Smör, Turku

Kävelemme pitkin Aurajoen rantaa. On vuoden pimein aika eikä etelään ole satanut vielä luntakaan valaisemaan maisemaa. Lukuisat jouluvalot luovat kuitenkin lämmintä tunnelmaa ja jokimaisema on kaunis.

On illallisaika ja meillä on varattu pöytä Smöristä. Pian näemme ravintolan kutsuvan sisäänkäynnin ja astumme portaita pitkin alas kellarimaiseen ravintolaan. Meidät otetaan hymyillen vastaan ja ohjataan pöytään.

Alkudrinkiksi Henkka tilaa Negronin ja minä kysyn varovaisesti, olisiko raskaana olevalle naiselle jotakin alkoholitonta alkujuomaa. Tarjoilija lupaa, että minulle kehitellään listan ulkopuolelta jotain. Pian saan eteeni pirteän vihreän omenadrinkin, joka on yksi parhaista koskaan juomistani drinkeistä. Se on aika hyvin alkoholittomalta hetkessä kehitellyltä juomalta. Haaveilin drinkistä vielä pitkään illallisen jälkeenkin.

Keittiön tervehdyksenä pöytään tuodaan kukkakaalishotti, joka maistuu ihanan lempeältä. Olemme jo tässä vaiheessa hyvin vaikuttuneita.

Alkuruoaksi tilaamme jaettavan annoksen, joka pitää sisällään leipätikkuja sienidipillä, fish & chipsiä ja luomunautaa waldorfin salaatin päällä. Nauta sulaa suuhun, fish & chips on todella hyvää ja arkiselta kuulostava sienidippi leipätikkujen kera lienee annoksen positiivisin yllättäjä. Taputtelen tyytyväisenä muhkeaa vatsaani.

Pääruoaksi tilaan tillikuorrutettua lohta perunaton kera ja Henkka maistelee herkullisen näköistä hanhiannosta. Annokset ovat maukkaita ja niin reilun kokoisia, ettei tänään todellakaan tarvitse mennä snägärin kautta kotiin. Lohi on pehmeää ja perunatto ihanan kermaista. Hanhi yhdessä päärynän ja seljankukkakastikkeen kera näyttää myös maistuvan.

Myös viinivalinnat osuvat nappiin ja minulle löytyy jopa alkoholitonta valkoviiniä, jälleen kerran listan ulkopuolelta. Minulla taitaa käydä hieman tuuri, sillä normaalisti ravintolan valikoimaan ei kuulu alkoholiton viini, mutta nyt sitä oli tilattu ilmeisesti jollekin ryhmälle ja viiniä on jäänyt hieman yli. Kippistän tyytyväisenä viinilasillisellani. Se saa illallisen tuntumaan erityiseltä.

Olemme pääruokien jälkeen jo aivan täynnä, mutta koska jälkiruoka menee tunnetusti eri mahaan, tilaamme listalta vielä karpalopuffettia, sitruunabasilikaa ja maitokaramellia sekä toisen annoksen, jossa on mantelimaitosuklaakakkua, luomuherukkaa ja luumusorbettia. Annokset jatkavat ravintolan hyväksi havaittua linjaa ja etenkin kirpeä karpalojälkiruoka on mukavan raikas lopetus erinomaiselle illalliselle.

Hyvä palvelu näkyy jälleen kerran siinä, että Henkalle tuodaan kaksi puolikasta annosta jälkiruokaviinejä. Yksi suklaiselle ja yksi karpaloiselle jälkiruoalle, sillä jaamme luonnollisesti jälkiruoat keskenämme. Näin herra saa maistella molempien annosten kanssa juuri kullekin annokselle sopivaa viiniä. Huomaa kyllä että täällä ymmärretään hyvien viinien päälle ja osataan palvella asiakasta.

Ruokailun aikana ihailemme ravintolan kellarimaista ja tunnelmallisen hämyisää miljöötä. Ravintola on täynnä ruokailijoita, mutta kaikkia tunnutaan palvelevan siitä huolimatta kiireettömästi ja asiantuntevasti. Olemme hyvin tyytyväisiä ravintolavalintaamme ja kehumme illallista kilpaa kohti hotellia tallustaessamme.

Yhteistyössä Smör.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Kristintti maanantai, tammikuu 11, 2016 at 11:16

    Kiitoksia ravintolavinkistä Turun suunnalle 🙂 Täytyy testata, jos sinne päin tulee tehtyä kaupunkireissu.
    Mitä mieltä muuten olet alkoholittomista viineistä? Oletko ehtinyt testaamaan niitä enemmänkin? Itse olen maistanu yhtä puna- ja yhtä valkoviiniä, mutta kumpainenkin on ollut tähän mennessä pettymys.. 🙁 Maku on ollut ihmeellisen kirpeä ja suoraan sanottuna outo. Ovatkohan kaikki samanlaisia? Ei taida viininystävälle alkoholittomista vaihtoehdoista sopivaa löytyä… 😉

    • Reply Martina maanantai, tammikuu 11, 2016 at 12:56

      Mä olen ehtinyt maistella jo jonkun verran alkoholittomia viinejä ja täytyy sanoa etteivät odotukset todellakaan olleet korkealla. Osa viineistä on kuitenkin yllättänyt positiivisesti. Ei niitä voi mitenkään verrata oikeaan viiniin, mutta olen ihan mielelläni juonut lasin tai pari alkoholitonta viiniä tilanteissa, joissa normaalistikin joisin viiniä. Jouluaattona join kokonaisen pullollisen alkoholitonta valkoviiniä. Se oli yllättävän hyvää. Kyseessä oli Barrels and Drums -niminen valkoviini. Pullon etiketissä on norsun kuva. Saman merkkinen kuohuviini on myös hyvää, samoin Lehtikuohu. Eniten pidän kuitenkin ehkä alkoholittomasta oluesta. Se maistuu usein lähes samalta kuin tavallinen olut. Alkoholitonta siideriä en ole vielä testannut, mutta veikkaisin että sekin voisi olla hyvää.

      • Reply Kristintti maanantai, tammikuu 11, 2016 at 18:23

        Okei, kiitos tuosta valkkarivinkistä, täytyykin kokeilla 🙂 Lehtikuohu on muuten hyvää, olen sitä maistellut ennenkin. Ainakaan makeissa siidereissä alkoholin puuttumista tuskin huomaa, makeus kun peittää sen alkoholinkin maun alleen 😉

        • Reply Martina tiistai, tammikuu 12, 2016 at 12:01

          Lehtikuohusta mäkin olin kuullut jo ennen raskautta, mutten muistaakseni ollut maistanut sitä aiemmin.

  • Reply Siiri maanantai, tammikuu 11, 2016 at 12:22

    Smörin pikkuveli E. Ekblom on kuulunut omiin suosikkeihin jo pitkään, pitäisi käydä testaamassa itse Smörkin!

    • Reply Martina maanantai, tammikuu 11, 2016 at 12:56

      Ja meidän pitäisi käydä testaamassa E.Ekblom. 🙂

    Leave a Reply