Sintra, Portugali

Juna puksuttaa Lissabonista luoteeseen. Olemme lähteneet Rossio-asemalta päiväretkelle Sintraan, jonne saavumme reilun puolen tunnin junamatkan kuluttua. Perillä aurinkoinen keli on vaihtunut koko taivaan peittäväksi pilviverhoksi, joka on kuulemma ominaista vuoristoiselle kaupungille. Onneksi pakkasin pitkähihaisen mukaan.

Kävelemme juna-asemalta kohti Sintran historiallista keskustaa. Matka kiemurtelee vehreän maiseman keskellä. Siellä täällä on söpöjä taloja, jotka ovat kuin suoraan jostain sadusta. Korkeammalla näkyy linnoja ja palatseja ripoteltuna pitkin poikin vuorenrinnettä. Osa niistä on värikkäitä kuin suoraan piirretyistä, osa taas harmaita kivilinnoja, sellaisia kuin ritaritarinoissa.

Sintra sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Lissabonista ja junamatka sinne on naurettavan edullinen, noin vitosen meno-paluu. Sintravuoriston rinteessä sijaitsevaan kaupunkiin kannattaa siis mennä jo edullisen hinnan ja lyhyen matka-ajan takia. Junalla Sintraan pääsee tosiaan Lissabonin Rossio-asemalta 30-45 minuutissa ja junia kulkee suhteellisen usein.

Sintra kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, joten tiesimme perillä odottavan jotain hienoa. Olin kuullut vuorista ja palatseista sekä puutarhoista, mutten tiennyt sen tarkemmin mitä odottaa. Halusimme vain käydä kurkistamassa miltä Sintra näyttää. Sen tarkemmin emme olleet päiväretkeämme suunnitelleet, vaikka olisi ehkä pitänyt.

Saavumme Sintran keskustaan, jossa on jonkin verran turistivilinää. Istahdamme terassille miettimään päivän suunnitelmaa ja päätämme kierrellä vain keskustaa ja käydä jossain syömässä. Se oli kieltämättä mukavan leppoisaa ja historiallinen keskusta on nähtävyys jo itsessään.

Jos olisin lukenut tämän postauksen ennen reissuamme, olisin varmaan suunnitellut Sintran päiväreissun toisin. Olisimme varanneet alueelle enemmän aikaa niin että palatsien ja muiden nähtävyyksien kiertelyyn olisi voinut paneutua tarkemmin. Nyt olimme kaupungissa niin vähän aikaa, että keskusta sai riittää. Ensi kerralla käydään sitten muuallakin.

Ei tämä kuitenkaan hukkareissu ollut, vaikka näimmekin vain Sintran keskustan. Historiallinen keskusta on söpö ja sen tarkasteluun sai kulumaan paljon aikaa. Kauniita kukkaistutuksia, vanhoja taloja ja maisemia katsellessa sai kulumaan monta tuntia. Talojen takaa löytyi näköalapaikka, josta aukesi maisemat pitkälle alas kaupunkiin.

Löysimme myös idyllisen lounaspaikan, josta kerron myöhemmin lisää omassa postauksessaan. Jälkkäriksi maistoimme Ginja-kirsikkalikööriä oikeaoppisesti suklaakiposta nautittuna. Likööripuodin mies opasti ensin hörppäämään likööristä noin puolet ja työntämällä sitten koko kipon jäljellä olevine likööreineen suuhun. Suklaan ja kirsikkaliköörin yhdistelmä oli niin mieletön, että ostimme pienen Ginja-pullon kotiin vietäväksi. Sitä nauttisimme suklaan kera talven pimeydessä ja muistelisimme aurinkoista Sintraa.

Niin, aurinko oli tosiaan tullut esiin pilvien takaa ja sää muuttui lämpimämmäksi. Suosittelen silti ottamaan pitkähihaista mukaan Sintran vierailulle, sillä alueelle on ominaista selvästi viileämpi ja pilvisempi sää kuin rannikolla sijaitsevassa aurinkoisessa Lissabonissa. Jos pitkähihainen jäi kotiin niin älä huoli, heti juna-aseman ulkopuolella myydään erilaisia huiveja ja paitoja turistia lämmittämään. Ne olivat jopa ihan kivan näköisiä ja kojuja löytyi koko matkalta keskustaan asti.

Ensi kerralla tutustun tosiaan Sintraan paremmin ja jos mahdollista vietän siellä mielelläni yhden yönkin. Otan kunnon kengät mukaan jotta jaksan reippailla pitkin nähtävyyksiä ja suunnittelen reitin etukäteen. Käyn toki myös historiallisessa keskustassa, sillä se on hurjan suloinen. Pelkästään siellä vierailu on lyhyen junamatkan väärti, joten jos sinullakaan ei ole tarpeeksi aikaa ja tarmoa kierrellä kaikkia Sintran linnoja ja palatseja niin käy vilkaisemassa edes historiallinen keskusta.





Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Annastiina perjantai, helmikuu 26, 2016 at 14:49

    Moi!

    Tykkään sun blogista hurjasti ja oon tainnut seurata mukana jo ainakin kolme vuotta. 🙂

    Yks juttu on alkanu kuitenki ärsyttää. Melkein kaikki matkapostaukset kirjoitat tai vähintään aloitat preesens-muodossa. ”Kävelemme, istahdamme, tilaamme…” jne. Joskus se toimii, varsinkin kun tavoittelee tiettyä tunnelmaa tai haluaa tehdä mielikuvissaan matkan aurinkoon, mutta jatkuvasti käytettynä tyyli on alkanut lähinnä ärsyttää.

    Tehostekeinoksi se sopii, mutta mikä tahansa tehostekeino on liikaa käytettynä… no, liikaa. 😀

    Toivottavasti et pahoita mieltäsi kommentistani! Blogi on edelleen yksi lemppareistani ja aion pysyä mukana myös jatkossa. 🙂

    • Reply Martina perjantai, helmikuu 26, 2016 at 15:04

      Moi Annastiina! Kiitos kommentistasi. Ihana kuulla että olet viihtynyt täällä jo monta vuotta. 🙂 En tietenkään pahoita mieltäni kommentistasi koskien tuota käyttämääni tehostetta. Sitähän varten kommentointi on avoinna, että jokainen saa sanoa mielipiteensä. Niin kauan kun sen esittää asiallisesti olen vain ja ainoastaan tyytyväinen palautteesta.

      Olen tosiaan käyttänyt kuvailemaasi tapaa kirjoittaa viime aikoina enemmänkin, sillä se on mielestäni hyvä tapa kuvailla tunnelmaa ja ottaa lukija mukaan matkalle. Pidän kirjoitustyylistä kovasti, mutta ymmärrän kyllä, että se voi myös ärsyttää. Koen sen kuitenkin siinä määrin omakseni, että blogiin ilmestyy jatkossakin postauksia, jotka alkavat preesensillä. Etenkin matkapostauksissa tämä toimii, mutta lupaan etteivät kaikki postaukseni ala niin. 🙂

      Kiva jos pysyt mukana myös jatkossa! Mukavaa päivänjatkoa!

  • Reply Mika / Lähtöportti perjantai, helmikuu 26, 2016 at 21:32

    Täällä ilmoittautuu toinen vannoutunut preesens-kirjoittaja. Tarjoan vinkkiä seuraavan Sintran-reissunne majoitukseen omassa postauksessani (http://www.rantapallo.fi/lahtoportti/2016/02/02/sintra-ja-mina/).

    Olen juonut ginjani tähän mennessä ilman suklaata. Kaikkea sitä oppii, eli kiitos tästä makuvinkistä! 🙂

    • Reply Martina lauantai, helmikuu 27, 2016 at 09:40

      Matkapostauksissa preesensissä kirjoittaminen toimii. Sintra-postauksesi on ihana. Tuntuu todella kuin olisin mukana reissussa ja se on varmasti ainakin osittain preesensin ansiota, mutta johtuu tietysti myös siitä, että osaat kirjoittaa hyvin. 🙂 Kiva kuulla että kirjoitustyylin kannattajia on muitakin, vaikka kaikki eivät tehostekeinosta pidäkään.

      Kuulostaa aivan mahtavalta tuo majoituksenne Sintrassa. Laitan sen ehdottomasti korvan taakse seuraavaa Portugalin reissua varten. Ginja suklaakupista on herkullinen jälkkäri, tosin melko makea. Yksi kupillinen riittää, tai ehkä kaksi, jos on oikein kova makeanhimo. 🙂

    Leave a Reply