Minä ja Italia

Minä ja Italia. Kenellekään blogiamme vähänkään seuranneelle ei liene yllätys, että Italia on ehdottomasti lempimaani ja kaipuuni sinne on kovaa ja jatkuvaa. Elämänmittainen suhteemme alkoi jo lapsena, sillä olen pitänyt Italiaa lempimaanani niin kauan kuin muistan. Sitä en muista mistä pakkomielle saapasmaata kohtaan on saanut alkunsa, enhän ollut käynyt lapsena Italiassa tai löydä muutenkaan mitään järkevää selitystä sille miksi juuri Italia. Isäni tosin pitää myös Italiasta, joten ehkä sieltä on periytynyt minunkin ihastukseni saapasmaata kohtaan.

Muistan kuinka jo ala-asteella tein ystäväni kanssa esitelmän Italiasta kun saimme vapaasti valita työn aiheeksi minkä tahansa maan. Luin tietosanakirjasta Romuluksesta ja Remuksesta ja tärkeänä lähteenä esitelmässämme käytimme myös Aurinkomatkojen esitettä. Niinpä esitelmämme kertoi Rooman synnystä sekä rantalomakohteiden plussista ja miinuksista. Taisimmepa esitellä myös muutaman hotellin tyyliin “Tällä hotellilla on neljä tähteä, mutta tällä toisella vaan kolme”. Se oli hieno ja tyhjentävä esitelmä se.

IMG_6538

relaisvignale-25

HPIM3339

Kun ottaa huomioon aikojeni alusta alkaneen ihastukseni Italiaa kohtaan, on hämmentävää miten myöhään matkustin lempimaahani. Ensimmäiset kavereiden kanssa tehdyt reissutkin suuntautuivat bilekohteisiin kuten Ibizalle ja Agia Napaan ja jälkeenpäin ajatellen taisin säästellä Italiaa jotakin erityistä varten. Se erityinen ilmestyi elämääni kun olin 24-vuotias.

Se erityinen oli tietysti Henkka, jonka kanssa sovimme jo aivan seurustelumme alkumetreillä loppusyksystä tai alkutalvesta että lähtisimme tulevana kesänä Italiaan. Kun matkasta oli sovittu, tiesin että tämä mies on nyt erilainen kuin ne aiemmat. Ja niin olikin, onhan hän nykyään aviomieheni ja lapseni isä. Häidemme alla kävi myös ilmi, että Henkan sukujuuret ovat Italiassa, mikä oli tietysti hauska sattuma (vai oliko se sattuma sittenkään?) ja selittää osaltaan jotain.

lentokone-1

colosseum-2

fontanaditrevi2

Ensimmäistä reissua Italiaan odotettiin hartaasti. Muistan vieläkin sen päivän kun lähdimme iltalennolla Roomaan. Olin vielä päivällä töissä ja istuin tauolla Ruoholahden kanavanrannassa ystäväni kanssa lounaspatongilla. Olin niin täynnä intoa ja odotusta ettei tosikaan ja kun vihdoin kipitin junalta kotiin, oli kyyti lentokentälle jo pihassa. Matkalaukku ylhäältä mukaan ja menoksi!

Lentokoneessa hihkuin innosta ja Rooman ilmatilaan saavuttuamme katselin lumoutuneena kaupungin valoja. Kylmät väreet menivät selkääni pitkin ja hyvä etten ihan herkistynyt tuossa hetkessä. Se oli aika hullua ja vielä hullumpaa oli se fiilis mikä minut valtasi kun pääsimme alas maankamaralle. Kävelin Rooman lentokentällä hämmentynein tuntein, sillä minusta tuntui aivan kuin olisin tullut kotiin. En ollut tuntenut vastaavaa koskaan aiemmin ja se sama tunne valtaa minut yhä aina Roomaan saapuessani.

En tiedä uskonko entisiin elämiin ja muuhun sellaiseen hömppään, mutta Roomassa minut valtaava tunne saa väkisinkin miettimään, olenko kenties ollut joskus entisessä elämässäni italialainen. Se selittäisi vahvan ihastukseni maata kohtaan jo lapsena. Minusta on itse asiassa ihan hauska ajatella, että olen tallustanut joskus ennen muinoin Rooman kaduilla, vaikka ajatus onkin järjenvastainen. Mutta tarvitseeko kaikkea selittää aina järjellä?

rimini-1

sanmarino-1-2

HPIM3404

Ensimmäinen reissu Italiassa oli ikimuistoinen. Roomassa viettämämme päivät olivat upeita, rakastuin palavasti muun muassa Fontana di Treviin ja kaupunkiin yleensä, kävelimme jalkamme tohjoksi kun piti vaan nähdä enemmän ja enemmän, katselimme ukkosta huoneemme ikkunasta ja tutustuimme toisiimme paremmin. Reissussa jos jossain oppii tuntemaan toisen ja tämä olikin hyvä tutkimusmatka myös siihen millaista yhteinen elämämme olisi.

Rooman jälkeen suuntasimme kahdeksi viikoksi rantalomailemaan Riminiin. Kävimme myös San Marinossa ja muualla lähistöllä. Ajatuksena oli vierailla myös Venetsiassa ja minua harmittaa vielä tänäkin päivänä ettemme tehneet niin. No ehtiihän Venetsiaan myöhemminkin ja päivät Riminissä olivat kieltämättä upeita. Koimme hurjimman ukkosen ikinä (ukkosfani tykkää vaikka pelkäsinkin sitä), osallistuimme La Notte Rosan pinkkiin iltahulinaan ja eräänä iltana reissun loppupuolella hotellimme parvekkeella käytiin keskustelu, jonka lopputulemana päätimme, että Henkka muuttaa syksyllä luokseni Pukinmäkeen. Merkittävä matka siis monin puolin.

lanotterosa-1

rimini-1-2

Milano-1-2

Ensimmäisen reissun jälkeen ikävä ja palo Italiaan jäi ja oli suurempi kuin koskaan. Takaisin oli päästävä. Päätin viimeistään tuolloin, että haluan kiertää kaikki Italian alueet, tutustua maan ruoka- ja viinikulttuuriin, tärkeimpiin nähtävyyksiin, luontoon ja maisemiin. Ehkä jonain päivänä asuisinkin Italiassa ainakin hetken ja kirjoittaisin kaikesta kokemastani kirjan.

Italialaisia hetkiä alettiin tallentaa heti kun tuolloin vasta muutaman kuukauden ikäinen ruokablogini alkoi saada myös matkablogimaisia piirteitä. Nykyään tämä rakas ruoka- ja matkablogimme kertookin vahvasti Italiasta. Sen nimikin vaihtui myöhemmin italialaisempaan suuntaan kun Keltaisessa keittiössä muuttui Tasty Travelissimoksi.

Aloin myös opiskella Italian kieltä ja kulttuuria. Ilmoittauduin Työväenopiston Italian kurssille, kokkasin kotona italialaista ruokaa, luin Italiaa koskevaa kirjallisuutta ja teen niin yhä edelleen, sillä tiedonjano on kova ja Italian opiskelu helpottaa hieman matkakuumetta. Työväenopisto on tosin vaihtunut vauvan myötä nettiopiskeluun.

civitavecchia-1

messina-1

stromboli-1

Ensimmäisen reissun jälkeen seuraava Italian matka antoi odottaa itseään yllättävän kauan. Halusimme nähdä myös muuta maailmaa ja kävimmekin muun muassa katsomassa Egyptin pyramideja ja risteilemässä Karibialla, kunnes reissasin uudelleen lempimaahani. Tällä kertaa matkassa mukana oli ystäväni, jonka kanssa vietimme yön Roomassa ja suuntasimme sitten Civitavecchiaan, josta lähdimme viikoksi Välimeren risteilylle. Matkalla kävimme Sisiliassa ennen kuin laiva suuntasi kohti Turkkia ja Kreikkaa.

Seuraavana keväänä elämä heitti eteeni hieman yllättäen seuraavan Italian matkan, jota olen kutsunut elämäni matkaksi. Blogireissu Senigalliaan tuli hyvin lyhyellä varoitusajalla, lähdin matkaan yksin ja opin tuona viikonloppuna niin paljon itsestäni ettei tosikaan. Rakkaus Italiaa kohtaan syveni entisestään ja halusin päästä pian myös Henkan kanssa Italiaan. Emmehän olleet käyneet saapasmaassa yhdessä sen ensimmäisen reissun jälkeen.

IMG_8926

IMG_0235

IMG_1543

Jos ensimmäinen matkamme Italiaan oli mieleenpainuva siksikin, että se oli ensimmäinen yhteinen matkamme, oli seuraava matka vähintään yhtä merkityksellinen. Suuntasimme Italiaan nimittäin häämatkalle. Aloitimme matkan taas Roomasta, minkä jälkeen koimme Cinque Terren upeuden, latasimme akkuja Toscanan rannikolla Lido di Camaioressa, näimme Firenzen, Pisan ja Luccan, nautimme Chiantin viinialueen rauhasta ja loppuhuipennuksena vietimme Sienassa kaksi huikeaa päivää Palion aikana. Häämatka oli juuri niin mieletön kuin olettaa voi.

Seuraava Italian matka odottikin onneksi jo kulman takana kun osallistuimme yhdessä blogimatkalle Emilia Romagnassa. Matkan teemana oli ruoka ja viini, joten reissu oli kuin tehty meitä ja blogiamme varten. Ja voi että me taas nautimme. Emilia Romagnassa vietettyjen päivien jälkeen tutustuimme vielä omatoimisesti Milanoon.

milano-1

blogimatka-26

IMG_5374

Tämän reissun jälkeen tulin pian raskaaksi ja alkuraskauden pahoinvointi, sen jälkeen alkaneet selkävaivat ja loppuraskauden lentokielto pitivät huolen siitä, että matkoja tehtiin vain ihan lähialueille raskauden ajan, vaikka matkakuume olikin kova ja ikävä Italiaan kasvoi päivä päivältä. Elin mukana Henkan serkun matkasuunnitelmissa kun hän lähti kesällä pidemmäksi aikaa Italiaan ja haaveilin samalla seuraavasta omasta reissusta. Vauvan haluaisin viedä myös heti ensimmäiseksi Italiaan.

Seuraavaa Italian matkaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta olen suunnitellut ja tutkinut vaihtoehtoja vaikka kuinka. Seuraavaksi minua kiinnostaisi ainakin Puglia, Napolin alue ja Sisilia, mutta myös pohjoisesta Garda- ja Como-järvet, Piemonte ja Liguriaa haluaisin tutkia vielä lisää. Myös Umbria kiinnostaa kovasti ja Rooma aina uudestaan. Eli kaikki. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Viime syksynä olimme hilkulla lähteä Venetsiaan, mutta vaihdoimme matkakohteeksi viime hetkellä Madridin, sillä haluan edelleen nähdä myös muuta maailmaa, vaikka Italia onkin erityisen rakas.

IMG_8464

IMG_4262

castelsantangelo

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Hanne tiistai, tammikuu 17, 2017 at 11:08

    Ihana kirjoitus!!

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 17, 2017 at 15:02

      Kiitos!! Ihanasta maasta on helppo kirjoittaa. 🙂

  • Reply katerinastravel tiistai, tammikuu 17, 2017 at 16:48

    Ihana kirjoitus Martina. Minulla on samanlainen fiilis Kreikasta kuin sinulla Italiasta. Eka Kreikan matka oli jo vuonna 1995 ja sen jälkeen olen käynyt vähintään kerran vuodessa jollakin saarella. Nyt ostimme lomakodin Kreetalta, joten Kreikan matkailu tulee lisääntymään ja monipuolistumaan kun on oma paikka Euroopan toisella laidalla odottamassa.
    Olen itse käynyt Italiassa ainakin viisi kertaa (Rooma, Venetsia, Milano, Gardajärvi) ja pidän kovasti. Viime reissulla ajoimme Nizzasta Monacon kautta Italiaan ja kävimme mm Portofinossa. Euroopan lempikaupunkini on kuitenkin Barcelona, vaikka muuten Espanjasta en ole niin välittänyt.

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 17, 2017 at 19:32

      Kiitos! Hauska kuulla että sinulla on samanlainen fiilis Kreikasta. Uskon sen hyvin, minäkin olen pitänyt Kreikasta aina siellä käydessäni ja haluan ehdottomasti tutustua maahan lisään. Kreetasta olemme itse asiassa puhuneetkin että se voisi olla kiva paikka myös perheen pienimmän kanssa. Itse olen käynyt siellä vain päivän ajan Välimeren risteilyllä. Kiertelimme tuolloin Haniassa ja pidin näkemästäni kovasti. Barcelonaan minun on päästävä myös mahdollisimman pian! Pidimme tosi paljon Madridista ja moni sanoo, että Barcelona on paljon kivempi. Mutta seuraavaksi minun on kuitenkin ehkä päästävä Italiaan. Se on kuitenkin se minun maani. 🙂

  • Reply Mika / Lähtöportti tiistai, tammikuu 17, 2017 at 20:34

    Mukava lukea Italia-innostuksen taustoista! Paljon löytyi yhteistä. Muistan vielä elävästi, kuinka kaikkien olisi pitänyt tehdä yläasteen esitelmä eri maista ja Italia oli jo varattu. Taistelin itsepäisesti vastaan, ja lopulta sain ehdotetun Jugoslavian sijasta Italian. Sitten pitikin nähdä vaivaa, että sai taistelun arvoisen esitelmän kasaan 😀

    Mekin tehtiin puolison kanssa ensimmäinen yhteinen matka Roomaan, esikoisen eka ulkomaanmatka oli Umbriaan ja toisen tyttären Lago Maggiorelle. Häämatkaa ei kuitenkaan tehty Italiaan, tosin välilasku oli Roomassa ja ehdin syödä yhden pizzan 🙂

    Yllä olevaan kommenttiin liittyen, Kreeta on myös hyväksi todettu lasten kanssa. Kreikassa on ehkä ollut, jos vain mahdollista, jopa Italiaa lapsirakkaammat ihmiset. Siis lapsihullut ihmiset 😀

    Toivottavasti kuitenkin pääsette ensin Italiaan! Jokainen alue on hyvä idea, mutta lämmin suositus erityisesti Puglialle ja Umbrialle. Meillä on periaatteessa päätettynä Sisilian reissu syksylle, toivottavasti tällä kertaa toteutuu. Sitä ennenkin tekisi mieli jo käväistä Italiassa. Ikävää sinne on, kun viime vuosi jäi väliin, sen sijaan tuli nähtyä paljon Espanjaa. Noista yllä mainituista kaupungeista Madrid sopii mun mielestä loistavasti elämästä nautiskeluun, Barcelonassa on enemmän särmää ja ainakin mun makuun kiinnostavammat nähtävyydet.

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 18, 2017 at 15:46

      Haha, no tuliko Italian esitelmästäsi taistelemisen arvoinen? Tai no turha kysyä, tuli varmasti. 🙂 Me ollaan suunniteltu ihan tosissaan Umbriaa ja meinattiin lähteä sinne viime syksynä Perugian Eurochocolatin aikaan, mutta olin niin kipeä syksyllä ettemme päässeet reissuun. Hauska ajatella, että jos reissu olisi toteutunut, olisi meidänkin esikoisen ensimmäinen reissu ollut Umbriaan. 🙂 Sisiliakin olisi ihan huippu! Olen viettänyt siellä yhden päivän eikä se riittänyt mihinkään muuhun kuin sen toteamiseen, että saarelle on palattava. Kiitos myös vinkeistä Kreetaa ja Barcelonaa koskien! Barcelonaan saatamme mennäkin Henkan kanssa kahdestaan, ja Kreeta on tosiaan varteenotettava vaihtoehto pikkubloggaajan ensimmäisen matkan koittaessa. Toisaalta haluaisin niin viedä pikkuisen ensimmäiseksi Italiaan.. 🙂 Täytynee alkaa ihan tosissaan miettiä kesän reissusuunnitelmia. Yksi Italian matka tähän vuoteen on ainakin pakko mahduttaa!

  • Reply Alex tiistai, tammikuu 17, 2017 at 21:33

    Hieno tarina!
    Itsellä tämä maa on Itävalta ( olenkin tainnut joskus mainita maata nimityksellä ’zweite Heimat’ postauksessa jos toisessakin – toinen kotimaa).
    Tämä on jännä juttu miten joku maa tai paikka voi vaan tuntua niin omalta vaikka ei olisikaan siihen mitään kytköksiä tai sukujuuria.
    Ja on meilläkin myös Italiaan aivan erityinen suhde vaimon kanssa: eka yhteinen pidempi lomamatka tehtiin Gardajärvelle ja häämatka Roomaan – molemmat ikimuistoisia matkoja!

    Toivottavasti pääsette pian jälleen saapumaahan – joko kahdestaan tai pikkubloggajan kanssa!

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 18, 2017 at 15:51

      Kiitos Alex! Hauska kuulla että sinulla on samanlaisia fiiliksiä Itävaltaa kohtaan. En taida tietää ketään muuta jolle Itävalta olisi tällainen maa. Yleensä lempimaat löytyvät Välimereltä (Italia, Espanja, Ranska, Kreikka..), Atlantin toiselta puolelta tai Kaakkois-Aasiasta. Vaikka eipä sillä, vierailisin itsekin mieluusti Itävallassa. Siellä en ole koskaan vielä käynytkään. Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että on ihan hullua miten jotakin maata kohtaan voi tulla melkeinpä pakkomielle ilman mitään sen suurempaa syytä. 🙂 Minäkin toivon että pääsemme pian taas Italiaan! 🙂

    Leave a Reply