Cafe Postres, Porvoo

Loppukesän päivä Porvoossa. Vanhoilla mukulakivikaduilla kulkee lähinnä ulkomaalaisia turisteja ja lounastauolla olevia paikallisia. Koulut ovat jo alkaneet ja suurin osa suomalaisista on palannut työpaikoilleen. Sitten ollaan me, joita arjen alkaminen ei tänä vuonna koske. Minä ja vaunuissa nukkuva vauva. Ja toki mukana on myös viimeistä kesälomapäiväänsä viettävä Henkka. Porvoossa paistaa aurinko, mutta taivaanrannasta kohoavat tummat pilvet kehottavat etsiytymään sisätiloihin. Kohta sataa ja paljon.

Olemme juuri nauttineet aamiaisen Zum Beispielissa ja sen päälle maistuisi vielä jokin makea herkku. Kahviakin voitaisiin vielä nautiskella kupilliset, sillä meillä on koko päivä aikaa nauttia kiireettömästä loppukesän päivästä. Sillä sipuli -blogissa oli kehuttu Cafe Postresin tarte tatinia siihen malliin, että herkkua oli pakko päästä maistamaan. Niinpä astelemme kahvilan ovesta sisään.

cafepostres-5

cafepostres-2

cafepostres-3

cafepostres-4

Tiskillä on toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivonnaisia ja täytettyjä leipiä. Lempioluttamme Brooklyn Lageria olisi saatavilla myös, mutta jos nyt kuitenkin kahvia vaan kun on vasta lounasaika ja pikkubloggaaja mukana. Vadelmaiset leivonnaiset sekä macaronsit houkuttelevat, mutta tilaamme kuitenkin sen tarte tatinin, niin vakuuttavasti Merituuli oli sitä blogissaan kehunut.

Etsiydymme suojaisaan nurkkapöytään, jonka viereen vaunutkin mahtuvat hyvin. Pienen odottelun jälkeen pöytään kannetaan kannullinen kahvia ja hauskat kupit sen juomiseen. Maito on omassa pienessä kannussaan ja kahvista riittää santsikupillisetkin. Sitten on se tarte tatin, joka on niin reilun kokoinen, että siitä riittää hyvin kahdelle. Omenapiiraan päälle kaadetaan pöydässä vielä kinuskia ja herkun kaveriksi tulee kipollinen jäätelöä.

cafepostres-9

cafepostres-6

cafepostres-7

En välttämättä tulisi tilanneeksi tarte tatinia jos sitä ei oltaisi erikseen suositeltu. Tätä kyseistä omenapiirasta kohtaan odotukset ovat kuitenkin korkealla, vaikka samalla epäilyttääkin voiko ihan tavallisen näköinen leivonnainen olla niin hyvää, että siitä kohistaan pitkin somea. Ensimmäinen maistiainen sen kertoo: Voi todellakin olla. Omenaisessa leivonnaisessa on kaikki kohdallaan ja syömme herkun tyytyväisinä viimeistä kinuskin tahrimaa murua myöten.

Jos tarte tatin on kehujensa arvoinen, ansaitsee myös kahvi erityismaininnan. Pehmeän makuinen kahvi houkuttelee kaatamaan kannusta lisää kuumaa juomaa kuppiin ja sitä siemaillessani ulkona alkanut sadekin näyttää kauniilta. Äsken oli vielä aivan kesä ja nyt näyttää syksyltä. Vuodenajan vaihtuminen on konkreettisesti läsnä ja tunnen hetken pientä haikeutta, jonka syksyn saapuminen saa aina aikaiseksi.

Tänä vuonna se tuntuu kuitenkin erilaiselta. En palaa kesän jälkeen töihin vaan olen vauvan kanssa kotona niin pitkään etten edes yritä laskea kuukausia saati viikkoja. Uusi kevät on jo korvilla kun äitiyslomani loppuu. Ajatus tuntuu ihan hullulta. Vaikkei kesäni ja syksyni välillä olekaan suurta eroa olen silti uuden edessä enemmän kuin koskaan. Huomenna alkaa arkeni äitinä kun Henkka palaa töihin ja muodostamme pikkubloggaajan kanssa omat arkirutiinimme. Tarte tatinin vielä maistuessa kielen päällä tuo ajatus tuntuu oikeastaan todella ihanalta.

cafepostres-8

cafepostres-1-2

cafepostres-1

cafepostres-10

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply mummi-56 torstai, syyskuu 15, 2016 at 18:23

    Isosti onnea vauvasta 🙂

    En tiedä oletko asiasta aikaisemmin kirjoittanut, ehkä minulta on jäänyt jotain väliin.
    Ihanaa, että harrastatte edelleen kotiseutumatkailua.
    Antaa vinkkejä omille lomilleni, tosin ilman vaunuja 🙂

    Siitä sinulle iso kiitos, ettet levittele täällä yleisen blogin puolella vauvakuvia. Pikkubloggaaja edestä ja takaa, syömässä ja nukkumassa, mielellään tietysti peppu paljaana, onhan se niin suloista.
    Vaan kun ei sitä ole, ei edes sallittua.
    Olet ymmärtänyt säännöt. Kun lapsi on viisitoista, kysy, haluaako hän kuviaan julkisuuteen. Jos ei, älä julkaise.

    Mukavaa syksyn jatkoa. Uskon, että teillä kaikilla kolmella on hyvin antoisa talvi edessä.
    Jään innolla odottamaan postaustasi ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltanne koko pikku perheenne voimin. Heti kun pikkutyyppi oppii syömään pastaa, vai kuinka 🙂

    • Reply Martina lauantai, syyskuu 17, 2016 at 19:38

      Hyvä jos vauvauutinen ei ollut vielä tavoittanut. Ei olekaan tarkoitus toitottaa sitä täällä joka välissä, sillä blogin aihepiirit ovat edelleen ruoka ja matkailu emmekä halua täyttää sivujamme pelkällä vauvalla, vaikka hän niin ihana onkin ja elämämme keskipiste. Olemme innostuneet kotiseutumatkailusta ihan uudella innolla viimeisen vuoden sisällä, mutta kyllä ulkomaillekin pitää päästä pian. Kiitos toivotuksista ja mukavaa syksyn jatkoa sinullekin!

  • Reply Merituuli torstai, syyskuu 15, 2016 at 21:29

    Ihanaa että luotitte sanaani ja että tarte tatin maistui teillekin <3 . En kyllä tiedä löytyykö sellaista jolle se EI maistu.

    • Reply Martina lauantai, syyskuu 17, 2016 at 19:39

      Tottahan toki me nyt sun sanaan luotetaan. Sulla on hyvä maku. 🙂

  • Reply Maria perjantai, syyskuu 16, 2016 at 19:39

    Tälläisiä ihania herkkukeitaita kaivattaisiin kyllä pk-seudullekkin ketjukahviloiden sijaan 🙂

    • Reply Martina lauantai, syyskuu 17, 2016 at 19:39

      Samaa mieltä, Cafe Postresin kaltaisia kuppiloita ei ole koskaan liikaa. 🙂

    Leave a Reply