Testaccio – Ruokamatkailijan Rooma

Ylitämme Tiber-joen Porta Portesen kohdalta maaliskuisen perjantain aamuruuhkan aikaan. Jo valmiiksi kaoottisen näköinen liikenne menee entistä enemmän sekaisin kun poliisin pitää päästä pillit päällä ohi. Tiber virtaa rauhallisena hälisevän sillan alla ja minua vaan naurattaa Rooman kaoottisuus. Tällaistahan täällä on.

Kun pääsemme sillan yli ja astumme pari askelta sivuun saavumme kuin toiseen maailmaan. Ympärillämme vallitsee hiljaisuus, jonka rikkoo vain satunnainen ohikulkija. Olemme saapuneet Testaccioon.

Vihdoinkin Testaccio. Olimme merkinneet kaupunginosan karttaan ylös jo häämatkallamme pari vuotta sitten, mutta silloin emme ehtineet tutustua ruokafanien suosimaan trendikkääseen alueeseen, joka sijaitsee Trasteveren vieressä toisella puolella jokea ja Colosseumista jonkun verran etelään. Nyt kuitenkin olemme täällä ja etsimme ensiksi käsiimme uuden kauppahallin.

Ihailemme matkalla kauniita hennon liiloja kukkia, joita on röykkiöittäin katujen varsilla. Pienessä puistossa istuskelee paikallisia heti aamusta ja joku ostaa päivän lehden viereisestä kojusta. Tarkistan kartasta kauppahallin sijainnin ja jatkamme matkaa sitä kohti.



Nuovo Mercato Testaccio

Via Aldo Manuzio 66C

Uusi kauppahalli eli Nuovo Mercato Testaccio on katettu ulkoa melko vaatimattoman näköinen rakennus, jonka sisällä käy kuitenkin kova kuhina. Ihailemme sesongissa olevia artisokkia, pulleita punaisia mansikoita, sitruunoita joihin on jätetty vihreät lehdet ja toinen toistaan upeamman näköisiä tuoreita kasviksia.

Viereisessä kojussa myydään kalaa. Meidät ja kameramme nähtyään kojun myyjä asettelee hurjimman näköisen kalan esille niin että sen hampaat näkyvät varmasti kuvassa. Toisessa kojussa lihamyyjä pyytää minut tiskin taakse kuvaamaan lampaanpäitä. Hän asettelee niitä eri asentoon ja otamme useamman kuvan.

Tilaamme viinikojusta lasilliset proseccoa ja jäämme nautiskelemaan ne tiskille. Myyjä antaa minun maistaa tryffelibalsamicoa ja hetken jo mietin pitäisikö herkku kotiuttaa. Päätämme kuitenkin ostaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tryffeliöljyä, sillä sille meillä on varmasti käyttöä.

Proseccoa juodessamme paikallinen rouva tulee ostamaan suoraan tynnyristä viiniä ja toinen seurue maistelee viinejä viereisellä tiskillä. Tarjolla on myös grappaa ja limoncelloa. Jätämme ne kuitenkin tällä kertaa väliin ja käymme kiertämässä ennen lähtöä vielä loput kojut, joissa myydään vaatteita, kenkiä ja lahjatavaraa.

Oasi della Birra
Piazza Testaccio 38/41

Nälkä alkaa jo kurnia vatsassa, mutta koska Trapizzino ei ole vielä auki, suuntaamme kohti Testaccion aukiota ja sen laidalla sijaitsevaa Oasi della Birraa. Olen kuullut että täällä on erinomainen olutvalikoima, siksi olemme hieman yllättyneitä kun astumme sisään viinipuotiin, jossa on lukuisien viinipullojen lisäksi esillä makkaroita, pääsiäissuklaata ja muita herkkuja. Oluet löytyvät hetken päästä tilan perältä.

Tutkimme hetken viinivalikoimaa ja hypistelen suklaamunia. Menemme ihan pyörälle päästä. Niin paljon kaikkea ihanaa ettemme osaa ostaa mitään. Sen sijaan päätämme istahtaa ulkoterassille sympaattisesti vinossa olevan puupöydän ääreen tutkimaan olutlistaa. Lista on pitkä (sisältäen noin 500 olutta) ja valinnanvaikeus suuri. Saamme lopulta valinnan tehtyä ja nautiskelemme kahta erilaista olutta auringonpaisteessa samalla kun kuulemme, että Suomessa on satanut yöllä 5 senttiä lunta. Voi harmi.

Vielä päivällä täällä on hiljaista, mutta illalla aperitivon aikaan Oasi della Birraan suorastaan jonotetaan. Terassi laajenee viereiselle aukiolle kun ihmiset ottavat juomat mukaansa sinne. Nyt keskipäivällä aukio on vielä suhteellisen hiljainen. Pieni poika pelaa palloa ja papat huutelevat toisilleen vierekkäisiltä penkeiltä.

Trapizzino
Via Giovanni Branca 88

Oluiden jälkeen jatkamme matkaa Trapizzinoon, joka on juuri auennut. Kolmionmuotoiset pizzataskut on trendikäs välipala ja pian ravintolan ovella onkin pitkä jono lounastajia. Me ehdimme tilata pizzataskumme juuri ennen heitä ja saamme ruokamme nopeasti.

Trippa ja kieli houkuttelisivat, mutta päädymme kuitenkin tutumpiin makuihin ja otamme munakoisolla sekä kanalla täytetyt trapizzinot. Kana on ihanan ja jopa yllättävän mehevää. Munakoisokin menettelee. Odotin jälkimmäiseltä ehkä enemmän, mutta kaiken kaikkiaan trapizzino oli kuitenkin kiva uusi tuttavuus ja pizzatasku maistuu minulle varmasti vielä uudestaankin.

On kevään ensimmäisiä todella lämpimiä päiviä myös roomalaisittain (suomalaisittainhan täällä on jo keskikesä), joten pizzataskut sisällä syötyämme otamme oluen jämät mukaan kadulle ja jäämme juomaan ne auringonpaisteeseen. Tuntuu luvattomalta lähteä oluen kanssa kadulle ja ehkä juuri siksi Moretti maistuukin ulkona entistä paremmalta.

Käymme vielä kurkistamassa Trapizzinon isomman ruokatilan, joka sijaitsee viereisen oven takana ja bongaan sieltä tutun lattian. Samaa viiniaiheista laminaattia on meidän makuuhuoneessamme. Haahuilemme vielä hetken Testaccion kadulla kunnes jatkamme matkaamme kohti keskustaa muutaman nähtävyyden kautta. Niistä kuitenkin lisää myöhemmin.

Lue lisää Testacciosta Sillä Sipuli -blogista, jonka Jukka ja Merituuli seikkailivat alueella sattumalta täsmälleen samaan aikaan kuin mekin. Kauppahallissa he olivat tunti sen jälkeen kun me olimme lähteneet, joten menimme harmiksemme melko lahjakkaasti ristiin.

Myös Näkymiä vihreältä kukkulalta -blogista löytyy juttu niin Oasi della Birrasta kuin Nuovo Mercato Testacciostakin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Emilia torstai, elokuu 10, 2017 at 14:01

    Kiitos vinkeistä, näitä tulee ehdottomasti hyödynnettyä syyskuun reissulla Roomassa!:)

    • Reply Martina torstai, elokuu 10, 2017 at 21:11

      Kiva jos tulevat käyttöön! 🙂 Ihanaa reissua! Syyskuinen Rooma on tunnelmallinen ja usein vielä tooosi lämmin. 🙂

  • Reply Merituuli torstai, elokuu 10, 2017 at 20:49

    Se oli kyllä ihana kesäpäivä!
    Noita taskuja mekin kokeilimme heti Rooman juna-asemalla kaupunkiin saavuttuamme – trippa ja munakoiso olivat kumpikin hyviä!
    Onneksi nähtiin sitten myöhemmin vaikkei ravintolakokemus huippu ollutkaan.

    • Reply Martina torstai, elokuu 10, 2017 at 21:14

      Niin oli, auringon lämpö ekan kerran iholla talven jälkeen tuntuu niin hyvältä!

      Onneksi seura oli moninkertaisesti parempaa kuin ravintolakokemus. Olen vieläkin hieman ymmälläni miten niin monen eri tahon kehuma ravintola jätti niin kylmäksi. Mietin jo olivatko odotukset liian korkealla, mutta ei se kyllä siitäkään johtunut. Kiva ilta se oli joka tapauksessa! Kiitos vielä seurasta. 🙂

    Leave a Reply