Casa Toscana, Järvenpää

Olipa kerran joulukuu ja eräät tulevat vanhemmat olivat juuri käyneet ultraäänessä katsomassa, että vatsassa kasvavalla pikkuisella on kaikki hyvin. Nyt olisi aika kertoa perheenlisäyksestä myös muille ja luonnollisesti ensimmäisten joukossa olisivat tulevat isovanhemmat.

Niin, ne tulevat vanhemmat olemme tietysti me. Olimme käyneet jo äitini luona kertomassa vauvauutisista ja isänikin kanssa oli sovittu tapaaminen lähemmäksi joulua. Vielä pitäisi sopia treffit Henkan vanhempien kanssa ja sellaiset sovittiin eräälle perjantai-illalle Järvenpään Casa Toscanaan.

Casa Toscana sijaitsee Järvenpään Scandicin yhteydessä ja ravintola tarjoilee nimensä mukaisesti italialaista ruokaa. Pizzahimoni oli tuohon aikaan ihan käsittämätön ja lähes kaikki muutkin pöytäseurueestamme pitivät pizzaperjantain. Vain Henkan veli tilasi muuta kuin pizzaa.

Ennen tilauksia istuimme kuitenkin hetken baarin puolella odottelemassa ravintolan aukeamista. Täydellinen hetki kertoa vauvauutisista! Annoimme Henkan vanhemmille häidemme kiitoskortin ja kuoresta löytyi myös runo, jossa vauvauutiset paljastuvat.

Henkan äiti otti kuoren ja yritimme pitää pokkamme sen ikuisuuden ajan, kun anoppi tutki hääkuvaamme. Katso jo sitä toista lappua! Vihdoin anoppi avasi taitellun lapun ja kysyi, onko täällä joku runo. Henkka ehti todeta että ”joo” kun anopin alahuuli alkoi väpättää ja pian hän parkui penkillä runo kädessään. Tässä vaiheessa myös Henkan isää alkoi kiinnostaa mitä lapussa lukee, vaikkei sitä enää ollutkaan vaikea arvata. Miksi muutenkaan anoppi alkaisi yhtäkkiä itkeä kesken kaiken?

Seuraavat hetket kuluivat halatessa, kysymyksiin vastatessa ja toisten reaktioille hymyillessä. Anoppi nauroi ja itki vuorotellen, eikä puheenaiheen vaihtaminen tullut kuuloonkaan. Ei kuulemma pystynyt keskittymään muuhun, vaikka yritimme välillä keskustella muustakin kuin vauvasta ja raskaudesta.

Ravintolan pöytään päästyämme kippistimme vauvalle ja herkuttelimme pizzoillamme. Pizzat olivat hyviä, samoin Henkan veljen kala-annoskin kuulemma. Parasta oli kuitenkin muistaakseni virolaissyntyinen tarjoilijatar, jonka hauskoille jutuille nauroimme monta kertaa.

Illallinen oli ravintolan puolesta oikein onnistunut, mutta päähuomion vei kuitenkin mahassani kasvava vauva. Tämän kerran perusteella voimme suositella Casa Toscanaa ainakin pizzojen puolesta ja koska tunnelmakin oli niin mukava, palaamme ravintolaan varmasti vielä testaamaan listan muitakin ruokia. Kerromme sitten lisää, pelkät pizzat kun eivät varsinaisesti kerro ravintolan ruoan tasosta paljoakaan.

Joka tapauksessa Casa Toscana jää mieleen paikkana, jossa kerroimme iloisia uutisia tuleville isovanhemmille. Veikkaankin että aina ravintolassa vieraillessani mieleen tulee tuo joulukuinen perjantai-ilta kun saimme anopin itkemään.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Kirsti keskiviikko, elokuu 31, 2016 at 18:18

    Kiitos paljo 😀 (virolaine ravintolast casa toscana)

    • Reply Martina torstai, syyskuu 1, 2016 at 11:37

      Kiitos itsellesi mainiosta palvelusta! Olet ihan huippu! 🙂

    Leave a Reply