Ajoissa aamusta lähtien – Aamiaisreseptejä aamuvirkulta

Minä olen aina ollut se, joka on jopa ärsyttävän ajoissa kaikkialla. Olen tuhlannut vaikka kuinka paljon kallisarvoista aikaa odottamalla liian ajoissa sovittuja tapaamisia, oppitunteja ja muita tapahtumia. Olen yrittänyt opetella siitä hieman pois ja mennä paikalle vain vähän ennen sovittua kellonaikaa ja nykyään saatan jopa joskus vähän myöhästyäkin. Myöhästyminen ahdistaa edelleen suunnattomasti, mutta nykyään arvostan aikaani sen verran, etten lähde ihan överiaikaisin liikkeelle.

Toisin oli ennen. Seisoin ala-asteella naapurini eteisessä jo silloin kun hän vasta aloitteli aamutoimiaan. Kävelimme yhdessä kouluun ja minä saavuin luokkatoverin eteiseen aina aivan liian aikaisin. Hänen vanhempansa pyysivät minut sisään ja sanoivat, että voin tulla myöhemminkin, mutta minusta oli kivaa olla ajoissa ja seistä toljottaa siinä eteisessä sen aikaa kunnes kaveri sai itsensä valmiiksi. Siihen meni kymmeniä minuutteja ja koko sen ajan seisoin urpona eteisessä. Se oli osa omia aamurutiineitani ja erittäin hölmö sellainen. Tiedostan sen toki itsekin näin jälkeenpäin, mutta silloin pidin siitä. Mihin kaikkeen senkin ajan olisi voinut käyttää?

Olin vielä ammattikorkeakoulussakin se, joka istui ensimmäisenä koulun käytävällä. Opin siinä vuosien saatossa suunnilleen järjestyksen, jossa luokkatoverit saapuivat paikalle. Ensin tuli se, jonka juna tuli kauimpaa. Sitten saapui toinen aina ajoissa oleva kaveri ja jossain vaiheessa hyvissä ajoin myös ystäväni, jonka kanssa ehdimme jutella pitkään kunnes loputkin olivat saapuneet paikalle ja oppitunti alkoi. Viimeisenä luokkaan kiirehti se koulun lähellä asunut tyttö, joka oli vielä pyjamassa ulkoiluttamassa koiraansa kun minä jo kävelin kohti opinahjoa.

Työelämässä sama homma jatkui. Tikkurilan Tiimarin ovet eivät auenneet koskaan sekuntiakaan myöhässä jos minä olin aamuvuorossa. Päinvastoin olin jo ehtinyt järjestellä myyntipöydät edustuskuntoon, vaihtaa työpaidan päälleni ja lukea myyjille tarkoitetut tiedotteet kaikessa rauhassa takahuoneessa, vaikka työaikani ei ollut vielä edes alkanut. Edellisessä työpaikassani, jossa kaikkien työaika alkoi yhdeksältä, olin toimistossa usein jo puolelta. Voi miksi!?

Uskon että ajoissa oleminen ja aamuheräämiset liittyvät jollain tapaa ainakin minun kohdallani toisiinsa. Minun on ollut aina suhteellisen helppo herätä aamuisin ja nousen vapaapäivinäkin hyvissä ajoin. Olen nukkunut hyvin harvoin pommiin. Lapsen myötä aamurutiinit ovat tosin heittäneet hieman häränpyllyä, sillä etenkin pienen vauvan kanssa pitää nukkua silloin kun voi, ja jos vauva nukkuu pitkälle aamupäivään, niin nukun minäkin.

Ajoissa oleva aamuihminen pitää myös aamiaisista, joita keräsin tähän ison kasan piristämään myös teidän aamujanne. Saisiko olla ylellistä tryffelimunakokkelia, pähkinäisiä herkkuja, maukasta avokadoleipää, runsaita salaatteja, tuhti aamiaisburgeri, hedelmäinen summer bowl tai marjaisia jogurttikulhoja? Tai vaikka ne kaikki?


Uppomunaleivät parsalla tai ilman


Tryffelimunakokkeli ja muut brunssiherkut


Martinan täydellinen avokadoleipä


Aamiaisburgeri


Pähkinäiset aamiaisherkut ja vähän muutakin


Summer bowl


Cobb-salaatti ja aamiaissalaatti


Kerrosmaljat

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista torstai, syyskuu 21, 2017 at 09:23

    Kiva postaus! Olen monta kerta pohtinut, että miksi jotkut meistä ovat selvästi aamuihmisiä ja miksi jotkut yöihmisiä. Asia on selvästi geeneissä, sillä juttusi osoittaa, että tämä lähtee jo lapsuudesta 🙂 Olen vaikea aamutorkkuihminen, jolle aikaiset ylösnousemiset tuottavat tuskaa. Iltaisin voisin kukkua vaikka kuinka myöhään ja olen silloin selvästi parhaimmillani. Mieheni taas nousee lähes joka aamu viideltä ja on ehtinyt tehdä pitkän lenkin ja juoda pannullisen kahvia ennen kuin itse herään. Hän myös kuuluu niihin, jotka ovat aina ajoissa. Joskus meillä tuleekin vähän vääntöä siitä, että eletään niin eri aikatauluilla. Ihanaa oli katsoa näitä aamiaiskuvia. Mulle pelkän kaurapuuronkin teko aamuisin on jo iso suorite 🙂

    • Reply Martina keskiviikko, syyskuu 27, 2017 at 13:49

      Olen ihan samaa mieltä siitä, että asian on pakko olla jotenkin geeneissä. Aamuihmistä ei vaan voi pakottaa iltaihmiseksi tai toisin päin. Henkka on meillä enemmän iltaihminen, joten meilläkin on välillä vähän vääntöä aikatauluista. Toisaalta ollaan löydetty melko hyvin kultainen keskitie tässä ja toisaalta ei olla ihan ääripäästä kumpikaan.

  • Reply mummi-56 torstai, syyskuu 21, 2017 at 15:13

    Itse olen aina ajoissa, mikäli se minusta riippuu. Mieluiten puoli tuntia etuajassa, kuin viisi minuuttia myöhässä.
    Myöhästely on erittäin epäkunnioittavaa odottajaa kohtaa.
    Enkä ole kokenut menettäneeni näinä vuosikymmeninä yhtään mitään ajankäytöstäni sillä, että olen ajoissa. Päinvastoin, ei tarvitse tuskailla bussiaikatauluja, ei ruuhkia, eikä liukkaita kelejä.
    Vähemmän aamustressiä, enemmän virtaa töissä.
    Paitsi nyt jo enemmän virtaa eläkepäivien viettoon. Hah.

    • Reply Martina keskiviikko, syyskuu 27, 2017 at 13:51

      Sepä. Inhoan stressiä ja tuskailua siitä jos ja kun tielle tulee esteitä ja perille saapuminen viivästyy. Minustakin on epäkunnioittavaa olla myöhässä ja koen sen erittäin noloksi jos olen enemmän kuin 5 minuuttia myöhässä.

  • Reply Maireanna perjantai, syyskuu 22, 2017 at 10:35

    Nammskis! Mikä valikoima! Aamu lähtee käyntiin unisemmaltakin kun näitä saa eteensä!

    • Reply Martina keskiviikko, syyskuu 27, 2017 at 13:51

      Kyllä! Tämän kattauksen kun saisi joka aamu eteensä olisin varmaan taivaassa. 😀

  • Reply Sanni sunnuntai, syyskuu 24, 2017 at 15:19

    Hahaa, kiva että löytyy muitakin, jotka ovat ajoissa ja aikaisessa. Itse olen ollut aina aamuvirkku, ja tykkään käydä esim. lenkillä heti aamusta, ja vasta sitten laittaa aamupalaa. On heti pirteämpi olo ja tuntuu, että päivän aikana ehtii vaikka mitä. Toki tyttären lapsuusaika ja kouluvuodet sujui vähän toisissa merkeissä, mutta nyt kun hän asuu omillaan, niin otan itse aamuista kaiken irti. Ja omat perheenjäsenet ovat tosiaan ihan toisenlaisia: puoliso nukkuu pitkälle aamuun ja tytärtä saa odottaa aina! Siis aina. Hän osaa viikonloppuisin nukkua pitkälle puolille päivin, eli jos suunnitellaan yhteisiä retkiä, kuten tänään puolukkametsään menemistä, siinähän se aamupäivä menee odotellessa. Mutta hyvä, kun on unenlahjoja!
    Ja miten upeilta nuo sun aamiaiset näyttääkään! Ihan noiden takia kannattaa nousta aikaisin ja luoda herkkuja, kiitos noista! Aurinkoista syksyn jatkoa!

    • Reply Martina keskiviikko, syyskuu 27, 2017 at 13:53

      Kiitos ja ihanaa syksyn jatkoa sinullekin! Minäkin rakastan aamulenkkejä tai aamusalia. Sen jälkeen tuntuu että saa koko päivänä paljon enemmän aikaiseksi ja elämä hymyilee ihan toisella tavalla. Meistä minä olen selvästi aamuihminen, mutta Henkka taas enemmän iltaihminen. Jännä nähdä millaiseksi tyttäremme rytmi muotoutuu aikanaan. Toistaiseksi hänkin vaikuttaisi aamuihmiseltä, mutta ehkei yksivuotiaasta voi vielä sanoa.

    Leave a Reply