nähneet kuvia myös sisältä, sillä sisätilat ovat tyylikkäät ja mukana on jopa ripaus luksusta. Kontrasti sisä- ja ulkotilojen välillä on järisyttävä. Tilava huone on perusväritykseltään vaalea ja sitä piristää ripaus keltaista väriä sekä tummaa puuta. Kylpyhuone on kaunis ja viihtyisä ja parasta kaikessa on huoneen hauskat holvikaaret sekä nallekarkkipussit, jotka odottavat pöydällä.

Hotellin ravintola on tasokas ja hyvällä maulla sisustettu. Söimme hotellilla erinomaisen illallisen valiten sesonkilistalta sienikeittoa ja Henkalle normilistalta vasikasta tehdyn wieninleikkeen lisukkeineen. Myös aamiainen oli todella hyvä. CONTEL Hotel Koblenz on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen. Älä pelästy sen hurjaa ulkomuotoa vaan astu rohkeasti rauhallisemmin sisustettuihin sisätiloihin.

Cochem

Aloitimme varsinaisen Moselin alueeseen tutustumisen Cochemista, josta tuli yksi koko Saksan lempikylistämme. Yövyimme niin ikään ehdottomasti suosittelemisen arvoisessa hotellissa nimeltä Hotel Brixiade. Huoneen parasta antia oli tilava kukkaistutuksilla koristeltu parveke, jolta aukesi upea näkymä joelle. Joen takareunaa koristavat suloiset värikkäät ristikkotalot ja korkealla rinteellä kylää vartioi komea Reichsburgin linna.

Näky suorastaan kutsui meidät tutustumaan kylään paremmin ja niinpä kävelimme lyhyen matkan sillan yli vaeltelemaan Cochemin kapeilla pikkukujilla, jotka hurmasivat meidät heti ensikättelyssä. Istahdimme ristikkotalojen reunustamalle aukiolle juomaan lasillisen rieslingiä ja maistamaan flammkuchenia, josta tuli kertaheitolla Saksan ruokakulttuurin lempparini. Kävimme myös illallisella ja tallustelimme sitten kaikessa rauhassa joenvartta takaisin hotellillemme.

Hotellissa nautitun erinomaisen aamiaisen jälkeen kiipesimme vielä linnalle katsomaan upeita maisemia alas kylään sekä ihailemaan tietysti itse linnaa. Emme kuitenkaan osallistuneet opastetulle kierrokselle, joka on välttämätön linnan sisätiloihin pääsemiseksi. Meille riitti komeat maisemat ja linnan ulkopuolinen ihastelu. Kahvilaan sentään pääsee ilman opastusta ja nautimmekin siellä isot kupilliset kahvia ennen kuin jatkoimme Moseliin tutustumista.

Traben-Trarbach

Traben-Trarbach oli seuraava kohteemme ja voi että, se jäikin mieleen sekä hyvässä että pahassa. Onnistuimme nimittäin tiputtamaan siellä kameramme maahan niin, että sen objektiivi hajosi. Voin kertoa että minäkin, joka en normaalisti kiroile, päästin muutaman pahan sanan suustani maassa säpäleinä olevaa kameraa katsoessani. Tärkein työvälineemme. Voihan kirosana!

Tapani mukaan aloin kuitenkin heti miettiä asian positiivisia puolia. Onneksi vain objektiivi hajosi eikä koko kamera. Onneksi mitään ei varastettu (kuvat on tallella!) ja onneksi ihmiset ovat ehjiä. Niin ja onneksi on vakuutus. Toivuimme yllättävän nopeasti harmituksesta ja lähdimme kylään etsimään ruokapaikkaa.

Ei sekään ihan putkeen mennyt, sillä etukäteen valmiiksi katsomamme ravintolan henkilökunnan kädet olivat täynnä ison ryhmän palvelemista ja ruokaa saisi vasta monen tunnin päästä. Löysimme kuitenkin pian kelvollisen ruokapaikan kivalla terassilla sillan kupeesta ja pian kameraharmitus oli kokonaan unohtunut. Hyvä ruoka, hyvä maisema, hyvä riesling – Parempi mieli.

Traben-Trarbachin kaksoiskaupunki on jakautunut joen molemmille puolille ja siellä riittäisi paljon tutkittavaa. Kaupungin alla sijaitseviin 30 viinikellariin pääsee tutustumaan oppaan johdolla. Meitä kiinnosti kaupungin laidalla korkeassa rinteessä sijaitsevat rauniot nimeltä Burgschenke Grevenburg, mutta emme lähteneet kiipeämään sinne pikkubloggaajan ja vauvamahan kanssa. Sen päivän karmalla olisin varmaan synnyttänyt matkalle ennenaikaisesti. Maisemat perillä olisivat kuitenkin varmasti olleet upeat ja perillä olevasta kahvilasta saa virvokkeita kiipeilyn päätteeksi.

Traben-Trarbachin alueella sijaitsee myös 5 linnaa ja tasokkaita ravintoloita, joten jos vaan aikaa on, suosittelen viettämään kylässä pidemmänkin tovin. Toisaalta myös muut Moselin varren kylät ovat niin söpöjä, että jostain on pakko tinkiä silloin kun aikaa on vähän.

Bernkastel-Kues

Lähellä Traben-Trarbachia sijaitsee yksi lemppareistamme, niin ikään joen molemmille puolille levittäytynyt Bernkastel-Kues, jonka vanhakaupunki on suloinen kuin mikä. Siellä on ristikkotaloja, mukulakiviä, kivaa tunnelmaa, kahviloita, kuppiloita, puoteja ja kaiken keskellä jonkin verran turisteja palloilemassa. Jälkimmäinen jäi mieleen etenkin siksi, että Bernkastel-Kues oli yksi niistä harvoista paikoista, joissa kuulimme puhuttavan suomea.

Itse Bernkastel-Kuesin kylä on söpö, mutta upein näky aukesi ehdottomasti Landshutin linnalta, jonne pääsi melko lähelle myös autolla. Linna seisoi komeana viiniköynnösten ympäröimänä ja sen luota aukesi upeat maisemat alas joelle ja kylään. Täällä vietimme pitkän tovin maisemaa ihaillen ja rankkasimme sen yhdeksi upeimmista paikoista Moselilla. Itse linna oli kyseisenä päivänä kiinni, mikä takasi sen, että saimme palloilla alueella kohtuullisen rauhassa.

Trier

Viimeiseksi suuntasimme Trieriin, jossa meidän oli tarkoitus illallistaa ja yöpyä. En odottanut kaupungilta paljon, vaikka toisaalta Saksan vanhin kaupunki sekä yliopistokaupungin vilinä kuulostivat kiehtovalta yhdistelmästä. Trier kuitenkin yllätti positiivisesti. Tunsin sen heti omakseni. Se ei ollut Moselin söpöin paikka, mutta sellainen, jossa voisin ehdottomasti asua.

Hotellimme Deutscher Hof oli hyvä, mutta koko reissun korkeaan hotellitasoon nähden kuitenkin heikommasta päästä. Huone oli melko pieni, suihkun viemäri veti huonosti ja muuten erinomaisella aamiaisella oli moni asia pitkään loppu. On melkein anteeksiantamatonta, jos pekoni on toisella santsikierroksellakin loppunut.. Äiti-ihmisen sydän suli kuitenkin pikkubloggaajan sängylle astetuista kahdesta pienestä pyyhkeestä sekä tikkarista. Plussaa tulee myös parvekkeesta, tilavasta parkkipaikasta ja hotellin sijainnista.

Illallisen nautimme paikallisten suosimassa perunaravintolassa, joka herätti meissä ensin hilpeyttä, mutta oli kuitenkin kiva paikka. Kartoffel Restaurant Kistessä oli perunaherkkuja laidasta laitaan, mutta myös lihaa, salaattia ja muuta sai toki perunan kaveriksi. Ruoka oli edullista ja paikka arki-iltanakin aivan tupaten täynnä. Palvelu toimi silti nopeasti ja pikkubloggaajankin tarpeet huomioitiin hyvin.

Olosuhteiden pakosta vietimme Trierissä hieman aikaa myös kamerakaupassa, sillä tarvitsimme uuden objektiivin edellisenä päivänä hajonneen tilalle. Löysimmekin kivan ostoskeskuksen, jossa olisi voinut viettää aikaa muuallakin kuin kamerakaupassa ja kahvilassa, jos aikaa olisi ollut enemmän.

Piipahdimme Trierissä myös ihanassa viinipuodissa nimeltä Weinhaus Minarski, jossa teimme muutaman löydön viinikaappiimme. Kävimme myös kurkistamassa Rooman valtakunnan ajalta peräisin olevaa vanhaa kaupunginporttia Porta Nigraa ja kaupungista pois ajaessamme katsoimme maisemaa todeten, että täällä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa. Trieristä on muuten vain puolen tunnin ajomatka Luxemburgiin jos harrastat maabongausta.

Käytännön vinkkejä

Me vietimme Moselin alueella vajaat kaksi vuorokautta ja se riitti juuri ja juuri Cochemin ja Trierin välisen alueen tutkimiseen, mutta jos haluat käydä esimerkiksi kehutussa Burg Eltzissä, joka on keskiaikainen komea linna, kannattaa aikaa varata enemmän. Burg Eltz sijaitsee Cochemin ja Koblenzin välissä.

Reissumme ajoittui syyskuulle, mikä oli hyvä valinta. Sää oli päivisin vielä kesäisen aurinkoinen, mutta ei tukalan kuuma. Yöksi viileni, joten pitkähihaistakin tarvittiin. Sateeseenkin on hyvä varautua ja toki sää on aina hieman kysymysmerkki Saksassakin. Aamuisin alueella vallitsi sankka sumu, joka kuitenkin hälveni päivän mittaan pois. Kasvillisuus oli vielä kauniin vehreää ja pahimmat turistilaumat olivat jo palanneet töihin. En tiedä johtuiko se siitä, että olimme reissussa lomakauden ulkopuolella, mutta suurin osa muista turisteista oli jo reippaasti harmaantuneempaa väkeä.

Me kiersimme alueella autolla, mutta Moselin varsi on suosittu myös pyöräilijöiden ja karavaanareiden keskuudessa. Jokea reunustavilla pyöräteillä kulki paljon pyöräilijöitä ja kylien laidalla olevat leirintäalueet olivat syyskuussakin täynnä kaikkien kavereita. Myös jokiristeily on kiva tapa tutustua Moseliin. Sitä harkitsisin itse seuraavaksi jos haluamme autoilulle vaihtelua.

Frankfurtista on Moselin varteen vain 1,5 tunnin ajomatka, mutta laivamatka Helsingistä Travemündeen ja sieltä Moselin alueelle on myös hyvä vaihtoehto. Ajomatka Travemündesta kestää kuutisen tuntia, mutta menee autobahnia pitkin yllättävän mukavasti jopa silloin kun kyydissä on vuoden ikäinen pikkubloggaaja. Omaan autoon saa mahtumaan myös kivasti rieslingiä.

Yhteistyössä German National Tourist Board.