Muistoja äitiyslomalta ja täydellinen avokadoleipä

Äitiysloma on ollut elämäni ihmeellisintä aikaa. Kaikki alkoi eräänä toukokuisena päivänä kun jäin seisomaan keittiön ikkunan ääreen Henkan lähtiessä töihin. Minä en ollut enää autossa mukana enkä tulisi olemaankaan seuraavaan kymmeneen kuukauteen. Seisoin siinä hölmistyneenä ja yritin miettiä miltä minusta tuntuu. Tuntui tosi oudolta ja toisaalta ei miltään.

Nukuin päiväunia, valvoin öisin, luin kirjaa ja kirjoitin blogia. Tuskailin kesän kuumuutta valtavan mahani kanssa ja parantelin istumatyössä kipeytynyttä selkääni. Samalla kun selkäni parani paranivat myös muut arvot. Ensimmäisessä äitiysloman neuvolassa verenpaine oli laskenut ja hemoglobiini noussut. Olisi ehkä pitänyt ymmärtää jäädä lepäämään jo aiemmin. Olin viimeisenä työpäivänä niin rikki, että hyvä kun pääsin kävelemään omin jaloin autolle.

luonto-2

Ehdin olla peräti 7 viikkoa äitiyslomalla kunnes pikkubloggaaja syntyi. Tuo hetki mullisti elämämme niin täysin kuin pieni ihminen vaan voi mullistaa. Vaaleanpunaisessa vauvakuplassa oli mukava elellä, vaikka siihen tulikin pian särö ärhäkän rintatulehduskierteen muodossa, joka vei minut sairaalaan ja jonka aikana opin vihaamaan tippakanyyliä. Yritäpä pestä pienen vauvan peppua tippakanyyli kädessä. Ei onnistu, voin kertoa. Ei onnistu moni muukaan asia.

Riisutut-ohjelman henkeen opin mitä tarvitsen eniten kun melkein kaikki otetaan pois. Jäin sairaalaan niin yllättäen, että mukanani oli vain käsilaukun normaali sisältö. Aloin ikävöidä aika pian dödöä, hammasharjaa ja puhelimen laturia. Vaatteet, pesuaineet ja ruoan tarjosi sairaala. Onneksi mukanani oli tärkein eli vauva ja Henkan mukana kulkeutui pian muukin tarpeellinen pieneen sairaalahuoneeseeni.

thecock-3

Kun rintatulehduksesta päästiin oli aika laajentaa reviiriä. Ensimmäinen ilta Helsingissä ilman vauvaa oli hämmentävä. Oli jännittävää ja vapauttavaa samaan aikaan. En oikein osannut olla ja shampanja nousi päähän alta aikayksikön.

Seuraava hetki ilman pikkubloggaajan valloittavaa seuraa koitti lokakuussa kun lähdimme vuosipäivämatkallemme Madridiin. Jännitin sitä paljon etukäteen, mutta selvisin lopulta paremmin kuin ajattelin. Vasta viimeisenä päivänä ikävä alkoi tuntua pahalta.

madrid-7

Onnistuneesta Madridin reissusta rohkaistuneena uskalsin lähteä tyttöjen reissulle Krakovaan ja pian myös pienelle irtiotolle Tallinnaan. Henkan synttäriviikonloppua juhlistimme Helsingissä, jolloin yövyimme Radisson Blu Aleksanterin Rock’n’Rose -sviitissä. Varasimme myös hoitovapaan ensipäiville matkan Roomaan, jonne lennän parin yön päästä. Henkka lähtee Roomaan jo tänään. Onnellinen.

Sen lisäksi, että olen ihmetellyt sitä, miten hassulta tuntuu kun ei tarvitse käydä töissä, olen ehtinyt juhlia äitiyslomalla yksiä häitä, missata kahdet babyshowerit, juhlia äitini synttäreitä sekä pikkubloggaajan nimijuhlia ja ihailla pikkubloggaajan pientä vastasyntynyttä serkkua. Olen koukuttanut itseni kahviin ja oppinut syömään nopeasti. Olen oppinut tekemään kaiken muunkin nopeasti ja seuraamaan koko ajan sivusilmällä missä ryömimään ja kiipeilemään oppinut pikkuinen menee. Olen mestari multitaskingissa. Kaikki äidit ovat.

krakova-15

Olen iloinnut 18 pudonneesta raskauskilosta ja ahdistunut 7 jäljellä olevasta. Olen nauttinut hiljaisesta kuntosalista keskellä päivää kun pikkubloggaajan ukki on tullut päästämään minut pari kertaa viikossa treenaamaan (kiitos ukki!). Nuo hetket ovat kultaakin kalliimpia ja tärkeitä sekä fyysisen että henkisen hyvinvointini kannalta. Samaa voin sanoa viikottaisista vaunulenkkitreffeistä ystävän kanssa ja juoksulenkeistä, joille olen viimein uskaltautunut kropan palauduttua raskauden ja synnytyksen koettelemuksista. Ensimmäinen juostu 5 kilometriä tuntui ihan hullun hyvältä ja rehellisyyden nimissä myös aika pahalta, varsinkin viimeisen pitkän nousun ajan.

Parhaita hetkiä ovat kuitenkin pienet arkiset onnen hetket. Ne hetket kun pieni tuhiseva tuttisuu nukkuu sylissäni enkä voi muuta kuin maata paikoillani omien ajatusteni kanssa ja torkahtaa sen verran mitä nukkuva vauva sylissäni uskallan. Tai ne hetket kun pieni oppii kääntymään, ryömimään tai nousemaan tukea vasten. Silloin en voi kun katsoa ylpeänä vierestä.

sienikeitto

Olen hymyillyt poskeni kipeäksi kikattavan pikkubloggaajan naurua kuunnellen sekä nauranut yhdessä Henkan kanssa ihan kippurassa kaikille pienille kommelluksille, joita vain vauvan kanssa voi tapahtua (olemme tutustuneet muun muassa nipaan). Olen riidellyt, huutanut ja itkenyt. Olen pyytänyt anteeksi, antanut anteeksi ja halannut. Olen ollut todella väsynyt, mutta silti pirteämpi kuin ennen äitiyslomaa pelkäsin olevani. Olen ihmetellyt hormonien toimintaa.

Olen touhunnut keittiössä ja tehnyt muun muassa smetanapizzakakun isänpäiväksi, kokannut pestolasagnea, leiponut New York Cheesecakea sekä herkutellut ranskalaisella metsäsienikeitolla. Olen kehitellyt myös täydellisen avokadoleivän reseptin, jota olen hyödyntänyt välipalaksi, aamupalaksi, lounaaksi ja illalliseksi. En sentään kaikkia samana päivänä, mutta parhaimmillaan olen syönyt joka päivä yhden avokadoleivän. Ja koska tiedän, että lukijoissakin on avokadofaneja, jaan täydellisen avokadoleipäni vielä tähän loppuun. Näissä tunnelmissa aloitan hoitovapaani tänään!

avokadoleipa-1

Martinan täydellinen avokadoleipä

– ruispaloja
– avokadoa
– Herbamarea
Poppamiehen Paahdettu valkosipuli -majoneesia (saatu blogin kautta)
– Srirachaa

Paahda ruispala, kuori avokado ja poista siitä kivi. Kuutioi avokado ja levitä se paahdetulle leivälle. Mausta avokado Herbamarella ja lorauta päälle hieman majoneesia sekä srirachaa. Nauti heti.

Pienisuklaakahvila-7

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. maanantai, maaliskuu 27, 2017 at 09:25

    Yksi tuore hormonipää itkee täällä (taas)! 😀 Jestas mitä kaikkea sitä on edessä oman äitiysloman aikana.. Nauti hoitovapaasta – näitä tilaisuuksia ei montaa kertaa elämässä tule vastaan!

    • Reply Martina maanantai, maaliskuu 27, 2017 at 13:09

      Kiitos, yritän ottaa tästä kaiken irti! Lapset ovat vain kerran pieniä ja nyt on aika nauttia vauva-ajasta. Äitiysloma on ihana ja täyttä vuoristorataa jo pelkkien hormonienkin takia. Itkuherkkyys helpottaa ajan myötä, mutta tietynlainen herkkyys ja huoli jää pysyväksi olotilaksi. Se kuulunee äitiyteen. 🙂 Onnea vielä ihan valtavasti sinne teille! Jos tulee mitä vaan kysyttävää tai huolia niin multa saa kysyä. Autan jos osaan. Ainakin vertaistukea löytyy jos en muuten osaa auttaa. 🙂 Ja sullekin sama neuvo: Nauti!

    Leave a Reply