Hotel Oscar ja lapsiperheen Varkaus

Mitä tulee kotimaassa reissaamiseen lapsen kanssa, olemme viime kesän jäljiltä jo aika konkareita. Vaikka emme ole vielä lentäneet lentokoneella pikkubloggaajan kanssa, on autossa istuttu monia kilometrejä, yövytty monessa eri hotellissa ja vierailtu niin monessa ravintolassa, etten osaa edes laskea. Kaikki on ollut yllättävän helppoa. Oikeastaan todella helppoa.

Kaikista helpoimmaksi olomme on tehty ehdottomasti Varkaudessa Hotel Oscarissa, jonka rankkasimme lapsiystävällisimmäksi hotelliksi, jossa olemme olleet. Pikkubloggaaja huomioitiin heti ja hän sai koko vierailun ajan erityishuomiota kaikilta respasta ravintolan tarjoilijoihin.

Hotellihuone oli valtavan tilava pikkuisen kävelyharjoituksille, matkarattaille ja kaikille matkatavaroillemme. Miten niitä onkin aina niin paljon kun reissataan lapsen kanssa? Me aikuiset ilahduimme myös tilavasta kylpyhuoneesta ja kerrankin myös riittävän tilavasta suihkusta. Yöunetkin maistuivat makoisilta, samoin aamiainen sekä hotellin ravintolassa nauttimamme illallinen.

Huoneen nahkainen rahi osoittautui mainioksi pikkubloggaajan vaipanvaihtopaikaksi. Sohvalla ja sängyllä pikkubloggaaja kääntyy heti ympäri ja konttaa vauhdilla pois paikalta, mutta rahilla vaipanvaihto onnistui helposti. Lapselle tuotu sänkykin oli samanlainen mukavaksi todettu lasten matkasänky kuin monessa muussakin hotellissa. Minibaari on aina tervetullut avattujen soseiden tai maitopurkkien säilyttämistä varten.

Parasta oli kuitenkin hotellin ravintolan tilava leikkinurkkaus, jossa näytti olevan tekemistä kaikenikäisille lapsukaisille. Pikkubloggaaja vietti leikkinurkkauksessa tyytyväisenä melkein koko kolmen ruokalajin illallisemme ajan, mikä oli vanhemmille todellista luksusta. Vasta jälkiruoan kohdalla hän havahtui leikeistään (taisi haistaa suklaan, äidin tyttö) ja tuli pöydän päähän syöttötuoliin istumaan ja sörkkimään omalla lusikallaan mutakakkuamme. Ennen aikuisten illallista pieni oli toki saanut jo oman iltaruokansa.

Kävimme pitämässä pienelle seuraa ruokalajien välissä ja myös tarjoilija tuntui katsovan pikkuisen perään aina ohi kulkiessaan, vaikka eihän se tietenkään hänen tehtäviinsä olisi kuulunut. Ihana ele kuitenkin. Tarjoilija kehotti meitä myös hakemaan pikkubloggaajalle leipää sivupöydältä ja hieman vanhemmille lapsille oli matala pöytä täynnä jäätelön päälle laitettavia koristeita. Oli kastikkeita, strösseleitä, marenkia, sateenvarjokoristeita.. Melkein innostuin itsekin tuunaamaan jälkkärimutakakkumme, mutta sitten muistin olevani vakavamielinen aikuinen.

Seuraavana aamuna pikkubloggaaja halusi leikkinurkkaukseen jo ennen omaa aamupuuroaan. Taisi olla todella mieluinen paikka. Syöttötuoli tuotiin pöytään ellei se ollut siinä jo valmiina ja myös ruokalappu olisi löytynyt jos meillä ei olisi ollut omaa mukana. Aulassa oli myös ilmapalloja, joilla pikkuinen leikki innoissaan.

Niin, jos leikkinurkkaus oli parasta, oli toiseksi parasta ehdottomasti palvelu. Pikkubloggaaja huomioitiin erinomaisesti ihan joka hetki ja tunsimme olomme todella tervetulleeksi koko perhe. Olisimme viihtyneet koko ajan pelkästään hotellillakin, mutta toki kun olimme kerran Varkauteen asti tulleet, tutustuimme myös muuhun kaupunkiin.

Kaupungista löytyikin paljon myös lapsille sopivaa puuhaa. Pikkubloggaaja oli reissumme aikaan vuoden ikäinen, mutta otimme vinkkilistaa kootessamme huomioon myös muun ikäiset lapset.


Vesitorni

Vesitornin kattoterassin maisemista pitävät varmasti kaikenikäiset. Pikkubloggaaja ei vielä maisemista juurikaan perustanut, mutta istui tyytyväisenä syöttötuolissaan ja katseli ilmassa pyörivää tekolintua, jonka tarkoitus lienee pitää pienemmän linnut loitolla. Ja viihdyttää lapsia kun vanhemmat syövät.

Kattoterassilla lapset voivat nauttia vaikkapa jäätelöä sillä aikaa kun aikuisten kannattaa maistaa ainakin sampivohvelia. Toki lapsetkin voivat maistaa jälkimmäistä jos se vaan maistuu. Pikkubloggaaja maistoi annoksen limeviipaletta komeasti irvistäen.


Risteily sähköaluksella

Sähköaluksen kyydissä viihtyy varmasti monenikäiset lapset. Ja aikuiset. Pikkubloggaaja istui matkan ajan rattaissaan ja lopulta nukahti siihen. Jos mielit rattailla alukseen, kannattaa tarkistaa osallistujamäärä etukäteen. Rattaat eivät nimittäin välttämättä mahdu kyytiin jos alus on täynnä. Me olimme risteilemässä kolmistaan, joten rattaat mahtuivat hyvin ja aalloilla keinuessa uni maittaa varmasti pienemmällekin reissaajalle.

LakelandGTE järjestää kaikenlaisten muiden elämysten lisäksi erilaisia ohjelmapaketteja myös lapsille. Kannattaa kurkata täältä tarkempia tietoja. Tässä vielä suora linkki Vekara-Varkaus risteilyihin.

Taipaleen kanava

Kanavan toimintaa on uskomattoman koukuttavaa katsoa ihan tällaisen tekniikasta ja muusta sellaisesta ymmärtämättömän tavallisen naisihmisenkin silmin, joten voin hyvin kuvitella, että myös lapsista on jännittävää katsoa miten isoja vesimassoja liikutellaan veneiden kulkiessa kanavasta. Me totesimme, että olisimme voineet viettää kanavan varrella tuntikaupalla sen toimintaa ihmetellen. Laivan passuu on yllättävän koukuttavaa puuhaa.

Pikkubloggaaja ei vielä juurikaan ymmärtänyt kanavan hienoutta, mutta viihtyi hyvin sen varrella rattaissaan. Tarvittaessa olisimme voineet käydä pienellä nukuttavalla kävelyllä alueen kävelyreiteillä ja kahvilassa olisi onnistunut ruoka- ja vaippahommatkin. Isommat lapset voivat jälleen kerran syödä jäätelöä kahvilasta (sillä muutahan lapset eivät ravinnokseen tarvitse, vai miten se meni?).

Mekaanisen musiikin museo

Tämä oli pikkubloggaajalle ihan hitti! Kannattaa huomioida, että museotilat ovat kahdessa kerroksessa ja vanhassa rakennuksessa on kynnyksiä sekä kapeita paikkoja, joten kantoreppu voi olla paikallaan rattaiden sijaan. Lapsille saa myös korvasuojat, sillä musiikki on ajoittain melko kovaäänistä.

Museossa on lapsillekin paljon katseltavaa, värejä, valoja ja tietysti sitä musiikkiakin. Pikkubloggaaja oli vierailumme aikana jo ihan väsynyt ja päiväunien tarpeessa, mutta niin hän vaan innostui jammailemaan kantorepussa aina musiikin soidessa. Pienet jalat vispasivat, koko vartalo hytkyi ja kädet heiluivat musiikin tahdissa kuin pianistilla. Toisen riemua oli niin ihana katsella, että se taisi olla minulle koko museovierailun parasta antia. Tämän musiikki-ilottelun jälkeen maittoikin uni erinomaisen hyvin. Myös äidille.

Yhteistyössä Hotel Oscar.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply