Portovenere, Italia

Alus lipuu suojaisaan lahteen ja kannella olevat ihmiset heräävät katselemaan ympärilleen. Kameroita kaivetaan esiin ja osoitellaan maisemaa. Heti vasemmalla vuoren rinteellä kohoaa korkea linnoitus, edessä lahdenpoukamassa hohtaa valkoisia huvijahteja ja rantakatua reunustavat hauskan värikkäät korkeat ja kapeat talot. Ne ovat ominaisia Portoveneren maisemalle.

Alus lipuu satamaan ja matkalla bongaamme vielä yhden valtavan tummanpuhuvan jahdin. Noilla tuolla takakannen katoksen aamiaispöydässä istuvilla ei taida olla pikkurahan puutetta. Tarjoilija kaataa heille appelsiinimehua lasiin ja me mietimme, olisiko tuollainen elämä kivaa. Alkaisiko yltäkylläinen rikkaus jossain vaiheessa kyllästyttää?

Astumme yhteysaluksesta ulos muiden turistien vanavedessä ja kävelemme pitkin satamaa. Vedessä polskii pari muksua ja tyylikkäät ihmiset kulkevat kohti rantakatua. Mekin suuntaamme sinne. Terasseja on pitkä rivi koko rantakadun pituudelta. Tässä voisimme syödä lounaan vähän myöhemmin.

Käymme katsomassa tummaa jahtia lähempää. Leveällä laiturilla on jo muutama auringonpalvoja makoilemassa pyyhkeiden päällä. Niitä tulee sinne koko ajan lisää. Päivä on lämmin ja aurinkoinen. Huoleton kesälomafiilis valtaa mielen.

Jatkamme matkaa kohti mereltä näkemäämme linnoitusta. Ihailemme sen laelta aukeavia maisemia avomerelle ja karun kivikkoiseen rantaan. Vietämme alueella pitkän tovin ja nautimme kauniista kesäpäivästä. Portovenere muistuttaa paljon Cinque Terreä, mutta on jotenkin fiinimpi. Täällä käy paljon rikkaita huvijahdeillaan ja kaikkialla on läsnä tietynlainen arvokkuus, jonka miljöönä toimii vanha pittoreski kalastajakylä.

Istahdamme rantakadun terassille lounaalle ja katselemme ohikulkevia ihmisiä. Täällä se on erityisen hauskaa. Tumman jahdin henkilöstöön kuuluva nuori mies käy kaupungilla ostoksilla ja palaa pian takaisin laivaan. Tuo arvonsa selvästi tunteva hattupäinen leidi huutaa kuvaamaan pysähtyneelle miehelleen olevansa nälkäinen. Pian hän tulee samaa reittiä takaisin jäätelö kädessään. Lierihatut keikkuvat ja valkoiset rantahepenet liehuvat kevyessä kesätuulessa kun tyylikkäät herrat ja rouvat kuljeskelevat rantakadulla. He haluavat selvästi tulla huomatuksi.

Istumme terassilla pitkän tovin. Siinä on niin kovin viihtyisää. Ihmisiä katsellessa aika kuluu kuin siivillä ja pian on aika alkaa tallustaa kohti satamaa, josta yhteysalus lähtee takaisin kohti Cinque Terreä. Täältä on meriyhteys myös läheiseen La Speziaan ja samalla lipulla pääsisi tekemään pienen saarihyppelynkin Portoveneren lähistöllä. Meillä siihen ei ollut tällä kertaa aikaa, sillä halusimme kiertää aluksen kyydissä vielä kaikki eilen koluamamme Cinque Terren kylät ja ihailla niitä vielä mereltäkin päin. Takaisin Riomaggioreen pitäisi päästä ennen pimeää.

Nousemme ylös terassin pehmeiltä tuoleilta ja kiipeämme portaita pitkin ylemmälle kadulle. Siellä on kauppoja toisensa perään. Ostamme yhdestä ligurialaista pestoa, jota herrasmies maistattaa kadulla. Se on niin hyvää, että purkki lähtee mukaan alta aikayksikön.

Katselemme ohimennen myös vaatteita, joissa on melko muhkeat hintalaput. Viinipuoti houkuttelee valikoimallaan ja matkamuistomyymälästä lähtee mukaan jääkaappimagneetti. Se pääsee jo melko mittavaksi kasvaneen kokoelmamme jatkoksi. Niiden avulla voimme muistella reissujamme kun arki painaa päälle.

Istahdamme vielä hetkeksi puiston penkille varjoon pakoon tunti tunnilta kuumemmaksi käyvää aurinkoa. Vilkutamme yhteysaluksen aurinkokannelta vielä heipat Portovenerelle ja toteamme sen olevan erittäin viehättävä kaupunki. Tänne palaamme sitten joskus omalla huvijahdillamme.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Riitta keskiviikko, kesäkuu 8, 2016 at 12:39

    Kiitos ihanasta nojatuolimatkasta! Upea paikka, ei voi muuta sanoa. Kyllähän tuollaisen jahdin kannella saisi aikansa varmasti oikein mukavasti kulumaan… 😀

    • Reply Martina keskiviikko, kesäkuu 8, 2016 at 13:37

      Kiva jos tykkäsit. Portovenere on kieltämättä upea paikka ja jahtielämää olisi todella mielenkiintoista kokeilla joskus, vaikkei se välttämättä osoittautuisikaan omaksi jutuksi. 🙂

  • Reply tatjaana lauantai, kesäkuu 11, 2016 at 09:04

    Kiitos kuvistasi ja tekstistäsi. On aina mukava lukea juttujasi maailmalta, mutta tällä kertaa etsin uteliaana tietoa, joko lapsi on syntynyt. Mitä kuuluu?

    • Reply Martina lauantai, kesäkuu 11, 2016 at 10:45

      Kiitos Tatjaana! Lapsi on vielä tyytyväisenä mahassa ja minä nautiskelen parhaani mukaan äitiyslomasta. Hyvää kuuluu siis, toivottavasti sinullekin. 🙂

    Leave a Reply