Monthly Archives

huhtikuu 2016

Keksimutakakku

Minulla oli eräänä ihan tavallisena työpäivänä iloisia uutisia työkavereilleni. Sellaisia, että olin leiponut kakunkin asiaani juhlistamaan. ”Te pääsette musta eroon toukokuussa!” kerroin ja nostin mutakakun pöytään. Olimme käyneet aamulla ultraäänessä katsomassa, että mahassani todella möyryää vauva, ja huomenna maaginen 12 raskausviikon rajakin tulisi täyteen. Mä jään toukokuussa äitiyslomalle!

Uutisen kertominen oli minulle itselleni valtava huojennus. Enää ei tarvitsisi kulkea telttamaisissa kaavuissa, istua hiljaa työpisteellä oksennusta pidätellen ja syyttää päälle päin näkyvästä väsymyksestä milloin mitäkin. Ei enää myöskään salaa avattuja housunnappeja pullottavan mahan tieltä, vaan nyt voisin pukea ihanat äitiyshousut jalkaani ilman että kukaan ihmettelee housuvalintaani. Kasvavaa mahaa ei tarvitsisi enää piilotella eikä syyttää pahoinvoinnista vatsatautia. Nyt voisin olla ihan avoimesti RASKAANA. Ihanaa!

Siispä keksimutakakkua pöytään, vaniljakastiketta päälle ja kahvia kuppiin. Nyt sietääkin juhlia! Keksimutakakun reseptiin törmäsin Kaikki äitini reseptit -blogissa. Alun perin ohje on K-ruokasivustolta peräisin. Ja mikäs sen parempaa kuin pehmeä mutakakku, joka kätkee sisälleen rouskuvia keksisattumia. Kyllä tällaisella kakulla kelpaa juhlistaa mahassa sätkivää pikkukaveria, jota olimme juuri ihailleet sairaalaan monitorilta. Se oli hieno päivä se.
Continue Reading

Helppo uunipasta italialaisittain

Raskausajan ruokavaliossa hankalinta minulle on ollut sushista ja homejuustoista kieltäytyminen. Sushihimo on ollut ajoittain aivan valtava ja olen selvitellyt jo missä on synnytyssairaalaa lähin sushiravintola. Sen kautta ajamme kotiin, ellen patista Henkkaa tuomaan sushia jo synnärille. Veikkaan että elän loppukesän pelkällä sushilla. Helposti.

Toinen suuria himoja aiheuttanut kiellettyjen listalla möllöttävä ruoka tai ruoka-aine ovat homejuustot. Tai olivat, kunnes tajusin, että voinhan minä syödä homejuustoja jos ne on kypsennetty kuplivan kuumiksi. Niinpä tilasin ravintolassa taivaallisen ihanalta maistuneita roquefort-etanoita ja aloin kypsytellä mielessäni ajatusta italialaisesta uunipastasta, jossa on valkohomejuustoa seassa.

Lopulta tein eräänä tavallisena arki-iltana tätä helposti ja lähes ilman tiskiä syntyvää uunipastaa, jossa on kuin onkin valkohomejuustoa. Ahh! Homejuuston lisäksi vuokaan pilkottiin kinkkua, keitettiin penneä, lorautettiin hieman kermaa ja kuorrutettiin koko komeus parmesaanilla. Mausteeksi suolaa ja pippuria, eikä muuta sitten tarvitakaan. Helppoa ja hyvää.

Tämä italialainen uunipasta on helppoutensa ja nopeutensa vuoksi arkiruokaa parhaimmillaan. Meillä ainakin kaivataan säännöllisesti vaihtelua niiden perusarkireseptien rinnalle. Koska italiassakin on toisinaan arki ja Luigin ja Marion mammalla on varmasti tarve tehdä myös nopeita ja helppoja ruokia, miksi en ottaisi mallia hänestä? Tämä uunipasta on täydellistä vaihtelua tuttuihin arkiruokiin ja tuo Italian askeleen lähemmäksi ihan tavallista arkea täällä Suomessa.
Continue Reading

Ruokamatkalla Lissabonissa

Lissabonin ruokakulttuurissa näkyy vahvasti kaupungin sijainti lähellä merta. Tarjolla on paljon kalaa ja mereneläviä. Etenkin turskasta tehdyt ruoat ovat suosittuja. Lissabonissa ruoka on melko yksinkertaista ja se on saanut vaikutteita muista Välimeren maista. Muun muassa tapaskulttuuri kukoistaa täällä ja kesäisin grillataan lihaa. Grillattu kana on hyvin yleinen kesäruoka ja lisukkeena on usein perunaa, kikherneitä tai papuja.

Keitoista tunnetuin Caldo Verde sisältää kaalia, perunaa, makkaraa ja chiliä. Portugalilainen ruokakulttuuri ei ole yhtä tunnettu kuin vaikkapa naapurimaan Espanjan keittiö, mutta Lissabonista löytyy muutama herkullinen paikallinen erikoisuus, joista tunnetuin lienee Pastel de Nata -niminen leivonnainen, jota on saaatavilla jokaisesta kojusta ja kahvilasta. Sekä suolaisia että makeita leivonnaisia on muutenkin paljon ja niiden kanssa tarjoillaan vahvaa kahvia, joka vastaa meidän käsitystämme espressosta.

Jos portugalilainen ruoka ei ole kerännyt niin paljon mainetta ja kunniaa kuin muiden Välimeren maiden ruokakulttuurit, niin viinit ovat sitäkin parempia ja tunnetumpia. Kuuluisin niistä lienee makea Portviini ihanan raikasta Vinho Verdeä unohtamatta. Hintataso Portugalissa on ilahduttavan edullinen ja erilaisia ravintoloita löytyy Lissabonista moneen makuun.
Continue Reading

Haikon kartano, Porvoo

Haikon kartanon historia ulottuu satojen vuosien taakse. Milloin vanha kartano on kuulunut Viipurin dominikaaniluostarille, milloin kartanon lähes 100 vuotta omistanut von Etterin suku on kestinnyt siellä Venäjän keisarisuvun jäseniä ja milloin Albert Edelfelt on viettänyt kartanon mailla lukuisia kesiä maalaten ympärillään kukoistavaa saaristolaismaisemaa.

Haikon kartanon nykyinen päärakennus on nähnyt päivänvalon vuonna 1913 ja kartanohotellina Haikko on toiminut vuodesta 1966 alkaen. Haikon Kartano viettääkin vuonna 2016 juhlavuottaan palveltuaan jo huikeat 50 vuotta kartanohotellina. Koko tuon ajan Haikon Kartano on ollut Vuoriston perheen omistuksessa. Onnea 50-vuotiaalle!
Continue Reading

Sintra’s Famous Painter’s Garden, Portugali

Tallustamme pitkin satulinnojen värittämän kaupungin katuja. Olemme seikkailleet Portugalin Sintrassa jo hetken, mutta yhä vaan kulman takaa tulee esiin uusia katuja ja kujia, joita pitää päästä tutkimaan. Sintran historiallisessa keskustassa on mukava kävellä ympäriinsä ja saamme siihen kulumaan helposti puolikkaan päivän. Jätetään niihin satulinnoihin tutustuminen seuraavaan kertaan.

Eräässä kadunkulmassa kohoaa pieni kivinen muuri ja katsahdamme sen päälle. Siellä on vihreän vehreitä kasveja ja näköjään joku ravintola. Onpa kivan näköinen, tuumaamme ja jatkamme matkaa. Kamera laulaa kun kuvaamme kaupungin yksityiskohtia, piipahdamme talojen taakse näköalapaikalle ja ihailemme värikkäitä kukkia, jotka ryöppyävät seinää pitkin.
Continue Reading

Kiinalainen broileri ja Hoi Sin -kasvikset

Jos joihinkin niin kanaruokiin kaivataan eniten vaihtelua. Ainakin meillä ja etenkin arkena. Eräänä päivänä olimme taas saman ongelman edessä. Jääkaapissa köllötteli kokonainen broileri ja sen ympärille pitäisi kehitellä joku kiva makumaailma. Mielellään uudenlainen, sellainen jota emme ole vähään aikaan syöneet.

Ajatukset karkasivat Kiinaan ja päätimme marinoida broilerin valkosipulisessa soijamarinadissa. Vihreän chilin pikkupoltetta unohtamatta. Marinadiin laitettiin myös hieman tummaa sokeria, joka antoi suolaiselle soijalle kivaa vastapainoa ja pienen tahmeuden kanan pintaan.

Kaveriksi teimme seesaminsiemenillä viimeisteltyjä Hoi Sin -kasviksia sekä tietenkin riisiä, johon viimeisetkin lautaselle jääneet liemen maut sai imeytettyä. Vaikka puhuinkin postauksen alussa arkiruoista, niin tämä valmistuu kenties näppärämmin viikonloppuna, jolloin kana saa ensin pötkötellä lähes vuorokauden marinadissa ja sen jälkeen vielä pitkään uunin lämmössä.
Continue Reading

Gabriel 1763 Bar & Restaurant, Porvoo

Porvoon vanhat mukulakivikadut kylpevät auringossa. Kävelemme pitkin Jokikatua sitä reunustavia suloisia vanhoja puutaloja ihastellen. On lounasaika ja etsimme taloa numero 20. Keltaisen talon seinässä oleva kyltti kertoo meidän saapuneen perille Gabriel 1763 Bar & Restaurantiin, jossa meidän on tarkoitus nauttia pizzalounas.

Edellämme oleva seurue käännytetään ovelta, sillä ravintola on täynnä. Onneksi meillä on pöytävaraus, tuumimme kun astelemme tarjoilijan perässä ikkunapöytään. Ikkunasta aukeaa näkymä takapihalle, naapuritalon vanhaan puuseinään ja aina joen toisella puolella olevalle Näsin kivelle asti. Aurinko paistaa lämpimästi ja hymyilen onnellisena. Onpa kerrassaan ihanaa olla viikonloppulomalla. Söpö vanha Porvoo, kaunis ilma, hyväntuulinen aviomies ja mahassa potkiva vauva. Kaikki on oikeastaan tosi hyvin juuri nyt.
Continue Reading