Vuosipäivämatka Madridiin – Reissussa ilman vauvaa

Taksi odottaa jo pihalla. Sidon eteisessä kengännauhoja ja Henkka vie matkalaukkumme taksin takakonttiin. Suukotan mumminsa sylissä ovelle saattamaan tullutta pikkubloggaajaa poskelle ja istun auton takapenkille. Tätä hetkeä olen pelännyt. Tuleeko minulle heti kova ikävä, alanko itkeä lohduttomasti, voinko edes lähteä? En ole ollut aiemmin erossa pikkuisesta edes yhtä yötä ja nyt olemme peräti kolme yötä reissussa Euroopan toisella puolen.

Kaikki menee kuitenkin hyvin. Istun taksissa levollisin mielin ja odotan jo innolla lentokentällä koittavaa lähdön tunnelmaa. Sitä minulla on ollut ikävä. Enhän ole matkustanut lentäen yli vuoteen. Viimeistään Loungen sohvalla nautiskeltu valkoviinilasi saa olon rentoutumaan ja huomaan olevani innoissani edessä olevasta matkasta. Vuosipäivämatka Madridissa kahdestaan Henkan kanssa. Ei se ollut lainkaan huono idea, vaikka pikkubloggaaja onkin vielä ihan pieni, vasta kolme kuukautta vanha. Se on toisaalta onni, sillä niin pieni ei ymmärrä ikävöidä.

madrid-7

Lento menee nopeasti ja pian olemme perillä Madridissa. Illan pimeys on jo laskeutunut kaupunkiin ja suuntaamme iltapalalle lähellä hotellia sijaitsevaan tapasbaariin. Tilaamme punaviiniä ja juustoja. Olen onnellinen. Mietin olenko huono äiti kun nautin tästä. Toteamme yhteen ääneen miten hyvä päätös oli lähteä reissuun ilman vauvaa. Hän ei olisi nauttinut tästä. Pikkubloggaaja on varmasti tyytyväisempi kotona rakastavien hoitajien kanssa. Heidän pärjääminen ei huoleta minua tippaakaan. Eniten jännitän itseni puolesta. Kestänkö ikävän?

Nukun yön kuin tukki ja herään aamulla virkeänä. Ensimmäinen yö kolmeen kuukauteen kun en herää yöllä kertaakaan. Tai itse asiassa vieläkin pidempään aikaan, enhän nukkunut raskausaikanakaan hyvin. Kahdeksan tuntia unta putkeen. Se jos jokin on luksusta pienen lapsen vanhempien elämässä. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kahdestaan reissuun lähteminen oli hyvä idea. Haluan tietää heti herättyäni miten pikkubloggaajan yö on mennyt, mutta muuten kova ikävä pysyy poissa ja odotan innolla Madridiin tutustumista.

madrid-1

Kävelemme pitkin uuteen päivään heräilevän kaupungin katuja. Seikkailemme vanhoilla kujilla, ihmettelemme Plaza Mayorin aukiota ja suuntaamme Mercado de San Migueliin välipalalle. Maistelemme muun muassa kaviaaria ja shampanjaa ja tilaamme hetken mielijohteesta lasilliset cavaa, joilla kippistämme meille kahdelle. Kaikki on paremmin kuin hyvin ja muistan taas miksi rakastan matkustamista.

Jatkamme kaupunkiin tutustumista, herkuttelemme tapasbaarissa ison lautasellisen pintxoja ja istahdamme kattoterassille. Lokakuisen Espanjan aurinko lämmittää ihoa ja otan kaiken ilon irti siitä, että voin vaan olla. Kukaan ei kaipaa minua nyt, en ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni ja voin uppoutua ajatuksiini ilman, että täytyy olla koko ajan kuulolla, milloin pieni ihminen tarvitsee minua seuraavan kerran.

madrid-4

Ei ehkä uskoisi, mutta sekin on välillä yllättävän raskasta. Vaikka pikkubloggaaja nukkuisi tyytyväisenä päiväunia, täytyy koko ajan olla valmiudessa, eikä koskaan voi rentoutua täysin tietäen, että seuraava tunti tai edes puoli tuntia olisi aikaa vain ja ainoastaan itselle. Aina pitää kuulostella milloin pikkuinen tarvitsee äitiä. Siksi hetki erossa tekee hyvää, sillä jokainen tarvitsee välillä edes pienen hetken ihan vain itselleen. Nyt meillä on koko viikonloppu itsellemme ja meille kahdelle. Myös parisuhteelle pitää osata ottaa aikaa ja sen me näköjään osaamme.

Päivä Madridissa kuluu nopeasti. Suunnitelmanamme oli kierrellä tapasbaareja ja kattoterasseja, katsella hieman nähtävyyksiä ja maistella viiniä sekä sangriaa. Onnistumme suunnitelmassamme hyvin. Kameran muistikortti täyttyy kuvista ja mietin jo alustavasti mielessäni minkälaisia postauksia teen matkasta.

madrid-13

Työmme bloggaajina antaa taas parastaan ja mietimme ääneen, ettei tällaiselle blogimatkalle olisi mahdollista lähteä pikkubloggaajan kanssa. Toisenlaiselle kyllä, mutta nyt voimme keskittyä täysin ruokamatkailuun ja kaupungilla kiertämiseen omaan ripeään tahtiimme, ilman että täytyy huolehtia perheen pienimmästä tai miettiä minne kaikkialle pääsemme vaunujen kanssa ja minne emme. Bloginkin kannalta tämä on siis ollut mainio ratkaisu, vaikka rehellisesti sanottuna mietin todella pitkään oliko hyvä idea jättää pikkubloggaaja kotiin. Oli se.

Seuraavana päivänä kiertelemme Retiron puistossa ja otamme aurinkoa kattoterassin pehmeillä patjoilla sangriaa siemaillen. Kiertelemme taas tapasbaareja ja käymme hieman shoppailemassa. Mukaan tarttuu vaatteita pikkubloggaajalle ja tänään ikävä alkaa tuntua jo kovempana. Huomaan laskevani tunteja siihen milloin näen rakkaan lapseni taas. Katselen pikkuisen kuvia puhelimestani ja joudun väkisin kääntämään ajatukseni muualle, sillä ikävä alkaa sattua.

madrid-8

Huomenna palaamme kotiin. Se on ihana ajatus, vaikka ihanaa on ollut olla reissussakin ja hoitaa parisuhdetta. Kolme yötä taitaa kuitenkin olla tällä hetkellä maksimi mitä voin olla erossa pikkubloggaajasta. Loppua kohti ikävä alkaa olla jo kova, mikä on toisaalta myös helpottava tunne. En ole huono äiti. Ikävöin lastani, vaikka aluksi ihmettelin itsekin miten helppoa on olla erossa pienestä. Ehkä kaipasin vain lomaa työstäni kotiäitinä, vaikka se onkin maailman paras ja antoisin työ.

En pelkää myöntää sitä. Tarvitsen välillä aikaa itselleni ja tarvitsen välillä aikaa myös kahden kesken Henkan kanssa. Sanoi kuka tahansa mitä tahansa niin se, että nautin matkatessani Euroopan toiselle puolelle juomaan viiniä ja syömään tapaksia aviomieheni kanssa, ei tee minusta huonoa äitiä. Päinvastoin, olen paljon parempi äiti kun olen saanut nauttia omista hetkistä, hetkistä Henkan kanssa ja kun olen saanut myös ikävöidä hieman.

madrid-9

Myös Henkka on varmasti entistäkin parempi isä pienen irtioton jälkeen, vaikkei sitä puolta kukaan koskaan kritisoikaan. Mikä siinä muuten onkin, että isän poissaolo on ihan ok, mutta pienen vauvan äiti ei saisi olla erossa lapsestaan hetkeäkään?

Joka tapauksessa vuosipäivä Madridissa oli huikea ja sieltä palasi kotiin levännyt ja rentoutunut äiti, jonka mielestä kotiinpaluu ei ole koskaan ollut ihanampaa. Nappasimme pikkubloggaajan vuorotellen syliin heti ovesta sisään astuttuamme ja pidin pikkuista sylissäni lähes koko seuraavan päivän, haistelin vauvan tuoksua ja nautin siitä, että saan olla jollekin niin tärkeä. Nyt jaksan taas olla entistä parempi äiti, mutta uskallan myös lähteä uudestaankin reissuun ilman pikkubloggaajaa. Se on minusta erittäin ok, sanoi kuka tahansa mitä tahansa.

madrid-11

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Nanna maanantai, marraskuu 7, 2016 at 14:18

    Ennen kuin Urho, esikoiseni, syntyi heinäkuun lopulla tilasin Italiaan ystäväpariskuntien kanssa laskettelumatkan loppiaiselle. Urkki oli siis 6 kk. Huolettomana matkan tilasin ja kivaa oli, eikä tullut rintatulehdusta vaikka kylmissä vessoissa välillä lypsin tissejäni. Kyllä äitikin saa ottaa omaa aikaa.

    Jostain syystä olin kuitenkin melko kiukkuinen koko matkan, ehkä en ihan parhaimmillani noin niin kui seuranaisena. Taisi olla se syyllisyys.

    • Reply Martina maanantai, marraskuu 7, 2016 at 16:16

      Mun ei tarvinnut miettiä tuota lypsämishommaa reissussa, sillä rintatulehduskierre lopetti imetyksen kun pikkubloggaaja oli 2 kk. Jos olisin imettänyt vielä, olisi pieni varmaan lähtenyt mukaan reissuun. Syyllisyyden tunteita mullekin tuli, vaikka tiesimmekin järjellä ajateltuna, että reissu tekee hyvää ihan kaikille osapuolille. Minulle ja Henkalle etenkin, mutta myös pikkubloggaajalle, joka sai viettää aikaa myös muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Uskomme että pikkuinen on helpompi jättää isompanakin hoitoon kun hän tottuu alusta alkaen muihinkin hoitajiin kuin äitiin ja isiin. Ja hyvin tosiaan meni. Päätös lähtemisestä ilman vauvaa oli vaikeinta!

  • Reply PrankMaster666420dänkislovelean maanantai, marraskuu 7, 2016 at 14:52

    Hei hieno blogi

    • Reply Martina maanantai, marraskuu 7, 2016 at 16:32

      Hei kiitos! 🙂

  • Reply Teija / Lähdetään taas maanantai, marraskuu 7, 2016 at 16:42

    Minulla ei ollut ajatuksia omasta lomasta reiluun vuoteen lapsen syntymän jälkeen. Vasta sen ensimmäisen vuoden jälkeen alkoi tulla tarve omille asioille ja omalle ajalle. Elin vain pienessä äitiyslomakuplassa. Nyt sitä ihmettelen kyllä suuresti, sillä olen aina kaivannut omaa tilaa aika paljon. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että äitien kuuluu viettää omaa aikaa ja lomaa, jos sitä kaipaa ja jos siihen on mahdollisuus. Sitä on todellakin parempi äiti sen jälkeen, kun ehtii hieman ikävöidä. Kuulostaa ihanalta teidän matka!

    • Reply Martina keskiviikko, marraskuu 9, 2016 at 12:21

      Matka oli ihana ja tuli todella tarpeeseen. Meillä oli aika hankalat kaksi ensimmäistä kuukautta vauvan syntymän jälkeen kun olin rajussa rintatulehduskierteessä ja Henkka joutui välillä hoitamaan sekä minua että vauvaa. Siinä oli ajoittain pinna kireällä itse kullakin. Olimme suunnitelleet tekevämme kotimaan reissuja vauvan kanssa, mutta koko kesä ja Henkan loma meni ohi sairastaessa ja se harmitti. Ehkä siksi kaipasimme niin kovasti pientä lomaa jossain lämpimässä ja koska imetys loppui tulehduskierteeseen, oli vauva helpompi jättää kotiin. Olen ollut ehdottomasti parempi ja jaksavampi äiti reissun jälkeen. Uskalsin jopa varata pienen tyttöjen viikonloppureissun joulukuulle ja vaikka minulla on jo valmiiksi ikävä, tiedän senkin reissun tulevan tarpeeseen. 🙂

  • Reply mertsik maanantai, marraskuu 7, 2016 at 19:04

    Teillä on ollut ihana Madridin miniloma. Olin syyskuussa Madridissa ja ihastuin kaupunkiin täysillä. Etkä ole huono äiti, vaikka pieni jää muutamaksi päiväksi kotiin hyvään hoitoon. Parisuhteesta ja omasta hyvinvoinnista tulee myös huolehtia 🙂

    • Reply Martina keskiviikko, marraskuu 9, 2016 at 12:26

      Madrid yllätti meidät todella positiivisesti. Nyt meillä on kovat odotukset Barcelonaa kohtaan, sillä kaikki sanovat sen olevan sata kertaa Madridia kivempi. 🙂 Nimenomaan, hyvä äiti pitää huolta myös itsestään ja parisuhteesta. Siten koko perhe voi paremmin.

  • Reply Leena maanantai, marraskuu 7, 2016 at 21:01

    yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/12/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon-erossa-vanhemmistaan

    Tämän huomasin, kun luin Vauva -lehteä.

    • Reply Martina keskiviikko, marraskuu 9, 2016 at 12:29

      Kiitos linkistä! Pikkubloggaajalla on onneksi paljon läheisiä ihmisiä, joiden seuraan hänet voi huoletta jättää. Ja kuten artikkelissakin sanotaan: Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan.

  • Reply Jael maanantai, marraskuu 7, 2016 at 23:33

    Onnea vuosipäivälle,tuollainen irtiotto ihanassa Madridissa teki varmaankin hyvää:)

    • Reply Martina keskiviikko, marraskuu 9, 2016 at 12:30

      Kiitos! Irtiotto teki todella hyvää ja Madrid oli aivan ihana! 🙂

    Leave a Reply