Italia,  Lazio,  Rooma,  Ulkomaat

Päivä Trasteveressa – Trattoria Da Enzo al 29

Aamu Trasteveressa. Kirkas auringon valo tulvahtaa silmiin kulman takaa kun astumme pois talon varjosta. Laitan aurinkolasit silmille, mutta sokaistun silti hetkeksi. Ilman on kuulas ja raikas. Kadut ovat vielä hiljaiset, vaikka kuulenkin hieman kauempaa aamuruuhkassa syöksähtelevien autojen tööttäilevän toisilleen.

Astumme sisään kulmakahvilaan. Joimme cappuccinot hotellilla, joten nyt maistuu jo espresso eli täkäläisittäin caffé. Tilaamme sellaiset, minulle tavallisen ja Henkalle saman tuplana. Siemailemme pienet kuumat kahvimme nopeasti paikallisten välissä tiskillä seisten. Tunnen kuinka silmät aukeavat kofeiinin ansiosta ja jatkamme matkaamme vilkkaampaa tietä pitkin.

Aamuisin Trasteveren pikkukadut uinuvat ja jatkavat raukeaa oleiluaan pitkälle päivään asti. Aukioiden terasseilla istuu turisteja ja lounasaikaan moni muukin paikka on auki, mutta tunnelma on silti päivällä pysähtyneen rauhallinen.

Joku kuivattaa pyykkejään kadun yllä ja räpsäisen tuulessa liehuvista vaatteista ja lakanoista kuvan. Onhan näky hyvin kliseistä Trasteverea ja varsin suloinen sellainen. Myös meidät pälyillen seinän viertä ohittava laiha kissa on suloinen, samoin hieman kulahtaneet kukka-asetelmat eräällä ikkunalaudalla. Viereisessä talossa on paljon vehreämmät yksilöt, mutta vaatimattomammat kukat ovat mielestäni sympaattisemmat ja sopivat paremmin tänne niin ikään hieman kulahtaneeseen Trastevereen.

Aurinko kiipeää korkeammalle paistamaan ja talojen muodostamat varjot lyhenevät. Nyt kapeillekin kujille osuu auringonvaloa enemmän kuin aamulla. Harhailemme päämäärättömästi pitkin Trasteveren kapeita katuja ja yritämme pysytellä hiljaisemmilla sivukujilla. Niillä on niin rauhallinen tunnelma.

Mietin miltä tuntuisi asua täällä. Vanhat talot eivät vakuuta varsinkaan kun keskellä Trasteverea sijaitsevassa hotellissammekin vipeltää öisin pieniä nelijalkaisia ystäviä jossain yläpohjan päällä. Siellä ne rapsuttelivat viime yönäkin kipsilevyä niin että pelkäsin karvaisen kaverin tipahtavan pian päällemme. Yritän ajatella, että ne ovat suloisia hiirulaisia, mutta näen silti silmissäni kuvan ilkeästä rotasta.

Siitä ei pääse kuitenkaan mihinkään, että vanhat talot ovat viehättäviä ja niiden rajaamilla kapeilla kaduilla vallitsee ainutlaatuinen tunnelma. Se on suurin syy miksi pidän Trasteveresta. Täällä vallitsee omanlaisensa tunnelma, jonka saavuttaa kun malttaa kävellä tarpeeksi hitaasti, katsella kaikessa rauhassa ympärilleen ja nauttia kiireettömyydestä. Vaikka talot ovat vanhoja, ne ovat ikääntyneet arvokkaasti. Aivan kuten tuokin ikkunastaan katseleva harmaapäinen mummo.

Toinen syy miksi pidän Trasteveresta odottaa jo nurkan takana. Samalla kun aurinko alkaa laskea, lähestyy illallisaika paikallisten suosimassa trattoriassa kaupunginosan laidalla. Kävelemme sinne pienen aukion halki, jonka keskelle papat ovat raahanneet muovituolit ja -pöydän. Siihen he ovat kokoontuneet jokailtaiseen pelituokioonsa.

Jatkamme matkaamme pois kaduilta, joiden aperitivopaikat ovat auenneet ja joiden terasseille valuu yhä enemmän ihmisiä alkuillan drinkeille. Yhtäkkiä ympärillämme hiljenee taas kun kävelemme pois päin Trasteveren keskustasta. Näiden katujen varrella lienee vain asuintaloja. Nuori nainen ulkoiluttaa koiraansa ja ohikulkeva mies kiirehtii kotiinsa kauppakassin kanssa.

Me kiiruhdamme kohti Trattoria Da Enzoa, josta olen varannut pöydän tälle illalle. Olemme paikalla niin hyvissä ajoin, että ehdimme nautiskella aperitiiviksi lasilliset proseccoa viereisen kuppilan terassilla. Katselemme pienen kadunpätkän vilskettä. Täällä on vain paikallisia, sillä tänne ei eksy vahingossa. Olemme tarpeeksi sivussa Trasteveren pääkaduilta ja -aukioilta.

Kun proseccot on juotu astelemme Da Enzon terassille, jossa meidät istutetaan kylki kylkeen kahden paikallisen herrasmiehen viereen. On artisokkasesonki, joten tilaamme niitä sekä roomalaisittain että juutalaisittain valmistettuna. Artisokat tulevat pöytään heti ja ne maistuvat erinomaisilta. Etenkin juutalaisittain valmistettu rapea artisokka lähentelee täydellisyyttä. Roomalaisen artisokan maut ovat hyvät, mutta itse artisokka on hieman sitkeää. Jätän osan syömättä kuten viereiset papparaisetkin näyttävät tekevän.

Kaadamme lisää punaviiniä lasiin kun pastat saapuvat pöytään. Maistan Griciaa ja mykistyn. Kerron Henkalle, että tämä taitaa olla paras pasta, jota olen koskaan syönyt. Rigatonit on keitetty täydellisen al denteksi makuuni, suolainen guanciale (pekonimainen sian poski) on ihanan rapeaa ja sitä on riittävästi. Kaiken kruunaa juustoraaste, jota on lautasella juuri sopivasti.

Artisokka juutalaisittain (Carcofo alla Giudia)

Gricia

Toinen pastamme on vanhaa lemppariani Cacio e Pepeä, joka on niin ikään täydellistä. Ihmettelen joka kerta, miten pelkällä juustolla ja pippurilla maustettu pasta voi olla niin hyvää. Kun pastat on tuhottu, on pienien hiilariähkyjen aika ja päätämme suosiolla skipata secondon ja dolcen. Olo on niin kylläinen, että päätämme jatkaa matkaamme pitkin Trasteveren pimenneitä kujia ja tulla tänne ensi kerralla uudelleen maistamaan pääruokalistan ruokia. Nyt mahaan ei mahdu enempää.

Lähtiessämme kadulla odottava pariskunta ohjataan pikavauhtia vapauttamaamme pöytään. Trattoria on todella suosittu, joten pöytävaraus on muistettava ensi kerrallakin. Toisaalta odottamaan ei välttämättä joudu kauan, sillä palvelu on todella ripeää ja siitä huolimatta myös ystävällistä.

Tallustelemme täysien vatsojemme kanssa pimeitä ja hiljaisia katuja kohti vilkkaampaa aukiota ja sitä kautta hotellillemme. Keltaiset katuvalot värjäävät maiseman aivan erilaiseksi kuin miltä se on päivällä näyttänyt. Hyvä että edes tunnistan kotikatuamme illan pimeydessä. Hotellihuoneeseen saavuttuamme rotat hiiret ovat taas aloittaneet rapistelukonserttinsa, mutta tänään se tuntuu jo lähes kotoisalta. Toivotamme yläpohjan kavereille buona notte! ennen kuin nukahdamme.

4 kommenttia

  • Sofia - Hälften spydde

    Trastevere on yksi suosikkialueistani Roomassa. Tai no, koko maailmassa.
    Olen aivan varma, että minulla on jossain kuva tuosta samaisesta mummosta tuossa samaisessa ikkunassa Farmacia Relecatin yläpuolella. Tekeeköhän se mummo muuta, kuin hengailee päivät pitkät ikkunassa katsellen kadun elämää? 😀

    • Martina

      Hei hauskaa, mummo tosiaan näytti siltä että hän hengaili ikkunassa kaiket päivät. Mekin näimme hänet ainakin kahdesti. 🙂 Trastevere on tosiaan ihana aivan omanlaisensa alue muutenkin ihanassa Roomassa. Olen iloinen että päätimme yöpyä tällä kertaa siellä, vaikka nelijalkaiset otukset vipelsivätkin vanhan rakennuksen yläpohjassa. Sekä aikainen aamu että myöhäinen ilta Trasteveressa olivat ihania kun turisteja ei ollut paikalla niin paljon kuin päivällä. Niitä ei olisi päässyt kokemaan jos olisimme ottaneet hotellin muualta. 🙂