Lissabon,  Portugali,  Ulkomaat,  Yleinen

Hotel Brown’s Downtown, Lissabon

On vielä varhainen aamu kun astelemme ulos metrosta Lissabonin keskustassa. Nousemme ylös kadulle, astumme pari askelta ja jäämme odottamaan punaisten valojen vaihtumista vihreäksi. Katselen ympärilleni ja julistan Henkalle pitäväni jo nyt Lissabonista. Hän nauraa, olemmehan olleet kaupungissa vasta pari minuuttia.

Mutta niin se vaan on, ensivaikutelma on tyrmäävä ja Lissabon ottaa meidät heti avosylin vastaan. Kävelemme Brown’s Downtown hotellille, jonka aulan vinkeää sisustusta katselen huuli pyöreänä samalla kun kirjaudumme sisään. Huoneemme ei ole vielä valmis, joten jätämme matkalaukut säilytykseen ja suuntaamme kaupungille varhaiselle lounaalle.

Mietin mielessäni minkälainen huoneemme mahtaa olla kun aulakin on niin persoonallinen. Aulan sisustus on hyvin skandinaavistyyppinen, tosin melko runsas lukuisine valaisimineen ja tuoleineen. Tunnelma huokuu modernia nuorekkuutta, joka onnistuu kuitenkin olemaan samalla vakuuttavan tyylikäs. Seiniä kiertävillä hyllyillä on lehtiä ja taidetta ja peilit tekevät tilasta todella avaran tuntuisen. Isot ikkunat antavat rauhalliselle kadulle, joka on kuitenkin keskellä Lissabonin keskustaa Baixaa.

Hotellin sijainti on siis mitä mainioin. Keskellä kaikkea, mutta mukavan rauhallisella kadulla. Metrot ja juna-asemat ovat lähellä, lähdit sitten kohti pohjoista Sintraa tai lännen Estorilia, Cascaisia ja Belemiä. Praca do Comerciollekin on lyhyt matka. Se on yksi metro-, bussi- ja raitiovaunuliikenteen solmukohdista ja aukion joen puoleiselta reunalta lähtee lautta Tejo-joen toiselle puolelle, jos haluaa käydä vaikkapa vastarannan Kristus-patsaalla.

Tallustamme myöhemmin päivällä takaisin hotellille. Pyydämme laukut säilöstä ja nousemme hissillä muutaman kerroksen ylöspäin. Saavumme pimeään käytävään, jonka valo syttyy liiketunnistimen avulla.

Avaamme huoneen oven ja edessämme aukeaa näkymä tummasävytteiseen tyylikkääseen hotellihuoneeseen. Seinillä on erikoisia tauluja, jotka kuitenkin sopivat sisustukseen. Huone on yllättävän tumma etenkin kun mustat verhot on vedetty kiinni. Tila ei tunnu siitä huolimatta synkältä tai ahtaalta vaan pikemminkin miehekkään tyylikkäältä.

Pieni keittiönurkka näyttää siistiltä ollessaan kuin musta aukko seinässä. Tummaan taustasävyyn katoaa muuten niin helposti sotkuiselta näyttävät vedenkeittimet ja muut pöydällä lojuvat tilpehöörit. Sivupöydällä odottaa tablettitietokone, jollainen löytyy jokaisesta hotellihuoneesta. Aika kiva yksityiskohta, vaikkemme tarvitsekaan sitä tällä reissulla.

Huoneessa odottaa myös iloinen yllätys vuosipäivää viettäville matkalaisille. Pöydällä on pullo paikallista viiniä ja Lissabonin legendaarisia Pastel de Nata -leivonnaisia. Voi nam. Ilahdun aina niin kovasti tällaisista yllätyksistä, vaikka jotkut voivat ottaa sen nuoleskeluna etenkin silloin kun on kyse blogimatkasta. Minua saa kuitenkin nuoleskella viinipulloilla ja herkuilla ihan niin paljon kuin haluaa! En pistä pahakseni.

Ennen kuin alan maistella leivonnaisia käyn vielä kurkistamassa miltä kylpyhuone näyttää. Vau mikä mesta! Marmoriseinäinen sadesuihku ja muhkeat pyyhkeet näyttävät todelliselta luksukselta. Seinän hyllyssä on ihania kosmetiikkapurkkeja ja koko kylpyhuone henkii arvokkuutta, vaikka tarkemmalla silmällä siitä löytyykin pieniä kulumia. Olen silti kaikin puolin erittäin tyytyväinen tyylikkääseen huoneeseemme.

Seuraavana aamuna koittaa yksi loman jännittävimmistä ja odotetuimmista hetkistä kun astelemme hotellin aamiaiselle. Mitähän kivaa aamiaisella on tarjolla? Brown’s -ketjuun kuuluu useampi hotelli ja aamiaisemme katetaan viereisen hotellirakennuksen alakertaan. Matka on lyhyt, ehkä puoli korttelia, ja aamiaispaikan sijainti on kävelykadulla keskellä melko vilkasta risteystä. Siinä on hauska katsella ihmisiä.

Aamiaistila jatkaa hotelliketjun viihtyisää ja hieman persoonallista linjaa. Aamiaistarjonta on kattava. Makeita herkkuja on välimerelliseen tyyliin lukuisia ja niiden valikoima vaihtelee päivittäin. Joka päivä on kuitenkin tarjolla Pastel de Nata -leivonnaisia ja joka päivä syön vähintään yhden sellaisen. Ne on vaan niin hyviä! Ja sitten vielä ihmettelen mistä ne lomakilot tulee.

Suolainen osastokin on varsin kattava ja erikoiskahvit tuodaan suoraan pöytään. Lempipöydäksemme muodostuu ihana koko seinän korkuisessa ikkuna-aukossa oleva pöytä, jossa istuessamme olemme ikään kuin puoliksi ulkona ja puoliksi sisällä. Siinä me nautiskelemme olostamme, kuuntelemme ihanaa paikallista musiikkia ja katsomme kadun vilinää.

Aamiaishetket Brown’s Downtownissa ovat harvinaisen seesteisiä ja ihania ja vietämme ikkunapöydässämme pitkän tovin herkutellen ja heräillen uuteen päivään. Oikeasti pöytämme on hieman matala verrattuna tuoleihin ja Henkalla on vaikeuksia mahtua pitkine koipineen pöydän ääreen, mutta istahdamme pöytään silti melkein jokaisena aamuna. Myös terassipöydät, sisäosien sohvat ja tavalliset pöydät ovat oikein viihtyisiä ja mukavia.

Aamiaistila palvelee ravintolana pitkin päivää ja vaikka ravintolan listalta löytyvät perusturistimössöhampurilaiset eivät kiinnosta, istahdamme viimeisenä iltana terassille maistelemaan lasilliset portviiniä yömyssyksi ennen nukkumaanmenoa.

Terassi on viihtyisä, vaikka yksi pieni torakka juoksenteleekin pöytien luona. Tarjoilija käy kuitenkin pian potkaisemassa sen pois, joten ei hätää, ravintolan asiakkaista pidetään hyvää huolta!

Nukumme sikeästi aina siihen asti kun palohälytys herättää meidät aamulla ja arvatkaa mikä on ensimmäinen ajatukseni potentiaalisena hädän hetkenä? “Ei se tulipalo varmaan minua koske. Eihän täällä edes haise palaneelle. Voin siis jatkaa uniani, voinhan?” Kun hälytyssireeni vaimenee painamme päämme takaisin tyynyyn ja jatkamme tyytyväisinä uniamme. Jälkeenpäin ajateltuna tilanne olisi ehkä kannattanut tarkistaa kurkistamalla edes käytävään tai ikkunasta ulos, mutta kun väsytti niin paljon. Hienosti toimittu turistit! No, onneksi se oli väärä hälytys.

Pienestä aamuyllätyksestä huolimatta hotelli oli aivan ihana ja sinne saapui mielellään pitkän päivän päätteeksi rentoutumaan. Kaikki toimi hienosti ja se aamiainen oli kokonaisuudessaan yksi parhaista hotelliaamiaisista pitkään aikaan. Muistelen vieläkin lämmöllä sitä ihanan odottavaa tunnelmaa kun maukas cappuccino avaa silmät hyvin nukutun yön jälkeen ja mietimme kaikessa rauhassa tulevan päivän ohjelmaamme.

2 kommenttia

  • Tiia / Black + White = Grey

    Onpa kivan näköinen hotelli, ja erityisesti aulan designtuolit kiinnittivät heti huomioni :). Arne Jacobsenin ’Egg’ on omalla haavelistallani (valkoisella nahkaverhoilulla, kiitos!) eikä Seiska-tuolitkaan ole yhtään hassummat :). Ja tuo aamiainen – tuli nälkä!

    • Martina

      Hauskaa, mä ajattelin tuolla ollessamme että jos saisin teleportata jonkun vierailulle hotelliimme, teleporttaisin sinut. 🙂 Tiesin että ymmärtäisit aulan huonekaluista enemmänkin ja niitä olisi ollut kiva tutkiskella jonkun sisustusihmisen kanssa. Ja jep, aamiainen oli aivan ihana! Vedin itseni joka aamu ihan ähkyyn. 🙂