Lissabon,  Portugali,  Ulkomaat,  Yleinen

Gracan kukkula, Lissabon

Viimeinen ilta Lissabonissa. Aika on mennyt todella nopeasti. Astelemme ulos illallisravintolasta ja mietimme mitä seuraavaksi. Hei, aurinko ei ole vielä laskenut! Mennään Gracan kukkulalle!

Olemme bonganneet Gracan kukkulan Lissabonin muilta näköalapaikoilta ja arvelimme auringonlaskun näyttävän upealta sieltä katsottuna. Olimme ajatelleet vierailevamme näköalapaikalla jonakin iltana auringonlaskun aikaan, mutta kuten sanoin, aika on mennyt todella nopeasti ja hautasimme kaiken muun tohinan keskellä ajatuksen Gracasta. Kaikkea ei voi ehtiä.

Nyt meillä onkin yhtäkkiä hyvät saumat ehtiä ihailla auringonlaskua kaupungin korkeimmalta näköalapaikalta. Söimme illallisen nopeammin kuin luulimme eikä vielä väsytä, vaikka vatsat ovat täpötäynnä herkullisia mereneläviä. Päätämme ottaa taksin alle, sillä aurinko on jo matalalla ja eksyisimme varmasti, jos lähtisimme kukkulalle kävellen. Aikaa ei ole tuhlattavaksi ja auringonlasku on jo värjännyt maiseman punaiseksi kun saavumme kukkulalle.

Pysähdymme kaiteelle ihailemaan upeaa näkyä. Koko Lissabon avautuu edessämme ja aurinko on menossa sen taakse nukkumaan. Taivas on kauniin värinen, kaupungin valot syttyvät pikkuhiljaa ja joki virtaa rauhallisena kuin kehystäen maiseman. Lentokoneita laskeutuu jatkuvalla syötöllä halki punaisen taivaan. Niin monta onnellista saapuu parhaillaan Lissaboniin. Me joudumme lähtemään huomenna ja olo on hieman haikea.

Näköalapaikka tuntuu olevan etenkin paikallisten suosiossa. Yhdelle penkille on kokoontunut kaveriporukka kunnon piknik-eväiden kanssa. Kylmälaukuissa on vaikka mitä herkkuja ja viinit on nostettu esiin. Täällä tuoksahtaa myös hieman Amsterdam, jos tiedätte mitä tarkoitan. Ei häiritsevästi, mutta niin että tulee elävästi mieleen se miten kävelimme Coffee Shopien ohi Amsterdamin lomallamme.

Tuolla kauemmalla reunuksella istuu tyttö kaikessa rauhassa katsellen ajatuksissaan kaukaisuuteen. Mitäköhän hän miettii? Tyttö näyttää seesteiseltä ja istuu reunalla pitkän tovin. Kohta oranssi kissa hyppää samalle reunukselle turvallisen välimatkan päähän tytöstä ja asettuu kerälle nukkumaan.

Kukkulalle mahtuu monenlaista kulkijaa. Tunnelma on lämmin ja samaan aikaan sekä rauhallinen että eloisa. Jostain kuuluu musiikkia ja paikannamme sen alkulähteeksi juomakärryn, jossa hauska mies myy drinkkejä auringonlaskun ihailijoille.

Tilaamme mojitot, jotka ovat yhdet parhaista koskaan maistamistamme. Mies tekee juomasta melko kirpsakan ja pyytää hakemaan sokeria lisää, jos haluamme mojitostamme makeampaa. Emme halua, raikas ja sopivan kirpeä mojito on juuri tällaisenaan täydellinen makuumme. Istahdamme nautiskelemaan juomiamme penkille.

Aurinko laskee horisonttiin ja kaupungin valot loistavat kirkkaina. Osa porukasta alkaa valua pois kukkulalta, juomakoju sulkeutuu ja näköalapaikka hiljenee. Moni jää silti vielä ihailemaan maisemaa. Mekin istumme penkillämme vielä tovin kunnes lähdemme tallustamaan kaikessa rauhassa alas kukkulalta.

Gracan kukkulan ympäristö näytti aluksi hieman epäilyttävältä enkä ollut kovin innoissani kävelemässä alueen halki. Kun kuitenkin lähdimme matkaan, huomasin seudun olevan mukavan rauhallinen. Sekä paikallisia että turisteja tuli vastaan eikä olo ollut lainkaan turvaton.

Kaunis auringonlasku Gracan kukkulalla kruunasi viimeisen iltamme Lissabonissa ja näköalapaikka nousi lemppariksemme kaupungin lukuisista maisemapaikoista. Tänne voisin tulla istuskelemaan ihan keskenänikin mietiskelemään maailman menoa. Ja voisin ottaa toisen mojitonkin.

Kommentit pois päältä artikkelissa Gracan kukkula, Lissabon