Blogipäivä Keravalla

Ensimmäinen blogimatkani suuntautui Italiaan aurinkoiseen rantakaupunkiin Senigalliaan ja senkin jälkeen olen päässyt reissaamaan upeisiin kohteisiin kuten muun muassa Emilia Romagnaan ja Kööpenhaminaan. Tällä kertaa tiedossa on jotain aivan muuta. Blogimatka Keravalle nimittäin. Ei, tämä ei ole mikään vitsi.

Olen kirjoittanut aiemminkin Keravasta. Asuinhan kaupungissa reilun vuoden taloprojektimme ollessa käynnissä. Tykästyin tuolloin Keravaan kovasti ja siitä onkin tullut kuin varkain todella tärkeä paikka. Menimme naimisiin Keravan kirkossa ja juhlimme häitämme viereisessä Lapilan kartanossa. Henkan vanhemmat asuvat yhä Keravalla ja vierailemme anoppilassa usein. Pikkubloggaajakin kyläilee mielellään isovanhemmillaan. Kerava on kiva. Usko pois.

Koska kaikki eivät valitettavasti voi vierailla anoppilassani, annan tässä muita vinkkejä Keravalle, jotta sinäkin voit yllättyä. Saatat vaikka ihastua Keravaan tai ainakin rikkoa sitä kohtaan asettamasi ennakkoluulot. Keravalla ei nimittäin ole kovin hyvä maine. Se on valitettava fakta, joka potkitaan nyt tuusannuuskaksi Ranen ja Keravan kollien seinäpotkuilla.

Heitä siis ennakkoluulosi romukoppaan ja saavu Keravan asemalle. Juna-asema onkin monen mielestä parasta Keravalla, sillä junalla pääsee pois Keravalta Keravalle vain 20 minuutissa Helsingistä ja Lahdestakin reilussa puolessa tunnissa. Me tapasimme Kerava-päivään osallistuvan 8 hengen bloggaajaporukkamme asemalla, josta jatkoimme matkaa Keravan kartanolle.

Keravan kartanolle on auennut kesällä 2017 suloinen Kartanolla-kahvila, joka on meille jo hyvin tutuksi ja mieluisaksi tulleen Kinuskilla-kahvilan yrittäjän uusin lapsukainen. Odotukset olivat siis korkealla kartanon kahvilan suhteen emmekä joutuneet pettymään.

Kinuskillan leipomosta tulevat kakut maistuivat herkullisilta ja kartanon idyllinen tunnelma toi kahvihetkeen oman lisämausteensa. Paikka on söpö kuin mikä!

Kartanon pihalla on viihtyisän näköinen terassi, eläimiä sekä isoja ja pieniä yksityiskohtia, joita löytäessä ja ihmetellessä saa kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa. Sisätilatkin on sisustettu kauniisti ja seinillä olevien taulujen näyttely jatkuu yläkerrassa.

Aulaan oli katettu lauantaipäivänä herkullisen näköinen brunssi, mutta meille riitti kahvi ja vitriinistä valitut kakkupalat, joiden kanssa meinasi tulla todellinen valinnan vaikeus. Kartanolla olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään, mutta meidän oli aika suunnata kohti seuraavaa paikkaa. Keravalla nimittäin riittää nähtävää, vaikka ei heti uskoisi.

Ennen kuin pakkasimme itsemme autoihin kävimme ihailemassa vielä kartanon välittömässä läheisyydessä olevaa kaunista kivisiltaa, joka onkin meille jo hyvin tuttu. Sillan luona sekä myös kartanolle vievällä tiellä on nimittäin otettu hääkuvamme pari vuotta sitten.

Idyllisistä maisemista ei ikinä uskoisi että kuvat on otettu Keravalla. Mietimmekin miksei Keravaa ole rakennettu aikoinaan joen ympärille? Olisiko se silloin enemmän niin kuin Turku tai Porvoo sen sijaan, että nyt se muistuttaa hieman Kouvolaa?

Miellyttäviä maisemia on joenvarren lisäksi muuallakin ja suuntasimmekin seuraavaksi Keinukallion kuuluisille portaille (etkö muka ole kuullut Sherwoodin portaista?). Minun on pitänyt tulla tänne tekemään porrastreeniä jo vaikka kuinka kauan, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Nyt portaat kerran ylös kivuttuani tiedän missä karistan raskauskilojani ensi kesänä. Jo yksi kipuaminen mäen päälle sai pohkeet kipeiksi ja vauvamahan harjoittelemaan supistushommia. Täällä jos jossain saa hyvän treenin aikaiseksi, mutta jätän sen suosiolla synnytyksen jälkeiseen aikaan.

Tällä kertaa emme kuitenkaan olleet varsinaisesti treenaamassa vaan kipusimme mäelle upeiden maisemien toivossa ja saimme mitä halusimme. Toki harmaa taivas olisi voinut olla muunkin värinen etenkin kuvia ajatellen, vaikka toisaalta lähestyvät sadepilvet näyttivätkin aika hienoilta paikan päällä. Saimmekin melkoisen sadekuuron niskaan juuri mäen alas päästyämme. Onneksi oli autot lähellä.

Autot veivät meidät seuraavaksi Keravan Taide- ja museokeskus Sinkkaan, jossa oli esillä graffitinäyttely Rakkaudesta vapauteen. Hoemme aina Henkan kanssa ettemme ole museoihmisiä, mutta jännästi vaan viihdyimme täälläkin upeita teoksia katsellen. Pitäisiköhän meidän antaa museoille useamminkin mahdollisuus? Pidimmehän Varkaudessakin visiitistä Mekaanisen musiikin museoon ja Muumimuseokin oli kuulemma kiva kun Henkka vieraili siellä Tampereen blogimatkalla.

Täytyy varmaan tuulettaa omia ennakkoluuloja museoidenkin suhteen. Itse ainakin kiinnostuin marraskuussa Sinkassa aukeavasta Valtatien varrella -näyttelystä, joka kertoo Keravasta 100 vuotta sitten. Apua, tuleeko minusta sittenkin museoihminen?

Seuraavaksi suuntasimme sinne, mikä on mielestäni Keravalla parasta (anoppilan lisäksi tietysti). Valkosipulifestareille nimittäin! Elokuiset Valkosipulifestarit kuuluvat kesän vakio-ohjelmistoomme ja niin vaan kävimme tänäkin vuonna juomassa valkosipulioluet, ostamassa valkosipulituliaisia, katsomassa bändiä Aurinkomäellä ja toteamassa, että tänäkin vuonna valkosipulijäätelö oli loppunut liian aikaisin.

Voit lukea lisää Valkosipulifestareista tästä vanhasta postauksestamme.

Päätimme päivämme Keravan parhaaseen ravintolaan Pikku Buddhaan, jossa emme toki päättäneet päiviämme siinä mielessä mitä ehkä ajattelit (vaikka olimmekin olleet Keravalla jo monta tuntia), vaan herkuttelimme nepalilaisella illallisella ennen kotiin suuntaamista. Olikin tullut jo nälkä ja sen seurauksena ahmimme mahamme niin täyteen, ettemme jaksaneet jäädä jatkoille, vaan suuntasimme illallisen jälkeen suoraan nukkumaan.

Matkalla ihmettelimme itsekin miten kiva ja monipuolinen Kerava on, vaikka luulimme jo tuntevamme kaupungin hyvin. Niin vaan lähimatkailukin avartaa – usein vieläpä yllättävän paljon ja positiivisella tavalla.

Joko sain pääsi kääntymään Keravan suhteen? Kaupunki ei ole yhtään hullumpi paikka vierailla tai vaikka asuakaan. Keravalla asuneet monet kuuluisuudet eivät voi olla väärässä. Ennen Järvenpäähän muuttoaan Keravalla ovat asuneet ainakin sellaiset isot nimet kuin Jean Sibelius sekä Martina Häkkinen.

Myös Akseli Gallen-Kallela on asunut Keravalla parin vuoden ajan Tomtebossa eli söpössä vaaleanpunaisessa puutalossa, jossa nykyään sijaitsee Keravan kuvataidekoulu. Muiden kuuluisien keravalaisten nimiä voit bongata Aurinkomäen katukivetyksestä.

Blogimatkan järjestivät Lähtöportti-blogin Mika ja Fiftyfifty-blogin Sonja. Muut matkaseuralaisemme olivat Lanttimatkojen Lotta ja Antti, Duunireissaaja-Hanneli sekä Rantapallon Krista.

Yhteistyössä Kartanolla ja Sinkka.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Hanne keskiviikko, syyskuu 27, 2017 at 11:21

    Kerava on tosi jees. Naapurissa asutaan joten senkin puolesta tulee usein käytyä siellä kaupoilla ym. Rappusissa käyn viikottain(ei kannata jättää siihen treeniin kovin pitkää väliä, tulee meinaan pohkeet aivan sairaan kipeiksi muuten:) )
    Keravaa on uudistettu kovasti ja mielestäni mukava pikku ”kaupunki”.

    • Reply Martina keskiviikko, syyskuu 27, 2017 at 14:03

      Kerava on niin paljon mainettaan parempi! Mun täytyy ottaa rappuset viikkoaikatauluuni sitten kun pääsen vauvamahasta eroon. Tykkään rääkätä itseäni mäki- ja porrastreeneillä, joten nähdään rappusissa joskus, öööö…vuoden päästä? 😀

  • Reply Emgu lauantai, syyskuu 30, 2017 at 03:22

    Vaikka monet väheksyvät Keravaa nii on se vaan että kerran keravalainen aina keravalainen. Tänne jotenkin päättyy takaisin. Itse tykkään kaupungin pienuudesta, mutta silti kaikki tarvittava on lähellä ja varsinkin se luonto on lähellä!

    • Reply Martina lauantai, syyskuu 30, 2017 at 11:32

      Me puhuttiin ihan samaa kierrokselle osallistuneiden entisten ja nykyisten keravalaisten kanssa. Ihminen voi lähteä Keravalta, mutta Kerava ei lähde ihmisestä. 🙂

    Leave a Reply