Päivä Loviisassa – Entä jos sataa?

Mielikuvissani heinäkuisella Loviisan reissullamme olisi puhaltanut lempeä merituuli, joka olisi viilentänyt juuri sopivasti helteessä kylpevää kaupunkia. Jäätelökioskista ostettu jätski olisi sulanut sormiin ja aurinko porottanut kullanruskean sävyn kesävaatteiden paljastamalle ihollemme. No, ei mennyt ihan niin. Tuli rankkasade.

Onneksi ruokamatkailla voi säällä kuin säällä, joten reissusuunnitelmamme eivät menneet aivan pieleen. Ensimmäiseksi suuntasimme Loviisan vanhalla puutaloalueella sijaitsevaan Tuhannen Tuskan Kahvilaan, joka on nähtävyys jo itsessään. Suloinen vanhaan puutaloon tehty kahvila ja sen vehreä aivan mielettömän ihana sisäpiha kutsuvat viettämään rauhallista kahvihetkeä.

Tuhannen Tuskan Kahvilan erikoisuus on sunkki eli suolainen munkki, jota mekin toki maistoimme. Suolaisen munkin välissä oli ainakin salaattia ja kananmunaa ja se piti nälkää todella pitkään. Kahvi maistuu paremmalta posliinista ja ihastelinkin söpöä kahviastiastoa ystävälliselle tarjoilijalle ääneen. Mummolatyyliset astiat eivät sovi meidän moderniin kotiimme, mutta ne ovat sitäkin suloisemmat juuri tällaisissa vanhoissa puutaloympäristöissä. Jos ehdit käydä vain yhdessä paikassa Loviisassa, mene Tuhannen Tuskan Kahvilaan!

Illallispaikan valitsimme Laivasillan alueen kolmesta ravintolasta. Istahdimme ensin Laivasilta-nimisen paikan terassille, josta näkyi kivasti merimaisema. Ruokalistaa selattuamme vaihdoimme kuitenkin paikkaa, sillä muovitettu menukirja täynnä leikkeitä sekä pikaruokalamainen sisustus eivät vakuuttaneet.

Saltbodan vaikutti kivalta, mutta ehkä hieman liian hienolta senhetkiseen mielentilaamme. Terassilla olisimme viihtyneet jos sää olisi suosinut, mutta olemme oppineet välttelemään valkoisia pöytäliinoja pikkubloggaajan kanssa, joka on juuri siinä iässä, että pöytäliinan ja kaiken sillä olevan kiskominen alas on ihan parasta hupia. Valkoinen liina on myös kiva sotkea pikkuruisilla tahmatassuilla.

Toisaalta emme anna pikkubloggaajan seuran rajoittaa liikaa ravintolavalintojamme, joten olisimme saattaneet mennäkin Saltbodaniin jos mieleemme ei olisi jäänyt kummittelemaan tien toisella puolella sijaitseva Ölvin, jonka ruokalistaa olimme vilkaisseet aiemmin päivällä. Niinpä istahdimme Ölvinin viihtyisälle terassille ja kirosimme taas kerran sateisen sään. Aurinkoisella kelillä täällä voisi nimittäin viihtyä vaikka koko päivän. Sateella paikka ei ollut parhaimmillaan, niin kuin ei mikään terassi ole.

Tällä kertaa viivyimme Ölvinin terassilla vain illallishampurilaisen verran ja pitkitimme visiittiä hieman sen jälkeenkin, jotta vaunuihin vihdoin nukahtanut pikkubloggaaja sai nukkua rauhassa kunnon päikkärit. Katselimme harmaata taivasta ja tilasimme jälkiruoaksi Henkan nimikkodrinkin. Mullqvist pitää sisällään muun muassa bacardia ja ananasmehua ja sitä saa Ölvinin lisäksi ainakin Hotel Degerbystä.

Laivasillan vieressä on perheen pienimmille Onnelin ja Annelin leikkipuisto, joka on kaunein koskaan näkemäni leikkipuisto. Kyllä, leikkipuistokin voi olla kaunis, jopa tyylikäs. Käykää vaikka katsomassa. Sateella leikkipuistossa ei ollut lapsia, mutta tyhjä se ei silti ollut: Penkillä istui hiljaa nainen sadevaatteet päällään. En tiedä oliko se suloinen vai pelottava näky.

Koska ihan aina ei sada edes Suomen kesässä, voi sateen tauottua kiivetä harjulle Kukkukiven näköalapaikalle, jossa jähmetyin jälleen kerran paikoilleni silkasta pelosta. Vähän matkan päässä harjun pohjoispäädyssä voi taistella tuulimyllyjä vastaan joko puukepeillä tai vähän järeämmillä aseilla. Säällä kuin säällä kannattaa käydä kävelyllä Loviisan vanhalla puutaloalueella, jonka pastellisävyt ja pysähtynyt tunnelma ovat kerrassaan ihastuttavat.

Eniten huonossa säässä harmitti se, että rankkasade kirjaimellisesti vesitti pyöräretkemme, jolle meidän oli määrä osallistua. Retki olisi lähtenyt Loviisa-oppaan vetämänä Hotel Degerbystä, mutta me päätimme jättää sen väliin, sillä pahin sade osui juuri retken ajaksi eikä pikkubloggaajalla ollut kunnon sadevaatteita mukana.

Pyöräretken lisäksi ensi kertaan jäi vielä ainakin Loviisan Kappeli puistoineen, Bongan linna, Uimaranta Plagen ja Myllyharjulla kulkeva Laulureitti, jonka varrella olevilla penkeillä lukee laulujen sanoja ja runoja. Opaslehtisen Laulureittiin saa ainakin Hotel Degerbystä, josta mekin nappasimme omamme. Myös Loviisan kirkko on hieno.

Seuraavaan kertaan jäi myös Svartholman linnoitus, jonne menemme sitten kun pikkubloggaaja on vähän isompi. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Loviisan keskustasta sijaitsee myös Strömforsin ruukki, jossa kävimme piipahtamassa, kunnes pakenimme jälleen kerran sadetta. Niin ikään noin vartin ajomatkan päästä löytyy Malmgård, jonka kartano, puoti ja panimo kuulostavat ihan meidän jutultamme. Paljon jäi siis vielä näkemättä. Onneksi Loviisa on lähellä.

Huono sää on tylsä juttu reissussa, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että asenne ratkaisee sateellakin ja etenkin sateella. Me päätimme ottaa sateisesta illasta kaiken ilon irti ja vain olla möllöttää hotellihuoneessamme Hotel Degerbyssä. Läppäreitä ei ollut mukana, joten emme voineet stressata töistäkään. Me emme oikein osaa olla rauhassa paikallamme ainakaan kotona, mutta Loviisassa osasimme ja olen siitä todella iloinen.

Ehkä parasta koko reissussa olikin kiireetön ilta hotellihuoneessa. Köllöttelimme sängyllä koko perheen voimin, katselimme ulkona riehuvaa kesämyrskyä ja pikkubloggaaja opetteli sanomaan “auto” katsellessaan isänsä sylissä tiellä ajavia autoja. Ikkuna oli raollaan, jotta kuulimme sateen, tuulessa humisevat puut ja mahdollisen ukkosen, jota ukkosfanina tietysti toivoin.

Reissuista jää usein mieleen jokin kiva ohimenevä hetki ja minulle se oli tällä kertaa se, kun makasin sängyssä hyvää kirjaa lukien, katsoin välillä tuulessa humisevia puiston puita ja nojatuolissa istuvia Henkkaa ja pikkubloggaajaa, joilla oli oma lämmin isä-tytärhetki. Minun pieni perheeni. Sateesta huolimatta olin Loviisassa hyvin onnellinen.

Seuraavana aamuna nautiskelimme vielä hotellin herkullisesta aamiaisesta kaikessa rauhassa, kunnes suuntasimme kohti Kotkaa ja meripäiviä. Siellä meitä sentään helli aurinkoinen ja lämmin sää, joten en ole vielä menettänyt kokonaan toivoani Suomen kesien suhteen.

Yhteistyössä Hotel Degerby.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Tape torstai, elokuu 24, 2017 at 10:10

    Hei, olipa ihana, lämmin ja mukaansatempaava kertomus. Loviisastakin ja siitä läheltä löytyy näköjään mielenkiintoisia paikkoja, jossa kannattaisi käydä. Ehkä ensi kesänä 🙂

    • Reply Martina torstai, elokuu 24, 2017 at 11:03

      Kiitos. 🙂 Mä haluan ehdottomasti Loviisaan vielä uudestaankin. Niin paljon jäi vielä näkemättä. Jos ensi kerralla olisi vähän parempi sääkin.

  • Reply Maireanna torstai, elokuu 24, 2017 at 11:25

    Wautzi miten kauniita kuvia Martina! I love!

    • Reply Martina torstai, elokuu 24, 2017 at 13:52

      Kiitos! Loviisa on niin söpö että siitä saa väkisinkin otettua kauniita kuvia. Jopa sateella. 🙂

  • Reply Piia torstai, elokuu 24, 2017 at 11:55

    Ihania kuvia, onpa Loviisassa suloista!

    • Reply Martina torstai, elokuu 24, 2017 at 13:52

      Kiitos, Loviisa on tosi suloinen! Jopa sateisen harmaana päivänä. Mitenköhän ihana se on kesäsäiden näyttäessä parastaan?

    Leave a Reply