Pastificio, Rooma

Via Della Grocella käy kuhina. Pienen pastakaupan eteen on kerääntynyt jono. Ovi aukeaa yhdeltä, jolloin saatavilla on Rooman hinta-laatusuhteeltaan parasta pastaa. Pastificion lounas on etenkin paikallisten suosiossa, ja siellä missä paikalliset, siellä myös Martina ja Henkka.

Saavumme paikalle hyvissä ajoin, mutta jonoa on jo ehtinyt syntyä. Kohta takanamme on vielä pidempi jono, vaikka kello on vasta 10 vaille yksi. Jono vaan kasvaa ja mietimme, että täällä on todellakin oltava jotain jonottamisen arvoista. Eivät nämä ihmiset muuten jaksaisi liittyä pitkän jonon jatkoksi.

Yhdeltä ovi aukeaa ja siirrymme muiden mukana tiskille. Tarjolla on kahta eri pastaa ja runsaan annoksen hinta on naurettavat neljä euroa. Kertismukiin saa viiniä pyydettäessä. Se kuuluu hintaan.

Suurin osa paikallisista ottaa pastan mukaansa ja suuntaa syömään sen jonnekin muualle. Espanjalaiset portaat on kulman takana. Sinne ainakin voisi mennä syömään. Me haluamme kuitenkin jäädä tunnelman vuoksi ruokailemaan pastapuotiin.

Pöytinä toimii alimmat myyntihyllyt, joilta on siirretty pastapussit ylemmille hyllyille pois ruokailijoiden tieltä. Hyllyillä on valmiina vesipulloja, joista voi kaataa juotavaa omaan kertismukiin. Tuoleja ei ole, täällä ruokaillaan kertakäyttöastioista seisaallaan. Selän takana kiemurtelee jono ja paikka on täynnä ihmisiä.

Ja se pasta. Se on ihan mielettömän hyvää. Mussutamme annoksemme onnellisina ja toteamme jälleen kerran miten yksinkertainen voi olla ihan sairaan hyvää. Niin kuin nämä pastat.

Toisessa pastassa on vain jotakin tomaattipohjaista kastiketta ja toisessa maistuu tonnikala. Kuulostaa ehkä tylsälle, mutta maku on kaikkea muuta. Italialaiset, miten te teette tämän? Tai no, tiedänhän minä. Ne on ne huippuhyvät raaka-aineet ja itsetehty pasta. Siinä se taika on.

Olemme enemmän kuin tyytyväisiä lounashetkeemme, joka on paikallisine meininkeineen aivan ihana kokemus. Ja se hinta. 4 euroa! Ihan naurettavaa. Tänne suuntaan seuraavillakin Rooman matkoillani ja suosittelen samaa myös sinulle.

Muista mennä jonoon hyvissä ajoin ennen kello yhtä. Vaikka homma toimiikin tiskillä nopeasti, kiemurteli pitkä jono ravintolan ulkopuolella vielä silloinkin, kun astelimme Pastificiosta ulos. Nyt todellakin ymmärrän miksi jono on niin pitkä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Anna / Muuttolintu sunnuntai, tammikuu 24, 2016 at 09:36

    Vesi nousi kielelle… Pääsispä pian takaisin Italiaan <3

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 27, 2016 at 10:43

      Sanos muuta! Italian matka kelpaisi nyt mullekin. 🙂

    Leave a Reply