Aamiaisburgerit – Mietteitä syksystä ja isänpäivästä

Istun sohvalla ja katse harhailee pihamaalla, joka on peittynyt viimeisten viikkojen aikana sakeaan lehtivaippaan. Viimeiset keltaiset lehdet leijailevat puista maahan ja aurinko pilkistää tummansinisen pilven takaa. On syksy ja se saa minut tänäkin vuonna mietteliääksi.

Mietin viime vuotta jolloin olin juuri näihin aikoihin saanut tietää mahassani kasvavan uuden pienen elämänalun. Erityisen hyvin mieleen palaavat ne iltalenkit, kun karkasin työpäivän jälkeen maaseutumaisemiin hölkkäämään ja jäsentelemään ajatuksiani. Iltarusko värjäsi maiseman vaaleanpunaisilla sävyillään ja koko maailma näytti niin kauniilta. Silmäkulmasta vierähti kyynel kun kuulokkeissa alkoi soida Lohtu. Onnenkyynel ei ole kaukana nytkään kun katson viereeni nukahtavaa pikkubloggaajaa, joka on mullistanut maailmamme täysin.

Eniten minua ihmetyttää edelleen se tunne, kun monen työntäyteisen vuoden jälkeen olenkin yhtäkkiä kotona niin pitkään, etten ole koskaan aiemmin ollut. Ei työstressiä, ei aikaisia aamuherätyksiä eikä väsyneitä päiviä tunkkaisessa toimistossa. Ahdistun kuitenkin hetkeksi kun huomaan valon karkaavan ja tajuan edessä olevan taas pimeimmän vuodenajan.

Olo helpottaa heti kun ymmärrän, että tänä talvena voin ulkoilla vaikka joka päivä valoisaan aikaan ja mukanani on pieni aurinkoinen vauva. En ole sidottuna toimistoon päivän ainoiden valoisien tuntien ajan, vaan voin hakea energiaa lenkkipoluilta silloin kun on päivän valoisin hetki. Se jos joku tuntuu luksukselta ja tiedän, että mahdollisesta univelasta huolimatta tuleva talvi ei tule olemaan lainkaan niin pimeä kuin edelliset.

WP_20151010_021

Syksy saa minut joka vuosi mietteliääksi. Tänä vuonna olen ihmetellyt tietysti pikkubloggaajaa sekä äitiyttä, mutta myös sitä, minkälainen isä Henkasta on tullut ja miten voin auttaa häntä isyyden haasteissa. Olenko muistanut kertoa hänelle tarpeeksi usein kuinka hyvä isä hän on? Hän on maailman paras isä lapsellemme ja nyt viimeistään kun isänpäivä lähestyy, haluan muistaa häntä jotenkin ja kiittää näistä ensimmäisistä kuukausista vauvan kanssa, jotka eivät aina ole olleet ihan helppoja, mutta sitäkin antoisampia.

Perinteinen keino kiittämiseen on laittaa ruokaa. Jotain hyvää mitä ei ihan joka päivä syödä. Olen alkanut miettiä jo hyvissä ajoin vaihtoehtoja, vaikken edes ole varma onko Henkka kotona isänpäivänä. Yksi hyvä vaihtoehto startata isänpäivä on tehdä aamiaisburgereita runsaalla pekonilla. Minä taidan tehdä tänä vuonna jotain muuta, sillä näitä on syöty vasta tovi sitten ja isänpäiväherkun pitää olla muutenkin yllätys, mutta ottakaa te muut vinkki vastaan: Isä kuin isä ilahtuu varmasti aamiaisburgereista, joiden voimalla jaksaa touhuta jälkikasvun kanssa vaikka koko päivän.

aamiaisburgeri-2

Aamiaisburgerit

– sämpylöitä
– pekonia
– kananmunia
– juustoa
– rapeaa salaattia
– (valkosipuli)majoneesia
– srirachaa

Paista pekonit ja kananmunat pannulla. Yksi kananmuna ja pari siivua pekonia per sämpylä on sopiva määrä.

Halkaise sämpylä, voitele sen alapuoli kevyesti srirachalla ja kasaa burgeri laittamalla alimmaiseksi juustoa, sitten paistettu kananmuna, rapeaksi paistettua pekonia, salaattia ja salaatin päälle vielä majoneesia. Valkosipulimajoneesi on oma lempparini, mutta tavallinenkin käy hyvin.

Tarjoile aamiaisburgerit mielellään suoraan sänkyyn kahvin ja tuoremehun kera. Pannulla paistuvan pekonin tuoksu on tosin varmasti herättänyt jo sikeimmänkin unikeon unestaan.

aamiaisburgeri

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply