Cascais, Portugali

Paikallisjuna puksuttaa Lissabonin Cais do Sodren asemalta joen vartta pitkin länteen kohti avomerta. Saavumme vajaassa tunnissa Portugalin rivieralle Cascaisiin. Astumme ulos junasta ja kävelemme kohti rantaa. Paikka on kuin rakennettu turisteille. Kävelykatujen varret ovat täynnä kuppiloita, terasseja ja kauppoja. Niiden takana pitkät hiekkarannat levittäytyvät lähes koko rannan pituudelta. Mikäs täällä on kesäpäivää viettäessä.

Hiekkarantaa tosiaan riittää vaikka kuinka pitkälle. Se näyttää silti melko täydeltä. Kaikki lähialueen ihmiset tuntuvat olevan täällä tänään, onhan elokuu ja lauantai. Vaan kyllä tuonne väliin mahtuisi pötköttelemään jos haluaisi. Me emme tosin tulleet tällä kertaa Cascaisiin viettämään rantaelämää vaan lähinnä katsastamaan miltä Portugalin rivieralla näyttää.

Ja näyttäähän täällä kivalta. Kaikkialla on siistiä, söpöt pastellinväriset talot reunustavat kävelykatuja, joilla tulvii turisteja. Istahdamme terassille katselemaan meininkiä. Jotenkin minulle tulee tästä mieleen Cannes, vaikken oikein osaa eritellä miksi.

Ehkä se on se hiekkaranta, pitkä rantakatu ja rantakadun takana kiemurtelevat kävelykadut. Iso satama, yleinen siisteys ja tyylikkäät lomalaiset. Jopa Portugalin kuninkaallinen perhe on viihtynyt täällä ja Cascaisin alue on muutenkin keskivertoa rikkaampaa seutua. Se näkyy, vaikka päällimmäisenä mieleen tuleekin turistien kansoittama lomakylä.

Turistifiilis johtuu varmaan lukuisista ravintoloista, joita kävelykadut ovat pullollaan. Terassit nököttävät vierivieressä ja jokainen ravintola yrittää saada ohikulkijan astumaan sisään isoilla mainosständeillä. Sisäänheittäjiä täällä ei sentään ole. He eivät sopisi näin tyylikkääseen paikkaan.

Me nautimme Cascaisissa lounaan ennen kuin suuntaamme tsekkaamaan naapurikylän Estorilin. Sopivan lounaspaikan löytäminen on yllättävän hankalaa lukuisista ravintoloista huolimatta. Tai ehkä se on juuri se, kun vaihtoehtoja on liikaa eikä yksikään niistä houkuttele toista enemmän. Kaikki näyttävät perus turistirafloilta.

Istahdamme lopulta erään siistin näköisen ravintolan terassille ja tilaamme äyriäisiä. Annokset ovat hyvin pienet, maku on ihan ok ja palvelu melko kehnoa. Tarjoilija pyörittää yksin koko ajan enemmän ja enemmän täyttyvää ravintolaa ja hänellä näyttää olevan pakka melko sekaisin.

Tilauksia unohtuu, kaikessa kestää eikä hymy edes vilahda miehen kasvoilla. Huono päivä ehkä, työkaveri sairaana tai jotain? En halua uskoa että meininki on joka päivä yhtä tylyä iloisen palvelun Portugalissa. Vaikka tämä onkin paljon selvemmin turistimesta kuin Lissabon, haluan uskoa, että Cascaisissakin palvelu pelaa.

Kävelemme lounaan jälkeen vielä hetken rantakadulla ja kuvaamme rannan tuntumassa olevaa aukiota, kukkaistutuksia ja yleistä meininkiä. Cascais on kaunis ja viehättävä. Täydellinen helppoon rantalomailuun.

Voisinkin palata tänne joskus viettämään ihan rehellistä aurinkolomaa. Löhöilisin päivät rannalla ja kuljeskelisin illat tunnelmallisilla kaduilla tuhannen muun turistin kanssa. Söisin joka ilta eri ravintolassa ja toivoisin löytäväni hinta-laatusuhteeltaan parhaat paikat, joissa näkyisi myös paikallinen meininki.

Pidemmällä lomalla tutustuisin tarkemmin Cascaisin nähtävyyksiin ja vierailisin Boca do Infernolla, eli rannan luona olevalla kivisellä luolalla, johon Atlantin aallot lyövät voimalla. Boca do Inferno on suomeksi Paholaisen suu, ja olen kuullut, että näky on nimensä veroinen.

Ehkäpä voisin tosiaan yhdistää seuraavalla reissulla kaupunkiloman ihanassa Lissabonissa sekä löhöloman aurinkoisessa Cascaisissa. Ensin sopivasti kaupungin vilinää, paikallista meininkiä ja hyvää ruokaa Lissabonissa. Sen jälkeen lepäisin muutaman päivän Cascaisin hiekkarannalla aivot narikassa. Kuulostaa suunnitelmalta.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 13:29

    Olen viettänyt pienen palan nuoruuttani tuolla ja palasimme, sisarentyttärieni kanssa noihin maisemiin viime keväänä. Pidän edelleen seudusta ja voisin kuvitella taas kerran palaavani tuonne, vähän pidemmäksikin aikaa, sitten joskus, eläkkeellä, kun on aikaa 🙂
    http://meriharakka.net/2015/03/17/sintra-capo-da-roca-ja-cascais/

    • Reply Martina maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 15:20

      Minäkin tykästyin seutuun jo tämän lyhyen visiitin perusteella ja olen varma että palaan tänne vielä. Ihan viimeistään sitten eläkkeellä. 🙂 Kiitos linkistä, olipas mukavia tarinoita ja kuvia tutuista maisemista.

    Leave a Reply